Alkeismiekka vai miekkailutaidon kivijalka?Suomessa florettimiekkailu edustaa nice-lajia nice-lajin sisällä. Suomessa on noin 9000 urheiluseuraa, miekkailuseuroja on 20. Näistä 20 seurasta florettia opetetaan tosissaan vain Oulun Miekkailuseurassa. Muilla se on enemmän tai vähemmän muun toiminnan ohessa tapahtuvaa puuhastelua. Kun aikanaan aloitin miekkailun, floretti oli päivänselvä valinta ensimmäiseksi aseeksi. Nykyään suurin osa miekkailijoista aloittaa suoraan kalvalla. Voisiko tällä olla laajamittaisempia vaikutuksia miekkailutaidon rapistumiseen tai yksipuolistumiseen pitkällä tähtäimellä? Esimerkiksi kalvassa ei ole mikään pakko opetella väistöjä. Ei silti että olisin mikään florettifanaatikko, voi väistöt opetella kalvallakin, ne pitää vain hallita eri logiikalla. Kalvassa väistö on VÄISTÖ, sen tulee todellakin estää osuma, floretissa väistöllä on "vain" etuoikeuden hankintafunktio, sen ei välttämättä tarvitse estää osumaa.
Edelleen jos jatkan spekulointia "floretinpuutostaudin" mahdollisista vaikutuksista. Merkintälaitteen rekisteröimän osuman tekemiseen vaaditaan floretissa 13-15 ms (sekunti = 1000 millisekuntia) kontakti, kalvassa vain 2–10 ms. Ero voi tuntua mitättömältä, maksimissaan vain 13 sekunnin tuhannesosaa kalvan hyväksi, mutta peruspiston tekeminen on floretilla huomattavasti vaativampaa kuin kalvalla. Tästä seuraa väittämä: Floretilla alkeismiekkailijan on pakko oppia kunnollinen (tai ainakin kohtuullinen) ojennus, että saa merkintälaitteen lampun palamaan, kalvassa piippaa, jos sattuu huitaisemaan sinne päin. Kalvassa voi siis pärjätä viidakkomiestyyliin kummallisesti miekkaillen jonkin aikaa. Vaan, kun tulee katto vastaan, niin kehittyminen jumahtaa siihen. Väärien tapojen poisopettaminen ja sen jälkeen oikean tavan opetteleminen alusta asti on huimasti raskaampi prosessi kuin opetella asiat kerralla oikein.
Voihan löysä kahva!Tapahtui huhtikuussa 2008. Sisiliassa pidettiin juniorien ja kadettien MM-kilpailut. Loistavasti menneen EM-kisan vuoksi toiveni menestyksestä kadettien kisassa olivat tietysti korkealla. Mutta miekkailu on arvaamaton laji. Teemu karsiutui 64-cupissa ja sijoitukseksi tuli keskikastin 41. sija. Miten siis kalvan MM-kadettitulos liitty florettimiekkailuun? Kisapettymyksen lievittämiseksi siirryin shoppailumoodiin ja ostaa päräytin kilpailupaikan hyvinvarutetulta "ostoskujalta" florettiliivin ja kaksi asetta. Olin tuolloin jo pidempään haikaillut florettikisojen perään, mutta koska meillä Turun Miekkailijoissa ei aselajia harrasteta, oli kamojen hankinta jäänyt tekemättä.
Valitettavasti satuin hankkimaan florettini ranskalaisen Prieur'in kojulta. Liivi oli oikein jees hankinta, suljenta kätevästi miekkailutakin tyyppisesti edessä, että veteraninkin kätöset saivat vetskarin helposti kiinni. Aseissa vain sorruin erikoiseen kahvavalintaa, puhumattakaan kahvamutterista, joka oli ranskalaisen logiikan mukaisesti hylsyavaimella kiristettävä, ei kuusikulmalla. Tästä aiheutui, että kun kahvat heti ensimmäisessä koitoksessa, veteraaninen SM-kisoissa syksyllä 2008, löystyivät, lopsahti kisainto kiristystyökalun puutteeseen. Olisi pitänyt lähteä floretti kourassa rautakauppaan oikean kokoista hylsyavainta etsimään.
Kunnes sitten! Pyrkivän Urheilutalo, jonka kyljessä miekkailusalimme on, päätti tehdä pukuhuoneistaan saunatilat. (Aivan, nyt meillä on VIP-tason tilaussauna salimme yhteydessä...) Remonttimiehiltä löytyi viimein apu korvienväliä kiristäneeseen löysään mutteriin! Kahvat saatiin irti ja turvallisen tutut kuusikulmapultit tilalle. Oujee, ja heti ilmoittautumaan florettikisoihin!
Setä heiluu; YM:n juhlakilpailut, miesten floretti 24.10.2009 Näin kotimaisesti ajatellen ihan kivasti osallistumista. Saatiin kaksi alkuerää kokoon ja kilpailun järjestäjät sallivat solidaarisesti kaikkien päästä cuppiin, käsi alkuerässä miten kävi. Omassa erässäni sain heti vastaanin "Oulun jättiläisen" ja Paulus Tokola näyttikin meikikselle närhen suvunjatkamisvälineet 5-2. Dementia iskikin sitten seuraavien vastustajien nimien kanssa, joka tapauksessa sympaattinen nuori mies voitettiin 5-0 ja terhakka ja ihan florettimiekkailijan oloinen nuori mies 5-4 ja sitten lopuksi Erän Ilkka 5-3 tmv. Tässä vaiheessa kisaa olin jo tehnyt dramaattisen havainnon. Joko mielikuvani floretista nopeana aselajina oli nuoruuden muistojen kultaamaa, tai sitten nykyvastustajat vain ottelivat eri tyyliin kuin vuonna papu ja soppa. Etenkin kun itse en todellakaan ollut muuttunut vuosien varrella nopeammaksi, ihmettelin miten pysyin todella helposti ottelujen tempossa mukana. Noh, osuminen oli sitten vähän eri asia. Sitä perusojennusta kun tuli tuossa kuulutettua....
Loppujen lopuksi pääsin kokeilemaan taitojani pääsystä finaaliin oululaisen Lauri Hirvelän kanssa. Homma kaatui muutamaan "pikku" juttuun.
1) Ei riitä, että kärki plupsahtaa mukavasti keskelle liiviä, kontaktin pitää tosiaan kestää se 13-15 ms
2) Vielä ikävämpi juttu jos liike on oikea, tempo oikea, sinulla on etuoikeus, mutta pistät törkeästi ohi
3) Lähitaistelussa tuli köniin sata nolla
- eli voisiko sanoa, harjoittelu kannattaa ja oikea mies voitti :) - niin eikä haittaa, jos kävisi lenkillä vähän useammin...olin kuitenkin aika ylpeä kun Lauri totesi, että ei hänkään ihan kauheasti oli halunnut kunnon puolesta heilua enempää.
Kalpa on Suomessa nopeampaa kuin florettiLoppuhavaintona siis oli ainakin yhden myytin murtuminen. Mielestäni nykykalpa on meillä jo mennyt vauhdikkuudessaan floretin ohi. Suurin syy on tietysti tasoero, kotimainen kilpafloretti ei ole kilpailukykyistä kansainvälisesti, mutta kalpa sentään sinnittelee. Kuten mainitsin, jos 47-vuotias ukko pysyy prime-time-ikäisten nuorukaisten vauhdissa, niin florettispecialistien on syytä panostaa liikenopeuteen. Ei floretissa säilän vauhtiin päästä, mutta kyllä hakkaa-päälle-henkeä pitää sen verran olla, ettei sentään kyttäämiseksi mene.
