Teemu tuli viikonloppuvapaille Suomen raskaasta. Ehdotin pojalle, että kirjoittetaanko kimpassa pieni juttu miekkailun taktiikasta ja kilpailuun valmistautumisesta. Homma olikin paremmin taktikoitu kuin arvasinkaan, juttu valmistui sillä välin kun kävin nauttimassa auringosta sunnuntaikävelyllä.
Vaikka oma osuuteni jäi muutamiin täydentäviin kommentteihin ja lisäyksiin, sehän antaa tietenkin julkaisuoikeuden
Teemu bloggaukseen - koska olen sen arvoinen :)
Teksti; Teemu Seeve
Jutun Miekkailullinen editointi: Tero Hakkarainen
Valmistautuminen (ulkomaiseen) miekkailukilpailuun
Alkuun ihan perusasia. Kamat kuntoon! Parasta olisi tsekata kamat jo kotimaassa ja mahdollisesti vielä kisaa edeltävänä iltana. Kisan alkuun tätä ei saa jättää, usein on kovin vähän ylimääräistä aikaa varsinaisena kisa-aamuna ja muutenkin kaikki extrastressi on pahasta. Lisäksi kisasafkat on tärkeä olla kunnossa, hedelmien pummiminen aamiaisbuffasta ei ole tavoiteltava tilanne. Kisasafkaksi sokeripitoista ruokaa, esimerkiksi hedelmiä, vähän pitkäketjusempaa hiilaria saa esim. banaanista. Muista myös urheilujuomat, suolatasapaino on tärkeä!
Aamiainen
Kokenut miekkailija herää ajoissa, fiilistä on rakennettu koko kisaviikon. Aamurutiinit tutuilla tavoin omaan tyyliin, Aamiaisella kannattaa muistaa ravintoaineiden imeytymisjärjestys. Nopeus on nopeimmasta hitaimpaan suunnilleen 1. sokerit 2. hiilarit 3. rasvat. Proteiinien tärkein rooli on palautumisessa, joten niihin ei kannata keskittyä aamiaisella.
Mitä luultavimmin kisan alkuun on vähintään kaksi tuntia, joten huolehdi pitkäkestoisemman energian saannista. Kakasi tuntia riittää pisimpienkin hiilareitten imeiytymiseen, joten lyhytkestoisia (sokereita) kannattaa aamiaisella välttää. Jos kisan alkuun on reilusti aikaa ja haluaa panostaa energiavarastoihin koko päivän jaksolta, kannattaa myös rasvaista ruokaa (pekonia, voita jne.) tankata aamiaisella. Harjoittele ajoissa itsellesi sopiva, pitkäkestoisen energialatauksen takaava aamiainen! Arvokisoissa syöt vain sen, minkä tiedät toimivan!
Alkulämmittely
Verryttelyn tarkoitus on valmistautua kisaan. Varsinaiset suoritukset (pitkät matsit, hapottava jalkatyö) eivät kuulu alkulämmittelyyn. Miksi turhaan tuhlata energiavarastoja, sekä henkisiä että fyysisiä? Alkulämmittelyksi riittää saada lämpö päälle, pienet venyttelyt vammojen ehkäisemiseksi ja asefiiliksen löytäminen. Oman maun mukaan myös ottelufiilistä voi hakea, mutta kisamatsien luonne on niin erilainen, että pitkäkestoinen sparring sen tutun seurakaverin kanssa ennen kisaa voi päinvastoin etäännyttää kisamatsifiiliksestä. Vastustajat kilpailussa ovat lähtökohtaisesti tuntemattomia ja matsien kovuus aivan eri kategoriasta.
Alkuerä
1.
On mahdollista, että vastustajat voi tarkastaa jo edellisenä päivänä tai kisa-aamuna. Jos on tuttuja vastustajia, pieniä taktillisia suunnitelmia voi valmistella jo ennen kisan alkua. Joskus kisafiiliksen ylläpitäminen liian pitkään voi laskea sen intensiteettiä ja kuluttaa psyykkisiä energiavarastoja. Tämä on henkilökohtainen asia, joillekin pitempi valmistautuminen sopii, silloin voi miettiä taktiikoita jo pidempään.
2.
Viimeistään erän alkaessa tulee erävastustajat identifioida. Tutuille vastustajille luultavasti löytyy alustava taktiikka. Jos on tuntemattomia vastustajia, kannattaa aina kun mahdollista tarkkailla heidän miekkailuaan ja miettiä omaa taktiikkaa heitä vastaan. Miekkailija on huomattavasti valmiimpi otteluun, kun tietää edes yhden konkreettisen aktinsa kyseiseen otteluun. Alueelle ilman mitään suunnitelmaa lähtiessä - varsinkin aggressiivista kaveria vastaan - ei välttämättä ole heti ensi sekunneilla valmiina. Ei kuitenkaan tule ymmärtää, että heti ottelun alkuun tulisi tehdä jokin tietty hyökkäys. Taktillisen suunnittelun yksi tärkeimmistä merkityksistä
on oman valmiustilan nostaminen ottelun alkuun.
Aina ei ole mahdollista havainnoida vastustajia; saatat joutua kohtaamaan ennalta tuntemattoman vastustajan heti erän ensimmäisessä ottelussa. Tällöinkin on kuitenkin parempi esimerkiksi keskittyä omaan vahvuuteensa ja hakea lähtökohtaisesti mielihyökkäystänsä kuin lähteä otteluun "pää tyhjänä".
Vaikka ennalta tehty taktiikka olisi kuinka hyvä, se on vähemmällä informaatiolla tehty kuin mitä itse ottelussa on saatavilla. Tästä syystä ei tule epäröidä taktiikan muuttamista heti kun siltä tuntuu. Tuttukin vastustaja voi yllättää.
3.
Matsien välissä tulee muistaa: Nesteytys, lämmön ylläpito ja vireen ylläpito.
- Pari desiä matsien välissä on ehdottoman tärkeää, koska a) aivot tarvitsevat hyvän nestetasapainon maksimaalisen vireystilan ylläpitämiseen b) liian vähäinen nesteytys voi johtaa esim. lihasten kramppailuun ja väsymisen nopeutumiseen.
- Lihaksia ei saa päästää viilenemään, koska alkumatsien välinen aika on niin lyhyt, ettei lämpöä juuri ehdi nostaa uudelleen. Muista siis verkkarit.
- Jollekin sopii matsien välissä mahdollisimman rento hengailu, jutustelu ja muu fiilistely. Säästellään paukkuja matsiin. Toinen taas menettää vireensä herkemmin; tällaiselle miekkailijalle saattaa sopia ottelujen välissä rauhoittuminen, musiikin kuuntelu yms. Tämä on myös hyvin henkilökohtainen asia, riippuu miekkailijan nopeudesta päästä ottelufiilikseen ja muusta häiriösietokyvystä. Kannattaa tunnistaa se oma vireen ylläpitometodi.
Uloslyönnit
- Alkuerän loputtua on luultavasti ainakin lähes tunti matsin alkuun. Tällöin on tilaisuus täydentää energiavarastoja. Ennen kuin tarkkaa aikaa ei varmasti tiedä, älä nauti mitään kovin hitaasti imeytyvää. Painopiste siis sokeripitoisessa safkassa. Kun tulokset tulevat, voi tilanteen mukaan jatkaa tankkaamista. Uloslyöntimatsien välissäkin on luultavasti aikaa tankkaamiseen, ei siis kannata syödä liikaa kerralla.
- Uloslyöntimatseissa vastustajan vakoilu on tärkeää. Jos itse ei pääse paikalle, voi pyytää kaveriakin tarkkailemaan matsia, josta mahdollinen seuraava vastustaja tulee. Tässä on valmentajakin usein apuna; hyvä valmentaja käy scouttaamassa mahdolliset vastustajat automaattisesti. Tulee ottaa huomioon myös pidemmät tauot; lämpöä ei pysty välttämättä pitämään yllä pelkillä verkkareilla. Tässä kohtaa kevyt ensimmäisen alkulämmittelyn tyyppinen kevyt verryttely riittänee.
- Miekkailukisoja tupataan järjestämään melko sekalaisissa paikoissa. Hämmentävin omakohtainen kokemus on Novisadin kadettien EM-kisoista, jossa valmentajat vetivät spaddua otteluiden välissä kylmästi kisahallissa. Saattoi odottaa hallin ilman olevan enemmän häkä- kuin happipitoista. Pieni happihölkkä raikaassa ulkoilmassa ei siis ole huono idea uloslyöntimatsien pitkien taukojen aikana, kunhan on sitten aikaa edelleen nostaa vireys/lämpö päälle seuraavaan matsiin.
- On syytä huomauttaa vielä yhdestä ennen kaikkea pienemmissä kisoissa vallitsevasta ongelmasta. Usein uloslyöntimatseihin ei tehdä konkreettista paikka/aikataulua. Tällöin olisi hyvä, että paikalla olisi joukkuejohtaja/huoltaja, joka pitää huolen siitä, että otteluaika/paikka selviää miekkailijalle ajoissa. Aina ei valitettavasti ole tällaista apuhenkilöä saatavilla. Soveltaa voi aina, esimerkiksi jo pudonnut miekkilija voi toimia apurina.
Otteluspesifisiä ohjeita
Miekkailu on haastava laji antaa suoria ohjeita tietyn tyylistä vastustajaa vastaan tai tiettyä tilannetta varten. Tässä osiossa pyritään antamaan joitakin ohjeita satunnaisesti valittuihin tilanteisiin, lähinnä kirjoittajien kokemuksen perusteella.
On tiettyjä kriittisiä tilanteita, jotka tulevat usein kilpailuissa vastaan, tässä niistä muutamia
1. ”Huono fiilis”
Otteluvire niin pienistä asioista, että lähes jokaisessa ottelussa tulee pieniä notkahduksia. Niistä ei aina tarvitse välittää, tilanteiden vaihtelut usein liikuttavat ottelijoiden viretasapainoa suuntaan tai toiseen. Jos kuitenkin oma tsemppi selvästi laskee alle vastustajan taistelutahdon, on aika hakea asiaan parannusta.
Yksinkertaisin apukeino on
"aikalisä". Varsinaisia aikalisiä ei miekkailussa tietenkään ole. Mutta koska ottelut ovat hyvin nopeatempoisia ja intensiivisiä, pienikin hengähdys voi olla omiaan korjaamaan tilanteen.
Näistä klassikkoja ovat 1. Terän suoristus 2. Kengännauhojen korjaaminen 3. Tukan laittaminen (tytöillä) 4. Hien pyyhkiminen (tuomari ei välttämättä anna lupaa tähän).
Niinkuin saatoit huomata, pieniä taktisia aikalisiä voi ottelussa hankkia hyvällä pelisilmällä lukuisin tavoin, vain taivas on rajana.
Joskus tuntee virelaskun kesken aktiivisen pelin. Tällöin harvoin pystyy keskeyttämään ottelua; miekkailun säännöt menevät aina vain tiukempaan suuntaan otteluiden viivyttämisen suhteen. Keinoja on korjata tilanne kesken pelin on kuitenkin monia. 1. Etäisyyden pidentäminen: äkillisellä perääntymisellä saa tilanteen ns. katkeamaan, ja tultaessa uudelleen toimintaetäisyydelle voi fiilis olla jo palautunutkin. 2. Teränhäirintä: jos oma fiilis on hukassa, voi koittaa sotkemalla pelin häiritä vastustajaakin. Kuitenkin pitäen huolta etäisyydestä. 3. Jonkin yksinkertaisen suorituksen hakeminen: varsinkin onnistuessaan fiilis voi palata. Kaiken kaikkiaan oman miekkailun konkretisointi auttaa matsin tavoittamisessa. On syytä todeta, että ”pelin jäädyttäminen” passivoitumalla voi lamaannuttaa oman miekkailun entisestään. Jos haluaa päästä käsiksi uudelleen konkreettisiin asioihin, ei niistä luopuminen luonnollisesti ole välttämättä oikea tie. Tämä on tietenkin hyvin miekkailijakohtaista, ja joitakin saattaa hetken rauhoittuminen auttaakin.
2. Epätietoisuus tilanteesta
Joskus alueella tulee fiilis, ettei oikein saa ns. narun päästä kiinni. Tällöin voi olla hyvä idea
pyrkiä tekemään jotain konkreettista: hakea jotakin tiettyä hyökkäystä, odottaa paikkaa vastahyökkäykselle, hakea väistöä. Yksinkertainen ja parhaimmillaan menestyksellinenkin idea voi auttaa herättämään ideavirran alueella, jolloin ratkaisuja alkaa kumpuamaan luonnostaan.
3. Väsymys
Miekkailussakin tulee tilanteita, joissa ottelijan kunto saattaa pettää ottelun kovasta tahdista johtuen. Näitä tilanteita tulee enimmäkseen hyvin intensiivisissä otteluissa; tällöin ei hetken karkaaminen tai pelin sekoittaminen välttämättä ole turvallisia tai taktisesti hyviä ratkaisuja. Väsymys iskee kuitenkin useimmiten uloslyöntiotteluissa, joissa pistojen välisiä taukoja on pistojen suuremman määrän johdosta enemmän, joten aikalisä on tässäkin tilanteessa suuri hyöty.
4. Hyvä johtoasema
Suoria toimintaohjeita ei voi antaa johtavalle miekkailijalle; joku on sitä mieltä että johtavassa tilanteessa ei kannata ottaa riskejä aggressiivisella miekkailulla, toisen mielestä tulee jatkaa toimivaa taktiikkaa niin kauan kuin pistoja tulee.
Suuri johto on kuitenkin mitä luultavimmin tullut hyvän fiiliksen mukana, ja siitä tulee pitää kynsin ja hampain kiinni. Tulee tilanteita, joissa tappiolla oleva miekkailija saa pisteen pari kiinni. Tällöin on kriittistä johtavan miekkailija pyrkiä katkaisemaan vastustajan momenttumi. Aikalisä, teränhäirintä, etäisyyden pidentäminen, kaikki muutokset tilanteeseen ovat omiaan sotkemaan vastustajan kuviot ja palauttamaan ottelutasapainon.
5. Tappiolla
Vastaavasti kun johtavassa tilanteessa tulee pyrkiä estämään vastustajan momenttumi, tulee tappiolle joutuessa pyrkiä pysäyttämään ensin eron kasvu liian suureksi. Seuraavaksi on kirittävä rinnalle ja toivottavasti ohi. Jos draivi löytyy - hyvä - mutta pidä huolta, että jos vastustaja pyrkii katkaisemaan sen (ja varmaan pyrkiikin), ettet häiriinny hänen tempuistaan! Vauhtiin päästyäsi älä enää ajattele asiaa - ajattelemalla fiiliksen katoamista korkeintaan saat sen aikaan. Think positive.
Valitettavasti nousufiilistä ei välttämättä tule itsestään. On kuitenkin mahdollista, että suuressa johdossa oleva vastustaja alkaa passivoitua tuntiessaan johtonsa turvalliseksi. Tällöin voi olla tilanne löytää se momenttumi! Passivoituminen voi laskea vastustajan viretasoa ja paha tilanne on omiaan nostamaan omaasi (yksi urheilun luonnonlaeista).
6. Coast to coast miekkailu
Tuli taas lätkäterminä, mutta tarkoitan tällä yleistä ottelun etenemistapaa 1-0, 1-1, 2-1, 2-2 –tyyliin. Kun edetään vuoronperään pisteen johdossa, mitä pitempään otteluu etenee kyseiseen tapaan, sitä väistämättömämmältä se usein tuntuu (Jälleen luonnonlakeja. Mailapeleissä tulee luonnollisesti syöttövuoron vaihtelusta, miekkailussa tätä voisi ajatella niinikään henkisenä syöttövuorona). Tätä ottelurakennetta voi käyttää hyväksi ollessa piston pari tappiolla, itseluottamus luonnonlakeihin voi vähentää paineita ja helpottaa rinnalle tulemista. Kuitenkin ollessa johtava osapuoli, tulee pyrkiä katkaisemaan tämä etenemismuoto ja tavoitella johdon kasvattamista: muuttamalla taktiikkaa ottelua sekoittaes, aikalisällä, edelleenkin mielikuvitusta saa ja pitää käyttää.
7. Viimeinen pisto
Vaikka etenkin uloslyöntiottelut ovat suhteellisen pitkiä – ainakin pistojen määrältä – tuppaavat miekkailuottelut etenemään viimeiselle pistolle (tästä voimme jälleen syyttää paljon alleviivattuja luonnonlakeja). Tästä tilanteesta tekee erityisen viimeisen piston merkitys, ottelun voittahan ratkeaa sillä. Tällä tarkoitan molempien viretason luonnollista maksimoitumista. Ajattele vaikkapa tilannetta, jossa ottelija on johtanut 14-10: Tappiollisen viretaso varmasti maksimoituu näin pahassa tilanteessa. Jos hän pääsee rinnalle, on lähes poikkeuksetta seuraava pisto tupla. Tämä johtunee ennen johtaneen heräämisestä (tietenkin kun tilanne on näennäisesti helpottunut kirineelle, saattaa hänen momenttumi hetkellisesti katketa). Oli miten oli, miten tulisi toimia absoluuttisen kriittisessä tilanteessa, vaikkapa MM-finaalissa tilanteessa 14-14? Tähän miekkailun viisasten kiveen ei tietenkään ole yhtä vastausta. Mutta oman kokemuksen perusteella voi antaa selkeän vinkin.
Pitää toimia. Passivoituminen saattaa jälleen laskea virettä juuri sen pienen kultaakin kalliimman murto-osan. Useinmiten tilanteet päättyvät konkreettisen ratkaisun tehneen eduksi. Ainakin omalta kohdalta voin lisäksi todeta, että kaiken antamisen ja tilanteen tärkeyden ajattelu voivat johtaa ylimääräiseen puristamiseen ja ”kramppaamiseen”. Urheilijan tulisi kyllä herätä jotakuinkin automaattisesti viimeiseen pisteeseen, joten kannattaa vain keskittyä yhteen asiaan, pistämiseen.
8. Viimeiset sekunnit
Joskus ottelu menee aivan viime sekunneille, kun toinen ottelijoista saa viimein pisteen parin johdon. Tällöin ei tappiolla olevalla ole juurikaan muita mahdollisuuksia kuin lähteä hyökkäämään. Johtavan miekkailija saattaisi odottaa olevan järkevämpää vain juosta taaksepäin ja antaa kellon juosta. Jos luotat omaan ajantajuusi, voi tälläkin pelata melkolailla.
- Yli 10 sekuntia aikaa /pisto: 10 sekuntia saattaa tuntua vähältä, mutta miekkailussa se on todella pitkä aika. Periaatteessa hyökkäyksen voi valmistella melko rauhassa, kunhan vain määrätietoisesti etenee kohti sitä. Vastaavasti puolustavan ei ole järkeä luovuttaa aluetta sen helpommin kuin muussakaan tilanteessa
- 3-10 sekuntia/pisto: Tappiolla olevalla alkaa olla jo kiire. Edelleen ei ole syytä poistua varoasennosta, mutta hyökkäys on tehtävä ripeästi. Puolustavan ei periaatteessa ole syytä luovuttaa aluetta vieläkään ajan voittamiseksi. Hän kuitenkin tietää vastustajan olevan pakotettu hyökkäämään, ja voi esimerkiksi hyödyntää tämän valmistelemalla vastahyökkäyksen.
- alle 3 sekuntia/pisto: Selkeä tilanne: jos olet tappiolla, juoksuun vain. Takarajaan on 7 metriä matkaa ja vastustaja luultavasti ehtii sinne neljän metrin etumatkalla. Jos johdat, on pieni kikka jos kellossa on yli 2 sekuntia (toimii oikeastaan lähinnä jos on 3 tai 4 sekuntia kellossa). Pari juoksuaskelta eteenpäin varmasti yllättää hyökkäävän vastustajan. Tällöin hän luultavasti vaistosta pystähtyy (hänen olisi tietenkin järkevintä vain jatkaa hyökkäystä), ja voitat ehkä jopa kokonaisen sekunnin. Neljän metrin etumatkalla luultavasti ehdit takarajalle suunnanvaihdon jälkeenkin.
9. Takaraja
Joillakin miekkailijoilla on akilleen kantapäänä takarajalla miekkailu. Toisilla se taas on omiaan jopa parantamaan fiilistä. Oma kokemukseni on, että takarajalla kannattaa vain pysyä coolina. Luottaa siihen, että en mene yli vaikka mikä olisi. Jos päästää takarajan aktiiviseen ajatteluun, vähennät vain focustasi pistämiseen.
Vastustajatyyppejä
Tässä osiossa eritellään joitakin tyylejä ja mahdollisesti toimivia taktiikoita näitä vastaan. Taktiikat kirjoitetaan pistoolikahvamiekkailijan näkökulmasta. Jos olet suorakahvailjia, my bad.
1. Suorakahvat
Suomessa on valitettavan vähän suorakahvaisia miekkailijoita. Maailmalla näihin kuitenkin törmää erittäin usein. Mikä siis neuvoksi, kun ei ole juurikaan kokemusta näistä kavereista? Tietenkään ei voi yleistää, mutta yleensä suorakahvat miekkailevan pitkälti samoilla syömähampailla: terää vältellen vastatempoja ja muita välipistoja kalastellen. Omia hyökkäyksiä näiltä ei näe niin paljoa, koska suorakahva on hieman ortopedimiekkailijaa helpompi väistää ja väistämistä ei heiltä luonnollisesti näe paljoakaan. Pari vinkkiä voi sanoa, jotka toimivat usein. 1. Oppositio on kova sana. Kaveri hakee vältöllä tai suoralla hyökkäyksesi väliin. Jos onnistut blokkaamaan vastapistot oppositiolinjalla, ollaan jo niskan päällä. 2. Vältä väkisin terän hakemista. Tätä banaanit rakastavat. Vaikka saattaisi tuntua järkevältä hakata suorakahvan terä pois ja hyökätä perään, tulee muistaa, että juuri tätä vastaan toimimista nämä kaverit harjoittelevat kenties eniten. Miksi siis antaa heille tilaisuus toimia tavalla, jota he eniten treenaavat? 3. Vastahyökkäykset. Jos pääset johtoon, ja banaani joutuu pressaamaan, on tuplien hakeminen huomattavasti helpompaa kuin ortopedimiekkailijoilta. Koska päästettäsi lyhyelle etäisyydelle nämä kaverit tuskin pystyvät väistämään terääsi, hyvin ajoitettu vastahyökkäys – varsinkin fleschillä – tuo lähes poikkeuksetta tuplan tai jopa oman piston.
2. Äärinmäisen aggressiivinen miekkailija
Etenkin juniorimiekkailussa törmää usein vastustajatyyppiin, joka suoraan aloituksesta pyrkii hyökkäämään päin. Saattaa tuntua turvalliselta perääntyä suoraan ja hakea väistöä kaverin hyökkäyksestä, joka kuitenkin tulee. Oma mielipiteeni kuitenkin on, että miksi edelleenkään antaa kaverin tehdä sitä mitä hän luultavimmin tahtoo eli päästää häntä päättämään hyökkäystään? Kovalla painostuksellaan aggressiivinen miekkailija samalla altistaa itsensä vastahyökkäyksille. Luultavasti kaverin puolustuspelikään ei ole hyökkäyspelinsä veroinen johtuen hänen ottelutyylistään. Jos vastahyökkäykset ei toimi, voi myös pyrkiä itse painostajan rooliin, tällöin luultavasti ollaan myös kaverin mukavuussektorin ulkopuolella.
3. Äärimmäisen passiivinen miekkailija
Jälleen kerran on syytä pyrkiä ulos vastustajan mukavuussektorilta. Kaveri luultavasti antaa tilaa ja siirtyy nopeasti takarajan hujakoille. Tulee kuitenkin muistaa, että hän mitä luultavimmin viettää siellä suurimman osan ajasta harjoitellessaankin. Siispä hän tuskin kokee takarajaa ylimääräisenä painetekijänä, ja pelkästään sen takia ei kannata pyrkiä päättämään hyökkäystä loppuun. Useimmiten passiivisemman kategorian miekkailijan on oltava hyvä väistämään. Voi myös olla, että hieman heikompi jalkatyö on joko syy tai seuraus hänen tyyliinsä. Pari itse käyttämääni taktiikkaa: 1. Kaverin passiivisuus antaa tilaa tehdä rauhassa valmistelu. Siispä voi hakea sidontahyökkäystä melko rauhassa. Tällä pystyy myös usein blokkaamaan kaverin väistön. 2. Pistä vastustaja liikkeelle. Jos tunnet olevasi liikkumiseltasi edellä kaveria, voit pyrkiä aggressiivisellä mutta kuitenkin maltillisella miekkailulla saada kaverin lähtemään vastatempoon liian aikaisessa vaiheessa ja tällöin on paikka iskeä.
4. Sekoboltsimiekkailija
En nyt keksinyt parempaa nimeä miekkailijatyypille, joka käyttää terää äärimmäisen aggressiivisesti ja isoin liikkein. Aggressiivisestä terän käytöstä voi odottaa kaverin harvoin pistävän suoraan vastaan. Kaiken kaikkiaan saattaa odottaa hänen pyrkivän päättämään mahdollisimman monen tilanteen terän kautta. Mutta luultavasti et ole ensimmäinen, joka pyrkii välttelemään viimeiseen saakka hänen teräänsä. Jälleen kerran, pyri olemaan askeleen edellä. Esimerkiksi hakemalla itse terää saatat voida sotkea hänen sidonnan hakemisen ja päästä tilanteissa niskan päälle. Välttämättä ei tarvitse itse pyrkiä päättämään fraaseja sidontaan, vaan lähinnä estää kaveria tekemästä niin.
5. Kalastelija
Vastustajasi napsii pistoja kädestä ja jalasta, mikä neuvoksi? Lähtökohtaisesti, jos hyökkäystä ei olla jatkamassa rintaan, näistä pistoyrityksistä on päästävä nopeasti alta pois. Ja tähän tarvitaan tilaa. Jos olet jo matkalla eteenpäin hetkellä jolla vastustajasi hakee pistoa alhaalta, on hänen lähes mahdotonta päästä vastahyökkäyksesti alta pois. Siispä yksi keino taistella hyvin liikkuvaa kalastelijaa vastaan on saman tien ottaa tila pois pressaamalla häntä.
6. Vastahyökkääjä
Esimerkiksi jäätävän nopeat fleschailijat tapaavat hakea paljon fleschejä heti etäisyyden lyhettyä. Vastahyökkäyksiä voi tietenkin tehdä muillakin lähdöillä. Oli miten oli, pressaaminen ilman konkreettista suunnitelmaa on kovin riskaabelia. Jos haluat mennä eteenpäin, kannattaa tietää valmiiksi millaista hyökkäystä olet hakemassa, jotta voit päättää sen nopeasti. Pelkällä toiveikkaalla etenemisellä altistat itsesi vastatempolle. Toisaalta jos pystyt pitämään etäisyyden riittävän pitkänä, voi myös pyrkiä provosoimaan kaveri vastatempoonsa liian ajoissa ja sitten kontrata se omalla lähdöllä (ei tietenkään toimi fleschiä vastaan).
Lopuksi
Mitä korkeammalle tasolle mennään, sitä vähemmän on tietenkin vain yksittäisen tyylin omaavia miekkailijoita. Tässä lueteltiin joitakin ottelutyylejä erillisinä kavereina, mutta tietenkin niitä voi myös soveltaa yksittäisiin ottelutilanteisiin. Jos vastustajasi kykenee samanaikaisesti hakemaan vastatempoa, olemaan äärrinmäisen aggressiivinen ja kalastelemaan niin eihän tätä ohjetta noudattamalla paljoa pysty tekemään. Kuitenkin yksittäisessä fraasissa kaverin on tehtävä jokin näistä ratkaisuista, ja sen mukaan voi sitten valita oman vastauksensa.
