Taktiikan lyhyt oppimäärä

Teemu tuli viikonloppuvapaille Suomen raskaasta. Ehdotin pojalle, että kirjoittetaanko kimpassa pieni juttu miekkailun taktiikasta ja kilpailuun valmistautumisesta. Homma olikin paremmin taktikoitu kuin arvasinkaan, juttu valmistui sillä välin kun kävin nauttimassa auringosta sunnuntaikävelyllä.

Vaikka oma osuuteni jäi muutamiin täydentäviin kommentteihin ja lisäyksiin, sehän antaa tietenkin julkaisuoikeuden Teemu bloggaukseen - koska olen sen arvoinen :)

Teksti; Teemu Seeve 
Jutun Miekkailullinen editointi: Tero Hakkarainen

Valmistautuminen (ulkomaiseen)  miekkailukilpailuun

Alkuun ihan perusasia. Kamat kuntoon! Parasta olisi tsekata kamat jo kotimaassa ja mahdollisesti vielä kisaa edeltävänä iltana. Kisan alkuun tätä ei saa jättää, usein on kovin vähän ylimääräistä aikaa varsinaisena kisa-aamuna ja muutenkin kaikki extrastressi on pahasta. Lisäksi kisasafkat on tärkeä olla kunnossa,  hedelmien pummiminen aamiaisbuffasta ei ole tavoiteltava tilanne. Kisasafkaksi sokeripitoista ruokaa, esimerkiksi hedelmiä, vähän pitkäketjusempaa hiilaria saa esim. banaanista. Muista myös urheilujuomat, suolatasapaino on tärkeä!

Aamiainen
Kokenut miekkailija herää ajoissa, fiilistä on rakennettu koko kisaviikon. Aamurutiinit tutuilla tavoin omaan tyyliin, Aamiaisella kannattaa muistaa ravintoaineiden imeytymisjärjestys. Nopeus on nopeimmasta hitaimpaan suunnilleen 1. sokerit 2. hiilarit 3. rasvat. Proteiinien tärkein rooli on palautumisessa, joten niihin ei kannata keskittyä aamiaisella.
Mitä luultavimmin kisan alkuun on vähintään kaksi tuntia, joten huolehdi pitkäkestoisemman energian saannista. Kakasi tuntia riittää pisimpienkin hiilareitten imeiytymiseen, joten lyhytkestoisia (sokereita) kannattaa aamiaisella välttää. Jos kisan alkuun on reilusti aikaa ja haluaa panostaa energiavarastoihin koko päivän jaksolta, kannattaa myös rasvaista ruokaa (pekonia, voita jne.) tankata aamiaisella. Harjoittele ajoissa itsellesi sopiva, pitkäkestoisen energialatauksen takaava aamiainen! Arvokisoissa syöt vain sen, minkä tiedät toimivan!

Alkulämmittely
Verryttelyn tarkoitus on valmistautua kisaan. Varsinaiset suoritukset  (pitkät matsit, hapottava jalkatyö) eivät kuulu alkulämmittelyyn. Miksi turhaan tuhlata energiavarastoja, sekä henkisiä että fyysisiä? Alkulämmittelyksi riittää saada lämpö päälle, pienet venyttelyt vammojen ehkäisemiseksi ja asefiiliksen löytäminen. Oman maun mukaan myös ottelufiilistä voi hakea, mutta kisamatsien luonne on niin erilainen, että pitkäkestoinen sparring sen tutun seurakaverin kanssa ennen kisaa voi päinvastoin etäännyttää kisamatsifiiliksestä. Vastustajat kilpailussa ovat lähtökohtaisesti tuntemattomia ja matsien kovuus aivan eri kategoriasta.

Alkuerä
1. On mahdollista, että vastustajat voi tarkastaa jo edellisenä päivänä tai kisa-aamuna. Jos on tuttuja vastustajia, pieniä taktillisia suunnitelmia voi valmistella jo ennen kisan alkua. Joskus kisafiiliksen ylläpitäminen liian pitkään voi laskea sen intensiteettiä ja kuluttaa psyykkisiä energiavarastoja. Tämä on henkilökohtainen asia, joillekin pitempi valmistautuminen sopii, silloin voi miettiä taktiikoita jo pidempään.

2. Viimeistään erän alkaessa tulee erävastustajat identifioida. Tutuille vastustajille luultavasti löytyy alustava taktiikka. Jos on tuntemattomia vastustajia, kannattaa aina kun mahdollista tarkkailla heidän miekkailuaan ja miettiä omaa taktiikkaa heitä vastaan. Miekkailija on huomattavasti valmiimpi otteluun, kun tietää edes yhden konkreettisen aktinsa kyseiseen otteluun. Alueelle ilman mitään suunnitelmaa lähtiessä - varsinkin aggressiivista kaveria vastaan - ei välttämättä ole heti ensi sekunneilla valmiina. Ei kuitenkaan tule ymmärtää, että heti ottelun alkuun tulisi tehdä jokin tietty hyökkäys. Taktillisen suunnittelun yksi tärkeimmistä merkityksistä on oman valmiustilan nostaminen ottelun alkuun.

Aina ei ole mahdollista havainnoida vastustajia; saatat joutua kohtaamaan ennalta tuntemattoman vastustajan heti erän ensimmäisessä ottelussa. Tällöinkin on kuitenkin parempi esimerkiksi keskittyä omaan vahvuuteensa ja hakea lähtökohtaisesti mielihyökkäystänsä kuin lähteä otteluun "pää tyhjänä".
Vaikka ennalta tehty taktiikka olisi kuinka hyvä, se on vähemmällä informaatiolla tehty kuin mitä itse ottelussa on saatavilla. Tästä syystä ei tule epäröidä taktiikan muuttamista heti kun siltä tuntuu. Tuttukin vastustaja voi yllättää.

3. Matsien välissä tulee muistaa: Nesteytys, lämmön ylläpito ja vireen ylläpito.

1. Pari desiä matsien välissä on ehdottoman tärkeää, koska a) aivot tarvitsevat hyvän nestetasapainon maksimaalisen vireystilan ylläpitämiseen b) liian vähäinen nesteytys voi johtaa esim. lihasten kramppailuun ja väsymisen nopeutumiseen.
2. Lihaksia ei saa päästää viilenemään, koska alkumatsien välinen aika on niin lyhyt, ettei lämpöä juuri ehdi nostaa uudelleen. Muista siis verkkarit.
3. Jollekin sopii matsien välissä mahdollisimman rento hengailu, jutustelu ja muu fiilistely. Säästellään paukkuja matsiin. Toinen taas menettää vireensä herkemmin; tällaiselle miekkailijalle saattaa sopia ottelujen välissä rauhoittuminen, musiikin kuuntelu yms. Tämä on myös hyvin henkilökohtainen asia, riippuu miekkailijan nopeudesta päästä ottelufiilikseen ja muusta häiriösietokyvystä. Kannattaa tunnistaa se oma vireen ylläpitometodi.

Uloslyönnit

1. Alkuerän loputtua on luultavasti ainakin lähes tunti matsin alkuun. Tällöin on tilaisuus täydentää energiavarastoja. Ennen kuin tarkkaa aikaa ei varmasti tiedä, älä nauti mitään kovin hitaasti imeytyvää.  Painopiste siis sokeripitoisessa safkassa. Kun tulokset tulevat, voi tilanteen mukaan jatkaa tankkaamista. Uloslyöntimatsien välissäkin on luultavasti aikaa tankkaamiseen, ei siis kannata syödä liikaa kerralla.
2. Uloslyöntimatseissa vastustajan vakoilu on tärkeää. Jos itse ei pääse paikalle, voi pyytää kaveriakin tarkkailemaan matsia, josta mahdollinen seuraava vastustaja tulee. Tässä on valmentajakin usein apuna; hyvä valmentaja käy scouttaamassa mahdolliset vastustajat automaattisesti. Tulee ottaa huomioon myös pidemmät tauot; lämpöä ei pysty välttämättä pitämään yllä pelkillä verkkareilla. Tässä kohtaa kevyt ensimmäisen alkulämmittelyn tyyppinen kevyt verryttely riittänee.
3. Miekkailukisoja tupataan järjestämään melko sekalaisissa paikoissa. Hämmentävin omakohtainen kokemus on Novisadin kadettien EM-kisoista, jossa valmentajat vetivät spaddua otteluiden välissä kylmästi kisahallissa. Saattoi odottaa hallin ilman olevan enemmän häkä- kuin happipitoista. Pieni happihölkkä raikaassa ulkoilmassa ei siis ole huono idea uloslyöntimatsien pitkien taukojen aikana, kunhan on sitten aikaa edelleen nostaa vireys/lämpö päälle seuraavaan matsiin.
4. On syytä huomauttaa vielä yhdestä ennen kaikkea pienemmissä kisoissa vallitsevasta ongelmasta. Usein uloslyöntimatseihin ei tehdä konkreettista paikka/aikataulua. Tällöin olisi hyvä, että paikalla olisi joukkuejohtaja/huoltaja, joka pitää huolen siitä, että otteluaika/paikka selviää miekkailijalle ajoissa. Aina ei valitettavasti ole tällaista apuhenkilöä saatavilla. Soveltaa voi aina, esimerkiksi jo pudonnut miekkilija voi toimia apurina.

Otteluspesifisiä ohjeita
Miekkailu on haastava laji antaa suoria ohjeita tietyn tyylistä vastustajaa vastaan tai tiettyä tilannetta varten.  Tässä osiossa pyritään antamaan joitakin ohjeita satunnaisesti valittuihin tilanteisiin, lähinnä kirjoittajien kokemuksen perusteella.

On tiettyjä kriittisiä tilanteita, jotka tulevat usein kilpailuissa vastaan, tässä niistä muutamia

1. ”Huono fiilis”
Otteluvire niin pienistä asioista, että lähes jokaisessa ottelussa tulee pieniä notkahduksia. Niistä ei aina tarvitse välittää, tilanteiden vaihtelut usein liikuttavat ottelijoiden viretasapainoa suuntaan tai toiseen. Jos kuitenkin oma tsemppi selvästi laskee alle vastustajan taistelutahdon, on aika hakea asiaan parannusta.
Yksinkertaisin apukeino on "aikalisä". Varsinaisia aikalisiä ei miekkailussa tietenkään ole. Mutta koska ottelut ovat hyvin nopeatempoisia ja intensiivisiä, pienikin hengähdys voi olla omiaan korjaamaan tilanteen.
Näistä klassikkoja ovat 1. Terän suoristus 2. Kengännauhojen korjaaminen 3. Tukan laittaminen (tytöillä) 4. Hien pyyhkiminen (tuomari ei välttämättä anna lupaa tähän).
Niinkuin saatoit huomata, pieniä taktisia aikalisiä voi ottelussa hankkia hyvällä pelisilmällä lukuisin tavoin, vain taivas on rajana.
Joskus tuntee virelaskun kesken aktiivisen pelin. Tällöin harvoin pystyy keskeyttämään ottelua; miekkailun säännöt menevät aina vain tiukempaan suuntaan otteluiden viivyttämisen suhteen.  Keinoja on korjata tilanne kesken pelin on kuitenkin monia. 1. Etäisyyden pidentäminen: äkillisellä perääntymisellä saa tilanteen ns. katkeamaan, ja tultaessa uudelleen toimintaetäisyydelle voi fiilis olla jo palautunutkin. 2. Teränhäirintä: jos oma fiilis on hukassa, voi koittaa sotkemalla pelin häiritä vastustajaakin. Kuitenkin pitäen huolta etäisyydestä. 3. Jonkin yksinkertaisen suorituksen hakeminen: varsinkin onnistuessaan fiilis voi palata. Kaiken kaikkiaan oman miekkailun konkretisointi auttaa matsin tavoittamisessa. On syytä todeta, että ”pelin jäädyttäminen” passivoitumalla voi lamaannuttaa oman miekkailun entisestään. Jos haluaa päästä käsiksi uudelleen konkreettisiin asioihin, ei niistä luopuminen luonnollisesti ole välttämättä oikea tie. Tämä on tietenkin hyvin miekkailijakohtaista, ja joitakin saattaa hetken rauhoittuminen auttaakin.

2. Epätietoisuus tilanteesta
Joskus alueella tulee fiilis, ettei oikein saa ns. narun päästä kiinni. Tällöin voi olla hyvä idea pyrkiä tekemään jotain konkreettista: hakea jotakin tiettyä hyökkäystä, odottaa paikkaa vastahyökkäykselle, hakea väistöä. Yksinkertainen ja parhaimmillaan menestyksellinenkin idea voi auttaa herättämään ideavirran alueella, jolloin ratkaisuja alkaa kumpuamaan luonnostaan.

3. Väsymys
Miekkailussakin tulee tilanteita, joissa ottelijan kunto saattaa pettää ottelun kovasta tahdista johtuen. Näitä tilanteita tulee enimmäkseen hyvin intensiivisissä otteluissa; tällöin ei hetken karkaaminen tai pelin sekoittaminen välttämättä ole turvallisia tai taktisesti hyviä ratkaisuja. Väsymys iskee kuitenkin useimmiten uloslyöntiotteluissa, joissa pistojen välisiä taukoja on pistojen suuremman määrän johdosta enemmän, joten aikalisä  on tässäkin tilanteessa suuri hyöty.

4. Hyvä johtoasema
Suoria toimintaohjeita ei voi antaa johtavalle miekkailijalle; joku on sitä mieltä että johtavassa tilanteessa ei kannata ottaa riskejä aggressiivisella miekkailulla, toisen mielestä tulee jatkaa toimivaa taktiikkaa niin kauan kuin pistoja tulee. Suuri johto on kuitenkin mitä luultavimmin tullut hyvän fiiliksen mukana, ja siitä tulee pitää kynsin ja hampain kiinni. Tulee tilanteita, joissa tappiolla oleva miekkailija saa pisteen pari kiinni. Tällöin on kriittistä johtavan miekkailija pyrkiä katkaisemaan vastustajan momenttumi. Aikalisä, teränhäirintä, etäisyyden pidentäminen, kaikki muutokset tilanteeseen ovat omiaan sotkemaan vastustajan kuviot ja palauttamaan ottelutasapainon.

5. Tappiolla
Vastaavasti kun johtavassa tilanteessa tulee pyrkiä estämään vastustajan momenttumi, tulee tappiolle joutuessa pyrkiä pysäyttämään ensin eron kasvu liian suureksi.  Seuraavaksi on kirittävä rinnalle ja toivottavasti ohi. Jos draivi löytyy - hyvä - mutta pidä huolta, että jos vastustaja pyrkii katkaisemaan sen (ja varmaan pyrkiikin), ettet häiriinny hänen tempuistaan! Vauhtiin päästyäsi älä enää ajattele asiaa -  ajattelemalla fiiliksen katoamista korkeintaan saat sen aikaan. Think positive.
Valitettavasti nousufiilistä ei välttämättä tule itsestään. On kuitenkin mahdollista, että suuressa johdossa oleva vastustaja alkaa passivoitua tuntiessaan johtonsa turvalliseksi. Tällöin voi olla tilanne löytää se momenttumi! Passivoituminen voi laskea vastustajan viretasoa ja paha tilanne on omiaan nostamaan omaasi (yksi urheilun luonnonlaeista).

6. Coast to coast miekkailu
Tuli taas lätkäterminä, mutta tarkoitan tällä yleistä ottelun etenemistapaa 1-0, 1-1, 2-1, 2-2 –tyyliin. Kun edetään vuoronperään pisteen johdossa, mitä pitempään otteluu etenee kyseiseen tapaan, sitä väistämättömämmältä se usein tuntuu (Jälleen luonnonlakeja. Mailapeleissä tulee luonnollisesti syöttövuoron vaihtelusta, miekkailussa tätä voisi ajatella niinikään henkisenä syöttövuorona). Tätä ottelurakennetta voi käyttää hyväksi ollessa piston pari tappiolla, itseluottamus luonnonlakeihin voi vähentää paineita ja helpottaa rinnalle tulemista. Kuitenkin ollessa johtava osapuoli, tulee pyrkiä katkaisemaan tämä etenemismuoto ja tavoitella johdon kasvattamista: muuttamalla taktiikkaa ottelua sekoittaes, aikalisällä, edelleenkin mielikuvitusta saa ja pitää käyttää.

7. Viimeinen pisto
Vaikka etenkin uloslyöntiottelut ovat suhteellisen pitkiä – ainakin pistojen määrältä – tuppaavat miekkailuottelut etenemään viimeiselle pistolle (tästä voimme jälleen syyttää paljon alleviivattuja luonnonlakeja). Tästä tilanteesta tekee erityisen viimeisen piston merkitys, ottelun voittahan ratkeaa sillä. Tällä tarkoitan molempien viretason luonnollista maksimoitumista. Ajattele vaikkapa tilannetta, jossa ottelija on johtanut 14-10: Tappiollisen viretaso varmasti maksimoituu näin pahassa tilanteessa. Jos hän pääsee rinnalle, on lähes poikkeuksetta seuraava pisto tupla. Tämä johtunee ennen johtaneen heräämisestä (tietenkin kun tilanne on näennäisesti helpottunut kirineelle, saattaa hänen momenttumi hetkellisesti katketa). Oli miten oli, miten tulisi toimia absoluuttisen kriittisessä tilanteessa, vaikkapa MM-finaalissa tilanteessa 14-14? Tähän miekkailun viisasten kiveen ei tietenkään ole yhtä vastausta. Mutta oman kokemuksen perusteella voi antaa selkeän vinkin. Pitää toimia. Passivoituminen saattaa jälleen laskea virettä juuri sen pienen kultaakin kalliimman murto-osan. Useinmiten tilanteet päättyvät  konkreettisen ratkaisun tehneen eduksi. Ainakin omalta kohdalta voin lisäksi todeta, että kaiken antamisen ja tilanteen tärkeyden ajattelu voivat johtaa ylimääräiseen puristamiseen ja ”kramppaamiseen”. Urheilijan tulisi kyllä herätä jotakuinkin automaattisesti viimeiseen pisteeseen, joten kannattaa vain keskittyä yhteen asiaan, pistämiseen.

8. Viimeiset sekunnit
Joskus ottelu menee aivan viime sekunneille, kun toinen ottelijoista saa viimein pisteen parin johdon. Tällöin ei tappiolla olevalla ole juurikaan muita mahdollisuuksia kuin lähteä hyökkäämään. Johtavan miekkailija saattaisi odottaa olevan järkevämpää vain juosta taaksepäin ja antaa kellon juosta. Jos luotat omaan ajantajuusi, voi tälläkin pelata melkolailla.

1. Yli 10 sekuntia aikaa /pisto: 10 sekuntia saattaa tuntua vähältä, mutta miekkailussa se on todella pitkä aika. Periaatteessa hyökkäyksen voi valmistella melko rauhassa, kunhan vain määrätietoisesti etenee kohti sitä. Vastaavasti puolustavan ei ole järkeä luovuttaa aluetta sen helpommin kuin muussakaan tilanteessa
2. 3-10 sekuntia/pisto: Tappiolla olevalla alkaa olla jo kiire. Edelleen ei ole syytä poistua varoasennosta, mutta hyökkäys on tehtävä ripeästi. Puolustavan ei periaatteessa ole syytä luovuttaa aluetta vieläkään ajan voittamiseksi. Hän kuitenkin tietää vastustajan olevan pakotettu hyökkäämään, ja voi esimerkiksi hyödyntää tämän valmistelemalla vastahyökkäyksen.
3. alle 3 sekuntia/pisto: Selkeä tilanne: jos olet tappiolla, juoksuun vain. Takarajaan on 7 metriä matkaa ja vastustaja luultavasti ehtii sinne neljän metrin etumatkalla. Jos johdat, on pieni kikka jos kellossa on yli 2 sekuntia (toimii oikeastaan lähinnä jos on 3 tai 4 sekuntia kellossa). Pari juoksuaskelta eteenpäin varmasti yllättää hyökkäävän vastustajan. Tällöin hän luultavasti vaistosta pystähtyy (hänen olisi tietenkin järkevintä vain jatkaa hyökkäystä), ja voitat ehkä jopa kokonaisen sekunnin. Neljän metrin etumatkalla luultavasti ehdit takarajalle suunnanvaihdon jälkeenkin.

9. Takaraja
Joillakin miekkailijoilla on akilleen kantapäänä takarajalla miekkailu. Toisilla se taas on omiaan jopa parantamaan fiilistä. Oma kokemukseni on, että takarajalla kannattaa vain pysyä coolina. Luottaa siihen, että en mene yli vaikka mikä olisi. Jos päästää takarajan aktiiviseen ajatteluun, vähennät vain focustasi pistämiseen.

Vastustajatyyppejä

Tässä osiossa eritellään joitakin tyylejä ja mahdollisesti toimivia taktiikoita näitä vastaan. Taktiikat kirjoitetaan pistoolikahvamiekkailijan näkökulmasta. Jos olet suorakahvailjia, my bad.

1. Suorakahvat
Suomessa on valitettavan vähän suorakahvaisia miekkailijoita. Maailmalla näihin kuitenkin törmää erittäin usein. Mikä siis neuvoksi, kun ei ole juurikaan kokemusta näistä kavereista? Tietenkään ei voi yleistää, mutta yleensä suorakahvat miekkailevan pitkälti samoilla syömähampailla: terää vältellen vastatempoja ja muita välipistoja kalastellen. Omia hyökkäyksiä näiltä ei näe niin paljoa, koska suorakahva on hieman ortopedimiekkailijaa helpompi väistää ja väistämistä ei heiltä luonnollisesti näe paljoakaan. Pari vinkkiä voi sanoa, jotka toimivat usein. 1. Oppositio on kova sana. Kaveri hakee vältöllä tai suoralla hyökkäyksesi väliin. Jos onnistut blokkaamaan vastapistot oppositiolinjalla, ollaan jo niskan päällä. 2. Vältä väkisin terän hakemista. Tätä banaanit rakastavat. Vaikka saattaisi tuntua järkevältä hakata suorakahvan terä pois ja hyökätä perään, tulee muistaa, että juuri tätä vastaan toimimista nämä kaverit harjoittelevat kenties eniten. Miksi siis antaa heille tilaisuus toimia tavalla, jota he eniten treenaavat? 3. Vastahyökkäykset. Jos pääset johtoon, ja banaani joutuu pressaamaan, on tuplien hakeminen huomattavasti helpompaa kuin ortopedimiekkailijoilta. Koska päästettäsi lyhyelle etäisyydelle nämä kaverit tuskin pystyvät väistämään terääsi, hyvin ajoitettu vastahyökkäys – varsinkin fleschillä – tuo lähes poikkeuksetta tuplan tai jopa oman piston.

2. Äärinmäisen aggressiivinen miekkailija
Etenkin juniorimiekkailussa törmää usein vastustajatyyppiin, joka suoraan aloituksesta pyrkii hyökkäämään päin. Saattaa tuntua turvalliselta perääntyä suoraan ja hakea väistöä kaverin hyökkäyksestä, joka kuitenkin tulee. Oma mielipiteeni kuitenkin on, että miksi edelleenkään antaa kaverin tehdä sitä mitä hän luultavimmin tahtoo eli päästää häntä päättämään hyökkäystään? Kovalla painostuksellaan aggressiivinen miekkailija samalla altistaa itsensä vastahyökkäyksille. Luultavasti kaverin puolustuspelikään ei ole hyökkäyspelinsä veroinen johtuen hänen ottelutyylistään. Jos vastahyökkäykset ei toimi, voi myös pyrkiä itse painostajan rooliin, tällöin luultavasti ollaan myös kaverin mukavuussektorin ulkopuolella.

3. Äärimmäisen passiivinen miekkailija
Jälleen kerran on syytä pyrkiä ulos vastustajan mukavuussektorilta. Kaveri luultavasti antaa tilaa ja siirtyy nopeasti takarajan hujakoille. Tulee kuitenkin muistaa, että hän mitä luultavimmin viettää siellä suurimman osan ajasta harjoitellessaankin. Siispä hän tuskin kokee takarajaa ylimääräisenä painetekijänä, ja pelkästään sen takia ei kannata pyrkiä päättämään hyökkäystä loppuun. Useimmiten passiivisemman kategorian miekkailijan on oltava hyvä väistämään. Voi myös olla, että hieman heikompi jalkatyö on joko syy tai seuraus hänen tyyliinsä. Pari itse käyttämääni taktiikkaa: 1. Kaverin passiivisuus antaa tilaa tehdä rauhassa valmistelu. Siispä voi hakea sidontahyökkäystä melko rauhassa. Tällä pystyy myös usein blokkaamaan kaverin väistön. 2. Pistä vastustaja liikkeelle. Jos tunnet olevasi liikkumiseltasi edellä kaveria, voit pyrkiä aggressiivisellä mutta kuitenkin maltillisella miekkailulla saada kaverin lähtemään vastatempoon liian aikaisessa vaiheessa ja tällöin on paikka iskeä.

4. Sekoboltsimiekkailija
En nyt keksinyt parempaa nimeä miekkailijatyypille, joka käyttää terää äärimmäisen aggressiivisesti ja isoin liikkein. Aggressiivisestä terän käytöstä voi odottaa kaverin harvoin pistävän suoraan vastaan. Kaiken kaikkiaan saattaa odottaa hänen pyrkivän päättämään mahdollisimman monen tilanteen terän kautta. Mutta luultavasti et ole ensimmäinen, joka pyrkii välttelemään viimeiseen saakka hänen teräänsä. Jälleen kerran, pyri olemaan askeleen edellä. Esimerkiksi hakemalla itse terää saatat voida sotkea hänen sidonnan hakemisen ja päästä tilanteissa niskan päälle. Välttämättä ei tarvitse itse pyrkiä päättämään fraaseja sidontaan, vaan lähinnä estää kaveria tekemästä niin.

5. Kalastelija
Vastustajasi napsii pistoja kädestä ja jalasta, mikä neuvoksi? Lähtökohtaisesti, jos hyökkäystä ei olla jatkamassa rintaan, näistä pistoyrityksistä on päästävä nopeasti alta pois. Ja tähän tarvitaan tilaa. Jos olet jo matkalla eteenpäin hetkellä jolla vastustajasi hakee pistoa alhaalta, on hänen lähes mahdotonta päästä vastahyökkäyksesti alta pois. Siispä yksi keino taistella hyvin liikkuvaa kalastelijaa vastaan on saman tien ottaa tila pois pressaamalla häntä.

6. Vastahyökkääjä
Esimerkiksi jäätävän nopeat fleschailijat tapaavat hakea paljon fleschejä heti etäisyyden lyhettyä. Vastahyökkäyksiä voi tietenkin tehdä muillakin lähdöillä. Oli miten oli, pressaaminen ilman konkreettista suunnitelmaa on kovin riskaabelia. Jos haluat mennä eteenpäin, kannattaa tietää valmiiksi millaista hyökkäystä olet hakemassa, jotta voit päättää sen nopeasti. Pelkällä toiveikkaalla etenemisellä altistat itsesi vastatempolle. Toisaalta jos pystyt pitämään etäisyyden riittävän pitkänä, voi myös pyrkiä provosoimaan kaveri vastatempoonsa liian ajoissa ja sitten kontrata se omalla lähdöllä (ei tietenkään toimi fleschiä vastaan).

Lopuksi
Mitä korkeammalle tasolle mennään, sitä vähemmän on tietenkin vain yksittäisen tyylin omaavia miekkailijoita. Tässä lueteltiin joitakin ottelutyylejä erillisinä kavereina, mutta tietenkin niitä voi myös soveltaa yksittäisiin ottelutilanteisiin. Jos vastustajasi kykenee samanaikaisesti hakemaan vastatempoa, olemaan äärrinmäisen aggressiivinen ja kalastelemaan niin eihän tätä ohjetta noudattamalla paljoa pysty tekemään. Kuitenkin yksittäisessä fraasissa kaverin on tehtävä jokin näistä ratkaisuista, ja sen mukaan voi sitten valita oman vastauksensa.

Mitä SINÄ kirjoitit oppitunnin pitämisestä 17-vuotiaana?

Poikani on Euroopan Mestari, vain alle 17v. sarjassa mutta kuitenkin - ja se on ihan minun vikani

Tämä pieni taustatieto Tiedoksi Sinulle joka "piirien" ulkopuolelta tähän blogiin surffasit.
Teemu muutti viikko sitten Helsinkiin. Surullistahan se on mutta miekkailun kannalta vältämätöntä. Isi ikävöi jo sotkupetteriään..
Viime kauden MM -tulos: 7. /103 kansainvälisesti tähän asti eniten nuoria keränneeseen MM koitokseen piti yllä tuntumaa siitä, että "raaka-aineessa" on potentiaalia, mutta - tottakai, myös kehittämisen varaa.
Kotona Turussa koimme Teemun kanssa normaalit "isi tietää kaiken 10-v" vaiheesta "isi ei tiedä mitään 15-v" ja sitten "isi olikin ihan fiksu 17-v" -ikään. Rankkaa mutta lopulta lohduttavaa.

Peeter vie soihtua eteenpäin ja olen kiitollinen hänen "yhteinen asiahan tämä on" (suora lainaus) asenteelleen. Hehee - hän voikin ehkä saada jotain vaikutteita seuraavasta...tosin voi tuntua tutulta?

MUTTA - OLETTEKIN JO ODOTTANEEN- K-17 OPPITUNTIOHJEET!
-kirjoittanut Teemu Seeve (basic fencing lesson by Teemu - rankkaa tekstiä luvassa...ja vinoilut minulle jos siltä tuntuu, koska katsoin tekstin julkaisukelpoiseksi )

- kas vain - juttu jää kesken, mutta ehkä oppitunnin rakenne yhteen (1) postaukseen olisikin ollut aika haastava tehtävä....

Perusteita miekkailuoppitunnin antoon

Alkusanat

Tämän tekstin on kirjoittanut 17-vuotias miekkailija, joten lue tekstiä kriittisesti ja poimi ne asiat, mitkä Sinä itse koet oleellisiksi. Tekstissä esiintyvät asiat eivät siis ole täydellisiä faktoja miekkailuoppitunnin annosta, vaan erään urheilijan näkemyksiä, jotka eivät vielä ole aivan virheettömiä.
Oppini ovat suurimmaksi osaksi peräisin isältäni Tero Hakkaraiselta (lat.huom. THÄNKS!) ja Peeter Nelikseltä ja opastamani tavat miekkailuoppitunnin antoon ovat alunperin heidän oppejaan, joten kaikki kunnia heille. Lisäksi olen saanut valmennusta Risto Kaskelta. Tekstin tarkoitus on edistää miekkailuvalmennusta, eikä loukata ketään valmentajaa jakamalla tämän oppimateriaalia.

Oppitunnin perusrakenne

Itse antamissani ja saamissani oppitunneissa on noudetattu yleensä aina samantyyppistä järjestystä sovittujen harjoitteiden tekemisessä. Tämä oppitunnin rakenne on luultavasti erittäin yleinen.
Oppitunti on hyvä aloittaa aivan yksinkertaisimmistä elementeistä, suorista pistoista ja vältöistä. Siitä edelleen voidaan siirtyä erinäisiin sidonta ja väistöharjoitteisiin, mutta alussa edelleen yksinkertaisina, liikeradan puhtaus tärkeämpää kuin nopeus.
(Lat. huom. erittäin tärkeä oikea tapa aloittaa opptitunti)
Siitä edelleen noin oppitunnin ensimmäisen neljänneksen jälkeen voidaan siirtyä haastavampiin harjoitteisiin. Kun ollaan mahdollisesti korjattu oppilaan peruslinjat ja muut virheet voidaan joissakin harjoituksissa kiinnittää erityistä huomiota liikkeen tai liikesarjan suoritusnopeuteen, mutta pitää muistaa oppituntien tekemisen pääsyy eli suoritustekniikan kehitys, eli liikkeiden ei tule kuitenkaan haitata millään tavalla oppilaan miekkailutekniikkaa.
Koska oppitunti on kuitenkin vasta alkupuolella, tulee tässä vaiheessa harjoitteiden olla enemmänkin teknisesti haastavia, kuin fyysisesti rasittavia. (Lat. Huom. joskus vain käy niin, että perusjutut ovat jo liian vaativia, joten oppilasta pitää "palkita" fyysisellä suorituksella että jotta opparista ei jää "hypistelyn" maku.)

Noin puolessa välissä oppituntia näiden teknisesti haastavien harjoitteiden jälkeen, kun oppilaan terähallinta on herännyt voidaan joko jatkaa näitä tekniikkaa parhaiten kehittäviä teknisesti vaikeita harjoitteita tai vaihtaa harjoitteiden tyyppi erilaisiin ”kikkapistoihin”, liikesarjoihin, jotka ovat kohtuullisen haastavia, mutta ovat sellaisenaan käyttökelpoisia ottelussa. Näitä ei tarvitse kuitenkaan harjoitella joka oppitunnilla, koska oppituntien päätarkoitus on kehittää oppilaan perustekniikkaa, ja pitemmän päälle oppilaan tulisi kyetä itse soveltamaan liikkeitä ja näin keksiä itse hänelle parhaiten sopivat kikat. Oppitunnin viimeisen kolmanneksen alkupuoliskoon tulisi mielestäni sovittaa fyysisesti raskaimmat harjoitteet, kuten pitkät ja nopeat hyökkäykset. Nämä tulee tehdä vasta oppitunnin loppupuolella siksi, koska väsyneenä oppilaan on vaikea harjoitella suoritustekniikkaa. Oppitunti on hyvä päättää samantyyppisiin perusharjoitteisiin, kuin miten aloitettiin, esimerkiksi siksi, että oppilas huomaa fiiliksen eron oppitunnin lopussa alkuun nähden, mikä motivoi oppilaan harjoittelua.

Oppitunnin osa-alueet

Miekkailutekniikkaan kuuluu kaksi pääosa-aluetta. Toinen on suoritustekniikka. Sen harjoitteluun kuuluvat on edellisessä kappaleessa puhumani ns. sovitut liikkeet ja liikesarjat; valmentaja kertoo oppilaalleen etukäteen, minkä fraasin oppilaan tulee tehdä (frase= 'sarja' italiaksi, miekkailuterminä tarkoittaa jotakin liikesarjaa, jolla on alku ja loppu). fraasin pituudessa on tärkeää huomioda oppilaan muisti - hassua mutta käytännössä todettua - Tällöin pystytään tekemään haastavampiakin harjoitteita ja liikeratojen puhtauteen voidaan keskittyä paremmin.
Fraasiharjoittelu voidaan jakaa kahteen osa-alueeseen, valmentajan aloitteesta ja oppilaan aloitteesta tehtyihin fraaseihin. Toinen pääosa-alue on regointi, miten nopeasti ja millä tavoin miekkailija reagoi missäkin tilanteessa, jossa edelleen on kahdenlaisia harjoittelutapoja, sovittujen harjoitteiden sisäisiä ja ulkoisia. Sovittujen harjoitteiden sisäisissä reaktioharjoitteissa valmentaja ei annakkaan valmennettavan pistää sovitulla tavalla, ja valmennettavan on tehtävä pisto tilanteen määrämällä tavalla. Esimerkki: On sovittu, että oppilas tekee suoran askelsyöksyn. Juuri ennen pistoa opettaja väistää tämän kontrasiksillä, vaikka tätä ei ollut sovittu. Oppilaan tulee jokatapauksessa päättää jokainen harjoite pistoon, ja hän päättää tämän harjoitteen välttämällä väistön ja tekemällä remisen rintaan. (remise = ’hyvitys, pidennys’ ranskaksi, miekkailuterminä tarkoittaa jatkohyökkäystä).

Näitä harjoitteita ei kuitenkaan tule kovin usein lisätä sovittuihin fraaseihin, koska tällöin oppilas usein alkaa odottaa näitä yllätyksiä eikä pysty enää keskittymään täyspainoisesti sovittuun fraasiin. (hyvä pointti - pitää olla aika kokenut opettaja-oppilas-suhde että näin pitkälle päästään :D) Harjoitteiden ulkoiset reaktioharjoitteet ovat sovittujen harjoitteiden välissä tehdyt oppilaan reaktioihin perustuvia harjoitteita. Jotta näitä pystytään tekemään, on opettajan antamien signaalien oltava erittäin selkeät.

A) Esimerkki hyvin toteutetusta reaktioharjoitteesta: Oppilas oli juuri tehnyt sovitun harjoitteen, suoran askelsyöksyn, jonka signaali oli opettajan linjan avaaminen eli terän syrjään siirtäminen. Oppilas odottaa opettajan signaalin antamista, eli terän syrjään siirtämistä, mutta tätä ei tulekaan, vaan opettaja tulee kontrasikst-sidonnalla hyökkäykseen, minkä oppilas pystyy reaktioidensa ja signaalin selkeyden ansiosta välttämään ja päättää fraasin pistämällä opettajaa rintaan.

B) Esimerkki huonosti toteutetusta reaktioharjoitteesta: Oppilas oli juuri tehnyt sovitun harjoitteen, suoran askelsyöksyn, jonka signaali oli opettajan linjan avaaminen eli terän syrjään siirtäminen. Oppilas odottaa opettajan signaalin antamista, eli terän syrjään siirtämistä. Opettaja yrittää saada oppilaan pistämään häntä sisäkäteen siirtämällä terän syrjään ja sirtämällä kokiilin pois suojaamasta sisäkättä. Oppilas kuitenkin tulkitsi tämän signaaliksi askelsyöksyä varten ja tekee tämän harjoitteen. Koska opettaja oli tullut hieman vastaan käsivastapistoa varten, etäisyys askelsyöksyä varten on hieman liian lyhyt ja harjoitteesta tulee hieman epämääräinen.

- tähän kohtaan toivon vähän kenkkuilua: mielelään blogin loppuun, kaikki eivät ole naamakirjassa.

Reaktioharjoittelu, oppituntien pohja

Tässä kappaleessa käsittellään edellisessä mainittuja reaktioharjoitteita hieman tarkemmin.Kuvaus on; oppitunnin pohja! Jos oppitunti olisi öljyvärimaalaus, nämä harjoitteet olisivat pellavakangas. Noniin, vertaukset sikseen..
Koska valmentajatkin ovat vain ihmisiä (lat. huom . nooh itse asiassa..klonk..kriits..poika ei tiennyt kaikkea :/) , eivät hekään pysty suoralla syötöllä luettelemaan oppilailleen satoja erilaisia huippuluokan harjoitteita. Harjoitteiden luomiseen oppitunnin aikana paraskin valmentaja tarvitsee välillä itselleen pikku muistelu- tai suunnittelutauon. Valmentaja ei kuitenkaan voi kertoa oppilaalleen, että ”hei odotappas hetki koitan keksiä jonkin liikesarjan”, vaan hänen tulisi pystyä keksimään nämä jonkin toisen harjoitteen aikana, jotta yleensä suhteellisen lyhyistä oppitunneista ei menisi aikaa hukkaan ja saataisiin oppitunnista paras teho irti.
Jokaisen valmentajan tulisi mielestäni kehittää oppitunteihinsa pohja, oppilas osaa tietystä signaalista tehdä tietyn suorituksen, tuli se missä kohtaa oppituntia vain. Mitä enemmän luovuutta ja miekkailutekniikkaa valmentajalta löytyy, sitä erilaisempia liikkeitä hän saa oppilaansa tekemään pelkästä visuaalisesta tai fyysisestä (teränhäirinnästä) signaalista ilman suullista dialogia. Toki ensimmäisillä oppitunneilla kyseisessä valmennussuhteessa valmentajan on kerrottava joskus mitä hän olettaa oppilaansa tekevän tietystä signaalista, mutta muutaman oppitunnin jälkeen oppilas osaa siitä samasta signaalista tehdä kyseisen harjoitteen automaattisesti. Tähdätään siihen, että tämä reagointi menee ns. oppilaan selkärankaan ja hän pystyy ottelunkin aikana suorittamaan piston vastaavanlaisesta tilanteesta. Tämä edellyttää, että signaalit ovat selkeitä ja että niihin sovittu liike on järkevä
Lat. huom. "selkäranka" reaktioherkkyys esim. kalvassa tasatarkka flikki vaatii aika paljon toistoja. Latoja suosittelee aloitteleville oppituntien antajille "aivoliikkeitä" - voit ihan keskustella siitä miten liike on järkevää tehdä.
Kun valmentaja saa oppilaan toimimaan signaaliensa mukaisesti, pystytään näitä ilman suullista sopimista tehtyjä harjoitteita suorittamaan sovittujen harjoitteiden välissä niin, että valmentaja pystyy suunnittelemaan näiden aikana seuraavan sovitun liikeradan.
Kaikkien valmentajien tulisi kehittää omalaisensa ja itselleen parhaiten sopivan pohjan oppitunneilleen. Kerron seuraavaksi, minkälainen pohja omissa oppitunneissani on, Sinä lukija voit poimia siitä itsellesi sopivia perusliikkeitä, jos sen parhaaksi näet. Kolme ensimmäistä harjoitetyyppiä on sovittujen harjoitteiden ulkoisia reaktioharjoitteita ja viimeinen on sovittujen harjoitteiden sisäinen reaktioharjoite.

Suorat pistot

TÄRKEÄÄ Kaikkein yksinkertaisin reaktio, mikä tulisi jokaisen miekkailijan oppia, on suora vastapisto rintaan tilanteessa, jossa vastustaja ei ehdi enää tätä väistämään tai muuten estämään. Kun lyhennän etäisyyden lyhyeksi ja teräni siirtyy pois uhkaamasta oppilasta, tulee hänen pistää suoralla pistolla rintaan, joko askelpistolla tai pelkällä ojennuksella riippuen etäisyydestä.

Toinen vastaava reaktio on suorat käsipistot. Jos annan oppilaalle signaalin siirtämällä kokiilin pois suojaamasta jotakin käden osaa, tulee hänen pistää kyseiseen paikkaan kättä etäisyydestä riippuen joko askelpistolla tai pelkällä ojennuksella. Käsipistoja useimmiten yksittäisinä, mutta välillä voidaan antaa useampiin käsipistoihin peräkkäin signaalit, esimerkiksi yläkäsi, alakäsi.(Lat. Huom. taas mennään edistyneiden oppilaiden opparille...hmm, mitä ne meidän junnut oikeesti osaavat?)
-Kolmas pelkistä suorista pistoista perustuva perusharjoite on kaksiosaiset suorat pistot. Jos käsipiston (signaali kokiilin pieni siirto) jälkeen jään liian lyhyelle etäisyydelle paikalle, tulee oppilaan jatkaa hyökkäystä suoralla pistolla rintaan. (Peeterin speciaalit - erittäin vaativa signaali opettajan kannalta, huomaa pieni = todella pieni mutta looginen)

Välttöpistot

Välttöpistoihin annettava signaali on yksinkertainen. Kun tavoittelen oppilaan terää jollakin väistöllä tai sidonnalla, tulee hänen tilanteen määräämällä tavalla pistää välttöpistolla. Näistä välttöpistoista on monenlaisia sovellutuksia.

1)Yksinkertaisin välttöpisto on välttövastapisto rintaan. Hyökkäämällä sidonnalla lähes rintaan asti (kuitenkin päättämättä hyökkäystä loppuun), tulee oppilaan pistää välttöpisto rintaan, joko askeleella tai pelkällä ojennuksella. Vastahyökkäykseen reagointia vahvistetaan liikkellä joka pysähtyy, kun oppilas välttää terän.
-Vastaavasti, kun väistän turhan päiten tulematta itse eteenpäin, tulee oppilaan pistää välttöhyökkäyksellä.
-Välttöpistoja, sekä hyökkäys- että vastapistoja voidaan teettää myös käteen. Kun väistön lisäksi siirrän kokiilin sivuun, tulee oppilaan pistää käteen vältöllä. Näitä välttöpistoja käteen voidaan suorien käsipistojen kaltaisesti teettää useampia peräkkäin ja myös yhdistellä suoriin käsipistoihin, esimerkiksi välttö alakäsi, remise alakäsi.
-Kuten suorissa pistoissakin, jos jään liian lyhyelle etäisyydelle välttökäsipiston jälkeen, tulee oppilaan jatkaa pistolla rintaan, joko askelpistolla tai pelkällä ojennuksella. Jatkopistoon voidaan teettää myös toinen välttö, mutta tämä edellyttää erittäin selkeää signaalia. Oppilas helposti voi olettaa valmentajan haluavan hänen pistää uudelleen käteen, minkä takia joissakin tapauksissa on hyvä siirtää käsi kokonaan pois pistoalueelta, kun oppilaan tulisi pistää jatkopisto rintaan.
-Välttöjä voidaan teettää yksin-, kaksin-, tai kolminkertaisina tai vielä monimutkaisempina. Perussääntönä on kuitenkin hyvä pitää, että yksikertaista välttöä monimutkaisemmat välttösarjat päätetään reaktioharjoittelussa rintaan.

3. Väistö- ja sidontapistot

-Väistö- ja sidontapistot ovat kovin samantyyppisiä luonteeltaan kuin välttöpistot, mutta niissä vältön sijaan tehdään väistö tai sidonta. Näissä on erittäin tärkeää opettajan antamien signaalien selkeys, koska väistöjä on monia erilaisia. Itse en pysty vaikeimpia pelkästään reagointiin perustuvia väistö- ja sidontapistoja, kuten kontrasikstikäsipistoa teettämään, koska en osaa antaa tähän riittävän selkeää signaalia. Olen oppitunneissani keskittynyt enemmän loogisen väistön valitsemiseen kussakin tilanteessa enemmän kuin tehdäänkö riposti (riposte= ’vastaus, vastaisku’ ranskaksi, miekkailureminä tarkoittaa pistoa jostakin linjasta) käteen vai kyynärtaipeeseen vai rintaan. Näitä signaaleja käsittelen enemmän seuraavassa kappaleessa.
-Oppilaan tulee tehdä oppitunneillani väistöpisto rintaan, kun uhkaan häntä jostakin suunnasta suoralla hyökkäyksellä. Oppilas tekee ripostin joko pelkällä ojennuksella tai askelpistolla. Kuten välttöpistoissakin, olen painottanut vastahyökkäyksiä: kun oppilas väistää suoran hyökkäykseni, joskus pysäytän hyökkäyksen ja oppilaan tulee tällöin tehdä vastahyökkäys esim. askelpistolla.
-Sidontapistoja voi olla hankala teettää ilman suullista sopimista, koska sovittujen harjoitusten signaalit ovat usein näiden signaalien kaltaisia. Sidontapistoja kannattaa teettää ilman suullista sopimista lähinnä oppitunnin alkuvaiheessa, kun ei mahdollisesti ole sovittu vielä suoritettavaa sovittua harjoitetta lainkaan. Tällöin oppilaan tulee turhaan ojennukseen reagoida tilanteen määräämällä sidonnalla ja hyökkäyksellä.
-Ennalta sopimattomasti voidaan antaa myös signaali sidonta- tai väistöpistoon käteen ja vastaavasti sisällyttää sidontakäsipistoja käsipistosarjoihin ja kaksiosaisiin käsi-rinta pistoihin. Nämä ovat hyviä harjoitteita sovittujen harjoitteiden sisällä, kun tavoitteena on kehittää enemmänkin tekniikkaa ja teränhallintaa kuin reagointia jossakin tilanteessa. Itse en ikinä teetä ennaltasopimattomissa harjoitteissa väistöstä tai sidonnasta ripostia käteen, kahdestakin syystä. Ensinnäkin tämän signaalin erottaminen normaalista ripostista rintaan on haastavaa ja toiseksi en näe tätä reaktiota hyödylliseksi ottelussa, kun linja on hallussa, miksi ottaa riskiä ohipistoon ja yrittää päättää fraasi käteen.
(Lat. huom. fraasi voidaan päättää käteen useista - ainakin harjoituksellisista syistä:
-suosikkini: laiska takajalka: oppilas jää hyökkäyksen jälekeen "makaamaan tuleen" = koska fraasi pitää lopettaa käsipistoon, laiska läski nousee syöksystä ylös saadakseen käsipistoetäisyyden.)
-Väistöjä ja sidontoja voidaan välttöjen kaltaisesti reaktioharjoittelussakin teettää monimutkaisempinakin kuin yksinkertaisina. On kuitenkin teetettävä loogisia väistö tai sidontasarjoja, koska reaktioharjoitteiden tarkoitus on siirtää oppitunnilta materiaalia suoraan otteluihin, miksi teettää esimerkiksi neliosainen väistösarja, kun ottelussa väistöjä tarvitaan hyvin harvoin kerralla kahta enempää.

Lat. huom. Tässä Teemu jättää mainitsematta yksinkertaisten väistöjen eri linjakorkeudet ja- syvyydet joilla on paljon merkitystä sen suhteen missä vaiheessa väistä halutaan tehdä - esim. heti (linjasulkupisto) vai viimetinkaa (syvä)kvartti.(Jyrki Lohi shut up :)

4. Remise eli jatkohyökkäys
-Remise eli jatkohyökkäys on edellisistä poiketen sovittuhin harjoituksiinkin sisällytettävä reaktioharjoite. Kun oppilas on juuri päättämässä hyökkäyksensä pistoon, teen jotakin erikseen sopimatonta, kuten otan ylimääräisen askeleen taakse. Tällöin oppilaan tulee tehdä jatkohyökkäys tilanteen määräämällä tavalla, esimerkiksi uudella syöksyllä. Jatkohyökkäykseen voi sisältyä mahdollisesti välttö, mikäli olen väistänyt oppilaan hyökkäyksen. Jatkohyökkäyksen harjoittelussa tavoite on, ettei oppilaalla ole aavistustakaan sen tulosta, jolloin oppilaan reaktiokyky tähän kehittyy parhaiten. Niitä kannattaa siis teettää hillitysti. Muutenkin, kuten edellisessä kappaleessa jo mainitsin, jos sovitun harjoitteen sisältö muuttuu liian monta kertaa harjoittelun aikana, oppilas alkaa odottamaan näitä muutoksia ja varsinainen liike tai liikesarja kärsii. Toki jatkohyökkäyksiä voidaan teettää sovituissa harjoituksissakin, mutta tällöin harjoitellaan miekkailutekniikkaa eikä reagointia.

Siinä oli siis pääpiirteittäin antamieni oppituntien pohja. Se, mitä näitä harjoitteita teetetään oppitunneilla riippuu luonnollisesti oppilaan tasosta, aloittelijalle voi olla turha teettää esimerkiksi käsipistoja lainkaan. (Lat. huom. TM. Aloittelijalle ei ikinä teetetä käsipistoja - ei ikinä-niin, sanoinhan ei ikinä!!!)

Koska reaktioharjoittelun tavoite on siirtää oppitunnilta materiaalia suoraan otteluun (?), tärkeintä näissä ennalta-arvaamattomissa harjoitteissa on looginen signaali ja siihen oikean reagoinnin oppilaalle aikaansaaminen. (=vaikeaa) Jos oppilas oppii oppitunneilla reagoimaan epäloogisissa tilanteissa käsipistolla, yrittää hän melko todennäköisesti tätä ottelussakin, koska hän on aina toiminut kyseisessä tilanteessa näin.

Esimerkki paremman harjoittelun tuloksesta: Miekkailija 1 on aina oppitunneillaan pistänyt kaksinkertaisista vältöistä (reaktioharjoittelussa) rintaan. Ottelussa hänen vastustaja hyökkää tuplakontrasikst askelsyöksyllä, joka on hieman huonosti valmisteltu. Miekkailija 1 pystyy välttämään vastustajansa sidontayritykset ja pistää suoralla vastapistolla rintaan ja saa pisteen.

Esimerkki huonomman harjoittelun tuloksesta: Miekkailija 2 on useimmiten oppitunneillaa pistänyt kaksinkertaisista vältöistä (reaktioharjoittelussa) käteen. Ottelussa hänen vastustaja hyökkää tuplakontrasikst askelsyöksyllä, joka on hieman huonosti valmisteltu. Miekkailija 2 pystyy välttämään vastustajansa sidontayritykset ja yrittää osua vastapistollaan käteen. Kovassa liikkeessä hän kuitenkin pistää ohi kädestä ja koko vastustajan yli. Vastustaja kuitenkin päättää hyökkäyksensä loppuun ja osuu rintaan. Vastustaja saa pisteen.

Latojan ilkeä kommentti: Esimerkki on jo korkeampaa tiedettä ja taidetta, mutta perusjuttuhan on, että kalvassakin vartalopistot ovat todennäköisempiä kuin käsipistot. Siksi perus-perus harjoittelussa pitää aina olla käsi-kroppa yhdistelmä edistyneelle miekkailijalle. Niin. Alkuun vaan kroppaan.


Olen käsitellyt samaa harjoittelun osa-aluetta kahdella eri termillä, termeillä oppituntien pohja ja reaktioharjoittelu. Valmentajan näkökulmasta näille harjoitteille oppitunnin pohja on sopivampi termi, koska näitä harjoitteita teettäessä valmentaja pystyy samalla suunnittelemaan tulevia sovittuja fraaseja. Toisaalta tämä on oppilaalle reaktioharjoittelua, jossa hänen on reagoitava oikealla tavalla kuhunkin signaaliin.

Signaalit

Signaaleja on kahdentyyppisiä harjoitteiden osa-alueitten mukaan. Kun tehdään etukäteen sovittuja harjoitteita signaaliksi riittää useimmiten se, että valmentaja siirtää kätensä ja teränsä niihin asentoihin, jotta kyseinen fraasi on mahdollisimman luontevaa suorittaa, koska oppilas tietää jo valmiiksi, minkä liikeradan hän tulee tekemään heti kun mahdollista. Reaktioharjoittelussa signaalien tulee olla mahdollisimman lähellä otteluissa tulevia tilanteita, joihin mikäkin liike on tarkoitettu

Pistämisen helpottaminen

Valmentajan tulee tehdä oppilaan pistäminen mahdollisimman luontevaksi. Pistämisen luontevaksi tekemisellä ei pääasiassa tarkoiteta niiden helpoksi tekemistä, vaan fraasien sisällön häiritsemisen tekemättä jättämistä. Tämä edellyttää valmentajalta ennen kaikkea teknisesti puhdasta terän käyttöä ja myös pistojen vastaanottamisen taitoa. On myös tilanteita, joissa valmentajan voi olla hyvä tehdä fraasin puhtaana suorittamisen hyväksi asioita, joita välttämättä ottelussa ei vastustaja tekisi. Näitä tilanteita ei kuitenkaan ole paljon.

Lat. huom. seuraava osoittaa mihin pitää pyrkiä - obs - viktig!

Teknisesti puhtaalla teränkäytöllä tarkoitetaan valmentajan liikkeiden puhtautta ja teränkäytön pehmeyttä. Tilanteessa kuin tilanteessa valmentajan liikkeiden puhtaus heijastuu valmennettavalle. Jos valmentaja antaa isoja signaaleja, esimerkiksi tekee kvartti-väistön kohtuuttoman suurena, on oppilaan vaikea oppia tekemään tätä vastaan tehtävän vältön pienellä teränliikkeellä. (tätä voi kompensoida keskustelulla jos valmentaja huomaa oppilaan virheen vaikka valmentaja tyrii signaalissa - tärkeää on, että vahingollinen virhe poistetaan - opettajan "ammattiylpeys" on sivuseikka) Vastaavasti, jos valmentaja osaa pitää teränliikkeensä pienenä, oppilaan reaktiot tuskin ovat näitä teränliikkeitä suurempia. Puhtaat teränliikkeet edellyttää valmentajalta itseltään jonkin asteista miekkailutekniikkaa. Tämä ei tarkoita, etteikö teknisesti hieman heikompi valmentaja pystyisi tekemään pistämisestä yhtä luontevaa, kuin tekniikaltaan hieman edistyneempi valmentaja, koska ajan kanssa voidaan omaksua oppituntien antamiseen tarvittavat liikeradat.

END OF PART ONE

Miekkailun taktiset elementit

Eestiläinen Peeter Nelis on kurssittanut Suomalaisia miekkailijoita ja valmentajia parin vuosikymmen ajan. Rautaisen opparipraktiikan lisäksi Peeterillä on vanhan liiton venäläiskoulukunnan yliopistotasoinen osaaminen miekkailun teoriasta.
Eräältä teoriakurssilta ovatkin peräisin nämä "Miekkailun taktiset elementit" ja "Erilaisiin reaktiotyyppeihin perustuva miekkailutaktiikka" -kaaviot, jotka piirsin puhtaaksi. Vaatimattomasti ilmaistuna, nämä sisältävät kaiken, mitä miekkailusta pitää osata. (Heti kun joku huomaa mitä niistä puuttuu, niin ilmoittakaa minulle, välitän sitten tietoa eteenpäin).
Kun klikkaat kuvaa, avatuu pdf-tiedosto, josta näet tekstit paremmin. Niin - ja sen lisäksi että puuttumista palasista voi heittää reklamaatiota, niin vielä on epäselvää mitä nuot vastahyökkäyksiin kuuluvat "Abmisit" oikein tarkoittivat, pitääpä kysyä Peeteriltä ensi kerralla.

Henkinen vahvuus tekee voittajan

Kun poikani Teemu lensi Rovigon kadetti-EM kisoihin, hän kuvitteli mielessään kuinka hienoa olisi voittaa Euroopan Mestaruus. Hän loi mielessään otteluita, jotka voitaisi tiukankin paikan tullen - kausi oli siihen asti nimittäin opettanut, että kun voitto häämöttää, silloin alkavat vastoinkäymiset. Jos haluat fiilistellä Suomen vielä kirjoitushetkellä kultaisimman miekkailumuiston parissa kurkkaa Miekkailuliiton keskustelupalstalle kirjoittaamaani juttua TÄSTÄ.

Voittajan tärkeät ominaisuudet
Taidan tehdä tylsän listan, voitte sitten lisätä omia ehdotuksianne

1) Luota mahdollisuuksiisi kaikissa tilanteissa - tätähän me yritimme simuloida lapsosten kanssa eilen. Viisi sekuntia on järjettömän pitkä aika miekkailussa.
2) Kunnioita vastustajaasi, älä pelkää. Etenkin tyttöjen kanssa (sori tytöt) tulee välillä fiilis, että kunnioittaminen menee vähän överiksi. Olenko väärässä? Lohdutukseksi seuraava kohta:
3) Älä ole ylimielinen. Tämähän on kohta kuin Raamatusta...You shall not..mutta tämä onkin synti. Oikeasti. Ja viitaten edelliseen kohtaan tähän syyllistyvät junnupojat. Että parantamisen varaa on.
4) Keskity olennaiseen ja anna tuomarin hoitaa hommansa. Voittaja käyttää energiansa keskittymiseen. Muistan elävästi erään ottelun, jossa taistelin itseni tappioasemasta rinnalle. Painostin kaverin tarkoituksella takaviivalle ja sain sieltä hyvin pistoja. Kannatusjoukot alkoivat huudella vastustajalle varoituksia takaviivasta. Tuomari ei reagoinut. Oma pinna paloi ja huomautin, että takaviivasta ei saa varoittaa.
Hyvä juttu: Tuomari tosiaan huomautti, että huutelu on kiellettyä.
Huono juttu: Vaivalla hankkimani taktinen etu ja fokus poksahtivat kuin saippuakupla enkä enää onnistunut tempossa kuten aiemmin. Pyrrhoksen "voitto".
5) Elekieli, bodylanguage, fiilistely, miten sen kukin haluaa ilmaista. Tämä jos mikä menee mie-tykkään-osastolle. Tärkeää on, että tunnistat mitä viestit ja jos mahdollista, hallitset sen.
Suomessa miekkailu on sisäpiirin piirileikki ilman yleisöä, vaan toisin on maailmalla. Miekkailu on hieno yleisölaji, jossa kannustuksen volyymi voi nousta maasta riippuen suomalaisen lätkätunnelman tasolle. Vinkki, Yleisö EI tykkää a) luuserityylistä (dissataan vastustajaa) b) luuserityylistä (ollaan niin vihaisia omille virheilleen että) c) luuserityylistä (ei huomioida yleisöä). Arvaus. Yleisö TYKKÄÄ a) hymystä b) yleisön huomioimisesta c) vastustajan urheiluhenkisestä kohtelusta.

Tukholmassa kisaturismitilaus miekkailulle

Ohessa (parjaamani Youtube - no on siellä paljon hyvääkin) opetusvideo henkisen vahvuuden merkityksestä miekkailussa. Etsi sieltä kohdat 1-5. Opena toimiin Pavel Kolobkov ,jos et jaksa klikata linkkiä, niin hanki sitten itse Mitali Miekkailussa Viisistä OLYMPIALAISISTA.