Kukas se kisanhännän nostaa?

Pitkästä aikaa on sisäinen pakko kirjoittaa blogin pitäjien suosikkiaiheesta Minä Itse ja tietysti Vuodattavaan sävyyn!

Kesän jälkeen seura-aktiivi on täynnä energiaa. Tahto ja into tehdä asioita on valtava. Valmennusideoita pursuilee. Vaan marraskuun pimeydessä alkaa tossu painaa. Kuinkas tässä taas pääsi näin käymään? Kurkataanpa hieman taaksepäin...

Jätä kalenteriin löysiä 
Elokuussa salilla on kesäinen tunnelma. Rustasin oppariaikataulut uuteen uskoon, jota mukaan mahtusi muutama uusi "potilas". Yhteensä sain päiville maanantai, tiistai, torstai ja perjantai mahtumaan kolmetoista vastaanottoa . Lisäksi halusin pitkästä aikaa kokeilla lasten alkeiskurssin vetämistä, se allokoitiin tiistaille. Ja koska tuntui siltä, että kesän valmennusleirin opeista olisi ammennettavaa vähän kokeneimmillekin kalvan heiluttajille, ajattelin kokeilla keran kuussa lauantaisi pidettävää kaksituntista kuukausitreeniä, jossa hieman experimentaali-henkisesti yritetään virkistää perusteet osaavien miekkailjoiden tekniikkaa ilon kautta.

Tämä paketti olisikin toiminut loistavasti, jos seura-aktiivi olisi muistanut muutkin kauden kiihtyessä vastaan tulevat haasteet. Seuran hallituksessa olo vie kuussa jokusen tunnin. Kilpailukutsjen ja -ilmoittautumisten hoitaminen nappaa aikaa. Opparilla käyvien oppilaiden ja heidän vanhepiensa kanssa kommunikoimiseen tarviaan hetki sähköpostin ääressä ja tekstarien naputtelua viikoittain. Salilta ei aina pääsekkään lähtemään noin vain, kun varustekapin avain sattuu olemaan vitjassa ja pitää avata kauppa miekkailutarvikkeiden ostajille.

Kisamatkailua
Valmentamisen pohjaksi täytyy tietysti myös käydä katsomassa, mitä valmennettavat puuhaavat kisoissa. Olen tosin itsekseni pohtinut, että mihin asti yksi valkku voi auttaa, kun kisoissa on aina monta oppilasta tulessa yhtäaikaa. Miekkailija on alueella aina yksin. Hänet pitää päästää irti valkun napanuorasta mahdollisimman äkkiä, jotta omatoiminen valmistautuminen kisoihin ja kisoissa tulee rutiiniksi, eikä ottelun aikana kurkita takapeilistä valmentajan taktiikkavinkkejä.

Kisarumba alkoi syyskuisesta Porvoo Mastersseista, jonne pukkasi oikein mallikas kasa Turun Miekkailjoita. Kisoissa pääsin kaikkiin hommiin mitä nyt kisoissa yleensä on tarjolla; komentelemaan porukkaa liikkeelle, antamaan lämppäopparia, fiksaamaan kärkijousia, huuteleman alueen reunalle ja tuomaroimaan.

Seuraavana viikonloppuna oli vuorossa komiat Juniorien Pohjoismaiset Mestauskilpailut Espoossa. Niistä onkin roppakaupalla kuvia aikaisemasa postauksessa. Espoon Miekkailijoiden Kansaivälisen tason kisakone tarjosi kilpailijoille mannermaista miekkailutunnelmaa. Kerrankin ei tarvinnut lähteä ulkomaille saadakseen junnuille ulkomaisen mittapuun kisat.
Turkulaisten menestys jäi Rasmus Mellasen PM-hopea varaan 20v-sarjassa, mutta oli pienestä kiinni, ettei mitalikahinoissa olisi ollut joku nuorempikin tmåffilainen. Erityisen ylpeä olin muutamasta Porvoossa hieman alimiekkailleen yksilön henkisen puolen parannuksesta. Tällä kertaa ei tiukassa paikassa käynyt puntti eikä kärki tutisemaan, vaan vedetiin tappiin täysillä se mitä osattiin ja sen yli.

Varamiespalvelusta töttöröö
Pieni kiva lisänakki yllättikin puun takaa. PM-viikonlopun jälkeen piti olla vain lauantaina parin tunnin kuukasitreenit, mutta surkeiden sattumusten summana huomasinkin olevani matkalla Poriin pitämään säilän alkeiskurssia. Tulipa testattua, että itselleni on täysin mahdollista vetää kahden tunnin alkeiskurssitus myös säilällä. Kiitos Mika Roman ja kahden viime kesän Miekkailuliiton valmennusleireille.
Turusta Poriin ulkoistetun alkeiskurssin 2-tunnin vetämiseen menee muuten yhtä kertaa kohden yli kymmenen tuntia aikaa. Voisi siis järkeillä, että samalla panostuksella olisi Turussa vetänyt säiläryhmälle yhden treenikerran sijaan melkein koko alkeiskurssin.

Aina yhtä haastava Kupittaa Tournament
Seurava xtra-large erikoisnumero oli lokakuussa pidetty Kupittaa Tournament. Alustavia toimenpiteitä kuten kisakutsua, jullaria ja seuratiedotusta oli tehty jo kesästä lähtien. Hyvästä rutiinista huolimatta viimeinen viikko ennen kisaa täyttyi taas tuomareihin liittyneen kirjeenvaihdon, kisan lippusten ja lappusten tekemiseen, tulossysteemin pohdiskeluun ja kaikenlaisen turhaan stressaamiseen, joka ikävästi vie fokuksen leipätyöstä harrastusasoihin.

Itse kisatapatumassa olin viimeikin päässyt tilanteeseen, että olisin oikeastaan voinut juoda kahvia ja ihastella organisaation otteita. Kun muilla oli asiallisia titteleitä nimilapuissaan, nimesin itseni "odd-job-man" 'ksi :D. Toimenkuvaani kuului mm. mattoteippauksien huolto, kaikkien muiden hommiin sekaantuminen ja häirintä, Teemu Seeven hovimestarina toimiminen, epäsäännöllisen säännölliseten videokatsausten kuvaaminen nettiin, tuomarin ajanottoapupoika , Turun Sanomien (hyvän näköisen) toimittajattaren opastaminen lajin saloihin, small talk FIE-tarkkailijan kanssa ja veteraaninaisten tuomarointi. Ai niin - ja suosikkihommani - kisapaikalla pyörivien junnuapulaisen komentelu.
Nyt olisi enää jäljellä kiitoskorttien teko, mitähän hassun hauskaa sitä Kuppiksen kiitoskorteihin tänä vuonna keksisi?

Nasse-setä vetää miekkailua lapsille
Niin ja kuten jo aiemmin taisin mainita, kauden perusruokavalioon tuli otettua lasten alkeiskurssin vetäminen. Meillä oli kurssin suhteen positiivinen ongelma. Jopa nin positiivinen, että tulijoita oli liikaa yhdelle kurssille, joten päätettiin pitää kaksi. Tässä olisi ollut tuhannen taalan paikka koota ryhmät mahdollisimman sama ikäisistä osallistujista, mutta koska toisen ryhmän perustaminen tehtiin vähän säälistä kun ensimmäinen oli jo ilmoittautumisjärjestyksen perusteella aloitettu, tuli molemista random-ryhmät koostumuksen suhteen.

Jälkiviisautena kirjaan itselleni seuraavat asiat jatkossa huomoonotettavaksi.
1) Jatkossa ryhmän koko saa olla korkeintaan kymmenen henkeä.
2) Ikäero ei voi olla 8-14 vuotta
3) Jos mahdollista, erota saman perheen lapset eri ryhmiin - ainakin jos kyse on veljeksistä
4) En pidä siitä, että vanhemmat jäävät katsomaan lastensa harjoituksia. Porukkaan tuntuu aina mahtuvan joku "jääkiekkovanhempi" - 99% mies - joka käy huutelemaan kannustusta lapselleen kun päästään kokeilemaan "vapaatökkimistä". Miekkailu on nimittäin usein aika kaukana alkeiskurssiporukan miekkailusta.
5) Kuri- Kuri. Kuri. Kuri höltyy näköjään jossain aiheessa. Kyllä maailmassa pitää olla vielä yksi paikka, jossa kakarat eivät hyppele aikuisen nenälle ja se paikka saa olla lasten miekkailun alkeiskurssi.
- ja edellisen allekirjoitukseksi Nasse Setä -

Töttöröö-henkisesti pääsin paikkaamaan muutaman kerran myös perjantaina pidettävää alkeiskurssia. On se ihmeellistä miten erilaisia ryhmät voivat olla. Perjantain ryhmä on rauhallisempi ja vaikuttaa siltä, että heistä on moni tullut kokeilemaan miekkailua omasta, ei vanhempiensa halusta. Ehkä meidän pitää jatkossa harkita kahta erityyppistä kurssimuotoa:
A) Lapsi on tullut omasta tahdostaan kurssille = opetetaan miekkailua
B) Lapsi on tullut miekkailemaan, koska vanheman mielestä lapsella pitää olla harrastuksia = pidetään jumppakerhoa, jossa satunnaisesti myös saa leikkiä miekkailua. Ja nyt joku ottaa herneen nenään.

Töttöröö 2
Olin eilen taas Porissa. Aika jännä keikka. Viime kerran kymmenestä osallistujasta tuli paikalle kolme. Raahasin tietysti Poriin kamat kymmenelle - aseet, takit, maskit, hanskat, plastronit ja rintasuojat. Kamojen kuskaus meni oikeastaan aika helposti, sillä olin kehittynyt pakkaajana siten viime keikan. Vähän tietysti harmitti poissaolevien takia, sillä vedin omasta mielestäni oikein kelpo shown:
Alkuun tietysti lämpät ja jalkatyötä ensin ilman asetta parin kanssa ja siten itseään peilistä tarkkaille ase kädessä: Askelellus, ristiaskel taakse, syöksy, askel syöksy, hyppy syöksy
Siten kerattiin parin kanssa linjat terssi-kvartti-kvintti. Toinen sanoi linjan, mihin parin tuli siirtyä ja sitten suljetun linjaan annettin lyönti. Jatkettiin väistöriposteihin ilman linjapyyntöä.
Kerrattiin suora lyönti. Uutena asiana epäsuora hyökkäys (vaikka kuten guru Roman sanoo; säilässä ero suoran ja epäsuoran hyökkäyksen välillä on lähinnä semanttinen).
Siirryttiin terälyönteihin. Harjoittelua varten opeteltiin linja, jota vastaan siten käytettiin kvartibateeta. Käytiin läpi myös hamarabeat poskeen.
Uusina väistöinä esiteltiin kontaterssi ja sekondi. Treenatiin niiden käyttöä mm. matalalta tulevaa hyökkäystä vastaan. Lopuksi otettiin harjoitusmatsit - tosin ilman merkinantolaitetta.
Läsnäolleille tilanne oli tietysti ihanteellinen, kaikki saivat kädestä pitäen ohjausta, joka on melkein kuin opparilla olisi

Muista aina lopetaa postaus positivisiin tunnelmiin eli lopukevennys
Ja vielä eilisen hienoin juttu! Pojat pisti Kööpenhaminassa haisemaan! Teemu ja Kassu (Teemu Seeve ja Kasper Roslander) ottivat Trekanten Open FIE Satelliittikisassa (vastaava kuin Kupittaa Tournament) kaksoisvoiton. Jee.
Teemu voitti matkalla finaaliin Puolan Filip Broniszewskin 15-12, kaverilla on mm. Young Lions juniori MC hopeaa kaudelta 2009-2010, viime vuoden Trekanten voittajan, Itävallan Florian Schmidin 15-8 ja huippujännittävässä semi-finaalissa Tsekin Julian Seidl'n jatkoajalla 14-13.
Kassu puolestaan mm. pudotti monen suomalaisjunnun hyvin tunteman juniorien Maailma Cup ranking 1. "Juustomiehen" Von de Ostenin 15-14, takavuosina menestystä saavuttaneen Portugalin Joao Cordeiron (3. sijoja Maailman Cupissa 2008 - 2010) 15-12 ja lopulta tasaisen tiukassa finaalissa harjoitelukaverinsa Teemun jatkoajalla 12-11.

Miekkailu ja Your Move

Perjantaina 4.5. Turun Kupittaalla tempaistiin LiikUen noin 1500 koululaisen voimin. Miekkailu oli mukana huimassa laji- ja liikuntapistekirjossa, joista käsiohjelman perusteella oli edustettuna: Kamppailulajit mm. Taekwondo ja judo - Hitteri  - Sumopaini - Rullaluistelu - Beachvolley - Turbomove-rata  - Beachkäsipallo - Lacrosse - Amerikkalainen jalkapallo - Salibandy - Jalkapallo - Pöytätennis - Mopiilibussi - Pomppupatja ja rakennuspalikat  - Saippuasyöksy - Taisto-rata - BMX - Tutkapiste - Graffitiseinä - Terve koululainen - Streetdance - Sirkuskoulu - Skeittaus - Selkäliitto   - Katukoris - Soutu - Tuunaa oma tapahtumapaita - Puistogolf - Pyörätuolikelaus - Frisbeegolf - Tanssipelit - Geokätköily - Keilailu - Petanque - Ammunta - Flowparkin vaijeriliuku - Biljardi - Rekan veto - Suunnistus - Power Mover.

Taisto-radan parhaat suoriutuivat rengasjuoksusta, "apinaradasta", "verkkotornista", ryöminnästä, säkkikannosta ja painopallonnostosta, kymmenestä naruhypystä ja lopuksi tytöt kiipesivät köyttä pitkin 4 metrin ja pojat 6 metrin korkeuteen alle kolmessa minuutissa. Kuvaa klikkaamalla näet "rataprofiilin" paremmin.

Tapahtuman päävetonaula oli American Gladiator-henkinen Taisto-rata, josta Yle televisioi Taisto School Power –aluekilpailut ja finaalin. Taisto - koulujen kisa –ohjelmasarja esitetään TV2:lla 28.5.-1.6. klo 18-18.30, Turun osakilpailu televisioidaan saadun infon perusteella TV2:sella 29.5. klo 18-18.30, jolloin miekkailukin saattaa vilahtaa kuvissa sekunnin tai pari.

Miekkailua olivat opastamassa Turun Miekkailijoiden Santeri Anttila (oik.), Karri Anttila ja blogin pitäjä Tero Hakkarainen

Miekkailua varten rakenesimme yhden FIE-Satellite-tason alueen. Alkuperäisenä suunnitelmana oli koota ensin miekkailutaitojen perehdytysryhmä, josta sitten siirrytään kokeilemaan tositoimiin sähkömiekkailun merkeissä, mutta elämää suurempi lajien tarjonta Kupittaan koko Urheilupuiston alueella ja miekkailupisteen takana ollut Taisto-radan katsomo hajoittivat tehokkaasti 1500 alueella seikkailutta ihmistä yksittäisiksi kokeilijoiksi.

Karri tuomisee miekkailun kokeilijoita. Varustetelineet kehitettiin muiden lajien rakenteista.

Yhteensä noin 50 miekkailuun tutustujaa otti mittaa kaveristaan käytettävissä olleen kuuden tunnin aikana, joten mitään ryysistä rastin hoitajille ei syntynyt. Kokeilijoille se tietysti oli hyvä asia, koska he saivat henkilökohtaisen pikaopastuksen, ryhmäpikaopastuksen sijaan. Toisaalta hallissa oli Taisto-rata-Shown takia päällä hyvin väsyttävä, jatkuva disco-melusaaste, joten ryhmän vetämiseen olisi tarvittu legendaarista Terho Mustosen komentovolyymia.

Miekkailun toimintapiste oli mielenkiintoisesti sijoitettu salibandyn kahden toimintapisteen väliin. Taka-alalla salibandyn tutkapisteen ohjaajat.

Tärkeintä tapahtumassa oli olla mukana lajikirjossa. Parannettava olisi ehdottomasti ollut "passiivisen" tiedon jaossa, meillä ei ollut hienoja standybannereita tms. tontimerkintävälineitä. Siinäpä idea Miekkailuliiton viestintäryhmälle, parinsadan roll-up varmaan olisi investoitavissa plus joku satanen vuodessa standyn rahtikuluihin, kun joku seura menee mainostamaan lajia paikalliseen tapahtumaan.

Lopuksi vielä viikonlopun Masters-finaaleissa käydyn sanailun innoittamana Your Move ja Taisto-projektin innoitusvideo - totesin nimittäin Erän Matsille pikkumiekkailijoita katsoessani jotain tyyliin "pikku miekkailijoiden jalkatyötä katsoessa tulee mieleen Disneyn Bambi, kun se opetteli pitkien koipiensa käyttöä jäällä" johon Mats totesi  "niin, mutta kun katsoo Kisiksellä saman ikäisiä Cheerledareita, niin ne osaa kummia volttijuttuja ja muuta, mitkä tekee KOKO ryhmä". Siksipä Your Move-tyyppiset Taisto haasteet ovat tosi tervetulleita myös jo itseään urheilijoina pitävillekin miekkailijoille, etenkin kun kesä lähestyy ja muutenkin pitää päästä rantakuntoon :D

Niin, ja niistä pikku cheerleadereista puheen ollen, satunnaisotos Tuubista!

Olympiakuume nousee myös miekkailuleirissä

"Kock drömmer om OS i London" uutsoi YLE AREENA

Lontoon Olympialaiset kolkuttelevat jo ovelle. Suomalaisten miekkailijoiden pääsy kisoihin riippuu täysin Euroopan olympiakarsinoista, jotka pidetään Bratislavassa 21.-22.4.2012, jossa aselajien voittaja ja hopeamitallisti pääsevät Lontooseen. Käytännössä miekkailun olympialaiskiintiö on paljon monimutkaisempi. Mantereilla ja miekkailun suurmailla on omat kiintiönsä, jonka lisäksi maailmancupissa menestyneet yksilömiekkailijat ovat ensimäisinä citius-altius-fortius-jonossa .Jos kuitenkin vedin jotain hatusta, niin tarkista asia täältä!!
Mutta mutta, mikä hienoa, niin YLE AREENASSA on rajoitetun ajan esillä naseva video miekkailun Catan Olympiadilemmasta, linkki kuvatekstissä. Esiintyypä videolla eräs perheenjäsenenikin...

LISÄÄ Miekkailun Olympiahuumaa. BBC julkaisee tietysti tanakasti ajantasaista miekkailuinformaatiota kisavalmisteluihin liittyen. Britit koettelevat rajojaan esim. kutsumalla sellaisia pikku miekkailumaita kuin Venäjä "ystävällismielisiin harjoitusotteluihin". Nou kade. Linkin takana olevan clipin jälkeen BBCn sivu tarjoaa aihetta vastaavia miekkailupläjäyksiä, käy ihmeessä katsomassa. Resurssithan on ihan samat kuin YLEllä ....

Jos miekkailusalisi tuntuu jo valmiiksi kälyiseltä, ÄLÄ katso tätä videota!

Kuvia ja Photos of Kupittaa Tournament 2011

Ikäänkuin Miekkailuliiton ja 5-otteluliiton yhdistymistä juhlistaakseen Kupittaa Tournament 2011 sai tutunoloisen nimen voittajakseen - Tommi Hurmeen.

Tommi Hurme on Viisottelussa 1972 joukkue Olympiapronssia voittaneen Risto Hurmeen sukulainen. Tommi on säännöllisesti koetellut taitojaan eurooppalaisten miekkailijoiden kanssa Kupittalla jo usean vuoden ajan. 2006 Tommi käväisi sijalla 11. mutta seuraava vierailu 2008 näytti Kupittaan ankaran luonteen, jolloin Tommi jäi sijalle 74.
Unkarista kuria harjoitteluunsa hakenut sukulaispoika kuitenkin nousi ikiamerikkalaisen kansallistunteen ja Hurmeen suvun kannustamana vuoden 2011 valtiaaksi Turun FIE-satelliittikilpailussa. Palkintona ponnisteluista himoitut 4-FIE pistettä. Tämän ansiosta Tommi nousi USAn FIE-pistelistalla sijalle 6. ja pääsee haastajalistalle kun USA valitsee joukkettaan Lontoon Olympialaisiin. Peukut pystyyn, Miekkailullista toivottaa kaikkea menestystä sympaattiselle "kotijenkillemme".

Kupittaan kuvat ovat toistaiseksi  miesvoittoisia. Onneksi yksi prinsessa ja pari kuningatarta ovat pääseet mukaan :) Julkaisemme mielellämme myös naisten sunnuntain kuvia, ota yhteyttä ! t. Tero.

Kupittaan mestari vm. 2011 Tommi Hurme

Alex The Fast

Dennis

Herrasmies onnittelee jopa hävinnyttä ruotsalaista = Gentelman smile

Fleche = siinä on se reilu ristiaskel!

Halli = kotimme pe klo 18-21 + la 8-19.30 + su 8-17 + bonukset

Miekkailu on niin vaikeaa, että siitä saa helposti outoja kuvia.

Miekkailu on rakkautta lajiin.

Ja laji oli kalpa...missä tehdään pieniä liikkeitä, kytätään ja pistetään käteen...

Opetin oppilaalleni rentoutta. Sen ne oppii nopeesti.

Relax. Win.

Sipukin osaa tuulettaa kuin maailmanmestari!

Close combat

Teemu hakee varvasta

Semit: vas. Bade, Tivenius, Roslander, Hurme

Super quarte

Kassu väistää kaiken

Pronssia

Hopeaa

Duunia

Tehoviikonloppu nuorille miekkailutoivoille

Kurssilaiset vas. Kaisa, Tommi, Tero, Pyry, Marcus, Joakim, Eeku, Teemu, Emil (kurssikisan voittaja), Otto ja Kristian.

1.-2.10.2011 pidettiin ensimmäinen Turun Miekkailijoiden kalpamiekkailun tehoviikonloppu 12-14-vuotiaille nuorille. Mukaan oli ilmoittautunut 10 reipasta miekkailijan alkua. Kurssin vetäjien, Tero Hakkaraisen ja Eeku Maljasen ykköstavoitteena oli pitää porukan mielenkiinto yllä kahden kahdeksan tunnin ajan ja siinä sivussa opettaa jopa hieman miekkailua!

Vanhojen valmennusoppien mukaan miekkailua tuli opetella sananmukaisesti kantapään kautta. Perinteisissä Keski-Euroopan miekkailukulttuurimaissa saatettiin jyystää jalkatyötä kuntoon parikin vuotta, ennen kuin oppilas sai luvan ottaa aseen käteensä. Meillä ei luonnollisestikaan ollut aikaa moiseen, joten pienen henkilökohtaisen esittelyn ja alkuveryttelun jälkeen käytiin lauantaina suoraan asiaan.

Nopeassa tahdissa, ase kädessä, haettiin tuntumaa aseotteeseen, miekkailuasentoon, perusliikkumiseen edes-takaisin ja hyökkäykseen syöksyllä. Oppilaat saivat pistää jonossa  "maalirobottina" toimineeseen opettajaan yksin ja kaksi rinnan. Sitten "maalirobotti" lähti liikkeelle ja osumisesta tulikin jo vaikeampaa. Kun tuntuma jonkilaiseen pistoetäisyyden hallintaan saatiin, vedettiin takit niskaan ja aloitettiin harjoittelu pareittain joka huipentui askel-syöksy leikkiin, jossa hyökkääjän vuorollaan yrittää osua vastustajaan käyttäen vain askel-syöksyä. Vaikeaksi asian tekee se, että puolustava osapuoli saa perääntyä niin paljon kuin matto antaa periksi. Tämä oli samalla siirtymäharjoitus lauantain päätteeksi odottaneeseen huipentumaan. Viimeinen puoli tunti käytettiin siihen, että kaikki kurssilaiset ottelivat yhden viiden piston ottelun sähköasein.

Eekun kanssa olimme erittäin positiivisesti yllättyneitä lauantain viimeisen rupeaman yleisilmeeseen, junnujen miekkailu nimittäin näytti kalpamiekkailulta, ei "zorromiekkailulta". Käyttämällä ainoastaan suoraa pistoa ja etäisyyttä saatiin aikaan näyttökelpoisia otteluita.

SUNNUNTAINA meillä oli edessämme aamu- ja iltapäiväharjoitukset. Koska nyt oli aikaa jo runsaammin, pääsimme kauhaisemaan myös pelit ja leikit-osastoa. Sitä mukaa, kun vaikutti siltä, että kurssilaisten pää alkoi sauhuamaan kontrasixt-väiston, sidonnan, oktaaviväistön ja sidonnan, terävältön, valepiston ja muun pikatahtia läpikäytyjen tekniikoiden opettelussa, annostelimme väliin hulinaa. Nappasimme klassisesti hanskoja toisiltamme, pelattiin seinäpalloa ja kahden tulen välissä polttopalloa, askellettiin viestiä miekkailuaskelin maskia parin välissä pitäen, tehtiin mm. erilaisia syöksyleikkejä. Kaivoinpa ruokatauolla esiin jopa pelätyn "sähköshokkilaitteeni". Pelissä kaksi tai neljä pelaajaa pitää kiinni laitteen kahvoista, joissa olevaa nappia pitää painaa laitteen merkkivalon syttyessä. Hitain saa sähköiskun! Noh, ihan pienen vain onneksi :)

Kurssi huipentui tietysti kurssikisaan, jossa otteltiin kaikki kaikkia vastaan kolmeen pistoon. Vaikka voittaja - Emil Kiviniemi - olikin varsin omaa luokkaansa, muista sijoista oteltiin tasaisesti ja kaikki saivat voittoja. Mikä tärkeintä, otteluissa nähtiin hienoja käden ojennuksia ja taktisia oivalluksia jo tässä vaiheessa. Lopuksi Kurssilaiset toivotettiin tervetulleisiksi jatkamaan harrastustaan Eekun vetämään jatkoryhmään sunnuntaisin klo 16 - 17.30.

Seitsemän päivää aikaa oppia kolme aselajia

Suomen Miekkailuliitto järjesti pitkästä aikaa viikon mittaisen miekkailun valmennusleirin. Tapahtuma pidettiin Piispalassa 25. - 31.7.2011, valtakunnallisessa nuorisokeskuksessa, 110 km Jyväskylästä pohjoiseen. Leiri oli ensimmäinen miekkailuvalmennuksen opettajaleiri, jonka tavoitteena oli antaa osallistujille viikossa kyky alkeisoppitunnin antoon kaikilla kolmella aseella. Nyt Suomessa on siis ainakin 20 opettajaa tai ainakin opettajan alkua, jotka voivat tarvittaessa auttaa miekkailijan alkuun floretilla, säilällä ja kalvalla.
Jotta tavoitteeseen päästäisiin, leiriohjelmaan kuului 6 - 7,5 tuntia käytännön harjoittelua päivässä sekä muutama teoria&keskuteluosuus. Sanotaanko, että  fyysinen vaativuustaso oli kohdallaan ainakin kaltaiselleni konttorirotalle.

Joonas roudaa miekkailumattoa harjoitussaliimme Piispalan päärakennuksen editse.

Sali joka oli Kotimme Piispalassa viikon ajan

Oikeasti tunnelma luennoilla oli innokkaampi kuin kuvassa näyttää

Niin, tätähän se kolmen aseen koulutus tarkoittaa allekirjoittaneelle

Kersantti Mertsi ja jalkatyöryhmä

Anssi ja Seppo demo-oparilla

 Päivään kuului aina yksi  puoletoista tunnin harjoitus kullakin aseella, neljäs harjoitus oli vaihtuva joko aselajiharjoitus, jalkatyö, jumppa tai luento. Esimerkkipäivä: Herätys 7:30, aamiainen, päivän ohjelmajulistus ja aamuveryttely 8:30, ensimmäinen harjoitus floretilla 9:00 - 10:30, kahvitauko, toinen harjoitus kalpa 11:00 . 12:30, lounas ja lepotauko, kolmas harjoitus säilä 14:00 - 15:30, kahvitauko, neljäs harjoitus floretti 16:00 - 17:30, päivällinen ja lepotauko, viides harjoitus kalpa 19:00 - 20:30, ennen nukkumaan menoa iltauinti tai muuta omatoimista ohjelmaa.

Leiripaikan sijainti niinkin kaukana kototurusta herätti ensin vähän epäilyjä, mutta paikan päällä asia kääntyi positiiviseksi "lomatunnelmaksi". Loma on ehkä väärä sana kuvaamaan viikkoa, johon kuului n. 37 tuntia fyysisestikin tiukkaa toimintaa, ehkä irtiotto arjesta on parempi. Kaukana oli kavala maailma, aurinko paistoi koko viikon, leirin yhteishenki huokui vahvana ja aika tuntui kuluvan siivillä. Tunnelma oli suorastaan haikea, kun lähtösunnuntai koitti.

Toinen Epäilevän Tuomaan asennevamma ennen leiriä kohdistui kolmen aseen opetussettiin. Seurassamme Turun Miekkailijoissa ei florettia miekkailla ja henkilökohtaisesti säilänkin opetustaitoni on nolla. Suurin iloinen yllätys olikin, kun säilän opettelu oli itselleni leirin hauskin anti. Siitä kiitos aselajikouluttaja Mika Romanille. Mitenkään floretin ja Teemu Tokolan sekä kalvan Anssi Alanteen ja Seppo Lauhion panosta väheksymättä! Säilä-efektiin varmaan vaikutti "tabula rasa" ilmiö. Kun asiasta ei tiedä mitään, siihen suhtautuu ennakkoluulottomasti ja leikkimiellellä. Floretissa ja etenkin kalvassa taisi olla hieman osaamispaineita - yritys tehdä asioita pikkuisen liian tosissaan. Se olikin tärkeä huomio kun miettii asiaa valmennettavan kannalta; miten pitää oppitunnit niin, että oppilaalla säilyy ainakin pieni leikkimielisyys ja oppimisen ilo. Miten itse välttää leipiintymisen ja "opparikoneeksi" muuttumisen.

Kolmen aseen perusteiden läpivienti herätti myös ajatuksia opetuksen synergiaeduista. Vaikka taistelusäännöt, tekniikka ja taktiikka poikkeavat toisistaan, löytyi myös paljon toisaan tukevia asioita. Yksi tärkeimmistä havainnoista opettamisen kannalta oli signaalien antamisen selkeys. Riippumatta opetitko säilää, florettia vain kalpaa, oppilaan tehdessä virheen vika useinmiten löytyi opettajan habituksesta. Tämä havainto tekikin gutaa itsetunnolle, mutta kuten pääkouluttaja Teemu Tokola totesi "opettajan tulee nostaa oppilaan itsetuntoa, mutta valmentajaharjoittelijoista ei ole niin väliä".Valmentajan pitää niellä ylpeytensä ja osata vaihtaa lähestymistapaa, tempoa ja signaalin selkeyttä kunnes oppilas tekee halutun liikkeen oikein.

Leiristä on nyt kulunut viikko, reidet pelaavat taas ja osa opista on jo valunut sukkaan. Onneksi saimme hyvän dokumentin koulutuksen aiheista ja tehdyistä harjoitteista, josta voi luntata unohtuneet asiat.  Kouluksen lisäksi leirin antina tuli toinen vähintään yhtä tärkeä asia. Leiriläiset saivat kerralla lähes koko Suomen kattavan miekkailuvalmennuksen vertaistukiverkoston. Etenkin ruokapöytökeskustelut sisälsivät kaiken sen naureskelun ja sorinan keskellä runsaasti asiapitoisia keskusteluja, jotka avasivat silmät näkemään, miten samanlaisten perusasioiden kanssa eri puolilla Suomea miekkailuväki painii. Vastuu on monessa seurassa todella harvoilla hartioilla ja ensiaskel lajin leviämiselle olisi taito oppia delegoimaan ja uskomaan vastuuta (omasta mielestämme) aloitteleville vetäjille.

Ehkä seuraavilla leireillä pääsemmekin vielä sille tasolle, että opimme miten opettaa omassa seurassamme uusia valmentajia. Mutta toivat tulevien vuosien kesäleirit tullessaan mitä tahansa, paluuta parin päivän pintaliitokoulutuksiin ei ole, jos haluamme kehittää miekkailuvalmennuksen "kermaa" syvällisempään ja kokonaisvaltaiseen miekkailuvalmennuksen ymmärtämiseen.

Kiitos kaikille Piispalan leirille osallistuneille kolleegoille, miekkailijoille ja etenkin kouluttajille. Voimia arjen työhön ja tavataan taas ensi kesänä!

Lopuksi koko totuus ja vain totuus siitä, mitä leirillä pääasiassa tehtiin :) tätähän osa mukana olleista ehtikin jo pelätä ... heh hee.

Pienet miekkailijat, Suuri Kisa

Hilpeä herätys lauantaina klo kuusi, yö oli nomaalisti nukuttu tunnin slaisseissa herätyskelloa hermoillessa. Vaan soihan se sitten, kun kerrankin sai syvästä unesta kiinni. Jalo-Bussimme starttasi salin edestä sovitus puoli kahdeksan ja koska kaikki olivat yllättävästi jopa etuajassa paikalla, ajoaikaa Espoon miekkailumekkaan oli jopa ABC-pitstoppiin riittävästi.
Lauantaina ensimmäisenä taistoon kävivät 12-13 vuotiaat tytöt ja pojat. Turkulaisten taisteleva vaahtosammutin, Uula Kulju, oli tsemppailut itsensä perjantain minizorroista seuraavan päivän koitoksiin ja liittyi Inkan, Maxin, Henrin ja Oskarin seuraksi.

Pituusjärjestyksessä vasemmalta: Inka, Max, Oskar, Uula ja Henrik

Alkulämppäilimme pienet pariharjoitukset ja sitten porukka hätisteliin alueille ottamaan vapaata. Kisa alkoi ja kisa alkoi toisenkin kerran. Ilmeisesti erien uusjako johtui itämaisista Pietarin ystävistämme, jotka eivät ihan olleet tilanteen tasalla mihin sarjaan osallistuisivat.
Savun laskeuduttua kahden eräkierroksen jälkeen, turkulaisista seuraavalle kierrokselle puskivat sisarukset Max ja Inka ja D-loput miekkaniekkamme sijoittuivat keskikastin kieppeille. Uula nousi vanhempiensa joukossa hienosti taistellen oman sarjansa hopealle.

 

Vaihtopenkillä jännättiin ykkösvitjan suorituksia

Sitten tyttöjen ja poikien tiet sarjoissa erosivat, oli vuorossa 14-15- vuotiaden tyttöjen ja poikien kalpa. Vielä 2007 Suurkisat vedettiin alusta loppuun sekasarjana, mikä itsestäni oli hauska erikoisuus kilpailujen joukossa. Mutta koska Suurkisat ovat osa Juniorien Masters-sarjaa, piti sarjajaot yhdenmukaistaa. Inka siirtyi siis siveästi tyttöjen puolelle ja veli veikkonen Max Inkilä, Eemeli Hiltunen, Oliver Mattsson ja Santeri Anttila painivat omalla puolellaan. Tuonen viikate liippaa useimmille liki ja ylempään sarjaan porukasta nousee vai Santeri.

Väliaika: Muu Team Turku lähtee minibussilla kohti kotia, minä ja Kirjonen siirrymme lattiamajoituspaikkaamme nauttimaan äidin tekemää makaroonilaatikkoa ja nukahtamaan kesken vanhan Bond-leffan. 

Sunnuntaiaamu. Vuorossa "B-boyz ja Fly Girlz" eli kadettikalpa 16-17 -vuotiaille. Reserveissä löytyy ja uutta turkulaisverta kehissä edustavat Karri Anttila ja Santeri Kirjonen. "Iso" Santeri heiluttelee miekkaa ja koipiaan vikkelästi ja on ensimmäisen kierroksen jälkeen rangking ykkönen. Toisella rundilla syke hieman hiipuu, mutta A-luokan paikka irtoaa kevyesti. Karri ja Santtu irtoavat kotimatkalle, vaan harjoitellaan lisää ja ensi vuonna uudella sykkeellä takaisin.

B-sarjassa pituuserot kasvavat sarjanousijoiden vuoksi jo humoristisen suuriksi.

Grande Finale ja Isojen Tyttöjen ja Poikien sarja. Hyvissä ajoin ennen aloitusta Turun Toivo Teemu Seeve soittaa ja ilmoittaa olevansa (edelleen) flussaräkäkurkkupipilämpötaudissa. Koska seuraavana viikonloppuna pitää tervehtyä Norjassa pidettävälle MM-leirille ja Jordanian MM-kisatkin häämöttävät jo kahden viikon päässä, päätämme olla riskeeraamatta. Teemu jättää Suurkisat väliin, viimeinen mahdollisuus voittaa on siis ensi vuonna.
Menestys on pojissa Santerin ja Rasmus "Rasse" Mellasen harteilla. Naisen alkujen puolella toiveet kohdistuvat Katriina Kiijärven menestykseen. Koitan potkiskella herra Mellasta lämppäopparille, mutta hän ilmoittaa lämmittelevänsä sitten alueella. Kovin suuria paineita kisaan ei siis ole. Rassen hermojen kunniaksi on todettava kisan myöhemistä vaiheista hänen kykynsä voittaa pienestä kiinni-tilanteet - aina finaaliin saakka.
Katan tie katkeaa klassiseen Kock-esteeseen, mutta käymme kisan aikana hyvä kehityskeskustelun hermojen hallinnan tärkeydestä, joten ei reissu taaskaan hukkaan mennyt. Santeri puolestaan taipuu 16-cupissa taas yhtä kokemusta rikkaampana.

Monipuolinen kuva: Ennen ottelua - Santeri relaa. Ottelun jälkeen: Santeri relaa.

Mahdollisuus ovelta-ovelle kuljetukseen on niin suuri houkutin, että Rassen ilmoitettua pärjäävän ilman vesipullo täyttäjää pudonneet ja väsyneet suuntaavat Kiijärvi Expressillä kohti Euroopan Kulttuuripääkaupunkia. Taas yksi  De-ja-vue  kokemusten sävyttämä Suurkisaviikonloppu on saatu pakettiin.

P.S.
Kisaviikonlopun kuulumisista Hypetyksenä sen verran, että ensi vuonna mitä suurimmalla todennäköisyydellä Suurkisapaikka vaihtuu ja kilpailu pidetään Leppävaaran Urheiluhallissa. Myös vuoden 2011 Young Lions pidetään Leppävaarassa.

P.S.2.
Onkohan miekkailevien junnujen määrä oikeasti laskussa huippuvuoden 2009 jälkeen vai lorvaileeko nuoriso vaan kotona?  Pieni tilasto osallistujamääristä 2007 - 2011, luvut poimittu Liiton keskustelupalstan kisakutsuista ja -tuloksista:
 

vuosi	kilpailijoita
2011	134
2010	152
2009	181
2008	153
2007	117

Vigor Challenge - tunnelmia vuodelta 2010

Tuloksia jännätessä, muuttama kuva viimevuoden kilpailusta, niin pääsemme mukaan kisafiilikseen!

Historiallinen Kupittaa Tournament 2010 finaaliottelu Bade - Koroknay-Pal

Vuodesta 1978 alkaen pidetty Kupittaa Tourament ja sen miesten henkilökohtainen kalpa sai ensimmäisen suomalaismestarinsa vasta vuonna 2010. Korkeimmalle palkintopallille nousi Espoon Miekkailijoiden Dennsi Bade. Saavutuksen kunniaksi Miekkailullista kokosi finaalin ratkaisuhetket oheiselle videolle. 

Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää Miekkailuvuodesta 2010

Vähän ensimmäistä Asterixia mukaellen: "Tämän postauksen tekemiseen meni kolme pussia karkkia, litratolkulla kahvia ja kaksi vuotta - se aloitettiin 2010 ja valmista tuli vuonna 2011". Luodaanpa siis katsaus Miekkailulliseen vuoteen 2010 erittäin subjektiivisesta näkökulmasta!
- ja jos luet tätä FBssä ja ihmettelet miksi linkit eivät toimi ja videot puuttuvat, niin kipin kapin blogiin: http://miekkailullista.blogspot.com - sieltä ne herkut löytyvät.

05.01.2010 Budapestin Heracles Cup
oli ensimmäinen mittari Teemu (Seeven) kunnolle. Hyvin menneen alkuerän jälkeen kulku stoppasi Luxemburgin MC:ssa voitettuun Saksan Cremeriin. Sijoitus 91. / 188. ei ollut matkan panostukseen nähden tyydyttävä.
Kisaa ennen ryhmä Teemu-Pontus-Kasper osallistuivat sekalaiseti järjestettyyn leiritykseen. Muistoihimme jäivät vedenkeittimellä tehdyt nuudeliateriat ja Finnairin hukkaamat varusteet, joiden takia lerin ensimmäiset viisi päivää menivät tyylikkäästi varusteita lainaillen. Tämä oli ensimmäinen kerta kun mieleeni tuli, että tällaisille pitkille leiri+kisamatkoille kaverit pitäisi majoittaa apartementtiin jossa on kunnon keittiö ja äiti, että saisivät ressukat edes kunnon ruokaa...

24.1.2010 Teemu ja Kassu finaalivastustajina Juniorien Suurkisoissa.
Saan seurata, miten poikani ensin hankkii hyvän johdon ja sitten sössii sen totaalisesti. Tasaisesti Teemu on noussut lähemmäs Suurkisavoittoa joka vuosi. Nyt on enää yksi sija varaa parantaa. Teemun selkä pimahtaa finaalin päätteeksi ja sen kuntouttamiseen menee pari kuukautta.

06.02.2010 SAF Pokalen Tukholma
Vastoin uusia periaatteitani lähden mukaan "ulkomaan kisamatkalle" koska hotelliyöpymistä ei tarvita. Oli terveellistä nähdä, että ruotsalaiset järjestelyt eivät olleet Kupittaata kummempia. Mielestäni meillä on jopa mukavampi tunnelma verrattuna svedujen pönötykseen.
Kisaeksotiikkaa oli Teemun saama brad new koko päivän kestävä keltainen kortti varomattomasta kävelystä sääntöhikipinko tuomarin alueelle. Itse saan tuta sen, miten tärkeää isän on antaa kaikki huomio pojalleen, kun missaan Teemun ekan cup-matsin ja tämä häviää henkisen tuen puutteessa matsinsa ruotsailaiselle no-bodylle.



14-15. Rasmus miekkaili pirteästi ja pelasti hieman kisamatkan lössähtänyttä tunnelmaa.

13-14.2.2010 Glaive de Tallin 2010
Kotona jännätään netin ääressä uutisia Tallinnan MC-kisoista. Opintomatkalla olevan Teemun tie katkeaa Venäjän Anton Glebkoon 128 cupissa. Sijoitus 71./148. Suomalaisista paras on "vanha" kettu Andras Koroknay-Pal.
13.-14.2.2010 Valmentajakurssilla Oulussa
Tästä on juttu helmikuun postauksissa

3.3.2010 Kadettien kalpamiekkailun Euroopanmestaruuskilpailut Ateenassa
Rasse pitää Turun Miekkailijoiden lippua korkealla Olympialaisten kehdossa ja on paras suomalainen sijoituksella 43./101. Aivan terävin huippu jää saavuttamatta tappioluvuin 14-11 Saksa Simon Mangoldille. Italialaiset antavat ensimmäisen varoituksen kunnostaa loppuvuoden osalta kun Marco Fichera vie Euroopanmestaruuden.
Kisaa oli käsitelty maaliskuun posteissa, esim. tässä.


27.3.- 28.3.2010 Kadettien SM-kilpailut Kupittaalla
Lauantain poikien kisassa odotukseni olivat korkealla ja peukut ja varpaat pystyssä Rasmuksen puolesta. Vastoin odotuksia molemmat ennakkosuosikit putosivat pistolla semifinaaleissa. Rasse Gunnarille 14-13 ja Verkku Ivarille 10-9. Turkulaisittain katkeraa kalkkia saatiin myös joukkuekisassa, jossa minimitavoite pronssi meni kotisalin sijaan Tapanilaan.
Sunnuntaina tyttöjen kisassa tunnelma kärsi hieman, kun Liikunnan Ihmema-jyräsi miekkailun pois salin puolelta. Onneksi bileitä sentään saatiin jatkaa katsomon alla ja joukkuekisan Suomenmestaruus saatiin selville Habdan pikku enkelien kapinasta huolimatta.

 Anttoni Vesterisen kuvia KadettiSMkisoista Flickrissä näet täältä


3.4.2010 Baku alle 17-vuotiaiden kalpamiekkailun Maailmanmestaruuskisat
Rasmus Mellanen, Finlandtekee valkustaan ylpeän ja  sijoittuu maailman parhaiden kadettien joukossa sijalle 11. Kilpailussa oli sekä urheilullista- että ns. ruotsalaista menestystä (hannu hanhi - ilmiö). Rassen tie meinaa katketa 32. - cuppiin, mutta ottelun viime hetkillä ottelua hallinnut ukrainalainen tekee älyttömän kostopiston ja tönäisee Rassen nurin. Lopatenko UKR suihkuun mustalla kortilla, Mellanen FIN jatkoon. 16-cupissa on vielä jatkoonpääsy lähellä, sillä Rasse taistelee hyvin ja taipuu Tsekin Novotnylle vain luvuin 13-15.


6.4.2010 Baku, alle 20v. kalpamiekkailun Maailmanmestaruuskisat
Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Teemu voittaa alkuerässään 4/5 ja saa 128. cupissa vastustajakseen muistaakseni intialaisen, jonka anyway voittaa mennen tullen. Alku on niin hyvä, että työpaikalla hommiin keskittyminen on mahdotonta ja klikkaan tulospalvelun päivitysnappulaa minuutin välein. epäusko valtaakin mielen, kun ruudulle tulevat tappioluvut 15-4 Belgian Ber de Metsiä vastaan. Pelästyn onko selkävamma taas iskenyt. Myöhemmin selviää, että de Mets yksinkertaisesti jyräsi kyttäys taktiikaa odottaneen Teemun, joka ei yhden erän mittaiseksi jääneessä ottelussa päässyt enää belgialaisen hirmuvauhtiin kiinni.
Osoitus siitä, että ensimmäiseen erään on lähdettävä LIEKEISSÄ. Koskaan ei voi olettaa, että vastustaja antaa aikaa päästä ottelurytmiin kiinni. Aloite on pidettävä omissa käsissä ensi Alezista lähtien.
Matkanjohtajan reissuvihko löytyy liiton keskustelupalstalta eli täältä.

17.4.2010 alle 20v. kalpamiekkailun Suomenmestaruuskisat Kisahalli, Helsinki
Sarjassamme sössityt alkuerät. Yksi tappio alkuerässä riittää sotkemaan systeemit ja Teemu saa Come-Back-Alexin vastaansa 8-cupissa. Taisteluparista voitokkaampi on Alex, Teemun sijoitukseksi jää mitätön 7. sija. Toisella kasvatillani Rassella on parempi uloslyöntikattaus ja taistelee itsensä finaaliin. Alex joutuu tekemään kunnon päivätyön ja ottelu on tasainen kaksi erää. Viimeiseen erään lähdetään Rassen pienessä tappioasemassa ja silloin valmentaja (minä) antaa älyttömän ohjeen. Ehdotan hyökkäystä, mikä ei toimi. Jälkiviisautena sitkä peruutustaktiikka ja pistojen jyrsiminen vastatemmosta olisi ollut Rasmukselle luonteva tapa toimia. Mutta sentään SM hopeaa Turkuun näistäkin kekkereistä. Toisena päivänä miehenalkumme hakevat joukkuehopean melko vaivattomalla suorituksella, vain HFM osoittatuu ylivoimaiseksi esteeksi meidän ja Suomen Mestaruuden välille.


Postaus ensimmäisestä kisapäivästä
Ja vielä toisestakin kisapäivästä

8.5.2010 alle 17v. florettimiekkailun SM Oulu
Heti kalpaSM-kisojen jälkeen aloitamme Rassen kanssa  tiukan florettikuurin. Otamme ainakin kolme foiliopparia aidolla kasariopetustekniikalla, sillä olenhan sentään vanha florettimiekkailija. Periaatteella hyökkäys on paras puolustus Rasmus tuokin kadettien SM tittelin Turkuun ja häviää alle 20-vuotiassakin vain Oulun Miekkailuseuran Lauri Hirvellle joten hopeinen floretti SM-mitali siitä sarjasta. Totta puhuen, olisin ollut tosi harmissani Laurin puolesta, jos alan erikoismies olis hävinnyt isojen poikien sarjassa kalpamiekkailijalle.
Rasmus palauttaa lainaamani varusteen asiaan kuuluvassa kunnossa eli floretin terä taipuu varmasti myös oikeaan suuntaan, koska se taipuu käsittelyn jäljiltä joka suuntaan...

15.5.2010 miesten kalpamiekkailun Suomenmestaruuskisat
Kotimaisen Miekkailun kuninkuusluokassa Teemun SM-hopea vuodelta 2008 antaa edelleen odottaa yhtä hyvää suoritusta. Tuolloin semifinaalivastustajana ollut Andras passittaa Teemun katsomoon tylysti luvuin 15-10. Vuosi 2010 tullaan kuitenkin muistamaan juniorimiekkailijoiden esiinmarssista, sillä Kasper Roslander pudottaa vanhat mestarit Andraksen ja Denniksen lähes näytöstyyliin. Toisella puolella taulukkoa Alex tekee selvää jälkeä vastustajistaan. Finaalista tulee kuitenkin mystisen vaisu kun Alex vie mestaruuden luvuin 15-5.

16.5.2010 Junioreiden Masters-finaalit

Vaatimattomat turkulaiset

20 v. kattaus

 Olin varsin tyytyväinen, että junnukauden päätöskoitokseen oli tiensä raivannut neljä kuudesta "opetuslapsestani" eli heistä joille annan henkilökohtaisia oppareita. Kata sai jo perinteisesti vastaansa Catan, joten hänen oli tyytyminen jaettuun pronssiin. 17-vuotiaissa pojissa Santeri oli tosi lähellä päästä finaaliin, mutta Verkku vei viimeisen piston 15-14. Toisella puolella taulukkoa Gunnar vei Rassen 15-10. Kaksikymppisissä Teemu ja Alex ottivat yhteen, tällä kertaa Teemu oli parempi, mutta finaalissa Kassun terä viuhui tarkemmin. Turun parhaaksi Masters2010 sijoitukseksi jäi siis Teemun hopea.


30.5.2010 Minijuniorijoukkueiden Kevätkarnevaaliturnaus Espoo
Tärkeintä ei ole voitto vaan hyvä maskotti! Tällä kertaa tosin seuramme voittokulku ei-kilpailullisella-puolella oli vain tyydyttävää laatua, vaikka tuomariston jäsenenä vedin kotiinpäin mitä pokka piti.  Espoon kellarissa toisaan mitteli 16-joukkuetta, joista kaksi Turkusesta. Vaikuttavaa, millä intensiteetillä vaahtosammuttimetkin voivat miekkailla!

Kesä 2010
Tauko tekee hyvää. Lukuunottamatta muutamia polttariryhmiä jäi kosketus miekkailuun vähäiseksi. Teemu leireili Virossa kaksi kertaa yhteensä kolmisen viikkoa. Mikä harvinaisinta, poika jakoi kanssamme viikon mökillä.

Kesän päättymisen merkki on meille perinteisesti ollut
14.08.2010 Valge Dam kalpakilpailu Haapsalussa. Kisa ei osanottajamäärillä mässäile, mutta taso on kova. Vielä saadaan odottaa suomalaismenestystä, tänä vuonna paras poro oli Niko sijalla 9. Teemun ikätoveri ja pitkäaikainen kilpakumppani "Tsoosz" Lanno jätti poitsun keskikastin kalpailijaksi sijalle 24./46. Rassekin oli samassa porukassa puolenvälin krouvissa.

18.9.2010 Tapanila Swordfest 2010 vai pitäisikö sanoa Maunula Swordfest...
Kisapaikka oli jouduttu siirtämään Erän kodikkaasta kotihallista Maunulan viihtyisäänYdinpommibunkkeriin. Lauantaina kaikki turkulaiset olivat lukeneet ajo-ohjeen kisapaikalle, mutta sunnuntaina osa lastista teki pit-stopit Tapanilan kautta. Teemu voitti kotimaiset kisat pitkästä aikaa - sitä tosin auttoi se, että kovimmat kilpakumppanit olivat pitämässä miekkailuleiriä Euroopassa. Mutta voittaa voi vain olemalla kisapaikalla.
Swordfestistin Turku-annista jäi mieleeni erityisellä lämmöllä pieni kikkarapäinen miekkasankarimme Uula Kulju alle 11v. sarjasta. Tietysti kaikki sarjan osallistujat olivat syötävän söpöjä, mutta oman seuran kääpiöt ovat kaikkein söpöimpiä :)
Lintsasin miekkajuhlan sunnuntain, sillä luvassa oli monen viikonlopun kisaturismiputki.


25.9.2010 Pohjoismaiset Mestaruuskilpailut, Oslo, Bygdöhuset

Kovin oli Bygdöhuset muuttunut niistä ajoista, kun kävin siellä seitsemän kuukauden ajan Norjan keikallani miekkailua harrastamassa. Sama puunsävyinen tunnelma kuin vanhassa hallissa oli kuitenkin tallella.
Turku delegaatiossa matkustivat The Anttilas 4 hlö, The Seeve-Hakkaraiset 2 hlö, The Mellanen-Tapio 2 hlö sekä The Kirjonen 1 hlö. Muita suomalaisia osallistui 66 kisastartin verran, Suomen juniorimiekkailu saattoi olla ylpeä aktiivisuuden määrästä.
Olin mukana lähinnä kadettieni vuoksi. alle 17v. sarjaan osallistuivat 2 x Santeri ja Karri. Kirjosen poika pistikin ihan mukavasti vaikka joutui taipumaan kisan voittaneelle Viron Peeter Turnaulle luvuin 15-13. Erityisen iloinen olin lopputuloksesta sen vuoksi, että Santeri vähän dissasi itseään otteluun enemmän kuin tsemppasi - silti hän pysyi hyvin mukana ihan viimeisiin pistoihin asti, sijoitus 27./59. Muut "poikani" myivät nahkansa vähän halvemmalla, Karri ja Santeri ovat teknisesti taitavia, taitojen tuominen otteluun vain vielä vähän hakee aikaa ja paikkaansa.
Turismin kannalta reissu osoitti, miten kiva on asua Turussa. Oslolaisen pizzan hinnalla Turussa saa koko Menun, esimerkiksi. Kävin tietysti bongaamassa vanhan työpaikkani Kanadan suurlähettilään residenssissä. Tontti oli juuri niin suuri kuin muistinkin, talo puutarhoineen ja tenniskenttineen vie puoli korttelia niemen kärjessä. Jälkeenpäin ihmettelee mikähän kiire minullakin oli silloin nuorena poikan pois työpaikasta, jossa palkka jäi käytännössä puhtaana käteen, kun asunto ja ruoka kuuluivat diiliin.
Isojen poikien sarjassa miekkailun uloslyöntisysteemi näytti taas perspuolensa, kun Teemu ja alex joutuivat taas liian aikaisin vastakkain jo 16-cupissa. Teemun pinna ei pitänyt ja Alex vei matsin reilulla mariginaalilla. Teemu 11./77. Onneksi Alex hoiti homman ja voitti Pohjoismaisen Mestaruuden Suomeen, ei mennyt lapsi ihan pesuveden mukana.
Henkilökohtaisen kisan pettymykseen tuli alle 20v. poikien kalvassa balsamia, kun Teemu hoiti hienosti osuutensa Tanskaa vastaan ja repäisi ratkaisevan eron ennen Alexin ankkuriosuutta. Koko joukkue esitti vahvaa miekkailua myös Ruotsia vastaan, tekee se niin hyvää nähdä rakas vihollinen ihan altavastaajana. Pohjoismaiden mestaruus siis myös joukkueessa Suomeen. Odotuksen Euroopan Mestaruuskisojen joukkue-kisasta alkoivat nousta...

2.10.2010 Viron avoimet kalpamiekkailun mestaruuskilpailut, Tallinna

Uskoakko tätä edes todeksi. Suomen joukkue 1./16. Jos joskus 80-luvulla joku olisi väittänyt suomalaisten pistävän Viron parhaimmistoa joukkuekisassa lättyyn näiden kotikentällä, sitä olisi pidetty aika kalajuttuna. Niin vain nuoriso kuitenkin pyyhki lattiaa veljeskansan vahvimmilla seurajoukkueilla. Vuoden miekkailutekona palkitussa joukkueessa miekkailivat kuvassa vasemmalta oikealla Rasmus Mellanen, Alexander Lahtinen,  Niko Vuorinen ja Teemu Seeve.


9.-10.10.2010 Minijuniorien ja juniorien kalpakisat, Porvoo
Itään käy Tmåffin tie. Anttila Express singahti moottoritielle jo perjantaina 8.10. Pienen retkeilymajatädin sekoilun jälkeen asetumme yöpuulle sata metriä kisapaikasta vasemmalle.
Viikonloppuna käykin Porvoon Urheiluhallilla vilske, turkulaisten osalta kisa-anti oli seuraavanlainen:

Tytöt ja pojat alle 11 v / 9 os.
5. Kulju, Uula - TMÅF

Tytöt ja pojat alle 13 v / 20 os.
3. Mikkilä, Inka - TMÅF
8. Mikkilä, Max - TMÅF
10. Kiljander, Oskar - TMÅF

Pojat alle 15 v / 18 os.
9. Anttila, Santeri - TMÅF

Pojat alle 17 v / 21 os.
2. Kirjonen, Santeri - TMÅF
10. Anttila, Santeri - TMÅF
17. Kulju, Elmo - TMÅF
20. Anttila, Karri - TMÅF

Tytöt alle 20 v / 12 os.
5. Kiijärvi, Katariina - TMÅF

Pojat alle 20 v / 18 os.
3. Mellanen, Rasmus - TMÅF
8. Kirjonen, Santeri - TMÅF
17. Anttila, Karri - TMÅF
18. Kulju, Elmo - TMÅF

Tiukoista tilanteista ja pienestä oli kiinni mm. Katan pääsy mitalliotteluihin - ilman ensimmäisen erän helposti annettua johtoa ja lähtemällä heti otteluun haastamalla cup-otelun voittanut Annen vastaripostipeliin, kamppailu olisi ollut voitettavissa.
Jos Rasse oli pitänyt hermonsa kurissa, Verkku olisi voitettu hankitun johdon avulla. Nyt matsi taisi tuntua voitetulta liian aikaisin. Klassista klassisin taktinen moka.
Inkan pääsy finaaliin taisi tyssätä kokemuksen puutteeseen. Ylivoimaista ulottuvuusetua ei vain osattu käyttää hyväksi, vaan ajauduttiin turhan lähelle.
Santeri K:n kovan taistelun kadettisarjan voitosta sen loppuhetkillä näet tästä. Kyykkyhyppypistoyritykset olivat kuin Tor Forssella konsanaan!



16.10.2010 Kupittaa Tournament, miesten ja naisten FIE-satelliitti kalpakilpailu
Syksyn turkulainen miekkailuhuipennus oli jälleen Kupittaa Tournament. Viime vuoden hyvin mennyt tuomarirekrytointi tuuditti järjestäjät Ruususen uneen ja realismi iskikin sitten kuin miljoona volttia. Viime hetken rukoilu, anelu ja lahjonta pelasti tilanteen niukasti ja tuomarointipalapeli saatiin harsittua kokoon. Ihmettelen edelleen - onko Suomen harvoilla FIE-tuomareilla ja FIE-kandidaateilla tosiaan niin paljon kotimaisia tilaisuuksia näyttää taitonsa, että Kupittaan kisapäivämäärää ei voi pistää ihan oma-aloitteisesti kalenteriin?
Osallistujamäärä oli hieman suurempi kuin edellisenä vuonna, mitään ennätyksiä ei kuitenkaan hätyytelty vaikka kisa oli saanut Satelliittitittelin lisäksi Eurofencing U23-rankingpisteiden jako-oikeuden. Kilpailullisesti kisa kuitenkin jäi kotimaisen miekkailun historiaan, sillä 32:n vuoden yrittämisen jälkeen suomalainen viimeinkin kipusi kilpailun ykköspallille. Voittaja oli Dennis Bade. Hienoa suomalaismenestystä entisestään kirkasti Andras Koroknay-Pal hopeasijallaan.
Parhaasta turkulaissijoituksesta vastasi vetreä veteraanimme Markku Lohi 15. / 73. Teemun tie katkesi niukkaan 14-15 tappioon alkuerien ykkösrankattua Ruotsin Andres Gomezia vastaan. Jossittelulle oli jälleen sijaa, sillä surkean ensimmäisen erän jälkeen ja ikävän suuruisen johtoaseman antamisen jälkeen Teemu hallitsi toista erää selvästi, mutta takaa-ajoasemassa joutuu ottamaan riskejä ja ne kostautuivat tällä kertaa.Teemun sijoitus viime vuosien tapaan keskikastissa 29. / 73. Rassen ja Santerin kohtaloiksi koitui huono alkueräranking. Kupittaan tasoisissa kisoissa häntäpään sijoille jääminen tietää armottaa raudan -eiku- teräksen - eiku -titaaniin kovaa!! vastusta ensimmäiseen uloslyöntiotteluun. Molemmat pojjaat pihalle, Rasse Ruotsin Tiveniuksen isän kädestä ja Santeri kissa-hiiri leikiten Viron Priinitsin toimesta.
Naisten kisaan starttasi Kupittaan Satelliittihistorian paras kattaus: peräti 46 naista. Erittäin ilahduttavan osallistujamäärän lisäksi myös taso oli kisan kovin sen FIE-historiassa. Suomalaisittain tämä kulminoitui siihen, että Kockin siskosten viime vuoden kaksoisvoitto vaihtui sijoihin 9. ja 11.
Turkulaistain parhaiten veti Katariina "Kata" Kiijärvi 22. / 46., mukana olivat myös Ninnu Hyvönen 30. / 46 ja Elena Mattsson 41./46.
Sunnuntaina pidetyssä miesten joukkuekisassa päästiin taas tuulettamaan Suomen juniorimaajoukkueen ansiosta. Alexander Lahtinen HFM, Kasper Roslander HFM (nykyään Habda), Teemu Seeve TMÅF ja Johannes Pulkkinen TMÅF voittivat joukkuekilpailun. Suomalaisittain apina karkoitettiin siis lopullisesti Kupittaan selästä, sillä myös joukkuekisan voitto oli tähän asti mennyt ulkomaiseen osoitteeseen.

26.10.2010  20v Junioreiden kalpamiekkailun Euroopanmestaruuskilpailut, Lobnya, Moskova - henkilökohtainen kilpailu.
Kilpailu, johon kaikki syyskauden odotukset kohdistuivat. Henkilökohtaista menestystä en kauhesti osannut odottaa, tietysti toivoin. Joukkuekisasta sen sijaan odotin vähintään 8 parhaan joukkoon sijoittumista, niin hyviä olivat tiimin Teemu-Alex-Kassu antamat signaalit olleet.
Tulospalvelu toimi tahmeasti ja siinä vaiheessa kun sain Lenalta tekstarin "Teemu on 8-cupissa" olin vasta tietoinen hyvin menneistä alkueristä. Mitallin esteenä oli enää Tanskan von der Osten, tuttu kaveri ja voitettavissa. Tasainen ja alussa Teemun hallitsema ottelu kariutui kuulema muutamaan huonosti valmisteltuun hyökkäykseen. Voin vain kuvitella sen pettymyksen tunteen mikä Teemulla oli. Kuten Belfastissa 2009 kadettien MM-kisoissa, taas jäätiin yhden askeleen päähän menestyksestä.

29.10.2010 0v Junioreiden kalpamiekkailun Euroopanmestaruuskilpailut, Lobnya, Moskova - joukkue kilpailu.
Koska Teemua lukuunottamat joukkueen muut jäsenet olivat sijoittuneet vaatimattomasti, Suomen rankingin tulisi olemaan varsin haastava joukkuekisaa silmälläpitäen. Mutta olivathan pojat olleet pahoissa paikoissa jo pitkin kautta...Suuri päivä lössähti käsiin kun avasin koneen työpaikallani. Kisa oli suomalaisten osalta Moskovassa jo ohi, Unkarille oli hävitty selkein luvuin 45-30. Päivä ei siitä parantunut vaan Oslossa vastaantulija ollut Ruotsikin voitti poikamme ja sijoitukseksi jäi vaatimaton 11./15. Mitä tapahtui vuoden ehkä odotetuimmassa kilpailussa? Osaltaan asiaa taustoittaa mukana olleen joukkueen valmentajan Peeter Neliksen raportti:

" Poikien joukkuekisa ei mennyt odotusten mukaisesti. Ensimmäinen takaisku tuli rankingin mukana. Saatiin pahin mahdollinen. Vaikka olisi voitettu Unkari, seuraavaksi tulisi Italia. Pojilla ei ollut oikeasti ongelmia motivaation kanssa, taistelutahto keinui n. max 80% tasolla. Otteluiden edettäessä Unkari onnistui tasaisesti kasvattamaan pistoeroa ja siinä vaiheessa tarvittiin täyttä 100% tai enemmän. Alettin häviämään matseja teknisellä tasolla ja se ei tietenkin tarjonnut mahdollisuutta tehdä läpimurtoa. Häviö Ruotsille ei tässä kisassa merkinnyt mitään, samoin kun voitto Turkista viimeisessä ottelussa. Ne olivat tavalla treenimatseja sen jälkeen kun korkeammat toiveet oli menetetty.
Mielenkiintoinen paralleeli; Venäjän valmentajat pettyivät pahan kerran hävittyään 4-pääsystä Israelille. Venäjän juniori-maajoukkue oli just voittanut Venäjän aikuisten joukkuemestaruuden. Valmentajien mielestä sinne oli mennyt liika psyykkisiä ja fyysisiä resursseja. Samassa tilanteessa oli Suomen junioreiden maajoukkue, he voittivat Eestin seniorimestaruuden ja junioreiden PM-kisat. Saman juonen haluttiin jatkuvaan, mutta vauhti oli hiipunut."

Johtopäätös: Joukkuemenestyksen eteen tarvitaan hyvä rangking ja sopiva henkinen tauko edelliseen menestykseen, jotta taistelutahto saadaan 110%:iin.

29. - 31.10 2010 Miekkailuliiton II-Zorroleiri Parmaharjulla
Zorroleirin kanssa jouduttiin toisella kertaa kikkailemaan oikeastaan enemmän kuin ensiyrittämällä. Siirsin Zorroleirin lokakuulle, jotta se ei olisi ollut liian lähellä elokuussa olleiden seuraleirien kanssa. Siirto oli ehkä turha, sillä osanotto jäi samalle tasolle kuin ensiyrittämällä. Mutta ei se määrä vaan se laatu. Tiukka tiimimme piti sitten kivaa muidenkin edestä! Asiasta enemmän marraskuun postauksissa:
Zorroleiri päivä 1.
Zorroleiri päivä 2.

20.11.2010  alle 13v. ja alle 15v joukkueiden Syyskarnevaalit Turussa
Syksyset tunnelmat olivat lähinnä vitsi, kun kiinnitelin lumituiskussa kisan opaskylttejä Turun Suomalaisen Yhteiskoulun rauta-aitaan sormet kohmeessa.
16 joukkueellista teräviä tenavia starttasi kisaviirit liehuen aina niin jännittävään joukkuekoitokseen. En nyt malta olla kertaamatta joukkueiden nimiä - mielestäni tämä nimeämispolitiikka pitäisi ehdottomasti saada myös aikuisten SM-kisoihin nykyisen tylsän seuranimi + numero nimeämisen tilalle!! Mukana olivat: KPT 13: SUKLAAPATUKAT, ESCRIMAS,SAIRAANOUDOT UFOT,HAUKKA HALLITUS, 11 PUUTARHATONTTUA, PORVOO CAPITALS ja KAUHUKAKARAT
KPT 15:FC PRO, SOSIAALISET SIISELIT, KIRPPU JA KUMPPANIT, VERAN ÄRRIMURRI KEKSIT, TERMINAATTORIT, SOVJETSKIJI HOBITI, HEDELMÄT, SUOMEN PINGVIINIEN RINTAMA ja lopuksi jostain ihmeen syystä oma suosikkini ODOTTOMATTOMAN MIEKKAILUN GAMEPLAYER'S...siis niin random, niin random...
Kisan kulkua hieman tiivistäen voidaan todeta, että tunnelma oli niin tiivis kuin vain kuusi miekkailualuetta perusjumppasaliin tungettuna voi teettää. Olosuhteet ja etenkin kisan johtaja (minä) huomioiden homma kuitenkin pelitti.
Mikä sinulla on 22 minuuttia aikaa Miekkailulliselle Korkeakulttuurille, tässä sinulle KAIKKIEN Syyskarnevaalijoukkueiden Huimat TalentOsion Esitykset!




20.11.2010 alle 20v juniorien kalpamiekkailun maailmancup-osakilpailu Bratislava
Euroopassa Maailmancup osakilpailujen osallistujamäärät antavat oikean kuvan lajin koosta. Bratislavassa starttasi 195 juniorimiekkailijaa. Tällä kertaa tulosseuranta jäi Syyskarnevaalien jalkoihin, mutta sain kisauutisia Teemun soittaessa Bratislavasta. Hän oli ollut tyytyväinen miekkailuunsa, valitettavasti vain 64-cupin vastustajalotossa vastaan tuli kisan voittanut Tsekin Richard Pokorny. Kuten myöhemmin Young Lionssissa mukana olleet tietävät, kyseessä on KOVIN MAHDOLLINEN vastustaja. Teemu roikkui kuitenkin matsissa mukana käsi-ja varvaspistoilla viime hetkiin asti. Noutaja kuitenkin tuli luvuin 13-15. Sijoitus 56. /195.

4.12.2010 Young Lions kalpamiekkailun maailmancup-osakilpailu Helsinki
Tämän vuoden Young Lionsista voisi ehkä sanoa, että se oli sarjaansa luokiteltuna Suomen kaikkien aikojen kovatasoisin kilpailu. Maailman top tenistä kahdeksan miekkailijaa otti osaa YL:iin. Kisapaikaksi jouduttiin pakon edessä ottamaan kotoisa Maunulan bunkkeri, koska alkuperäinen Latokartanon Urheiluhalli oli pantu remontin takia kiinni.
Mutta edes kaikkien aikojen innokkain FIE-valvoja kummallisine kisaanpuuttumisineen ei onnistunut sössimään Leijona-tiimin raudanlujalla rutiinilla läpiviemää kisaa.
Vuoden viimeisessä kv-koitoksessaan Teemu eteni rutiinimiekkailulla 32-cuppiin, jossa vastaan tuli maailmanlistan kakkonen,Tsekin Michal Cupr. Teemu miekkaili agressiiviset painaen pelin vastustajan päätyyn. Vaikka osasta hyökkäyksiä tulee omaan takkiin, useimmista syttyy oikea lamppu ja Teemu pysyy johdossa. Tilanteessa 14-13 tulee erätauko. Tauon jälkeen Teemu lopettaa prässin ja Cupr pääsee mukaan rytmiin, kaksi viimeistä pistoa Tsekille. Valitettavasti. Jälkeenpäin voi aina viisastella, että oli turha muuttaa taktiikkaa ja antaa Cuprille aikaa tehdä omat siirtonsa.
Rasmus etenee Teemun tavoin 32-cuppiin ja saa vastaansa USAn Jonathan Yerglerin. Jenkin tyyli on hämäävän helpon oloinen ja ilmeisesti Rasse lähtee otteluun hieman huolimattomasti, koska Yergl saa alkuun monta lahjapistoa Rassen kädestä, hänen oman etäisyysvirheensä takia. Kun Alexkin sekoilee johtonsa italialaisensa hyväksi ovat ovat kaikki Suomi-pojat pihalla lopputaistosta.

18.12.2010 Veteraanien Kalvan ja Floretin SM-kisat Helsingissä
Näistähän onkin jo kehuskelut ihan tarpeeksi :)

Arkeen kuului lisäksi tasaisen taulukon vauhdilla kuusi tuntia ryhmän vetoa ja opparien antoa viikossa, aivan liian paljon työaikana miekkailuun liittyvien sähköpostien, kisamateriaalin ja seura-asioiden hoitoa. Jokunen Miekkailuliiton hallitusasioihin liittyvä reissu Helsinkiin ja jopa viikonloppu liiton strategia-asioissa. Hassua sinänsä, mutta nämä oikeasti eniten arkeen vaikuttaneet miekkailumenot kuitataan näillä parilla rivillä.

Ja nyt, katseet vuoteen 2011, huomenna vedetään ekat treenin klo 10-12.