Lisää kuvia Coupe du monde juniors Epée, Luxembourg 2009
MIEKKAILULLISTA-FENCINGLICIOS
MIEKKAILUBLOGI
Asiaa miekkailusta ohipistoja unohtamatta
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Historia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Historia. Näytä kaikki tekstit
maanantai 19. lokakuuta 2009
Miekkailukuvia MC Luxemburgista
Muutama kuva Luxemburgin juniori MCstä 13.9.2009
Lisää kuvia Coupe du monde juniors Epée, Luxembourg 2009
Lisää kuvia Coupe du monde juniors Epée, Luxembourg 2009
perjantai 25. syyskuuta 2009
Retro juttu: Teemu on Euroopan mestari
Muistinpa, että kuka vanhoja muistelee, se helpolla pääsee, joten cut-and-pastasin liiton sivulta oman haamukirjailuni jutusta, jonka sanat pistin Teemun suuhun hänen voitettuaan alle 17-vuotiaiden Euroopan Mestaruuden. Pieniä asiavirheitä ja rankasta kieli poskesta-tyylistä huolimatta, tämä on edelleen hyvin opettavainen tarina kaikille junnumiekkailijoille. Matsit pitää lukea niin hyvin, että ne voi kuvailla jälkikäteen vaikka paremman puutteessa omalle faijalleen.
Kadettien EM-kisat Rovigossa 5.3. 2008
Kisapaikkana oli Rovigon entinen sokeritehdas CenSer. Miekkailu tapahtui eri saleissa, kahdessa kerroksessa alueita oli yhteensä 14, lisäksi lämmittelyä varten oli pohjakerroksessa 4 aluetta.
Alkuerät ja cupin alkuvaihe pidettiin ykkös- ja kakkoskerroksen "karsintasaleissa". 32 Cuppeja varten oli 2.kerroksessa värialuesali, jossa olivat vihreä, punainen, keltainen ja sininen alue. Värisalin laitteissa näkyivät ledeillä miekkailijoiden nimet ja tietysti normaali ottelutilanne. Finaalia varten oli vielä oma salinsa ykköskerroksessa, jossa oli korotettu finaalialue ja hullut laitteet. (toim. huom. ihan normaalit mannermaiset tulostaulut, niitä vaan ei näe Suomessa = kalliit)
Ilmoittauminen ei ollut ihan helppoa, sillä vastaanotossa kukaan ei osannut englantia. Riittävän huitomisen jälkeen saimme kuitenkin ilmoitettua itsemme kisaan.
Alkuerissä hävisin ekan matsini puolalaista Pacekia vastaan. Kaikki oli ihan jees ja johdin jo 4-3 mutta polski tasoitti ja otti vikan vastaflessillä. Toiseksi tuli vastaan suoralla kahvalla otellut saksalainen Bodoczi jonka flessasin kolme kertaa pihalle ja otin seuraavat kaksi varpaasta, voitin 5-1. Kolmas kaveri oli tanskalainen Robl, jonka piti olla erän toiseksi helpoin. Sain pari pistoa sivucupeella mutta jotenkin kaveri onnistui aina sähläämään matsin tasoihin. Ottelu meni jatkoajalle tilanteessa 4-4 ja sain edun. Painostin kaverin päätyyn ja valmistelin hyökkäystä rintaan kättä pommittamalla ja osuin vähän vahingossa ranteeseen. Tuomari huomasi lampun palavan vasta kun olin jo päättänyt hyökkäyksen rintaan. Matsi mulle 5-4.
Tanskalaisen jälkeen tuli vastaan kova ranskalainen Fonson. Olin katsellut hänen matsejaan ja huomannut että että kaveri otti melko usein hyökkäykset vastaan syvällä kvartilla. Kvartin välttääkseni yritin alussa tulla läpi alalinjasta oktaavin kautta, josta sainkin yhden piston. Toinen tuli läpi kvartin yli flessaamalla, yhden sain varpaasta, yhden käteen vastaan ja yhden tuplan Fonsonin omasta hyökkäyksestä. Voitin 5-2.
Tokavika poulevastustaja oli Makedonian Isaylovski. Ottelua ehkä vähän kuvaa yksi hyökkäys, jonka aloitin oktaavisidontana, pisto valui olkapäästä yli, no, ei se mitään, jatkan remisillä, mutta sekin meni ohi. Damn. Pakitan vielä samaan tempoon ja yritän heti cupeella käteen -ohi- ei kun flessi perään -ohi- kerran vielä remise kuokkimalla ja johan osui. Kaiken tämän sähläyksen aikana kaveri ei siis osunut minuun. Voitin 5-0.
Vikana oli espanjalainen banaanikaveri Casado. Hän yritti koko ajan kalastaa varvaspistoa ja sainkin yhden nätin osuman ranteeseen kesken varvastelun. Matsi oli helppoa suoraa miekkailua, voitin 5-2.
Tulosten odotteluvaihe oli aika sekavaa italialaistameininkiä, mutta sain jotenkin selville missä eka 64 cupin matsini oli. Rankingissä olin 4. alkueräkierroksen jälkeen.
Cuppia varten piti siirtyä eri saliin ja alueelle 2. Tuomarilla ei kuitenkaan ollut otteluni lappua ja paikalle alkoi jo kokoontua säilämiekkailjoita. Aloin vähän hermostua, että olin väärässä paikassa ja olin jo lähdössä etsimään aluettani kun tuomari viimein ilmoitti että olinkin oikeassa paikassa.
Vastaan tuli ukrainalainen Krasnyansky. Tiesin että kaveri oli voitettavissa ja pääsinkin helpon tuntuisesti johtoon, mutta jotenkin höntyilin etuni ja toisen erän jälkeen johdin vain yhdellä pistolla. Päätin ryhdistäytyä, annoin kaverin kolmannessa erässä tulla vapaasti päin, otin terän rauhassa kiinni ja pistin. Voitin 15-10.
32-cupissa kaikki ottelut olisi pitänyt olla värialuesalissa, mutta kilpailut olivat niin paljon myöhässä, että ottelu jaettiin tavallisiin saleihin. Vastaan tuli sama puolalainen, jonka voitin 2007 Serbian EMssä 32-cupissa. Aika sattuma. Eka erä oli tasainen, 6-5 koitin katsella onko kaveri oppinut jotain pahaa juttua vuoden aikana. Totesin että kaveri miekkaili edelleen aika kyttäämällä. Peeter sanoi että voin pistää vauhtia matsiin ja olin itsekin jo huomannut flessatessani, että kaveri ei ollut mikään hyvä puolustaja. Ajoin hänet päätyyn ja sain päätettyä muutamia degagee-hyökkäyksiäni aika helposti eri paikkoihin. Ottelu oikeastaan ratkesi siihen, voitin 15-10.
16-cuppia varten kilpailijoiden piti mennä erilliseen odotushuoneeseen, mutta koska en tiennyt että sellaiseen piti mennä, kävin vähän ulkona hengailemassa ja kuuntelemassa musaa. Palatessani kaikki etsivät minua ja tuli vähän kiire saada aseet tarkastukseen ja ehtiä alueelle…
Sinisellä alueella odoti italialainen Bruttini, joka pudotti edellisessä matsissa sairaan hyvän unkarilaisen File'en. Olin oikeastaan odottanut unkarilaista vastustajaksi, koska hän oli pärjännyt hyvin junioritason maailman cupeissa, joten oli vähän yllätys, että vastaan tulikin italialainen. (toim. huom: unkarilainen File oli mm. Alpe Adria 2007 juniorien MCssä 13. italialainen Bruttini 26. ja valitettavasti Teemu oli oikeassa unkarilaisen vaarallisuudesta -File voitti Teemun myöhemmin 2008 Sisiliassa pidetyissa MM-kisoissa heti 64 cupissa... )
Olin jo aika tyytyväinen, kun olin päässyt jo niin pitkälle ja koska vastus tuntui aika kovalta, en ollut enää kovin toiveikas voitostani. Alex oli kuitenkin katsonut Bruttinin matsia ja tiesi että kaveri enempi vaan venaa ja pistää vastaan, joten ajattelin että ehkä kaveri on vähän huonompi hyökkäämään ja päätin kytätä itsekin. Annoin italialaiselle ottelun otteen haltuun, mutta hän saikin pistoja omista semihyvistä hyökkäyksistään. Etenimme italialaisen johtaessa ja ekan erän jälkeen Peeter kehoitti hakemaan vahvemmin omia pistoja. Yritin saada liikkeen haltuuni mutta matsi meni kuitenkin kaavalla Bruttini johtaa kahdella, saan tasoihin, Bruttini menee taas kahden piston johtoon jne. Pikku hiljaa ottelu kuitenkin tasoittui niin, että kaveri sai kuitattua vaan yhden piston johdon ja tilanteessa 12-12 alkoin ekaa kertaa uskomaan, että ottelunhan voi voittaa. Päätin että enää italialainen ei saa omaa pistoa. Keskityin tekemään hyökkäyksen samalla tavalla miten olin saanut tasoittavat (toim. huom! erittäin tärkeä havainto! Voi tunuta itsestään selvältä, mutta jostain syystä miekkailija harvoin tajuaa jatkaa hyvin toiminutta teemaa tappiin asti) ja sain ekaa kertaa johdon 13-12 aikaiseksi.Sitten tein tyhmän flessin, ottelu 13-13. Taas alusta - painostin oman aloitteen ja sain tehtyä pisteen omalla hyökkäykselläni. Lisää vaan painostusta, italialainen tuli liikkeeseen mukaan ja sain kalastettua siistin voittopiston varpaasta. 15-13! Oli aika hyvä fiilis.
8 cuppia varten juttelimme Peeterin kanssa mitä teemme seuraavaksi vastaan tulevan unkarilaisen Gyoryin kanssa. Kaveri on sairaan pitkä suoralla kahvalla otteleva vasuri, joka oli tiputtanut 32 cupissa Norjan Milakin 15-10 ja 16 cupissa ehkä kisan etukäteen parhaan Italialaisen Bino Gabrielin 15-9 (toim. huom. Bino oli Budapestin Coupe de Heraclesissa 2008 sijalla 8. mutta Gyorgyi löytyi vasta sijalta 120.). Peetrin idea oli pitää oma unkarilaisen korkeaa sixtiä vastaan oma korkea sixti ja pistää sen kautta vastaan. Kun taktiikka oli pohdittu, taas ulos keskittymään ja biisi soimaan.
Jotenkin tällä kertaa tuli sitten ihan oikeasti kiire, kun Kassu juoksi ulos ja sanoi että mun pitää mennä heti alueelle. Onneks ei sentään tullut korttia.
Alussa tuli pari pistoa tasatahtiin ja yritin pitää yläsiksitaktiikasta kiinni. Kaveri tuli kuitenkin läpi omilla hyökkäyksillään ja törmäsi kerran ihan päinkin ilman että sai varoitusta.
Unkarilainen pääsi jotain 5-2 johtoon joten mun oli pakko aloittaa oman piston hakeminen. Aloin pikkuhiljaa saamaan pistoja omalla ja vastaflessillä sikstin ja tuplasiksitin kautta. En muista ottelua ihan tarkkaan mutta jossain 10 piston tienoilla pääsin ekan kerran parin pisteen johtoon. Yritin pitää aloitteen hallussani vaikka unkarilainen painosti sikana, hain omaa hyökkäystä tai vain hyökkäsin hyökkäystä vastaan. Ottelun vika pisto tuli tuplana vastaflessillä. Oli niin hyvä fiilis.
Semeihin oli kauheesti aikaa - puolitoista tuntia, mutta jostain syystä sekä Peeter että Kim sanoivat, että en saa mennä minnekään. Outoa. No, odottelin ryhdikkäästi paikoillani ja kuuntelin musaa, aseetkin olivat jossain tarkastuksessa, joten niillekään ei voinut tehdä mitään.
(Suomen FIE-tuomarina EMssä toiminut Kim Lindberg avasi jälkeenpäin mitä "Peeter ja Kimi eivät päästäneet silmistään" tarkoitti XD. "Tuomarinuvosto oli jo antanut kaksi huomautusta Suomen delegaation johdolle Teemun poistumisesta callingroomista. Tämä siis ennen tab 16. Tuomarin noutaessa sankariamme callroomista tab 16 haluaa sankari tuulitukka poistua saattueesta veskiin!!! Miekkailija, jolla on jo KAKSI huomautusta alla, lähtee ominpäin vessaan; jättää tuomarin, kanssavastustajan, saattajat, katselijat odottamaan... Eipä löytynyt sääntökohdasta klausulia, joka sen olisi kieltänyt. Vaatii todella kylmähermoisuutta. Tuomarikolleegani ei ollut koskaan nähnyt vastaavaa kylmähermoisuutta, eikä uskonut silmiään. Tästä asiasta sain kuulla useasti koko loppuviikon. Istuin siis koko loppuajan Teemun vieressä ja katsoin, että kaikki meni niinkuin piti. ( Sain tiedon vasta tässävaiheessa Peeteriltä, että Teemua oli jo kaksi kertaa varoitettu 10 min callroom säännöstä t.86.5. ( Normaalisti yksi varotus ja kilpailuista pois sulkeminen.)
Semeissä vastaan tuli alkuerässä ollut ranskalainen Fonson. Kaveri oli just voittanut jonkun tosi ison kadettikisan Ranskassa ja oli yleisön ennakkosuosikki. Yritin aloittaa matsin puhtaalta pöydältä vaikka olin voittanut alkuerämatsin aika selvästi. Ranskalainen painosti mutta huomasin pian jo johtavani 5-1. Jotenkin matsissa ei ollut enää mitään paineita vaan pystyin keskittymään ihan vaan ottelemiseen, en kauheasti funtsinut mihin pistäisin, mutta matsissa vaan tuntui onnistuvan melkein kaikki mitä vaan tein. En jotenkin voinut edes kuvitella häviäväni. Voitin 15-10. Jälkeenpäin Peeter sanoi, että monet pistot tulivat ihan vaan stoppareilla kättä ojentamalla ja vika flikki napsahti ranskalaisen käteen niin, että Fonson ei ehtinyt edes reagoida mistä se tuli.
Finaaliottelu olikin sitten jo enempi työvoitto Sveitsin Harry Potterista - siis Cleninistä. Tilanteet päättyivät usein lähitaisteluun ja niissä olin vähän parempi. Clenin oli tosi urheilullinen ja reilu kaveri, hän tuli heti matsin jälkeen onnittelemaan ja myöhemmin vielä palautti mun aseeni, joka oli vahingossa joutunut finaalialueelta hänen kassiinsa.
Lopuksi tietysti: katso video: mikä on hauskaa, niin tarkkaileppa Teemun tapaa nyhtää kenkäänsä ja katso sitten edellinen MC-voittovideo...
Kadettien EM-kisat Rovigossa 5.3. 2008
Kisapaikkana oli Rovigon entinen sokeritehdas CenSer. Miekkailu tapahtui eri saleissa, kahdessa kerroksessa alueita oli yhteensä 14, lisäksi lämmittelyä varten oli pohjakerroksessa 4 aluetta.
Alkuerät ja cupin alkuvaihe pidettiin ykkös- ja kakkoskerroksen "karsintasaleissa". 32 Cuppeja varten oli 2.kerroksessa värialuesali, jossa olivat vihreä, punainen, keltainen ja sininen alue. Värisalin laitteissa näkyivät ledeillä miekkailijoiden nimet ja tietysti normaali ottelutilanne. Finaalia varten oli vielä oma salinsa ykköskerroksessa, jossa oli korotettu finaalialue ja hullut laitteet. (toim. huom. ihan normaalit mannermaiset tulostaulut, niitä vaan ei näe Suomessa = kalliit)
Ilmoittauminen ei ollut ihan helppoa, sillä vastaanotossa kukaan ei osannut englantia. Riittävän huitomisen jälkeen saimme kuitenkin ilmoitettua itsemme kisaan.
Alkuerissä hävisin ekan matsini puolalaista Pacekia vastaan. Kaikki oli ihan jees ja johdin jo 4-3 mutta polski tasoitti ja otti vikan vastaflessillä. Toiseksi tuli vastaan suoralla kahvalla otellut saksalainen Bodoczi jonka flessasin kolme kertaa pihalle ja otin seuraavat kaksi varpaasta, voitin 5-1. Kolmas kaveri oli tanskalainen Robl, jonka piti olla erän toiseksi helpoin. Sain pari pistoa sivucupeella mutta jotenkin kaveri onnistui aina sähläämään matsin tasoihin. Ottelu meni jatkoajalle tilanteessa 4-4 ja sain edun. Painostin kaverin päätyyn ja valmistelin hyökkäystä rintaan kättä pommittamalla ja osuin vähän vahingossa ranteeseen. Tuomari huomasi lampun palavan vasta kun olin jo päättänyt hyökkäyksen rintaan. Matsi mulle 5-4.
Tanskalaisen jälkeen tuli vastaan kova ranskalainen Fonson. Olin katsellut hänen matsejaan ja huomannut että että kaveri otti melko usein hyökkäykset vastaan syvällä kvartilla. Kvartin välttääkseni yritin alussa tulla läpi alalinjasta oktaavin kautta, josta sainkin yhden piston. Toinen tuli läpi kvartin yli flessaamalla, yhden sain varpaasta, yhden käteen vastaan ja yhden tuplan Fonsonin omasta hyökkäyksestä. Voitin 5-2.
Tokavika poulevastustaja oli Makedonian Isaylovski. Ottelua ehkä vähän kuvaa yksi hyökkäys, jonka aloitin oktaavisidontana, pisto valui olkapäästä yli, no, ei se mitään, jatkan remisillä, mutta sekin meni ohi. Damn. Pakitan vielä samaan tempoon ja yritän heti cupeella käteen -ohi- ei kun flessi perään -ohi- kerran vielä remise kuokkimalla ja johan osui. Kaiken tämän sähläyksen aikana kaveri ei siis osunut minuun. Voitin 5-0.
Vikana oli espanjalainen banaanikaveri Casado. Hän yritti koko ajan kalastaa varvaspistoa ja sainkin yhden nätin osuman ranteeseen kesken varvastelun. Matsi oli helppoa suoraa miekkailua, voitin 5-2.
Tulosten odotteluvaihe oli aika sekavaa italialaistameininkiä, mutta sain jotenkin selville missä eka 64 cupin matsini oli. Rankingissä olin 4. alkueräkierroksen jälkeen.
Cuppia varten piti siirtyä eri saliin ja alueelle 2. Tuomarilla ei kuitenkaan ollut otteluni lappua ja paikalle alkoi jo kokoontua säilämiekkailjoita. Aloin vähän hermostua, että olin väärässä paikassa ja olin jo lähdössä etsimään aluettani kun tuomari viimein ilmoitti että olinkin oikeassa paikassa.
Vastaan tuli ukrainalainen Krasnyansky. Tiesin että kaveri oli voitettavissa ja pääsinkin helpon tuntuisesti johtoon, mutta jotenkin höntyilin etuni ja toisen erän jälkeen johdin vain yhdellä pistolla. Päätin ryhdistäytyä, annoin kaverin kolmannessa erässä tulla vapaasti päin, otin terän rauhassa kiinni ja pistin. Voitin 15-10.
32-cupissa kaikki ottelut olisi pitänyt olla värialuesalissa, mutta kilpailut olivat niin paljon myöhässä, että ottelu jaettiin tavallisiin saleihin. Vastaan tuli sama puolalainen, jonka voitin 2007 Serbian EMssä 32-cupissa. Aika sattuma. Eka erä oli tasainen, 6-5 koitin katsella onko kaveri oppinut jotain pahaa juttua vuoden aikana. Totesin että kaveri miekkaili edelleen aika kyttäämällä. Peeter sanoi että voin pistää vauhtia matsiin ja olin itsekin jo huomannut flessatessani, että kaveri ei ollut mikään hyvä puolustaja. Ajoin hänet päätyyn ja sain päätettyä muutamia degagee-hyökkäyksiäni aika helposti eri paikkoihin. Ottelu oikeastaan ratkesi siihen, voitin 15-10.
16-cuppia varten kilpailijoiden piti mennä erilliseen odotushuoneeseen, mutta koska en tiennyt että sellaiseen piti mennä, kävin vähän ulkona hengailemassa ja kuuntelemassa musaa. Palatessani kaikki etsivät minua ja tuli vähän kiire saada aseet tarkastukseen ja ehtiä alueelle…
Sinisellä alueella odoti italialainen Bruttini, joka pudotti edellisessä matsissa sairaan hyvän unkarilaisen File'en. Olin oikeastaan odottanut unkarilaista vastustajaksi, koska hän oli pärjännyt hyvin junioritason maailman cupeissa, joten oli vähän yllätys, että vastaan tulikin italialainen. (toim. huom: unkarilainen File oli mm. Alpe Adria 2007 juniorien MCssä 13. italialainen Bruttini 26. ja valitettavasti Teemu oli oikeassa unkarilaisen vaarallisuudesta -File voitti Teemun myöhemmin 2008 Sisiliassa pidetyissa MM-kisoissa heti 64 cupissa... )
Olin jo aika tyytyväinen, kun olin päässyt jo niin pitkälle ja koska vastus tuntui aika kovalta, en ollut enää kovin toiveikas voitostani. Alex oli kuitenkin katsonut Bruttinin matsia ja tiesi että kaveri enempi vaan venaa ja pistää vastaan, joten ajattelin että ehkä kaveri on vähän huonompi hyökkäämään ja päätin kytätä itsekin. Annoin italialaiselle ottelun otteen haltuun, mutta hän saikin pistoja omista semihyvistä hyökkäyksistään. Etenimme italialaisen johtaessa ja ekan erän jälkeen Peeter kehoitti hakemaan vahvemmin omia pistoja. Yritin saada liikkeen haltuuni mutta matsi meni kuitenkin kaavalla Bruttini johtaa kahdella, saan tasoihin, Bruttini menee taas kahden piston johtoon jne. Pikku hiljaa ottelu kuitenkin tasoittui niin, että kaveri sai kuitattua vaan yhden piston johdon ja tilanteessa 12-12 alkoin ekaa kertaa uskomaan, että ottelunhan voi voittaa. Päätin että enää italialainen ei saa omaa pistoa. Keskityin tekemään hyökkäyksen samalla tavalla miten olin saanut tasoittavat (toim. huom! erittäin tärkeä havainto! Voi tunuta itsestään selvältä, mutta jostain syystä miekkailija harvoin tajuaa jatkaa hyvin toiminutta teemaa tappiin asti) ja sain ekaa kertaa johdon 13-12 aikaiseksi.Sitten tein tyhmän flessin, ottelu 13-13. Taas alusta - painostin oman aloitteen ja sain tehtyä pisteen omalla hyökkäykselläni. Lisää vaan painostusta, italialainen tuli liikkeeseen mukaan ja sain kalastettua siistin voittopiston varpaasta. 15-13! Oli aika hyvä fiilis.
8 cuppia varten juttelimme Peeterin kanssa mitä teemme seuraavaksi vastaan tulevan unkarilaisen Gyoryin kanssa. Kaveri on sairaan pitkä suoralla kahvalla otteleva vasuri, joka oli tiputtanut 32 cupissa Norjan Milakin 15-10 ja 16 cupissa ehkä kisan etukäteen parhaan Italialaisen Bino Gabrielin 15-9 (toim. huom. Bino oli Budapestin Coupe de Heraclesissa 2008 sijalla 8. mutta Gyorgyi löytyi vasta sijalta 120.). Peetrin idea oli pitää oma unkarilaisen korkeaa sixtiä vastaan oma korkea sixti ja pistää sen kautta vastaan. Kun taktiikka oli pohdittu, taas ulos keskittymään ja biisi soimaan.
Jotenkin tällä kertaa tuli sitten ihan oikeasti kiire, kun Kassu juoksi ulos ja sanoi että mun pitää mennä heti alueelle. Onneks ei sentään tullut korttia.
Alussa tuli pari pistoa tasatahtiin ja yritin pitää yläsiksitaktiikasta kiinni. Kaveri tuli kuitenkin läpi omilla hyökkäyksillään ja törmäsi kerran ihan päinkin ilman että sai varoitusta.
Unkarilainen pääsi jotain 5-2 johtoon joten mun oli pakko aloittaa oman piston hakeminen. Aloin pikkuhiljaa saamaan pistoja omalla ja vastaflessillä sikstin ja tuplasiksitin kautta. En muista ottelua ihan tarkkaan mutta jossain 10 piston tienoilla pääsin ekan kerran parin pisteen johtoon. Yritin pitää aloitteen hallussani vaikka unkarilainen painosti sikana, hain omaa hyökkäystä tai vain hyökkäsin hyökkäystä vastaan. Ottelun vika pisto tuli tuplana vastaflessillä. Oli niin hyvä fiilis.
Semeihin oli kauheesti aikaa - puolitoista tuntia, mutta jostain syystä sekä Peeter että Kim sanoivat, että en saa mennä minnekään. Outoa. No, odottelin ryhdikkäästi paikoillani ja kuuntelin musaa, aseetkin olivat jossain tarkastuksessa, joten niillekään ei voinut tehdä mitään.
(Suomen FIE-tuomarina EMssä toiminut Kim Lindberg avasi jälkeenpäin mitä "Peeter ja Kimi eivät päästäneet silmistään" tarkoitti XD. "Tuomarinuvosto oli jo antanut kaksi huomautusta Suomen delegaation johdolle Teemun poistumisesta callingroomista. Tämä siis ennen tab 16. Tuomarin noutaessa sankariamme callroomista tab 16 haluaa sankari tuulitukka poistua saattueesta veskiin!!! Miekkailija, jolla on jo KAKSI huomautusta alla, lähtee ominpäin vessaan; jättää tuomarin, kanssavastustajan, saattajat, katselijat odottamaan... Eipä löytynyt sääntökohdasta klausulia, joka sen olisi kieltänyt. Vaatii todella kylmähermoisuutta. Tuomarikolleegani ei ollut koskaan nähnyt vastaavaa kylmähermoisuutta, eikä uskonut silmiään. Tästä asiasta sain kuulla useasti koko loppuviikon. Istuin siis koko loppuajan Teemun vieressä ja katsoin, että kaikki meni niinkuin piti. ( Sain tiedon vasta tässävaiheessa Peeteriltä, että Teemua oli jo kaksi kertaa varoitettu 10 min callroom säännöstä t.86.5. ( Normaalisti yksi varotus ja kilpailuista pois sulkeminen.)
Semeissä vastaan tuli alkuerässä ollut ranskalainen Fonson. Kaveri oli just voittanut jonkun tosi ison kadettikisan Ranskassa ja oli yleisön ennakkosuosikki. Yritin aloittaa matsin puhtaalta pöydältä vaikka olin voittanut alkuerämatsin aika selvästi. Ranskalainen painosti mutta huomasin pian jo johtavani 5-1. Jotenkin matsissa ei ollut enää mitään paineita vaan pystyin keskittymään ihan vaan ottelemiseen, en kauheasti funtsinut mihin pistäisin, mutta matsissa vaan tuntui onnistuvan melkein kaikki mitä vaan tein. En jotenkin voinut edes kuvitella häviäväni. Voitin 15-10. Jälkeenpäin Peeter sanoi, että monet pistot tulivat ihan vaan stoppareilla kättä ojentamalla ja vika flikki napsahti ranskalaisen käteen niin, että Fonson ei ehtinyt edes reagoida mistä se tuli.
Finaaliottelu olikin sitten jo enempi työvoitto Sveitsin Harry Potterista - siis Cleninistä. Tilanteet päättyivät usein lähitaisteluun ja niissä olin vähän parempi. Clenin oli tosi urheilullinen ja reilu kaveri, hän tuli heti matsin jälkeen onnittelemaan ja myöhemmin vielä palautti mun aseeni, joka oli vahingossa joutunut finaalialueelta hänen kassiinsa.
Lopuksi tietysti: katso video: mikä on hauskaa, niin tarkkaileppa Teemun tapaa nyhtää kenkäänsä ja katso sitten edellinen MC-voittovideo...
keskiviikko 20. toukokuuta 2009
Näe maailmaa, kohtaa uusia kulttuureja, liity armeijaan! Part one...
Sotilaspassi on jossain varmassa paikassa.
Piti nimittäin varmistaa että olihan se v. 1981 kun intin kävin. Tieto on nimittäin relevantti näiden upeiden kuvien takia! Olen 99,14% varma, että taistelut on käyty ihq ekalla komennuskeikallani Turussa.
Inttiosuus meni jotenkin näin: Alokkaat saapuvat Vekaranjärvelle. Alokkaat riviin. Hakkarainen huudetaan rivistä. Sotilasmestari antaa tiedoksi, että heti seuraavana viikonloppuna on Suomen Armeijan Edustuskeikka miekkailukilpailuihin Suomen Turkuun. Muut ovat katkeria. Hakkarainen on iloinen. Kaiken muun hyvän lisäksi taisin vielä tienata kuntsaria noista kekkereistä.
Etsi kuvasta omaan eräänsä keskittyvä florettimiekkailija jolla on hiuksia...ay caramba!
Sitten jotain hämmentävää. Luulen että moni meistä elegantisti harmaantuneista leijonista/tiikereistä/mit näi suurpetoi ny onkka/ muistellee nuoruutensa miekkailutyyliä leijonamaiseksi/tiikerimäiseksi/mit näi luulotautissii onkka.
Veikaan että sukat nilkoissa pistävä vinojalkainen kaveri vasemmalla olen minä :D Ja kyykkijän maskissa on kirjaimet YM, joten pahoin pelkään että Herra Niva se siinä on kohta persiillään.
Muuten - en ole koskaan suloisen armeeja-aikani jälkeen saanut miekkailumatkustaa niin paljon kuin tuona vuonna. Siksi otsikon "part one".
Iintissä pääsin miekkailun ansiosta ainakin Norjaan, Puolaan, Sveitsiin ja Ranskaan. Nykyään tuo lienee junnuille köykäistä kamaa. Silloin se oli duunariperheen pojalla aika uskomatonta matkailua. Kiitti Seppo L. Meillä oli komennukset silloin hyvällä mallilla.
P.S.
Kuvat ovat Turun Sanomien Kupittaa Tournamentin TMÅFn-seurahistoriikkiin luovuttamia, joten jos sinä, rakas kuvien kuvaaja tunnet vääryyttä niiden julkaisemisesta tässä yhteydessä – soita – meilaa – lähetä uhkauskirjeitä jotka on tehty tietysti Turun Sanomista leikatuilla kirjaimilla (spooky!). Poistan kuvat heti tästä yhteydestä!
Piti nimittäin varmistaa että olihan se v. 1981 kun intin kävin. Tieto on nimittäin relevantti näiden upeiden kuvien takia! Olen 99,14% varma, että taistelut on käyty ihq ekalla komennuskeikallani Turussa.
Inttiosuus meni jotenkin näin: Alokkaat saapuvat Vekaranjärvelle. Alokkaat riviin. Hakkarainen huudetaan rivistä. Sotilasmestari antaa tiedoksi, että heti seuraavana viikonloppuna on Suomen Armeijan Edustuskeikka miekkailukilpailuihin Suomen Turkuun. Muut ovat katkeria. Hakkarainen on iloinen. Kaiken muun hyvän lisäksi taisin vielä tienata kuntsaria noista kekkereistä.
Etsi kuvasta omaan eräänsä keskittyvä florettimiekkailija jolla on hiuksia...ay caramba!
Sitten jotain hämmentävää. Luulen että moni meistä elegantisti harmaantuneista leijonista/tiikereistä/mit näi suurpetoi ny onkka/ muistellee nuoruutensa miekkailutyyliä leijonamaiseksi/tiikerimäiseksi/mit näi luulotautissii onkka.
Veikaan että sukat nilkoissa pistävä vinojalkainen kaveri vasemmalla olen minä :D Ja kyykkijän maskissa on kirjaimet YM, joten pahoin pelkään että Herra Niva se siinä on kohta persiillään.
Muuten - en ole koskaan suloisen armeeja-aikani jälkeen saanut miekkailumatkustaa niin paljon kuin tuona vuonna. Siksi otsikon "part one".
Iintissä pääsin miekkailun ansiosta ainakin Norjaan, Puolaan, Sveitsiin ja Ranskaan. Nykyään tuo lienee junnuille köykäistä kamaa. Silloin se oli duunariperheen pojalla aika uskomatonta matkailua. Kiitti Seppo L. Meillä oli komennukset silloin hyvällä mallilla.
P.S.
Kuvat ovat Turun Sanomien Kupittaa Tournamentin TMÅFn-seurahistoriikkiin luovuttamia, joten jos sinä, rakas kuvien kuvaaja tunnet vääryyttä niiden julkaisemisesta tässä yhteydessä – soita – meilaa – lähetä uhkauskirjeitä jotka on tehty tietysti Turun Sanomista leikatuilla kirjaimilla (spooky!). Poistan kuvat heti tästä yhteydestä!
tiistai 19. toukokuuta 2009
Hilkan pojat
Dynaamista kolmikkoamme nimitti HFM:n "Spede" Peder Planting ikimuistoisesti "Hilkan pojiksi" Ylioppilasmiekkailijoiden sen aikaisen puheenjohtajan mukaan.
Silloin vanhoina pahoina aikoina oli tapana aloittaa floretilla. Ensimmäiset kolme-neljä miekkailuvuottamme minä, Petri ja Jona piiskasimme foilimme iskuun, joka poiki joukkuefloretin SM mitallin jo 1978. Floretissa parhaat ja pahimmat muistoni ovat Tukholmasta 1981. Voitimme alle kaksikymppisten florettikultaa joukkueella, jossa muistaakseni olivat Jona Paattakainen, Kimi Lindberg, Matti Raitio ja minä. Tässähän on heti hyvä kommentoinnin paikka jos muistin väärin.
No, anyway. Ruotsalaiset osasivat tietysti viedä ilon tästäkin juhlahetkestä. Palkintojenjaossa saimme handuumme HOPEISET mitallit, joihin oli kaiverrettu FH-lag 1 pr! Kultaiset mitallit olivat kuulema päässeet "loppumaan". Henkilökohtaisessa kisassa niitä kyllä vielä riitti, kun svedu voitti...(ja minä sain sen hopean).
Eilen mainitsemani kalvan joukkuekulta tuli muuten vuonna 1983. Tuolloin joukkueessa piti olla neljä jäsentä. Dynaamisen kolmikkomme lisäksi tarvitsimme siis yhden muskettisoturin lisää. Paikan täytti legendaarinen Jussi Wirta. Jussilla oli ehkä nopein syöksy, mitä olen koskaan nähnyt, toisaalta hänellä oli ehkä huonoin kunto mitä olen koskaan nähnyt. Siispä huolenaiheenamme oli miten joukkueen seniori jaksaisi vetää kisan läpi. Mutta Jussi aloitti harjoittelun "jo" kolme viikkoa ennen kisaa ja kulta oli meidän.
Ja lisää kultaa. Ratsattuani palkintopahvilaatikkoni, löysin yllättävästi myös kaksi alle 20-v SM 1. mitskua vuosilta 1981 ja 1982. Pure siitä poika :D, jossain prenikkaluokassa olen vielä edellä.
Tosin. Italialaisen sanonnan mukaan "Miekkailun oppiminen vie kaksi sukupolvea. Kun osaa kaiken, ruumis on jo liian vanha toteuttamaan miekkailun hienoudet". Sen perusteella toivon Teemun toteuttavan tuon Miekka Miesten sivuilta löytämäni viisauden.
Silloin vanhoina pahoina aikoina oli tapana aloittaa floretilla. Ensimmäiset kolme-neljä miekkailuvuottamme minä, Petri ja Jona piiskasimme foilimme iskuun, joka poiki joukkuefloretin SM mitallin jo 1978. Floretissa parhaat ja pahimmat muistoni ovat Tukholmasta 1981. Voitimme alle kaksikymppisten florettikultaa joukkueella, jossa muistaakseni olivat Jona Paattakainen, Kimi Lindberg, Matti Raitio ja minä. Tässähän on heti hyvä kommentoinnin paikka jos muistin väärin.
No, anyway. Ruotsalaiset osasivat tietysti viedä ilon tästäkin juhlahetkestä. Palkintojenjaossa saimme handuumme HOPEISET mitallit, joihin oli kaiverrettu FH-lag 1 pr! Kultaiset mitallit olivat kuulema päässeet "loppumaan". Henkilökohtaisessa kisassa niitä kyllä vielä riitti, kun svedu voitti...(ja minä sain sen hopean).
Eilen mainitsemani kalvan joukkuekulta tuli muuten vuonna 1983. Tuolloin joukkueessa piti olla neljä jäsentä. Dynaamisen kolmikkomme lisäksi tarvitsimme siis yhden muskettisoturin lisää. Paikan täytti legendaarinen Jussi Wirta. Jussilla oli ehkä nopein syöksy, mitä olen koskaan nähnyt, toisaalta hänellä oli ehkä huonoin kunto mitä olen koskaan nähnyt. Siispä huolenaiheenamme oli miten joukkueen seniori jaksaisi vetää kisan läpi. Mutta Jussi aloitti harjoittelun "jo" kolme viikkoa ennen kisaa ja kulta oli meidän.
Ja lisää kultaa. Ratsattuani palkintopahvilaatikkoni, löysin yllättävästi myös kaksi alle 20-v SM 1. mitskua vuosilta 1981 ja 1982. Pure siitä poika :D, jossain prenikkaluokassa olen vielä edellä.
Tosin. Italialaisen sanonnan mukaan "Miekkailun oppiminen vie kaksi sukupolvea. Kun osaa kaiken, ruumis on jo liian vanha toteuttamaan miekkailun hienoudet". Sen perusteella toivon Teemun toteuttavan tuon Miekka Miesten sivuilta löytämäni viisauden.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)