Video de adm-parents
Syy miksi liimasin tuon hellyyttävän clipin postauksen alkuun on se, että olin eilen Lounais-Suomen Liikunta ja Urheilu ry:n järjestämällä Lasten liikunnan erilaiset ohjaustavat - kurssilla. Kolmessa tunnissa ei tulla asiantuntijaksi, mutta kurssi antoi uusia näkökulmia lasten ohjaamisesta miekkailun saloihin. Muutamia havaintoja, joissa itselläni on parantamisen varaa.
Enemmän äksöniä, vähemmän puhetta
Etenkin kahdeksan vuoden ja sitä nuorempien kohdalla kannattaa noudattaa 30 sekunnin sääntöä. Jos opetettavaa asiaa ei saa tiivistettyä puoleen minuuttiin, on vaara, että lapsien keskittyminen kuuntelemiseen herpaantuu. Eli vaikeammin opetettavat asiat pitää pilkkoa pieniin osiin. Omaa ääntää rakastavalle valkulle tämä on paha pala nieltäväksi :)
Omavalvonta kunniaan
Miekkailussa on paljon liikkeitä, joille katsotaan olevan suhteellisen vähän variaatioita. Esimerkiksi suoran piston oppiminen on pieni pakko, jos meinaa pärjätä. Opettaja ei kuitenkaan ehdi joka paikkaan, joten jo varhain pitää opettaa oppilaita tarkistamaan ITSE oma suorituksensa. Oliko se käsi suora? Nojaanko pistoon? Missäs se toinen käsi luuraa? Kun pieninkin zorro TIETÄÄ miten liikkeen PITÄISI mennä, vaikkei sitä vielä ihan osaakaan, niin päässä raksuttaa ja joku päivä tekniikkakin menee putkeen.
Kaverin kanssa kivempaa
Kun ikää alkaa olla 11-12 vuotta on "omavalvonnasta" seuraava aste kaverin kanssa opettelu. Silloin voidaan jo pohtia kaverin kanssa, että mites se homma menikään. Vierestä näkee armottomasti paremmin, tehdäänkö oikein vai släkkäilläänkö. Asiallisesti kaverin kanssa toinen toistaa sparraten nostetaan pariharjoittelu ihan uudelle tasolle.
Kahden vuoden kuherruskuukausi
Kurssilla oli mukana runsaasti muiden lajien edustajia ja kokemuksena oli, että jos lapsi saadaan pysymään lajin parissa kaksi vuotta, on hyvä mahdollisuus, että harrastus jatkuu pidempäänkin. Voinkin kysyä itseltäni - ja muilta miekkailun kanssa touhuavilta - onko tämä tiedostettu meidän lajissamme?
Alkeiskurssin jälkeen pitäisi osallistujille olla seuran sisällä suunniteltu polku eteenpäin ainakin kahdeksi vuodeksi. Pelkäänpä, että tuo ei taida ihan totetutua kovin monessa seurassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. Julkaisen sen luettuani.
t. Tero