Lainaan hieman Asterixia:”Kalpamiekkailijat ovat valloittaneet koko miekkailukentän – ei sentään, pieni joukko säilistejä pitää vielä pintansa.” Meillä Turun Miekkailijoissakin kytee vielä säilän kipinä vaikka kalpamiekkailijat kieltämättä ovat pahasti niskan päällä harrastajalukujen vertailussa.
Vaikka osaan opettaa vain kalpaa, koen vanhana sopimusmiekkailijana suurta sympatiaa säilän suuntaan. Ainut urheilumiekkailun löymäase vaatii parasta klassisen miekkailuasennon hallintaa. Ei sillä, etteikö varoasento olisi tärkeä myös kalvassa ja floretissa, mutta säilän nopeus nostaa stanssin hallintavaatimuksen omalle tasolleen. Huippusäilistien liikeen vaivattomuus on kaunista katseltavaa.
Säilän nopeudesta antaa viitteen jo se, että otteluissa ei oteta aikaa. Kalvassa ja floretissa kolmen minuutin otteluaika viiden piston alkueräottelussa käytetään useinkin loppuun ja ratkaisi siirtyy tasatilanteessa lisäminuutille. Säilässä ottelut kestävät 15 piston cup-otteluissakin harvoin paria minuuttia pitempään. (Puhutaan siis tehollisesta otteluajasta).
Suomessa on tällä hetkellä yksi oikea säiläseura, Tapanilan Erä. Turussa 12.12.2009 pidetyissä säilän SM-kisoissa puolet 16:sta osallistujasta tuli Tapanilasta. Kulta ja hopea ratkaistiin samoin eräläisten välillä, kun lajin suomalainen pioneeri Mika Roman ja vuodesta 2005 mestaruutta hallusaan pitänyt Olli Mahlamäki antoivat meille näytöksen lajin todellisesta olemuksesta.
Vaikka kilpailun lopputulos oli melko pitkälle jo etukäteen tiedossa, pientä jännitysta saatiin mukaan. HFMn Andras Koroknay-Pal ja Oulun Miekkailijoiden Paulus Tokola, olivat nimittäin tahoillaan hakemassa vuodelle 2009 kolmatta SM-mitalliaan. Onnistuessaan Andraksella olisi ollut mahdollisuus seurata Kaj Czarneckin jalan jälkiä, joka voitti Suomen Mestaruuden kaikilla kolmella aseella vuonna 1963. (Wikipedia). Pistomiekkailijat joutuivat kuitenkin toteamaan, että säilä on erikoismiesten laji.
Kisa vietiin läpi herrasmiestyyliin. Mitalliotteluita lukuunottamatta osallistujat tuomitsivat itse ottelunsa. Ottaen huomioon, että osumien etuoikeuden tuomitseminen säilässä on välillä maallikon silmin melko mystistä touhua, tuomioista syntyi hyvin vähän napinaa. Tunnelma oli, sanoisinko, sosiaalinen ja postiivisessa mielessä vanhanaikainen. Tuulahdus 50-luvulta? Kanssakilpailijat arvioivat toistensa suorituksia kaikessa sovussa.
Miekkailijoiden joukossa on paljon vahvoja persoonia, kuten taistelulajissa kuuluukin olla. Aselajien väliset erot kuitenkin heijastuvat harrastajiensa persoonallisuuksista. Kuten tämä englanninkielinen sutkaus:
Foil fencers talk about the techniques of fencing.
Epée fencers talk about the esoterics of fencing.
And sabre fencers talk about themselves."
Tuo ”ecoterics” sana oli vähän outo, tässä yksi selityksistä – “Having to do with concepts that are highly theoretical and without obvious practical application” joten siitä inspiroituneena tällainen vapaa käännös:
Floretisti pohtivat miekkailun tekniikkaa.
Kalpamiekkailijat pohtivat päänsä puhki.
Säilistit pohtivat mikä on sopiva paikka jatkoille :D
Joten Cheers ja Engarde! Vielä ennen lopputuloksia muutama kuva Turun SM-kisoista 12.12.2009.
Osallistujat St Olofsskolanin urheilusalissa Turussa kilpailunjohtaja Kasken avauspuhuttelussa
Alkuerät käynnissä
Nyt on sellainen fiilis, että kohta sattuu...
Olli tuulettaa osumaa
Mitallistit vasemmalta oikealle: Mika Roman, hopeaa, Olli Mahlamäki, kultaa, Kimmo Pentikäinen ja Teemu Perheentupa pronssia.
Tulokset, säilämiekkailun Suomenmestaruuskilpailut 2009
1. MAHLAMÄKI Olli TAP.ERÄ
2. ROMAN Mika TAP.ERÄ
3. PENTIKÄINEN Kimmo YM
3. PERHEENTUPA Teemu YM
5. MUIR Samuel TAP.ERÄ
6. SARPOLA Timo TAP.ERÄ
7. SALONEN Johan TAP.ERÄ
8. KROUVI Miki TMÅF
9. KOROKNAY-PÁL András HFM
10. WIKSTRÖM Mats TAP.ERÄ
11. TOKOLA Paulus OMS
12. RAUTANEN Ari YM
13. VERTANEN Ilkka TAP.ERÄ
14. VALLINVAARA Erkko TMÅF
15. SAARINEN Joonas TMÅF
16. KASTARI Pekka TAP.ERÄ
