Tehoviikonloppu nuorille miekkailutoivoille

Kurssilaiset vas. Kaisa, Tommi, Tero, Pyry, Marcus, Joakim, Eeku, Teemu, Emil (kurssikisan voittaja), Otto ja Kristian.

1.-2.10.2011 pidettiin ensimmäinen Turun Miekkailijoiden kalpamiekkailun tehoviikonloppu 12-14-vuotiaille nuorille. Mukaan oli ilmoittautunut 10 reipasta miekkailijan alkua. Kurssin vetäjien, Tero Hakkaraisen ja Eeku Maljasen ykköstavoitteena oli pitää porukan mielenkiinto yllä kahden kahdeksan tunnin ajan ja siinä sivussa opettaa jopa hieman miekkailua!

Vanhojen valmennusoppien mukaan miekkailua tuli opetella sananmukaisesti kantapään kautta. Perinteisissä Keski-Euroopan miekkailukulttuurimaissa saatettiin jyystää jalkatyötä kuntoon parikin vuotta, ennen kuin oppilas sai luvan ottaa aseen käteensä. Meillä ei luonnollisestikaan ollut aikaa moiseen, joten pienen henkilökohtaisen esittelyn ja alkuveryttelun jälkeen käytiin lauantaina suoraan asiaan.

Nopeassa tahdissa, ase kädessä, haettiin tuntumaa aseotteeseen, miekkailuasentoon, perusliikkumiseen edes-takaisin ja hyökkäykseen syöksyllä. Oppilaat saivat pistää jonossa  "maalirobottina" toimineeseen opettajaan yksin ja kaksi rinnan. Sitten "maalirobotti" lähti liikkeelle ja osumisesta tulikin jo vaikeampaa. Kun tuntuma jonkilaiseen pistoetäisyyden hallintaan saatiin, vedettiin takit niskaan ja aloitettiin harjoittelu pareittain joka huipentui askel-syöksy leikkiin, jossa hyökkääjän vuorollaan yrittää osua vastustajaan käyttäen vain askel-syöksyä. Vaikeaksi asian tekee se, että puolustava osapuoli saa perääntyä niin paljon kuin matto antaa periksi. Tämä oli samalla siirtymäharjoitus lauantain päätteeksi odottaneeseen huipentumaan. Viimeinen puoli tunti käytettiin siihen, että kaikki kurssilaiset ottelivat yhden viiden piston ottelun sähköasein.

Eekun kanssa olimme erittäin positiivisesti yllättyneitä lauantain viimeisen rupeaman yleisilmeeseen, junnujen miekkailu nimittäin näytti kalpamiekkailulta, ei "zorromiekkailulta". Käyttämällä ainoastaan suoraa pistoa ja etäisyyttä saatiin aikaan näyttökelpoisia otteluita.

SUNNUNTAINA meillä oli edessämme aamu- ja iltapäiväharjoitukset. Koska nyt oli aikaa jo runsaammin, pääsimme kauhaisemaan myös pelit ja leikit-osastoa. Sitä mukaa, kun vaikutti siltä, että kurssilaisten pää alkoi sauhuamaan kontrasixt-väiston, sidonnan, oktaaviväistön ja sidonnan, terävältön, valepiston ja muun pikatahtia läpikäytyjen tekniikoiden opettelussa, annostelimme väliin hulinaa. Nappasimme klassisesti hanskoja toisiltamme, pelattiin seinäpalloa ja kahden tulen välissä polttopalloa, askellettiin viestiä miekkailuaskelin maskia parin välissä pitäen, tehtiin mm. erilaisia syöksyleikkejä. Kaivoinpa ruokatauolla esiin jopa pelätyn "sähköshokkilaitteeni". Pelissä kaksi tai neljä pelaajaa pitää kiinni laitteen kahvoista, joissa olevaa nappia pitää painaa laitteen merkkivalon syttyessä. Hitain saa sähköiskun! Noh, ihan pienen vain onneksi :)

Kurssi huipentui tietysti kurssikisaan, jossa otteltiin kaikki kaikkia vastaan kolmeen pistoon. Vaikka voittaja - Emil Kiviniemi - olikin varsin omaa luokkaansa, muista sijoista oteltiin tasaisesti ja kaikki saivat voittoja. Mikä tärkeintä, otteluissa nähtiin hienoja käden ojennuksia ja taktisia oivalluksia jo tässä vaiheessa. Lopuksi Kurssilaiset toivotettiin tervetulleisiksi jatkamaan harrastustaan Eekun vetämään jatkoryhmään sunnuntaisin klo 16 - 17.30.

Miekkailua maneesilla

Eilen suuntasimme piukkaan pakatun automme kohti Merjan talleja. Ajoa n. 50 kilsaa Turusta 10-tietä pitkin. Turun miekkailijat ovat jo useampana kesänä pistäneen kalpansa Merjan kesäleirisoppaan, tällä kertaa poikien leirin aiheena oli viisiotteluteema, joka aloitettiin miekkailulla.
Auringon paisteessa purimme varustekasan vahvasti hevoselle "tuoksuvan" maneesin hämärään. Keskelle hiekkamaneesia oli rakennettu levyistä miekkailualue. Ehdottomasti eksoottisin paikka, minne olen ikinä virittänyt sähkömerkintälaitteet!
Leiriläiset vanhempineen saapuivat pikkuhiljaa paikalle ja aloitimme Ninnun kanssa osuutemme lajin ja varusteiden esittelyllä. Kuten aina, harrastuksen hinta kiinnosti vanhempia ja kuten aina, harrastuksen hintaa ei tarvinnut luimistella. Tähän leiriin osallistuvat lapset olisivat helposti voineet aloittaa miekkailun leirimaksun hinnalla.
Sitten esittelimme perusliikkeitä ja viiden piston miekkaluottelun, johon koitimme saada draaman kaarta ja näyttäviä suorituksia.
Kuoriuduttamme varusteista oli nuorison vuoro saada kyytiä alkujuoksutuksella ja jalkatyöllä. Alustana kesäinen nurmi, eipä ollut ongelmaa jalkojen laahauksesta, kun piti huomioida alustan muhkurat. Sen verran liukaskin alusta oli, että ymmärsi kyllä, miksi panssarikenkäiset ritarit aikanaan ottivat miekkailuaskeleensa päkiä edellä kantapään sijaan.
Kun askellus ja syöksy oli ainakin teoriassa opittu, vetäydyttiin hetkeksi tallituvan viileään mehustelemaan ja pukemaan miekkailuvaatetta päälle, ettei vaan tule kylmä helteessä... Seuraavaksi hiekka pöllysi maneesin edustalla pariharjoittelun merkeissä. Kuten aina, tässä vaiheessa miekkailullisesti lahjakkaammat erottuivat musketöörielokuvien ystävistä. Pistomiekkailun erottaminen terän hakaamisesta on nuorille pojille alkuun haastava tehtävä. Varoasentojen variaatioita ja asekäden kyynerpäiden vinksotusta sinne sun tänne katsellessa tuli mieleen, että kukapa tekisi "varoasentoproteesin", jolla voisi alkuun demonstroida pikkuihmisille jalkojen kulmat ja asekäden kyynärpään asennon suhteessa lonkkaluun kulmaan. Ainakin pitää ensi kerralla ottaa ne omenat mukaan niin saadaan kyynärpäät kuriin. (Niin, harjoite on siis sellainen, että aloittelija pitää palloa kyynärpäällä kiinni vartalossa lonkkaluun linjassa varoasennossa liikkuen).
Kun pakolliset kuviot oli käyty läpi - tässä vaiheessa tietysti oli jo käyty myös muutama vapaamuotoinen kaksintaistelu innokkaimpien leiriläisten kesken - pääsiin asiaan. Kenttäolosuhteista ja yhdestä sähköalueesta johtuen porukka jaettiin kahtia. Toinen puolisko miekkaili modernisti sähköaseilla, toinen puolisko wanhaan malliin, jossa neljä nuorta silmäparia toimi sivutuomareina todentamassa osumat. Samalla opittiin miekkailun vaiheita, kun päätuomarina toiminut ohjaaja erotteli ottelun vaiheet sivutuomareille.
Kuuden maissa sitten pakkasimme Turun Miekkailijoiden omaisuuden takaisin autoon ja suuntasimme keulan kohti kotia. Puoli kasilta olivat maskit taas salin seinällä, aseet paikoillaan ja kahdeksan tunnin miekkailupäivä pulkassa.