Eilen suuntasimme piukkaan pakatun automme kohti Merjan talleja. Ajoa n. 50 kilsaa Turusta 10-tietä pitkin. Turun miekkailijat ovat jo useampana kesänä pistäneen kalpansa Merjan kesäleirisoppaan, tällä kertaa poikien leirin aiheena oli viisiotteluteema, joka aloitettiin miekkailulla.
Auringon paisteessa purimme varustekasan vahvasti hevoselle "tuoksuvan" maneesin hämärään. Keskelle hiekkamaneesia oli rakennettu levyistä miekkailualue. Ehdottomasti eksoottisin paikka, minne olen ikinä virittänyt sähkömerkintälaitteet!
Leiriläiset vanhempineen saapuivat pikkuhiljaa paikalle ja aloitimme Ninnun kanssa osuutemme lajin ja varusteiden esittelyllä. Kuten aina, harrastuksen hinta kiinnosti vanhempia ja kuten aina, harrastuksen hintaa ei tarvinnut luimistella. Tähän leiriin osallistuvat lapset olisivat helposti voineet aloittaa miekkailun leirimaksun hinnalla.
Sitten esittelimme perusliikkeitä ja viiden piston miekkaluottelun, johon koitimme saada draaman kaarta ja näyttäviä suorituksia.
Kuoriuduttamme varusteista oli nuorison vuoro saada kyytiä alkujuoksutuksella ja jalkatyöllä. Alustana kesäinen nurmi, eipä ollut ongelmaa jalkojen laahauksesta, kun piti huomioida alustan muhkurat. Sen verran liukaskin alusta oli, että ymmärsi kyllä, miksi panssarikenkäiset ritarit aikanaan ottivat miekkailuaskeleensa päkiä edellä kantapään sijaan.
Kun askellus ja syöksy oli ainakin teoriassa opittu, vetäydyttiin hetkeksi tallituvan viileään mehustelemaan ja pukemaan miekkailuvaatetta päälle, ettei vaan tule kylmä helteessä... Seuraavaksi hiekka pöllysi maneesin edustalla pariharjoittelun merkeissä. Kuten aina, tässä vaiheessa miekkailullisesti lahjakkaammat erottuivat musketöörielokuvien ystävistä. Pistomiekkailun erottaminen terän hakaamisesta on nuorille pojille alkuun haastava tehtävä. Varoasentojen variaatioita ja asekäden kyynerpäiden vinksotusta sinne sun tänne katsellessa tuli mieleen, että kukapa tekisi "varoasentoproteesin", jolla voisi alkuun demonstroida pikkuihmisille jalkojen kulmat ja asekäden kyynärpään asennon suhteessa lonkkaluun kulmaan. Ainakin pitää ensi kerralla ottaa ne omenat mukaan niin saadaan kyynärpäät kuriin. (Niin, harjoite on siis sellainen, että aloittelija pitää palloa kyynärpäällä kiinni vartalossa lonkkaluun linjassa varoasennossa liikkuen).
Kun pakolliset kuviot oli käyty läpi - tässä vaiheessa tietysti oli jo käyty myös muutama vapaamuotoinen kaksintaistelu innokkaimpien leiriläisten kesken - pääsiin asiaan. Kenttäolosuhteista ja yhdestä sähköalueesta johtuen porukka jaettiin kahtia. Toinen puolisko miekkaili modernisti sähköaseilla, toinen puolisko wanhaan malliin, jossa neljä nuorta silmäparia toimi sivutuomareina todentamassa osumat. Samalla opittiin miekkailun vaiheita, kun päätuomarina toiminut ohjaaja erotteli ottelun vaiheet sivutuomareille.
Kuuden maissa sitten pakkasimme Turun Miekkailijoiden omaisuuden takaisin autoon ja suuntasimme keulan kohti kotia. Puoli kasilta olivat maskit taas salin seinällä, aseet paikoillaan ja kahdeksan tunnin miekkailupäivä pulkassa.
