Näytetään tekstit, joissa on tunniste miekkailuleiri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste miekkailuleiri. Näytä kaikki tekstit

lauantai 4. elokuuta 2012

Lisää tuokiokuvia Kiipulan miekkailuleiriltä

Osa kuvista on Tapanilan Erän Onni Rautiokosken ottamia mm. "viralliset" ryhmäkuvat, niistä kiitos Onnille.

Bilis oli tauoilla kovassa käytössä

Tarina ei kerro tekeekö kohta kipeää :)

Miekkailun valmennus jatkui jopa luentojen aikana.

Komiat.

Kiipulan osallistujat ryhmäkuvassa. Koska Teemu ja Mats olivat kuvanottohetkellä toisaalla, heidät on huomaamattomasti lisätty kuvaan jälkikäteen.

Blogisti ja leirisänki.

Paulus kertoo ulkomaan leiriensä kokemuksista kollegoilleen.

Säiläkoulutettavat ovat kyykistyneet viimeisen ehtoollisen ääreen.

Jopa metsässä tuli käytyä haistelemassa ilmaa, joka tuoksui jotenkin erilaiselta kuin harjoitushallissa.

Uusi muotitanssi: Miekkapolkka.

Säilässä isku lähtee kevyesti, mutta napakasti rannetta ja sormia käyttäen :)

Tikapuustepping tullee olemaan ensikaudella "the thing" myös miekkailijoiden koordinaatio&nopeusharjoittelussa.

torstai 2. elokuuta 2012

Leiritunnelmia Kiipulasta

Florettikoulutuksen loppubriiffaus, kaikki tarkkana paitsi...etsi kuvasta kalpamiekkailija.

Leirin nuorin valmentaja antamassa oppituntia Palsulle.

Aamiainen on päivän tärkein ateria.

Kisastudio. Heja Norge!

Kuntotestin suoritusdemo käynnissä.

Operaatio Kärkiruuvi.

Hei kaveri, nosta vähän, en näe mitä on päivälliseksi!

tiistai 31. heinäkuuta 2012

Miekkailijan tie on hiellä päällystetty

Päivän puheenaihe Kiipulan miekkailuleirillä oli ehdotomasti olympialaisten "sekuntiskandaali". Etelä-Korean Shin Lam' in ja Saksan  Britta Heidemann'in välisessä ottelussa ajanotto ei ollut ajan tasalla. Ensin Heidemann "ehti" pistää yhdessä sekunnissa kolme tuplaa - kello ei siis käytännössä käynistynyt "Alez"-komennon jälkeen. Kun sekunti mystisesti nollautui ottelun ollessa keskeytettynä, tuomaroitiin sekunti takaisin! Heidemann kiitti ja ehti tehdä ainakin kolmen vaiheen hyökkäyksen tuossa uudelleen annetussa ajassa, tuomittiin voittajaksi ja jatkoi Olympiavoittoon.
Kuva epäonnisesta Shin Lamísta löytyy täältä.
Kiipulan miekkailuleirillä vaikuttava asiantuntijaraati ehdottaakin FIElle, että merkitsijälaiteisiin tehdään uusi lisälaite, joka mittaa viimeisen sekunnin pituuden. Kuten nyt näytettiin toteen, voidaan tuo viimeinen sekunti tarpeen tullessa säätää kestämään esim. kolme, viisi tai jopa kahdeksan sekuntia riippuen siitä, kuka halutaan voittajaksi.

Sitten päivän muihin aiheisiin. Opin tänään mikä on säilässä viiltoisku. Se on sellainen, että siitä tulee verinaarmu kyynärtaipeeseen, jos on liian lähellä oululaista valmentajaa hänen demotessaan "au banderolle" läpilyöntiä. Samalla opin myös, että kannattaa pitää kalvan pistohihaa päällä myös ottaessaan säiläopparia :)

Huonoja uutisia. Ruoka leirillä on ikävän hyvää. Laihdutusprojektini voi olla vaarassa...

Kuvat kertovat, että töitäkin tehtiin. Toivotavasti kaikilla on mukana tarpeksi varaTeepaitoja. Hiki nimittäin lentää siihen malliin, että useampikin on todennut "kuka kaatoi vettä mun maskiin?"

Valmentaja pulassa. Samalla kun pistoja ropisee vatsaan, toinen oppilas on härskisti kiertänyt suojattomaan selustaan.



Liiton huippumiekkailukoordinaatori Herman Bonner (takana) kävi tutustumassa leiritunnelmaan.
Sofia sorvin ääressä.



Miksi Saara nauroi...
Mistä tunnistaa ensiaputaitoisen säilistin? No tietysti punaisesta rististä rinnasa!



maanantai 30. heinäkuuta 2012

Tule apuun Kiipula!

Kahdeksan kiloa kesägrillistä vatii kovat otteet, että päästään kisapainoon ennen kauden alkua :)

Tänään alkoi laihdutuskuuri kesäherkuttelun tuhojen korjaamiseksi. Luvassa on kolmisenkymmentä tuntia miekailuleirin harjoituksia ja teoriatunnit päälle Suomen Miekkailuliiton järjestämällä Kiipulan miekkailuleirillä lähellä Hämeenlinnaa.

Käyköön esimerkkipäivästä vaikkapa huomisen ohjelma osaltani:

07:00 - 8:30 Aamupala
08:30 - 10:00 Kalpaharjoitus
10:00 - 10:15 Tauko
10:15 - 11:45 Säiläharjoitus
11:45 - 13:00 Lounas
13:00 - 14:30 Florettiharjoitus
14:30 - 15:00 Kahvitauko
15:00 - 16:30 Kalpaharjoitus
16:30 - 18:00 Päivällinen
18:00 - 19:30 Luento, teoriaa aiheesta signaalit ja oparit
19:30 - sauna ja iltalepo

Toistetaan neljä päivää peräkkäin, lähtöpäivänä sunnuntaina on sitten enää pari tuntia ohjelmaa ennen kotiin lähtöä.
Tänä vuonna pitäisi periaatteessa olla helpompaa kuin viime vuonna, sillä me valkut joudumme palvelemaan itse itseämme opparineekereinä vain joka toinen päivä, koska tällä kertaa mukana on enemmän miekkailijoita. Paas kattoen sitten, miten porukan paikat kestävät.





sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Päivä miekkailuleirillä

Turun Miekkailjat järjestivät omille ja Tapanilan Erän junnuille miekkailun päiväleirin Turun Suomalaisen Yhteiskoulun tiloissa 21. huhtikuuta 2012.

Ohjelmassa oli leikkiä, venyttelyn opetusta, jalkatyö- ja koordinaatioharjoituksia, luento miekkailuottelun taktiikasta, teemamiekkailua ja pariharjoittelua sekä tietysti leirikilpailu. Pääkoordinaattori oli Tero Hakkarainen ja kouluttajina toimivat Tapanilan Erän valmentaja Mats Wikström sekä järjestävän seuran Risto Kaski, Jaakko Rauma ja Nina Hyvönen.

Katso video leirin tunnelmista!

 


lauantai 6. elokuuta 2011

Seitsemän päivää aikaa oppia kolme aselajia

Suomen Miekkailuliitto järjesti pitkästä aikaa viikon mittaisen miekkailun valmennusleirin. Tapahtuma pidettiin Piispalassa 25. - 31.7.2011, valtakunnallisessa nuorisokeskuksessa, 110 km Jyväskylästä pohjoiseen. Leiri oli ensimmäinen miekkailuvalmennuksen opettajaleiri, jonka tavoitteena oli antaa osallistujille viikossa kyky alkeisoppitunnin antoon kaikilla kolmella aseella. Nyt Suomessa on siis ainakin 20 opettajaa tai ainakin opettajan alkua, jotka voivat tarvittaessa auttaa miekkailijan alkuun floretilla, säilällä ja kalvalla.
Jotta tavoitteeseen päästäisiin, leiriohjelmaan kuului 6 - 7,5 tuntia käytännön harjoittelua päivässä sekä muutama teoria&keskuteluosuus. Sanotaanko, että  fyysinen vaativuustaso oli kohdallaan ainakin kaltaiselleni konttorirotalle.
Joonas roudaa miekkailumattoa harjoitussaliimme Piispalan päärakennuksen editse.
Sali joka oli Kotimme Piispalassa viikon ajan

Oikeasti tunnelma luennoilla oli innokkaampi kuin kuvassa näyttää
Niin, tätähän se kolmen aseen koulutus tarkoittaa allekirjoittaneelle

Kersantti Mertsi ja jalkatyöryhmä
Anssi ja Seppo demo-oparilla

 Päivään kuului aina yksi  puoletoista tunnin harjoitus kullakin aseella, neljäs harjoitus oli vaihtuva joko aselajiharjoitus, jalkatyö, jumppa tai luento. Esimerkkipäivä: Herätys 7:30, aamiainen, päivän ohjelmajulistus ja aamuveryttely 8:30, ensimmäinen harjoitus floretilla 9:00 - 10:30, kahvitauko, toinen harjoitus kalpa 11:00 . 12:30, lounas ja lepotauko, kolmas harjoitus säilä 14:00 - 15:30, kahvitauko, neljäs harjoitus floretti 16:00 - 17:30, päivällinen ja lepotauko, viides harjoitus kalpa 19:00 - 20:30, ennen nukkumaan menoa iltauinti tai muuta omatoimista ohjelmaa.

Leiripaikan sijainti niinkin kaukana kototurusta herätti ensin vähän epäilyjä, mutta paikan päällä asia kääntyi positiiviseksi "lomatunnelmaksi". Loma on ehkä väärä sana kuvaamaan viikkoa, johon kuului n. 37 tuntia fyysisestikin tiukkaa toimintaa, ehkä irtiotto arjesta on parempi. Kaukana oli kavala maailma, aurinko paistoi koko viikon, leirin yhteishenki huokui vahvana ja aika tuntui kuluvan siivillä. Tunnelma oli suorastaan haikea, kun lähtösunnuntai koitti.

Toinen Epäilevän Tuomaan asennevamma ennen leiriä kohdistui kolmen aseen opetussettiin. Seurassamme Turun Miekkailijoissa ei florettia miekkailla ja henkilökohtaisesti säilänkin opetustaitoni on nolla. Suurin iloinen yllätys olikin, kun säilän opettelu oli itselleni leirin hauskin anti. Siitä kiitos aselajikouluttaja Mika Romanille. Mitenkään floretin ja Teemu Tokolan sekä kalvan Anssi Alanteen ja Seppo Lauhion panosta väheksymättä! Säilä-efektiin varmaan vaikutti "tabula rasa" ilmiö. Kun asiasta ei tiedä mitään, siihen suhtautuu ennakkoluulottomasti ja leikkimiellellä. Floretissa ja etenkin kalvassa taisi olla hieman osaamispaineita - yritys tehdä asioita pikkuisen liian tosissaan. Se olikin tärkeä huomio kun miettii asiaa valmennettavan kannalta; miten pitää oppitunnit niin, että oppilaalla säilyy ainakin pieni leikkimielisyys ja oppimisen ilo. Miten itse välttää leipiintymisen ja "opparikoneeksi" muuttumisen.

Kolmen aseen perusteiden läpivienti herätti myös ajatuksia opetuksen synergiaeduista. Vaikka taistelusäännöt, tekniikka ja taktiikka poikkeavat toisistaan, löytyi myös paljon toisaan tukevia asioita. Yksi tärkeimmistä havainnoista opettamisen kannalta oli signaalien antamisen selkeys. Riippumatta opetitko säilää, florettia vain kalpaa, oppilaan tehdessä virheen vika useinmiten löytyi opettajan habituksesta. Tämä havainto tekikin gutaa itsetunnolle, mutta kuten pääkouluttaja Teemu Tokola totesi "opettajan tulee nostaa oppilaan itsetuntoa, mutta valmentajaharjoittelijoista ei ole niin väliä".Valmentajan pitää niellä ylpeytensä ja osata vaihtaa lähestymistapaa, tempoa ja signaalin selkeyttä kunnes oppilas tekee halutun liikkeen oikein.

Leiristä on nyt kulunut viikko, reidet pelaavat taas ja osa opista on jo valunut sukkaan. Onneksi saimme hyvän dokumentin koulutuksen aiheista ja tehdyistä harjoitteista, josta voi luntata unohtuneet asiat.  Kouluksen lisäksi leirin antina tuli toinen vähintään yhtä tärkeä asia. Leiriläiset saivat kerralla lähes koko Suomen kattavan miekkailuvalmennuksen vertaistukiverkoston. Etenkin ruokapöytökeskustelut sisälsivät kaiken sen naureskelun ja sorinan keskellä runsaasti asiapitoisia keskusteluja, jotka avasivat silmät näkemään, miten samanlaisten perusasioiden kanssa eri puolilla Suomea miekkailuväki painii. Vastuu on monessa seurassa todella harvoilla hartioilla ja ensiaskel lajin leviämiselle olisi taito oppia delegoimaan ja uskomaan vastuuta (omasta mielestämme) aloitteleville vetäjille.

Ehkä seuraavilla leireillä pääsemmekin vielä sille tasolle, että opimme miten opettaa omassa seurassamme uusia valmentajia. Mutta toivat tulevien vuosien kesäleirit tullessaan mitä tahansa, paluuta parin päivän pintaliitokoulutuksiin ei ole, jos haluamme kehittää miekkailuvalmennuksen "kermaa" syvällisempään ja kokonaisvaltaiseen miekkailuvalmennuksen ymmärtämiseen.

Kiitos kaikille Piispalan leirille osallistuneille kolleegoille, miekkailijoille ja etenkin kouluttajille. Voimia arjen työhön ja tavataan taas ensi kesänä!

Lopuksi koko totuus ja vain totuus siitä, mitä leirillä pääasiassa tehtiin :) tätähän osa mukana olleista ehtikin jo pelätä ... heh hee.



perjantai 29. heinäkuuta 2011

Kirje äidille Piispalan miekkailuleiriltä

Hei Äiti,
täällä on kivaa. Ollaan miekkailtu oikein paljon ja harjoiteltu jänniä juttuja. Kivointa on kun saa lyödä toisia miekalla päähän, se on säilämiekkailua. Toisiks kivointa on ollut syöminen, sitä täällä tehdään tosi monta kertaa päivässä. Ainut huono puoli on ehkä se, että mä taidan tuoda kotiin aika paljon haisevia vaatteita, mutta ei kai siinä mitään uutta ole ;)
Tosiaan miekanheiluttelua on piisannun Piispalassa. Ensin on aamuharkat puoltoista tuntia, sitte tauko, toiset harkat puoltoista tuntia, sit syödään, sit taas miekkailaan puoltoista tuntia, sit on kaffepaus, sit taas miekkanheilutusta puoltoista tuntia, syödään taas ja illallalla on vielä tunnin harkat tai oppitunti. Vähän on ollut paikat jumissa parina aamuna, mut ei mitään vakavaa.
Valkut kertoo jänniä juttuja. Päähän lyönti esimerkiks pitää olla rapee mutta ei väkivaltainen. Sit kalvassa kädet vispaa pronaatiossa ja supinaatiossa. Sillä supinaatiolla ei oo mitään tekemistä supikoiran kans, se on vaan semmonen kädenasento. Se kaveri ku opettaa florettia, kertoo välillä vitsejäkin, mut muuten se taitaa olla vähän sadisti, kun se on koko ajan huolissaan, et onks treenit tarpeeks rankkoja. On ne.
Joo. Kävin metsässäkin kun täällä on tosi paljon metsää, mut emmä löytäny sulle mustikoita, et voiks niiku poimii ne sittenki itte. Ja järvikin täällä on. On käyty tooooosi monta kertaa uimassa, mun kämppikseltä kalat putsas sen varpaat. Tosi on, pikkukalaparvi popsis sen varpaista kaikki mömmöt, mäkin jätin sitten jalat pesemättä pariks päiväks, jos vaikka fisut kiinnostus munkin jaloista. Ei oo näkyny, nyt kaikki jo kattelee siihen tyyliin, et kai mä tänään käyn suihkussa.
Niin, terkkuja vaan, viel on pari päivää leiriä jäljellä.

t. Tero 49 v.

tiistai 2. marraskuuta 2010

Z-life of real Zorro part kaksi

 ...jatkuu kohdasta lauantai...

Ulkoposessa Komea ryhmämme herätti ansaittua huomiota mäkitorniin kiipeämässä olleessa ulkoilijaporukassa...
Eilen jäin kohtaan V- niinkuin vapaamiekkailu. Vaihdettuamme T-paidat kuivempiin siirryimme ulkosalle. Keittiössä valta vaihtui kun Marja "Teemun äiti" Seeve kävi kyykyttämään kanaa zorrojen sunnuntairuuaksi ja sen ohessa tempaisi lauantain päivälliseksi nakkisopan.
Magarasoppa tekee kauppansa.


OHJELMA 6 ulkohölmöilyä ja muuta liikuntaa
Ulkona purimme pommia, pidimme suomen keihäsmainetta yllä heittämällä tulitikulla pituutta, hypimme halko jalkojen välissä, juoksimme ilmapallo kallojen välissä, pelasimme futista ja soft-rugbya. Kuuma tuli, mutta ilma olikin ajankohtaan nähden lempeän leuto.

Päivällinen; kuten mainittu, nakkisoppaa. Max alkoi hyytyä, tuli ihmetelleeksi että "taasko syödään..?" Mutta useimmille näytti maistuvan. Asiasta toiseen. Kuultuani kauhutarinoita "miehiltämme maailmalla" mm. pari viikkoa nuudelikeittimellä elämistä Unkarissa, niin ei koskaan voi ylipainottaa terveellisen, tavallisen ruuan merkitystä urheilijoille. Moskovassakin meni kuulema taas ruokavalio pizzan puolelle, kyllä se vaikuttaa suoritustehoon jos ruokavalio koostuu rasvasta eikä hiilareista. Perhana ettei tuota pikkuhiljaa opita edes kantapään kautta. Se siitä. Toistaiseksi.

Jotta kaloreista ja kulutuksesta jäi zorroille edes harmaa haju, pidettiin päivällisen jälkeen ruokatietokilpailu. Seinällä olevista vinkkilapuista yritin saada nuorukaiset bongaamaan sen että:
A) Hamppariateria (tuplahamppari+cokis+ranskalaiset) on petollisen kaloripitoinen paukku verrattuna kotiruokaversioon (jauhelihakastike+potut+porkkanat+maito)
B) Hiilareita ei irtoa sipseistä, mutta kaloreita reippaasti verrattuna kaurapuuroon
C) Urheilija tarvitsee hyvälaatuista, hiilaripitoista ruokaa.
Aika nopeasti kävi jengin katse "koulu asentoon" ja happi näytti loppuvan ruokasalista haukottelusta päätellen :)

ElvIra lähti GuestStar-kokin mukana kohti YM-juhlakisaa ja aloitimme Santerin kanssa
OHJELMA 7: Jono-oppari
- ojennusklinikka
- syöksyklinikka
- flessiklinikka

sitten luvattu OHJELMA 8: kuntopiiri, jossa kaikki eivät antaneet kaikkeaan, mutta annan sinulle anteeksi (nimi tähän)  ]:|>

Saunottiin. Syötiin sämpylävoittoinen iltapala ja pidettiin Zorrot Show. Shown tasosta ei sen enempää. Kysyitte siitä keneltä paikalla olleelta tahansa, ainut mitä saatte irti on "MITÄ MITÄ MITÄÄÄ!!!??"  XD.
Koisimaan, pikkuhiljaa väsyttämällä...


Sunnuntai 31.10.
Yöllä oli koko Suomi siirtynyt Talviaikaan. Koko Suomi? Ei sentään! Pieni Gallialainen...eikun Parmaharjulainen Zorroleiri piti vielä puoliaan kesäajassa. Eihän nyt tuollainen pikkuseikka muuta leiriaikatauluja! MITÄ MITÄ MITÄÄÄ!!??? Näin se vaan on, juu juu.

Aamulenkki pidettiin sisätiloissa tihkun takia. No - melkein sisätiloissa, kyllä zorro pari kierrosta etupihan asfaltilla tihkussakin kestää...
Kohta kamppailaan!

OHJELMA 9 rakenna miekkailualue viidessä minuutissa-kurssi
Aamiaisen jälkeen päästimme nuoremmat zähkömiehet ja -naizet johtotehtäviin. Näppäräzti pikku kätözet kokozivat kolmen alueen zähkölaitteet. Taktiikkatuokin jälkeen päästiin tositoimiin:
LEIRIKILPAILU Eli CandyCup 2010!!! Nimesimme kisan saman tien FIE-osakilpailuksi, niin saadaan sponsorit liikkeelle.  Kilpailujärjestelmä 1. Kaikki kaikkia vastaan alkuerä = 9 matsia nuppi. Voittaja suoraan poulesta. Mutta CandyCupinSääntöjen mukaan kilpailujärjestelmää voidaan muuttaa kesken kaiken, joten otimme  päälle 10-piston cuppikierroksen. Kisan voitti PMBFn Olivia, toinen oli ehkä TMÅFn Max, kolmas Inka - sama ruokakunta ja seura ja neljäs TMÅFn Elmeri. Muut tulokset ovat ehkä tallessa  Santeri&Santerin aivokopassa. Pääasia että karkit jaettiin ja kaikki ottelija saivat kätellä kilpailun johtoa. Kuten huomaatte kisa oli kunnianhimoisesti mutta tiukkapipoisesti vedetty.

Candy Cup 2010 Voittaja Olivian on helppo hymyillä.
Henrik vas. ja Miksu oik. ottavat Zorrosta mittaa.  

Loppy hyvin kaikki hyvin. Ja löytyyhän ne pakolliset "pupunkorvatkin" kuvasta.


 The- End- of - Zorroleiri 2010

maanantai 1. marraskuuta 2010

Zorromiekkailijoiden leiri Parmaharjulla- Z- will rise again...ööm

Leiriläiset ja talonmies Henkka

Perjantai 29.10.2010
Suunnittelin leirin torstaina kolmessa tunnissa, tosin vanhoja pohjia oli. Kävin kaupassa ja ostin 195 eurolla ruuat kahdeksi päiväksi 13-15 hengelle puolessatoista tunnissa. Kerättiin Santerin kanssa kolmen alueen laitteet ja johdot, kahden open varusteet sekä pakkatiin ne Kiljander & Co autoon kolmessa vartissa. Kaasua. Auto tyhjäksi Parmaharjulla, vain Saskan retkue perillä ennen meitä. Fine. Tavoiteaikaan 19.00 kaikki perillä. Patjonen sisäänkanto. Kamat nurkkiin.
Tutustumisleikkejä. Vatsalihastyyppinen "Moi mää oon Tero! " Kiva tavata Tero!" Vessapaperityyppinen paperi on loppu, mutta;  "Kerro niin monta hyvää asiaa itsestäsi kuin rohmusit paperia" Santerin "Kuka läpsayttää nimen sanojaa" .. sitten taisin hipisä iltapalan tekoon ja ElvIra TM yhdellä iillä jatkoi porukan naru/naurattamista.
Tämä on huono esimerkki, mutta kuitenkin, olisittepa nähneet niitä naurun räjähdyksiä tutustumisleikin tiimellyksessä


Iltapala:
- terveellistä lihapiirakkaa ja karjalanpiirakkaa ja päällyksiä

n. klo 22
Zorrojen lempeä tainnuttaminen.

Parmaharjun leiripaikka hyppyrimäen tuomaritornista nähtynä

Up up up we go!
Lauantai 30.10.2010
Aamu. Kiltisti nousivat, kuhina oli alkanut ainakin puoli tuntia ennen herätystä.Pistin puuron tulille ja katoin leivät, lisukkeet, leikkasin kurkut ja tomaatit, keitin munat ja kahvit (only for VIP). Esiin maidot, mehut ja jugurtit. Näkkileipä oli ollut tyrkyllä jo perjantaina. Olin ainut jolle oli kelvannut. Komensin porukan aamiaiselle.
Henrik luki ohjelmaa ja totesi, että aamupala oli ulkoilun jälkeen. Niin se on ollut ennenkin, joten komento takaisin. Kannatti pistää ohjelma esiin. Ulos. Kaksi viimeistä palkittiin tiskivuorolla. ElvIra TM veti pihajumpan. Torniin. Joukkopose hyppärin alla. Alas Tornista.
Aamiainen, tomaatit jäi taas lähes syömättä. Puuron panin jemmaan seuraavaksi päiväksi, häähäähääh...

Parmaharjun salin hyviä puolia on se, että palloja riittää, sen tietäen, tällä kertaa annetiin "kaikkien pallojen kukkia" (terveiset vaan Henrin perheelle, pallo oli AINA ilmassa kun pienikin tauko tuli :D ) 
OHJELMA 1 "Pallokimara: säbä+koris+seinäpallo". Toinen joukke voitti joka lajin.
OHJELMA 2. Pariharjoittelu: Linjat kvartti, kontrasiksit&vapautus kontrasiksi, octavi+octavi-käsi-jatko-octavi-kroppa.
OHJELMA 3. Jalkatyö. Ensin klassinen varoasentoliikunta by Tero, sitten jalkatyön iloinen puoli by ElvIra TM yhdellä iillä. Siirryin keittiöön pistämään pastan tulelle.

Lounas: Kirosanoja keittiössä (hiljaa). Perinteisesti olen käyttänyt keittiön pro-hellaan, mutta uudenuutukainen koti-sähkö-hella hämäsi minut pistämään sankollisen verran vettä väärälle liedelle. Prk TM. Unohdin, että massanlämmitys vaatii liedeltä massaa. Lounas puoli tuntia myöhässä hiton spaghetin takia.  Pidimme kuitenkin miekkailuaiheiheisin tietokilpailun, koska siirtyminen talviaikaan antoi tunnin pelivaraa.

Kilpailukysymyksissä testattiin selaisia tärkeitä asioita kuin; "Keiden miekkailijoiden huone" - vinkkinä siisti kuva, jossa oli  n. 20 kg hikisiä vaatteita tasapainoisesti ympäri huonetta "aseteltuina". Mielenkiintoista tulee olemaan, tajusivatko kaikki osallistujat, että kyseessä oli ns. "Ei Näin" - skenaario :D.
Parihajoittelua à la Los Inkiläs.


OHJELMA 4. Perinteiset reaktioharjoitukset, ei mitään ihmeellistä. Kuka läppää ketä ekana, spurttaa omalla numerolla oikeaa vastustajaa vastaan ja nappaa hanskan tmv.
OHJELMA 5. Teemamiekkailu. Ainakin harjoituksen nimi herätti paljon kysymyksiä. Teemamiekkailu tarkoittaa harjoituksen teettäjän mielestä sitä, että miekkailijat taistelevat aidosti toisiaan vastaan siten, että heiltä on viety osa "leluista" pois. Miekkailime kaksi teemaa " Kuudesti laukeava" ks. tämä blogi. sekä sen lisäksi "sama liike kielletty 2-kertaa" - teema.
Muistia virkistäämmeksemme, ensimäisessä teemassa sallitaan vain suora hyökkäys. Sinulla on 6-yritystä. Jos ojennat käden se on "yksi laukaus". Ole siis varma, että "laukaus" osuus.
Teema kax. "Sama liike kielletty 2-kertaa" Hiukka erilainen lähestymistapa, saman liikkeen voi tehdä nin monta kerta kuin variatiota  riittää. Esim. Suora pisto eteen. Suora pisto taakse,

Elmo ja Roni valmistautuvat vapaamiekkailuun

Sitte myö tapeltiin - vapaamiekkailua pöytäkirjanpidolla.


----------- jatlkuu

perjantai 9. heinäkuuta 2010

Kesän miekkailuleiriputki on avattu

Suomen maajoukkuejunnut oululaisella Paulus Tokolalla vahvistettuna kävivät teroittamassa kalpojaan Viron parhaimmiston kanssa Haapsalussa. 28.6. - 2.7.

Teemu Teronpoika Seeve on pitänyt alkukesän peruskuntokaudella kätensä visusti irti miekankahvasta, mikä on oikein tervettä, jotta pää saa ansaittua lepoa tiukan miekkailukauden jälkeen. Virossa leireillä on sen verran tiukempi tahti kuin kotosuomessa, että lajiharjoitusspurtti kesken kesän pääsi vähän yllättämään. Miekkailu meni sananmukaisesti "iholle" ja leirin tiivis vapaamiekkailutahti kuori nahkan sekä Teemun asekädestä, että takajalan päkiästä.
Tästäpä vinkki kaikille nuorukaisille, jotka osallistuvat miekkailuleireille: ottakaa aina mukaan esim. Compeed rakkolaastaria tai tekoihoa vakavampien hiertymien varalle. Lisäksi; älä ikinä lähde leirille upouusilla tossuilla, vaan "aja ne sisään" ennen intensiivistä harjoitusrupeamaa.

Leirin päätteeksi jengi osallistui Tallinnassa pidettyyn Eesti karikavõistlused -kilpailuun. Paulusta (6. sija, hyvä Paulus!!)  lukuunottamatta porukka ei saanut kummempia tuloksia aikaan, sillä vaikka osallistujia oli vain 34, vastustajat olivat sitäkin kovempia.. 
Mm. kisan voittanut Pekingin Olympiakävijä Nikolai  NOVOSJOLOV on FIE ranking 22. ja toiseksi tullut Sten PRIINITS   40.
Teemu sinnitteli vastustajansa Elmar Azizovin kanssa, mutta virolaisen käsi käybi paremmin. Seeve suihkuun luvuin 15-12. Kotona tehdyn ristikuulustelun perusteella turpakeikan syyt oli olemattoman päkiänahan lisäksi tekniikkafiiliksen puuttuminen. Ottelumotivaatiokin taisi olla vähän kesannolla :)
KUVASSA: Eesti vehklejate head nädalalõppu jätkas Nikolai Novosjolov.  foto: Raigo Pajula.


TULOKSET löytyvät Viron miekkailuliiton sivuilta

Tässä lopuksi vielä näytille lista leirikuluista jos aihe kiinnostaa. Virossa leireily on vielä suhteellisen halpaa puuhaa.
Juna Tku-Hki
17,00 €
Laiva meno - paluu
57,10 €
Tallinna, elintarvikkeet
6,58 €
Tallinna, taksi bussiasemalle
5,88 €
Bussi Tallinna-Haapsalu
4,47 €
Haapsalu, ruoka
6,00 €
Haapsalu, vesi, elintarvikkeet
0,86 €
Haapsalu,urheiluteippi hiertymiin
2,62 €
Haapsalu, vesi, elintarvikkeet
1,82 €
Haapsalu, vesi,elintarvikkeet
6,01 €
Haapsalu, haavalaastari hiertymään
0,94 €
Haapsalu, vesi, elintarvikkeet
3,05 €
Bussi Haapsalu - Tallinna
5,75 €
Tallinna Eesti Karikavoistlused, taksi hotellin
6,39 €
Tallinna, Eesti Karikavoistlused, hotelli
60,01 €
Tallinna, Eesti Karikavoistlused, ruoka
11,50 €
Tallinna, Eesti Karikavoistlused osallistumismaksu
4,80 €
Tallinna, Eesti Karikavoistlused, elintarvikkeet
3,69 €
Tallinna, Eesti Karikavoistlused, ruoka
2,62 €
Tallinna, Haapsalu, juna Hki - Tku
17,20 €
Leirimaksu, noin
110,00 €
Yhteensä
334,29 €

Seuraavaksi Teemu suuntaa perinteiselle Tuksin leirille Viroon heinäkuun lopussa. Luvassa taitaakin tänä vuonna olla peräti kolmen viikon rupeama, joka huipentuu Valge Dam-kisaan Haapsalussa 14.8.
Eikä tässä vielä kaikki: Heti kun pyykit kolmen viikon ajalta on pesty ja hiki pyyhitty otsalta, tarjolla olisi Miekkailuliiton järjestämä viikonloppuleiri 21-22.8.2010 Solvallan Urheiluopistolla Espoossa. Notta leiriä pukkaa!!!

keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Zorroleirin lauantai makuupussiin asti

Lauantai jatkui hauskanpidon merkeissä, mikä oli leirin pääteema.

Aamupäivän pelituokio
Jalkatyötuokion lopusta jäi yksi leikki kertomatta, vaan ei se haittaa, sillä zorrot halusivat lisää SUMOILUA.
Leikki 3. Sumotaistelu
Tarvitaan selvästi rajattu "sumoareena", me käytimme koripallokentän rajaviivoja, mitkä rajasivat mukavasti tasasivuisen neliön. Leikkijät jaetaan tasaisesti rajaviivojen taakse minne he asettuvat kädet puuskassa kyykkyyn. Leikin johtaja antaa merkin ja kaikki "sumot" pomppivat kyykyssä areenalle yrittäen horjuttaa muita sumoja pois tasapainosta. Koko ajan pitää olla kyykyssä ja jos yhtään koskee maahan muuten kuin jaloillaan tai astuu rajaviivalle tai sen yli, putoaa pois pelistä. Viimeinen pystyssä olija nimetään Mestarisumoksi!
Kolminkertaiseksi Sumomestariksi pomppi SaSän pieni ja vikkelä Ruut tönien pojat nakkikioskin taakse.
Sitten siirryttiin ohjelmassa pallopelien ihmeelliseen maailmaan.

Peli 1. Tumppusähly
Harvinaisen yksinkertainen peli, jossa sählyn maila vain korvataan miekkailuhanskalla. Pallo pitää siis saada maaliin hanskalla mätkien. Tekee gutaa selälle...

Peli 2. Kahden tuulen välissä
Tunnetaan myös nimellä "Kahden tulen välissä". Koska olin keittiössä, en nähnyt millaisen version Elvira ja Saara-Maija pelistä vetivät, mutta yksi versio on tällainen:
Rajattu alue jaetaan kahdeksi pelikentäksi. Kaksi joukkuetta asettuu omille kenttäpuoliskolleen ja lähettävät yhden pelaajan vastapuolen kentän taakse polttajaksi. Palloa heittämällä yritetään osua vastapuolen pelaajiin, jolloin osuman saanut pelaaja siirtyy polttajaksi. Joukkue, jonka pelaaja on jäänyt viimeiseksi pelikentälle, on voittaja.
Oleellista on, että pallo osuu poltettavaan suoraan, maan kautta osunutta palloa ei lasketa. Voidaan myös sopia voiko kopin ottamalla pelastua palamasta. On myös versioita, joissa pääosumia ei lasketa (turvallisuuspointti - ei kannata heittää päähän, kun siitä ei pala).

Peli 3. Ikuisuuspallo
Tunnetaan myös nimellä "Vapaapolttis". Taas samat sävelet sääntöjen suhteen, tästäkin voi olla muita versioita. Peliä voisi kuvata hipan ja polttopallon sekoitukseksi. Yksi pelaajista aloittaa heittäjänä, joka juoksee hakemaan pelinjohtaja kentälle heittämän pallon. Muut yrittävät juosta mahdollisimman kauas pallosta. Kun heittäjä saa pallon kiinni, muut pysähtyvät paikoilleen. Heittäjän osuessa pallolla toiseen leikkijään, tämä joutuu sivulle istumaan. Voidaan myös sopia, että ensimmäisellä putoamiskerralla pitää tehdä 10 punnerusta, toisella 10 vatsaliikettä jne. kuntopiirin tapaan. Takaisin peliin pääsee, kun joku pelaaja nappaa kopin, jolloin heittäjä palaa ja hänen polttama pelaaja tai pelaajat pääsevät takaisin peliin.
Peli päättyy jos joku onnistuu polttamaan kaikki.

Sitten mentiin syömään.

Lounas
Spagettia jauheliha-tomaattikastikkeessa, leipää ja levitettä, porkkana-, tomaatti- ja kurkkulohkoja, jääsalaattia, juustoraastetta, sivistäviä mausteita; pizzamauste, valkosipulirouhe, mustapippurirouhe, vesi, maito.

Uusi kalalaji: Zorropirjat jauhelihasoosin kimpussa


Miekkailusäännöt ja maailman pienin miekkailualue
Vatsat pömpöttäen olikin hyvä pakottaa hieman verenkiertoa aivoihin, joten kokoonnuimme ex-tempore-lattiaan teipatun minimiekkailualueen ympärille (alueen pituus n. metri) kuulemaan miekkailusääntöjen ilosanomaa.
Niku kertoi ja kyseli zorroilta mm. punttien ja tulkkien merkityksestä, kärkiruuvien tärkeydestä, mitä tapahtuu erilaisissa alueen rajaviivan ylitystilanteissa, tuomarin tulkintaperusteita pistotapahtumassa, kun miekkailijat ohittavat toisensa. Hieman hilpeyttä aiheuttivat minialueella demostroidut tilanteet, kun Nikun kenkä vei puolet alueen pituudesta.


"Joukkeen tulialue alkaa käteni osoittamassa suunnassa olevasta männystä ja"...eiku - Niku opettaa miekkailusääntöjä

Jono-oppari
Miekkailuvaatteet puettiin päälle ensimmäisen kerran lauantaina puoli kahden maissa. Jatkossa pitääkin painottaa zorroleiriläisille sitä, että he harjoittelevat miekkailuvarusteiden pukemista ennen leiriä :D. Jää enemmän aikaa harjoittelulle.
Koska meillä oli upeasti neljä elävää pistotyynyä, jonot liikkuivat kuitenkin ripeästi joten saimme tarjolle jääneestä ajasta linjaharjoituksen kaikissa neljässä päälinjassa sekä puolustus- että hyökkäystarkoituksessa.
Erittäin lyhyt jono jono-opparilla - huomatkaa miekkailijalla varman päälle turvallinen "tuplahoususystem deluxe"

Harjoitus 2. - linjat
Opettajien eteen muodostetaan neljä jonoa. Jono 1 harjoittelee sikstiväistön, jono 2 kvarttiväistön, jono 3 oktaavin ja jono kolme septiimin (anteeksi junttimainen ranskalaisten nimien kirjoitusasu).
Toisessa vaiheessa opettaja tekee kyseisen väistön tai/ja siihen väistöön päättyvän väistöyhdistelmän, jonka oppilas vältää ja päättää pistoon askeleella tai marssilla.

Tekniikkaharjoituksen lopuksi käytiin vielä
Peli 4. Askel-syöksy-peli
Pelissä pistoa saa yrittää vain askel syöksyllä. Miekkailijat asettuvat pareittain vastakkain, valittu miekkailija aloittaa tekemällä haluamansa pituisen askel-syöksy yhdistelmän, toinen saa perääntyä niin paljon kuin haluaa (alueen ylittämisestä normaalit rangaistukset). Heti hyökkäyksen loputtua vuoro vaihtuu ja toinen yrittää saada piston askel syöksyllä. Tahti kiihtyy ja perääntymisensä oikeassa suhteessa hyökkäyksen ulottuvuuteen ja nopeuteen mitoittanut pelaaja saa piston aikaiseksi. Piston synnyttyä aloitusvuoro vaihtuu. Pelataan esim. viiteen pistoon.

Askelsyöksypelissä oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Nuorena on nopeuden vitsa väännettävä
Miekkailuvarusteet riisuttiin ja Parmaharjulla jo pariin otteeseen miekkailijoita urjeilufysiikan saloihin opastanut Reijo Heikkilä sai puheenvuoron. Reijolla on mm. 8 vuoden kokemus juoksulukion rehtorin tehtävistä.
Lyhyen pohjustuksen aikana selvisi, että nuorilla mm. askelnopeuden kehitys päättyy melko aikaisin, yleisesti jo n. 17-vuoden iässä. Miekkailussa nopeudella on melko tärkeä rooli, joten toivottavasti zorrot rekisteröivät asian, lanka palaa jo...
Teorian jälkeen siirryimme zorroille mieluisampaan opetustapaan, leikkimään!

Leikki 4. Jäämies!
Sama lähtöasetelma kuin leikissä "kuka pelkää mustaa miestä". Kun "kuka pelkää jäämiestä" huuto on kajahtanut, kaikki yrittävät juosta salin toiselle puolelle. Jos Jäämies koskee sinua, miekkailutakajalkasi jäätyy lattiaan kiinni ja jäät paikallesi Jäämiehen orjaksi.
Kun Jäämiestä pakeneva leikkijä tulee ulottuvillesi, voit yrittää jäädyttää hänet jos yllät syöksyllä koskettamaan pakenijaa. Kun kaikki ovat jäätyneet lattiaan kiinni, viimeisestä kiinni jääneestä tulee uusi Jäämies.

Leikki 5. Sudet ja Lampaat
Periaate on tuttu myös "peikkoleikin" nimellä. Salin koosta riippuen kahteen tai useampaan nurkkaan = luolaan asettuu SUSI. Muut menevät salin keskelle, he ovat LAMPAITA. Sudet lähtevät nappaamaan lampaita, kun susi koskee lammasta, tämän pitää seurata sutta niin nopesti kuin susi lampaasta kiinnipitäen lammasta vetää. Lammas jää vangiksi suden luolaan ja aloittaa siellä haarakyykky jumpan, että ehkä sitten suraavalla kerralla olisi kunnossa pakenemaan sutta. Lammas jatkaa jumppaliikettä niin kauan kuin lampaita on vapaalla jalalla. Susi joka nappasi eniten lampaita on Iso Paha Susi.

Lisäys: Jänisjuoksu
Oli jäädä yksi hyvä harjoite kertomatta, siihen pieni taustatarina: Kun halutaan tehdä kovia juoksutuloksia, kilpailuun palkataan joku hyvätasoinen juoksija "jänikseksi" vetämään esim. ennätystä yrittävää kilpailijaa kovaan loppuaikaan.
Tässä harjoitteessa leiriläiset pistettiin riviin salin takaviivalle. Silmät komennettiin kiinni ja Reijo käveli rivin takaa koskettaen matkalla yhden zorron selkää - tästä tuli juoksun "jänis". Ilmoitettiin kuuluvasti "jänikselle on palkka maksettu" - nyt muut tiesivät, että jänis oli valittu ja silmät sai avata.
Lähtö tapahtui siten, että jänis sai lähteä valitsemallaan hetkellä sinä aikana, kun Reijo laski viidestä alaspäin 5-4-3-2-1. Kun jänis pinkaisi juoksuun haluamallaan hetkellä, muut spurttasivat omalla juoksulinjallaan eteenpäin yrittäen ylittää kentän keskiviivan ennen jänistä.

Kuntopiiri
Liikkuvuusharjoituksena Reijo veti zorroille kuntopiirin. Suorituspisteitä oli viisi, joissa paneuduttiin takareisien venyvyyteen ja liikkuvuuteen, selän käyttöön nostoissa, kimmoisuuteen, lantion ja selän liikkuvuuteen sekä selkälihaksiin. Jälkeenpäin ajatellen oli harmi, että en tajunnut videoida liikkeitä, sillä niiden kuvaaminen kirjallisesti vaatisi aika pitkät rimpsut, joten pyytäkää näyttöjä leiriläisiltä ja vetäjiltä jos suoritusten koreografiat kiinnostavat.

Hei me VapaaMiekkaillaan!
Oli vapaamiekkailun aika. Sähköjohtojen vetelyn lomassa vedettiin taas päälle myös miekkailuvarusteet. Vapaamiekkailu toimitettiin kahden zorron joukkueissa viestiotteluna 20-pistoon. Kunnon joukkemiekkailun tapaan sarja eteni pistoissa järjestyksessä ensimmäinen pari viiteen pistoon, sitten 10:een, 15:sta ja ankkuripari 20:neen. Myös huudot ja puheet käytiin läpi, joista erityismaininta Jocken pitkälle versiolle hävinneen joukkueen kehumisesta ja hyvän kamppailun ylistyspuheesta.
Livistin taas katsomaan aika ajoin miten keittössä pärjätään. kokkiharjoittelijamme oli tällä aikaa loihtinut kokoon

Päivällinen = Kanarisotto + paljon jo mainittuja lisukkeita
Ruoka tuskin oli koskettanut vatsalaukkua, kun pallot jo viuhuivat oma-aloitteisesti salissa. Päätimmekin skipata asekorjausvinkit seuraavalle päivälle ja Niku siirtyi iltaohjelmassa suoraan pelien maailmaan.
Keittöapuri lähti päiväleiriläisemme Joonaksen matkassa kotiin, joten kun olin syöttönyt tiskikoneen kylläiseksi, salissa oli päästy hanskanryöstöön.

Illan pelitunti

Peli 5. Hanskanryöstö
Tällä kertaa pelattiin zorro zorroa vastaan. Kaikki aloittivat oma hanska pöksyistä pilkottaen. Jos sai napattua toisen hanskan, se tungettiin oman seuraksi versojen alle lärpättämään. Kukaan ei pudonnut pelistä, vaan pitämällä toisella kädellä seinästä kiinni, saattoi liikkua salin reunoja pitki ja yrittää napata hanskaa liian lähelle tulevilta pelaajilta. Useampi hanskaton pelaaja pystyi myös muodostamaan ketjun, kun vain laitimmainen kosketti seinää ja näin ketjun päässä oleva yli paremmin nappaamaan hanskaa pelikentältä.

Peli 6. Monta koppia
n. Kolmen hengen joukkueissa aina kaksi joukkuetta otteli toisiaan vastaan.
Hanskaa pitävä joukkue yritti kopitella pelivälinettä keskenään kymmenen kertaa ilman että vastustajat onnistuvat nappaamaan hanskan syöttöjen välillä.
Vuoro vaihtui kun hanska menetettiin tai se putosi lattialle. Hanska kädessä ei saanut liikua. Peli loppui kun toinen joukkue sai tehtyä kymmenen koppia.

Tsiigaa jäbä mikä kädenojennus! Kyllä nyt jää hanska tumppuun.

Peli 7. Heitä pallo ja juokse
Tehtiin kaksi joukkuetta jonoihin aloitusviivan taakse ja kummallekin joukkuelle annettiin pallo (meillä oli käytössämme 4 kilon kuntopallot). Saliin vedettiin maalarinteipistä rajaviiva salin keskelle. Peli etenee viestinä siten, että viestivuorossa oleva heittää, keilaa tai kuten neropattimme - potkaisevat (pallo siis oli toisaan neljän kilon kuntopallo - outs) pallon liikkeelle. Kun pallo ylittää rajaviivan, viestinviejät saavat lähteä juoksemaan pallon perään ja tuoda sen takaisin seuraavalle. Jos vuorossa olija lähtee ennen kuin pallo on ylittänyt rajaviivan, joukkue häviää heti. Jos kukaan ei sössi lähtöään, joukkue jonka ankkuri on ensi maalissa, voittaa.

Peli 8. Rapupallo
Ikäänkuin istumafutista. Pelaajat saivat liikkua vain omalla sektorillaan "rapuasennossa". Pelivälineenä oli kuntopallon kokoinen kengurupallo ja maaleina salin päädyt.

Zorro venyy ja paukkuu
Rankka päivä vaatii rankat venytykset. Porvoon Kumi ja Venytys eli Elvira ja Saara-Maija pistivät zorrojen lihahuoltoa laittaen. Varsin ansiokkaan venyttelyn jälkeen seurasi hieman poikkitaiteellista leikkimistä, jonka kuvaaminen kirjallisesti ei tee oikeutta sen hauskuudelle.

Ei voi venytää kun vielä naurattaa...


Leikki 6. "Caramba!!!!"
Leikissä on kolme "komentoa"
1. Caramaba! 2. Arriba! 3. Hondo! 4. Samba!
Leikkijät asettuvat piiriin ja aloittava leikkijä osoittaa haluamaansa kaveria molemmin käsin ja huudahtaa TUNTEELLA "Carmaba!" Kohde voi nyt reagoida kolmella tavalla: Hän voi lähettää signaalin eteenpäin kenelle tahansa osoittamalla tätä samoin molemmin käsin ja huudahtamalla "Caramba!". Tai hän voi lähettää signaalin jommalle kummalle vierressään seisovalle keinauttamalla lannettaan oikealla tai vasemalle ja lausumalla viehkosti "Arriba!". Tai hän voi torjua hänelle osoitetun signaalin pistämällä käsivartensa ristiin ja huudahtamalla "Hondo!".
Kun signaalit ovat jonkin aikaa singahdelleet leikkijältä toiselle, joku leikkijä voi huudahtaa "Samba!" Tällöin kaikki leikkijät vaihtavat paikkaa samban tahtiin (kaikki hyräilevät sambaa kolme kertaa "tyt tyt tyy, tyt tyt tytty dyy :D) ja kun uudet paikat on sambattu, paikan vaihtaja heittää taas signaalin eteenpäin.
Siis ihan hulvatonta touhua....

Leikki 7. Bussi tulee!
Lähes kaameinta, mitä suomalainen tietää on olla bussipysäkillä tuntemattomien kanssa. Kaikki katselevat kengäkärkiään ja löytävät mielenkiintoisia yksityiskohtia jalkakäytävän asfaltista. Leikkijät siis asettuvat piiriin ja välttelevät toistensa katseita. Kaikki kuitenkin ovat päättäneet ketä katsovat sillä sekunnilla, kun leikin johtaja lausuu "BUSSI TULEE !"Jos ketkään pelaajista eivät satu katsomaan toisiaan silmiin, pelinjohtaja jatkaa jaarittelua esim. sateesta ja ohikulkevista autoista ja tokaisee taas "BUSSI TULEE". Taas kaikki katsovat ennalta päättämäänsä pelaajaa ja jos jos kaksi pelaajaa sattuu katsomaan toisiaan silmiin, niin...sehän on ihan KAUHEAA!!! Suomalaiset kauhistuvat moista ja molemmat juoksevat kiljuen pakoon!!! Leikkiä jatketaan, kunnes kaikki ovat paenneet kiljuen pakoon, tai on enää kaksi leikkijää jäljellä:)




Saunaa ja makkaraa

Lauantai päättyi klassiseen yhdistelmään. Ensi käristimme itsemme ja sitten makkarat. Saunomisen jälkeen kaikki zorrot suuntasivat pientä tihkua uhmaten vaatimattomasti juhannuskokon tapaiselle iltanuotiollemme. Kun magarat oli vedetty huiviin jatkettiin vielä iltapalaa sisätiloissa ja otettiin pari erää silmämurhaajaa. Sitten olikin aika käpertyä hyvin ansaitulle yöpuulle.

Aito magararoihu

Kansallinen kasvisruoka maistuu


Leiripäivä kaksi oli saatu pakettiin