Lyömämiekkailua

Ensin pieni historiakatsaus löymämiekkailun historiaan: Ruotsi - Puola -maaottelu n. 1600-luvun kieppeillä. Suomen Miekkailuliitoa edustivat Hakkapeliitta-seuran jäsenet. Tässä pätkässä kuitenkin ovat pääroolissa puolalaiset husaarit.




Sitten katsaus lyömämiekkailun tähän päivään, ulkotiloista laji on siirtynyt urheiluhalliin, mutta ottelumusiikki on edelleen kovaäänistä.

Näin voitettiin Suomen ensimmäinen MC-osakilpailu

Historiallisia videohetkiä X Challenge Dr. E. Gretsch Luxembourg 13.09.2009 Junior Epée M Individuelle A -kilpailun kulusta kohti Teemu Seeven Suomeen tuomaa ensimmäistä miekkailun MC-osakilpailuvoittoa.

Videossa ei ole vastustajien nimiä, joten tässä voittojen ottelujärjestys
16-cupissa Saksan Falk Spautz 15-13
8-cupissa Kanadan Christophe Lavoie 15-14
4-cupissa Saksan Benjamin Cremer 15-12
Finaalissa Kanadan Pascal Heidecer 15-13



Kilpailun 32-Cup-taulukko löytyy täältä

Kyllä suomalainenkin osaa voittaa kuin ruotsalainen!

Sain pari tuntia sitten iloisia uutisia Luxemburgista! Teemu voitti juniorien maailmancupin osakilpailun!
Viime kausi meni miten meni, Euroopan mestarin raskas mantteli painoi ja henkinen kasvu pakkovoittamisen paineessa vaati veronsa. Urheilijan usko oli kovilla, kun miekkailu ei kulkenutkaan kuin silkkiä vaan.
Hieman valoa putken päässä näkyi kadettien maailmamestaruuskisoissa, joissa hurmos aika ajoin löytyi, tuloksena kelpo seitesmäs sija maailman valioden joukossa.

Pikaisen puhelun perusteella en vielä tiedä yksityiskohdista muuta, kuin että onneksi en itse ollut katsomossa. Voipi olla että olisi henki loppunut.
Hyvän alkuerän jälkeen (4/5 voittoa) Teemu pääsi suoraan 32 cuppiin ja vastaan tuli slovakialainen Golobic (mc-pisteissä 69.). Voitto irtosi, mutta vasta viimeisellä pistolla 15-14. Apina saatiin kuitenkin ravistettua selästä; uran ensimmäinen voitto toisen cup-kierroksen ottelussa juniorien MC:ssä oli tosiasia!!
16-cupissa vastaan asettui Saksan Spautz (mc-pisteissä 85.) Ottelu alkoi Teemun täydellisessä hallinnassa tilanteeseen 11-4. Tavarat pantiin jo henkisesti kassiin seuraava ottelua varten ja saksalainen pääsi mukaan otteluun. 11-5- 11-6. 11-7 ... jo 11-10 tilanteeseen mentiin, ennen kuin Teemu sai taas tilanteen kontrolliin ja ottelun päätökseen 15-13.
Kahdeksan cupissa kanssallisuuskysymyksen oikea vastaus on: Känädä! Monsieur Christophe Lavoie löytyy mc-listalta vasta sijalta 157. - mikä voi johtua pienestä välimatkasta Euroopan kilpakenttille, Atlantin yli ei varmaan lennellä joka MC-kisaan. Ottelu meni Teemun hienoisessa hallinnassa ja tilanteessa 14-10 saattoi jo pieni, mutta laadukas suomalaisyleisökin tuudittautua semifinaalitunnelmiin. Mutta ei. Seeve päättää ottaa showsta kaiken irti (siis jos olisin ollut paikalla, niin viimeistää tässä kohtaa olisi tullut asiaa alusvaateosastolle). Johto sössitään tasatilanteeseen 14-14, onneksi voitto rypistetään kotiin.

Ottelu Teemu vs. Lavoie alkumetreillä

Monsieur Benjamin Cremer GER ja monsieur Teemu Seeve FIN pondiumilla valmiina taistoon pääsystä finaaliin

Seuraava saksalainen kehiin ja semifinaalivastustajaksi tulee herra Cremer (jun. MM 20. mc-25. sijalla). Tällä kertaa mentiin kieli keskellä suuta koko tasainen ottelu ja voitto kotiin 15-12.
Finaalissa vastaa tuli "miekkailuleiriltä tuttu", toinen kanadalainen Pascal Heidecer, joka voitetaan jo muutaman pisteen pienellä, mutta tarpeellisella hajuraolla, koska kannustusjoukkujen diapamit olivat jo käyneet vähiin. Voitto 15-13.

Hyvä poika, sitä pitää vaan uskoa ja jaksaa asiaansa.

Tätä postausta on editoitu 23.9. (mm. tuloksissa oli virheitä ja kuvat saatiin käyttöön myöhemmin)

Katso YouTube VIDEO

Katso myös: Kilpailun cup-taulukko jossa 32 parasta

Tiesitkö miksi kalpamiekkailussa liikutaan pomppimalla - ei miekkailuaskelilla?

Se on Johan Harmenbergin vika (bilden)

KIRJA JOKA SINUNKIN KANTTAA LUKEA: Epee 2.0, The Birth of New Fencing Paradigm
Johan Harmenberg sekä kommentoivina kirjoittajina Ruggero Ceci, Geoff Pingree ja olympiahopemitalisti Björne Väggö. Englanninkielinen.

171 s. SKA SwordPlay Books, USA
Kaikki tämän postauksen kirjoitus on kirjan Epee 2.0 innoittamaa ja Copyright ajatuksiin on näin ollen Johan Harmenbergin omaisuutta - jos nyt miekkailussa mitään sellaisia tunnetaan...
IF YOU ARE AN AMERICAN FENCER - don't try fencing in microwave oven!!!
IF YOU ARE JOHAN - välkommen till Åbo :D

Harmenberg 1.0

Kirjassaan Johan Harmenberg käy läpi urheilu-uransa vaiheet Olympiavoittoon 1980 asti.
Johan aloitti miekkailun Tukholmassa vuonna 1966. Jo toisen vuoden juniorina hän harjoitteli päivittäin. Tunnollisesta harjoittelusta huolimatta hän ei saavuttanut menestystä uransa ensimmäisen seitsemän vuoden aikana - mikä herättikin hänessä epäilyn, että klassisen miekkailuliikkeiden opettelun ja VOITTAMISEN opetettelun välillä oli suuri kuilu.
Voittamisen hän oppi Amerikassa opiskeluaikanaan 1973-1974 . Kahden muun MIT-opiskelijan kanssa he harjoittelivat yksinkertaisen, pääosin nopeuteen perustuvan tyylin miekkailla florettia. Tämä johti menestykseen mikä taas johti oivallukseen, että miekkailussa saattoi menestyä kapeallakin teknisellä repertuaarilla.


Nykyaikaisen kalpamiekkailun syntytarina

Kirjan nimi, "miekkailun uusi ajatusmalli" tai laajemmin ajatellen "uusi tapa miekkailla kalpaa" perustuu siis ajattelumalliin, jossa vähemmän tekninen miekkailija taktiikallaan ja huippuunsa opetellulla yksinkertaisella miekkailutavallaan neutraloi teknisesti paremman miekkailijan liikearsenaalin.

Tämä klassisen miekkailutavan edun eliminointi perustuu kolmeen peruskysymykseen (kirjassa nämä on nimetty niiden esittäjän mukaan The Sollee Conjectures - Solleen olettamukset)

1) Onko vähemmän teknisen miekkailijan mahdollista määrätä ottelun tekninen taso?
2) Voiko miekkailija, joka haluaa otella lyhyemmällä etäisyydellä määrätä etäisyyden, jolla koko ottelu otellaan?
3) Voitko ohjata/houkutella vastustajan pois omalta vahvuusalueeltaan ottelemaan SINUN vahvuusalueellasi - Area of Exelence?

AoE - Area of Exelence - omat suosikkiliikkeet, jotka on harjoiteltu maailmanluokan tasolle

Kehittäessään uutta tapaansa miekkailla, Harmenberg painotti 80% harjoittelustaan omien vahvuuksiensa vahventamiseen. Hän tutki ja tukki kaikki mahdolliset vastatoimen omaa AoE:tään (Area of Exelence ) vahvuusaluettaan vastaan. Harmenbergin AoE:n toimivuus perustui kolmeen taktiseen elementtiin, joista hän luopui vain äärimmäisen pakon edessä, jos silloinkaan.

1) Oman "pelin" analysointi siten, että piston tekeminen vastustajalle tulee mahdollisimman vaikeaksi. Tämä vaatii miekkailijalta kokemusta, itseanalyysia ja omien piilevien heikkouksien (Hidden prereqisities) löytämistä. Oma esimerkkini: Piilevä heikkous voi olla mm. tapa lähteä aina Allez-komennosta askel eteenpäin ilman että itse on rekisteröinyt tekevänsä niin. Tällöin vastustaja joka tiedostaa tuon tavan, pystyy tekemään nopean hyökkäyksen heti aloituskomennosta , koska etäisyys lyhenee tämän piilevän heikkuden vuoksi riittävän nopeasti.

2) Riko vastustajasi peli. Sen lisäksi, että miekkailija tekee pistämisen "oman pakettinsa hallitsemisella" vaikeaksi, hän myös aktiivisesti tuhoaa vastustajan mahdollisuudet piston valmisteluun. Tähän hänellä on käytettävinään useita työkaluja. A) Ottelu ilman teräkontaktia (tässä pitää muistaa, että 70-luvun kalpamiekkailu oli erilaista kuin nykyään, jolloin miekkailu ilman terää on yksi perustaktiikka) B) Rikkova väistötyöskentely (vähennetään vastustajalle houkuttelevia linjavaihtoehtoja, jotta hänet saadaan ohjattua haluttuun AoE-linjaan) C) Hämäävät väistöt ( hämmennetään vastustajan välttöaikeet reagoimalla tahallisesti "väärin" annettuihin vale/kutsupistoihin) D) Kontroloidaan etäisyyttä (Harmenbergin suosikkitaktiikka oli lyhentää etäisyys vastustajalle epämiellyttävän lyhyeksi, jolloin vastustajalle ei enää jäänyt tilaa valmisteluun) E) "Pomppiminen" eli miekkailuliike päkiöillä. Taas pitää muistaa, että tämä nykyään vakiotapa liikkua kalpamiekkailussa oli uraa uurtavaa ennen 1980-lukua.

3) Pakota vastustaja tekemään virhe. Harmenbergin miekkailulle oli leimaa-antavaa valtavan paineen luominen vastustajan päätyyn., mitkä tietysti vaatii toteutuakseen kovaa henkistä kanttia sen toteuttajalta. Johan käyttikin menestystä edeltäneinä vuosinaan päivittäin jopa useita tunteja meditointiin ja vastustajakohtaiseen henkiseen valmistautumiseen.
Vastustajan tehdessä Virheen syntyi tilanne, jota kirjassa Epee 2.0 kuvataan termillä "Final Decision to Commit". Tämä peruuttamaton hetki mahdollisti siihen paremmin valmistautuneelle miekkailijalle tilaisuuden piston tekoon.

Miekkailijan tie Olympiavoittoon, ensimmäinen vuosi

Vuosina 1975 - 1980 Harmenberg otti kehittyneen miekkailustrategiansa käyttöön täysipainosesti . Heti ensimmäisenä vuotena 1975 hän pääsi finaaliin yhdessä kovimmista miekkailukilpailuista, Saksan Heidenheimissa (edelleen yksi kovimmista). Valitettavasti finaalissa hän sai vastutajansa katkenneen terän kätensä läpi ja ottelu jäi luonnollisesti kesken. Tästä ensimmäisestä MC-kilpailustaan Johan sai kuitenkin vahvan signaalin siitä, että uusi miekkailustrategia toimi. Tiellään Heidenheimin finaaliin hän oli takaa-ajoasemasta voittanut sekä vuoden 1974 että 1975 maailmanmestaruuskilpailujen hopeamitalistit lyhentämällä miekkailuetäisyyden sovinnaista lyhyemmäksi. (Jopa vastoin ruotsalaisen joukkuejohdon neuvoja - mistä hänelle koituikin myöhemmin hankaluuksia, vaikka toimikin otteluissa voitokkaasti).

Maailmamestaruus Buenos Airesissa

Menestyksestään ja rankingsijoituksestaan huolimatta Johan ei päässyt Ruotsin maajoukkueeseen ja karsiutui Montrealin olympiajoukkueesta 1976, joka voitti kalvan joukkuekullan Ruotsiin (snif - ajatelkaa - Olympiakalvan joukkuekulta Suomeen...). Tästä sisuuntuneena hän asetti miekkailun opiskelun edelle harjoitellen jopa 20 tuntia viikossa vuoden 1977 ajan. Panostus kannatti ja hän voitti Bernissä MC-kilpailun pudottaen matkalla mm. Montrealin olympiavoittajan Alexander Pusch'in. Merkittävää oli, että Harmenbergin sanoin " I do not think any of them got more than 6 hits (out of 10) on me" - hän siis voitti kisan vaivatta uudella miekkailusysteemillään.

Kauden lopussa Johan oli ykkönen Ruotsin rankingissa ja hänelle löytyi viimein tilaa myös Buenos Airesin MM-koneessa.
Finaalit käytiin tuohon aikaan kuuden hengen poulena. Ottelut menivä ristiin (barrage) ja finaali päätyi neljän hengen uusintaan, jossa oli Harmenbergin lisäksi oli kaksi sveitsiläistä; Patrick Gaille ja Daniel Giger sekä ruotsalainen Rolf Edling. Johan voitti uusinnan ja maailmanmestaruuden.

Mestaruuden toi fyysisen onnistumisen lisäksi Johanin mentaalinen voima. Harmenbergin mukaan 95% huippumiekkailijoista käyttää vain suosikkiliikettään paineen alla. Tämä tekee huippumiekkailusta hyvin ennalta arvattavaa. Kun vastustajan miekkailu oli ennakoitavissa, Johanin käyttämä "jauhava" taktiikka ohjata vastustaja hänen AoE-alueelleen yhdistettynä jääkylmään asenteeseen oli tiukan paikan tullen raaka yhdistelmä teknisille vastustajille.

Loppullinen voitto

Ruotsin tuonaikanen miekkailujohto ei kuitenkaan sulattanut Johan tapaa voittaa , joten hänelle "ei valitettavasti löytynyt tilaa" maajoukkueesta maailmanmestaruutta seuranneena vuonna. Tästä seurasi, että Harmenberg päätti karistaa kotimaan tomut jaloistaan ja palata opintojensa pariin USA:han, missä hän sai paremmin tukea näkemykselleen miekkailun uudesta strategiasta. Välivuosi uuden miekkailutavan idean, isän Eric Solleen kanssa oli hedelmällinen ja Johan palasi Ruotsiin rajun jalkatyöharjoittelun vahvistamana.

Viimein koitti ponnistusten vuosi 1980. Harmenberg siirtyi kokopäiväiseksi miekkailijaksi (sitä ei kerrota, miten hän rahoitti tämän vuoden). Yksi suuria hämmästyksen aiheita kirjan annista olivat harjoitusmäärät. Kovimmillaan Harmenberg veti PÄIVÄSSÄ NELJÄ 2 - 2,5 TUNNIN HARJOITUSTA. Tätä rasitusta pidettiin yllä kaksi viikkoa putkeen ja sitä seurasi viikoittain kevenevä kahden viikon harjoitusjakso, jolla tähdättiin huippukuntoon kauden pääkilpailuissa, joita oli neljä kappaletta ennen Moskovan Olympialaisia. Siis vuoden aikana oli yhteensä kahdeksan viikkoa epäinhimillisen kovaa harjoitusta - muuten vaan kovan harjoittelun lisäksi (perusvetona edelleen n. 20 tunnin harjoitteluviikkoja).

Myös ruotsalaisen miekkailukulttuurin taso ainakin tuona kultaisena kautena on ollut valovuosia Suomea edellä. Olympialaisiin valmistavia leirejä Johanille kertyi kymmenen tuon vuoden aikana. Siis kymmenen leiriä sparringia parhaan mahdollisen vastuksen kanssa.

Kaiken takana on henkinen kantti

Kilpailukuvaukset ja psykologinen silmä, jota kirjoittaja otteluistaan osoittaa, on kiehtovaa luettavaa - kirjan parasta antia henk. koht. Tilannetta, jossa molemmat ottelijat haluavat epätoivoisesti saada seuraavan piston, Harmenberg kuvaa termillä "Olympic touches". Kun henkiset paineet ovat musertavat ja pieneenkään virheeseen ei ole varaa, ottelun voittaa se miekkailija, jonka pää kestää paremmin. Kirjassaan Harmenberg muisteleen hävinneensä YHDEN "olympic touche" tilanteen koko uransa aikana.
Moskovan Olympialaisissa Johan venyi kahdesti 3-1 tappiotilanteesta ensin 4-4 tasatilanteeseen ja sen jälkeen voittopistoon. Voi vain kuvitella millaista mielenhallintaa se vaatii. Johan päätti huippu-urheilu-uransa Moskovaan, mikä sekin osaltaan antaa hienon kuvan hänen päämäärätietoisesta tavastaan toimia. Hänen ei tarvinnut enää todistaa kenellekkään, että hänen keksimänsä miekkailudogmi todellakin toimi.

- Kirjan alussa Harmenberg itse asiassa kertookin miksi hän tarttui vuosien jälkeen kynään: Vuonna 1989 hän oli Virossa, Haapsalussa seuraamassa Neuvostoliiton ja sen satellittimaiden miekkailijoiden kilpailua. 150 miekkailijaa liikkui jotakuinkin Harmenbergin luoman tyylin mukaisesti. Nopeaa päkiöillä edes takaisin pomppimista. Lyhyt etäisyys. Paljon lähitaistelutilanteita. Yksinkertainen teräpeli. 1960-luvulta asti venäjällä vaikuttanut kalpatyyli oli kadonnut täysin.
Boris Lukomski, Harmenbergin mukaan paras venäläinen kalpamiekkailija ikinä, joka ei kuitenkaan ollut noussut maailmamestariksi totesi: "Eikö olekin kauheaa? Ja se on ihan sinun syysi. Sinun ja saksalaisten."


Mitä kirjasta Epee 2.0 jäi käteen?

On selvää, että "new fencing paradigm" vaatii onnistuneeseen toteutukseen kokeneen miekkailijan, joka tietää vahvuutensa. "Tiivistetty" ja yksinkertainen miekkailu omalla vahvuusaluella jopa ennalta ennakoitavalla taktiikalla vaatii valtaisaa suoritusvarmuutta ja kuntoa. Tähän päästäkseen miekkailuvalmennuksessakin pitää ensin tehdä urheilijoita, jotta heistä voisi tulla miekkailijoita. Kun heistä sitten on tullut urheilijoita tarvitaan 5-7 vuoden monipuolinen miekkailutekniikan opettelu, että miekkailija löytää oman AoE - Area of Exelece - erinomaisuusalueensa. Vasta sitten voidaan aloittaa "uuden miekkailun" opettelu, jossa vahvuudet hiotaan maailmanluokan liikkeiksi. Oikotietä onneen ei ole, mutta lahjakuuksien kanssa pitää tehdä poikkeuksia. Kuten Harmenberg kirjassaan toteaa, tosiasia kuitenkin on, että erittäin harva juniorien maailmamestari pystyy maailmanmestariksi seniorisarjassa. Todelliset mestarit syntyvä pääosin vasta aikuisiällä.

Kolme käytännön asiaa jotka aion ottaa kirjasta omaan opetukseeni ovat:

1) Ottelumainen "pompinta" mukaan jalkatyöhön heti jalkatyön opettamisesta asti klassisen jalkatyön teettämisen lisäksi.

2) Käden pistonopeuden painottaminen oppitunneilla, siis puhtaasti ojennuksen fyysinen nopeus. Tähän lisäelementtinä käden suhteellinen pistonopeus, joka merkitseen jalkan ja vartalon mukanaan tuoman liikkeen huomioimista siten, että pistonopeus on suurimmillaan piston osumahetkellä, kiihdytys tappiin asti (sori Kalliomäki - ei sinuun).

3) Otteluharjoittelu "epämukavan lähellä" vastustajaa. Tämä viimeinen kohta sillä varauksella, että pystymme soveltamaan sitä teknisesti, sillä harjoittelu vaatii miekkailijoilta jo varsin hyvää jalkatyön hallintaa, jotta terään juoksemisen sijaan saavutetaan "aseistariisunta" efekti.

Lopuksi lainauksia keskustelupalstoilta kirjasta Epee 2.0
www.fencing.net/forums

I just got done reading Epee 2.0, pretty much in one reading with kids yelling about. It is the kind of book you probably need to go through at least twice, as there is really a lot there.

A lot of current fencers may not see much in the book, as some of the things Mr. Harmenberg introduced are commonplace in today's epee fencing. It was interesting from my persepective, since I witnessed the influence over the last 3 decades and knew the source and some of the players (Vaggo, Czarnecki).

I am grateful for the book, as it is a much more interesting view into fencing than the typical 101 offerings. It also sheds light onto what was a big influence on today's epee fencing.

Rick

I read and re-read the book, and I thought it was fantastic.
How many other auto-biographies are there from modern world champions and gold medalists?
For him to write the book was an act of extra-ordinary generosity.
If you're really an amatuer fencer, you ought to read this book, it's unique.
Oh, and one last word. Besides bouncing, steering, and the Sollee conjectures, there's something else that needs to be mentioned. In order to apply these things, you have got to be in great shape. Many people conviently forget this, but Harmenburg writes at some lenght about his training methods and they're not for the faint hearted. Hope you like sprints!

After reading the book I'm attempting to use the approach as best I can. We'll see this weekend how well I can make it work

-badpeeny

It is alive, doctor Frankenstein!

Aloitan blogini ylevällä samuraiviisaudella:
Jos ajattelet voittoa, olet jo hävinnyt taistelun.
Jos ajattelet kuolemaa, olet jo hävinnyt taistelun.
Jos ajattelet kunniaa, olet jo hävinnyt taistelun.
Jos ajattelet vastustajaasi, olet jo hävinnyt taistelun.
Jos ajattelet miekkaasi, olet jo hävinnyt taistelun.
Mitä jää jäljelle - itse miekkailu"

Olen nyt 47-vuotias. Aloitin miekkailun romanttisesti Kolmen Muskettisoturin innoittamana viisitoistavuotiaana. Kuin kolme muskettisoturia konsanaan, minä, Paattakaisen Jouni ja Nivan Petri, ilmoittauduimme Ylioppilasmiekkailijoiden alkeiskurssille 32 vuotta sitten. Yhdessä kramppasimme ensimmäisessä jalkatyössä. Yhdessä harjoittelimme. Ja yhdessä voitimme kalvan joukkue SM-kultaa - vuotta en kyllä muista. Pitääpä käydä kaivelemassa mitalilaatikkoa.. terveisiä vaan pojille, jos satutte tätä lukemaan.

Kalvan SM-kisat olivatkin juuri viikonloppuna. Henkilökohtaiset. Osallistuin, koska mielestäni jokaisen lisenssin lunastaneen aikuismiekkailijan velvollisuus on ottaa osaa SM-kisoihin. Meidän vanhojen täyttyy nousta kerran vuodessa viitta liehuen kryptamme uumenista kiusaamaan nuoria isänmaan toivojamme. Moni osallistui ja varhaisnuoriso kangistui 16-cuppiin, kun pimeyden saalistajat hampaat törröllään taistelelivat kullasta ja kunniasta. Ja Grande Finaalissa Andras Koroknay-Drakul..siis Pal väisti Denniksen vaarnat Suomen Mestaruuden arvoisesti.

Allez-komento tälle blogille on annettu. Väliin varmaan mahtuu vielä monta Halt!tia. Saatanpa kirjoittaa jostain muustakin kuin miekkailusta jos tarvitsen terapiakanavaa.

Siihen asti, leikkikää kiltisti.