Pääsin nauttimaan Budapestin keväisestä säästä, Miekkailuliiton erinomaisista matkajärjestelyistä ja superduuper-pätevän matkanjohtajamme, Herman Bonerin palveluista. Harmi vain, että mukava turistitunnelma taisi vähän vaivata urheilijoitammekin, sillä tämän vuotiset kadettien- ja juniorien kalpamiekkailun Euroopanmestaruuskilpailut menivät Suomalaisittain melko alavireisesti.
No mutta, pieni matkakertomus on aina paikallaan.
Kadettiherrat Santeri Anttila, Axel Neergaard, Valter Mickwitz ja Jaakko Paavolainen ilmestyivät särmästi Helsinki-Vantaan aerodomille ja nousimme pulmitta taivaalle maanantaina 25.2. Kone oli varsin tyhjä, joten ikkunapaikalta oli mukava tiirailla lumisen maiseman muuttumista keväiseksi.
Siirtyminen kentältä hotelliin sujui kuin rasvattu ja ennenkuin huomasimmekaan, olimme jo kisapaikalla. Tarkoitus oli antaa varusteet jo maanantaina tarkastukseen, mutta kotimaassa toimineet aseet olivatkin yht´äkkiä silminnähtäväsi hajalla, hanskoissa oli reikiä ja juuri ostetetun terän johto ponkaisi irti liimauksestaan. Jaa-a... olikohan nyt pojille ollut selvää, että varusteet pitää olla aikuisten oikeasti kunossa, kun lähdetään arvokisoihin....
Muilla mailla oli mukana niin paljon valkkuja, että odotti koko ajan milloin alkaa Oppari-Harlem-Shake...
Joten vedimme sitten vain lämppätreenit. Santeri sai opparin minulta ja Valter opparin HABDAn valmentaja Andrakselta ja sen jälkeen kaikki ukot mätkivät hetken toisiaan.
"Sori, but what is that strange smell in your bag?"
Uusi yritys varusteiden tarkistamiseksi
Tiistaina saimme sitten varusteet tarkastukseen asti. Pieneen hilpeyten oli taas aihetta, kun Mr. Paavolainen yritti jopa saada eilisen (märän) treenipaitansa kontrolliin ja Mr. Anttila antoi myös opparimiekkansa tarkistettavaksi. Mitähän mahtoi tarkastaja miettiä, kun löysi suomalaisten asekassista kylmän kalvan ei FIE-terällä...ase oli hylätty asiallisella tarkastuslapulla, jossa todettiin että se ei toimi. Ihme.
Ja sitten taas vähän otetiin lämppää.
Päästyämme takaisin kämpille otin suunnaksi Budapestin linnoitusvuoren. Ou-boy, olipas paljon portaita, mutta hyvät oli maisematkin. Ja tietysti vuorelle olisi päässyt bussillakin. Huomasin sen kun oli kivunnut ylös. Onneksi en siinä vaiheessa tiennyt miten kipeä persus olisi seuraavana päivänä.
Liian nälkäisiä että jaksaisivat syödä...
Illalla päädyimme syömään eurooppalaisen aikaan vasta kasin maissa ja se oli vähän liian myöhään, etenkin kun kello oli oikeasti jo yhdeksän.
Koitti suuri Kisapäivä
Aamulla kaikki hyvin. Nukuttu oli ja aamiainen maittoi. Kisapaikalla saimme vallattua lämppäalueen ja tukikohdan kamoille ottelualueiden läheltä.
Pitää muuten mainita hyvin oivallettu yksityiskohta, kisapaikalle ei saanut tuoda miekailukasseja, vaan ne piti jättää parkkiin hallin edessä olleeseen teltaan.
Seurasin alkuerissä vain Santerin miekkailua, joten en osaa sanoa, miksi muillakin voitto saldo jäi väihäiseksi. Santerin miekkailu oli ilmeeltään hyvää, mutta se kuuluisa kovuus "helppoa" vastustajaa vastaan jäi kriitisessä matsissa piston päähän. Alkuerissä tuo kolmas voitto on kultaakin kalliimpi. Tällä kertaa oli kahden voiton kavereista Valterilla ja Santerilla indeksi paikallaan, he pääsivät cuppiin. Samoin kahteen voittoon jääneeltä Jaakolta taas puuttui muutama osuma ja kisa oli tällä kertaa siinä. Axel urakoi varman päälle kolmannenkin voiton ja oli varma jatkaja 110 kisailijan joukosta.
Vähän kuin laulussa...älä ole onneton, meillä melkein kaikki laitteet on...
Koitti suuren kisapäivän tableaux
Miekkailukilpailu oikeastaan alkaa vasta uloslyöntivaihessa. Santerille kävi parinsa suhteen kohtuullinen viuhka. Viron Mart Lattekivi miekkaili erikoisessa, hartiat edellä asennossa ja ensimmäinen erä meni tasaväkisesti tunnustelun merkeissä. Koska itselläni ei ollut mitään viisasten kiveä toiseen erään, kehoitin Santtua vain miekkailemaan omaa miekkailuaan, koska joskus vastustajan outo tyyli voi herättää halun tehdä jotain harkitsematonta.
Ehkä pieni kipsi iski omaan valmenettavaani, sillä toisen erän alussa ero virolaiseen kasvoi melko nopeasti epämiellyttävän suureksi. Kun toivo jo melkein oli mennyt, Anttilan poika alkoi osua Lattekiven alakäteen. Hieno loppukiri ei tällä kertaa riitänyt, suomalainen laulukuoroon luvuin 15-11.
Seuraavaksi taistoon kävi Valter, vastustajanaan espanjalainen Marc Andreu Almansa. Ottelu oli tasaväkisen oloinen, mutta Valter pisti liikaa ohi ja Almansa sai jo viiden piston johdon, ennenkuin suomalainen sai jyvän kohdalleen. Pikku hiljaa Mickwitz kiri tilanteeksi 14-14, jolloin espanjalaisen valmenjan hermo petti, ja hän ei enää kestänyt katsoa ottelua. Henkinen voitto vastustajan valkusta jäi kuitenkin ainoaksi saaliiksi, sillä ratkaisuyritys flessillä jäi löysäksi ja Marc the Matador voitti Hakkapeliittaheimon soturin 15-14.
Vielä hengailimme hetken Axelin ja puolalaisen kalpailija Kapalan ottelun loppuhetkiä seuraten. Aika loppuu, eroa jotain neljä pistoa polakin hyväksi. Ei hyvä heilu eikä Axelin kalpa tarpeeksi nopsaan, viimeinenkin finni suihkuun 15-10. Kalpaten kävi koko jengille.
The L-merkki oli kovassa käytössä...
Pärjätäkseen pitää olla aina kova
Loppusaamaksi kisoista lainaan Facebook-vuodatukseni kommentointutta Petri Kyllöstä: " Minusta tekninen tasoero ei ole kovin suuri, vaikuttavin tekijä on keskittyminen taistelutahto ja kilpailukunto. Kilpailukunto tällä tarkoitan miten huolellisesti miekkailija valmistautuu otteluihin, ottelee jokaisesta pistosta ja ei luovuta missään tilanteessa. Hyvän ja huonon kilpailupäivän ero on aivan liian suuri."
- Naulan kantaan ja samaa mieltä. Tähän ei taida auttaa muu, kuin kilpailuissa käynti. Ehkä kilpailuissa käyvien junnujemme pitäisi aloittaa ylemmissä sarjoissa ottelu aikaisemmin, jotta tottuvat kiven kovaan vastukseen.
"David" voittaa "Goljatin"
Lopuksi pieni video. Todella lyhyt italialainen Gabriele Risicato eteni aina 8-cuppiin asti. Kaverin miekkailu perustui huimaan, välillä jopa akrobattiseen liikkeesen ja järjettömän nopeisiin jalkapistoihin. Voi vain kuvitella millaista kuntoa hänen päätä itseään pidempiä vastustajia nöyryyttänyt ottelutyylinsä vaatii.
Hiljaisuudesta huolimatta, hengissä ollaan :) Turun miekkailurintamalla harjoittelu jatkuu arkiseen tahtiinsa. Salireissuihin menee viikossa sellaiset 11 tuntia, lisäksi Salle de Corpinkatu on jälleen avoinna maanantaisin yhden opparin verran.
Tasaisen tappavalla tahdilla syntyy pikkuhiljaa myös tuloksia. Lapsosemme hakivat viime viikolopun juniori- ja kadetti SM-kisoista kultaa 20v. poikien sarjasta sekä pronssia kadettitytöissä ja -pojissa. Saalis oli ihan ok näin pienelle seuralle kuin TMÅF.
Viikonlopun suurin juttu itselleni oli, että pronssillaan valmennettavani Santeri Anttila varmisti maajoukkuepaikkansa Unkarissa pidettäviin kadettien- ja juniorien Euroopan mestaruuskilpailuihin 26.2.-7.3.2013.
Rasmus Mellasen ja Teemu Seeven muutettua Helsinkiin treenaamaan jo monta vuotta sitten, Santeri on pitkästä aikaa "ihan itse tehty" miekkalija maajoukkeverskoissa.
Tästä asiasta innostuneena päätin hypätä mukaan kisakoneeseen. Ihan jo jänskättää. Viime kerrasta Budapestissa taitaa jo olla ainakin viisi vuotta, joten mukava nähdä miten maailmanluokan kisaorganisaatio puksuttaa.
Vähän ensimmäistä Asterixia mukaellen: "Tämän postauksen tekemiseen meni kolme pussia karkkia, litratolkulla kahvia ja kaksi vuotta - se aloitettiin 2010 ja valmista tuli vuonna 2011". Luodaanpa siis katsaus Miekkailulliseen vuoteen 2010 erittäin subjektiivisesta näkökulmasta! - ja jos luet tätä FBssä ja ihmettelet miksi linkit eivät toimi ja videot puuttuvat, niin kipin kapin blogiin: http://miekkailullista.blogspot.com - sieltä ne herkut löytyvät.
05.01.2010 Budapestin Heracles Cup
oli ensimmäinen mittari Teemu (Seeven) kunnolle. Hyvin menneen alkuerän jälkeen kulku stoppasi Luxemburgin MC:ssa voitettuun Saksan Cremeriin. Sijoitus 91. / 188. ei ollut matkan panostukseen nähden tyydyttävä.
Kisaa ennen ryhmä Teemu-Pontus-Kasper osallistuivat sekalaiseti järjestettyyn leiritykseen. Muistoihimme jäivät vedenkeittimellä tehdyt nuudeliateriat ja Finnairin hukkaamat varusteet, joiden takia lerin ensimmäiset viisi päivää menivät tyylikkäästi varusteita lainaillen. Tämä oli ensimmäinen kerta kun mieleeni tuli, että tällaisille pitkille leiri+kisamatkoille kaverit pitäisi majoittaa apartementtiin jossa on kunnon keittiö ja äiti, että saisivät ressukat edes kunnon ruokaa...
24.1.2010 Teemu ja Kassu finaalivastustajina Juniorien Suurkisoissa.
Saan seurata, miten poikani ensin hankkii hyvän johdon ja sitten sössii sen totaalisesti. Tasaisesti Teemu on noussut lähemmäs Suurkisavoittoa joka vuosi. Nyt on enää yksi sija varaa parantaa. Teemun selkä pimahtaa finaalin päätteeksi ja sen kuntouttamiseen menee pari kuukautta.
06.02.2010 SAF Pokalen Tukholma
Vastoin uusia periaatteitani lähden mukaan "ulkomaan kisamatkalle" koska hotelliyöpymistä ei tarvita. Oli terveellistä nähdä, että ruotsalaiset järjestelyt eivät olleet Kupittaata kummempia. Mielestäni meillä on jopa mukavampi tunnelma verrattuna svedujen pönötykseen.
Kisaeksotiikkaa oli Teemun saama brad new koko päivän kestävä keltainen kortti varomattomasta kävelystä sääntöhikipinko tuomarin alueelle. Itse saan tuta sen, miten tärkeää isän on antaa kaikki huomio pojalleen, kun missaan Teemun ekan cup-matsin ja tämä häviää henkisen tuen puutteessa matsinsa ruotsailaiselle no-bodylle.
14-15. Rasmus miekkaili pirteästi ja pelasti hieman kisamatkan lössähtänyttä tunnelmaa.
13-14.2.2010 Glaive de Tallin 2010
Kotona jännätään netin ääressä uutisia Tallinnan MC-kisoista. Opintomatkalla olevan Teemun tie katkeaa Venäjän Anton Glebkoon 128 cupissa. Sijoitus 71./148. Suomalaisista paras on "vanha" kettu Andras Koroknay-Pal. 13.-14.2.2010 Valmentajakurssilla Oulussa
Tästä on juttu helmikuun postauksissa
3.3.2010 Kadettien kalpamiekkailun Euroopanmestaruuskilpailut Ateenassa
Rasse pitää Turun Miekkailijoiden lippua korkealla Olympialaisten kehdossa ja on paras suomalainen sijoituksella 43./101. Aivan terävin huippu jää saavuttamatta tappioluvuin 14-11 Saksa Simon Mangoldille. Italialaiset antavat ensimmäisen varoituksen kunnostaa loppuvuoden osalta kun Marco Fichera vie Euroopanmestaruuden. Kisaa oli käsitelty maaliskuun posteissa, esim. tässä.
27.3.- 28.3.2010 Kadettien SM-kilpailut Kupittaalla
Lauantain poikien kisassa odotukseni olivat korkealla ja peukut ja varpaat pystyssä Rasmuksen puolesta. Vastoin odotuksia molemmat ennakkosuosikit putosivat pistolla semifinaaleissa. Rasse Gunnarille 14-13 ja Verkku Ivarille 10-9. Turkulaisittain katkeraa kalkkia saatiin myös joukkuekisassa, jossa minimitavoite pronssi meni kotisalin sijaan Tapanilaan.
Sunnuntaina tyttöjen kisassa tunnelma kärsi hieman, kun Liikunnan Ihmema-jyräsi miekkailun pois salin puolelta. Onneksi bileitä sentään saatiin jatkaa katsomon alla ja joukkuekisan Suomenmestaruus saatiin selville Habdan pikku enkelien kapinasta huolimatta.
3.4.2010 Baku alle 17-vuotiaiden kalpamiekkailun Maailmanmestaruuskisat
Rasmus Mellanen, Finlandtekee valkustaan ylpeän ja sijoittuu maailman parhaiden kadettien joukossa sijalle 11. Kilpailussa oli sekä urheilullista- että ns. ruotsalaista menestystä (hannu hanhi - ilmiö). Rassen tie meinaa katketa 32. - cuppiin, mutta ottelun viime hetkillä ottelua hallinnut ukrainalainen tekee älyttömän kostopiston ja tönäisee Rassen nurin. Lopatenko UKR suihkuun mustalla kortilla, Mellanen FIN jatkoon. 16-cupissa on vielä jatkoonpääsy lähellä, sillä Rasse taistelee hyvin ja taipuu Tsekin Novotnylle vain luvuin 13-15.
6.4.2010 Baku, alle 20v. kalpamiekkailun Maailmanmestaruuskisat
Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Teemu voittaa alkuerässään 4/5 ja saa 128. cupissa vastustajakseen muistaakseni intialaisen, jonka anyway voittaa mennen tullen. Alku on niin hyvä, että työpaikalla hommiin keskittyminen on mahdotonta ja klikkaan tulospalvelun päivitysnappulaa minuutin välein. epäusko valtaakin mielen, kun ruudulle tulevat tappioluvut 15-4 Belgian Ber de Metsiä vastaan. Pelästyn onko selkävamma taas iskenyt. Myöhemmin selviää, että de Mets yksinkertaisesti jyräsi kyttäys taktiikaa odottaneen Teemun, joka ei yhden erän mittaiseksi jääneessä ottelussa päässyt enää belgialaisen hirmuvauhtiin kiinni.
Osoitus siitä, että ensimmäiseen erään on lähdettävä LIEKEISSÄ. Koskaan ei voi olettaa, että vastustaja antaa aikaa päästä ottelurytmiin kiinni. Aloite on pidettävä omissa käsissä ensi Alezista lähtien.
Matkanjohtajan reissuvihko löytyy liiton keskustelupalstalta eli täältä.
17.4.2010 alle 20v. kalpamiekkailun Suomenmestaruuskisat Kisahalli, Helsinki
Sarjassamme sössityt alkuerät. Yksi tappio alkuerässä riittää sotkemaan systeemit ja Teemu saa Come-Back-Alexin vastaansa 8-cupissa. Taisteluparista voitokkaampi on Alex, Teemun sijoitukseksi jää mitätön 7. sija. Toisella kasvatillani Rassella on parempi uloslyöntikattaus ja taistelee itsensä finaaliin. Alex joutuu tekemään kunnon päivätyön ja ottelu on tasainen kaksi erää. Viimeiseen erään lähdetään Rassen pienessä tappioasemassa ja silloin valmentaja (minä) antaa älyttömän ohjeen. Ehdotan hyökkäystä, mikä ei toimi. Jälkiviisautena sitkä peruutustaktiikka ja pistojen jyrsiminen vastatemmosta olisi ollut Rasmukselle luonteva tapa toimia. Mutta sentään SM hopeaa Turkuun näistäkin kekkereistä. Toisena päivänä miehenalkumme hakevat joukkuehopean melko vaivattomalla suorituksella, vain HFM osoittatuu ylivoimaiseksi esteeksi meidän ja Suomen Mestaruuden välille.
8.5.2010 alle 17v. florettimiekkailun SM Oulu
Heti kalpaSM-kisojen jälkeen aloitamme Rassen kanssa tiukan florettikuurin. Otamme ainakin kolme foiliopparia aidolla kasariopetustekniikalla, sillä olenhan sentään vanha florettimiekkailija. Periaatteella hyökkäys on paras puolustus Rasmus tuokin kadettien SM tittelin Turkuun ja häviää alle 20-vuotiassakin vain Oulun Miekkailuseuran Lauri Hirvellle joten hopeinen floretti SM-mitali siitä sarjasta. Totta puhuen, olisin ollut tosi harmissani Laurin puolesta, jos alan erikoismies olis hävinnyt isojen poikien sarjassa kalpamiekkailijalle.
Rasmus palauttaa lainaamani varusteen asiaan kuuluvassa kunnossa eli floretin terä taipuu varmasti myös oikeaan suuntaan, koska se taipuu käsittelyn jäljiltä joka suuntaan...
15.5.2010 miesten kalpamiekkailun Suomenmestaruuskisat
Kotimaisen Miekkailun kuninkuusluokassa Teemun SM-hopea vuodelta 2008 antaa edelleen odottaa yhtä hyvää suoritusta. Tuolloin semifinaalivastustajana ollut Andras passittaa Teemun katsomoon tylysti luvuin 15-10. Vuosi 2010 tullaan kuitenkin muistamaan juniorimiekkailijoiden esiinmarssista, sillä Kasper Roslander pudottaa vanhat mestarit Andraksen ja Denniksen lähes näytöstyyliin. Toisella puolella taulukkoa Alex tekee selvää jälkeä vastustajistaan. Finaalista tulee kuitenkin mystisen vaisu kun Alex vie mestaruuden luvuin 15-5.
16.5.2010 Junioreiden Masters-finaalit
Vaatimattomat turkulaiset
20 v. kattaus
Olin varsin tyytyväinen, että junnukauden päätöskoitokseen oli tiensä raivannut neljä kuudesta "opetuslapsestani" eli heistä joille annan henkilökohtaisia oppareita. Kata sai jo perinteisesti vastaansa Catan, joten hänen oli tyytyminen jaettuun pronssiin. 17-vuotiaissa pojissa Santeri oli tosi lähellä päästä finaaliin, mutta Verkku vei viimeisen piston 15-14. Toisella puolella taulukkoa Gunnar vei Rassen 15-10. Kaksikymppisissä Teemu ja Alex ottivat yhteen, tällä kertaa Teemu oli parempi, mutta finaalissa Kassun terä viuhui tarkemmin. Turun parhaaksi Masters2010 sijoitukseksi jäi siis Teemun hopea.
30.5.2010 Minijuniorijoukkueiden Kevätkarnevaaliturnaus Espoo
Tärkeintä ei ole voitto vaan hyvä maskotti! Tällä kertaa tosin seuramme voittokulku ei-kilpailullisella-puolella oli vain tyydyttävää laatua, vaikka tuomariston jäsenenä vedin kotiinpäin mitä pokka piti. Espoon kellarissa toisaan mitteli 16-joukkuetta, joista kaksi Turkusesta. Vaikuttavaa, millä intensiteetillä vaahtosammuttimetkin voivat miekkailla!
Kesä 2010
Tauko tekee hyvää. Lukuunottamatta muutamia polttariryhmiä jäi kosketus miekkailuun vähäiseksi. Teemu leireili Virossa kaksi kertaa yhteensä kolmisen viikkoa. Mikä harvinaisinta, poika jakoi kanssamme viikon mökillä.
Kesän päättymisen merkki on meille perinteisesti ollut 14.08.2010 Valge Dam kalpakilpailu Haapsalussa. Kisa ei osanottajamäärillä mässäile, mutta taso on kova. Vielä saadaan odottaa suomalaismenestystä, tänä vuonna paras poro oli Niko sijalla 9. Teemun ikätoveri ja pitkäaikainen kilpakumppani "Tsoosz" Lanno jätti poitsun keskikastin kalpailijaksi sijalle 24./46. Rassekin oli samassa porukassa puolenvälin krouvissa.
18.9.2010 Tapanila Swordfest 2010 vai pitäisikö sanoa Maunula Swordfest...
Kisapaikka oli jouduttu siirtämään Erän kodikkaasta kotihallista Maunulan viihtyisäänYdinpommibunkkeriin. Lauantaina kaikki turkulaiset olivat lukeneet ajo-ohjeen kisapaikalle, mutta sunnuntaina osa lastista teki pit-stopit Tapanilan kautta. Teemu voitti kotimaiset kisat pitkästä aikaa - sitä tosin auttoi se, että kovimmat kilpakumppanit olivat pitämässä miekkailuleiriä Euroopassa. Mutta voittaa voi vain olemalla kisapaikalla.
Swordfestistin Turku-annista jäi mieleeni erityisellä lämmöllä pieni kikkarapäinen miekkasankarimme Uula Kulju alle 11v. sarjasta. Tietysti kaikki sarjan osallistujat olivat syötävän söpöjä, mutta oman seuran kääpiöt ovat kaikkein söpöimpiä :)
Lintsasin miekkajuhlan sunnuntain, sillä luvassa oli monen viikonlopun kisaturismiputki.
Kovin oli Bygdöhuset muuttunut niistä ajoista, kun kävin siellä seitsemän kuukauden ajan Norjan keikallani miekkailua harrastamassa. Sama puunsävyinen tunnelma kuin vanhassa hallissa oli kuitenkin tallella.
Turku delegaatiossa matkustivat The Anttilas 4 hlö, The Seeve-Hakkaraiset 2 hlö, The Mellanen-Tapio 2 hlö sekä The Kirjonen 1 hlö. Muita suomalaisia osallistui 66 kisastartin verran, Suomen juniorimiekkailu saattoi olla ylpeä aktiivisuuden määrästä.
Olin mukana lähinnä kadettieni vuoksi. alle 17v. sarjaan osallistuivat 2 x Santeri ja Karri. Kirjosen poika pistikin ihan mukavasti vaikka joutui taipumaan kisan voittaneelle Viron Peeter Turnaulle luvuin 15-13. Erityisen iloinen olin lopputuloksesta sen vuoksi, että Santeri vähän dissasi itseään otteluun enemmän kuin tsemppasi - silti hän pysyi hyvin mukana ihan viimeisiin pistoihin asti, sijoitus 27./59. Muut "poikani" myivät nahkansa vähän halvemmalla, Karri ja Santeri ovat teknisesti taitavia, taitojen tuominen otteluun vain vielä vähän hakee aikaa ja paikkaansa.
Turismin kannalta reissu osoitti, miten kiva on asua Turussa. Oslolaisen pizzan hinnalla Turussa saa koko Menun, esimerkiksi. Kävin tietysti bongaamassa vanhan työpaikkani Kanadan suurlähettilään residenssissä. Tontti oli juuri niin suuri kuin muistinkin, talo puutarhoineen ja tenniskenttineen vie puoli korttelia niemen kärjessä. Jälkeenpäin ihmettelee mikähän kiire minullakin oli silloin nuorena poikan pois työpaikasta, jossa palkka jäi käytännössä puhtaana käteen, kun asunto ja ruoka kuuluivat diiliin.
Isojen poikien sarjassa miekkailun uloslyöntisysteemi näytti taas perspuolensa, kun Teemu ja alex joutuivat taas liian aikaisin vastakkain jo 16-cupissa. Teemun pinna ei pitänyt ja Alex vei matsin reilulla mariginaalilla. Teemu 11./77. Onneksi Alex hoiti homman ja voitti Pohjoismaisen Mestaruuden Suomeen, ei mennyt lapsi ihan pesuveden mukana.
Henkilökohtaisen kisan pettymykseen tuli alle 20v. poikien kalvassa balsamia, kun Teemu hoiti hienosti osuutensa Tanskaa vastaan ja repäisi ratkaisevan eron ennen Alexin ankkuriosuutta. Koko joukkue esitti vahvaa miekkailua myös Ruotsia vastaan, tekee se niin hyvää nähdä rakas vihollinen ihan altavastaajana. Pohjoismaiden mestaruus siis myös joukkueessa Suomeen. Odotuksen Euroopan Mestaruuskisojen joukkue-kisasta alkoivat nousta...
2.10.2010 Viron avoimet kalpamiekkailun mestaruuskilpailut, Tallinna
Uskoakko tätä edes todeksi. Suomen joukkue 1./16. Jos joskus 80-luvulla joku olisi väittänyt suomalaisten pistävän Viron parhaimmistoa joukkuekisassa lättyyn näiden kotikentällä, sitä olisi pidetty aika kalajuttuna. Niin vain nuoriso kuitenkin pyyhki lattiaa veljeskansan vahvimmilla seurajoukkueilla. Vuoden miekkailutekona palkitussa joukkueessa miekkailivat kuvassa vasemmalta oikealla Rasmus Mellanen, Alexander Lahtinen, Niko Vuorinen ja Teemu Seeve.
9.-10.10.2010 Minijuniorien ja juniorien kalpakisat, Porvoo
Itään käy Tmåffin tie. Anttila Express singahti moottoritielle jo perjantaina 8.10. Pienen retkeilymajatädin sekoilun jälkeen asetumme yöpuulle sata metriä kisapaikasta vasemmalle.
Viikonloppuna käykin Porvoon Urheiluhallilla vilske, turkulaisten osalta kisa-anti oli seuraavanlainen:
Tytöt ja pojat alle 11 v / 9 os.
5. Kulju, Uula - TMÅF
Tytöt ja pojat alle 13 v / 20 os.
3. Mikkilä, Inka - TMÅF
8. Mikkilä, Max - TMÅF
10. Kiljander, Oskar - TMÅF
Pojat alle 15 v / 18 os.
9. Anttila, Santeri - TMÅF
Pojat alle 17 v / 21 os.
2. Kirjonen, Santeri - TMÅF
10. Anttila, Santeri - TMÅF
17. Kulju, Elmo - TMÅF
20. Anttila, Karri - TMÅF
Tytöt alle 20 v / 12 os.
5. Kiijärvi, Katariina - TMÅF
Pojat alle 20 v / 18 os.
3. Mellanen, Rasmus - TMÅF
8. Kirjonen, Santeri - TMÅF
17. Anttila, Karri - TMÅF
18. Kulju, Elmo - TMÅF
Tiukoista tilanteista ja pienestä oli kiinni mm. Katan pääsy mitalliotteluihin - ilman ensimmäisen erän helposti annettua johtoa ja lähtemällä heti otteluun haastamalla cup-otelun voittanut Annen vastaripostipeliin, kamppailu olisi ollut voitettavissa.
Jos Rasse oli pitänyt hermonsa kurissa, Verkku olisi voitettu hankitun johdon avulla. Nyt matsi taisi tuntua voitetulta liian aikaisin. Klassista klassisin taktinen moka.
Inkan pääsy finaaliin taisi tyssätä kokemuksen puutteeseen. Ylivoimaista ulottuvuusetua ei vain osattu käyttää hyväksi, vaan ajauduttiin turhan lähelle.
Santeri K:n kovan taistelun kadettisarjan voitosta sen loppuhetkillä näet tästä. Kyykkyhyppypistoyritykset olivat kuin Tor Forssella konsanaan!
16.10.2010 Kupittaa Tournament, miesten ja naisten FIE-satelliitti kalpakilpailu
Syksyn turkulainen miekkailuhuipennus oli jälleen Kupittaa Tournament. Viime vuoden hyvin mennyt tuomarirekrytointi tuuditti järjestäjät Ruususen uneen ja realismi iskikin sitten kuin miljoona volttia. Viime hetken rukoilu, anelu ja lahjonta pelasti tilanteen niukasti ja tuomarointipalapeli saatiin harsittua kokoon. Ihmettelen edelleen - onko Suomen harvoilla FIE-tuomareilla ja FIE-kandidaateilla tosiaan niin paljon kotimaisia tilaisuuksia näyttää taitonsa, että Kupittaan kisapäivämäärää ei voi pistää ihan oma-aloitteisesti kalenteriin?
Osallistujamäärä oli hieman suurempi kuin edellisenä vuonna, mitään ennätyksiä ei kuitenkaan hätyytelty vaikka kisa oli saanut Satelliittitittelin lisäksi Eurofencing U23-rankingpisteiden jako-oikeuden. Kilpailullisesti kisa kuitenkin jäi kotimaisen miekkailun historiaan, sillä 32:n vuoden yrittämisen jälkeen suomalainen viimeinkin kipusi kilpailun ykköspallille. Voittaja oli Dennis Bade. Hienoa suomalaismenestystä entisestään kirkasti Andras Koroknay-Pal hopeasijallaan.
Parhaasta turkulaissijoituksesta vastasi vetreä veteraanimme Markku Lohi 15. / 73. Teemun tie katkesi niukkaan 14-15 tappioon alkuerien ykkösrankattua Ruotsin Andres Gomezia vastaan. Jossittelulle oli jälleen sijaa, sillä surkean ensimmäisen erän jälkeen ja ikävän suuruisen johtoaseman antamisen jälkeen Teemu hallitsi toista erää selvästi, mutta takaa-ajoasemassa joutuu ottamaan riskejä ja ne kostautuivat tällä kertaa.Teemun sijoitus viime vuosien tapaan keskikastissa 29. / 73. Rassen ja Santerin kohtaloiksi koitui huono alkueräranking. Kupittaan tasoisissa kisoissa häntäpään sijoille jääminen tietää armottaa raudan -eiku- teräksen - eiku -titaaniin kovaa!! vastusta ensimmäiseen uloslyöntiotteluun. Molemmat pojjaat pihalle, Rasse Ruotsin Tiveniuksen isän kädestä ja Santeri kissa-hiiri leikiten Viron Priinitsin toimesta.
Naisten kisaan starttasi Kupittaan Satelliittihistorian paras kattaus: peräti 46 naista. Erittäin ilahduttavan osallistujamäärän lisäksi myös taso oli kisan kovin sen FIE-historiassa. Suomalaisittain tämä kulminoitui siihen, että Kockin siskosten viime vuoden kaksoisvoitto vaihtui sijoihin 9. ja 11.
Turkulaistain parhaiten veti Katariina "Kata" Kiijärvi 22. / 46., mukana olivat myös Ninnu Hyvönen 30. / 46 ja Elena Mattsson 41./46.
Sunnuntaina pidetyssä miesten joukkuekisassa päästiin taas tuulettamaan Suomen juniorimaajoukkueen ansiosta. Alexander Lahtinen HFM, Kasper Roslander HFM (nykyään Habda), Teemu Seeve TMÅF ja Johannes Pulkkinen TMÅF voittivat joukkuekilpailun. Suomalaisittain apina karkoitettiin siis lopullisesti Kupittaan selästä, sillä myös joukkuekisan voitto oli tähän asti mennyt ulkomaiseen osoitteeseen.
26.10.2010 20v Junioreiden kalpamiekkailun Euroopanmestaruuskilpailut, Lobnya, Moskova - henkilökohtainen kilpailu.
Kilpailu, johon kaikki syyskauden odotukset kohdistuivat. Henkilökohtaista menestystä en kauhesti osannut odottaa, tietysti toivoin. Joukkuekisasta sen sijaan odotin vähintään 8 parhaan joukkoon sijoittumista, niin hyviä olivat tiimin Teemu-Alex-Kassu antamat signaalit olleet.
Tulospalvelu toimi tahmeasti ja siinä vaiheessa kun sain Lenalta tekstarin "Teemu on 8-cupissa" olin vasta tietoinen hyvin menneistä alkueristä. Mitallin esteenä oli enää Tanskan von der Osten, tuttu kaveri ja voitettavissa. Tasainen ja alussa Teemun hallitsema ottelu kariutui kuulema muutamaan huonosti valmisteltuun hyökkäykseen. Voin vain kuvitella sen pettymyksen tunteen mikä Teemulla oli. Kuten Belfastissa 2009 kadettien MM-kisoissa, taas jäätiin yhden askeleen päähän menestyksestä.
29.10.2010 0v Junioreiden kalpamiekkailun Euroopanmestaruuskilpailut, Lobnya, Moskova - joukkue kilpailu.
Koska Teemua lukuunottamat joukkueen muut jäsenet olivat sijoittuneet vaatimattomasti, Suomen rankingin tulisi olemaan varsin haastava joukkuekisaa silmälläpitäen. Mutta olivathan pojat olleet pahoissa paikoissa jo pitkin kautta...Suuri päivä lössähti käsiin kun avasin koneen työpaikallani. Kisa oli suomalaisten osalta Moskovassa jo ohi, Unkarille oli hävitty selkein luvuin 45-30. Päivä ei siitä parantunut vaan Oslossa vastaantulija ollut Ruotsikin voitti poikamme ja sijoitukseksi jäi vaatimaton 11./15. Mitä tapahtui vuoden ehkä odotetuimmassa kilpailussa? Osaltaan asiaa taustoittaa mukana olleen joukkueen valmentajan Peeter Neliksen raportti:
" Poikien joukkuekisa ei mennyt odotusten mukaisesti. Ensimmäinen takaisku tuli rankingin mukana. Saatiin pahin mahdollinen. Vaikka olisi voitettu Unkari, seuraavaksi tulisi Italia. Pojilla ei ollut oikeasti ongelmia motivaation kanssa, taistelutahto keinui n. max 80% tasolla. Otteluiden edettäessä Unkari onnistui tasaisesti kasvattamaan pistoeroa ja siinä vaiheessa tarvittiin täyttä 100% tai enemmän. Alettin häviämään matseja teknisellä tasolla ja se ei tietenkin tarjonnut mahdollisuutta tehdä läpimurtoa. Häviö Ruotsille ei tässä kisassa merkinnyt mitään, samoin kun voitto Turkista viimeisessä ottelussa. Ne olivat tavalla treenimatseja sen jälkeen kun korkeammat toiveet oli menetetty. Mielenkiintoinen paralleeli; Venäjän valmentajat pettyivät pahan kerran hävittyään 4-pääsystä Israelille. Venäjän juniori-maajoukkue oli just voittanut Venäjän aikuisten joukkuemestaruuden. Valmentajien mielestä sinne oli mennyt liika psyykkisiä ja fyysisiä resursseja. Samassa tilanteessa oli Suomen junioreiden maajoukkue, he voittivat Eestin seniorimestaruuden ja junioreiden PM-kisat. Saman juonen haluttiin jatkuvaan, mutta vauhti oli hiipunut."
Johtopäätös: Joukkuemenestyksen eteen tarvitaan hyvä rangking ja sopiva henkinen tauko edelliseen menestykseen, jotta taistelutahto saadaan 110%:iin.
29. - 31.10 2010 Miekkailuliiton II-Zorroleiri Parmaharjulla
Zorroleirin kanssa jouduttiin toisella kertaa kikkailemaan oikeastaan enemmän kuin ensiyrittämällä. Siirsin Zorroleirin lokakuulle, jotta se ei olisi ollut liian lähellä elokuussa olleiden seuraleirien kanssa. Siirto oli ehkä turha, sillä osanotto jäi samalle tasolle kuin ensiyrittämällä. Mutta ei se määrä vaan se laatu. Tiukka tiimimme piti sitten kivaa muidenkin edestä! Asiasta enemmän marraskuun postauksissa: Zorroleiri päivä 1. Zorroleiri päivä 2.
20.11.2010 alle 13v. ja alle 15v joukkueiden Syyskarnevaalit Turussa
Syksyset tunnelmat olivat lähinnä vitsi, kun kiinnitelin lumituiskussa kisan opaskylttejä Turun Suomalaisen Yhteiskoulun rauta-aitaan sormet kohmeessa.
16 joukkueellista teräviä tenavia starttasi kisaviirit liehuen aina niin jännittävään joukkuekoitokseen. En nyt malta olla kertaamatta joukkueiden nimiä - mielestäni tämä nimeämispolitiikka pitäisi ehdottomasti saada myös aikuisten SM-kisoihin nykyisen tylsän seuranimi + numero nimeämisen tilalle!! Mukana olivat: KPT 13: SUKLAAPATUKAT, ESCRIMAS,SAIRAANOUDOT UFOT,HAUKKA HALLITUS, 11 PUUTARHATONTTUA, PORVOO CAPITALS ja KAUHUKAKARAT
KPT 15:FC PRO, SOSIAALISET SIISELIT, KIRPPU JA KUMPPANIT, VERAN ÄRRIMURRI KEKSIT, TERMINAATTORIT, SOVJETSKIJI HOBITI, HEDELMÄT, SUOMEN PINGVIINIEN RINTAMA ja lopuksi jostain ihmeen syystä oma suosikkini ODOTTOMATTOMAN MIEKKAILUN GAMEPLAYER'S...siis niin random, niin random...
Kisan kulkua hieman tiivistäen voidaan todeta, että tunnelma oli niin tiivis kuin vain kuusi miekkailualuetta perusjumppasaliin tungettuna voi teettää. Olosuhteet ja etenkin kisan johtaja (minä) huomioiden homma kuitenkin pelitti.
Mikä sinulla on 22 minuuttia aikaa Miekkailulliselle Korkeakulttuurille, tässä sinulle KAIKKIEN Syyskarnevaalijoukkueiden Huimat TalentOsion Esitykset!
20.11.2010 alle 20v juniorien kalpamiekkailun maailmancup-osakilpailu Bratislava
Euroopassa Maailmancup osakilpailujen osallistujamäärät antavat oikean kuvan lajin koosta. Bratislavassa starttasi 195 juniorimiekkailijaa. Tällä kertaa tulosseuranta jäi Syyskarnevaalien jalkoihin, mutta sain kisauutisia Teemun soittaessa Bratislavasta. Hän oli ollut tyytyväinen miekkailuunsa, valitettavasti vain 64-cupin vastustajalotossa vastaan tuli kisan voittanut Tsekin Richard Pokorny. Kuten myöhemmin Young Lionssissa mukana olleet tietävät, kyseessä on KOVIN MAHDOLLINEN vastustaja. Teemu roikkui kuitenkin matsissa mukana käsi-ja varvaspistoilla viime hetkiin asti. Noutaja kuitenkin tuli luvuin 13-15. Sijoitus 56. /195.
4.12.2010 Young Lions kalpamiekkailun maailmancup-osakilpailu Helsinki
Tämän vuoden Young Lionsista voisi ehkä sanoa, että se oli sarjaansa luokiteltuna Suomen kaikkien aikojen kovatasoisin kilpailu. Maailman top tenistä kahdeksan miekkailijaa otti osaa YL:iin. Kisapaikaksi jouduttiin pakon edessä ottamaan kotoisa Maunulan bunkkeri, koska alkuperäinen Latokartanon Urheiluhalli oli pantu remontin takia kiinni.
Mutta edes kaikkien aikojen innokkain FIE-valvoja kummallisine kisaanpuuttumisineen ei onnistunut sössimään Leijona-tiimin raudanlujalla rutiinilla läpiviemää kisaa.
Vuoden viimeisessä kv-koitoksessaan Teemu eteni rutiinimiekkailulla 32-cuppiin, jossa vastaan tuli maailmanlistan kakkonen,Tsekin Michal Cupr. Teemu miekkaili agressiiviset painaen pelin vastustajan päätyyn. Vaikka osasta hyökkäyksiä tulee omaan takkiin, useimmista syttyy oikea lamppu ja Teemu pysyy johdossa. Tilanteessa 14-13 tulee erätauko. Tauon jälkeen Teemu lopettaa prässin ja Cupr pääsee mukaan rytmiin, kaksi viimeistä pistoa Tsekille. Valitettavasti. Jälkeenpäin voi aina viisastella, että oli turha muuttaa taktiikkaa ja antaa Cuprille aikaa tehdä omat siirtonsa.
Rasmus etenee Teemun tavoin 32-cuppiin ja saa vastaansa USAn Jonathan Yerglerin. Jenkin tyyli on hämäävän helpon oloinen ja ilmeisesti Rasse lähtee otteluun hieman huolimattomasti, koska Yergl saa alkuun monta lahjapistoa Rassen kädestä, hänen oman etäisyysvirheensä takia. Kun Alexkin sekoilee johtonsa italialaisensa hyväksi ovat ovat kaikki Suomi-pojat pihalla lopputaistosta.
18.12.2010 Veteraanien Kalvan ja Floretin SM-kisat Helsingissä
Näistähän onkin jo kehuskelut ihan tarpeeksi :)
Arkeen kuului lisäksi tasaisen taulukon vauhdilla kuusi tuntia ryhmän vetoa ja opparien antoa viikossa, aivan liian paljon työaikana miekkailuun liittyvien sähköpostien, kisamateriaalin ja seura-asioiden hoitoa. Jokunen Miekkailuliiton hallitusasioihin liittyvä reissu Helsinkiin ja jopa viikonloppu liiton strategia-asioissa. Hassua sinänsä, mutta nämä oikeasti eniten arkeen vaikuttaneet miekkailumenot kuitataan näillä parilla rivillä.
Ja nyt, katseet vuoteen 2011, huomenna vedetään ekat treenin klo 10-12.
Kadetti EM oteltiin Ateenan Olympialaisten miekkailuhallissa: kuva Copyrigh Verneri Vesterinen
Jos et ole koskaan seurannut miekkailukilpailua, otsikkoon liittyvä taustojen selvitys voi olla paikallaan. Yleensä miekkailukilpailu etenee näin: Ensi kilpailijat jaetaan alkueriin kulloinkin käytettävän rankingin perusteella. Eriin siis pyritään ripottelemaan tasaisesti hyviä ja vähemmän hyviä miekkailijoita, jotta alkueristä tulisi keskenään mahdollisimman tasaväkisiä ja jatkoa ajatellen myös tasa-arvoisia.
Alkueristä saadaan laskennallinen paremmuusjärjestys. Laskennallinen on hyvä sana, koska esimerkiksi alle 17v. Euroopanmestaruuskisoihin starttasi 101 miekkailijaa, jotka jaettiin 15 alkuerään. Erän koosta riippuen miekkailija otteli kuutta tai viittä kilpakumppania vastaan. Voittojen lisäksi paremmuusjärkestykseen laskeminen perustuu annetuihin osumiin (autuaampi antaa kuin ottaa...) sekä osumaindeksiin. Jos siis saa takkiin enemmän kuin antaa kuonoon, niin osumaindeksi on miinusmerkkinen, mutta jos vastapäädyssä ropisee enemmän kuin itse ottaa pistoja vastaan osumaindeksi on plussan puolella.
Ottaen siis huomioon, että pudotusvaiheen otteluparit määräytyivat sen perusteella, miten kukin suomalainen miekkaili otoksella 5/100 mahdollista vastustajaa tai 6/100 mahdollista vastustajaa, niin voi verrata pudotusparin muodostumista jossain määrin arpapeliin.
Tämän päiväinen kisa perustui käsittääkseni Eurocadet circuit-kilpailusarjassa saatuihin pisteisiin
joissa sankarimme
Verkku sijalla 18.
Rasse sijalla 101.
Gunnar sijalla 147.
Ivar sijalla 168.
Verneriä lukuun ottamatta kaikki lähtivat kisaan periaatteessa huonoilla pisteillä.
Alkuerien jälkeen sijoitukset /101 kilpailijaa:
Rasmus 35/101
Verkku 42/101
Gunnar 87/101
Ivar 94/101
Ennenkuin tuuletan Rassen hyvin menneille alkuerille, kurkataanpa mille sijalle hän olisi voinut indeksin perustella päästä. Mr. Mellanen sai 4/6 voittoa, joille jaettiin mahdollisuus päästä sijoille 23 - 37. Sija 35. selittyy sillä, että Turun Miekkailijoiden verbaalivirtuoosi kampesi peräti kolme voitettua otteluaan neljästä numeroin 5-4. Niukaakin niukempaa indeksiä siis. Mitä jos Rasse olisi saanut parhaan indeksin noilla neljällä voitollaan? Kuka olisi tullut vastustajaksi saksalaisen Simon Mangoldin sijaan? Noh - tietysti rakkain vihamies ja paras kaveri: Verkku "Verneri" Vesterinen ...from Finland.
Vaan ei tullut. Tekstiviestiuutisia Ateenasta, toimittajina Mikko Mellanen ja Anttoni Vesterinen, tekstin "lievä" värittäminen Tero Hakkarainen.
"Tervetuloa tänne Ateenan Olympiahalliin, jossa on sähköä ilmassa, kun sata ja yksi kadetti-ikäistä aselajinsa kansallista huippua käy ottamaan mittaa toisistaan. Olympiapuitteet ovatkin oivat ja sopivat Euroopan Mestaruuskilpailujen puitteisiin, sillä täällähän on rajoitettu osallistuminen neljään edustajaan per maa. Suuristakin miekkailumaista on siis paikalla vain parhaimmisto, joten yllätyksille jää sijaa kun kärki on kova mutta kapeampi kuin avoimissa kilpailuissa." "Alkuerät on juuri oteltu ja niistä voidaan todeta, että tiukkaa ja vieläkin tiukempaa vastusta oli tarjolla. Suomen Rasmus Mellanen piti hermonsa kiitettävästi kurissa, vaikka hän joutui kampeamaan otteluistaan peräti kolme äärinmäisen tiukkaan 5-4 voittoon. Yksi voitetuista oli Puolan Tomasz Kruk, joka raivasi kisassa tiensä kahdeksan parhaan joukkoon. Samoin Verneri Vesterin osoitti jäätävää asennetta voittaessaan ratkaisevasti Belgian Mathias Florun ajalla luvuin 4-3. Joukkomme esitaistelijoilla oli siis ruuti kohtuullisen kuivaa." "Muista suomalaisista ensikertalainen Ivar Lönnberg näytti hyviä otteita ja pienellä Lady Fortunan avustuksella lopputulos olisi voinut olla toisenlainen. Ivar joutui luovutamaan kolme kertaa viimeisen, ratkaisevan pisteen kokeneemmille kilpakumppaneilleen. Pienestä oli siis kiinni, ettei Ivar olisi voinut nousta peräti raskaan keskisarjan kahinoihin, kun cup-pareja jaettiin. Ivarilla on kuitenkin vielä kaksi vuotta aikaa hakea kovuus ratkaisun hetkiin, joten hyvällä tiellä ollaan." "Gunnar Gräsbeck jäi Ivarin tavoin pois kärkikahinoista. Tänään ei vain ollut Gunnarin päivä." "Miekkailutermein Tableau eli uloslyöntitaulukko on valmis. Rasmuksen pariksi varmistui Saksan Simon Mangold. Klassisesti floretilla aloittanut Saksalainen ei ole mikään heittopussi, sillä hän sijoittu ikäluokkansa Saksanmestaruuskisoissa 2009 kuudenneksi. Mainittakoon, että Saksassa kadettiluokan kansallisissa miekkailukilpailuissa saadaan helposti kokoon kaksinkertainen määrä miekkailijoita verrattuna käynnissä olevaan EM-koitokseen." "Vernerin vastustaja Tanskan Fredrik Von Der Osten on miekkailun monilahjakkuus, joka on saavuttanut Maailma Cup -pisteitä sekä kalvalla että floretilla. Kalvassa 17-vuotias "juustomies" on alle 20v. FIE rankingissa sijalla 21. , paras suomalainen on tällä hetkellä 20v. sarjassa otteleva Teemu Seeve sijalla 24. Fredrikin esimerkki on osaltaan vahvistamassa uskoani, että kehittyvälle miekkailijalle on vain hyväksi otella molempia pistoaseita, jotta sekä defensiivinen, että offensiivinen ottelun hallinta tulevat osaksi selkärankaa." "On aika siirtyä hetkiin, jolloin vain toinen voi voittaa. Rasmus ottaa ottelussaan "ensiveren" ja johtaa 1-0. Mangold vastaa kuitenkin heti ja tekee peräkkäin peräti neljä onnistunutta flessiä. Huomattuaan linjavirheensä Rasse tarkentaa ojennustaan. Riposti alkaa purra ja tauolle mennään tasalukemissa 5-5." "Vauhti on kovaa, mutta turkulainen pysyy kyydissä. Jalkatyön tyylistä ei onneksi jaeta pisteitä, kun kärki on kohdallaan. Hetken vaikuttaa siltä, että Mangold alkaa turhautua Rassen siistiin vastapistotaktiikaan.Takarajalla tapahtuu. Erä lähenee jo loppuaan kun tuomari hylkää Rasmuksen lähitaistelupiston, joka olisi vienyt Suomen 8-6 johtoon. Sen sijaan Saksa tasoittaa ja kirii erätauolle 9-7 johdossa." "Viimeinen erä alkaa tuplapistolla, 8-10 Mangoldille. Äärinmäisen tarkkaa kyttäystä molemmilta, kumpikaan ei halua tehdä virhettä. Lähitilanne, sohimista, Saksan lamppu syttyy. Pahus! Jo 8-11. Mellanen ei luovuta, sitkeästi saalistamalla tilanne tiivistyy vielä lukuihin 10-11. Kaksitoista sekunttia otteluaikaa jäljellä! Kiihkeää takaa-ajoa mutta väärä lamppu - 10-12 - vielä noustaan 11-12 - kaatuilua, taistelua, VIISI SEKUNTIA aikaa. Pakkoyrittäminen kääntyy virheiksi. Loppuun asti taistellen Suomi kaatuu Saksalle 11-14." "Verneri Vesterisellä on kova paikka. Kimmoisasti liikkuva tanskalainen aloittaa ensimmäisen erän vahvasti ja tauolle mennään lukemissa juutinmaan johdossa 2-7. Verkun valmentaja Kimmo Puranen antaa vakavailmeisenä ohjeita Von der Ostenin kukistamiseksi. Toisella jaksolla Verkun käsi käy jo paremmin. Osumia syntyy tiuhempaan tahtiin kuin alussa, mutta se ei riitä. Suomi vs. Tanska päätyy tappioon 8-15. Vaan periksi ei anneta, vielä se smörrebröd syötetään poikittain ..."
Äskettäin saamamme puhelinraportin mukaan pettymyksen lisäksi joukkueemme on nielenyt myös lammasta. Rasse kommentoi suoritustaan. "Perusmiekkailulla pääsi kuusneljäkerhoon, mut saku hallitsi lopussa ottelua sen verran, että turpaan tuli.Voitettavissa olis ollut." Ja mikä tietysti parasta, seuraavaksi vastaan olisi tullut kisan voittanut Italian Marco Fichera, joka tiputti Rassen voittaneen Mangoldin 15-5. "Jaa - se pikkumies, noh sitä vastaan olis vaan pitänyt ojentaa käsi, siinässe olis ollut."
Isänmaa, ällös huolissas oo, poikais itsetunto, se nousee vaan!
Tekstiviestikuulumisia Ateenasta! Lämpöä +21 C ja toistaiseksi kaikki hyvin.
Poikien alle 17v. joukkue on tänään hakenut tuntumaa kisapaikkan toimivaan Ateenan Olympiahalliin kevyen treenin ja Purasen Kimmon opparien avulla. Rasmusta koko viime viikon kiusannut flunssan poikanen oli ilmeisesti saatu lauantaina aloitetulla antibioottikuurilla kuriin, sillä terveys vaikutti olevan ookoo. Kun vielä aseetkin menivät läpi tarkastuksesta, niin materiaalinen ja fyysinen puoli huomista koitosta varten on kohdallaan.
Suomen joukkueen johto päätti jättää kisojen avajaisseremonian väliin, sillä hotellille olisi päästy vasta myöhään illalla. Kilpailullisesti oikea ratkaisu vaikka mukana oleville pojille se saattaakin olla matkailullisesti pieni pettymys.
Huomiseen kisaan osallistuvat miekkailijat ranking-järjestyksessä:
Muistinpa, että kuka vanhoja muistelee, se helpolla pääsee, joten cut-and-pastasin liiton sivulta oman haamukirjailuni jutusta, jonka sanat pistin Teemun suuhun hänen voitettuaan alle 17-vuotiaiden Euroopan Mestaruuden. Pieniä asiavirheitä ja rankasta kieli poskesta-tyylistä huolimatta, tämä on edelleen hyvin opettavainen tarina kaikille junnumiekkailijoille. Matsit pitää lukea niin hyvin, että ne voi kuvailla jälkikäteen vaikka paremman puutteessa omalle faijalleen.
Kadettien EM-kisat Rovigossa 5.3. 2008
Kisapaikkana oli Rovigon entinen sokeritehdas CenSer. Miekkailu tapahtui eri saleissa, kahdessa kerroksessa alueita oli yhteensä 14, lisäksi lämmittelyä varten oli pohjakerroksessa 4 aluetta. Alkuerät ja cupin alkuvaihe pidettiin ykkös- ja kakkoskerroksen "karsintasaleissa". 32 Cuppeja varten oli 2.kerroksessa värialuesali, jossa olivat vihreä, punainen, keltainen ja sininen alue. Värisalin laitteissa näkyivät ledeillä miekkailijoiden nimet ja tietysti normaali ottelutilanne. Finaalia varten oli vielä oma salinsa ykköskerroksessa, jossa oli korotettu finaalialue ja hullut laitteet. (toim. huom. ihan normaalit mannermaiset tulostaulut, niitä vaan ei näe Suomessa = kalliit)
Ilmoittauminen ei ollut ihan helppoa, sillä vastaanotossa kukaan ei osannut englantia. Riittävän huitomisen jälkeen saimme kuitenkin ilmoitettua itsemme kisaan.
Alkuerissä hävisin ekan matsini puolalaista Pacekia vastaan. Kaikki oli ihan jees ja johdin jo 4-3 mutta polski tasoitti ja otti vikan vastaflessillä. Toiseksi tuli vastaan suoralla kahvalla otellut saksalainen Bodoczi jonka flessasin kolme kertaa pihalle ja otin seuraavat kaksi varpaasta, voitin 5-1. Kolmas kaveri oli tanskalainen Robl, jonka piti olla erän toiseksi helpoin. Sain pari pistoa sivucupeella mutta jotenkin kaveri onnistui aina sähläämään matsin tasoihin. Ottelu meni jatkoajalle tilanteessa 4-4 ja sain edun. Painostin kaverin päätyyn ja valmistelin hyökkäystä rintaan kättä pommittamalla ja osuin vähän vahingossa ranteeseen. Tuomari huomasi lampun palavan vasta kun olin jo päättänyt hyökkäyksen rintaan. Matsi mulle 5-4.
Tanskalaisen jälkeen tuli vastaan kova ranskalainen Fonson. Olin katsellut hänen matsejaan ja huomannut että että kaveri otti melko usein hyökkäykset vastaan syvällä kvartilla. Kvartin välttääkseni yritin alussa tulla läpi alalinjasta oktaavin kautta, josta sainkin yhden piston. Toinen tuli läpi kvartin yli flessaamalla, yhden sain varpaasta, yhden käteen vastaan ja yhden tuplan Fonsonin omasta hyökkäyksestä. Voitin 5-2.
Tokavika poulevastustaja oli Makedonian Isaylovski. Ottelua ehkä vähän kuvaa yksi hyökkäys, jonka aloitin oktaavisidontana, pisto valui olkapäästä yli, no, ei se mitään, jatkan remisillä, mutta sekin meni ohi. Damn. Pakitan vielä samaan tempoon ja yritän heti cupeella käteen -ohi- ei kun flessi perään -ohi- kerran vielä remise kuokkimalla ja johan osui. Kaiken tämän sähläyksen aikana kaveri ei siis osunut minuun. Voitin 5-0. Vikana oli espanjalainen banaanikaveri Casado. Hän yritti koko ajan kalastaa varvaspistoa ja sainkin yhden nätin osuman ranteeseen kesken varvastelun. Matsi oli helppoa suoraa miekkailua, voitin 5-2.
Tulosten odotteluvaihe oli aika sekavaa italialaistameininkiä, mutta sain jotenkin selville missä eka 64 cupin matsini oli. Rankingissä olin 4. alkueräkierroksen jälkeen.
Cuppia varten piti siirtyä eri saliin ja alueelle 2. Tuomarilla ei kuitenkaan ollut otteluni lappua ja paikalle alkoi jo kokoontua säilämiekkailjoita. Aloin vähän hermostua, että olin väärässä paikassa ja olin jo lähdössä etsimään aluettani kun tuomari viimein ilmoitti että olinkin oikeassa paikassa.
Vastaan tuli ukrainalainen Krasnyansky. Tiesin että kaveri oli voitettavissa ja pääsinkin helpon tuntuisesti johtoon, mutta jotenkin höntyilin etuni ja toisen erän jälkeen johdin vain yhdellä pistolla. Päätin ryhdistäytyä, annoin kaverin kolmannessa erässä tulla vapaasti päin, otin terän rauhassa kiinni ja pistin. Voitin 15-10.
32-cupissa kaikki ottelut olisi pitänyt olla värialuesalissa, mutta kilpailut olivat niin paljon myöhässä, että ottelu jaettiin tavallisiin saleihin. Vastaan tuli sama puolalainen, jonka voitin 2007 Serbian EMssä 32-cupissa. Aika sattuma. Eka erä oli tasainen, 6-5 koitin katsella onko kaveri oppinut jotain pahaa juttua vuoden aikana. Totesin että kaveri miekkaili edelleen aika kyttäämällä. Peeter sanoi että voin pistää vauhtia matsiin ja olin itsekin jo huomannut flessatessani, että kaveri ei ollut mikään hyvä puolustaja. Ajoin hänet päätyyn ja sain päätettyä muutamia degagee-hyökkäyksiäni aika helposti eri paikkoihin. Ottelu oikeastaan ratkesi siihen, voitin 15-10.
16-cuppia varten kilpailijoiden piti mennä erilliseen odotushuoneeseen, mutta koska en tiennyt että sellaiseen piti mennä, kävin vähän ulkona hengailemassa ja kuuntelemassa musaa. Palatessani kaikki etsivät minua ja tuli vähän kiire saada aseet tarkastukseen ja ehtiä alueelle…
Sinisellä alueella odoti italialainen Bruttini, joka pudotti edellisessä matsissa sairaan hyvän unkarilaisen File'en. Olin oikeastaan odottanut unkarilaista vastustajaksi, koska hän oli pärjännyt hyvin junioritason maailman cupeissa, joten oli vähän yllätys, että vastaan tulikin italialainen. (toim. huom: unkarilainen File oli mm. Alpe Adria 2007 juniorien MCssä 13. italialainen Bruttini 26. ja valitettavasti Teemu oli oikeassa unkarilaisen vaarallisuudesta -File voitti Teemun myöhemmin 2008 Sisiliassa pidetyissa MM-kisoissa heti 64 cupissa... )
Olin jo aika tyytyväinen, kun olin päässyt jo niin pitkälle ja koska vastus tuntui aika kovalta, en ollut enää kovin toiveikas voitostani. Alex oli kuitenkin katsonut Bruttinin matsia ja tiesi että kaveri enempi vaan venaa ja pistää vastaan, joten ajattelin että ehkä kaveri on vähän huonompi hyökkäämään ja päätin kytätä itsekin. Annoin italialaiselle ottelun otteen haltuun, mutta hän saikin pistoja omista semihyvistä hyökkäyksistään. Etenimme italialaisen johtaessa ja ekan erän jälkeen Peeter kehoitti hakemaan vahvemmin omia pistoja. Yritin saada liikkeen haltuuni mutta matsi meni kuitenkin kaavalla Bruttini johtaa kahdella, saan tasoihin, Bruttini menee taas kahden piston johtoon jne. Pikku hiljaa ottelu kuitenkin tasoittui niin, että kaveri sai kuitattua vaan yhden piston johdon ja tilanteessa 12-12 alkoin ekaa kertaa uskomaan, että ottelunhan voi voittaa. Päätin että enää italialainen ei saa omaa pistoa. Keskityin tekemään hyökkäyksen samalla tavalla miten olin saanut tasoittavat (toim. huom! erittäin tärkeä havainto! Voi tunuta itsestään selvältä, mutta jostain syystä miekkailija harvoin tajuaa jatkaa hyvin toiminutta teemaa tappiin asti) ja sain ekaa kertaa johdon 13-12 aikaiseksi.Sitten tein tyhmän flessin, ottelu 13-13. Taas alusta - painostin oman aloitteen ja sain tehtyä pisteen omalla hyökkäykselläni. Lisää vaan painostusta, italialainen tuli liikkeeseen mukaan ja sain kalastettua siistin voittopiston varpaasta. 15-13! Oli aika hyvä fiilis.
8 cuppia varten juttelimme Peeterin kanssa mitä teemme seuraavaksi vastaan tulevan unkarilaisen Gyoryin kanssa. Kaveri on sairaan pitkä suoralla kahvalla otteleva vasuri, joka oli tiputtanut 32 cupissa Norjan Milakin 15-10 ja 16 cupissa ehkä kisan etukäteen parhaan Italialaisen Bino Gabrielin 15-9 (toim. huom. Bino oli Budapestin Coupe de Heraclesissa 2008 sijalla 8. mutta Gyorgyi löytyi vasta sijalta 120.). Peetrin idea oli pitää oma unkarilaisen korkeaa sixtiä vastaan oma korkea sixti ja pistää sen kautta vastaan. Kun taktiikka oli pohdittu, taas ulos keskittymään ja biisi soimaan.
Jotenkin tällä kertaa tuli sitten ihan oikeasti kiire, kun Kassu juoksi ulos ja sanoi että mun pitää mennä heti alueelle. Onneks ei sentään tullut korttia. Alussa tuli pari pistoa tasatahtiin ja yritin pitää yläsiksitaktiikasta kiinni. Kaveri tuli kuitenkin läpi omilla hyökkäyksillään ja törmäsi kerran ihan päinkin ilman että sai varoitusta. Unkarilainen pääsi jotain 5-2 johtoon joten mun oli pakko aloittaa oman piston hakeminen. Aloin pikkuhiljaa saamaan pistoja omalla ja vastaflessillä sikstin ja tuplasiksitin kautta. En muista ottelua ihan tarkkaan mutta jossain 10 piston tienoilla pääsin ekan kerran parin pisteen johtoon. Yritin pitää aloitteen hallussani vaikka unkarilainen painosti sikana, hain omaa hyökkäystä tai vain hyökkäsin hyökkäystä vastaan. Ottelun vika pisto tuli tuplana vastaflessillä. Oli niin hyvä fiilis.
Semeihin oli kauheesti aikaa - puolitoista tuntia, mutta jostain syystä sekä Peeter että Kim sanoivat, että en saa mennä minnekään. Outoa. No, odottelin ryhdikkäästi paikoillani ja kuuntelin musaa, aseetkin olivat jossain tarkastuksessa, joten niillekään ei voinut tehdä mitään.
(Suomen FIE-tuomarina EMssä toiminut Kim Lindberg avasi jälkeenpäin mitä "Peeter ja Kimi eivät päästäneet silmistään" tarkoitti XD. "Tuomarinuvosto oli jo antanut kaksi huomautusta Suomen delegaation johdolle Teemun poistumisesta callingroomista. Tämä siis ennen tab 16. Tuomarin noutaessa sankariamme callroomista tab 16 haluaa sankari tuulitukka poistua saattueesta veskiin!!! Miekkailija, jolla on jo KAKSI huomautusta alla, lähtee ominpäin vessaan; jättää tuomarin, kanssavastustajan, saattajat, katselijat odottamaan... Eipä löytynyt sääntökohdasta klausulia, joka sen olisi kieltänyt. Vaatii todella kylmähermoisuutta. Tuomarikolleegani ei ollut koskaan nähnyt vastaavaa kylmähermoisuutta, eikä uskonut silmiään. Tästä asiasta sain kuulla useasti koko loppuviikon. Istuin siis koko loppuajan Teemun vieressä ja katsoin, että kaikki meni niinkuin piti. ( Sain tiedon vasta tässävaiheessa Peeteriltä, että Teemua oli jo kaksi kertaa varoitettu 10 min callroom säännöstä t.86.5. ( Normaalisti yksi varotus ja kilpailuista pois sulkeminen.)
Semeissä vastaan tuli alkuerässä ollut ranskalainen Fonson. Kaveri oli just voittanut jonkun tosi ison kadettikisan Ranskassa ja oli yleisön ennakkosuosikki. Yritin aloittaa matsin puhtaalta pöydältä vaikka olin voittanut alkuerämatsin aika selvästi. Ranskalainen painosti mutta huomasin pian jo johtavani 5-1. Jotenkin matsissa ei ollut enää mitään paineita vaan pystyin keskittymään ihan vaan ottelemiseen, en kauheasti funtsinut mihin pistäisin, mutta matsissa vaan tuntui onnistuvan melkein kaikki mitä vaan tein. En jotenkin voinut edes kuvitella häviäväni. Voitin 15-10. Jälkeenpäin Peeter sanoi, että monet pistot tulivat ihan vaan stoppareilla kättä ojentamalla ja vika flikki napsahti ranskalaisen käteen niin, että Fonson ei ehtinyt edes reagoida mistä se tuli.
Finaaliottelu olikin sitten jo enempi työvoitto Sveitsin Harry Potterista - siis Cleninistä. Tilanteet päättyivät usein lähitaisteluun ja niissä olin vähän parempi. Clenin oli tosi urheilullinen ja reilu kaveri, hän tuli heti matsin jälkeen onnittelemaan ja myöhemmin vielä palautti mun aseeni, joka oli vahingossa joutunut finaalialueelta hänen kassiinsa.
Lopuksi tietysti: katso video: mikä on hauskaa, niin tarkkaileppa Teemun tapaa nyhtää kenkäänsä ja katso sitten edellinen MC-voittovideo...
