It is alive, doctor Frankenstein!

Aloitan blogini ylevällä samuraiviisaudella:
Jos ajattelet voittoa, olet jo hävinnyt taistelun.
Jos ajattelet kuolemaa, olet jo hävinnyt taistelun.
Jos ajattelet kunniaa, olet jo hävinnyt taistelun.
Jos ajattelet vastustajaasi, olet jo hävinnyt taistelun.
Jos ajattelet miekkaasi, olet jo hävinnyt taistelun.
Mitä jää jäljelle - itse miekkailu"

Olen nyt 47-vuotias. Aloitin miekkailun romanttisesti Kolmen Muskettisoturin innoittamana viisitoistavuotiaana. Kuin kolme muskettisoturia konsanaan, minä, Paattakaisen Jouni ja Nivan Petri, ilmoittauduimme Ylioppilasmiekkailijoiden alkeiskurssille 32 vuotta sitten. Yhdessä kramppasimme ensimmäisessä jalkatyössä. Yhdessä harjoittelimme. Ja yhdessä voitimme kalvan joukkue SM-kultaa - vuotta en kyllä muista. Pitääpä käydä kaivelemassa mitalilaatikkoa.. terveisiä vaan pojille, jos satutte tätä lukemaan.

Kalvan SM-kisat olivatkin juuri viikonloppuna. Henkilökohtaiset. Osallistuin, koska mielestäni jokaisen lisenssin lunastaneen aikuismiekkailijan velvollisuus on ottaa osaa SM-kisoihin. Meidän vanhojen täyttyy nousta kerran vuodessa viitta liehuen kryptamme uumenista kiusaamaan nuoria isänmaan toivojamme. Moni osallistui ja varhaisnuoriso kangistui 16-cuppiin, kun pimeyden saalistajat hampaat törröllään taistelelivat kullasta ja kunniasta. Ja Grande Finaalissa Andras Koroknay-Drakul..siis Pal väisti Denniksen vaarnat Suomen Mestaruuden arvoisesti.

Allez-komento tälle blogille on annettu. Väliin varmaan mahtuu vielä monta Halt!tia. Saatanpa kirjoittaa jostain muustakin kuin miekkailusta jos tarvitsen terapiakanavaa.

Siihen asti, leikkikää kiltisti.