keskiviikko 17. kesäkuuta 2009

Miekkailullista Juhannusta!


Muistakaa villasukat, Suomen Juhannus on valoisa, mutta vähäluminen.
Nähdään taas heinäkuun kieppeillä, jos pärjään itikoille ja pääsen mökiltä takaisin sivistyksen pariin :D


maanantai 15. kesäkuuta 2009

Lainattua: Mitä miekkailija voi oppia elokuvasta Sithin kosto ? Entä mitkä ovat miekkailun eri tyylit Hikipedian mukaan?




Lessons Fencers Could Learn from Revenge of the Sith
  1. Billowy cloaks make any bout look more dramatic.
  2. Decapitation may seem like an exciting way to end a bout, but usually it's a decision that'll come back to bite you in the ass.
  3. Choosing a Sith Lord as your coach may seem tempting, but it's a slippery slope, my friend.
  4. Anger gives you focus and strength. Unfortunately it also leads to the Dark Side. But hey, it's your choice.
  5. If you are bouting on a narrow metal pipe hundreds of feet above a of river molten lava...now's a very important time to remember your footwork.
  6. If your opponent is a maniacal droid with four blades to your one, defense is a good strategy to start out with.
  7. When swinging your weapon around complicated computer consoles in a foreign language, be careful! Random keystrokes often trigger self-destruct sequences.
  8. Force Push is an effective way to maintain the proper distance. It's tricky to master though.
  9. Yield to the higher ground.
  10. Never underestimate a little guy. Especially not a little green one.

Ja sitten lisää faktaa kaikkien alojen asiantuntijasivustosta hiki.pedia.ws

Miekkailun eri tyylit

Conanismissa henkilö ottaa valtavan miekan ja treenaa itselleen isot lihakset. Sitten hän karjuu ja heiluttaa miekkaa satunnaisesti. Kaikki jotka ovat liian lähellä, kuolevat. Tämä on suosituin miekkailun muoto.
Ritarien miekkailu, jossa henkilö pukeutuu metalliin ja lyö toista kohti satunnaisesti. Joskus joku kuolee, jos sattuu olemaan maajussi. Muutoin kuuluu kiva kilinä, joka päättyy siihen että ritarit menevät yhdessä juomaan hieman punaviiniä. Paitsi jos ollaan ristiretkellä, jolloin purkkia koristaa veren pärskeet. Muutoin on hyvä pitää paljon metallia kiiltävänä ja muistaa ruokkia hevonen.
Tai-Ji -miekkailussa taas on erittäin hitaat liikkeet eikä lainkaan vihollisia näkyvissä. Tai-Ji -miekkailija ainoastaan tanssahtelee yksin rannalla auringon noustessa. Miekkaa on heilutettava erittäin hitaaseen tahtiin. Jotta ainutkaan rannalla mahdollisesti oleva etana tai kilpikonna ei jää miekan alle, vaan ehtii rauhassa alta pois.
Samurai -miekkailussa taas lyödään vain laajassa kaaressa. Jokaisella kaarella kuolee joku. Samurailla ei ole haarniskaa, eikä hän lyö vauhdikkaasti vaan rauhallisesti tyyni ilme kasvoillaan. Ja aina menee joku halki. Joskus samurai itse.
Ninja -miekkailussa miekkoja on kaksi, ja niitä pyöritellään pirusti. Tärkeintä ei ole viholliseen osuminen, vaan että miekat pyörivät valtavaa vauhtia. Aina välistä ninja jää seisomaan sellaiseen asentoon, jossa miekka on rystyotteessa selän takana tai pään päällä tai jossain muussa kummallisessa paikassa. Tätä kaikkea koristellaan kiljuvilla äänillä.
Kung Fu -miekkailussa ollaan erittäin nopeita ja lennetään paljon. Viholliseen ei pidä osua, vaan sen sijaan pitää kuulua paljon kalinaa. Lentäminen on myös tärkeää. Jos et osaa hypätä 15 metrin loikkia, etkä osaa juosta vetten päällä, vaihda harrastusta!
Muskettisoturien miekkailussa on pitkät ja terävät miekat ja sitä käydään röyhelöihin pukeutuneena. Teräviä piikkejä heilutetaan sivistyneen näköisesti. Tärkeää on muistaa pitää teetauko ja nuuskata sivistyneesti. Miekkailussa täytyy muistaa valkoiset hansikkaat. Pikkusormen pystyssä pitämisestä, sekä erikoisista huudahduksista kuten "ah moi", "En Garde" ja "Baise moa" saa lisäpisteitä. Kun muskettisoturityylillä miekkaileva kuolee, hän pitää ennen kuolemaansa pienen puheen.
Larpmiekkailussa ihmisillä on styroksia ja he huitovat satunnaisesti. Ketään ei satu, eikä kenelläkään ole tyttöystävää. Useimmiten ei minkään muunkaanlaista ystävää.

Miekkailun taktiset elementit


Eestiläinen Peeter Nelis on kurssittanut Suomalaisia miekkailijoita ja valmentajia parin vuosikymmen ajan. Rautaisen opparipraktiikan lisäksi Peeterillä on vanhan liiton venäläiskoulukunnan yliopistotasoinen osaaminen miekkailun teoriasta.
Eräältä teoriakurssilta ovatkin peräisin nämä "Miekkailun taktiset elementit" ja "Erilaisiin reaktiotyyppeihin perustuva miekkailutaktiikka" -kaaviot, jotka piirsin puhtaaksi. Vaatimattomasti ilmaistuna, nämä sisältävät kaiken, mitä miekkailusta pitää osata. (Heti kun joku huomaa mitä niistä puuttuu, niin ilmoittakaa minulle, välitän sitten tietoa eteenpäin).
Kun klikkaat kuvaa, avatuu pdf-tiedosto, josta näet tekstit paremmin. Niin - ja sen lisäksi että puuttumista palasista voi heittää reklamaatiota, niin vielä on epäselvää mitä nuot vastahyökkäyksiin kuuluvat "Abmisit" oikein tarkoittivat, pitääpä kysyä Peeteriltä ensi kerralla.

torstai 11. kesäkuuta 2009

Fencing is funny



Oletko koskaan kuullut, kun kaverisi manailee alkueränsä kovuutta? Siitäpä syntyi tämän pläjäytyksen idea.

Netistä löytyy muutakin hauskaa, tässä vähän lisää hjuumoria kylmän kesän lämmikkeeksi:




GWENT SWORD CLUBin sivuilla on jo pitempään julkaistu pilakuvia (tai heh, osa niistä on kipeän totta, kuten alla oleva näkemys sähkömerkintälaitteiden vaikutuksesta kaksintaistelun historiaan:X ). Kattava galleria löytyy TÄÄLTÄ

Turun tytöt miekkailua opettamassa



Oppariporukat ovat Kesis-leirillä opettamassa.
Jokakesäisestä yhteistyöstä LIIKUn kanssa vastaa tällä kertaa dynaaminen tyttötriomme Kata, Nelli ja Elena. Leiri pidetään merenrannassa olevassa leirikeskuksessa. Osallistuja majoittuvat metsän keskelle teltoissa, joten liikuntapaikoilla varmasti on tänä vuonna riittänyt vipinää viileiden säiden takia. Lajeja Liiku-leirillä riittäkin Rugbysta Nintendo Fit-pelaamiseen.

Aikaisemmin miekkailun lajipaikka oli keskellä methää sijaitsevan teatterilavan tapaisella. Katos oli niin pieni, että sateen sattuessa sähkömiekkailun saattoi unohtaa. Onneksi sittemin miekkailu siirrettiin ns. askartelukatoksen alle, jonne jo mahtui sadettakin pitämään.

Päivässä miekkailun ohjaajat vetävät läpi n. viisi ryhmää, joiden koko vaihtelee parinkymmenen lapsen molemmin puolin. Leirin aikana miekkaan tarttuu yli sata junnua.

sunnuntai 7. kesäkuuta 2009

Kaksintaistelulaji nimeltä miekkailu


Grand Salut! Jo käytöstä poistunut miekkailijoiden tervehdys. Jos tiedät mikä oli tervehdyksen tarkka koreografia, jätä kommentti!


Vaikka florettia pidetään Suomessa lähinnä miekkailun opetteluaseena, sen historia on paljon hurjempi. Ranskalaiset kehittivät kevyen pistoaseen 1700-luvun puolivälissä sekä harjoitusaseeksi, että vähentääkseen kaksitaistelujen aiheuttamia upseeriston miestappiota. Järkeiltiin nimittäin, että kun miekan viilto-ominaisuus poistetaan kaksintaisteluaseesta, tappoihin johtavat ottelut vähenevät. Valitettavasti käytäntö osoitti, että pistolla saatiin aikaan vähintään yhtä kuollettavia osumia kuin viillolla, yleensä jopa pahempia. Näin oli kyse etenkin otteluissa, jotka oli sovittu käytäväksi "ensimmäiseen veripisaraan". Viilto-osuman saaminen harvoin aiheutti kuolemaan johtavaa haavaa, sen sijaan pisto-osuma vartaloon oli aina hengenvaarallinen, koska tuon ajan lääketiede ei pystynyt pelastamaan uhria vakavalta sisäiseltä verenvuodolta.

1903 päivätty postikortti Torinosta. Pistoasein käyty kaksintaistelu on tällä kertaa päättynyt onnellisesti. Ottelija oikealla on selvinnyt asekäden pistohaavalla. Hänen aseensa makaa maassa etualalla. Takana vaunujen pyörään nojaavat ottelijoiden vara-aseet.

Upseerien välisten kunniankahinoiden lisäksi kaksintaistelut olivat yleisiä myös akateemisessa maailmassa. 1600- ja 1700-luvulla ylioppilaiden elämä oli kaikin puolin vaarallisempaa kuin tänään. Tilannetta eivät helpottaneet opiskelijoiden väliset kaksintaistelut. Suomessa holtiton miekankäyttö johti siihen, että ylioppilaiden 1600-luvulta perua ollut oikeus kantaa miekkaa julkisesti kiellettiin. Euroopassa kaksintaistelutapaturmia käytiin vähentämään nerokkaalla järjestelmällä: Kahdenkeskisen välienselvittelyn sijaan kamppailun järjestivät välimiehet, sekundantit, jotka myös valvoivat, että ottelu käytiin herrasmiesottein. Saattoipa paikalla olla jopa mahdollisimman puolueeton tuomari, joka määräsi ottelun voittajan etenkin akateemisissa "first blood"-otteluissa.
Saksassa, suurella todennäköisyydellä vieläkin salaseuroina vaikuttava, akateeminen kaksitaistelu kehittyi muotoon, josta käytetään nimeä Mensur.
Mensur-kaksintaistelussa on tavoitteena saada verta vuotava viilto-osuma vastustajan poskeen. Turvallisuuden takaamiseksi miekkailijat on suojattu hyvin. Suojasilmälasit ja paksut nahkasuojat pyrkivät estämään kuollattavien osumien syntymisen.
Mensur-ottelijoita täydessä tällingissä


Ottelijat ja sekundantit valmiina taistoon. (ks. Aarnion kommentti alla joka viittaa aikaisempaan kuvatekstiini :)

Suomessa tiedän vain yhden kaksintaistelutapauksen. Pimeällä 1980-luvulla Kisahallin synkillä käytävillä kaikuivat tuskanhuudot. Teräs söi terästä ja kipinöistä syntynyt rikinhaju etoi harvoja verisen tapahtuman todistajia...no en väritä tapahtumia, miten niin?
Rehellisesti puhuen, mikään ei estä kovanahkaisia säilistejä kokeilemaan samaa kuin herrat Niva ja Paattakainen: Paita pois, maski päähän ja normaali ottelu viiteen siten, että oikein fraseerattu osuma hyväksytään, jos sen pätevyys voidaan todeta vastustajan ihosta :D.

Kirjoituksen kuvat ovat Fencing Classics-blogista, josta löydät lisää historiallisia otoksia.
Osoite on http://fencingclassics.wordpress.com


tiistai 2. kesäkuuta 2009

Pelit ja leikit

Miekkailulliset leikit ja harjoitukset
Upeaa. Pääsin ensimmäistä kertaa siteeraamaan blogin nimeä! Siteerataan lisää aikaisempia tekosiani. Kokosin Miekkailuliiton keskustelupalstalle listan lämmittelyleikeistä ynnä muista ryhmän vetämisen työkaluista. Jos on tarvetta, etkä vielä ole tutustunut aiheeseen, linkkipalkki listaan on tässä:

Vieläkin esihistoriallisempaa miekkailumateriaalia lasten alkeiskurssia varten pitäsi niin ikään löytyä SML:n sivuilta nerokkaalla "yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta" -nimellä.

Jono-oppititunti



Kuvassa Kimmo Puranen flessaa Wieslav Koniczekin signaalista vuoden 1982 kieppeillä

Jono-oppitunti sopii esimerkiksi Flècen-harjoitteluun pariharjoittelua paremmin, jos harjoitustila on pienehkö, kuten suomalaiset miekkailusalit tuppaavat olla. Kuten kuvasta näkyy, opettajan praktiikka sallii miekkailijoille myös lokoisammat harjoitteluolosuhteet kevyen vaatetuksen muodossa, pariharjoittelussa kaikkien tulee tietysti olla täydellisessä otteluvarustuksessa.
Signaalit ja flecètä edeltävät fraasit ovat yleensä normaalia oppituntia rajoitetummat, sillä harjoitteen tulee edetä ripeästi, että jonossa ei tule aika pitkäksi. Flessata voi silti: suoraan, sidonnalla, valepiston jälkeen vältöllä jne.

1980-luvun terävintä kärkeä Kimmo Puranen, Kim Lindberg, Jussi Kyllijoki ja Lars Winter Jr odottamassa vuoroaan päästä Villen kimppuun.