Well, it's a long story, sanoisi englantilainen. Oikeasti ainut asiaan liittuvä "long" löytyi kolmen aseen mestariopettajan Suomeen hankkineen Guy Windsorin aserekistä. Siellä lepää nimittän Long Sword poikineen.
Oliko riittävän epäselvä aloitus? Niin oli. Aloitetaanpa siis alusta.
Jakomäessä, karun teollisuusrakennuksen yläkerrassa sijaitsee The School of European Swordsmanship. Sen kotisivun intro kertoo jo jotain koulun perustajan ja maestron aikaansaanoksista, hänen oppilaidensa levitessä maailmalle:
Pieni lisärahoitus ei kuitenkaan koskaan ole pahasta, fiilisplussapuolista puhumattakaan, joten Guy otti yhteyttä Oulun Miekkailuseuraan ja Teemu Tokolaan. Oulussa kilpamiekkaluseuran yhteydessä toimii herra Windsorin alkuun masinoima historiallisen miekkailujaosto. Puhumattakaan siitä, että mr. Tokola pitää Suomen Miekkailuliiton koulutustyöryhmää hyppysissään, oli luontevaa "vuotaa" tieto englantilaisen Maitre d'armes = Foil+ Sabre+ Epee, eli kaikkien kolmen aseen korkeimman valmennuskoulutuksen omaavan henkilön käytettävyydestä kilpamiekkailijoille.
Meillä on tarjolla ammattimiehen näkemyksiä, mitä tekee suomalainen miekkailukenttä?
Koulutustyöryhmän tiedotuksen perusteella koko Suomen kilpamiekkailua Jakomäessä edustivat:
- Tapanilan Erä reippaasti kahden hengen voimin
- Oulun Miekkailuseura 1 hlö
- Porvoon Miekkailjat 1 hlö
- Mikkelin Miekkailijat 1hlö
- Turun Miekkailijat 1 minä
Lisäksi kurssille osallistuivat luonnollisesti The School of European Swordsmanshipin omat valmentajakoulutettavat. Hienoa. Meillä oli intensiivinen ilo seurata miten ammattimies vetää kurssin, jossa ei alkuun turhia kyselty. Vaatimustaso valmenjan teränkäsittelystä, rytmi- ja pelisilmäkykyjen oletettiin olevan kohdallaan. Ja kurssilaisten kunnon myös. Voin henkilökohtaisesta näkökulmastani sanoa, että puhtaat paperit koko porukasta sai ehkä Teemu. Olisi ollut kiva nähdä miten HFMn ja Espoon valmentajat olisivat suoriutuneet viikonlopun antimista.
Tietääkseni kuitenkin tieto huippuvalmentajan läsnäolosta oli SMLn koulutustyöryhmän kautta hyvin infottu. Vielä kadetti-ikäinen britti, Philip Marsh, voitti juuri alle 20v. Maailman Mestaruuden, joten voisi kuvitella että suomalaisilla valmentajilla ei ole varaa olla kuulematta, miten n. 20 000 miekkailuharrastajan ja kilpamiekkailijan massata siivilöilään mestarit akanoista.
Itse tietysti toivoin kalpamaista lähestymistä. Kaikki harjoitukset vedettiin floretin näkökulmasta - tosin mr. Bruce "käänsi" aina liikkeet myös säiläksi, koska yksi osallistujapari käytti koko ajan säilää. Hmm. Vihon viimeisen harjoituksen kohdalla liikkeet "käännettiin" myös kalvaksi ja silloin tuntui kuin joku taivaan portti liikerataymmärryksen kohdalla olisi avattu sen suoritteen kohdalla. Oma moka, kun kurssi alkoi meitä oli varoitettu - Guy'n sanoin (käännös ja oma sovellutus alunperin englanniksi kerrotusta) " Ottakaa kaikki irti opettajasta, kysykää heti, mutta suomalaisina kiroilemme kotimatkalla koska emme kuitenkaan niin tehneet "
Mitä jäi käteen?
Ensinnäkin. Miekkailunvalmennusta ei turhaan ole jaettu eri tasoihin suuressa maailmassa. BAF käyttää viisiportaista järjetelmää. 1 = seuranoviisivalmentaja 5= pitää hallita monimutkaiset fraasit valmennuksellisesta kulmasta ja tietenkin teknisesti kaikilla aseilla. Voin sanoa tässä vaiheessa että olisin iloinen jos voisin "scorata" tason 3 kalvassa - se olisi vakavasti otettava seuravalmentaja. Vinkki seuralle - kohta olis kurssi Englannissa alkamassa...
Toiseksikin. Jos haluaa kehittää oppilastaan on turha jyystää 30 minuuttia jos hiki ei irtoa. Pitää olla itse niin hyvä, että 15 minuutissa "asiakas" on kypsä. Intesiteetti on avainsana. Oppilaan pitää keskittyä, tehdä fraasit nopeammin, nopeammin ja nopeammin. Kyse ei ole reflekseistä vaan taistelun lainalaisuuksien opettamisesta. Pitää vaatia oppilaalta kehitystä ja samalla tuottaa 10 - 20% pettymyksiä varmoissa paikoissa, että homma ei käy liian helpoksi.
Sovimme palloittelevamme kurssin antimet jonkilaiseksi memoksi. Lupaan että Miekkailullista julkaisee sen kaiken miekkailukansan käyttöön. Varmaan sama kama löytyy silloin myös liiton sivuilta.
Ja lopuksi so far: Introducing Professor Philip Bruce
Oliko riittävän epäselvä aloitus? Niin oli. Aloitetaanpa siis alusta.
Jakomäessä, karun teollisuusrakennuksen yläkerrassa sijaitsee The School of European Swordsmanship. Sen kotisivun intro kertoo jo jotain koulun perustajan ja maestron aikaansaanoksista, hänen oppilaidensa levitessä maailmalle:
The school was founded in March 2001 by Guy Windsor, and has branches all over Finland, as well as sister schools in Sweden and Singapore.Tiensä historiallisen miekkailun asiantuntijaksi Suomessa Guy Windsor aloitti The British Academy of Fencing'ing (BAF) kurssilta, siitä yhteys Philip Brucen saamiseen Suomeen. Viime kesänä Windsor kävi syntymämaassaan Englannissa hakemassa täydennyskoulutusta BAFn kv. kurssilta. Opetus oli jees but matka nou. Kahden pienen lapsen kanssa perhematkustamien tiukkatahtisen kurssin (vaativuutta kuvanneen sanan "torture" voinee kääntää tiukkatahtiseksi) jälkeen hän keksi, että oli helpompaa roudata valmentaja Suomeen, kuin lähteä uudelle "perhelomalle" brittien saarelle.
Pieni lisärahoitus ei kuitenkaan koskaan ole pahasta, fiilisplussapuolista puhumattakaan, joten Guy otti yhteyttä Oulun Miekkailuseuraan ja Teemu Tokolaan. Oulussa kilpamiekkaluseuran yhteydessä toimii herra Windsorin alkuun masinoima historiallisen miekkailujaosto. Puhumattakaan siitä, että mr. Tokola pitää Suomen Miekkailuliiton koulutustyöryhmää hyppysissään, oli luontevaa "vuotaa" tieto englantilaisen Maitre d'armes = Foil+ Sabre+ Epee, eli kaikkien kolmen aseen korkeimman valmennuskoulutuksen omaavan henkilön käytettävyydestä kilpamiekkailijoille.
 |
| Philip Bruce opettaa, kuvassa (vas.) myös Anssi, Mats ja Guy |
Meillä on tarjolla ammattimiehen näkemyksiä, mitä tekee suomalainen miekkailukenttä?
Koulutustyöryhmän tiedotuksen perusteella koko Suomen kilpamiekkailua Jakomäessä edustivat:
- Tapanilan Erä reippaasti kahden hengen voimin
- Oulun Miekkailuseura 1 hlö
- Porvoon Miekkailjat 1 hlö
- Mikkelin Miekkailijat 1hlö
- Turun Miekkailijat 1 minä
Lisäksi kurssille osallistuivat luonnollisesti The School of European Swordsmanshipin omat valmentajakoulutettavat. Hienoa. Meillä oli intensiivinen ilo seurata miten ammattimies vetää kurssin, jossa ei alkuun turhia kyselty. Vaatimustaso valmenjan teränkäsittelystä, rytmi- ja pelisilmäkykyjen oletettiin olevan kohdallaan. Ja kurssilaisten kunnon myös. Voin henkilökohtaisesta näkökulmastani sanoa, että puhtaat paperit koko porukasta sai ehkä Teemu. Olisi ollut kiva nähdä miten HFMn ja Espoon valmentajat olisivat suoriutuneet viikonlopun antimista.
Tietääkseni kuitenkin tieto huippuvalmentajan läsnäolosta oli SMLn koulutustyöryhmän kautta hyvin infottu. Vielä kadetti-ikäinen britti, Philip Marsh, voitti juuri alle 20v. Maailman Mestaruuden, joten voisi kuvitella että suomalaisilla valmentajilla ei ole varaa olla kuulematta, miten n. 20 000 miekkailuharrastajan ja kilpamiekkailijan massata siivilöilään mestarit akanoista.
Itse tietysti toivoin kalpamaista lähestymistä. Kaikki harjoitukset vedettiin floretin näkökulmasta - tosin mr. Bruce "käänsi" aina liikkeet myös säiläksi, koska yksi osallistujapari käytti koko ajan säilää. Hmm. Vihon viimeisen harjoituksen kohdalla liikkeet "käännettiin" myös kalvaksi ja silloin tuntui kuin joku taivaan portti liikerataymmärryksen kohdalla olisi avattu sen suoritteen kohdalla. Oma moka, kun kurssi alkoi meitä oli varoitettu - Guy'n sanoin (käännös ja oma sovellutus alunperin englanniksi kerrotusta) " Ottakaa kaikki irti opettajasta, kysykää heti, mutta suomalaisina kiroilemme kotimatkalla koska emme kuitenkaan niin tehneet "
Mitä jäi käteen?
Ensinnäkin. Miekkailunvalmennusta ei turhaan ole jaettu eri tasoihin suuressa maailmassa. BAF käyttää viisiportaista järjetelmää. 1 = seuranoviisivalmentaja 5= pitää hallita monimutkaiset fraasit valmennuksellisesta kulmasta ja tietenkin teknisesti kaikilla aseilla. Voin sanoa tässä vaiheessa että olisin iloinen jos voisin "scorata" tason 3 kalvassa - se olisi vakavasti otettava seuravalmentaja. Vinkki seuralle - kohta olis kurssi Englannissa alkamassa...
Toiseksikin. Jos haluaa kehittää oppilastaan on turha jyystää 30 minuuttia jos hiki ei irtoa. Pitää olla itse niin hyvä, että 15 minuutissa "asiakas" on kypsä. Intesiteetti on avainsana. Oppilaan pitää keskittyä, tehdä fraasit nopeammin, nopeammin ja nopeammin. Kyse ei ole reflekseistä vaan taistelun lainalaisuuksien opettamisesta. Pitää vaatia oppilaalta kehitystä ja samalla tuottaa 10 - 20% pettymyksiä varmoissa paikoissa, että homma ei käy liian helpoksi.
Sovimme palloittelevamme kurssin antimet jonkilaiseksi memoksi. Lupaan että Miekkailullista julkaisee sen kaiken miekkailukansan käyttöön. Varmaan sama kama löytyy silloin myös liiton sivuilta.
Ja lopuksi so far: Introducing Professor Philip Bruce
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. Julkaisen sen luettuani.
t. Tero