Kuukausitreenit

Tänään lauantaina aloitimme uuden, pienen lisän kilpamiekkailijoidemme valmentamiseksi. Kerran kuussa lauantaisin pidettävän kahden tunnin extraharjoituksen. Lisäharjoituksen idea on "miekkailuleiri kahdessa tunnissa". Käydään tiiviisti läpi erityyppisiä harjoituksia, tarkoituksena ajan myötä antaa miekkailijoille mielikuva siitä, mitä kaikkea monipuolinen harjoitelu voisi sisältää.
"Menu" sisälsi näin ensimmäisellä kerralla seuraavaa:

Alkupalat: Tikapuuharjoitus; perusjuoksu, 1-2-3-4 askelta per ruutu juoksu, yhdellä jalalla jalkaa vaihtaen 3+3 ruutua, sitten 3 tasaruutua jne., 2 ruutua tasa + haara ruutujen yli ja jousto polvista jne., ristikkäistikkaus = siksak juoksu, miekkailuaskelia ruuduissa etu- ja takaperin, flessiaskellus, syöksyhypyt sivuttain molemmin puolin.

Sitten venyteltiin, jonka jälkeen pistotauluharjotus. Peruspistoja paikalta, askeleelta, syöksyllä, askelsyöksyllä. Yhdistelmiä pieni pisto + isopisto, monta pientä pistoa taulun ympäri - päätös isoon pistoon, parin kanssa heilurina toimivaa aseen terää vältelle, parin kanssa samaan tauluun - toinen tekee aloitteen, toinen yritää osua tauluun yhtäaikaa.

Pääruoka: Käsipistoparihajoitus, opettajahanska per pari. Suoria pistoja yläkäteen, epäsuoria pistoja kontrasikstistä ylä- ja alakäteen, syöksyllä käteen suoraan, kontrasikst sidonnalla ja epäsuorasti, flikki, syöksy kontrasikstvälttöllä, paluussa alakäsi taakseaskeleen yhteydessä.

Teemamiekkailu; kuudesti laukeava, ottelu tilanteesta 3-0 vuoron perään, askel-syöksy kilpailu vastapisto sallien.

Jälkiruoka: italialaiset pomppimiset. Koska kyse oli jälkiruuasta, rankinmman kaliberin kyykkimiset jätettiin väliin ja tyydyttiin rytmisarjoihin ja haarahyppyihin.

Kahdessa tunnissa ehditiin kuitenkin käydä läpi aika monta erityyppistä harjoitetta, mikä oli tarkoituskin.

Lisää tuokiokuvia Kiipulan miekkailuleiriltä

Osa kuvista on Tapanilan Erän Onni Rautiokosken ottamia mm. "viralliset" ryhmäkuvat, niistä kiitos Onnille.

Bilis oli tauoilla kovassa käytössä

Tarina ei kerro tekeekö kohta kipeää :)

Miekkailun valmennus jatkui jopa luentojen aikana.

Komiat.

Kiipulan osallistujat ryhmäkuvassa. Koska Teemu ja Mats olivat kuvanottohetkellä toisaalla, heidät on huomaamattomasti lisätty kuvaan jälkikäteen.

Blogisti ja leirisänki.

Paulus kertoo ulkomaan leiriensä kokemuksista kollegoilleen.

Säiläkoulutettavat ovat kyykistyneet viimeisen ehtoollisen ääreen.

Jopa metsässä tuli käytyä haistelemassa ilmaa, joka tuoksui jotenkin erilaiselta kuin harjoitushallissa.

Uusi muotitanssi: Miekkapolkka.

Säilässä isku lähtee kevyesti, mutta napakasti rannetta ja sormia käyttäen :)

Tikapuustepping tullee olemaan ensikaudella "the thing" myös miekkailijoiden koordinaatio&nopeusharjoittelussa.

Kepeä kisatarina eli kun pakarat tulivat kipeiksi Oulun Kesäkisoissa

Kesä on sitä aikaa kun miehet hukkuvat sepalus auki yöttömän yön huumassa, kuikka kiekuu kurkkunsa käheäksi ja hullut miekkailijat istuvat 1400 kilometriä autossa päästäkseen vetämään reitensä piippuun toiselle puolelle Suomea. Noh, kaikki alkoi siitä kun Kiljanderin Toni lähetti sähköpostia Oulun Kesäkisoista...

Innostunut aikuismiekkailija oli bongannut tyrkyllä olevat veteraanipisteet. Samalla kun itse halusin hyvän tekosyyn livistää viikonlopun juhlapatsasteluista ja nuorella valmennettavallani ei ollut parempaakaa tekemistä, alkoi ajatus Ouluun lähdöstä tuntua matkakulujensakin puolesta kohtuulliselta. Ou jee, kolme muskettisoturia Fordiin ja keula kohti Oulua.

Vaasan tori ja Jääkäripatsas. Siis tuolla takana.

Lounas Il Bancossa. Huomatkaa nälkäinen kiilto teinin silmissä.

 Menomatkan agendana oli, että aapeesee-heimon toteemipaaluilla merkityt jättireservaatit piti jättää rauhaa. Vaikka rauhanomainen heimo elääkin ja voi hyvin Suomen teiden varsilla, ajattelimme elää vaarallisesti ja pysähtyä vain villien tienvarsi-intiaanien antimilla. Suunnitelma toimikin alkuun varsin hyvin. Ensistoppi Kaurismäkiläisellä Teboililla, lounas Vaasassa pitoreskissa Le Bankissa italiasaihenkisiä herkkuja nauttien. Vaan matka oli pitkä ja kuljettajan kofeiinipitoisuus väheni uhkaavasti ja Kokkolassa jouduimme pysäyttämään vankkurimme tervakaupungin bonuspysäkille.

Olisikohan "engelsmannit" saatu Oolannin Sodassa pysäytettyä, jos tykkeihin olisi tungettu näin kiiltäviä kuulia.

 Menomatkalla bongasimme matkalaisille uutena kaupunkina vielä Raahen. En tiennytkään kaupungin olleen aikaan Suomen suurin laivanvarustamokaupunki. Ja se on poltettu maantasalle melkein yhtä monta kertaa kuin Turku.

Miekkailun sosiaalinen puoli...ja tietysti turkulainen ensimmäisenä ruokajonossa.

Santtu santsaa, Toni triplaa?

Mukavaa oli ja hyttysiäkin. Mutta sehän on Kesä.

Viimein perillä Oulussa. Hotellikuolema vältettiin välittömästi ja enemmistön äänillä myös väsyneen kaasujalan omannut kuljettaja Kiljander joutui pistään tossulla koreasti kohti Oulun Miekkailuseuran järjestemää "get-to-gether" illanviettoa. Hyvän seuran, herkullisen grillipossun ja salaatin virkistäminä painuttiin pehkuihin kisa-aamua odottamaan.

Linnanmaan liikuntahallissa oli kisapuitteet kohdallaan, kahvi ilmaista ja suklaatakin tarjolla!

Sunnuntai koitti. Sankariteot Linnanmaan liikuntahallissa odottivat! Valitettavasti veteraani-tyyppinen kroppani ei ymmärtänyt, että urheilun voi aloittaa jo klo 9 aamulla. Alkuerän ensimmäiset ottelut olivatkin elintoimintojen kannalta varsin mielenkiintoisia. Vaikka en ajokorttia omistakaan, voisin kuvitella dieselmoottorien joitakin vuosikymmeniä sitten käynnistyneet pakkasessa samalla agressiivisuudella kuin verenkiertoni alkuerässä.
Yllätykseksi voitin kaikki alkuerässäni, joista muutama tosin olin niukkaakin niukempi 5-4 taisto. Koska kisaan lähdön tarkoituksena oli lähinnä "jolly-good-game" tuntui suorastaan epämukavalta lähteä uloslyöntikierrokselle rangking kakkosena heti Oulun ylpeyden, pohjoisen valontuojan, noitatohtorin ja maineikkaan valmenjan, Paulus Tokolan jälkeen.

Cup-kierroksen otteluissa syntyi mielenkiintoinen havainto. Kun jalat viimein alkoivat lämmetä, myös tehtyjen virheiden määrä kasvoi. Johtopäätös; kun reaktiot ovat jo hidastuneet, ei veteraanin kannata innostua liikaa :)
 Varsin tiukan väännön jälkeen Oulun reipasta junioria,  Antte Hietaharjua vastaan (taisin päästä "johtoon" ensimmäisen kerran viimeisessä 15-14 pistossa) semissä tuli vastaan vanha kettu Sami Miettinen.
Taistelu finaalipaikasta alkoi varsin hyvin. Taisin päästä 9-6 johtoon kunnes omassa päässä alkoi ropista. Myös vähäiset lenkkikilometrit tuntuivat. Ovelien ansojen suunnittelu miekkailuottelun vaatimalla vauhdilla on vaikeampaa jos keuhkoista tulee ajattelutoimintaa häiritsevää melua ja sydämen lyönnit ahdistavat muutenkin vatsan kohdalta oudon kireäksi kutistunutta miekkailupukua. Sami kuroi ottelussa ohi ja finaaliin muistaakseni luvuin 15-13.

Toinen finalisti löytyi veljestaistosta T. Tokola - P. Tokola. Pohjalainen miekkahippa päättyi tällä kertaa Teemun voittoon. Paulus arveli yhdeksi tappion syistä heikentyneen fyysisen kuntonsa, mutta toisaalta pidemmän tikun vetänyt vastustaja siveli ovelan näköisenä viiksiään, eikä suostunut kysyttäessä paljastaamaan voittoon vienyttä taktiikkaansa. Saattoipa siis olla, että Teemu oli käynyt Paulukselta salaa harjoittelemassa special-kikkoja veljen kukistamiseksi.

Kesäkisojen Finaali on alkanut! Teemu vasemmalla, Sami oikealla.

Oulun Kesäkisojen finaalista Tokola t. vastaan Miettinen oli erittäin viihdyttävää väkivaltaviihdettä. Hetken jo vaikutti, että Teemu vie Samia miten tahtoo, mutta sitten Tokola omien sanojensa mukaan päästi Miettisen iholle "draaman kaarta noudattaakseen" eli suomeksi tyri johtonsa. 14-14 tilanteessa nähtiin sitten päivän komein fleche, jolla Teemu nappasi voiton Ouluun.


Koska oululaisten mielestä miekkailua ei koskaan voi olla liikaa, vetäistiin henkilökohtaisen kisan päälle välittömästi joukkekilpailu. Joukkueet koottiin kesäkisaspecial-säännön mukaisesti alkuerien rankingin perusteella. Systeemi oli aikaisempina vuosina tuottanut kuulema hyvin tasaisia joukkueita, joten mikäs siinä. Tällä kertaa en tosin ollut ihan varma toimiko systeemi. Mm meidän joukkueemme yhteisikä taisi olla 150 vuotta, kun joukkuetaiston voittaneiden sankarien joukkueikä oli ehkä n. 55 vuotta. Nyt joku tietysti viisastelee, että tokihan kokeneet veteraanit vie junnuja kuin litran mittaa. Ei vie enää siinä vaiheessa kun mehut löytyvät kuivumaan laitetusta T-paidasta.
Joukkekisasta tuli siis omakohtaisesti katsottuna vain tyylikkään varoasennon esittelyä, mutta seurakamuni Toni Kiljander ja valmennettavani Santeri Anttila sentään pääsivä molemmat mitalien makuun. Santeri juuri tuossa voittaneessa lapsitähtijoukkuessa ja Toni pronssijoukkueessa.

Palkintosadetta henkilökohtaisessa kalvassa

Turun Dynaaminen Trio vas. Santtu, Tero ja Toni

Enää oli matkasta paras jäljellä. Pizzat itseään Olun vanhimmaksi mainostavassa pizzeriassa, Da Mariossa. Hyvää oli, mutta ei (tietenkään) yhtä hyvää kuin Denniksessä. Sitten saunaosaston altaaseen lihaksia lilluttamaan, unta palloon ja aamusta klo 8.30 ilta viiteen sukkulakyytinä kotiin.

Santun pizza

Teron lammaslihaboltsipizza

Järjestäjille kiitos kisoista. Ensi vuonna tiedetään kuviot, joten panostamme erityisesti Kesäkisojen grillibileisiin ja ehkä sen jälkeen pääsee sunnuntaina vähemmällä miekkailulla kun ei pärjää niin hyvin!

 Tulokset:

1. TOKOLA Teemu OMS
2. MIETTINEN Sami KUMI
3. HAKKARAINEN Tero TMÅF
3. TOKOLA Paulus OMS
5. LUMIJÄRVI Juha OMS
6. HIETAHARJU Antte OMS
7. ANTTILA Santeri TMÅF
8. TOKOLA Samuel OMS
9. KILJANDER Toni TMÅF
10. PAAVOLA Mikko OMS
11. LEPPÄVUORI Anna OMS
12. JUSLIN Henry PM-BF
13. HARJU Ari-Pekka RM
14. MÄNNIKKÖ Sari OMS
15. DEGERMAN Risto OMS
16. TAMMIMIES Tanja OMS
17. RAUDASKOSKI Anna-Maria OMS
18. POLKKO Seija ALLEZ

Vuoden tärkein panostus Suomen miekkailuvalmennukseen

Viime vuoden palautteen perusteella tämä leiri toimii. Tapaat samanhenkistä, samoista asioista eri tasoilla kiinnostunuttta Suomen miekkailun eliittiväkeä. JA SINÄ OLET YKSI NIISTÄ !!!!

Miekkailuliiton valmentajakoulutusleirille osallistuminen 30.7. - 5.8. 2012 on vuoden paras panostus miekkailuharrastukseen!

Juniori. Seniori. Veteraani. Miekkailija!
Tutustut leirillä suomalaisiin valmentajiin ja oma osaamisesi etenee heidän kouluttautumisensa ohessa. Sinulla on mm. mahdollisuus saada henkilökohtaista opetusta niin paljon kuin kuntosi kestää.

Opi miekkailusta viikossa enemmän
kuin vuodessa ja vietä mukava urheilullinen viikko Kiipulan leirikeskuksessa, Hämeenlinnan läheisyydessä. www.kiipula.fi

Leirin hinta 499 euroa/hlö sisältää viikon majoituksen, aamiaisen, lounaan, päivällisen, iltapalan, sauna- ja allasosaston sekä kuntosalien käyttömahdollisuuden. Ja TIETYSTI KOULUTUKSEN.

Paikkoja on vain rajatusti, tämä ei ole mainoslause, vaan pahuksen totuus. Noin 30 leiriläistä + valmentajat mahtuu mukaan, joten järjestä kesälomasi nopeasti. Mikä muuten olisi hienompaa kuin aloittaa duuni huippuvireessä stimuloivan leirin jälkeen!

ILMOITTAUTUMINEN JA LISÄTIEDOT
Ilmoittautuminen ja lisätietopyynnöt sähköpostitse viimeistään sunnuntaina 20. toukokuuta 2012
ktr(ättä)miekkailu.fi

P.S. Kiipula on myös mukavaa yhdessäoloa”lajihullujen” parissa! Vapaa-ajallasi voit nauttia esim. nauhoitetusta Olympiamiekkailun kisastudiotunnelmasta videotykkiscreeniltä parhaan mahdollisen asiantuntijaraadin seurassa!

Seitsemän päivää aikaa oppia kolme aselajia

Suomen Miekkailuliitto järjesti pitkästä aikaa viikon mittaisen miekkailun valmennusleirin. Tapahtuma pidettiin Piispalassa 25. - 31.7.2011, valtakunnallisessa nuorisokeskuksessa, 110 km Jyväskylästä pohjoiseen. Leiri oli ensimmäinen miekkailuvalmennuksen opettajaleiri, jonka tavoitteena oli antaa osallistujille viikossa kyky alkeisoppitunnin antoon kaikilla kolmella aseella. Nyt Suomessa on siis ainakin 20 opettajaa tai ainakin opettajan alkua, jotka voivat tarvittaessa auttaa miekkailijan alkuun floretilla, säilällä ja kalvalla.
Jotta tavoitteeseen päästäisiin, leiriohjelmaan kuului 6 - 7,5 tuntia käytännön harjoittelua päivässä sekä muutama teoria&keskuteluosuus. Sanotaanko, että  fyysinen vaativuustaso oli kohdallaan ainakin kaltaiselleni konttorirotalle.

Joonas roudaa miekkailumattoa harjoitussaliimme Piispalan päärakennuksen editse.

Sali joka oli Kotimme Piispalassa viikon ajan

Oikeasti tunnelma luennoilla oli innokkaampi kuin kuvassa näyttää

Niin, tätähän se kolmen aseen koulutus tarkoittaa allekirjoittaneelle

Kersantti Mertsi ja jalkatyöryhmä

Anssi ja Seppo demo-oparilla

 Päivään kuului aina yksi  puoletoista tunnin harjoitus kullakin aseella, neljäs harjoitus oli vaihtuva joko aselajiharjoitus, jalkatyö, jumppa tai luento. Esimerkkipäivä: Herätys 7:30, aamiainen, päivän ohjelmajulistus ja aamuveryttely 8:30, ensimmäinen harjoitus floretilla 9:00 - 10:30, kahvitauko, toinen harjoitus kalpa 11:00 . 12:30, lounas ja lepotauko, kolmas harjoitus säilä 14:00 - 15:30, kahvitauko, neljäs harjoitus floretti 16:00 - 17:30, päivällinen ja lepotauko, viides harjoitus kalpa 19:00 - 20:30, ennen nukkumaan menoa iltauinti tai muuta omatoimista ohjelmaa.

Leiripaikan sijainti niinkin kaukana kototurusta herätti ensin vähän epäilyjä, mutta paikan päällä asia kääntyi positiiviseksi "lomatunnelmaksi". Loma on ehkä väärä sana kuvaamaan viikkoa, johon kuului n. 37 tuntia fyysisestikin tiukkaa toimintaa, ehkä irtiotto arjesta on parempi. Kaukana oli kavala maailma, aurinko paistoi koko viikon, leirin yhteishenki huokui vahvana ja aika tuntui kuluvan siivillä. Tunnelma oli suorastaan haikea, kun lähtösunnuntai koitti.

Toinen Epäilevän Tuomaan asennevamma ennen leiriä kohdistui kolmen aseen opetussettiin. Seurassamme Turun Miekkailijoissa ei florettia miekkailla ja henkilökohtaisesti säilänkin opetustaitoni on nolla. Suurin iloinen yllätys olikin, kun säilän opettelu oli itselleni leirin hauskin anti. Siitä kiitos aselajikouluttaja Mika Romanille. Mitenkään floretin ja Teemu Tokolan sekä kalvan Anssi Alanteen ja Seppo Lauhion panosta väheksymättä! Säilä-efektiin varmaan vaikutti "tabula rasa" ilmiö. Kun asiasta ei tiedä mitään, siihen suhtautuu ennakkoluulottomasti ja leikkimiellellä. Floretissa ja etenkin kalvassa taisi olla hieman osaamispaineita - yritys tehdä asioita pikkuisen liian tosissaan. Se olikin tärkeä huomio kun miettii asiaa valmennettavan kannalta; miten pitää oppitunnit niin, että oppilaalla säilyy ainakin pieni leikkimielisyys ja oppimisen ilo. Miten itse välttää leipiintymisen ja "opparikoneeksi" muuttumisen.

Kolmen aseen perusteiden läpivienti herätti myös ajatuksia opetuksen synergiaeduista. Vaikka taistelusäännöt, tekniikka ja taktiikka poikkeavat toisistaan, löytyi myös paljon toisaan tukevia asioita. Yksi tärkeimmistä havainnoista opettamisen kannalta oli signaalien antamisen selkeys. Riippumatta opetitko säilää, florettia vain kalpaa, oppilaan tehdessä virheen vika useinmiten löytyi opettajan habituksesta. Tämä havainto tekikin gutaa itsetunnolle, mutta kuten pääkouluttaja Teemu Tokola totesi "opettajan tulee nostaa oppilaan itsetuntoa, mutta valmentajaharjoittelijoista ei ole niin väliä".Valmentajan pitää niellä ylpeytensä ja osata vaihtaa lähestymistapaa, tempoa ja signaalin selkeyttä kunnes oppilas tekee halutun liikkeen oikein.

Leiristä on nyt kulunut viikko, reidet pelaavat taas ja osa opista on jo valunut sukkaan. Onneksi saimme hyvän dokumentin koulutuksen aiheista ja tehdyistä harjoitteista, josta voi luntata unohtuneet asiat.  Kouluksen lisäksi leirin antina tuli toinen vähintään yhtä tärkeä asia. Leiriläiset saivat kerralla lähes koko Suomen kattavan miekkailuvalmennuksen vertaistukiverkoston. Etenkin ruokapöytökeskustelut sisälsivät kaiken sen naureskelun ja sorinan keskellä runsaasti asiapitoisia keskusteluja, jotka avasivat silmät näkemään, miten samanlaisten perusasioiden kanssa eri puolilla Suomea miekkailuväki painii. Vastuu on monessa seurassa todella harvoilla hartioilla ja ensiaskel lajin leviämiselle olisi taito oppia delegoimaan ja uskomaan vastuuta (omasta mielestämme) aloitteleville vetäjille.

Ehkä seuraavilla leireillä pääsemmekin vielä sille tasolle, että opimme miten opettaa omassa seurassamme uusia valmentajia. Mutta toivat tulevien vuosien kesäleirit tullessaan mitä tahansa, paluuta parin päivän pintaliitokoulutuksiin ei ole, jos haluamme kehittää miekkailuvalmennuksen "kermaa" syvällisempään ja kokonaisvaltaiseen miekkailuvalmennuksen ymmärtämiseen.

Kiitos kaikille Piispalan leirille osallistuneille kolleegoille, miekkailijoille ja etenkin kouluttajille. Voimia arjen työhön ja tavataan taas ensi kesänä!

Lopuksi koko totuus ja vain totuus siitä, mitä leirillä pääasiassa tehtiin :) tätähän osa mukana olleista ehtikin jo pelätä ... heh hee.