Kalvan ja Floretin VeteraaniSMit menivät yli odotusten

Kisat olivat ja menivät jo, mutta pitäähän sitä vähän rintaa röyhäistä, jos viime hetkellä tuo seuraan kaksi SM-mitalia lisää. Yhteensä TMÅF sai Oulun Miekkailuseuran pitämän tilaston mukaan 8 SM-mitalia, joten voin ottaa kunnian 25% tuosta saldosta :D

Kalpaveteraanien minijunnuosasto mitallisateessa, vas. Minä, Ismo, jukka ja Janne

Peter esittää eksoottisen väistön, oisko toi kvintti??

Härregud, vi kunde inte vinna mr. Grönholm!

 

Floretistit koossa

Kalvan tulokset:

Miehet jotka paranevat kuin viini vanhetessaan....yli 50 vuotta
1 KORHONEN Pekka MM
2 DAJANI Moh´d KYMI
3 MUSTONEN Terho EM
4 SAARINEN Ilari SASÄ
5 TOKOLA Pekka OMS
6 DEGERMAN Risto OMS
7 PAKKANEN Hannu KYMI

Miehet parhaassa iässään eli yli 40 vuotta mutta ei vielä 50
1 HOKKANEN Ismo HFM
2 HAKKARAINEN Tero TMÅF
3 ASPLUND Janne HFM
3 VÄLIMAA Jukka RM
5 JUSLIN Henry PMBF
6 ALANNE Anssi PMBF
7 LÖNNBERG Oskar EM
8 BERGMAN Vesa RM
9 PEKKALA Leo RM
10 HIRVELÄ Timo OMS
11 LEMPINEN Markku EM
12 PARIKKA Esko RM
13 KESKINIVA Arto PMBF
14 KOSONEN Juha PMBF
15 VUORINEN Juha HFM


Floretin tulokset
1. Peter Grönholm, HFM
2. Jukka Välimaa, RM,
3. Vesa Bergman, RM
3. Tero Hakkarainen, Turun Miekkailijat
5. Pekka Tokola, OMS
6. Esko Parikka, RM
7. Leo Pekkala, RM
8. Janne Asplund, HFM
9. Timo Hirvelä, OMS
10. Risto Degerman, OMS

 Ja lopuksi semifinaalimatsi herrojen floretista vasemmalla Grönholm vs. Hakkarainen oikealla. Meitsi ottaa turpaan muistaakseni 10 - 4  - lol.

Happy and Fencinglicios Halloween ]8X>

Miekkailukuvia MC Luxemburgista

Muutama kuva Luxemburgin juniori MCstä 13.9.2009
Lisää kuvia Coupe du monde juniors Epée, Luxembourg 2009

Zorroleirin päätöspäivä ja leirikilpailu

Sunnuntaiaamuna päät pysyivät huomattavasti paremmin patjassa kuin lauantaina. Vain muutama aamuvirkku zorro hiippaili nurkissa omia aikojaan. Koska uni näytti maittavan, herätys varmistettiin Parmaharjun salaisella aseella: Smurffimusiikkilla!
Leirikalustoon kuuluu kohtuullinen mixeripöytä kaijuttimineen, joista Tero alias DJ TUHO, täräytti ilmoille kunnon aamudiskon!

Kun kaikenlaiset pörröpäät oli taltutettu pipojen sisään, käväistiin aamulenkillä lauantain tapaan.

Aamupala hoidettiin ripeästi, sillä meillä oli LEIRIKILPAILU järjestettävämme. Varusteet päälle ja alueita rakentamaan. Miekkailijat pääsivät itse "johtotehtäviin". Mikä loistava pikku-Rane-sukupolvi meillä onkaan varttumassa! Jos kotona tulee sähköasennukseen liittyviä probleemeja, niin kääntykää vain jälkikasvunne puoleen...

Kuvassa yllä: Sähkö-Max Oy ja Asennus Vilma Ab vauhdissa; meneekö tämä johto niinku Xboxissa..

Kuvassa alla: Piuha ja Veto J. Kock Ky ja Olli Electronics LTD tarkkana; eihän tässä ole mitään haastetta, pääsisi edes avaamaan ruuveja...

Mutta juuri kun luulitte pääsevänne ottelemaan...Niku ja Tero vetävät takataskustaan ylläriohjelman...

Asekorjausvinkkejä ja yleisimpien vikojen määritys kalpamiekkailijan varusteista
Varusteet päällä olikin hyvä käydä läpi mm. aseen kärkeen liittyvät asiat; rakotulkin käyttö, puntin käyttö, mitä tehdä jos kärki ei kestä jompaa kumpaa. Maadoitukseen mahdollisesti liittyvät viat kokiilista, vartalojohdon kautta kelajohtoon ja aina laitejohtoon asti. Vartalojohdon vian määritys ja vielä kärkiruuvien tärkeyden painostus.

Rakotulkin ja puntin tuomaridemo käynnissä

Leirikilpailu: Cändi Cup 2009, Parmaharju, Finland
Ilmassa oli suuren Zorro-urheilujuhlan tuntua. Kilpailu käytiin yhtenä eränä, kaikki kaikkia vastaan viiden piston otteluina. Kaikille kertyi siis 11 ottelua.
Niku Computers TM -ottelujärjestystietokoneen sylkiessä kyygelskriberprintteristään ottelujärjestystulosteita, Elvira, Saara-Maija, Tero ja Ilari tuomitsivat. Kilpailujärjestelmästä vielä sen verran, että zorrot oli jaettu kahden hengen "joukkueisiin", joukkueet sitten ottelivat kolmella alueella sisäiset ottelunsa. Näin saatiin "ottelijoiden" määrä vähennettyä kuuteen ja pääsimme käyttämään normaalin 6-hengen puolen ottelujärjestystä joukkueiden kamppailuissa.

Kisa meni yllättävän joutuisasti ja lounaalle päästiin aikataulun mukaisesti kello 13.

Zorroleirin leirikilpailun tulokset: Cändi Cup 2009
1. Joachim Kock
2. Inka Mikkilä
3. Niilo Jurvanen
4. Saska Surakka
5. Max Mikkilä
6. Ruut Wasama
7. Juho Lehti
8. Vilma Kilkki
9. Mikael Nummi
10. Benjamin Shemeikka
11. Eemeli Lohvansuu
12. Olli Lyytinen

Niku Computers TM -ottelujärjestystietokoneen tulosteesta näet kilpailun kulun tarkemmin, kun klikkaat kuvaa, se aukeaa ruudulle suurempana.

Lounas: Vastaus nälkäisten taistelijoiden kysymykseen "mitä on ruokana" : Sauce de saucisse avec pommes builli. Hieman arkisemmin ... nakkikastiketta ja keitettyjä pottuja :D

Loppusiivous ja palkintojen jako
Enää oli jäljellä Cändi Cupin osallistujien palkitseminen. Tylsien voittopokaalien sijaan meillä oli vain makeita palkintoja. Kolme ensimmäistä saivat isomman ja kaikki muut pienemmän saaliin namusia.
Sitten seurasi omien kamojen pakkaus ja siivouspartioihin jako. Ensimmäiset noutajakin olivat jo paikalla ja hyvinkin tarkasti kello 14 maissa väsyneet, mutta toivottavasti onnelliset zorrot olivat matkalla kotiin.

Zorroille kiitos leiristä
Ilmiö ei ollut ihan vieras, mutta silti sitä aina ihailee. Mistä nuo nuoret kaivavat energiansa? Leiri osoitti jälleen, että kun lapselle annetaan mahdollisuus liikkua, niin sehän liikkuu. Väsymättä pelistä peliin, leikistä leikkiin. Me teemme siis miekkailuseuroissa hyvin tärkeää työtä, koska luomme lapsille mahdollisuuksia liikkua. Hyvä me. Hyvä Zorrot!

Vetäjille kiitos leiristä
Kiitos Niku, kiitos Elvira (yhdellä iillä!), kiitos Saara-Maija, kiitos Ilari. Uskon, että tällä kokoonpanolla olisi talttunut isompikin zorrolauma :D.

- eips sit muut, ku ens vuonna taas nähdään ZORROLEIRILLÄ!

Zorroleirin lauantai makuupussiin asti

Lauantai jatkui hauskanpidon merkeissä, mikä oli leirin pääteema.

Aamupäivän pelituokio
Jalkatyötuokion lopusta jäi yksi leikki kertomatta, vaan ei se haittaa, sillä zorrot halusivat lisää SUMOILUA.
Leikki 3. Sumotaistelu
Tarvitaan selvästi rajattu "sumoareena", me käytimme koripallokentän rajaviivoja, mitkä rajasivat mukavasti tasasivuisen neliön. Leikkijät jaetaan tasaisesti rajaviivojen taakse minne he asettuvat kädet puuskassa kyykkyyn. Leikin johtaja antaa merkin ja kaikki "sumot" pomppivat kyykyssä areenalle yrittäen horjuttaa muita sumoja pois tasapainosta. Koko ajan pitää olla kyykyssä ja jos yhtään koskee maahan muuten kuin jaloillaan tai astuu rajaviivalle tai sen yli, putoaa pois pelistä. Viimeinen pystyssä olija nimetään Mestarisumoksi!
Kolminkertaiseksi Sumomestariksi pomppi SaSän pieni ja vikkelä Ruut tönien pojat nakkikioskin taakse.
Sitten siirryttiin ohjelmassa pallopelien ihmeelliseen maailmaan.

Peli 1. Tumppusähly
Harvinaisen yksinkertainen peli, jossa sählyn maila vain korvataan miekkailuhanskalla. Pallo pitää siis saada maaliin hanskalla mätkien. Tekee gutaa selälle...

Peli 2. Kahden tuulen välissä
Tunnetaan myös nimellä "Kahden tulen välissä". Koska olin keittiössä, en nähnyt millaisen version Elvira ja Saara-Maija pelistä vetivät, mutta yksi versio on tällainen:
Rajattu alue jaetaan kahdeksi pelikentäksi. Kaksi joukkuetta asettuu omille kenttäpuoliskolleen ja lähettävät yhden pelaajan vastapuolen kentän taakse polttajaksi. Palloa heittämällä yritetään osua vastapuolen pelaajiin, jolloin osuman saanut pelaaja siirtyy polttajaksi. Joukkue, jonka pelaaja on jäänyt viimeiseksi pelikentälle, on voittaja.
Oleellista on, että pallo osuu poltettavaan suoraan, maan kautta osunutta palloa ei lasketa. Voidaan myös sopia voiko kopin ottamalla pelastua palamasta. On myös versioita, joissa pääosumia ei lasketa (turvallisuuspointti - ei kannata heittää päähän, kun siitä ei pala).

Peli 3. Ikuisuuspallo
Tunnetaan myös nimellä "Vapaapolttis". Taas samat sävelet sääntöjen suhteen, tästäkin voi olla muita versioita. Peliä voisi kuvata hipan ja polttopallon sekoitukseksi. Yksi pelaajista aloittaa heittäjänä, joka juoksee hakemaan pelinjohtaja kentälle heittämän pallon. Muut yrittävät juosta mahdollisimman kauas pallosta. Kun heittäjä saa pallon kiinni, muut pysähtyvät paikoilleen. Heittäjän osuessa pallolla toiseen leikkijään, tämä joutuu sivulle istumaan. Voidaan myös sopia, että ensimmäisellä putoamiskerralla pitää tehdä 10 punnerusta, toisella 10 vatsaliikettä jne. kuntopiirin tapaan. Takaisin peliin pääsee, kun joku pelaaja nappaa kopin, jolloin heittäjä palaa ja hänen polttama pelaaja tai pelaajat pääsevät takaisin peliin.
Peli päättyy jos joku onnistuu polttamaan kaikki.

Sitten mentiin syömään.

Lounas
Spagettia jauheliha-tomaattikastikkeessa, leipää ja levitettä, porkkana-, tomaatti- ja kurkkulohkoja, jääsalaattia, juustoraastetta, sivistäviä mausteita; pizzamauste, valkosipulirouhe, mustapippurirouhe, vesi, maito.

Uusi kalalaji: Zorropirjat jauhelihasoosin kimpussa

Miekkailusäännöt ja maailman pienin miekkailualue
Vatsat pömpöttäen olikin hyvä pakottaa hieman verenkiertoa aivoihin, joten kokoonnuimme ex-tempore-lattiaan teipatun minimiekkailualueen ympärille (alueen pituus n. metri) kuulemaan miekkailusääntöjen ilosanomaa.
Niku kertoi ja kyseli zorroilta mm. punttien ja tulkkien merkityksestä, kärkiruuvien tärkeydestä, mitä tapahtuu erilaisissa alueen rajaviivan ylitystilanteissa, tuomarin tulkintaperusteita pistotapahtumassa, kun miekkailijat ohittavat toisensa. Hieman hilpeyttä aiheuttivat minialueella demostroidut tilanteet, kun Nikun kenkä vei puolet alueen pituudesta.

"Joukkeen tulialue alkaa käteni osoittamassa suunnassa olevasta männystä ja"...eiku - Niku opettaa miekkailusääntöjä

Jono-oppari
Miekkailuvaatteet puettiin päälle ensimmäisen kerran lauantaina puoli kahden maissa. Jatkossa pitääkin painottaa zorroleiriläisille sitä, että he harjoittelevat miekkailuvarusteiden pukemista ennen leiriä :D. Jää enemmän aikaa harjoittelulle.
Koska meillä oli upeasti neljä elävää pistotyynyä, jonot liikkuivat kuitenkin ripeästi joten saimme tarjolle jääneestä ajasta linjaharjoituksen kaikissa neljässä päälinjassa sekä puolustus- että hyökkäystarkoituksessa.

Erittäin lyhyt jono jono-opparilla - huomatkaa miekkailijalla varman päälle turvallinen "tuplahoususystem deluxe"

Harjoitus 2. - linjat
Opettajien eteen muodostetaan neljä jonoa. Jono 1 harjoittelee sikstiväistön, jono 2 kvarttiväistön, jono 3 oktaavin ja jono kolme septiimin (anteeksi junttimainen ranskalaisten nimien kirjoitusasu).
Toisessa vaiheessa opettaja tekee kyseisen väistön tai/ja siihen väistöön päättyvän väistöyhdistelmän, jonka oppilas vältää ja päättää pistoon askeleella tai marssilla.

Tekniikkaharjoituksen lopuksi käytiin vielä
Peli 4. Askel-syöksy-peli
Pelissä pistoa saa yrittää vain askel syöksyllä. Miekkailijat asettuvat pareittain vastakkain, valittu miekkailija aloittaa tekemällä haluamansa pituisen askel-syöksy yhdistelmän, toinen saa perääntyä niin paljon kuin haluaa (alueen ylittämisestä normaalit rangaistukset). Heti hyökkäyksen loputtua vuoro vaihtuu ja toinen yrittää saada piston askel syöksyllä. Tahti kiihtyy ja perääntymisensä oikeassa suhteessa hyökkäyksen ulottuvuuteen ja nopeuteen mitoittanut pelaaja saa piston aikaiseksi. Piston synnyttyä aloitusvuoro vaihtuu. Pelataan esim. viiteen pistoon.

Askelsyöksypelissä oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Nuorena on nopeuden vitsa väännettävä
Miekkailuvarusteet riisuttiin ja Parmaharjulla jo pariin otteeseen miekkailijoita urjeilufysiikan saloihin opastanut Reijo Heikkilä sai puheenvuoron. Reijolla on mm. 8 vuoden kokemus juoksulukion rehtorin tehtävistä.
Lyhyen pohjustuksen aikana selvisi, että nuorilla mm. askelnopeuden kehitys päättyy melko aikaisin, yleisesti jo n. 17-vuoden iässä. Miekkailussa nopeudella on melko tärkeä rooli, joten toivottavasti zorrot rekisteröivät asian, lanka palaa jo...
Teorian jälkeen siirryimme zorroille mieluisampaan opetustapaan, leikkimään!

Leikki 4. Jäämies!
Sama lähtöasetelma kuin leikissä "kuka pelkää mustaa miestä". Kun "kuka pelkää jäämiestä" huuto on kajahtanut, kaikki yrittävät juosta salin toiselle puolelle. Jos Jäämies koskee sinua, miekkailutakajalkasi jäätyy lattiaan kiinni ja jäät paikallesi Jäämiehen orjaksi.
Kun Jäämiestä pakeneva leikkijä tulee ulottuvillesi, voit yrittää jäädyttää hänet jos yllät syöksyllä koskettamaan pakenijaa. Kun kaikki ovat jäätyneet lattiaan kiinni, viimeisestä kiinni jääneestä tulee uusi Jäämies.

Leikki 5. Sudet ja Lampaat
Periaate on tuttu myös "peikkoleikin" nimellä. Salin koosta riippuen kahteen tai useampaan nurkkaan = luolaan asettuu SUSI. Muut menevät salin keskelle, he ovat LAMPAITA. Sudet lähtevät nappaamaan lampaita, kun susi koskee lammasta, tämän pitää seurata sutta niin nopesti kuin susi lampaasta kiinnipitäen lammasta vetää. Lammas jää vangiksi suden luolaan ja aloittaa siellä haarakyykky jumpan, että ehkä sitten suraavalla kerralla olisi kunnossa pakenemaan sutta. Lammas jatkaa jumppaliikettä niin kauan kuin lampaita on vapaalla jalalla. Susi joka nappasi eniten lampaita on Iso Paha Susi.

Lisäys: Jänisjuoksu
Oli jäädä yksi hyvä harjoite kertomatta, siihen pieni taustatarina: Kun halutaan tehdä kovia juoksutuloksia, kilpailuun palkataan joku hyvätasoinen juoksija "jänikseksi" vetämään esim. ennätystä yrittävää kilpailijaa kovaan loppuaikaan.
Tässä harjoitteessa leiriläiset pistettiin riviin salin takaviivalle. Silmät komennettiin kiinni ja Reijo käveli rivin takaa koskettaen matkalla yhden zorron selkää - tästä tuli juoksun "jänis". Ilmoitettiin kuuluvasti "jänikselle on palkka maksettu" - nyt muut tiesivät, että jänis oli valittu ja silmät sai avata.
Lähtö tapahtui siten, että jänis sai lähteä valitsemallaan hetkellä sinä aikana, kun Reijo laski viidestä alaspäin 5-4-3-2-1. Kun jänis pinkaisi juoksuun haluamallaan hetkellä, muut spurttasivat omalla juoksulinjallaan eteenpäin yrittäen ylittää kentän keskiviivan ennen jänistä.

Kuntopiiri
Liikkuvuusharjoituksena Reijo veti zorroille kuntopiirin. Suorituspisteitä oli viisi, joissa paneuduttiin takareisien venyvyyteen ja liikkuvuuteen, selän käyttöön nostoissa, kimmoisuuteen, lantion ja selän liikkuvuuteen sekä selkälihaksiin. Jälkeenpäin ajatellen oli harmi, että en tajunnut videoida liikkeitä, sillä niiden kuvaaminen kirjallisesti vaatisi aika pitkät rimpsut, joten pyytäkää näyttöjä leiriläisiltä ja vetäjiltä jos suoritusten koreografiat kiinnostavat.

Hei me VapaaMiekkaillaan!
Oli vapaamiekkailun aika. Sähköjohtojen vetelyn lomassa vedettiin taas päälle myös miekkailuvarusteet. Vapaamiekkailu toimitettiin kahden zorron joukkueissa viestiotteluna 20-pistoon. Kunnon joukkemiekkailun tapaan sarja eteni pistoissa järjestyksessä ensimmäinen pari viiteen pistoon, sitten 10:een, 15:sta ja ankkuripari 20:neen. Myös huudot ja puheet käytiin läpi, joista erityismaininta Jocken pitkälle versiolle hävinneen joukkueen kehumisesta ja hyvän kamppailun ylistyspuheesta.
Livistin taas katsomaan aika ajoin miten keittössä pärjätään. kokkiharjoittelijamme oli tällä aikaa loihtinut kokoon

Päivällinen = Kanarisotto + paljon jo mainittuja lisukkeita
Ruoka tuskin oli koskettanut vatsalaukkua, kun pallot jo viuhuivat oma-aloitteisesti salissa. Päätimmekin skipata asekorjausvinkit seuraavalle päivälle ja Niku siirtyi iltaohjelmassa suoraan pelien maailmaan.
Keittöapuri lähti päiväleiriläisemme Joonaksen matkassa kotiin, joten kun olin syöttönyt tiskikoneen kylläiseksi, salissa oli päästy hanskanryöstöön.

Illan pelitunti

Peli 5. Hanskanryöstö
Tällä kertaa pelattiin zorro zorroa vastaan. Kaikki aloittivat oma hanska pöksyistä pilkottaen. Jos sai napattua toisen hanskan, se tungettiin oman seuraksi versojen alle lärpättämään. Kukaan ei pudonnut pelistä, vaan pitämällä toisella kädellä seinästä kiinni, saattoi liikkua salin reunoja pitki ja yrittää napata hanskaa liian lähelle tulevilta pelaajilta. Useampi hanskaton pelaaja pystyi myös muodostamaan ketjun, kun vain laitimmainen kosketti seinää ja näin ketjun päässä oleva yli paremmin nappaamaan hanskaa pelikentältä.

Peli 6. Monta koppia
n. Kolmen hengen joukkueissa aina kaksi joukkuetta otteli toisiaan vastaan.
Hanskaa pitävä joukkue yritti kopitella pelivälinettä keskenään kymmenen kertaa ilman että vastustajat onnistuvat nappaamaan hanskan syöttöjen välillä.
Vuoro vaihtui kun hanska menetettiin tai se putosi lattialle. Hanska kädessä ei saanut liikua. Peli loppui kun toinen joukkue sai tehtyä kymmenen koppia.

Tsiigaa jäbä mikä kädenojennus! Kyllä nyt jää hanska tumppuun.

Peli 7. Heitä pallo ja juokse
Tehtiin kaksi joukkuetta jonoihin aloitusviivan taakse ja kummallekin joukkuelle annettiin pallo (meillä oli käytössämme 4 kilon kuntopallot). Saliin vedettiin maalarinteipistä rajaviiva salin keskelle. Peli etenee viestinä siten, että viestivuorossa oleva heittää, keilaa tai kuten neropattimme - potkaisevat (pallo siis oli toisaan neljän kilon kuntopallo - outs) pallon liikkeelle. Kun pallo ylittää rajaviivan, viestinviejät saavat lähteä juoksemaan pallon perään ja tuoda sen takaisin seuraavalle. Jos vuorossa olija lähtee ennen kuin pallo on ylittänyt rajaviivan, joukkue häviää heti. Jos kukaan ei sössi lähtöään, joukkue jonka ankkuri on ensi maalissa, voittaa.

Peli 8. Rapupallo
Ikäänkuin istumafutista. Pelaajat saivat liikkua vain omalla sektorillaan "rapuasennossa". Pelivälineenä oli kuntopallon kokoinen kengurupallo ja maaleina salin päädyt.

Zorro venyy ja paukkuu
Rankka päivä vaatii rankat venytykset. Porvoon Kumi ja Venytys eli Elvira ja Saara-Maija pistivät zorrojen lihahuoltoa laittaen. Varsin ansiokkaan venyttelyn jälkeen seurasi hieman poikkitaiteellista leikkimistä, jonka kuvaaminen kirjallisesti ei tee oikeutta sen hauskuudelle.

Ei voi venytää kun vielä naurattaa...

Leikki 6. "Caramba!!!!"
Leikissä on kolme "komentoa"
1. Caramaba! 2. Arriba! 3. Hondo! 4. Samba!
Leikkijät asettuvat piiriin ja aloittava leikkijä osoittaa haluamaansa kaveria molemmin käsin ja huudahtaa TUNTEELLA "Carmaba!" Kohde voi nyt reagoida kolmella tavalla: Hän voi lähettää signaalin eteenpäin kenelle tahansa osoittamalla tätä samoin molemmin käsin ja huudahtamalla "Caramba!". Tai hän voi lähettää signaalin jommalle kummalle vierressään seisovalle keinauttamalla lannettaan oikealla tai vasemalle ja lausumalla viehkosti "Arriba!". Tai hän voi torjua hänelle osoitetun signaalin pistämällä käsivartensa ristiin ja huudahtamalla "Hondo!".
Kun signaalit ovat jonkin aikaa singahdelleet leikkijältä toiselle, joku leikkijä voi huudahtaa "Samba!" Tällöin kaikki leikkijät vaihtavat paikkaa samban tahtiin (kaikki hyräilevät sambaa kolme kertaa "tyt tyt tyy, tyt tyt tytty dyy :D) ja kun uudet paikat on sambattu, paikan vaihtaja heittää taas signaalin eteenpäin.
Siis ihan hulvatonta touhua....

Leikki 7. Bussi tulee!
Lähes kaameinta, mitä suomalainen tietää on olla bussipysäkillä tuntemattomien kanssa. Kaikki katselevat kengäkärkiään ja löytävät mielenkiintoisia yksityiskohtia jalkakäytävän asfaltista. Leikkijät siis asettuvat piiriin ja välttelevät toistensa katseita. Kaikki kuitenkin ovat päättäneet ketä katsovat sillä sekunnilla, kun leikin johtaja lausuu "BUSSI TULEE !"Jos ketkään pelaajista eivät satu katsomaan toisiaan silmiin, pelinjohtaja jatkaa jaarittelua esim. sateesta ja ohikulkevista autoista ja tokaisee taas "BUSSI TULEE". Taas kaikki katsovat ennalta päättämäänsä pelaajaa ja jos jos kaksi pelaajaa sattuu katsomaan toisiaan silmiin, niin...sehän on ihan KAUHEAA!!! Suomalaiset kauhistuvat moista ja molemmat juoksevat kiljuen pakoon!!! Leikkiä jatketaan, kunnes kaikki ovat paenneet kiljuen pakoon, tai on enää kaksi leikkijää jäljellä:)

Saunaa ja makkaraa
Lauantai päättyi klassiseen yhdistelmään. Ensi käristimme itsemme ja sitten makkarat. Saunomisen jälkeen kaikki zorrot suuntasivat pientä tihkua uhmaten vaatimattomasti juhannuskokon tapaiselle iltanuotiollemme. Kun magarat oli vedetty huiviin jatkettiin vielä iltapalaa sisätiloissa ja otettiin pari erää silmämurhaajaa. Sitten olikin aika käpertyä hyvin ansaitulle yöpuulle.

Aito magararoihu

Kansallinen kasvisruoka maistuu

Leiripäivä kaksi oli saatu pakettiin

Toinen Zorroleiripäivä alkaa

Herätys, on hyvä zorropäivä tänään!

Kuhina makuupusseiseissa alkoi jo hyvän aikaa ennen virallista herätysaikaa, joten aikaistin puhelimeni piippausta puolella tunnilla. Ylös ja aamusuihkuun. Kun palasin takaisin saliin oli tapahtunut Ihme, jota en viikonloppuisin kotona näe ennen puolta päivää - lapset olivat kärppänä jalkeilla.

Mäkitornin valloitus
Sää suosi meitä, joten aamulenkki aloitettiin reippaalla raajojen herättelyllä. Kun kädet ja koivet olivat saaneet Nikun vetämän aamujumpan, kipusimme legendaarisia Paramaharjun puisia, aamukuuranliukastamia, huojuvia, niitä-mitä-nyt-oli-jäljellä-kun-suurin-osa-oli-jo-lahonnut mäkitorniportaita. No joo, kun ne Nikun kerran kestivät, niin ehkä ne eivät olleet i h a n niiiin lahoja...

Aamujumpassa on tärkeintä, että kaikki tehdään samassa rytmissä...

...tai ainakin se oli hyvä idea...

Tosiasiassa. Kun varovasti nousimme kohtuu-jyrkkää mäkeä ylös, muutama lapsonen voitti pelkonsa ja korkean paikan kammostus helpotti turvallisen saattoporukan helmassa. Ylhäällä maisema palkitsi ponnistukset. Miekkailukin on omien rajojen voittamista sekä rikkomista, eikä ilman sitä ole palkintoja tarjolla. Ehkä joku hokasi asiayhteyden.
Alas päästyämme vielä tempaisimme pikku lenkin ennen aamiaiselle siirtymistä.

Mäkitornin portaat; level one.

Puolessa välissä mäkeä

Ja katsojatornin huipulla on hyvä sanoa muikku!Leiripaikka puluperspektiivistä

Menu: Aamupala
Vaaleita ja tummia muroja, leipää ja leikkeleitä: keittokinkkua, metvuurstia, lauantaimakkaraa, oltermannia. Sämpylöitä. Ykkös-maitoa, laktoositonta maitojuomaa, kahta jugurttia, kahvi+tee. Viheriät: salaattia, tomaattia, kurkkua ja paprikaa. Keitettyjä munia.

Ensimmäinen urheiluosa, jalkatyö ja koipien koordinaatio

Juttu luisti ja aamupala maistui niin makeasti, että aikataulu venyi ja paukkui heti kättelyssä. Koska emme lähteneet matkaan kiire kainalossa, homma toimi omalla painollaan ja verskat&vermeet oli saatu päälle n. puoli tuntia paperiaikataulusta myöhässä.
Jalkatyöpuolituntiseksi typistynyt tunti sisälsi oikeastaan vain yhden oleellisen asian. Yritin osoittaa zorroille, että keskivartalon hallinta on jalkatyön kulmakiviä.
Seuraava setti ei välttis ole ihan sama mitä teimme, mutta periaate on sama. Aloitetaan lyhyellä koreografialla, johon lisätään pala palalta lisää pituutta.
Harjoitus 1) Askellussarja
osa A) Aloita driplaamalla – nopeaa päkiöillä liikkumista paikallaan – sitten ota kolme nopeaa ja pientä askelta eteenpäin – driplaa taas – jatka eteenpäin kunnes sali loppuu, vaihda suuntaa ja tee sama taaksepäin.
osa B) tee sarja kuten yllä, mutta lisää kolmen askeleen jälkeen selkeä pysähdys. Varoasennossa vie takajalka taakse ikäänkuin olisit ottamassa askelta taakse, mutta siirrät vain vähän painoa päkiälle ja vedät takajalan nopeasti takaisin. Pidä sama osa mukana kun muutat askelluksen suuntaa taaksepäin.
osa C) tee sarja kuten yllä, mutta: tuotuasi taaksepäin viety takajalka takaisin varoasentoon, kallista varoasentosi lantiosta lähtien, jalat maassa pitäen, hartialinja hallitusti niin paljon eteenpäin, että joudut nopeasti heilauttamaan molemmat jalat eteenpäin takaisin varoasentoon. Liike taaksepäin samassa järjetyksessä.
osa D) tee sarja kuten yllä, mutta lisää kallistuksen jälkeen sarjaa askelhyppy, muista etujalkan potkaisu ja se, että jalat tulevat varoasennossa maahan yhtä aikaa. Taaksepäin mentäessä potkaiset hypyn tietysti takajalka edellä.
osa E) tee sarja kuten yllä, mutta askelhypyn jälkeen pyörähdä nopeasti 180 astetta – siis pyörähdä, yritä pitää pää mahdollisuuksien mukaan varoasennon tasolla ilman ylöspäin hyppäämistä – pyörähdyksen jälkeen katseesi on tulosuuntaan. Jatka sarjaa taaksepäin liikkuen, kun sarja loppuu, teet uuden pyörähdyksen ja sarja jatkuu eteenpäin jne.

Tässä vaiheessa kello oli 11 toisena leiripäivänä. Elvira ja Saara-Maija ottivat ohjat käsiinsä aamun pelituokion merkeissä, minä siirryin keittiöön katsomaan miten Taila ”Teemun pikkusisko” Seeve, pärjäsi lounaan valmisteluissa. Lounaaksi oli luvassa spagettia Bolognese.

Zorroleiri jatkuu......lauantain ohjelmakohdasta "aamun pelituokio"...

Retro juttu: Teemu on Euroopan mestari

Muistinpa, että kuka vanhoja muistelee, se helpolla pääsee, joten cut-and-pastasin liiton sivulta oman haamukirjailuni jutusta, jonka sanat pistin Teemun suuhun hänen voitettuaan alle 17-vuotiaiden Euroopan Mestaruuden. Pieniä asiavirheitä ja rankasta kieli poskesta-tyylistä huolimatta, tämä on edelleen hyvin opettavainen tarina kaikille junnumiekkailijoille. Matsit pitää lukea niin hyvin, että ne voi kuvailla jälkikäteen vaikka paremman puutteessa omalle faijalleen.

Kadettien EM-kisat Rovigossa 5.3. 2008

Kisapaikkana oli Rovigon entinen sokeritehdas CenSer. Miekkailu tapahtui eri saleissa, kahdessa kerroksessa alueita oli yhteensä 14, lisäksi lämmittelyä varten oli pohjakerroksessa 4 aluetta.
Alkuerät ja cupin alkuvaihe pidettiin ykkös- ja kakkoskerroksen "karsintasaleissa". 32 Cuppeja varten oli 2.kerroksessa värialuesali, jossa olivat vihreä, punainen, keltainen ja sininen alue. Värisalin laitteissa näkyivät ledeillä miekkailijoiden nimet ja tietysti normaali ottelutilanne. Finaalia varten oli vielä oma salinsa ykköskerroksessa, jossa oli korotettu finaalialue ja hullut laitteet. (toim. huom. ihan normaalit mannermaiset tulostaulut, niitä vaan ei näe Suomessa = kalliit)

Ilmoittauminen ei ollut ihan helppoa, sillä vastaanotossa kukaan ei osannut englantia. Riittävän huitomisen jälkeen saimme kuitenkin ilmoitettua itsemme kisaan.

Alkuerissä hävisin ekan matsini puolalaista Pacekia vastaan. Kaikki oli ihan jees ja johdin jo 4-3 mutta polski tasoitti ja otti vikan vastaflessillä. Toiseksi tuli vastaan suoralla kahvalla otellut saksalainen Bodoczi jonka flessasin kolme kertaa pihalle ja otin seuraavat kaksi varpaasta, voitin 5-1. Kolmas kaveri oli tanskalainen Robl, jonka piti olla erän toiseksi helpoin. Sain pari pistoa sivucupeella mutta jotenkin kaveri onnistui aina sähläämään matsin tasoihin. Ottelu meni jatkoajalle tilanteessa 4-4 ja sain edun. Painostin kaverin päätyyn ja valmistelin hyökkäystä rintaan kättä pommittamalla ja osuin vähän vahingossa ranteeseen. Tuomari huomasi lampun palavan vasta kun olin jo päättänyt hyökkäyksen rintaan. Matsi mulle 5-4.

Tanskalaisen jälkeen tuli vastaan kova ranskalainen Fonson. Olin katsellut hänen matsejaan ja huomannut että että kaveri otti melko usein hyökkäykset vastaan syvällä kvartilla. Kvartin välttääkseni yritin alussa tulla läpi alalinjasta oktaavin kautta, josta sainkin yhden piston. Toinen tuli läpi kvartin yli flessaamalla, yhden sain varpaasta, yhden käteen vastaan ja yhden tuplan Fonsonin omasta hyökkäyksestä. Voitin 5-2.

Tokavika poulevastustaja oli Makedonian Isaylovski. Ottelua ehkä vähän kuvaa yksi hyökkäys, jonka aloitin oktaavisidontana, pisto valui olkapäästä yli, no, ei se mitään, jatkan remisillä, mutta sekin meni ohi. Damn. Pakitan vielä samaan tempoon ja yritän heti cupeella käteen -ohi- ei kun flessi perään -ohi- kerran vielä remise kuokkimalla ja johan osui. Kaiken tämän sähläyksen aikana kaveri ei siis osunut minuun. Voitin 5-0.
Vikana oli espanjalainen banaanikaveri Casado. Hän yritti koko ajan kalastaa varvaspistoa ja sainkin yhden nätin osuman ranteeseen kesken varvastelun. Matsi oli helppoa suoraa miekkailua, voitin 5-2.

Tulosten odotteluvaihe oli aika sekavaa italialaistameininkiä, mutta sain jotenkin selville missä eka 64 cupin matsini oli. Rankingissä olin 4. alkueräkierroksen jälkeen.

Cuppia varten piti siirtyä eri saliin ja alueelle 2. Tuomarilla ei kuitenkaan ollut otteluni lappua ja paikalle alkoi jo kokoontua säilämiekkailjoita. Aloin vähän hermostua, että olin väärässä paikassa ja olin jo lähdössä etsimään aluettani kun tuomari viimein ilmoitti että olinkin oikeassa paikassa.

Vastaan tuli ukrainalainen Krasnyansky. Tiesin että kaveri oli voitettavissa ja pääsinkin helpon tuntuisesti johtoon, mutta jotenkin höntyilin etuni ja toisen erän jälkeen johdin vain yhdellä pistolla. Päätin ryhdistäytyä, annoin kaverin kolmannessa erässä tulla vapaasti päin, otin terän rauhassa kiinni ja pistin. Voitin 15-10.

32-cupissa kaikki ottelut olisi pitänyt olla värialuesalissa, mutta kilpailut olivat niin paljon myöhässä, että ottelu jaettiin tavallisiin saleihin. Vastaan tuli sama puolalainen, jonka voitin 2007 Serbian EMssä 32-cupissa. Aika sattuma. Eka erä oli tasainen, 6-5 koitin katsella onko kaveri oppinut jotain pahaa juttua vuoden aikana. Totesin että kaveri miekkaili edelleen aika kyttäämällä. Peeter sanoi että voin pistää vauhtia matsiin ja olin itsekin jo huomannut flessatessani, että kaveri ei ollut mikään hyvä puolustaja. Ajoin hänet päätyyn ja sain päätettyä muutamia degagee-hyökkäyksiäni aika helposti eri paikkoihin. Ottelu oikeastaan ratkesi siihen, voitin 15-10.

16-cuppia varten kilpailijoiden piti mennä erilliseen odotushuoneeseen, mutta koska en tiennyt että sellaiseen piti mennä, kävin vähän ulkona hengailemassa ja kuuntelemassa musaa. Palatessani kaikki etsivät minua ja tuli vähän kiire saada aseet tarkastukseen ja ehtiä alueelle…

Sinisellä alueella odoti italialainen Bruttini, joka pudotti edellisessä matsissa sairaan hyvän unkarilaisen File'en. Olin oikeastaan odottanut unkarilaista vastustajaksi, koska hän oli pärjännyt hyvin junioritason maailman cupeissa, joten oli vähän yllätys, että vastaan tulikin italialainen. (toim. huom: unkarilainen File oli mm. Alpe Adria 2007 juniorien MCssä 13. italialainen Bruttini 26. ja valitettavasti Teemu oli oikeassa unkarilaisen vaarallisuudesta -File voitti Teemun myöhemmin 2008 Sisiliassa pidetyissa MM-kisoissa heti 64 cupissa... )

Olin jo aika tyytyväinen, kun olin päässyt jo niin pitkälle ja koska vastus tuntui aika kovalta, en ollut enää kovin toiveikas voitostani. Alex oli kuitenkin katsonut Bruttinin matsia ja tiesi että kaveri enempi vaan venaa ja pistää vastaan, joten ajattelin että ehkä kaveri on vähän huonompi hyökkäämään ja päätin kytätä itsekin. Annoin italialaiselle ottelun otteen haltuun, mutta hän saikin pistoja omista semihyvistä hyökkäyksistään. Etenimme italialaisen johtaessa ja ekan erän jälkeen Peeter kehoitti hakemaan vahvemmin omia pistoja. Yritin saada liikkeen haltuuni mutta matsi meni kuitenkin kaavalla Bruttini johtaa kahdella, saan tasoihin, Bruttini menee taas kahden piston johtoon jne. Pikku hiljaa ottelu kuitenkin tasoittui niin, että kaveri sai kuitattua vaan yhden piston johdon ja tilanteessa 12-12 alkoin ekaa kertaa uskomaan, että ottelunhan voi voittaa. Päätin että enää italialainen ei saa omaa pistoa. Keskityin tekemään hyökkäyksen samalla tavalla miten olin saanut tasoittavat (toim. huom! erittäin tärkeä havainto! Voi tunuta itsestään selvältä, mutta jostain syystä miekkailija harvoin tajuaa jatkaa hyvin toiminutta teemaa tappiin asti) ja sain ekaa kertaa johdon 13-12 aikaiseksi.Sitten tein tyhmän flessin, ottelu 13-13. Taas alusta - painostin oman aloitteen ja sain tehtyä pisteen omalla hyökkäykselläni. Lisää vaan painostusta, italialainen tuli liikkeeseen mukaan ja sain kalastettua siistin voittopiston varpaasta. 15-13! Oli aika hyvä fiilis.

8 cuppia varten juttelimme Peeterin kanssa mitä teemme seuraavaksi vastaan tulevan unkarilaisen Gyoryin kanssa. Kaveri on sairaan pitkä suoralla kahvalla otteleva vasuri, joka oli tiputtanut 32 cupissa Norjan Milakin 15-10 ja 16 cupissa ehkä kisan etukäteen parhaan Italialaisen Bino Gabrielin 15-9 (toim. huom. Bino oli Budapestin Coupe de Heraclesissa 2008 sijalla 8. mutta Gyorgyi löytyi vasta sijalta 120.). Peetrin idea oli pitää oma unkarilaisen korkeaa sixtiä vastaan oma korkea sixti ja pistää sen kautta vastaan. Kun taktiikka oli pohdittu, taas ulos keskittymään ja biisi soimaan.

Jotenkin tällä kertaa tuli sitten ihan oikeasti kiire, kun Kassu juoksi ulos ja sanoi että mun pitää mennä heti alueelle. Onneks ei sentään tullut korttia.
Alussa tuli pari pistoa tasatahtiin ja yritin pitää yläsiksitaktiikasta kiinni. Kaveri tuli kuitenkin läpi omilla hyökkäyksillään ja törmäsi kerran ihan päinkin ilman että sai varoitusta.
Unkarilainen pääsi jotain 5-2 johtoon joten mun oli pakko aloittaa oman piston hakeminen. Aloin pikkuhiljaa saamaan pistoja omalla ja vastaflessillä sikstin ja tuplasiksitin kautta. En muista ottelua ihan tarkkaan mutta jossain 10 piston tienoilla pääsin ekan kerran parin pisteen johtoon. Yritin pitää aloitteen hallussani vaikka unkarilainen painosti sikana, hain omaa hyökkäystä tai vain hyökkäsin hyökkäystä vastaan. Ottelun vika pisto tuli tuplana vastaflessillä. Oli niin hyvä fiilis.

Semeihin oli kauheesti aikaa - puolitoista tuntia, mutta jostain syystä sekä Peeter että Kim sanoivat, että en saa mennä minnekään. Outoa. No, odottelin ryhdikkäästi paikoillani ja kuuntelin musaa, aseetkin olivat jossain tarkastuksessa, joten niillekään ei voinut tehdä mitään.

(Suomen FIE-tuomarina EMssä toiminut Kim Lindberg avasi jälkeenpäin mitä "Peeter ja Kimi eivät päästäneet silmistään" tarkoitti XD. "Tuomarinuvosto oli jo antanut kaksi huomautusta Suomen delegaation johdolle Teemun poistumisesta callingroomista. Tämä siis ennen tab 16. Tuomarin noutaessa sankariamme callroomista tab 16 haluaa sankari tuulitukka poistua saattueesta veskiin!!! Miekkailija, jolla on jo KAKSI huomautusta alla, lähtee ominpäin vessaan; jättää tuomarin, kanssavastustajan, saattajat, katselijat odottamaan... Eipä löytynyt sääntökohdasta klausulia, joka sen olisi kieltänyt. Vaatii todella kylmähermoisuutta. Tuomarikolleegani ei ollut koskaan nähnyt vastaavaa kylmähermoisuutta, eikä uskonut silmiään. Tästä asiasta sain kuulla useasti koko loppuviikon. Istuin siis koko loppuajan Teemun vieressä ja katsoin, että kaikki meni niinkuin piti. ( Sain tiedon vasta tässävaiheessa Peeteriltä, että Teemua oli jo kaksi kertaa varoitettu 10 min callroom säännöstä t.86.5. ( Normaalisti yksi varotus ja kilpailuista pois sulkeminen.)

Semeissä vastaan tuli alkuerässä ollut ranskalainen Fonson. Kaveri oli just voittanut jonkun tosi ison kadettikisan Ranskassa ja oli yleisön ennakkosuosikki. Yritin aloittaa matsin puhtaalta pöydältä vaikka olin voittanut alkuerämatsin aika selvästi. Ranskalainen painosti mutta huomasin pian jo johtavani 5-1. Jotenkin matsissa ei ollut enää mitään paineita vaan pystyin keskittymään ihan vaan ottelemiseen, en kauheasti funtsinut mihin pistäisin, mutta matsissa vaan tuntui onnistuvan melkein kaikki mitä vaan tein. En jotenkin voinut edes kuvitella häviäväni. Voitin 15-10. Jälkeenpäin Peeter sanoi, että monet pistot tulivat ihan vaan stoppareilla kättä ojentamalla ja vika flikki napsahti ranskalaisen käteen niin, että Fonson ei ehtinyt edes reagoida mistä se tuli.

Finaaliottelu olikin sitten jo enempi työvoitto Sveitsin Harry Potterista - siis Cleninistä. Tilanteet päättyivät usein lähitaisteluun ja niissä olin vähän parempi. Clenin oli tosi urheilullinen ja reilu kaveri, hän tuli heti matsin jälkeen onnittelemaan ja myöhemmin vielä palautti mun aseeni, joka oli vahingossa joutunut finaalialueelta hänen kassiinsa.


Lopuksi tietysti: katso video: mikä on hauskaa, niin tarkkaileppa Teemun tapaa nyhtää kenkäänsä ja katso sitten edellinen MC-voittovideo...

Näin voitettiin Suomen ensimmäinen MC-osakilpailu

Historiallisia videohetkiä X Challenge Dr. E. Gretsch Luxembourg 13.09.2009 Junior Epée M Individuelle A -kilpailun kulusta kohti Teemu Seeven Suomeen tuomaa ensimmäistä miekkailun MC-osakilpailuvoittoa.

Videossa ei ole vastustajien nimiä, joten tässä voittojen ottelujärjestys
16-cupissa Saksan Falk Spautz 15-13
8-cupissa Kanadan Christophe Lavoie 15-14
4-cupissa Saksan Benjamin Cremer 15-12
Finaalissa Kanadan Pascal Heidecer 15-13



Kilpailun 32-Cup-taulukko löytyy täältä

Kokeile miekkailua

Salillamme käy aika-ajoin rohkeita miekkailunkokeilijoita. Viime viikon perjantaina miekkaan tarttui viimeisiä hetkiään poikamiehenä viettänyt Prinssi Rohkea (nimi muutettu) ja hänen ylevä hovinsa.

Lajikokeiluissa ohjelmarunko hieman vaihtelee ryhmän toiveista riippuen, mutta pääpiirteissään sisältö on seuraava: Lyhyt perehtyminen lajin historiaan, aselajien floretti, säilä ja kalpa esittely sekä varusteiden esittely.
Tällä kertaa miekkailumuodin kuuminta hottia esittelikin itse Prinssi Rohkea. Kuvassa huomaatte hänen pukeutuneen tyylikkään kokovalkeaan asukokonaisuuteen, jonka täydentää dramaattinen musta maski sekä hieman bling-bling efektiä antava miekka kiiltävine kokiileineen.
Jalassa lähes ehjät Turun Miekkailijoiden tossukasasta kaivetut tappavan sirot miekkailujalkineet.


Kun vermeet on esitelty alkaa juoksutus. Perjantain airue ravasikin kiltisti ohjaajansa perässä perinteisen puolimaratonin, jonka jälkeen venyteltiin/venäyteltiin. Raajat laava valuen olikin sitten kiva tutustua jalkatyön saloihin, jossa on tärkeää, että jalat ovat riittävästi koukussa. Parin kanssa haettiin hieman tuntumaa siihen, miten miekkailuaskelin saadaan pistotilanne realisoitua. Kun askelkuviot hallittiin, puki muukin ryhmä harjoittelutakit ylleen ja aseistautui.


Opastuksesta vastannut Dark Knigh (nimi muutettu) antoi noviisiosastolle muutamia käytännön vinkkejä miekkailun tekniikasta Prinssi Rohkean kanssa. Sen jälkeen olikin aika käydä TOSITOIMIIN.
Selkeästi epäjärjestyksessä ryhmän jäsenet ottivat mittaa toisistaan kalpamiekkailun jalossa taidossa. Kuten melkein aina, joukosta erottui yksi taistelija yli kaikkien. Yli kaikien kuvasikin hyvin Sir Lankelottia (yllätys yllätys, nimi muutettu) jonka täydellistyyttä hipova miekkakäden ojennus levitti hurmetta areenalle ottelu ottelun jälkeen.


Kaiken kaikkiaan kamppailujen lopputuloksista voidaan todeta että hiki tuli. Saadun palautteen perusteella taas voidaan kehua, että hauskaa oli. Toivomme Prinssi Rohkealle ja Prinsessa Ruususelle ( ääh... you know...) onnellista elämää ja pikkujalkojen töpsötystä satulinnansa käytävillä.

Miekkailun jalosta ja hikisestä lajikokeilusta kiinnostuneita pyydetään ottamaan yhteyttä Turun Miekkailijoiden sihteeriin, joka koordinoi sali -ja Dark Knight-palvelujamme.

Kyllä suomalainenkin osaa voittaa kuin ruotsalainen!

Sain pari tuntia sitten iloisia uutisia Luxemburgista! Teemu voitti juniorien maailmancupin osakilpailun!
Viime kausi meni miten meni, Euroopan mestarin raskas mantteli painoi ja henkinen kasvu pakkovoittamisen paineessa vaati veronsa. Urheilijan usko oli kovilla, kun miekkailu ei kulkenutkaan kuin silkkiä vaan.
Hieman valoa putken päässä näkyi kadettien maailmamestaruuskisoissa, joissa hurmos aika ajoin löytyi, tuloksena kelpo seitesmäs sija maailman valioden joukossa.

Pikaisen puhelun perusteella en vielä tiedä yksityiskohdista muuta, kuin että onneksi en itse ollut katsomossa. Voipi olla että olisi henki loppunut.
Hyvän alkuerän jälkeen (4/5 voittoa) Teemu pääsi suoraan 32 cuppiin ja vastaan tuli slovakialainen Golobic (mc-pisteissä 69.). Voitto irtosi, mutta vasta viimeisellä pistolla 15-14. Apina saatiin kuitenkin ravistettua selästä; uran ensimmäinen voitto toisen cup-kierroksen ottelussa juniorien MC:ssä oli tosiasia!!
16-cupissa vastaan asettui Saksan Spautz (mc-pisteissä 85.) Ottelu alkoi Teemun täydellisessä hallinnassa tilanteeseen 11-4. Tavarat pantiin jo henkisesti kassiin seuraava ottelua varten ja saksalainen pääsi mukaan otteluun. 11-5- 11-6. 11-7 ... jo 11-10 tilanteeseen mentiin, ennen kuin Teemu sai taas tilanteen kontrolliin ja ottelun päätökseen 15-13.
Kahdeksan cupissa kanssallisuuskysymyksen oikea vastaus on: Känädä! Monsieur Christophe Lavoie löytyy mc-listalta vasta sijalta 157. - mikä voi johtua pienestä välimatkasta Euroopan kilpakenttille, Atlantin yli ei varmaan lennellä joka MC-kisaan. Ottelu meni Teemun hienoisessa hallinnassa ja tilanteessa 14-10 saattoi jo pieni, mutta laadukas suomalaisyleisökin tuudittautua semifinaalitunnelmiin. Mutta ei. Seeve päättää ottaa showsta kaiken irti (siis jos olisin ollut paikalla, niin viimeistää tässä kohtaa olisi tullut asiaa alusvaateosastolle). Johto sössitään tasatilanteeseen 14-14, onneksi voitto rypistetään kotiin.

Ottelu Teemu vs. Lavoie alkumetreillä

Monsieur Benjamin Cremer GER ja monsieur Teemu Seeve FIN pondiumilla valmiina taistoon pääsystä finaaliin

Seuraava saksalainen kehiin ja semifinaalivastustajaksi tulee herra Cremer (jun. MM 20. mc-25. sijalla). Tällä kertaa mentiin kieli keskellä suuta koko tasainen ottelu ja voitto kotiin 15-12.
Finaalissa vastaa tuli "miekkailuleiriltä tuttu", toinen kanadalainen Pascal Heidecer, joka voitetaan jo muutaman pisteen pienellä, mutta tarpeellisella hajuraolla, koska kannustusjoukkujen diapamit olivat jo käyneet vähiin. Voitto 15-13.

Hyvä poika, sitä pitää vaan uskoa ja jaksaa asiaansa.

Tätä postausta on editoitu 23.9. (mm. tuloksissa oli virheitä ja kuvat saatiin käyttöön myöhemmin)

Katso YouTube VIDEO

Katso myös: Kilpailun cup-taulukko jossa 32 parasta

Mitä SINÄ kirjoitit oppitunnin pitämisestä 17-vuotiaana?

Poikani on Euroopan Mestari, vain alle 17v. sarjassa mutta kuitenkin - ja se on ihan minun vikani

Tämä pieni taustatieto Tiedoksi Sinulle joka "piirien" ulkopuolelta tähän blogiin surffasit.
Teemu muutti viikko sitten Helsinkiin. Surullistahan se on mutta miekkailun kannalta vältämätöntä. Isi ikävöi jo sotkupetteriään..
Viime kauden MM -tulos: 7. /103 kansainvälisesti tähän asti eniten nuoria keränneeseen MM koitokseen piti yllä tuntumaa siitä, että "raaka-aineessa" on potentiaalia, mutta - tottakai, myös kehittämisen varaa.
Kotona Turussa koimme Teemun kanssa normaalit "isi tietää kaiken 10-v" vaiheesta "isi ei tiedä mitään 15-v" ja sitten "isi olikin ihan fiksu 17-v" -ikään. Rankkaa mutta lopulta lohduttavaa.

Peeter vie soihtua eteenpäin ja olen kiitollinen hänen "yhteinen asiahan tämä on" (suora lainaus) asenteelleen. Hehee - hän voikin ehkä saada jotain vaikutteita seuraavasta...tosin voi tuntua tutulta?

MUTTA - OLETTEKIN JO ODOTTANEEN- K-17 OPPITUNTIOHJEET!
-kirjoittanut Teemu Seeve (basic fencing lesson by Teemu - rankkaa tekstiä luvassa...ja vinoilut minulle jos siltä tuntuu, koska katsoin tekstin julkaisukelpoiseksi )

- kas vain - juttu jää kesken, mutta ehkä oppitunnin rakenne yhteen (1) postaukseen olisikin ollut aika haastava tehtävä....

Perusteita miekkailuoppitunnin antoon

Alkusanat

Tämän tekstin on kirjoittanut 17-vuotias miekkailija, joten lue tekstiä kriittisesti ja poimi ne asiat, mitkä Sinä itse koet oleellisiksi. Tekstissä esiintyvät asiat eivät siis ole täydellisiä faktoja miekkailuoppitunnin annosta, vaan erään urheilijan näkemyksiä, jotka eivät vielä ole aivan virheettömiä.
Oppini ovat suurimmaksi osaksi peräisin isältäni Tero Hakkaraiselta (lat.huom. THÄNKS!) ja Peeter Nelikseltä ja opastamani tavat miekkailuoppitunnin antoon ovat alunperin heidän oppejaan, joten kaikki kunnia heille. Lisäksi olen saanut valmennusta Risto Kaskelta. Tekstin tarkoitus on edistää miekkailuvalmennusta, eikä loukata ketään valmentajaa jakamalla tämän oppimateriaalia.

Oppitunnin perusrakenne

Itse antamissani ja saamissani oppitunneissa on noudetattu yleensä aina samantyyppistä järjestystä sovittujen harjoitteiden tekemisessä. Tämä oppitunnin rakenne on luultavasti erittäin yleinen.
Oppitunti on hyvä aloittaa aivan yksinkertaisimmistä elementeistä, suorista pistoista ja vältöistä. Siitä edelleen voidaan siirtyä erinäisiin sidonta ja väistöharjoitteisiin, mutta alussa edelleen yksinkertaisina, liikeradan puhtaus tärkeämpää kuin nopeus.
(Lat. huom. erittäin tärkeä oikea tapa aloittaa opptitunti)
Siitä edelleen noin oppitunnin ensimmäisen neljänneksen jälkeen voidaan siirtyä haastavampiin harjoitteisiin. Kun ollaan mahdollisesti korjattu oppilaan peruslinjat ja muut virheet voidaan joissakin harjoituksissa kiinnittää erityistä huomiota liikkeen tai liikesarjan suoritusnopeuteen, mutta pitää muistaa oppituntien tekemisen pääsyy eli suoritustekniikan kehitys, eli liikkeiden ei tule kuitenkaan haitata millään tavalla oppilaan miekkailutekniikkaa.
Koska oppitunti on kuitenkin vasta alkupuolella, tulee tässä vaiheessa harjoitteiden olla enemmänkin teknisesti haastavia, kuin fyysisesti rasittavia. (Lat. Huom. joskus vain käy niin, että perusjutut ovat jo liian vaativia, joten oppilasta pitää "palkita" fyysisellä suorituksella että jotta opparista ei jää "hypistelyn" maku.)

Noin puolessa välissä oppituntia näiden teknisesti haastavien harjoitteiden jälkeen, kun oppilaan terähallinta on herännyt voidaan joko jatkaa näitä tekniikkaa parhaiten kehittäviä teknisesti vaikeita harjoitteita tai vaihtaa harjoitteiden tyyppi erilaisiin ”kikkapistoihin”, liikesarjoihin, jotka ovat kohtuullisen haastavia, mutta ovat sellaisenaan käyttökelpoisia ottelussa. Näitä ei tarvitse kuitenkaan harjoitella joka oppitunnilla, koska oppituntien päätarkoitus on kehittää oppilaan perustekniikkaa, ja pitemmän päälle oppilaan tulisi kyetä itse soveltamaan liikkeitä ja näin keksiä itse hänelle parhaiten sopivat kikat. Oppitunnin viimeisen kolmanneksen alkupuoliskoon tulisi mielestäni sovittaa fyysisesti raskaimmat harjoitteet, kuten pitkät ja nopeat hyökkäykset. Nämä tulee tehdä vasta oppitunnin loppupuolella siksi, koska väsyneenä oppilaan on vaikea harjoitella suoritustekniikkaa. Oppitunti on hyvä päättää samantyyppisiin perusharjoitteisiin, kuin miten aloitettiin, esimerkiksi siksi, että oppilas huomaa fiiliksen eron oppitunnin lopussa alkuun nähden, mikä motivoi oppilaan harjoittelua.

Oppitunnin osa-alueet

Miekkailutekniikkaan kuuluu kaksi pääosa-aluetta. Toinen on suoritustekniikka. Sen harjoitteluun kuuluvat on edellisessä kappaleessa puhumani ns. sovitut liikkeet ja liikesarjat; valmentaja kertoo oppilaalleen etukäteen, minkä fraasin oppilaan tulee tehdä (frase= 'sarja' italiaksi, miekkailuterminä tarkoittaa jotakin liikesarjaa, jolla on alku ja loppu). fraasin pituudessa on tärkeää huomioda oppilaan muisti - hassua mutta käytännössä todettua - Tällöin pystytään tekemään haastavampiakin harjoitteita ja liikeratojen puhtauteen voidaan keskittyä paremmin.
Fraasiharjoittelu voidaan jakaa kahteen osa-alueeseen, valmentajan aloitteesta ja oppilaan aloitteesta tehtyihin fraaseihin. Toinen pääosa-alue on regointi, miten nopeasti ja millä tavoin miekkailija reagoi missäkin tilanteessa, jossa edelleen on kahdenlaisia harjoittelutapoja, sovittujen harjoitteiden sisäisiä ja ulkoisia. Sovittujen harjoitteiden sisäisissä reaktioharjoitteissa valmentaja ei annakkaan valmennettavan pistää sovitulla tavalla, ja valmennettavan on tehtävä pisto tilanteen määrämällä tavalla. Esimerkki: On sovittu, että oppilas tekee suoran askelsyöksyn. Juuri ennen pistoa opettaja väistää tämän kontrasiksillä, vaikka tätä ei ollut sovittu. Oppilaan tulee jokatapauksessa päättää jokainen harjoite pistoon, ja hän päättää tämän harjoitteen välttämällä väistön ja tekemällä remisen rintaan. (remise = ’hyvitys, pidennys’ ranskaksi, miekkailuterminä tarkoittaa jatkohyökkäystä).

Näitä harjoitteita ei kuitenkaan tule kovin usein lisätä sovittuihin fraaseihin, koska tällöin oppilas usein alkaa odottaa näitä yllätyksiä eikä pysty enää keskittymään täyspainoisesti sovittuun fraasiin. (hyvä pointti - pitää olla aika kokenut opettaja-oppilas-suhde että näin pitkälle päästään :D) Harjoitteiden ulkoiset reaktioharjoitteet ovat sovittujen harjoitteiden välissä tehdyt oppilaan reaktioihin perustuvia harjoitteita. Jotta näitä pystytään tekemään, on opettajan antamien signaalien oltava erittäin selkeät.

A) Esimerkki hyvin toteutetusta reaktioharjoitteesta: Oppilas oli juuri tehnyt sovitun harjoitteen, suoran askelsyöksyn, jonka signaali oli opettajan linjan avaaminen eli terän syrjään siirtäminen. Oppilas odottaa opettajan signaalin antamista, eli terän syrjään siirtämistä, mutta tätä ei tulekaan, vaan opettaja tulee kontrasikst-sidonnalla hyökkäykseen, minkä oppilas pystyy reaktioidensa ja signaalin selkeyden ansiosta välttämään ja päättää fraasin pistämällä opettajaa rintaan.

B) Esimerkki huonosti toteutetusta reaktioharjoitteesta: Oppilas oli juuri tehnyt sovitun harjoitteen, suoran askelsyöksyn, jonka signaali oli opettajan linjan avaaminen eli terän syrjään siirtäminen. Oppilas odottaa opettajan signaalin antamista, eli terän syrjään siirtämistä. Opettaja yrittää saada oppilaan pistämään häntä sisäkäteen siirtämällä terän syrjään ja sirtämällä kokiilin pois suojaamasta sisäkättä. Oppilas kuitenkin tulkitsi tämän signaaliksi askelsyöksyä varten ja tekee tämän harjoitteen. Koska opettaja oli tullut hieman vastaan käsivastapistoa varten, etäisyys askelsyöksyä varten on hieman liian lyhyt ja harjoitteesta tulee hieman epämääräinen.

- tähän kohtaan toivon vähän kenkkuilua: mielelään blogin loppuun, kaikki eivät ole naamakirjassa.

Reaktioharjoittelu, oppituntien pohja

Tässä kappaleessa käsittellään edellisessä mainittuja reaktioharjoitteita hieman tarkemmin.Kuvaus on; oppitunnin pohja! Jos oppitunti olisi öljyvärimaalaus, nämä harjoitteet olisivat pellavakangas. Noniin, vertaukset sikseen..
Koska valmentajatkin ovat vain ihmisiä (lat. huom . nooh itse asiassa..klonk..kriits..poika ei tiennyt kaikkea :/) , eivät hekään pysty suoralla syötöllä luettelemaan oppilailleen satoja erilaisia huippuluokan harjoitteita. Harjoitteiden luomiseen oppitunnin aikana paraskin valmentaja tarvitsee välillä itselleen pikku muistelu- tai suunnittelutauon. Valmentaja ei kuitenkaan voi kertoa oppilaalleen, että ”hei odotappas hetki koitan keksiä jonkin liikesarjan”, vaan hänen tulisi pystyä keksimään nämä jonkin toisen harjoitteen aikana, jotta yleensä suhteellisen lyhyistä oppitunneista ei menisi aikaa hukkaan ja saataisiin oppitunnista paras teho irti.
Jokaisen valmentajan tulisi mielestäni kehittää oppitunteihinsa pohja, oppilas osaa tietystä signaalista tehdä tietyn suorituksen, tuli se missä kohtaa oppituntia vain. Mitä enemmän luovuutta ja miekkailutekniikkaa valmentajalta löytyy, sitä erilaisempia liikkeitä hän saa oppilaansa tekemään pelkästä visuaalisesta tai fyysisestä (teränhäirinnästä) signaalista ilman suullista dialogia. Toki ensimmäisillä oppitunneilla kyseisessä valmennussuhteessa valmentajan on kerrottava joskus mitä hän olettaa oppilaansa tekevän tietystä signaalista, mutta muutaman oppitunnin jälkeen oppilas osaa siitä samasta signaalista tehdä kyseisen harjoitteen automaattisesti. Tähdätään siihen, että tämä reagointi menee ns. oppilaan selkärankaan ja hän pystyy ottelunkin aikana suorittamaan piston vastaavanlaisesta tilanteesta. Tämä edellyttää, että signaalit ovat selkeitä ja että niihin sovittu liike on järkevä
Lat. huom. "selkäranka" reaktioherkkyys esim. kalvassa tasatarkka flikki vaatii aika paljon toistoja. Latoja suosittelee aloitteleville oppituntien antajille "aivoliikkeitä" - voit ihan keskustella siitä miten liike on järkevää tehdä.
Kun valmentaja saa oppilaan toimimaan signaaliensa mukaisesti, pystytään näitä ilman suullista sopimista tehtyjä harjoitteita suorittamaan sovittujen harjoitteiden välissä niin, että valmentaja pystyy suunnittelemaan näiden aikana seuraavan sovitun liikeradan.
Kaikkien valmentajien tulisi kehittää omalaisensa ja itselleen parhaiten sopivan pohjan oppitunneilleen. Kerron seuraavaksi, minkälainen pohja omissa oppitunneissani on, Sinä lukija voit poimia siitä itsellesi sopivia perusliikkeitä, jos sen parhaaksi näet. Kolme ensimmäistä harjoitetyyppiä on sovittujen harjoitteiden ulkoisia reaktioharjoitteita ja viimeinen on sovittujen harjoitteiden sisäinen reaktioharjoite.

Suorat pistot

TÄRKEÄÄ Kaikkein yksinkertaisin reaktio, mikä tulisi jokaisen miekkailijan oppia, on suora vastapisto rintaan tilanteessa, jossa vastustaja ei ehdi enää tätä väistämään tai muuten estämään. Kun lyhennän etäisyyden lyhyeksi ja teräni siirtyy pois uhkaamasta oppilasta, tulee hänen pistää suoralla pistolla rintaan, joko askelpistolla tai pelkällä ojennuksella riippuen etäisyydestä.

Toinen vastaava reaktio on suorat käsipistot. Jos annan oppilaalle signaalin siirtämällä kokiilin pois suojaamasta jotakin käden osaa, tulee hänen pistää kyseiseen paikkaan kättä etäisyydestä riippuen joko askelpistolla tai pelkällä ojennuksella. Käsipistoja useimmiten yksittäisinä, mutta välillä voidaan antaa useampiin käsipistoihin peräkkäin signaalit, esimerkiksi yläkäsi, alakäsi.(Lat. Huom. taas mennään edistyneiden oppilaiden opparille...hmm, mitä ne meidän junnut oikeesti osaavat?)
-Kolmas pelkistä suorista pistoista perustuva perusharjoite on kaksiosaiset suorat pistot. Jos käsipiston (signaali kokiilin pieni siirto) jälkeen jään liian lyhyelle etäisyydelle paikalle, tulee oppilaan jatkaa hyökkäystä suoralla pistolla rintaan. (Peeterin speciaalit - erittäin vaativa signaali opettajan kannalta, huomaa pieni = todella pieni mutta looginen)

Välttöpistot

Välttöpistoihin annettava signaali on yksinkertainen. Kun tavoittelen oppilaan terää jollakin väistöllä tai sidonnalla, tulee hänen tilanteen määräämällä tavalla pistää välttöpistolla. Näistä välttöpistoista on monenlaisia sovellutuksia.

1)Yksinkertaisin välttöpisto on välttövastapisto rintaan. Hyökkäämällä sidonnalla lähes rintaan asti (kuitenkin päättämättä hyökkäystä loppuun), tulee oppilaan pistää välttöpisto rintaan, joko askeleella tai pelkällä ojennuksella. Vastahyökkäykseen reagointia vahvistetaan liikkellä joka pysähtyy, kun oppilas välttää terän.
-Vastaavasti, kun väistän turhan päiten tulematta itse eteenpäin, tulee oppilaan pistää välttöhyökkäyksellä.
-Välttöpistoja, sekä hyökkäys- että vastapistoja voidaan teettää myös käteen. Kun väistön lisäksi siirrän kokiilin sivuun, tulee oppilaan pistää käteen vältöllä. Näitä välttöpistoja käteen voidaan suorien käsipistojen kaltaisesti teettää useampia peräkkäin ja myös yhdistellä suoriin käsipistoihin, esimerkiksi välttö alakäsi, remise alakäsi.
-Kuten suorissa pistoissakin, jos jään liian lyhyelle etäisyydelle välttökäsipiston jälkeen, tulee oppilaan jatkaa pistolla rintaan, joko askelpistolla tai pelkällä ojennuksella. Jatkopistoon voidaan teettää myös toinen välttö, mutta tämä edellyttää erittäin selkeää signaalia. Oppilas helposti voi olettaa valmentajan haluavan hänen pistää uudelleen käteen, minkä takia joissakin tapauksissa on hyvä siirtää käsi kokonaan pois pistoalueelta, kun oppilaan tulisi pistää jatkopisto rintaan.
-Välttöjä voidaan teettää yksin-, kaksin-, tai kolminkertaisina tai vielä monimutkaisempina. Perussääntönä on kuitenkin hyvä pitää, että yksikertaista välttöä monimutkaisemmat välttösarjat päätetään reaktioharjoittelussa rintaan.

3. Väistö- ja sidontapistot

-Väistö- ja sidontapistot ovat kovin samantyyppisiä luonteeltaan kuin välttöpistot, mutta niissä vältön sijaan tehdään väistö tai sidonta. Näissä on erittäin tärkeää opettajan antamien signaalien selkeys, koska väistöjä on monia erilaisia. Itse en pysty vaikeimpia pelkästään reagointiin perustuvia väistö- ja sidontapistoja, kuten kontrasikstikäsipistoa teettämään, koska en osaa antaa tähän riittävän selkeää signaalia. Olen oppitunneissani keskittynyt enemmän loogisen väistön valitsemiseen kussakin tilanteessa enemmän kuin tehdäänkö riposti (riposte= ’vastaus, vastaisku’ ranskaksi, miekkailureminä tarkoittaa pistoa jostakin linjasta) käteen vai kyynärtaipeeseen vai rintaan. Näitä signaaleja käsittelen enemmän seuraavassa kappaleessa.
-Oppilaan tulee tehdä oppitunneillani väistöpisto rintaan, kun uhkaan häntä jostakin suunnasta suoralla hyökkäyksellä. Oppilas tekee ripostin joko pelkällä ojennuksella tai askelpistolla. Kuten välttöpistoissakin, olen painottanut vastahyökkäyksiä: kun oppilas väistää suoran hyökkäykseni, joskus pysäytän hyökkäyksen ja oppilaan tulee tällöin tehdä vastahyökkäys esim. askelpistolla.
-Sidontapistoja voi olla hankala teettää ilman suullista sopimista, koska sovittujen harjoitusten signaalit ovat usein näiden signaalien kaltaisia. Sidontapistoja kannattaa teettää ilman suullista sopimista lähinnä oppitunnin alkuvaiheessa, kun ei mahdollisesti ole sovittu vielä suoritettavaa sovittua harjoitetta lainkaan. Tällöin oppilaan tulee turhaan ojennukseen reagoida tilanteen määräämällä sidonnalla ja hyökkäyksellä.
-Ennalta sopimattomasti voidaan antaa myös signaali sidonta- tai väistöpistoon käteen ja vastaavasti sisällyttää sidontakäsipistoja käsipistosarjoihin ja kaksiosaisiin käsi-rinta pistoihin. Nämä ovat hyviä harjoitteita sovittujen harjoitteiden sisällä, kun tavoitteena on kehittää enemmänkin tekniikkaa ja teränhallintaa kuin reagointia jossakin tilanteessa. Itse en ikinä teetä ennaltasopimattomissa harjoitteissa väistöstä tai sidonnasta ripostia käteen, kahdestakin syystä. Ensinnäkin tämän signaalin erottaminen normaalista ripostista rintaan on haastavaa ja toiseksi en näe tätä reaktiota hyödylliseksi ottelussa, kun linja on hallussa, miksi ottaa riskiä ohipistoon ja yrittää päättää fraasi käteen.
(Lat. huom. fraasi voidaan päättää käteen useista - ainakin harjoituksellisista syistä:
-suosikkini: laiska takajalka: oppilas jää hyökkäyksen jälekeen "makaamaan tuleen" = koska fraasi pitää lopettaa käsipistoon, laiska läski nousee syöksystä ylös saadakseen käsipistoetäisyyden.)
-Väistöjä ja sidontoja voidaan välttöjen kaltaisesti reaktioharjoittelussakin teettää monimutkaisempinakin kuin yksinkertaisina. On kuitenkin teetettävä loogisia väistö tai sidontasarjoja, koska reaktioharjoitteiden tarkoitus on siirtää oppitunnilta materiaalia suoraan otteluihin, miksi teettää esimerkiksi neliosainen väistösarja, kun ottelussa väistöjä tarvitaan hyvin harvoin kerralla kahta enempää.

Lat. huom. Tässä Teemu jättää mainitsematta yksinkertaisten väistöjen eri linjakorkeudet ja- syvyydet joilla on paljon merkitystä sen suhteen missä vaiheessa väistä halutaan tehdä - esim. heti (linjasulkupisto) vai viimetinkaa (syvä)kvartti.(Jyrki Lohi shut up :)

4. Remise eli jatkohyökkäys
-Remise eli jatkohyökkäys on edellisistä poiketen sovittuhin harjoituksiinkin sisällytettävä reaktioharjoite. Kun oppilas on juuri päättämässä hyökkäyksensä pistoon, teen jotakin erikseen sopimatonta, kuten otan ylimääräisen askeleen taakse. Tällöin oppilaan tulee tehdä jatkohyökkäys tilanteen määräämällä tavalla, esimerkiksi uudella syöksyllä. Jatkohyökkäykseen voi sisältyä mahdollisesti välttö, mikäli olen väistänyt oppilaan hyökkäyksen. Jatkohyökkäyksen harjoittelussa tavoite on, ettei oppilaalla ole aavistustakaan sen tulosta, jolloin oppilaan reaktiokyky tähän kehittyy parhaiten. Niitä kannattaa siis teettää hillitysti. Muutenkin, kuten edellisessä kappaleessa jo mainitsin, jos sovitun harjoitteen sisältö muuttuu liian monta kertaa harjoittelun aikana, oppilas alkaa odottamaan näitä muutoksia ja varsinainen liike tai liikesarja kärsii. Toki jatkohyökkäyksiä voidaan teettää sovituissa harjoituksissakin, mutta tällöin harjoitellaan miekkailutekniikkaa eikä reagointia.

Siinä oli siis pääpiirteittäin antamieni oppituntien pohja. Se, mitä näitä harjoitteita teetetään oppitunneilla riippuu luonnollisesti oppilaan tasosta, aloittelijalle voi olla turha teettää esimerkiksi käsipistoja lainkaan. (Lat. huom. TM. Aloittelijalle ei ikinä teetetä käsipistoja - ei ikinä-niin, sanoinhan ei ikinä!!!)

Koska reaktioharjoittelun tavoite on siirtää oppitunnilta materiaalia suoraan otteluun (?), tärkeintä näissä ennalta-arvaamattomissa harjoitteissa on looginen signaali ja siihen oikean reagoinnin oppilaalle aikaansaaminen. (=vaikeaa) Jos oppilas oppii oppitunneilla reagoimaan epäloogisissa tilanteissa käsipistolla, yrittää hän melko todennäköisesti tätä ottelussakin, koska hän on aina toiminut kyseisessä tilanteessa näin.

Esimerkki paremman harjoittelun tuloksesta: Miekkailija 1 on aina oppitunneillaan pistänyt kaksinkertaisista vältöistä (reaktioharjoittelussa) rintaan. Ottelussa hänen vastustaja hyökkää tuplakontrasikst askelsyöksyllä, joka on hieman huonosti valmisteltu. Miekkailija 1 pystyy välttämään vastustajansa sidontayritykset ja pistää suoralla vastapistolla rintaan ja saa pisteen.

Esimerkki huonomman harjoittelun tuloksesta: Miekkailija 2 on useimmiten oppitunneillaa pistänyt kaksinkertaisista vältöistä (reaktioharjoittelussa) käteen. Ottelussa hänen vastustaja hyökkää tuplakontrasikst askelsyöksyllä, joka on hieman huonosti valmisteltu. Miekkailija 2 pystyy välttämään vastustajansa sidontayritykset ja yrittää osua vastapistollaan käteen. Kovassa liikkeessä hän kuitenkin pistää ohi kädestä ja koko vastustajan yli. Vastustaja kuitenkin päättää hyökkäyksensä loppuun ja osuu rintaan. Vastustaja saa pisteen.

Latojan ilkeä kommentti: Esimerkki on jo korkeampaa tiedettä ja taidetta, mutta perusjuttuhan on, että kalvassakin vartalopistot ovat todennäköisempiä kuin käsipistot. Siksi perus-perus harjoittelussa pitää aina olla käsi-kroppa yhdistelmä edistyneelle miekkailijalle. Niin. Alkuun vaan kroppaan.


Olen käsitellyt samaa harjoittelun osa-aluetta kahdella eri termillä, termeillä oppituntien pohja ja reaktioharjoittelu. Valmentajan näkökulmasta näille harjoitteille oppitunnin pohja on sopivampi termi, koska näitä harjoitteita teettäessä valmentaja pystyy samalla suunnittelemaan tulevia sovittuja fraaseja. Toisaalta tämä on oppilaalle reaktioharjoittelua, jossa hänen on reagoitava oikealla tavalla kuhunkin signaaliin.

Signaalit

Signaaleja on kahdentyyppisiä harjoitteiden osa-alueitten mukaan. Kun tehdään etukäteen sovittuja harjoitteita signaaliksi riittää useimmiten se, että valmentaja siirtää kätensä ja teränsä niihin asentoihin, jotta kyseinen fraasi on mahdollisimman luontevaa suorittaa, koska oppilas tietää jo valmiiksi, minkä liikeradan hän tulee tekemään heti kun mahdollista. Reaktioharjoittelussa signaalien tulee olla mahdollisimman lähellä otteluissa tulevia tilanteita, joihin mikäkin liike on tarkoitettu

Pistämisen helpottaminen

Valmentajan tulee tehdä oppilaan pistäminen mahdollisimman luontevaksi. Pistämisen luontevaksi tekemisellä ei pääasiassa tarkoiteta niiden helpoksi tekemistä, vaan fraasien sisällön häiritsemisen tekemättä jättämistä. Tämä edellyttää valmentajalta ennen kaikkea teknisesti puhdasta terän käyttöä ja myös pistojen vastaanottamisen taitoa. On myös tilanteita, joissa valmentajan voi olla hyvä tehdä fraasin puhtaana suorittamisen hyväksi asioita, joita välttämättä ottelussa ei vastustaja tekisi. Näitä tilanteita ei kuitenkaan ole paljon.

Lat. huom. seuraava osoittaa mihin pitää pyrkiä - obs - viktig!

Teknisesti puhtaalla teränkäytöllä tarkoitetaan valmentajan liikkeiden puhtautta ja teränkäytön pehmeyttä. Tilanteessa kuin tilanteessa valmentajan liikkeiden puhtaus heijastuu valmennettavalle. Jos valmentaja antaa isoja signaaleja, esimerkiksi tekee kvartti-väistön kohtuuttoman suurena, on oppilaan vaikea oppia tekemään tätä vastaan tehtävän vältön pienellä teränliikkeellä. (tätä voi kompensoida keskustelulla jos valmentaja huomaa oppilaan virheen vaikka valmentaja tyrii signaalissa - tärkeää on, että vahingollinen virhe poistetaan - opettajan "ammattiylpeys" on sivuseikka) Vastaavasti, jos valmentaja osaa pitää teränliikkeensä pienenä, oppilaan reaktiot tuskin ovat näitä teränliikkeitä suurempia. Puhtaat teränliikkeet edellyttää valmentajalta itseltään jonkin asteista miekkailutekniikkaa. Tämä ei tarkoita, etteikö teknisesti hieman heikompi valmentaja pystyisi tekemään pistämisestä yhtä luontevaa, kuin tekniikaltaan hieman edistyneempi valmentaja, koska ajan kanssa voidaan omaksua oppituntien antamiseen tarvittavat liikeradat.

END OF PART ONE