Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää Miekkailuvuodesta 2010

Vähän ensimmäistä Asterixia mukaellen: "Tämän postauksen tekemiseen meni kolme pussia karkkia, litratolkulla kahvia ja kaksi vuotta - se aloitettiin 2010 ja valmista tuli vuonna 2011". Luodaanpa siis katsaus Miekkailulliseen vuoteen 2010 erittäin subjektiivisesta näkökulmasta!
- ja jos luet tätä FBssä ja ihmettelet miksi linkit eivät toimi ja videot puuttuvat, niin kipin kapin blogiin: http://miekkailullista.blogspot.com - sieltä ne herkut löytyvät.

05.01.2010 Budapestin Heracles Cup
oli ensimmäinen mittari Teemu (Seeven) kunnolle. Hyvin menneen alkuerän jälkeen kulku stoppasi Luxemburgin MC:ssa voitettuun Saksan Cremeriin. Sijoitus 91. / 188. ei ollut matkan panostukseen nähden tyydyttävä.
Kisaa ennen ryhmä Teemu-Pontus-Kasper osallistuivat sekalaiseti järjestettyyn leiritykseen. Muistoihimme jäivät vedenkeittimellä tehdyt nuudeliateriat ja Finnairin hukkaamat varusteet, joiden takia lerin ensimmäiset viisi päivää menivät tyylikkäästi varusteita lainaillen. Tämä oli ensimmäinen kerta kun mieleeni tuli, että tällaisille pitkille leiri+kisamatkoille kaverit pitäisi majoittaa apartementtiin jossa on kunnon keittiö ja äiti, että saisivät ressukat edes kunnon ruokaa...

24.1.2010 Teemu ja Kassu finaalivastustajina Juniorien Suurkisoissa.
Saan seurata, miten poikani ensin hankkii hyvän johdon ja sitten sössii sen totaalisesti. Tasaisesti Teemu on noussut lähemmäs Suurkisavoittoa joka vuosi. Nyt on enää yksi sija varaa parantaa. Teemun selkä pimahtaa finaalin päätteeksi ja sen kuntouttamiseen menee pari kuukautta.

06.02.2010 SAF Pokalen Tukholma
Vastoin uusia periaatteitani lähden mukaan "ulkomaan kisamatkalle" koska hotelliyöpymistä ei tarvita. Oli terveellistä nähdä, että ruotsalaiset järjestelyt eivät olleet Kupittaata kummempia. Mielestäni meillä on jopa mukavampi tunnelma verrattuna svedujen pönötykseen.
Kisaeksotiikkaa oli Teemun saama brad new koko päivän kestävä keltainen kortti varomattomasta kävelystä sääntöhikipinko tuomarin alueelle. Itse saan tuta sen, miten tärkeää isän on antaa kaikki huomio pojalleen, kun missaan Teemun ekan cup-matsin ja tämä häviää henkisen tuen puutteessa matsinsa ruotsailaiselle no-bodylle.



14-15. Rasmus miekkaili pirteästi ja pelasti hieman kisamatkan lössähtänyttä tunnelmaa.

13-14.2.2010 Glaive de Tallin 2010
Kotona jännätään netin ääressä uutisia Tallinnan MC-kisoista. Opintomatkalla olevan Teemun tie katkeaa Venäjän Anton Glebkoon 128 cupissa. Sijoitus 71./148. Suomalaisista paras on "vanha" kettu Andras Koroknay-Pal.
13.-14.2.2010 Valmentajakurssilla Oulussa
Tästä on juttu helmikuun postauksissa

3.3.2010 Kadettien kalpamiekkailun Euroopanmestaruuskilpailut Ateenassa
Rasse pitää Turun Miekkailijoiden lippua korkealla Olympialaisten kehdossa ja on paras suomalainen sijoituksella 43./101. Aivan terävin huippu jää saavuttamatta tappioluvuin 14-11 Saksa Simon Mangoldille. Italialaiset antavat ensimmäisen varoituksen kunnostaa loppuvuoden osalta kun Marco Fichera vie Euroopanmestaruuden.
Kisaa oli käsitelty maaliskuun posteissa, esim. tässä.


27.3.- 28.3.2010 Kadettien SM-kilpailut Kupittaalla
Lauantain poikien kisassa odotukseni olivat korkealla ja peukut ja varpaat pystyssä Rasmuksen puolesta. Vastoin odotuksia molemmat ennakkosuosikit putosivat pistolla semifinaaleissa. Rasse Gunnarille 14-13 ja Verkku Ivarille 10-9. Turkulaisittain katkeraa kalkkia saatiin myös joukkuekisassa, jossa minimitavoite pronssi meni kotisalin sijaan Tapanilaan.
Sunnuntaina tyttöjen kisassa tunnelma kärsi hieman, kun Liikunnan Ihmema-jyräsi miekkailun pois salin puolelta. Onneksi bileitä sentään saatiin jatkaa katsomon alla ja joukkuekisan Suomenmestaruus saatiin selville Habdan pikku enkelien kapinasta huolimatta.

 Anttoni Vesterisen kuvia KadettiSMkisoista Flickrissä näet täältä


3.4.2010 Baku alle 17-vuotiaiden kalpamiekkailun Maailmanmestaruuskisat
Rasmus Mellanen, Finlandtekee valkustaan ylpeän ja  sijoittuu maailman parhaiden kadettien joukossa sijalle 11. Kilpailussa oli sekä urheilullista- että ns. ruotsalaista menestystä (hannu hanhi - ilmiö). Rassen tie meinaa katketa 32. - cuppiin, mutta ottelun viime hetkillä ottelua hallinnut ukrainalainen tekee älyttömän kostopiston ja tönäisee Rassen nurin. Lopatenko UKR suihkuun mustalla kortilla, Mellanen FIN jatkoon. 16-cupissa on vielä jatkoonpääsy lähellä, sillä Rasse taistelee hyvin ja taipuu Tsekin Novotnylle vain luvuin 13-15.


6.4.2010 Baku, alle 20v. kalpamiekkailun Maailmanmestaruuskisat
Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Teemu voittaa alkuerässään 4/5 ja saa 128. cupissa vastustajakseen muistaakseni intialaisen, jonka anyway voittaa mennen tullen. Alku on niin hyvä, että työpaikalla hommiin keskittyminen on mahdotonta ja klikkaan tulospalvelun päivitysnappulaa minuutin välein. epäusko valtaakin mielen, kun ruudulle tulevat tappioluvut 15-4 Belgian Ber de Metsiä vastaan. Pelästyn onko selkävamma taas iskenyt. Myöhemmin selviää, että de Mets yksinkertaisesti jyräsi kyttäys taktiikaa odottaneen Teemun, joka ei yhden erän mittaiseksi jääneessä ottelussa päässyt enää belgialaisen hirmuvauhtiin kiinni.
Osoitus siitä, että ensimmäiseen erään on lähdettävä LIEKEISSÄ. Koskaan ei voi olettaa, että vastustaja antaa aikaa päästä ottelurytmiin kiinni. Aloite on pidettävä omissa käsissä ensi Alezista lähtien.
Matkanjohtajan reissuvihko löytyy liiton keskustelupalstalta eli täältä.

17.4.2010 alle 20v. kalpamiekkailun Suomenmestaruuskisat Kisahalli, Helsinki
Sarjassamme sössityt alkuerät. Yksi tappio alkuerässä riittää sotkemaan systeemit ja Teemu saa Come-Back-Alexin vastaansa 8-cupissa. Taisteluparista voitokkaampi on Alex, Teemun sijoitukseksi jää mitätön 7. sija. Toisella kasvatillani Rassella on parempi uloslyöntikattaus ja taistelee itsensä finaaliin. Alex joutuu tekemään kunnon päivätyön ja ottelu on tasainen kaksi erää. Viimeiseen erään lähdetään Rassen pienessä tappioasemassa ja silloin valmentaja (minä) antaa älyttömän ohjeen. Ehdotan hyökkäystä, mikä ei toimi. Jälkiviisautena sitkä peruutustaktiikka ja pistojen jyrsiminen vastatemmosta olisi ollut Rasmukselle luonteva tapa toimia. Mutta sentään SM hopeaa Turkuun näistäkin kekkereistä. Toisena päivänä miehenalkumme hakevat joukkuehopean melko vaivattomalla suorituksella, vain HFM osoittatuu ylivoimaiseksi esteeksi meidän ja Suomen Mestaruuden välille.


Postaus ensimmäisestä kisapäivästä
Ja vielä toisestakin kisapäivästä

8.5.2010 alle 17v. florettimiekkailun SM Oulu
Heti kalpaSM-kisojen jälkeen aloitamme Rassen kanssa  tiukan florettikuurin. Otamme ainakin kolme foiliopparia aidolla kasariopetustekniikalla, sillä olenhan sentään vanha florettimiekkailija. Periaatteella hyökkäys on paras puolustus Rasmus tuokin kadettien SM tittelin Turkuun ja häviää alle 20-vuotiassakin vain Oulun Miekkailuseuran Lauri Hirvellle joten hopeinen floretti SM-mitali siitä sarjasta. Totta puhuen, olisin ollut tosi harmissani Laurin puolesta, jos alan erikoismies olis hävinnyt isojen poikien sarjassa kalpamiekkailijalle.
Rasmus palauttaa lainaamani varusteen asiaan kuuluvassa kunnossa eli floretin terä taipuu varmasti myös oikeaan suuntaan, koska se taipuu käsittelyn jäljiltä joka suuntaan...

15.5.2010 miesten kalpamiekkailun Suomenmestaruuskisat
Kotimaisen Miekkailun kuninkuusluokassa Teemun SM-hopea vuodelta 2008 antaa edelleen odottaa yhtä hyvää suoritusta. Tuolloin semifinaalivastustajana ollut Andras passittaa Teemun katsomoon tylysti luvuin 15-10. Vuosi 2010 tullaan kuitenkin muistamaan juniorimiekkailijoiden esiinmarssista, sillä Kasper Roslander pudottaa vanhat mestarit Andraksen ja Denniksen lähes näytöstyyliin. Toisella puolella taulukkoa Alex tekee selvää jälkeä vastustajistaan. Finaalista tulee kuitenkin mystisen vaisu kun Alex vie mestaruuden luvuin 15-5.

16.5.2010 Junioreiden Masters-finaalit

Vaatimattomat turkulaiset

20 v. kattaus

 Olin varsin tyytyväinen, että junnukauden päätöskoitokseen oli tiensä raivannut neljä kuudesta "opetuslapsestani" eli heistä joille annan henkilökohtaisia oppareita. Kata sai jo perinteisesti vastaansa Catan, joten hänen oli tyytyminen jaettuun pronssiin. 17-vuotiaissa pojissa Santeri oli tosi lähellä päästä finaaliin, mutta Verkku vei viimeisen piston 15-14. Toisella puolella taulukkoa Gunnar vei Rassen 15-10. Kaksikymppisissä Teemu ja Alex ottivat yhteen, tällä kertaa Teemu oli parempi, mutta finaalissa Kassun terä viuhui tarkemmin. Turun parhaaksi Masters2010 sijoitukseksi jäi siis Teemun hopea.


30.5.2010 Minijuniorijoukkueiden Kevätkarnevaaliturnaus Espoo
Tärkeintä ei ole voitto vaan hyvä maskotti! Tällä kertaa tosin seuramme voittokulku ei-kilpailullisella-puolella oli vain tyydyttävää laatua, vaikka tuomariston jäsenenä vedin kotiinpäin mitä pokka piti.  Espoon kellarissa toisaan mitteli 16-joukkuetta, joista kaksi Turkusesta. Vaikuttavaa, millä intensiteetillä vaahtosammuttimetkin voivat miekkailla!

Kesä 2010
Tauko tekee hyvää. Lukuunottamatta muutamia polttariryhmiä jäi kosketus miekkailuun vähäiseksi. Teemu leireili Virossa kaksi kertaa yhteensä kolmisen viikkoa. Mikä harvinaisinta, poika jakoi kanssamme viikon mökillä.

Kesän päättymisen merkki on meille perinteisesti ollut
14.08.2010 Valge Dam kalpakilpailu Haapsalussa. Kisa ei osanottajamäärillä mässäile, mutta taso on kova. Vielä saadaan odottaa suomalaismenestystä, tänä vuonna paras poro oli Niko sijalla 9. Teemun ikätoveri ja pitkäaikainen kilpakumppani "Tsoosz" Lanno jätti poitsun keskikastin kalpailijaksi sijalle 24./46. Rassekin oli samassa porukassa puolenvälin krouvissa.

18.9.2010 Tapanila Swordfest 2010 vai pitäisikö sanoa Maunula Swordfest...
Kisapaikka oli jouduttu siirtämään Erän kodikkaasta kotihallista Maunulan viihtyisäänYdinpommibunkkeriin. Lauantaina kaikki turkulaiset olivat lukeneet ajo-ohjeen kisapaikalle, mutta sunnuntaina osa lastista teki pit-stopit Tapanilan kautta. Teemu voitti kotimaiset kisat pitkästä aikaa - sitä tosin auttoi se, että kovimmat kilpakumppanit olivat pitämässä miekkailuleiriä Euroopassa. Mutta voittaa voi vain olemalla kisapaikalla.
Swordfestistin Turku-annista jäi mieleeni erityisellä lämmöllä pieni kikkarapäinen miekkasankarimme Uula Kulju alle 11v. sarjasta. Tietysti kaikki sarjan osallistujat olivat syötävän söpöjä, mutta oman seuran kääpiöt ovat kaikkein söpöimpiä :)
Lintsasin miekkajuhlan sunnuntain, sillä luvassa oli monen viikonlopun kisaturismiputki.


25.9.2010 Pohjoismaiset Mestaruuskilpailut, Oslo, Bygdöhuset

Kovin oli Bygdöhuset muuttunut niistä ajoista, kun kävin siellä seitsemän kuukauden ajan Norjan keikallani miekkailua harrastamassa. Sama puunsävyinen tunnelma kuin vanhassa hallissa oli kuitenkin tallella.
Turku delegaatiossa matkustivat The Anttilas 4 hlö, The Seeve-Hakkaraiset 2 hlö, The Mellanen-Tapio 2 hlö sekä The Kirjonen 1 hlö. Muita suomalaisia osallistui 66 kisastartin verran, Suomen juniorimiekkailu saattoi olla ylpeä aktiivisuuden määrästä.
Olin mukana lähinnä kadettieni vuoksi. alle 17v. sarjaan osallistuivat 2 x Santeri ja Karri. Kirjosen poika pistikin ihan mukavasti vaikka joutui taipumaan kisan voittaneelle Viron Peeter Turnaulle luvuin 15-13. Erityisen iloinen olin lopputuloksesta sen vuoksi, että Santeri vähän dissasi itseään otteluun enemmän kuin tsemppasi - silti hän pysyi hyvin mukana ihan viimeisiin pistoihin asti, sijoitus 27./59. Muut "poikani" myivät nahkansa vähän halvemmalla, Karri ja Santeri ovat teknisesti taitavia, taitojen tuominen otteluun vain vielä vähän hakee aikaa ja paikkaansa.
Turismin kannalta reissu osoitti, miten kiva on asua Turussa. Oslolaisen pizzan hinnalla Turussa saa koko Menun, esimerkiksi. Kävin tietysti bongaamassa vanhan työpaikkani Kanadan suurlähettilään residenssissä. Tontti oli juuri niin suuri kuin muistinkin, talo puutarhoineen ja tenniskenttineen vie puoli korttelia niemen kärjessä. Jälkeenpäin ihmettelee mikähän kiire minullakin oli silloin nuorena poikan pois työpaikasta, jossa palkka jäi käytännössä puhtaana käteen, kun asunto ja ruoka kuuluivat diiliin.
Isojen poikien sarjassa miekkailun uloslyöntisysteemi näytti taas perspuolensa, kun Teemu ja alex joutuivat taas liian aikaisin vastakkain jo 16-cupissa. Teemun pinna ei pitänyt ja Alex vei matsin reilulla mariginaalilla. Teemu 11./77. Onneksi Alex hoiti homman ja voitti Pohjoismaisen Mestaruuden Suomeen, ei mennyt lapsi ihan pesuveden mukana.
Henkilökohtaisen kisan pettymykseen tuli alle 20v. poikien kalvassa balsamia, kun Teemu hoiti hienosti osuutensa Tanskaa vastaan ja repäisi ratkaisevan eron ennen Alexin ankkuriosuutta. Koko joukkue esitti vahvaa miekkailua myös Ruotsia vastaan, tekee se niin hyvää nähdä rakas vihollinen ihan altavastaajana. Pohjoismaiden mestaruus siis myös joukkueessa Suomeen. Odotuksen Euroopan Mestaruuskisojen joukkue-kisasta alkoivat nousta...

2.10.2010 Viron avoimet kalpamiekkailun mestaruuskilpailut, Tallinna

Uskoakko tätä edes todeksi. Suomen joukkue 1./16. Jos joskus 80-luvulla joku olisi väittänyt suomalaisten pistävän Viron parhaimmistoa joukkuekisassa lättyyn näiden kotikentällä, sitä olisi pidetty aika kalajuttuna. Niin vain nuoriso kuitenkin pyyhki lattiaa veljeskansan vahvimmilla seurajoukkueilla. Vuoden miekkailutekona palkitussa joukkueessa miekkailivat kuvassa vasemmalta oikealla Rasmus Mellanen, Alexander Lahtinen,  Niko Vuorinen ja Teemu Seeve.


9.-10.10.2010 Minijuniorien ja juniorien kalpakisat, Porvoo
Itään käy Tmåffin tie. Anttila Express singahti moottoritielle jo perjantaina 8.10. Pienen retkeilymajatädin sekoilun jälkeen asetumme yöpuulle sata metriä kisapaikasta vasemmalle.
Viikonloppuna käykin Porvoon Urheiluhallilla vilske, turkulaisten osalta kisa-anti oli seuraavanlainen:

Tytöt ja pojat alle 11 v / 9 os.
5. Kulju, Uula - TMÅF

Tytöt ja pojat alle 13 v / 20 os.
3. Mikkilä, Inka - TMÅF
8. Mikkilä, Max - TMÅF
10. Kiljander, Oskar - TMÅF

Pojat alle 15 v / 18 os.
9. Anttila, Santeri - TMÅF

Pojat alle 17 v / 21 os.
2. Kirjonen, Santeri - TMÅF
10. Anttila, Santeri - TMÅF
17. Kulju, Elmo - TMÅF
20. Anttila, Karri - TMÅF

Tytöt alle 20 v / 12 os.
5. Kiijärvi, Katariina - TMÅF

Pojat alle 20 v / 18 os.
3. Mellanen, Rasmus - TMÅF
8. Kirjonen, Santeri - TMÅF
17. Anttila, Karri - TMÅF
18. Kulju, Elmo - TMÅF

Tiukoista tilanteista ja pienestä oli kiinni mm. Katan pääsy mitalliotteluihin - ilman ensimmäisen erän helposti annettua johtoa ja lähtemällä heti otteluun haastamalla cup-otelun voittanut Annen vastaripostipeliin, kamppailu olisi ollut voitettavissa.
Jos Rasse oli pitänyt hermonsa kurissa, Verkku olisi voitettu hankitun johdon avulla. Nyt matsi taisi tuntua voitetulta liian aikaisin. Klassista klassisin taktinen moka.
Inkan pääsy finaaliin taisi tyssätä kokemuksen puutteeseen. Ylivoimaista ulottuvuusetua ei vain osattu käyttää hyväksi, vaan ajauduttiin turhan lähelle.
Santeri K:n kovan taistelun kadettisarjan voitosta sen loppuhetkillä näet tästä. Kyykkyhyppypistoyritykset olivat kuin Tor Forssella konsanaan!



16.10.2010 Kupittaa Tournament, miesten ja naisten FIE-satelliitti kalpakilpailu
Syksyn turkulainen miekkailuhuipennus oli jälleen Kupittaa Tournament. Viime vuoden hyvin mennyt tuomarirekrytointi tuuditti järjestäjät Ruususen uneen ja realismi iskikin sitten kuin miljoona volttia. Viime hetken rukoilu, anelu ja lahjonta pelasti tilanteen niukasti ja tuomarointipalapeli saatiin harsittua kokoon. Ihmettelen edelleen - onko Suomen harvoilla FIE-tuomareilla ja FIE-kandidaateilla tosiaan niin paljon kotimaisia tilaisuuksia näyttää taitonsa, että Kupittaan kisapäivämäärää ei voi pistää ihan oma-aloitteisesti kalenteriin?
Osallistujamäärä oli hieman suurempi kuin edellisenä vuonna, mitään ennätyksiä ei kuitenkaan hätyytelty vaikka kisa oli saanut Satelliittitittelin lisäksi Eurofencing U23-rankingpisteiden jako-oikeuden. Kilpailullisesti kisa kuitenkin jäi kotimaisen miekkailun historiaan, sillä 32:n vuoden yrittämisen jälkeen suomalainen viimeinkin kipusi kilpailun ykköspallille. Voittaja oli Dennis Bade. Hienoa suomalaismenestystä entisestään kirkasti Andras Koroknay-Pal hopeasijallaan.
Parhaasta turkulaissijoituksesta vastasi vetreä veteraanimme Markku Lohi 15. / 73. Teemun tie katkesi niukkaan 14-15 tappioon alkuerien ykkösrankattua Ruotsin Andres Gomezia vastaan. Jossittelulle oli jälleen sijaa, sillä surkean ensimmäisen erän jälkeen ja ikävän suuruisen johtoaseman antamisen jälkeen Teemu hallitsi toista erää selvästi, mutta takaa-ajoasemassa joutuu ottamaan riskejä ja ne kostautuivat tällä kertaa.Teemun sijoitus viime vuosien tapaan keskikastissa 29. / 73. Rassen ja Santerin kohtaloiksi koitui huono alkueräranking. Kupittaan tasoisissa kisoissa häntäpään sijoille jääminen tietää armottaa raudan -eiku- teräksen - eiku -titaaniin kovaa!! vastusta ensimmäiseen uloslyöntiotteluun. Molemmat pojjaat pihalle, Rasse Ruotsin Tiveniuksen isän kädestä ja Santeri kissa-hiiri leikiten Viron Priinitsin toimesta.
Naisten kisaan starttasi Kupittaan Satelliittihistorian paras kattaus: peräti 46 naista. Erittäin ilahduttavan osallistujamäärän lisäksi myös taso oli kisan kovin sen FIE-historiassa. Suomalaisittain tämä kulminoitui siihen, että Kockin siskosten viime vuoden kaksoisvoitto vaihtui sijoihin 9. ja 11.
Turkulaistain parhaiten veti Katariina "Kata" Kiijärvi 22. / 46., mukana olivat myös Ninnu Hyvönen 30. / 46 ja Elena Mattsson 41./46.
Sunnuntaina pidetyssä miesten joukkuekisassa päästiin taas tuulettamaan Suomen juniorimaajoukkueen ansiosta. Alexander Lahtinen HFM, Kasper Roslander HFM (nykyään Habda), Teemu Seeve TMÅF ja Johannes Pulkkinen TMÅF voittivat joukkuekilpailun. Suomalaisittain apina karkoitettiin siis lopullisesti Kupittaan selästä, sillä myös joukkuekisan voitto oli tähän asti mennyt ulkomaiseen osoitteeseen.

26.10.2010  20v Junioreiden kalpamiekkailun Euroopanmestaruuskilpailut, Lobnya, Moskova - henkilökohtainen kilpailu.
Kilpailu, johon kaikki syyskauden odotukset kohdistuivat. Henkilökohtaista menestystä en kauhesti osannut odottaa, tietysti toivoin. Joukkuekisasta sen sijaan odotin vähintään 8 parhaan joukkoon sijoittumista, niin hyviä olivat tiimin Teemu-Alex-Kassu antamat signaalit olleet.
Tulospalvelu toimi tahmeasti ja siinä vaiheessa kun sain Lenalta tekstarin "Teemu on 8-cupissa" olin vasta tietoinen hyvin menneistä alkueristä. Mitallin esteenä oli enää Tanskan von der Osten, tuttu kaveri ja voitettavissa. Tasainen ja alussa Teemun hallitsema ottelu kariutui kuulema muutamaan huonosti valmisteltuun hyökkäykseen. Voin vain kuvitella sen pettymyksen tunteen mikä Teemulla oli. Kuten Belfastissa 2009 kadettien MM-kisoissa, taas jäätiin yhden askeleen päähän menestyksestä.

29.10.2010 0v Junioreiden kalpamiekkailun Euroopanmestaruuskilpailut, Lobnya, Moskova - joukkue kilpailu.
Koska Teemua lukuunottamat joukkueen muut jäsenet olivat sijoittuneet vaatimattomasti, Suomen rankingin tulisi olemaan varsin haastava joukkuekisaa silmälläpitäen. Mutta olivathan pojat olleet pahoissa paikoissa jo pitkin kautta...Suuri päivä lössähti käsiin kun avasin koneen työpaikallani. Kisa oli suomalaisten osalta Moskovassa jo ohi, Unkarille oli hävitty selkein luvuin 45-30. Päivä ei siitä parantunut vaan Oslossa vastaantulija ollut Ruotsikin voitti poikamme ja sijoitukseksi jäi vaatimaton 11./15. Mitä tapahtui vuoden ehkä odotetuimmassa kilpailussa? Osaltaan asiaa taustoittaa mukana olleen joukkueen valmentajan Peeter Neliksen raportti:

" Poikien joukkuekisa ei mennyt odotusten mukaisesti. Ensimmäinen takaisku tuli rankingin mukana. Saatiin pahin mahdollinen. Vaikka olisi voitettu Unkari, seuraavaksi tulisi Italia. Pojilla ei ollut oikeasti ongelmia motivaation kanssa, taistelutahto keinui n. max 80% tasolla. Otteluiden edettäessä Unkari onnistui tasaisesti kasvattamaan pistoeroa ja siinä vaiheessa tarvittiin täyttä 100% tai enemmän. Alettin häviämään matseja teknisellä tasolla ja se ei tietenkin tarjonnut mahdollisuutta tehdä läpimurtoa. Häviö Ruotsille ei tässä kisassa merkinnyt mitään, samoin kun voitto Turkista viimeisessä ottelussa. Ne olivat tavalla treenimatseja sen jälkeen kun korkeammat toiveet oli menetetty.
Mielenkiintoinen paralleeli; Venäjän valmentajat pettyivät pahan kerran hävittyään 4-pääsystä Israelille. Venäjän juniori-maajoukkue oli just voittanut Venäjän aikuisten joukkuemestaruuden. Valmentajien mielestä sinne oli mennyt liika psyykkisiä ja fyysisiä resursseja. Samassa tilanteessa oli Suomen junioreiden maajoukkue, he voittivat Eestin seniorimestaruuden ja junioreiden PM-kisat. Saman juonen haluttiin jatkuvaan, mutta vauhti oli hiipunut."

Johtopäätös: Joukkuemenestyksen eteen tarvitaan hyvä rangking ja sopiva henkinen tauko edelliseen menestykseen, jotta taistelutahto saadaan 110%:iin.

29. - 31.10 2010 Miekkailuliiton II-Zorroleiri Parmaharjulla
Zorroleirin kanssa jouduttiin toisella kertaa kikkailemaan oikeastaan enemmän kuin ensiyrittämällä. Siirsin Zorroleirin lokakuulle, jotta se ei olisi ollut liian lähellä elokuussa olleiden seuraleirien kanssa. Siirto oli ehkä turha, sillä osanotto jäi samalle tasolle kuin ensiyrittämällä. Mutta ei se määrä vaan se laatu. Tiukka tiimimme piti sitten kivaa muidenkin edestä! Asiasta enemmän marraskuun postauksissa:
Zorroleiri päivä 1.
Zorroleiri päivä 2.

20.11.2010  alle 13v. ja alle 15v joukkueiden Syyskarnevaalit Turussa
Syksyset tunnelmat olivat lähinnä vitsi, kun kiinnitelin lumituiskussa kisan opaskylttejä Turun Suomalaisen Yhteiskoulun rauta-aitaan sormet kohmeessa.
16 joukkueellista teräviä tenavia starttasi kisaviirit liehuen aina niin jännittävään joukkuekoitokseen. En nyt malta olla kertaamatta joukkueiden nimiä - mielestäni tämä nimeämispolitiikka pitäisi ehdottomasti saada myös aikuisten SM-kisoihin nykyisen tylsän seuranimi + numero nimeämisen tilalle!! Mukana olivat: KPT 13: SUKLAAPATUKAT, ESCRIMAS,SAIRAANOUDOT UFOT,HAUKKA HALLITUS, 11 PUUTARHATONTTUA, PORVOO CAPITALS ja KAUHUKAKARAT
KPT 15:FC PRO, SOSIAALISET SIISELIT, KIRPPU JA KUMPPANIT, VERAN ÄRRIMURRI KEKSIT, TERMINAATTORIT, SOVJETSKIJI HOBITI, HEDELMÄT, SUOMEN PINGVIINIEN RINTAMA ja lopuksi jostain ihmeen syystä oma suosikkini ODOTTOMATTOMAN MIEKKAILUN GAMEPLAYER'S...siis niin random, niin random...
Kisan kulkua hieman tiivistäen voidaan todeta, että tunnelma oli niin tiivis kuin vain kuusi miekkailualuetta perusjumppasaliin tungettuna voi teettää. Olosuhteet ja etenkin kisan johtaja (minä) huomioiden homma kuitenkin pelitti.
Mikä sinulla on 22 minuuttia aikaa Miekkailulliselle Korkeakulttuurille, tässä sinulle KAIKKIEN Syyskarnevaalijoukkueiden Huimat TalentOsion Esitykset!




20.11.2010 alle 20v juniorien kalpamiekkailun maailmancup-osakilpailu Bratislava
Euroopassa Maailmancup osakilpailujen osallistujamäärät antavat oikean kuvan lajin koosta. Bratislavassa starttasi 195 juniorimiekkailijaa. Tällä kertaa tulosseuranta jäi Syyskarnevaalien jalkoihin, mutta sain kisauutisia Teemun soittaessa Bratislavasta. Hän oli ollut tyytyväinen miekkailuunsa, valitettavasti vain 64-cupin vastustajalotossa vastaan tuli kisan voittanut Tsekin Richard Pokorny. Kuten myöhemmin Young Lionssissa mukana olleet tietävät, kyseessä on KOVIN MAHDOLLINEN vastustaja. Teemu roikkui kuitenkin matsissa mukana käsi-ja varvaspistoilla viime hetkiin asti. Noutaja kuitenkin tuli luvuin 13-15. Sijoitus 56. /195.

4.12.2010 Young Lions kalpamiekkailun maailmancup-osakilpailu Helsinki
Tämän vuoden Young Lionsista voisi ehkä sanoa, että se oli sarjaansa luokiteltuna Suomen kaikkien aikojen kovatasoisin kilpailu. Maailman top tenistä kahdeksan miekkailijaa otti osaa YL:iin. Kisapaikaksi jouduttiin pakon edessä ottamaan kotoisa Maunulan bunkkeri, koska alkuperäinen Latokartanon Urheiluhalli oli pantu remontin takia kiinni.
Mutta edes kaikkien aikojen innokkain FIE-valvoja kummallisine kisaanpuuttumisineen ei onnistunut sössimään Leijona-tiimin raudanlujalla rutiinilla läpiviemää kisaa.
Vuoden viimeisessä kv-koitoksessaan Teemu eteni rutiinimiekkailulla 32-cuppiin, jossa vastaan tuli maailmanlistan kakkonen,Tsekin Michal Cupr. Teemu miekkaili agressiiviset painaen pelin vastustajan päätyyn. Vaikka osasta hyökkäyksiä tulee omaan takkiin, useimmista syttyy oikea lamppu ja Teemu pysyy johdossa. Tilanteessa 14-13 tulee erätauko. Tauon jälkeen Teemu lopettaa prässin ja Cupr pääsee mukaan rytmiin, kaksi viimeistä pistoa Tsekille. Valitettavasti. Jälkeenpäin voi aina viisastella, että oli turha muuttaa taktiikkaa ja antaa Cuprille aikaa tehdä omat siirtonsa.
Rasmus etenee Teemun tavoin 32-cuppiin ja saa vastaansa USAn Jonathan Yerglerin. Jenkin tyyli on hämäävän helpon oloinen ja ilmeisesti Rasse lähtee otteluun hieman huolimattomasti, koska Yergl saa alkuun monta lahjapistoa Rassen kädestä, hänen oman etäisyysvirheensä takia. Kun Alexkin sekoilee johtonsa italialaisensa hyväksi ovat ovat kaikki Suomi-pojat pihalla lopputaistosta.

18.12.2010 Veteraanien Kalvan ja Floretin SM-kisat Helsingissä
Näistähän onkin jo kehuskelut ihan tarpeeksi :)

Arkeen kuului lisäksi tasaisen taulukon vauhdilla kuusi tuntia ryhmän vetoa ja opparien antoa viikossa, aivan liian paljon työaikana miekkailuun liittyvien sähköpostien, kisamateriaalin ja seura-asioiden hoitoa. Jokunen Miekkailuliiton hallitusasioihin liittyvä reissu Helsinkiin ja jopa viikonloppu liiton strategia-asioissa. Hassua sinänsä, mutta nämä oikeasti eniten arkeen vaikuttaneet miekkailumenot kuitataan näillä parilla rivillä.

Ja nyt, katseet vuoteen 2011, huomenna vedetään ekat treenin klo 10-12.

Miekkailukuvia MC Luxemburgista

Muutama kuva Luxemburgin juniori MCstä 13.9.2009
Lisää kuvia Coupe du monde juniors Epée, Luxembourg 2009

Kyllä suomalainenkin osaa voittaa kuin ruotsalainen!

Sain pari tuntia sitten iloisia uutisia Luxemburgista! Teemu voitti juniorien maailmancupin osakilpailun!
Viime kausi meni miten meni, Euroopan mestarin raskas mantteli painoi ja henkinen kasvu pakkovoittamisen paineessa vaati veronsa. Urheilijan usko oli kovilla, kun miekkailu ei kulkenutkaan kuin silkkiä vaan.
Hieman valoa putken päässä näkyi kadettien maailmamestaruuskisoissa, joissa hurmos aika ajoin löytyi, tuloksena kelpo seitesmäs sija maailman valioden joukossa.

Pikaisen puhelun perusteella en vielä tiedä yksityiskohdista muuta, kuin että onneksi en itse ollut katsomossa. Voipi olla että olisi henki loppunut.
Hyvän alkuerän jälkeen (4/5 voittoa) Teemu pääsi suoraan 32 cuppiin ja vastaan tuli slovakialainen Golobic (mc-pisteissä 69.). Voitto irtosi, mutta vasta viimeisellä pistolla 15-14. Apina saatiin kuitenkin ravistettua selästä; uran ensimmäinen voitto toisen cup-kierroksen ottelussa juniorien MC:ssä oli tosiasia!!
16-cupissa vastaan asettui Saksan Spautz (mc-pisteissä 85.) Ottelu alkoi Teemun täydellisessä hallinnassa tilanteeseen 11-4. Tavarat pantiin jo henkisesti kassiin seuraava ottelua varten ja saksalainen pääsi mukaan otteluun. 11-5- 11-6. 11-7 ... jo 11-10 tilanteeseen mentiin, ennen kuin Teemu sai taas tilanteen kontrolliin ja ottelun päätökseen 15-13.
Kahdeksan cupissa kanssallisuuskysymyksen oikea vastaus on: Känädä! Monsieur Christophe Lavoie löytyy mc-listalta vasta sijalta 157. - mikä voi johtua pienestä välimatkasta Euroopan kilpakenttille, Atlantin yli ei varmaan lennellä joka MC-kisaan. Ottelu meni Teemun hienoisessa hallinnassa ja tilanteessa 14-10 saattoi jo pieni, mutta laadukas suomalaisyleisökin tuudittautua semifinaalitunnelmiin. Mutta ei. Seeve päättää ottaa showsta kaiken irti (siis jos olisin ollut paikalla, niin viimeistää tässä kohtaa olisi tullut asiaa alusvaateosastolle). Johto sössitään tasatilanteeseen 14-14, onneksi voitto rypistetään kotiin.

Ottelu Teemu vs. Lavoie alkumetreillä

Monsieur Benjamin Cremer GER ja monsieur Teemu Seeve FIN pondiumilla valmiina taistoon pääsystä finaaliin

Seuraava saksalainen kehiin ja semifinaalivastustajaksi tulee herra Cremer (jun. MM 20. mc-25. sijalla). Tällä kertaa mentiin kieli keskellä suuta koko tasainen ottelu ja voitto kotiin 15-12.
Finaalissa vastaa tuli "miekkailuleiriltä tuttu", toinen kanadalainen Pascal Heidecer, joka voitetaan jo muutaman pisteen pienellä, mutta tarpeellisella hajuraolla, koska kannustusjoukkujen diapamit olivat jo käyneet vähiin. Voitto 15-13.

Hyvä poika, sitä pitää vaan uskoa ja jaksaa asiaansa.

Tätä postausta on editoitu 23.9. (mm. tuloksissa oli virheitä ja kuvat saatiin käyttöön myöhemmin)

Katso YouTube VIDEO

Katso myös: Kilpailun cup-taulukko jossa 32 parasta

Tiesitkö miksi kalpamiekkailussa liikutaan pomppimalla - ei miekkailuaskelilla?

Se on Johan Harmenbergin vika (bilden)

KIRJA JOKA SINUNKIN KANTTAA LUKEA: Epee 2.0, The Birth of New Fencing Paradigm
Johan Harmenberg sekä kommentoivina kirjoittajina Ruggero Ceci, Geoff Pingree ja olympiahopemitalisti Björne Väggö. Englanninkielinen.

171 s. SKA SwordPlay Books, USA
Kaikki tämän postauksen kirjoitus on kirjan Epee 2.0 innoittamaa ja Copyright ajatuksiin on näin ollen Johan Harmenbergin omaisuutta - jos nyt miekkailussa mitään sellaisia tunnetaan...
IF YOU ARE AN AMERICAN FENCER - don't try fencing in microwave oven!!!
IF YOU ARE JOHAN - välkommen till Åbo :D

Harmenberg 1.0

Kirjassaan Johan Harmenberg käy läpi urheilu-uransa vaiheet Olympiavoittoon 1980 asti.
Johan aloitti miekkailun Tukholmassa vuonna 1966. Jo toisen vuoden juniorina hän harjoitteli päivittäin. Tunnollisesta harjoittelusta huolimatta hän ei saavuttanut menestystä uransa ensimmäisen seitsemän vuoden aikana - mikä herättikin hänessä epäilyn, että klassisen miekkailuliikkeiden opettelun ja VOITTAMISEN opetettelun välillä oli suuri kuilu.
Voittamisen hän oppi Amerikassa opiskeluaikanaan 1973-1974 . Kahden muun MIT-opiskelijan kanssa he harjoittelivat yksinkertaisen, pääosin nopeuteen perustuvan tyylin miekkailla florettia. Tämä johti menestykseen mikä taas johti oivallukseen, että miekkailussa saattoi menestyä kapeallakin teknisellä repertuaarilla.


Nykyaikaisen kalpamiekkailun syntytarina

Kirjan nimi, "miekkailun uusi ajatusmalli" tai laajemmin ajatellen "uusi tapa miekkailla kalpaa" perustuu siis ajattelumalliin, jossa vähemmän tekninen miekkailija taktiikallaan ja huippuunsa opetellulla yksinkertaisella miekkailutavallaan neutraloi teknisesti paremman miekkailijan liikearsenaalin.

Tämä klassisen miekkailutavan edun eliminointi perustuu kolmeen peruskysymykseen (kirjassa nämä on nimetty niiden esittäjän mukaan The Sollee Conjectures - Solleen olettamukset)

1) Onko vähemmän teknisen miekkailijan mahdollista määrätä ottelun tekninen taso?
2) Voiko miekkailija, joka haluaa otella lyhyemmällä etäisyydellä määrätä etäisyyden, jolla koko ottelu otellaan?
3) Voitko ohjata/houkutella vastustajan pois omalta vahvuusalueeltaan ottelemaan SINUN vahvuusalueellasi - Area of Exelence?

AoE - Area of Exelence - omat suosikkiliikkeet, jotka on harjoiteltu maailmanluokan tasolle

Kehittäessään uutta tapaansa miekkailla, Harmenberg painotti 80% harjoittelustaan omien vahvuuksiensa vahventamiseen. Hän tutki ja tukki kaikki mahdolliset vastatoimen omaa AoE:tään (Area of Exelence ) vahvuusaluettaan vastaan. Harmenbergin AoE:n toimivuus perustui kolmeen taktiseen elementtiin, joista hän luopui vain äärimmäisen pakon edessä, jos silloinkaan.

1) Oman "pelin" analysointi siten, että piston tekeminen vastustajalle tulee mahdollisimman vaikeaksi. Tämä vaatii miekkailijalta kokemusta, itseanalyysia ja omien piilevien heikkouksien (Hidden prereqisities) löytämistä. Oma esimerkkini: Piilevä heikkous voi olla mm. tapa lähteä aina Allez-komennosta askel eteenpäin ilman että itse on rekisteröinyt tekevänsä niin. Tällöin vastustaja joka tiedostaa tuon tavan, pystyy tekemään nopean hyökkäyksen heti aloituskomennosta , koska etäisyys lyhenee tämän piilevän heikkuden vuoksi riittävän nopeasti.

2) Riko vastustajasi peli. Sen lisäksi, että miekkailija tekee pistämisen "oman pakettinsa hallitsemisella" vaikeaksi, hän myös aktiivisesti tuhoaa vastustajan mahdollisuudet piston valmisteluun. Tähän hänellä on käytettävinään useita työkaluja. A) Ottelu ilman teräkontaktia (tässä pitää muistaa, että 70-luvun kalpamiekkailu oli erilaista kuin nykyään, jolloin miekkailu ilman terää on yksi perustaktiikka) B) Rikkova väistötyöskentely (vähennetään vastustajalle houkuttelevia linjavaihtoehtoja, jotta hänet saadaan ohjattua haluttuun AoE-linjaan) C) Hämäävät väistöt ( hämmennetään vastustajan välttöaikeet reagoimalla tahallisesti "väärin" annettuihin vale/kutsupistoihin) D) Kontroloidaan etäisyyttä (Harmenbergin suosikkitaktiikka oli lyhentää etäisyys vastustajalle epämiellyttävän lyhyeksi, jolloin vastustajalle ei enää jäänyt tilaa valmisteluun) E) "Pomppiminen" eli miekkailuliike päkiöillä. Taas pitää muistaa, että tämä nykyään vakiotapa liikkua kalpamiekkailussa oli uraa uurtavaa ennen 1980-lukua.

3) Pakota vastustaja tekemään virhe. Harmenbergin miekkailulle oli leimaa-antavaa valtavan paineen luominen vastustajan päätyyn., mitkä tietysti vaatii toteutuakseen kovaa henkistä kanttia sen toteuttajalta. Johan käyttikin menestystä edeltäneinä vuosinaan päivittäin jopa useita tunteja meditointiin ja vastustajakohtaiseen henkiseen valmistautumiseen.
Vastustajan tehdessä Virheen syntyi tilanne, jota kirjassa Epee 2.0 kuvataan termillä "Final Decision to Commit". Tämä peruuttamaton hetki mahdollisti siihen paremmin valmistautuneelle miekkailijalle tilaisuuden piston tekoon.

Miekkailijan tie Olympiavoittoon, ensimmäinen vuosi

Vuosina 1975 - 1980 Harmenberg otti kehittyneen miekkailustrategiansa käyttöön täysipainosesti . Heti ensimmäisenä vuotena 1975 hän pääsi finaaliin yhdessä kovimmista miekkailukilpailuista, Saksan Heidenheimissa (edelleen yksi kovimmista). Valitettavasti finaalissa hän sai vastutajansa katkenneen terän kätensä läpi ja ottelu jäi luonnollisesti kesken. Tästä ensimmäisestä MC-kilpailustaan Johan sai kuitenkin vahvan signaalin siitä, että uusi miekkailustrategia toimi. Tiellään Heidenheimin finaaliin hän oli takaa-ajoasemasta voittanut sekä vuoden 1974 että 1975 maailmanmestaruuskilpailujen hopeamitalistit lyhentämällä miekkailuetäisyyden sovinnaista lyhyemmäksi. (Jopa vastoin ruotsalaisen joukkuejohdon neuvoja - mistä hänelle koituikin myöhemmin hankaluuksia, vaikka toimikin otteluissa voitokkaasti).

Maailmamestaruus Buenos Airesissa

Menestyksestään ja rankingsijoituksestaan huolimatta Johan ei päässyt Ruotsin maajoukkueeseen ja karsiutui Montrealin olympiajoukkueesta 1976, joka voitti kalvan joukkuekullan Ruotsiin (snif - ajatelkaa - Olympiakalvan joukkuekulta Suomeen...). Tästä sisuuntuneena hän asetti miekkailun opiskelun edelle harjoitellen jopa 20 tuntia viikossa vuoden 1977 ajan. Panostus kannatti ja hän voitti Bernissä MC-kilpailun pudottaen matkalla mm. Montrealin olympiavoittajan Alexander Pusch'in. Merkittävää oli, että Harmenbergin sanoin " I do not think any of them got more than 6 hits (out of 10) on me" - hän siis voitti kisan vaivatta uudella miekkailusysteemillään.

Kauden lopussa Johan oli ykkönen Ruotsin rankingissa ja hänelle löytyi viimein tilaa myös Buenos Airesin MM-koneessa.
Finaalit käytiin tuohon aikaan kuuden hengen poulena. Ottelut menivä ristiin (barrage) ja finaali päätyi neljän hengen uusintaan, jossa oli Harmenbergin lisäksi oli kaksi sveitsiläistä; Patrick Gaille ja Daniel Giger sekä ruotsalainen Rolf Edling. Johan voitti uusinnan ja maailmanmestaruuden.

Mestaruuden toi fyysisen onnistumisen lisäksi Johanin mentaalinen voima. Harmenbergin mukaan 95% huippumiekkailijoista käyttää vain suosikkiliikettään paineen alla. Tämä tekee huippumiekkailusta hyvin ennalta arvattavaa. Kun vastustajan miekkailu oli ennakoitavissa, Johanin käyttämä "jauhava" taktiikka ohjata vastustaja hänen AoE-alueelleen yhdistettynä jääkylmään asenteeseen oli tiukan paikan tullen raaka yhdistelmä teknisille vastustajille.

Loppullinen voitto

Ruotsin tuonaikanen miekkailujohto ei kuitenkaan sulattanut Johan tapaa voittaa , joten hänelle "ei valitettavasti löytynyt tilaa" maajoukkueesta maailmanmestaruutta seuranneena vuonna. Tästä seurasi, että Harmenberg päätti karistaa kotimaan tomut jaloistaan ja palata opintojensa pariin USA:han, missä hän sai paremmin tukea näkemykselleen miekkailun uudesta strategiasta. Välivuosi uuden miekkailutavan idean, isän Eric Solleen kanssa oli hedelmällinen ja Johan palasi Ruotsiin rajun jalkatyöharjoittelun vahvistamana.

Viimein koitti ponnistusten vuosi 1980. Harmenberg siirtyi kokopäiväiseksi miekkailijaksi (sitä ei kerrota, miten hän rahoitti tämän vuoden). Yksi suuria hämmästyksen aiheita kirjan annista olivat harjoitusmäärät. Kovimmillaan Harmenberg veti PÄIVÄSSÄ NELJÄ 2 - 2,5 TUNNIN HARJOITUSTA. Tätä rasitusta pidettiin yllä kaksi viikkoa putkeen ja sitä seurasi viikoittain kevenevä kahden viikon harjoitusjakso, jolla tähdättiin huippukuntoon kauden pääkilpailuissa, joita oli neljä kappaletta ennen Moskovan Olympialaisia. Siis vuoden aikana oli yhteensä kahdeksan viikkoa epäinhimillisen kovaa harjoitusta - muuten vaan kovan harjoittelun lisäksi (perusvetona edelleen n. 20 tunnin harjoitteluviikkoja).

Myös ruotsalaisen miekkailukulttuurin taso ainakin tuona kultaisena kautena on ollut valovuosia Suomea edellä. Olympialaisiin valmistavia leirejä Johanille kertyi kymmenen tuon vuoden aikana. Siis kymmenen leiriä sparringia parhaan mahdollisen vastuksen kanssa.

Kaiken takana on henkinen kantti

Kilpailukuvaukset ja psykologinen silmä, jota kirjoittaja otteluistaan osoittaa, on kiehtovaa luettavaa - kirjan parasta antia henk. koht. Tilannetta, jossa molemmat ottelijat haluavat epätoivoisesti saada seuraavan piston, Harmenberg kuvaa termillä "Olympic touches". Kun henkiset paineet ovat musertavat ja pieneenkään virheeseen ei ole varaa, ottelun voittaa se miekkailija, jonka pää kestää paremmin. Kirjassaan Harmenberg muisteleen hävinneensä YHDEN "olympic touche" tilanteen koko uransa aikana.
Moskovan Olympialaisissa Johan venyi kahdesti 3-1 tappiotilanteesta ensin 4-4 tasatilanteeseen ja sen jälkeen voittopistoon. Voi vain kuvitella millaista mielenhallintaa se vaatii. Johan päätti huippu-urheilu-uransa Moskovaan, mikä sekin osaltaan antaa hienon kuvan hänen päämäärätietoisesta tavastaan toimia. Hänen ei tarvinnut enää todistaa kenellekkään, että hänen keksimänsä miekkailudogmi todellakin toimi.

- Kirjan alussa Harmenberg itse asiassa kertookin miksi hän tarttui vuosien jälkeen kynään: Vuonna 1989 hän oli Virossa, Haapsalussa seuraamassa Neuvostoliiton ja sen satellittimaiden miekkailijoiden kilpailua. 150 miekkailijaa liikkui jotakuinkin Harmenbergin luoman tyylin mukaisesti. Nopeaa päkiöillä edes takaisin pomppimista. Lyhyt etäisyys. Paljon lähitaistelutilanteita. Yksinkertainen teräpeli. 1960-luvulta asti venäjällä vaikuttanut kalpatyyli oli kadonnut täysin.
Boris Lukomski, Harmenbergin mukaan paras venäläinen kalpamiekkailija ikinä, joka ei kuitenkaan ollut noussut maailmamestariksi totesi: "Eikö olekin kauheaa? Ja se on ihan sinun syysi. Sinun ja saksalaisten."


Mitä kirjasta Epee 2.0 jäi käteen?

On selvää, että "new fencing paradigm" vaatii onnistuneeseen toteutukseen kokeneen miekkailijan, joka tietää vahvuutensa. "Tiivistetty" ja yksinkertainen miekkailu omalla vahvuusaluella jopa ennalta ennakoitavalla taktiikalla vaatii valtaisaa suoritusvarmuutta ja kuntoa. Tähän päästäkseen miekkailuvalmennuksessakin pitää ensin tehdä urheilijoita, jotta heistä voisi tulla miekkailijoita. Kun heistä sitten on tullut urheilijoita tarvitaan 5-7 vuoden monipuolinen miekkailutekniikan opettelu, että miekkailija löytää oman AoE - Area of Exelece - erinomaisuusalueensa. Vasta sitten voidaan aloittaa "uuden miekkailun" opettelu, jossa vahvuudet hiotaan maailmanluokan liikkeiksi. Oikotietä onneen ei ole, mutta lahjakuuksien kanssa pitää tehdä poikkeuksia. Kuten Harmenberg kirjassaan toteaa, tosiasia kuitenkin on, että erittäin harva juniorien maailmamestari pystyy maailmanmestariksi seniorisarjassa. Todelliset mestarit syntyvä pääosin vasta aikuisiällä.

Kolme käytännön asiaa jotka aion ottaa kirjasta omaan opetukseeni ovat:

1) Ottelumainen "pompinta" mukaan jalkatyöhön heti jalkatyön opettamisesta asti klassisen jalkatyön teettämisen lisäksi.

2) Käden pistonopeuden painottaminen oppitunneilla, siis puhtaasti ojennuksen fyysinen nopeus. Tähän lisäelementtinä käden suhteellinen pistonopeus, joka merkitseen jalkan ja vartalon mukanaan tuoman liikkeen huomioimista siten, että pistonopeus on suurimmillaan piston osumahetkellä, kiihdytys tappiin asti (sori Kalliomäki - ei sinuun).

3) Otteluharjoittelu "epämukavan lähellä" vastustajaa. Tämä viimeinen kohta sillä varauksella, että pystymme soveltamaan sitä teknisesti, sillä harjoittelu vaatii miekkailijoilta jo varsin hyvää jalkatyön hallintaa, jotta terään juoksemisen sijaan saavutetaan "aseistariisunta" efekti.

Lopuksi lainauksia keskustelupalstoilta kirjasta Epee 2.0
www.fencing.net/forums

I just got done reading Epee 2.0, pretty much in one reading with kids yelling about. It is the kind of book you probably need to go through at least twice, as there is really a lot there.

A lot of current fencers may not see much in the book, as some of the things Mr. Harmenberg introduced are commonplace in today's epee fencing. It was interesting from my persepective, since I witnessed the influence over the last 3 decades and knew the source and some of the players (Vaggo, Czarnecki).

I am grateful for the book, as it is a much more interesting view into fencing than the typical 101 offerings. It also sheds light onto what was a big influence on today's epee fencing.

Rick

I read and re-read the book, and I thought it was fantastic.
How many other auto-biographies are there from modern world champions and gold medalists?
For him to write the book was an act of extra-ordinary generosity.
If you're really an amatuer fencer, you ought to read this book, it's unique.
Oh, and one last word. Besides bouncing, steering, and the Sollee conjectures, there's something else that needs to be mentioned. In order to apply these things, you have got to be in great shape. Many people conviently forget this, but Harmenburg writes at some lenght about his training methods and they're not for the faint hearted. Hope you like sprints!

After reading the book I'm attempting to use the approach as best I can. We'll see this weekend how well I can make it work

-badpeeny