maanantai 23. toukokuuta 2011

Voittaminen on hauskempaa

Ramus Mellanen, Teemu Seeve, Verneri-ottopoika-Vesterinen ja Kasper Roslander Masters 20v. finalistit

Turun Masters Finalistit vas. Inka, Uula, Rasse, Teemu ja Santeri

Lyhyesti tällä kertaa. Huippumiekkailijan isänä on joskus vaikeaa, kun empatia, sympatia ja geneettiset asiat herättävät viha-rakkaussuhteen jälkikasvun miekkailumenestyksen kyttäämiseen. On vaikea hyväksyä lähiurheilijan "tasaisia kausia", vaikka on itsekin sekaantunut miekkailun valmentamiseen ja tietää, että kamppailu-urheilussa menestykseen vaikuttavien muuttujien määrä on suuri. Siksi iloitsin suuresti, kun Teemu sai edes kauden päätöskisassa taas maistaa voiton nektaria. Vaan, joskus suuri harppaus vaatii hyvän ponnistusalustan. Ei poika tälläkään kaudella ole harjoittelustaan löysäillyt. Siellä se potentiaali vaanii hetkeään...


 

perjantai 20. toukokuuta 2011

Miekkailijat männyn latvassa

Huh ja hei! Keskiviikkona pääsi yksi sun toinen eroon korkean paikan kammostaan! Turun Miekkailijat suuntasivat pitään kevätkauden päättäjäisiä Flow Parkkiin, missä viilletettiin kiipeilyrissan ja teräsvaijerin varassa, kymmenen metrin korkeudessa yli metsien ja mantujen.
Juu, seuraaminen hieman mietitytti siinä vaiheessa kun Anttilan penskat viilettivät latvasta toiseen ja alla odotti rouhea suomalainen peruskallio. Vaan eipä auttanut. Rissa vaijerille, paino kiipeilyvyön päälle ja huh heijaa - yli kankaan niin että heilahti. Kolmannen männyn kohdalla sisäinen Tarzan sai jo vallan, adrenaliini väheni verestä alle 150% ja homma alkoi tuntua nautinnolta.
Todella uskomatonta. Suomessa, maassa jossa ei saa avata edes kiskaa ilman paperisotaa, pääsee hippaloimaan hengenvaarallisissa korkeuksissa itsesuojeluvaistonsa varassa. Jessh. Suosittelen kaikille!
Kerrankin meni päättäjäiset kunnolla päin mäntyä ! Klikkaa kuva isommaksi.



sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Miksi miekkailun professori Philip Bruce The British Academy of Fencing opetti turkulaista Jakomäessä?

Well, it's a long story, sanoisi englantilainen. Oikeasti ainut asiaan liittuvä "long" löytyi kolmen aseen mestariopettajan Suomeen hankkineen Guy Windsorin aserekistä. Siellä lepää nimittän Long Sword poikineen.
Oliko riittävän epäselvä aloitus? Niin oli. Aloitetaanpa siis alusta.
Jakomäessä, karun teollisuusrakennuksen yläkerrassa sijaitsee The School of European Swordsmanship. Sen kotisivun intro kertoo jo jotain koulun perustajan ja maestron aikaansaanoksista, hänen oppilaidensa levitessä maailmalle:
The school was founded in March 2001 by Guy Windsor, and has branches all over Finland, as well as sister schools in Sweden and Singapore.
Tiensä historiallisen miekkailun asiantuntijaksi Suomessa Guy Windsor aloitti The British Academy of Fencing'ing (BAF) kurssilta, siitä yhteys Philip Brucen saamiseen Suomeen. Viime kesänä Windsor kävi syntymämaassaan Englannissa hakemassa täydennyskoulutusta BAFn kv. kurssilta. Opetus oli jees but matka  nou. Kahden pienen lapsen kanssa perhematkustamien tiukkatahtisen kurssin (vaativuutta kuvanneen sanan "torture" voinee kääntää tiukkatahtiseksi) jälkeen hän keksi, että oli helpompaa roudata valmentaja Suomeen, kuin lähteä uudelle "perhelomalle" brittien saarelle.
Pieni lisärahoitus ei kuitenkaan koskaan ole pahasta, fiilisplussapuolista puhumattakaan, joten Guy otti yhteyttä Oulun Miekkailuseuraan ja Teemu Tokolaan. Oulussa kilpamiekkaluseuran yhteydessä toimii herra Windsorin alkuun masinoima historiallisen miekkailujaosto. Puhumattakaan siitä, että mr. Tokola pitää Suomen Miekkailuliiton koulutustyöryhmää hyppysissään, oli luontevaa "vuotaa" tieto englantilaisen Maitre d'armes = Foil+ Sabre+ Epee, eli kaikkien kolmen aseen korkeimman valmennuskoulutuksen omaavan henkilön käytettävyydestä kilpamiekkailijoille.

Philip Bruce opettaa, kuvassa (vas.)  myös Anssi, Mats ja Guy


Meillä on tarjolla ammattimiehen näkemyksiä, mitä tekee suomalainen miekkailukenttä?
Koulutustyöryhmän tiedotuksen perusteella koko Suomen kilpamiekkailua Jakomäessä edustivat:
- Tapanilan Erä reippaasti kahden hengen voimin
- Oulun Miekkailuseura 1 hlö
- Porvoon Miekkailjat 1 hlö
- Mikkelin Miekkailijat 1hlö
- Turun Miekkailijat 1 minä
Lisäksi kurssille osallistuivat luonnollisesti The School of European Swordsmanshipin omat valmentajakoulutettavat. Hienoa. Meillä oli intensiivinen ilo seurata miten ammattimies vetää kurssin, jossa ei alkuun turhia kyselty. Vaatimustaso valmenjan teränkäsittelystä, rytmi- ja pelisilmäkykyjen oletettiin olevan kohdallaan. Ja kurssilaisten kunnon myös. Voin henkilökohtaisesta näkökulmastani sanoa, että puhtaat paperit koko porukasta sai ehkä Teemu. Olisi ollut kiva nähdä miten HFMn ja Espoon valmentajat olisivat suoriutuneet viikonlopun antimista.
Tietääkseni kuitenkin tieto huippuvalmentajan läsnäolosta oli SMLn koulutustyöryhmän kautta hyvin infottu. Vielä kadetti-ikäinen britti, Philip Marsh, voitti juuri alle 20v. Maailman Mestaruuden, joten voisi kuvitella että suomalaisilla valmentajilla ei ole varaa olla kuulematta, miten n. 20 000 miekkailuharrastajan ja kilpamiekkailijan massata siivilöilään mestarit akanoista.
Itse tietysti toivoin kalpamaista lähestymistä. Kaikki harjoitukset vedettiin floretin näkökulmasta - tosin mr. Bruce "käänsi" aina liikkeet myös säiläksi, koska yksi osallistujapari käytti koko ajan säilää. Hmm. Vihon viimeisen harjoituksen kohdalla liikkeet "käännettiin" myös kalvaksi ja silloin tuntui kuin joku taivaan portti liikerataymmärryksen kohdalla olisi avattu sen suoritteen kohdalla.  Oma moka, kun kurssi alkoi meitä oli varoitettu - Guy'n sanoin (käännös ja oma sovellutus alunperin englanniksi kerrotusta) " Ottakaa kaikki irti opettajasta,  kysykää heti, mutta suomalaisina kiroilemme kotimatkalla koska emme kuitenkaan niin tehneet "

Mitä jäi käteen?
Ensinnäkin. Miekkailunvalmennusta ei turhaan ole jaettu eri tasoihin suuressa maailmassa. BAF käyttää viisiportaista järjetelmää. 1 = seuranoviisivalmentaja 5= pitää hallita monimutkaiset fraasit valmennuksellisesta kulmasta ja tietenkin teknisesti kaikilla aseilla. Voin sanoa tässä vaiheessa että olisin iloinen jos voisin "scorata" tason 3 kalvassa - se olisi vakavasti otettava seuravalmentaja. Vinkki seuralle - kohta olis kurssi Englannissa alkamassa...
Toiseksikin. Jos haluaa kehittää oppilastaan on turha jyystää 30 minuuttia jos hiki ei irtoa. Pitää olla itse niin hyvä, että 15 minuutissa "asiakas" on kypsä. Intesiteetti on avainsana. Oppilaan pitää keskittyä, tehdä fraasit nopeammin, nopeammin ja nopeammin. Kyse ei ole reflekseistä vaan taistelun lainalaisuuksien opettamisesta. Pitää vaatia oppilaalta kehitystä ja samalla tuottaa 10 - 20% pettymyksiä varmoissa paikoissa, että homma ei käy liian helpoksi.
Sovimme palloittelevamme kurssin antimet jonkilaiseksi memoksi. Lupaan että Miekkailullista julkaisee sen kaiken miekkailukansan käyttöön. Varmaan sama kama löytyy silloin myös liiton sivuilta.

Ja lopuksi so far: Introducing Professor Philip Bruce






















lauantai 7. toukokuuta 2011

Suomen miekkailusalit, esittelyssä ESPOON MIEKKAILIJAT

Niin se aika kuluu, kyseinen materiaali napattiin jo kun oli hanget korkeat nietokset, vaan hienonysväykseen löytyi aikaa vasta nyt lumien jo sulettua. Vaan anyways, pikkuhiljaa alkaa kuva Suomalaisten Miekkailuseurojen harjoitustiloista täydentyä ja tänään on siis Espoon Miekkailupyhätön vuoro!