Taktiikan opettaminen miekkailussa - osa 1

Otsikoin postauksen rohkeasti "osa 1", koska aihetta kannattaa lähestyä varovasti, sen verran siinä on laajuutta ja opittavaa. Taktiikan opettaminen on vaikeaa, koska se vaatii opettajaltaan laajasti käytännön kokemusta ja teoriaa. Kaikki miekkailijat eivät ole taktisesti lahjakkaita, joten heille voi useamman taktisen vaihtoehdon opettaminen olla jopa vaarallista. Miekkailija ikäänkuin hautautuu suunnitelmiinsa, jos ei pysty hahmottamaan hänellä olevia taktisia vaihtoehtoja toisistaan.
Esimerkiksi:
- Osa miekkailijan vaihtoehdoista on hänen ennaltaan näkemiään, hän tietää tai aavistaa mitä vastustaja on tekemässä ja pystyy siksi tehokkaasti käyttämään tilannetta hyväkseen.
- Osa taktisista vaihtoehdoista on "pimeässä". Miekkailija ei tiedä mitä hänen vastustajansa tietyssä tilanteessa tekee. Tällöin hänen taktiikkansa voi perustua esim. siihen olettamukseen, että puollustustilanteessa hänen refleksinsä ovat riittävän nopeat reagoimaan vastustajan yllättäviinkin valintoihin.
- Ja osa vaihtoehdoista on osin ennalta arvattavia, osin yllätyksellisiä. Miekkailija voi esimerkiksi olla varma, että vastustaja reagoi hänen valeeseensa väistöllä, mutta mihin linjaan hän sen tekee ei ole tiedossa. Tällöin miekkailu perustuu hyvin harjoiteltuun decace-tekniikkaan.

Johtopäätös: uransa alkutaipaleella olevalle miekkailijalle on annettava taktiset vaihtoehdot hyvin pieninä paloina, jotta hän osaa analysoida mikä toimii ja mikä ei. Lisäksi vähemmän teknisen miekkailijan taktiikka saattaa olla aivan oikea, mutta toteutus on puutteellinen. Lisäksi miekkailijan tulee saada tehdä virheitä, häntä ei pidä aina pistää alueelle "kauko-ohjauksella", vaikka valmentaja hyvin tietäisikin, mikä vastustajaan puree. Itse tehty takinen oivallus voi saada aikaan huiman kehitysloikkauksen. Tietysti jos oivallusta ei tapahdu, pitää rakentavasti purkaa tappion syyt, jos ne johtuivat oppilaan taktisista vallinoista.

Koska suomenkielinen materiaali aiheesta on vähäistä, liitän tähän Petri Vammelvuon ansiokkaasti kääntämän unkarilaisen professori Istvan Lukovich kirjoituksen miekkailustrategista.