Vuoden tärkein panostus Suomen miekkailuvalmennukseen

Viime vuoden palautteen perusteella tämä leiri toimii. Tapaat samanhenkistä, samoista asioista eri tasoilla kiinnostunuttta Suomen miekkailun eliittiväkeä. JA SINÄ OLET YKSI NIISTÄ !!!!

Miekkailuliiton valmentajakoulutusleirille osallistuminen 30.7. - 5.8. 2012 on vuoden paras panostus miekkailuharrastukseen!

Juniori. Seniori. Veteraani. Miekkailija!
Tutustut leirillä suomalaisiin valmentajiin ja oma osaamisesi etenee heidän kouluttautumisensa ohessa. Sinulla on mm. mahdollisuus saada henkilökohtaista opetusta niin paljon kuin kuntosi kestää.

Opi miekkailusta viikossa enemmän
kuin vuodessa ja vietä mukava urheilullinen viikko Kiipulan leirikeskuksessa, Hämeenlinnan läheisyydessä. www.kiipula.fi

Leirin hinta 499 euroa/hlö sisältää viikon majoituksen, aamiaisen, lounaan, päivällisen, iltapalan, sauna- ja allasosaston sekä kuntosalien käyttömahdollisuuden. Ja TIETYSTI KOULUTUKSEN.

Paikkoja on vain rajatusti, tämä ei ole mainoslause, vaan pahuksen totuus. Noin 30 leiriläistä + valmentajat mahtuu mukaan, joten järjestä kesälomasi nopeasti. Mikä muuten olisi hienompaa kuin aloittaa duuni huippuvireessä stimuloivan leirin jälkeen!

ILMOITTAUTUMINEN JA LISÄTIEDOT
Ilmoittautuminen ja lisätietopyynnöt sähköpostitse viimeistään sunnuntaina 20. toukokuuta 2012
ktr(ättä)miekkailu.fi

P.S. Kiipula on myös mukavaa yhdessäoloa”lajihullujen” parissa! Vapaa-ajallasi voit nauttia esim. nauhoitetusta Olympiamiekkailun kisastudiotunnelmasta videotykkiscreeniltä parhaan mahdollisen asiantuntijaraadin seurassa!

Floretti tekee kipeää

Viimeisen viikonlopun aikana on ollut säpinää jos jonkinlaista. Sain valita kirjoitanko:
A) Turkulaiset huippujuniorit Teemu Seeve ja Rasmus Mellanen * aloittivat Maailman Cup Savotansa Luxenbourgista.
B) Turun nousevat tähdet murskaavat Uppsalan ekonomit **

tai sitten voisn kirjoittaa ITSESTÄNI !
Haa!  Todella vaikea valinta :)

Wanha Kettu puki pitkästä aikaa pellehousut *** jalkaansa ja otti osaa yhdistettyyn Suomen Miekkailuliiton 80v. Juhlakilpailuun ja Ylioppilasmiekkailijoiden ( Kasvattajaseurani !)  Juhlakilpailuun. Tyrkyllä oli mitaleita oikein tuplasti, oli Akateemistalaatua ja oli Kamppailulajilaatua, viimeksimainittuja mitallinkörpäleitä moni ihasteli niiden jössevän koon ansiosta.
Viimeksi kun über vuosi sitten otin osaa veteraaniflorettiin, jäi harjoittelu vähän viime tinkaan, joten tällä kertaa päätin panostaa kisoihin. Vastassa oikeita urheilijoita ja kaikki. Joten olin hakemassa harjoitusvastustajaa jo 45 minuuttia ennen kisaa! Järkälemäistä panostusta. Valitettavasti sparrauslupauksista huolimatta oululainen nuoriso on niin hidasta syttymään, että treenaaminen jäi kuitenkin viimetinkaan. Pikaisen lämpän jälkeen huomasin raahaavani florettiromujani aloitusseremoniaan per heti.
Sivujuonne; Oli ilo ihastella sisaruslaijimme säilän olosuhteita avarassa Kisiksen B-hallissa.  En IKINÄ ole nähnyt kerralla niin paljon suomalaisia säilistejä! Hyvähyvähyvähyvä.
Takaisin asiaan; Niin, toisin kuin säilistit, joita aina suositaan, joka on epäreilua, ja ne on varmaan maksaneet järjestäjille, ja en ole katkera. Meidät. Floretistit. Pantiin taas tappelemaan Kisahallin tuulitunneliin, jonka erottaa tuulitunnelista vain se, että siellä ei tuule. Mutta mehän on opittu vetämään poulet hengittämättä joten ei se mitään.
Alkuerien koostumus oli kerrassan ilahduttava - seitesemän siimanpieksijää per erä. Vaikka tuonen käsi olisi käynyt, osallistumismaksulle sai siis hupia koko rahan edestä. Mitä jäi mieleen?
1) Eka matsi HFM:n Herra Hirvosta vastaan; tuli jotenkin mieleeen joku Herra Hakkarainen 33 vuotta sitten. "Mehän ei masennuta jos joku läski mun epähuomiossa saa mut takaviivan ylivit..[päänsisäinen kirosana] " Act: Hymyilee. Tulos: Hävisin 4-5.
Miten olisin voinut voittaa:  Tuomari Hilding "Hilu" Lindoors hylkäsi täysin puhtaan LINJApiston - tosin empatia Maailman Cuppeja käyneeltä kilpakumppanilta ei auta, koska tuomari on aina oikeassa. En ihan usko että tietyt etuoikeussäännöt ihan niin radikaalisti ovat muuttuneet, koska jopa säilässä LINJA on koskemattomana absoluuttinen etu. Noh. Cuppimatsi Hirvonen vs. Hakkarainen olisi tuonut totuuden esiin.
2) Muistin että Paulus on paha. Se ei auttanut. Vidu kun ottaa pattiin vaikka yrittää parhaansa ja pataan tulee.
Miten olisin voinut voittaa; Keskityn tällä hetkellä Lottoon tämän asian suhteen, siellä on paremmat mahdollisuudet voittaa.
3) Aleksein matsi oli jännä. Olin jotenkin asitivinani wanhaa kunnon florettia. Menin pariin oikein old school jippoon ja "Alex" voitti selvästi 5-2.
Miten olisin voinut voittaa: Toivo jäi. Pari matsia lisää. Grrrrrrrrr!!!!

Tässä välissä sitten taivastelin Ylioppilasmiekkailijoiden ( Kasvattajaseurani !)  Juhlakilpailun surkeaa tulosseinää, onhan se tietysti sääli, että vain paikalla olevat kilpailijat katsovat tuloksia, mutta voisi sinne silti edellistenkin kisojen tulokset jättää.

Ja cuppia tulossa. Alukuerä ei ihan ihanasti mennyt, mutta kahden voiton ideksini (oletko uusi miekkailussa ks . ****) oli parasta laatua, joten jotain kovaa oli odotettavissa.

Kotikaupunki korjaa potin
Uloslyöntivastustajakseni paljastui vanha turkulainen Janne Asplund, nyt  HFM. Tiesin Jannen hankkineen runsaasti ottelukokemusta, verrattuna omaan slarvailuuni, joten mitään löysäilyä ei sallittaisi.
Tietoisesti vedin "pelin päätyyn" tavoitellen 1. vaiheen hyökkäyksen etua ja sain alkuun mukavan 3-1 johdon. Jännästi (Pasilasound TM) matsi eteni tyyliin; Tero duunaa 2 pisteen johdon, Janne kuittaa Teron hyökkäykset tasan,Tero duunaa 2 pisteen johdon, Janne kuittaa Teron hyökkäykset tasan, Tero duunaa 2 pisteen johdon, Janne kuittaa Teron hyökkäykset tasan, well - U got it.
Mutta!! Sitten Wanha Kettu kaivoi mielessään kohtaa "taktiikka" . Siellä ei löytynyt kohtaa "Floretissa on PAKKO hyökätä" OMG - huomasin pelanneeni peliä vähän "floretin nyt vaan kuuluu näyttää tältä" - periaatteella.
Ja jopas kävi Lyyti Skrivaan. Pisteitä en ihan muista, mutta mikä on hienompaa, kuin tunne siitä, että sinä päätät tapahtumien kulun. Muistaakseni 2. erä päättyi "niskalaukaustunnelmiin" 14- 11 ( tässä voi olla muistivirhe)
Nonni. Käytänössähän olet jo voittanut tämän ottelun, koska tarvitset vain yhden piston.
- Tässä kohtaa pieni luento aloitteville miekkailijoille: sen 1 minuutin aikana kaveri on voinut muuttaa monta asiaa.

Mikä on noloa, niin en muista, mitä päätin tehdä tuon ! puuttuvan pisteen perään !!!
Se oli syy miksi se hävittiin. Tiukassa paikassa pitää olla tiukka suunnitelma + TAHTO tehdä asiat tiukasti. Säilästä opin sanan "premeditoitu". Meditointi on siitä kaukana, koska premeditoitu asia, puollustus, hyökkäys tai ehkä kalvassa jopa valmistelu, tehdään autonomista REAKTIOTA varten.
Tamperelaiset kai sanoisivat että : sillolaähtee :)

Janne voitti 15-14. Graz.


*** tämä oli niistä pöksyistä. En omista omaa miekkailuasua, joten tarpeen tullen lainaan erään ruotsalaisen TMÅFn salille unohtamia kamoja. Harmi että äijä oli pari metriä pitkä. Vähän noloa kun housut lakoavat nilkkoihin.
** Inka from TMÅF pääsi prossille - jee !
* Rankkaa, ens viikonloppuna taas koputellaan ikaäluokan tasoa. KAIKKI Suomen kuusi osallistujaa jatkoivat 64 cuppiin. Valitettavasti myös kaikki putosivat. Kaikille siis 2 MC pistettä, en tiedä onko sillä maakohtaisesti merkitystä, onhan tuo yhteensä jo 12 MC pistettä!

Seitsemän päivää aikaa oppia kolme aselajia

Suomen Miekkailuliitto järjesti pitkästä aikaa viikon mittaisen miekkailun valmennusleirin. Tapahtuma pidettiin Piispalassa 25. - 31.7.2011, valtakunnallisessa nuorisokeskuksessa, 110 km Jyväskylästä pohjoiseen. Leiri oli ensimmäinen miekkailuvalmennuksen opettajaleiri, jonka tavoitteena oli antaa osallistujille viikossa kyky alkeisoppitunnin antoon kaikilla kolmella aseella. Nyt Suomessa on siis ainakin 20 opettajaa tai ainakin opettajan alkua, jotka voivat tarvittaessa auttaa miekkailijan alkuun floretilla, säilällä ja kalvalla.
Jotta tavoitteeseen päästäisiin, leiriohjelmaan kuului 6 - 7,5 tuntia käytännön harjoittelua päivässä sekä muutama teoria&keskuteluosuus. Sanotaanko, että  fyysinen vaativuustaso oli kohdallaan ainakin kaltaiselleni konttorirotalle.

Joonas roudaa miekkailumattoa harjoitussaliimme Piispalan päärakennuksen editse.

Sali joka oli Kotimme Piispalassa viikon ajan

Oikeasti tunnelma luennoilla oli innokkaampi kuin kuvassa näyttää

Niin, tätähän se kolmen aseen koulutus tarkoittaa allekirjoittaneelle

Kersantti Mertsi ja jalkatyöryhmä

Anssi ja Seppo demo-oparilla

 Päivään kuului aina yksi  puoletoista tunnin harjoitus kullakin aseella, neljäs harjoitus oli vaihtuva joko aselajiharjoitus, jalkatyö, jumppa tai luento. Esimerkkipäivä: Herätys 7:30, aamiainen, päivän ohjelmajulistus ja aamuveryttely 8:30, ensimmäinen harjoitus floretilla 9:00 - 10:30, kahvitauko, toinen harjoitus kalpa 11:00 . 12:30, lounas ja lepotauko, kolmas harjoitus säilä 14:00 - 15:30, kahvitauko, neljäs harjoitus floretti 16:00 - 17:30, päivällinen ja lepotauko, viides harjoitus kalpa 19:00 - 20:30, ennen nukkumaan menoa iltauinti tai muuta omatoimista ohjelmaa.

Leiripaikan sijainti niinkin kaukana kototurusta herätti ensin vähän epäilyjä, mutta paikan päällä asia kääntyi positiiviseksi "lomatunnelmaksi". Loma on ehkä väärä sana kuvaamaan viikkoa, johon kuului n. 37 tuntia fyysisestikin tiukkaa toimintaa, ehkä irtiotto arjesta on parempi. Kaukana oli kavala maailma, aurinko paistoi koko viikon, leirin yhteishenki huokui vahvana ja aika tuntui kuluvan siivillä. Tunnelma oli suorastaan haikea, kun lähtösunnuntai koitti.

Toinen Epäilevän Tuomaan asennevamma ennen leiriä kohdistui kolmen aseen opetussettiin. Seurassamme Turun Miekkailijoissa ei florettia miekkailla ja henkilökohtaisesti säilänkin opetustaitoni on nolla. Suurin iloinen yllätys olikin, kun säilän opettelu oli itselleni leirin hauskin anti. Siitä kiitos aselajikouluttaja Mika Romanille. Mitenkään floretin ja Teemu Tokolan sekä kalvan Anssi Alanteen ja Seppo Lauhion panosta väheksymättä! Säilä-efektiin varmaan vaikutti "tabula rasa" ilmiö. Kun asiasta ei tiedä mitään, siihen suhtautuu ennakkoluulottomasti ja leikkimiellellä. Floretissa ja etenkin kalvassa taisi olla hieman osaamispaineita - yritys tehdä asioita pikkuisen liian tosissaan. Se olikin tärkeä huomio kun miettii asiaa valmennettavan kannalta; miten pitää oppitunnit niin, että oppilaalla säilyy ainakin pieni leikkimielisyys ja oppimisen ilo. Miten itse välttää leipiintymisen ja "opparikoneeksi" muuttumisen.

Kolmen aseen perusteiden läpivienti herätti myös ajatuksia opetuksen synergiaeduista. Vaikka taistelusäännöt, tekniikka ja taktiikka poikkeavat toisistaan, löytyi myös paljon toisaan tukevia asioita. Yksi tärkeimmistä havainnoista opettamisen kannalta oli signaalien antamisen selkeys. Riippumatta opetitko säilää, florettia vain kalpaa, oppilaan tehdessä virheen vika useinmiten löytyi opettajan habituksesta. Tämä havainto tekikin gutaa itsetunnolle, mutta kuten pääkouluttaja Teemu Tokola totesi "opettajan tulee nostaa oppilaan itsetuntoa, mutta valmentajaharjoittelijoista ei ole niin väliä".Valmentajan pitää niellä ylpeytensä ja osata vaihtaa lähestymistapaa, tempoa ja signaalin selkeyttä kunnes oppilas tekee halutun liikkeen oikein.

Leiristä on nyt kulunut viikko, reidet pelaavat taas ja osa opista on jo valunut sukkaan. Onneksi saimme hyvän dokumentin koulutuksen aiheista ja tehdyistä harjoitteista, josta voi luntata unohtuneet asiat.  Kouluksen lisäksi leirin antina tuli toinen vähintään yhtä tärkeä asia. Leiriläiset saivat kerralla lähes koko Suomen kattavan miekkailuvalmennuksen vertaistukiverkoston. Etenkin ruokapöytökeskustelut sisälsivät kaiken sen naureskelun ja sorinan keskellä runsaasti asiapitoisia keskusteluja, jotka avasivat silmät näkemään, miten samanlaisten perusasioiden kanssa eri puolilla Suomea miekkailuväki painii. Vastuu on monessa seurassa todella harvoilla hartioilla ja ensiaskel lajin leviämiselle olisi taito oppia delegoimaan ja uskomaan vastuuta (omasta mielestämme) aloitteleville vetäjille.

Ehkä seuraavilla leireillä pääsemmekin vielä sille tasolle, että opimme miten opettaa omassa seurassamme uusia valmentajia. Mutta toivat tulevien vuosien kesäleirit tullessaan mitä tahansa, paluuta parin päivän pintaliitokoulutuksiin ei ole, jos haluamme kehittää miekkailuvalmennuksen "kermaa" syvällisempään ja kokonaisvaltaiseen miekkailuvalmennuksen ymmärtämiseen.

Kiitos kaikille Piispalan leirille osallistuneille kolleegoille, miekkailijoille ja etenkin kouluttajille. Voimia arjen työhön ja tavataan taas ensi kesänä!

Lopuksi koko totuus ja vain totuus siitä, mitä leirillä pääasiassa tehtiin :) tätähän osa mukana olleista ehtikin jo pelätä ... heh hee.

Kalvan ja Floretin VeteraaniSMit menivät yli odotusten

Kisat olivat ja menivät jo, mutta pitäähän sitä vähän rintaa röyhäistä, jos viime hetkellä tuo seuraan kaksi SM-mitalia lisää. Yhteensä TMÅF sai Oulun Miekkailuseuran pitämän tilaston mukaan 8 SM-mitalia, joten voin ottaa kunnian 25% tuosta saldosta :D

Kalpaveteraanien minijunnuosasto mitallisateessa, vas. Minä, Ismo, jukka ja Janne

Peter esittää eksoottisen väistön, oisko toi kvintti??

Härregud, vi kunde inte vinna mr. Grönholm!

 

Floretistit koossa

Kalvan tulokset:

Miehet jotka paranevat kuin viini vanhetessaan....yli 50 vuotta
1 KORHONEN Pekka MM
2 DAJANI Moh´d KYMI
3 MUSTONEN Terho EM
4 SAARINEN Ilari SASÄ
5 TOKOLA Pekka OMS
6 DEGERMAN Risto OMS
7 PAKKANEN Hannu KYMI

Miehet parhaassa iässään eli yli 40 vuotta mutta ei vielä 50
1 HOKKANEN Ismo HFM
2 HAKKARAINEN Tero TMÅF
3 ASPLUND Janne HFM
3 VÄLIMAA Jukka RM
5 JUSLIN Henry PMBF
6 ALANNE Anssi PMBF
7 LÖNNBERG Oskar EM
8 BERGMAN Vesa RM
9 PEKKALA Leo RM
10 HIRVELÄ Timo OMS
11 LEMPINEN Markku EM
12 PARIKKA Esko RM
13 KESKINIVA Arto PMBF
14 KOSONEN Juha PMBF
15 VUORINEN Juha HFM


Floretin tulokset
1. Peter Grönholm, HFM
2. Jukka Välimaa, RM,
3. Vesa Bergman, RM
3. Tero Hakkarainen, Turun Miekkailijat
5. Pekka Tokola, OMS
6. Esko Parikka, RM
7. Leo Pekkala, RM
8. Janne Asplund, HFM
9. Timo Hirvelä, OMS
10. Risto Degerman, OMS

 Ja lopuksi semifinaalimatsi herrojen floretista vasemmalla Grönholm vs. Hakkarainen oikealla. Meitsi ottaa turpaan muistaakseni 10 - 4  - lol.

Florettimiekkailua ja ranskalaisia muttereita

Alkeismiekka vai miekkailutaidon kivijalka?
Suomessa florettimiekkailu edustaa nice-lajia nice-lajin sisällä. Suomessa on noin 9000 urheiluseuraa, miekkailuseuroja on 20. Näistä 20 seurasta florettia opetetaan tosissaan vain Oulun Miekkailuseurassa. Muilla se on enemmän tai vähemmän muun toiminnan ohessa tapahtuvaa puuhastelua. Kun aikanaan aloitin miekkailun, floretti oli päivänselvä valinta ensimmäiseksi aseeksi. Nykyään suurin osa miekkailijoista aloittaa suoraan kalvalla. Voisiko tällä olla laajamittaisempia vaikutuksia miekkailutaidon rapistumiseen tai yksipuolistumiseen pitkällä tähtäimellä? Esimerkiksi kalvassa ei ole mikään pakko opetella väistöjä. Ei silti että olisin mikään florettifanaatikko, voi väistöt opetella kalvallakin, ne pitää vain hallita eri logiikalla. Kalvassa väistö on VÄISTÖ, sen tulee todellakin estää osuma, floretissa väistöllä on "vain" etuoikeuden hankintafunktio, sen ei välttämättä tarvitse estää osumaa.

Edelleen jos jatkan spekulointia "floretinpuutostaudin" mahdollisista vaikutuksista. Merkintälaitteen rekisteröimän osuman tekemiseen vaaditaan floretissa 13-15 ms (sekunti = 1000 millisekuntia) kontakti, kalvassa vain 2–10 ms. Ero voi tuntua mitättömältä, maksimissaan vain 13 sekunnin tuhannesosaa kalvan hyväksi, mutta peruspiston tekeminen on floretilla huomattavasti vaativampaa kuin kalvalla. Tästä seuraa väittämä: Floretilla alkeismiekkailijan on pakko oppia kunnollinen (tai ainakin kohtuullinen) ojennus, että saa merkintälaitteen lampun palamaan, kalvassa piippaa, jos sattuu huitaisemaan sinne päin. Kalvassa voi siis pärjätä viidakkomiestyyliin kummallisesti miekkaillen jonkin aikaa. Vaan, kun tulee katto vastaan, niin kehittyminen jumahtaa siihen. Väärien tapojen poisopettaminen ja sen jälkeen oikean tavan opetteleminen alusta asti on huimasti raskaampi prosessi kuin opetella asiat kerralla oikein.

Voihan löysä kahva!
Tapahtui huhtikuussa 2008. Sisiliassa pidettiin juniorien ja kadettien MM-kilpailut. Loistavasti menneen EM-kisan vuoksi toiveni menestyksestä kadettien kisassa olivat tietysti korkealla. Mutta miekkailu on arvaamaton laji. Teemu karsiutui 64-cupissa ja sijoitukseksi tuli keskikastin 41. sija. Miten siis kalvan MM-kadettitulos liitty florettimiekkailuun? Kisapettymyksen lievittämiseksi siirryin shoppailumoodiin ja ostaa päräytin kilpailupaikan hyvinvarutetulta "ostoskujalta" florettiliivin ja kaksi asetta. Olin tuolloin jo pidempään haikaillut florettikisojen perään, mutta koska meillä Turun Miekkailijoissa ei aselajia harrasteta, oli kamojen hankinta jäänyt tekemättä.
Valitettavasti satuin hankkimaan florettini ranskalaisen Prieur'in kojulta. Liivi oli oikein jees hankinta, suljenta kätevästi miekkailutakin tyyppisesti edessä, että veteraninkin kätöset saivat vetskarin helposti kiinni. Aseissa vain sorruin erikoiseen kahvavalintaa, puhumattakaan kahvamutterista, joka oli ranskalaisen logiikan mukaisesti hylsyavaimella kiristettävä, ei kuusikulmalla. Tästä aiheutui, että kun kahvat heti ensimmäisessä koitoksessa, veteraaninen SM-kisoissa syksyllä 2008, löystyivät, lopsahti kisainto kiristystyökalun puutteeseen. Olisi pitänyt lähteä floretti kourassa rautakauppaan oikean kokoista hylsyavainta etsimään.
Kunnes sitten! Pyrkivän Urheilutalo, jonka kyljessä miekkailusalimme on, päätti tehdä pukuhuoneistaan saunatilat. (Aivan, nyt meillä on VIP-tason tilaussauna salimme yhteydessä...) Remonttimiehiltä löytyi viimein apu korvienväliä kiristäneeseen löysään mutteriin! Kahvat saatiin irti ja turvallisen tutut kuusikulmapultit tilalle. Oujee, ja heti ilmoittautumaan florettikisoihin!

Setä heiluu; YM:n juhlakilpailut, miesten floretti 24.10.2009
Näin kotimaisesti ajatellen ihan kivasti osallistumista. Saatiin kaksi alkuerää kokoon ja kilpailun järjestäjät sallivat solidaarisesti kaikkien päästä cuppiin, käsi alkuerässä miten kävi. Omassa erässäni sain heti vastaanin "Oulun jättiläisen" ja Paulus Tokola näyttikin meikikselle närhen suvunjatkamisvälineet 5-2. Dementia iskikin sitten seuraavien vastustajien nimien kanssa, joka tapauksessa sympaattinen nuori mies voitettiin 5-0 ja terhakka ja ihan florettimiekkailijan oloinen nuori mies 5-4 ja sitten lopuksi Erän Ilkka 5-3 tmv. Tässä vaiheessa kisaa olin jo tehnyt dramaattisen havainnon. Joko mielikuvani floretista nopeana aselajina oli nuoruuden muistojen kultaamaa, tai sitten nykyvastustajat vain ottelivat eri tyyliin kuin vuonna papu ja soppa. Etenkin kun itse en todellakaan ollut muuttunut vuosien varrella nopeammaksi, ihmettelin miten pysyin todella helposti ottelujen tempossa mukana. Noh, osuminen oli sitten vähän eri asia. Sitä perusojennusta kun tuli tuossa kuulutettua....

Loppujen lopuksi pääsin kokeilemaan taitojani pääsystä finaaliin oululaisen Lauri Hirvelän kanssa. Homma kaatui muutamaan "pikku" juttuun.
1) Ei riitä, että kärki plupsahtaa mukavasti keskelle liiviä, kontaktin pitää tosiaan kestää se 13-15 ms
2) Vielä ikävämpi juttu jos liike on oikea, tempo oikea, sinulla on etuoikeus, mutta pistät törkeästi ohi
3) Lähitaistelussa tuli köniin sata nolla
- eli voisiko sanoa, harjoittelu kannattaa ja oikea mies voitti :) - niin eikä haittaa, jos kävisi lenkillä vähän useammin...olin kuitenkin aika ylpeä kun Lauri totesi, että ei hänkään ihan kauheasti oli halunnut kunnon puolesta heilua enempää.

Kalpa on Suomessa nopeampaa kuin floretti
Loppuhavaintona siis oli ainakin yhden myytin murtuminen. Mielestäni nykykalpa on meillä jo mennyt vauhdikkuudessaan floretin ohi. Suurin syy on tietysti tasoero, kotimainen kilpafloretti ei ole kilpailukykyistä kansainvälisesti, mutta kalpa sentään sinnittelee. Kuten mainitsin, jos 47-vuotias ukko pysyy prime-time-ikäisten nuorukaisten vauhdissa, niin florettispecialistien on syytä panostaa liikenopeuteen. Ei floretissa säilän vauhtiin päästä, mutta kyllä hakkaa-päälle-henkeä pitää sen verran olla, ettei sentään kyttäämiseksi mene.