Näin voitettiin Suomen ensimmäinen MC-osakilpailu

Historiallisia videohetkiä X Challenge Dr. E. Gretsch Luxembourg 13.09.2009 Junior Epée M Individuelle A -kilpailun kulusta kohti Teemu Seeven Suomeen tuomaa ensimmäistä miekkailun MC-osakilpailuvoittoa.

Videossa ei ole vastustajien nimiä, joten tässä voittojen ottelujärjestys
16-cupissa Saksan Falk Spautz 15-13
8-cupissa Kanadan Christophe Lavoie 15-14
4-cupissa Saksan Benjamin Cremer 15-12
Finaalissa Kanadan Pascal Heidecer 15-13



Kilpailun 32-Cup-taulukko löytyy täältä

Kokeile miekkailua

Salillamme käy aika-ajoin rohkeita miekkailunkokeilijoita. Viime viikon perjantaina miekkaan tarttui viimeisiä hetkiään poikamiehenä viettänyt Prinssi Rohkea (nimi muutettu) ja hänen ylevä hovinsa.

Lajikokeiluissa ohjelmarunko hieman vaihtelee ryhmän toiveista riippuen, mutta pääpiirteissään sisältö on seuraava: Lyhyt perehtyminen lajin historiaan, aselajien floretti, säilä ja kalpa esittely sekä varusteiden esittely.
Tällä kertaa miekkailumuodin kuuminta hottia esittelikin itse Prinssi Rohkea. Kuvassa huomaatte hänen pukeutuneen tyylikkään kokovalkeaan asukokonaisuuteen, jonka täydentää dramaattinen musta maski sekä hieman bling-bling efektiä antava miekka kiiltävine kokiileineen.
Jalassa lähes ehjät Turun Miekkailijoiden tossukasasta kaivetut tappavan sirot miekkailujalkineet.


Kun vermeet on esitelty alkaa juoksutus. Perjantain airue ravasikin kiltisti ohjaajansa perässä perinteisen puolimaratonin, jonka jälkeen venyteltiin/venäyteltiin. Raajat laava valuen olikin sitten kiva tutustua jalkatyön saloihin, jossa on tärkeää, että jalat ovat riittävästi koukussa. Parin kanssa haettiin hieman tuntumaa siihen, miten miekkailuaskelin saadaan pistotilanne realisoitua. Kun askelkuviot hallittiin, puki muukin ryhmä harjoittelutakit ylleen ja aseistautui.


Opastuksesta vastannut Dark Knigh (nimi muutettu) antoi noviisiosastolle muutamia käytännön vinkkejä miekkailun tekniikasta Prinssi Rohkean kanssa. Sen jälkeen olikin aika käydä TOSITOIMIIN.
Selkeästi epäjärjestyksessä ryhmän jäsenet ottivat mittaa toisistaan kalpamiekkailun jalossa taidossa. Kuten melkein aina, joukosta erottui yksi taistelija yli kaikkien. Yli kaikien kuvasikin hyvin Sir Lankelottia (yllätys yllätys, nimi muutettu) jonka täydellistyyttä hipova miekkakäden ojennus levitti hurmetta areenalle ottelu ottelun jälkeen.


Kaiken kaikkiaan kamppailujen lopputuloksista voidaan todeta että hiki tuli. Saadun palautteen perusteella taas voidaan kehua, että hauskaa oli. Toivomme Prinssi Rohkealle ja Prinsessa Ruususelle ( ääh... you know...) onnellista elämää ja pikkujalkojen töpsötystä satulinnansa käytävillä.

Miekkailun jalosta ja hikisestä lajikokeilusta kiinnostuneita pyydetään ottamaan yhteyttä Turun Miekkailijoiden sihteeriin, joka koordinoi sali -ja Dark Knight-palvelujamme.

Kyllä suomalainenkin osaa voittaa kuin ruotsalainen!

Sain pari tuntia sitten iloisia uutisia Luxemburgista! Teemu voitti juniorien maailmancupin osakilpailun!
Viime kausi meni miten meni, Euroopan mestarin raskas mantteli painoi ja henkinen kasvu pakkovoittamisen paineessa vaati veronsa. Urheilijan usko oli kovilla, kun miekkailu ei kulkenutkaan kuin silkkiä vaan.
Hieman valoa putken päässä näkyi kadettien maailmamestaruuskisoissa, joissa hurmos aika ajoin löytyi, tuloksena kelpo seitesmäs sija maailman valioden joukossa.

Pikaisen puhelun perusteella en vielä tiedä yksityiskohdista muuta, kuin että onneksi en itse ollut katsomossa. Voipi olla että olisi henki loppunut.
Hyvän alkuerän jälkeen (4/5 voittoa) Teemu pääsi suoraan 32 cuppiin ja vastaan tuli slovakialainen Golobic (mc-pisteissä 69.). Voitto irtosi, mutta vasta viimeisellä pistolla 15-14. Apina saatiin kuitenkin ravistettua selästä; uran ensimmäinen voitto toisen cup-kierroksen ottelussa juniorien MC:ssä oli tosiasia!!
16-cupissa vastaan asettui Saksan Spautz (mc-pisteissä 85.) Ottelu alkoi Teemun täydellisessä hallinnassa tilanteeseen 11-4. Tavarat pantiin jo henkisesti kassiin seuraava ottelua varten ja saksalainen pääsi mukaan otteluun. 11-5- 11-6. 11-7 ... jo 11-10 tilanteeseen mentiin, ennen kuin Teemu sai taas tilanteen kontrolliin ja ottelun päätökseen 15-13.
Kahdeksan cupissa kanssallisuuskysymyksen oikea vastaus on: Känädä! Monsieur Christophe Lavoie löytyy mc-listalta vasta sijalta 157. - mikä voi johtua pienestä välimatkasta Euroopan kilpakenttille, Atlantin yli ei varmaan lennellä joka MC-kisaan. Ottelu meni Teemun hienoisessa hallinnassa ja tilanteessa 14-10 saattoi jo pieni, mutta laadukas suomalaisyleisökin tuudittautua semifinaalitunnelmiin. Mutta ei. Seeve päättää ottaa showsta kaiken irti (siis jos olisin ollut paikalla, niin viimeistää tässä kohtaa olisi tullut asiaa alusvaateosastolle). Johto sössitään tasatilanteeseen 14-14, onneksi voitto rypistetään kotiin.

Ottelu Teemu vs. Lavoie alkumetreillä

Monsieur Benjamin Cremer GER ja monsieur Teemu Seeve FIN pondiumilla valmiina taistoon pääsystä finaaliin

Seuraava saksalainen kehiin ja semifinaalivastustajaksi tulee herra Cremer (jun. MM 20. mc-25. sijalla). Tällä kertaa mentiin kieli keskellä suuta koko tasainen ottelu ja voitto kotiin 15-12.
Finaalissa vastaa tuli "miekkailuleiriltä tuttu", toinen kanadalainen Pascal Heidecer, joka voitetaan jo muutaman pisteen pienellä, mutta tarpeellisella hajuraolla, koska kannustusjoukkujen diapamit olivat jo käyneet vähiin. Voitto 15-13.

Hyvä poika, sitä pitää vaan uskoa ja jaksaa asiaansa.

Tätä postausta on editoitu 23.9. (mm. tuloksissa oli virheitä ja kuvat saatiin käyttöön myöhemmin)

Katso YouTube VIDEO

Katso myös: Kilpailun cup-taulukko jossa 32 parasta

Vapaamiekkailu - kehittyneen miekkailijan tärkein harjoitusmuoto

Vapaamiekkailu on tärkein kilpamiekkailijan harjoitusmuoto. Tällöin tietysti oletetaan, että miekkailijalla on jo teknis-taktinen valmius oppia vastustajien liikkeistä, sekä harjoittaa itse kylmäpäisesti omia vahvuuksiaan harjoitusotteluiden tuloksista välittämättä. Yksinään vapaamiekkailukaan ei riitä, mutta jos pitää valita pelkkä tekniikkaharjoittelu tai pelkkä vapaamiekkailu, niin ilman jälkimäistä ei menestyksen mahdollisuuksia pitemmän päälle ole. Ja kuten mainittu, yksi tärkeä vapaamiekkailun tarkoitus on oman tekniikan sisäänajo ottelutilanteeseen.

Miekkailuseuroissa vastustajat tulevat tutuiksi ja vapaamiekkailun hyöty voi kärsiä tasaisesta ”viiteen pistoon” tahkoamisesta, siksi valmentajan tulee ohjata myös vapaamiekkailua, jotta ottelijat jaksavat syttyä aina uudestaan samoistakin vastustajista.

Viime kesänä joukko suomalaisia junioreja oli Unkarissa miekkailuleirillä. Kuten asiaan kuuluu, vapaamiekkailu oli leiriohjelmassa suuressa roolissa. Listasin leirille osallistuneen oppilaani Elena Mattsonin muistiinpanoista seuraavat vapaamiekkailuteemat, etenkin tuo kahden hengen joukkuekilpailu oli hauska ja yksinkertainen idea piristämään vapaamiekkailua.

1) Isompi ryhmä jaetaan kolmen hengen ryhmiin. Ryhmä ottelee kaikki kaikkia vastaan siten, että voittaja jää alueelle. Kun joku ryhmän jäsenistä saa neljä voittoa peräkkäin, ryhmä hajoaa ja jäsenet vaihtavat toiseen kolmen hengen ryhmään.
Otteluita käydään non-stop, ryhmävaihdot tapahtuvat siis sitä mukaa, kun sopivia vapaita kokoonpanoja syntyy.
Jos jaosta jää yli kaksi miekkailijaa, he ottelevat keskenään kunnes toinen saa neljä voittoa, jos jää yli yksi miekkailija, perustetaan yksi neljän hengen ryhmä.

2) Otellaan saman vastustajan kanssa ensin kaksi 5 piston ottelua ja sitten yksi 15 piston ottelu, jonka jälkeen vaihdetaan paria.

3) Otellaan saman vastustajan kanssa kaksi ottelua siten, että ensin toinen johtaa 5-0, häviöllä olevalla on kolme minuuttia aikaa tehdä pistoja voittaakseen. Sitten vaihdetaan vuoroja, yhteensä pari siis miekkailee 6 minuuttia yhdessä.

4) Joukkuekisa viestinä kahden hengen joukkueilla 20 pistoon. Ottelujärjestys 1-1, 2-2, 2-1, 1-2.

5) Miekkaillaan yhteensä 11 pistoon, tuplasta saa pisteen vain miekkailija, jolla on etu. Ottelun alussa sovitaan kumpi saa ensimmäisenä etuvuoron. Etu vaihtuu aina tuplapiston yhteydessä.

6) Miekkaillaan ojennusetäisyydellä 5 pistoon, (palataan aina varoasentoon, takajalka ei saa liikkua), pistot kelpaavat vain käsivarresta ja jalkaterästä.

Tätä kirjoitettaessa Suomen edustajat Helea Tokola, Outi Supponen ja Teemu Seeve Luxemburgissa heräilevät kansainväliseen leiriaamuun.
Leiriraporttia ja mahdollisia uusia vapaamiekkailuharjoitteita odotellessa sinäkin voit kirjautua leirin järjestäjän, Proscriman, faniksi Facebookiin jossa löytyy runsaasti kuvia leiristä.

Proscrima-leiriläiset ryhmäkuvassa harjoittelua varten varatussa Centre National Sportif et Culturelin urheiluhallissa

Näkyykö miekkailuseura, onko tukka hyvin?

Saadun palautteen perusteella LOGOT ON DISAKTIVOITU TUOTEDESIGNERISTA!!! Jos haluat oman logosi aktiiviseksi, olepa yhteydessä blogimaakariin!!!

Paitanikkari Tero on urakoinut oikein olan takaa ja piirtänyt seuraavien miekkailuseurojen logot editoitavaan muotoon:

Turun Miekkailijat
Espoon Miekkailijat
Oulun Miekkailuseura
Kuopion Miekkailijat
Saimaan Säilät
Hämeenlinnan seudun Miekkailijat
Rovaniemen Miekkailijat
Vaasan Miekkailijat
Miekkailuseura Allez Keski-Suomi
Ylioppilasmiekkailijat
Miekka-Miehet

Editoitava logo tarkoittaa sitä, että perusvärien lisäksi voit valita seuralogosi väreiksi esim. aidon metallivärin tai pehmeän nukkapinnan, joka vastaa seurasi värejä.

Koska urakka on ollut melko mittava, pidän nyt pienen hengähdystauon logotalkoissa, mutta vielä puuttuvat seurat voivat halutessaan lähettää logonsa joko tarkkana jpg-kuvana tai peräti vektorimuodossa sähköpostiin tero (at) ipamark.fi (Esim. HFMn logo on sen verran haastava, että sen vääntäminen rautalangaksi saa vielä odottaa hulluuskohtausta.)

Jos logo on vain paperilla, lähetä postia. Osoite on Tero/IPAmark, Yliopistonkatu 12 aB, 20100 Turku.

Päästä luovuutesi valloilleen! Voit suunnittele seurapaidan, seurahupparin, lippiksen, kassin, kokkiessun, seurakalsarit...
Tein myös ohjeet netissä olevan designerin käytöstä - se tosin on helppoa ilma ohjeitakin, mutta jos haluat tutustua asiaan etukäteen, LATAA OHJEET
Kaikkia tuotteitasi voit tilata yksin kappalein, eipä tule enää riitaa paidan väristä tai koosta! Nopea toimitus suoraan kotiisi.

Hauskoja hetkiä miekkailuseurasi nimikkotuotteen suunnittelun parissa!

Mitä SINÄ kirjoitit oppitunnin pitämisestä 17-vuotiaana?

Poikani on Euroopan Mestari, vain alle 17v. sarjassa mutta kuitenkin - ja se on ihan minun vikani

Tämä pieni taustatieto Tiedoksi Sinulle joka "piirien" ulkopuolelta tähän blogiin surffasit.
Teemu muutti viikko sitten Helsinkiin. Surullistahan se on mutta miekkailun kannalta vältämätöntä. Isi ikävöi jo sotkupetteriään..
Viime kauden MM -tulos: 7. /103 kansainvälisesti tähän asti eniten nuoria keränneeseen MM koitokseen piti yllä tuntumaa siitä, että "raaka-aineessa" on potentiaalia, mutta - tottakai, myös kehittämisen varaa.
Kotona Turussa koimme Teemun kanssa normaalit "isi tietää kaiken 10-v" vaiheesta "isi ei tiedä mitään 15-v" ja sitten "isi olikin ihan fiksu 17-v" -ikään. Rankkaa mutta lopulta lohduttavaa.

Peeter vie soihtua eteenpäin ja olen kiitollinen hänen "yhteinen asiahan tämä on" (suora lainaus) asenteelleen. Hehee - hän voikin ehkä saada jotain vaikutteita seuraavasta...tosin voi tuntua tutulta?

MUTTA - OLETTEKIN JO ODOTTANEEN- K-17 OPPITUNTIOHJEET!
-kirjoittanut Teemu Seeve (basic fencing lesson by Teemu - rankkaa tekstiä luvassa...ja vinoilut minulle jos siltä tuntuu, koska katsoin tekstin julkaisukelpoiseksi )

- kas vain - juttu jää kesken, mutta ehkä oppitunnin rakenne yhteen (1) postaukseen olisikin ollut aika haastava tehtävä....

Perusteita miekkailuoppitunnin antoon

Alkusanat

Tämän tekstin on kirjoittanut 17-vuotias miekkailija, joten lue tekstiä kriittisesti ja poimi ne asiat, mitkä Sinä itse koet oleellisiksi. Tekstissä esiintyvät asiat eivät siis ole täydellisiä faktoja miekkailuoppitunnin annosta, vaan erään urheilijan näkemyksiä, jotka eivät vielä ole aivan virheettömiä.
Oppini ovat suurimmaksi osaksi peräisin isältäni Tero Hakkaraiselta (lat.huom. THÄNKS!) ja Peeter Nelikseltä ja opastamani tavat miekkailuoppitunnin antoon ovat alunperin heidän oppejaan, joten kaikki kunnia heille. Lisäksi olen saanut valmennusta Risto Kaskelta. Tekstin tarkoitus on edistää miekkailuvalmennusta, eikä loukata ketään valmentajaa jakamalla tämän oppimateriaalia.

Oppitunnin perusrakenne

Itse antamissani ja saamissani oppitunneissa on noudetattu yleensä aina samantyyppistä järjestystä sovittujen harjoitteiden tekemisessä. Tämä oppitunnin rakenne on luultavasti erittäin yleinen.
Oppitunti on hyvä aloittaa aivan yksinkertaisimmistä elementeistä, suorista pistoista ja vältöistä. Siitä edelleen voidaan siirtyä erinäisiin sidonta ja väistöharjoitteisiin, mutta alussa edelleen yksinkertaisina, liikeradan puhtaus tärkeämpää kuin nopeus.
(Lat. huom. erittäin tärkeä oikea tapa aloittaa opptitunti)
Siitä edelleen noin oppitunnin ensimmäisen neljänneksen jälkeen voidaan siirtyä haastavampiin harjoitteisiin. Kun ollaan mahdollisesti korjattu oppilaan peruslinjat ja muut virheet voidaan joissakin harjoituksissa kiinnittää erityistä huomiota liikkeen tai liikesarjan suoritusnopeuteen, mutta pitää muistaa oppituntien tekemisen pääsyy eli suoritustekniikan kehitys, eli liikkeiden ei tule kuitenkaan haitata millään tavalla oppilaan miekkailutekniikkaa.
Koska oppitunti on kuitenkin vasta alkupuolella, tulee tässä vaiheessa harjoitteiden olla enemmänkin teknisesti haastavia, kuin fyysisesti rasittavia. (Lat. Huom. joskus vain käy niin, että perusjutut ovat jo liian vaativia, joten oppilasta pitää "palkita" fyysisellä suorituksella että jotta opparista ei jää "hypistelyn" maku.)

Noin puolessa välissä oppituntia näiden teknisesti haastavien harjoitteiden jälkeen, kun oppilaan terähallinta on herännyt voidaan joko jatkaa näitä tekniikkaa parhaiten kehittäviä teknisesti vaikeita harjoitteita tai vaihtaa harjoitteiden tyyppi erilaisiin ”kikkapistoihin”, liikesarjoihin, jotka ovat kohtuullisen haastavia, mutta ovat sellaisenaan käyttökelpoisia ottelussa. Näitä ei tarvitse kuitenkaan harjoitella joka oppitunnilla, koska oppituntien päätarkoitus on kehittää oppilaan perustekniikkaa, ja pitemmän päälle oppilaan tulisi kyetä itse soveltamaan liikkeitä ja näin keksiä itse hänelle parhaiten sopivat kikat. Oppitunnin viimeisen kolmanneksen alkupuoliskoon tulisi mielestäni sovittaa fyysisesti raskaimmat harjoitteet, kuten pitkät ja nopeat hyökkäykset. Nämä tulee tehdä vasta oppitunnin loppupuolella siksi, koska väsyneenä oppilaan on vaikea harjoitella suoritustekniikkaa. Oppitunti on hyvä päättää samantyyppisiin perusharjoitteisiin, kuin miten aloitettiin, esimerkiksi siksi, että oppilas huomaa fiiliksen eron oppitunnin lopussa alkuun nähden, mikä motivoi oppilaan harjoittelua.

Oppitunnin osa-alueet

Miekkailutekniikkaan kuuluu kaksi pääosa-aluetta. Toinen on suoritustekniikka. Sen harjoitteluun kuuluvat on edellisessä kappaleessa puhumani ns. sovitut liikkeet ja liikesarjat; valmentaja kertoo oppilaalleen etukäteen, minkä fraasin oppilaan tulee tehdä (frase= 'sarja' italiaksi, miekkailuterminä tarkoittaa jotakin liikesarjaa, jolla on alku ja loppu). fraasin pituudessa on tärkeää huomioda oppilaan muisti - hassua mutta käytännössä todettua - Tällöin pystytään tekemään haastavampiakin harjoitteita ja liikeratojen puhtauteen voidaan keskittyä paremmin.
Fraasiharjoittelu voidaan jakaa kahteen osa-alueeseen, valmentajan aloitteesta ja oppilaan aloitteesta tehtyihin fraaseihin. Toinen pääosa-alue on regointi, miten nopeasti ja millä tavoin miekkailija reagoi missäkin tilanteessa, jossa edelleen on kahdenlaisia harjoittelutapoja, sovittujen harjoitteiden sisäisiä ja ulkoisia. Sovittujen harjoitteiden sisäisissä reaktioharjoitteissa valmentaja ei annakkaan valmennettavan pistää sovitulla tavalla, ja valmennettavan on tehtävä pisto tilanteen määrämällä tavalla. Esimerkki: On sovittu, että oppilas tekee suoran askelsyöksyn. Juuri ennen pistoa opettaja väistää tämän kontrasiksillä, vaikka tätä ei ollut sovittu. Oppilaan tulee jokatapauksessa päättää jokainen harjoite pistoon, ja hän päättää tämän harjoitteen välttämällä väistön ja tekemällä remisen rintaan. (remise = ’hyvitys, pidennys’ ranskaksi, miekkailuterminä tarkoittaa jatkohyökkäystä).

Näitä harjoitteita ei kuitenkaan tule kovin usein lisätä sovittuihin fraaseihin, koska tällöin oppilas usein alkaa odottaa näitä yllätyksiä eikä pysty enää keskittymään täyspainoisesti sovittuun fraasiin. (hyvä pointti - pitää olla aika kokenut opettaja-oppilas-suhde että näin pitkälle päästään :D) Harjoitteiden ulkoiset reaktioharjoitteet ovat sovittujen harjoitteiden välissä tehdyt oppilaan reaktioihin perustuvia harjoitteita. Jotta näitä pystytään tekemään, on opettajan antamien signaalien oltava erittäin selkeät.

A) Esimerkki hyvin toteutetusta reaktioharjoitteesta: Oppilas oli juuri tehnyt sovitun harjoitteen, suoran askelsyöksyn, jonka signaali oli opettajan linjan avaaminen eli terän syrjään siirtäminen. Oppilas odottaa opettajan signaalin antamista, eli terän syrjään siirtämistä, mutta tätä ei tulekaan, vaan opettaja tulee kontrasikst-sidonnalla hyökkäykseen, minkä oppilas pystyy reaktioidensa ja signaalin selkeyden ansiosta välttämään ja päättää fraasin pistämällä opettajaa rintaan.

B) Esimerkki huonosti toteutetusta reaktioharjoitteesta: Oppilas oli juuri tehnyt sovitun harjoitteen, suoran askelsyöksyn, jonka signaali oli opettajan linjan avaaminen eli terän syrjään siirtäminen. Oppilas odottaa opettajan signaalin antamista, eli terän syrjään siirtämistä. Opettaja yrittää saada oppilaan pistämään häntä sisäkäteen siirtämällä terän syrjään ja sirtämällä kokiilin pois suojaamasta sisäkättä. Oppilas kuitenkin tulkitsi tämän signaaliksi askelsyöksyä varten ja tekee tämän harjoitteen. Koska opettaja oli tullut hieman vastaan käsivastapistoa varten, etäisyys askelsyöksyä varten on hieman liian lyhyt ja harjoitteesta tulee hieman epämääräinen.

- tähän kohtaan toivon vähän kenkkuilua: mielelään blogin loppuun, kaikki eivät ole naamakirjassa.

Reaktioharjoittelu, oppituntien pohja

Tässä kappaleessa käsittellään edellisessä mainittuja reaktioharjoitteita hieman tarkemmin.Kuvaus on; oppitunnin pohja! Jos oppitunti olisi öljyvärimaalaus, nämä harjoitteet olisivat pellavakangas. Noniin, vertaukset sikseen..
Koska valmentajatkin ovat vain ihmisiä (lat. huom . nooh itse asiassa..klonk..kriits..poika ei tiennyt kaikkea :/) , eivät hekään pysty suoralla syötöllä luettelemaan oppilailleen satoja erilaisia huippuluokan harjoitteita. Harjoitteiden luomiseen oppitunnin aikana paraskin valmentaja tarvitsee välillä itselleen pikku muistelu- tai suunnittelutauon. Valmentaja ei kuitenkaan voi kertoa oppilaalleen, että ”hei odotappas hetki koitan keksiä jonkin liikesarjan”, vaan hänen tulisi pystyä keksimään nämä jonkin toisen harjoitteen aikana, jotta yleensä suhteellisen lyhyistä oppitunneista ei menisi aikaa hukkaan ja saataisiin oppitunnista paras teho irti.
Jokaisen valmentajan tulisi mielestäni kehittää oppitunteihinsa pohja, oppilas osaa tietystä signaalista tehdä tietyn suorituksen, tuli se missä kohtaa oppituntia vain. Mitä enemmän luovuutta ja miekkailutekniikkaa valmentajalta löytyy, sitä erilaisempia liikkeitä hän saa oppilaansa tekemään pelkästä visuaalisesta tai fyysisestä (teränhäirinnästä) signaalista ilman suullista dialogia. Toki ensimmäisillä oppitunneilla kyseisessä valmennussuhteessa valmentajan on kerrottava joskus mitä hän olettaa oppilaansa tekevän tietystä signaalista, mutta muutaman oppitunnin jälkeen oppilas osaa siitä samasta signaalista tehdä kyseisen harjoitteen automaattisesti. Tähdätään siihen, että tämä reagointi menee ns. oppilaan selkärankaan ja hän pystyy ottelunkin aikana suorittamaan piston vastaavanlaisesta tilanteesta. Tämä edellyttää, että signaalit ovat selkeitä ja että niihin sovittu liike on järkevä
Lat. huom. "selkäranka" reaktioherkkyys esim. kalvassa tasatarkka flikki vaatii aika paljon toistoja. Latoja suosittelee aloitteleville oppituntien antajille "aivoliikkeitä" - voit ihan keskustella siitä miten liike on järkevää tehdä.
Kun valmentaja saa oppilaan toimimaan signaaliensa mukaisesti, pystytään näitä ilman suullista sopimista tehtyjä harjoitteita suorittamaan sovittujen harjoitteiden välissä niin, että valmentaja pystyy suunnittelemaan näiden aikana seuraavan sovitun liikeradan.
Kaikkien valmentajien tulisi kehittää omalaisensa ja itselleen parhaiten sopivan pohjan oppitunneilleen. Kerron seuraavaksi, minkälainen pohja omissa oppitunneissani on, Sinä lukija voit poimia siitä itsellesi sopivia perusliikkeitä, jos sen parhaaksi näet. Kolme ensimmäistä harjoitetyyppiä on sovittujen harjoitteiden ulkoisia reaktioharjoitteita ja viimeinen on sovittujen harjoitteiden sisäinen reaktioharjoite.

Suorat pistot

TÄRKEÄÄ Kaikkein yksinkertaisin reaktio, mikä tulisi jokaisen miekkailijan oppia, on suora vastapisto rintaan tilanteessa, jossa vastustaja ei ehdi enää tätä väistämään tai muuten estämään. Kun lyhennän etäisyyden lyhyeksi ja teräni siirtyy pois uhkaamasta oppilasta, tulee hänen pistää suoralla pistolla rintaan, joko askelpistolla tai pelkällä ojennuksella riippuen etäisyydestä.

Toinen vastaava reaktio on suorat käsipistot. Jos annan oppilaalle signaalin siirtämällä kokiilin pois suojaamasta jotakin käden osaa, tulee hänen pistää kyseiseen paikkaan kättä etäisyydestä riippuen joko askelpistolla tai pelkällä ojennuksella. Käsipistoja useimmiten yksittäisinä, mutta välillä voidaan antaa useampiin käsipistoihin peräkkäin signaalit, esimerkiksi yläkäsi, alakäsi.(Lat. Huom. taas mennään edistyneiden oppilaiden opparille...hmm, mitä ne meidän junnut oikeesti osaavat?)
-Kolmas pelkistä suorista pistoista perustuva perusharjoite on kaksiosaiset suorat pistot. Jos käsipiston (signaali kokiilin pieni siirto) jälkeen jään liian lyhyelle etäisyydelle paikalle, tulee oppilaan jatkaa hyökkäystä suoralla pistolla rintaan. (Peeterin speciaalit - erittäin vaativa signaali opettajan kannalta, huomaa pieni = todella pieni mutta looginen)

Välttöpistot

Välttöpistoihin annettava signaali on yksinkertainen. Kun tavoittelen oppilaan terää jollakin väistöllä tai sidonnalla, tulee hänen tilanteen määräämällä tavalla pistää välttöpistolla. Näistä välttöpistoista on monenlaisia sovellutuksia.

1)Yksinkertaisin välttöpisto on välttövastapisto rintaan. Hyökkäämällä sidonnalla lähes rintaan asti (kuitenkin päättämättä hyökkäystä loppuun), tulee oppilaan pistää välttöpisto rintaan, joko askeleella tai pelkällä ojennuksella. Vastahyökkäykseen reagointia vahvistetaan liikkellä joka pysähtyy, kun oppilas välttää terän.
-Vastaavasti, kun väistän turhan päiten tulematta itse eteenpäin, tulee oppilaan pistää välttöhyökkäyksellä.
-Välttöpistoja, sekä hyökkäys- että vastapistoja voidaan teettää myös käteen. Kun väistön lisäksi siirrän kokiilin sivuun, tulee oppilaan pistää käteen vältöllä. Näitä välttöpistoja käteen voidaan suorien käsipistojen kaltaisesti teettää useampia peräkkäin ja myös yhdistellä suoriin käsipistoihin, esimerkiksi välttö alakäsi, remise alakäsi.
-Kuten suorissa pistoissakin, jos jään liian lyhyelle etäisyydelle välttökäsipiston jälkeen, tulee oppilaan jatkaa pistolla rintaan, joko askelpistolla tai pelkällä ojennuksella. Jatkopistoon voidaan teettää myös toinen välttö, mutta tämä edellyttää erittäin selkeää signaalia. Oppilas helposti voi olettaa valmentajan haluavan hänen pistää uudelleen käteen, minkä takia joissakin tapauksissa on hyvä siirtää käsi kokonaan pois pistoalueelta, kun oppilaan tulisi pistää jatkopisto rintaan.
-Välttöjä voidaan teettää yksin-, kaksin-, tai kolminkertaisina tai vielä monimutkaisempina. Perussääntönä on kuitenkin hyvä pitää, että yksikertaista välttöä monimutkaisemmat välttösarjat päätetään reaktioharjoittelussa rintaan.

3. Väistö- ja sidontapistot

-Väistö- ja sidontapistot ovat kovin samantyyppisiä luonteeltaan kuin välttöpistot, mutta niissä vältön sijaan tehdään väistö tai sidonta. Näissä on erittäin tärkeää opettajan antamien signaalien selkeys, koska väistöjä on monia erilaisia. Itse en pysty vaikeimpia pelkästään reagointiin perustuvia väistö- ja sidontapistoja, kuten kontrasikstikäsipistoa teettämään, koska en osaa antaa tähän riittävän selkeää signaalia. Olen oppitunneissani keskittynyt enemmän loogisen väistön valitsemiseen kussakin tilanteessa enemmän kuin tehdäänkö riposti (riposte= ’vastaus, vastaisku’ ranskaksi, miekkailureminä tarkoittaa pistoa jostakin linjasta) käteen vai kyynärtaipeeseen vai rintaan. Näitä signaaleja käsittelen enemmän seuraavassa kappaleessa.
-Oppilaan tulee tehdä oppitunneillani väistöpisto rintaan, kun uhkaan häntä jostakin suunnasta suoralla hyökkäyksellä. Oppilas tekee ripostin joko pelkällä ojennuksella tai askelpistolla. Kuten välttöpistoissakin, olen painottanut vastahyökkäyksiä: kun oppilas väistää suoran hyökkäykseni, joskus pysäytän hyökkäyksen ja oppilaan tulee tällöin tehdä vastahyökkäys esim. askelpistolla.
-Sidontapistoja voi olla hankala teettää ilman suullista sopimista, koska sovittujen harjoitusten signaalit ovat usein näiden signaalien kaltaisia. Sidontapistoja kannattaa teettää ilman suullista sopimista lähinnä oppitunnin alkuvaiheessa, kun ei mahdollisesti ole sovittu vielä suoritettavaa sovittua harjoitetta lainkaan. Tällöin oppilaan tulee turhaan ojennukseen reagoida tilanteen määräämällä sidonnalla ja hyökkäyksellä.
-Ennalta sopimattomasti voidaan antaa myös signaali sidonta- tai väistöpistoon käteen ja vastaavasti sisällyttää sidontakäsipistoja käsipistosarjoihin ja kaksiosaisiin käsi-rinta pistoihin. Nämä ovat hyviä harjoitteita sovittujen harjoitteiden sisällä, kun tavoitteena on kehittää enemmänkin tekniikkaa ja teränhallintaa kuin reagointia jossakin tilanteessa. Itse en ikinä teetä ennaltasopimattomissa harjoitteissa väistöstä tai sidonnasta ripostia käteen, kahdestakin syystä. Ensinnäkin tämän signaalin erottaminen normaalista ripostista rintaan on haastavaa ja toiseksi en näe tätä reaktiota hyödylliseksi ottelussa, kun linja on hallussa, miksi ottaa riskiä ohipistoon ja yrittää päättää fraasi käteen.
(Lat. huom. fraasi voidaan päättää käteen useista - ainakin harjoituksellisista syistä:
-suosikkini: laiska takajalka: oppilas jää hyökkäyksen jälekeen "makaamaan tuleen" = koska fraasi pitää lopettaa käsipistoon, laiska läski nousee syöksystä ylös saadakseen käsipistoetäisyyden.)
-Väistöjä ja sidontoja voidaan välttöjen kaltaisesti reaktioharjoittelussakin teettää monimutkaisempinakin kuin yksinkertaisina. On kuitenkin teetettävä loogisia väistö tai sidontasarjoja, koska reaktioharjoitteiden tarkoitus on siirtää oppitunnilta materiaalia suoraan otteluihin, miksi teettää esimerkiksi neliosainen väistösarja, kun ottelussa väistöjä tarvitaan hyvin harvoin kerralla kahta enempää.

Lat. huom. Tässä Teemu jättää mainitsematta yksinkertaisten väistöjen eri linjakorkeudet ja- syvyydet joilla on paljon merkitystä sen suhteen missä vaiheessa väistä halutaan tehdä - esim. heti (linjasulkupisto) vai viimetinkaa (syvä)kvartti.(Jyrki Lohi shut up :)

4. Remise eli jatkohyökkäys
-Remise eli jatkohyökkäys on edellisistä poiketen sovittuhin harjoituksiinkin sisällytettävä reaktioharjoite. Kun oppilas on juuri päättämässä hyökkäyksensä pistoon, teen jotakin erikseen sopimatonta, kuten otan ylimääräisen askeleen taakse. Tällöin oppilaan tulee tehdä jatkohyökkäys tilanteen määräämällä tavalla, esimerkiksi uudella syöksyllä. Jatkohyökkäykseen voi sisältyä mahdollisesti välttö, mikäli olen väistänyt oppilaan hyökkäyksen. Jatkohyökkäyksen harjoittelussa tavoite on, ettei oppilaalla ole aavistustakaan sen tulosta, jolloin oppilaan reaktiokyky tähän kehittyy parhaiten. Niitä kannattaa siis teettää hillitysti. Muutenkin, kuten edellisessä kappaleessa jo mainitsin, jos sovitun harjoitteen sisältö muuttuu liian monta kertaa harjoittelun aikana, oppilas alkaa odottamaan näitä muutoksia ja varsinainen liike tai liikesarja kärsii. Toki jatkohyökkäyksiä voidaan teettää sovituissa harjoituksissakin, mutta tällöin harjoitellaan miekkailutekniikkaa eikä reagointia.

Siinä oli siis pääpiirteittäin antamieni oppituntien pohja. Se, mitä näitä harjoitteita teetetään oppitunneilla riippuu luonnollisesti oppilaan tasosta, aloittelijalle voi olla turha teettää esimerkiksi käsipistoja lainkaan. (Lat. huom. TM. Aloittelijalle ei ikinä teetetä käsipistoja - ei ikinä-niin, sanoinhan ei ikinä!!!)

Koska reaktioharjoittelun tavoite on siirtää oppitunnilta materiaalia suoraan otteluun (?), tärkeintä näissä ennalta-arvaamattomissa harjoitteissa on looginen signaali ja siihen oikean reagoinnin oppilaalle aikaansaaminen. (=vaikeaa) Jos oppilas oppii oppitunneilla reagoimaan epäloogisissa tilanteissa käsipistolla, yrittää hän melko todennäköisesti tätä ottelussakin, koska hän on aina toiminut kyseisessä tilanteessa näin.

Esimerkki paremman harjoittelun tuloksesta: Miekkailija 1 on aina oppitunneillaan pistänyt kaksinkertaisista vältöistä (reaktioharjoittelussa) rintaan. Ottelussa hänen vastustaja hyökkää tuplakontrasikst askelsyöksyllä, joka on hieman huonosti valmisteltu. Miekkailija 1 pystyy välttämään vastustajansa sidontayritykset ja pistää suoralla vastapistolla rintaan ja saa pisteen.

Esimerkki huonomman harjoittelun tuloksesta: Miekkailija 2 on useimmiten oppitunneillaa pistänyt kaksinkertaisista vältöistä (reaktioharjoittelussa) käteen. Ottelussa hänen vastustaja hyökkää tuplakontrasikst askelsyöksyllä, joka on hieman huonosti valmisteltu. Miekkailija 2 pystyy välttämään vastustajansa sidontayritykset ja yrittää osua vastapistollaan käteen. Kovassa liikkeessä hän kuitenkin pistää ohi kädestä ja koko vastustajan yli. Vastustaja kuitenkin päättää hyökkäyksensä loppuun ja osuu rintaan. Vastustaja saa pisteen.

Latojan ilkeä kommentti: Esimerkki on jo korkeampaa tiedettä ja taidetta, mutta perusjuttuhan on, että kalvassakin vartalopistot ovat todennäköisempiä kuin käsipistot. Siksi perus-perus harjoittelussa pitää aina olla käsi-kroppa yhdistelmä edistyneelle miekkailijalle. Niin. Alkuun vaan kroppaan.


Olen käsitellyt samaa harjoittelun osa-aluetta kahdella eri termillä, termeillä oppituntien pohja ja reaktioharjoittelu. Valmentajan näkökulmasta näille harjoitteille oppitunnin pohja on sopivampi termi, koska näitä harjoitteita teettäessä valmentaja pystyy samalla suunnittelemaan tulevia sovittuja fraaseja. Toisaalta tämä on oppilaalle reaktioharjoittelua, jossa hänen on reagoitava oikealla tavalla kuhunkin signaaliin.

Signaalit

Signaaleja on kahdentyyppisiä harjoitteiden osa-alueitten mukaan. Kun tehdään etukäteen sovittuja harjoitteita signaaliksi riittää useimmiten se, että valmentaja siirtää kätensä ja teränsä niihin asentoihin, jotta kyseinen fraasi on mahdollisimman luontevaa suorittaa, koska oppilas tietää jo valmiiksi, minkä liikeradan hän tulee tekemään heti kun mahdollista. Reaktioharjoittelussa signaalien tulee olla mahdollisimman lähellä otteluissa tulevia tilanteita, joihin mikäkin liike on tarkoitettu

Pistämisen helpottaminen

Valmentajan tulee tehdä oppilaan pistäminen mahdollisimman luontevaksi. Pistämisen luontevaksi tekemisellä ei pääasiassa tarkoiteta niiden helpoksi tekemistä, vaan fraasien sisällön häiritsemisen tekemättä jättämistä. Tämä edellyttää valmentajalta ennen kaikkea teknisesti puhdasta terän käyttöä ja myös pistojen vastaanottamisen taitoa. On myös tilanteita, joissa valmentajan voi olla hyvä tehdä fraasin puhtaana suorittamisen hyväksi asioita, joita välttämättä ottelussa ei vastustaja tekisi. Näitä tilanteita ei kuitenkaan ole paljon.

Lat. huom. seuraava osoittaa mihin pitää pyrkiä - obs - viktig!

Teknisesti puhtaalla teränkäytöllä tarkoitetaan valmentajan liikkeiden puhtautta ja teränkäytön pehmeyttä. Tilanteessa kuin tilanteessa valmentajan liikkeiden puhtaus heijastuu valmennettavalle. Jos valmentaja antaa isoja signaaleja, esimerkiksi tekee kvartti-väistön kohtuuttoman suurena, on oppilaan vaikea oppia tekemään tätä vastaan tehtävän vältön pienellä teränliikkeellä. (tätä voi kompensoida keskustelulla jos valmentaja huomaa oppilaan virheen vaikka valmentaja tyrii signaalissa - tärkeää on, että vahingollinen virhe poistetaan - opettajan "ammattiylpeys" on sivuseikka) Vastaavasti, jos valmentaja osaa pitää teränliikkeensä pienenä, oppilaan reaktiot tuskin ovat näitä teränliikkeitä suurempia. Puhtaat teränliikkeet edellyttää valmentajalta itseltään jonkin asteista miekkailutekniikkaa. Tämä ei tarkoita, etteikö teknisesti hieman heikompi valmentaja pystyisi tekemään pistämisestä yhtä luontevaa, kuin tekniikaltaan hieman edistyneempi valmentaja, koska ajan kanssa voidaan omaksua oppituntien antamiseen tarvittavat liikeradat.

END OF PART ONE

Tiesitkö miksi kalpamiekkailussa liikutaan pomppimalla - ei miekkailuaskelilla?

Se on Johan Harmenbergin vika (bilden)

KIRJA JOKA SINUNKIN KANTTAA LUKEA: Epee 2.0, The Birth of New Fencing Paradigm
Johan Harmenberg sekä kommentoivina kirjoittajina Ruggero Ceci, Geoff Pingree ja olympiahopemitalisti Björne Väggö. Englanninkielinen.

171 s. SKA SwordPlay Books, USA
Kaikki tämän postauksen kirjoitus on kirjan Epee 2.0 innoittamaa ja Copyright ajatuksiin on näin ollen Johan Harmenbergin omaisuutta - jos nyt miekkailussa mitään sellaisia tunnetaan...
IF YOU ARE AN AMERICAN FENCER - don't try fencing in microwave oven!!!
IF YOU ARE JOHAN - välkommen till Åbo :D

Harmenberg 1.0

Kirjassaan Johan Harmenberg käy läpi urheilu-uransa vaiheet Olympiavoittoon 1980 asti.
Johan aloitti miekkailun Tukholmassa vuonna 1966. Jo toisen vuoden juniorina hän harjoitteli päivittäin. Tunnollisesta harjoittelusta huolimatta hän ei saavuttanut menestystä uransa ensimmäisen seitsemän vuoden aikana - mikä herättikin hänessä epäilyn, että klassisen miekkailuliikkeiden opettelun ja VOITTAMISEN opetettelun välillä oli suuri kuilu.
Voittamisen hän oppi Amerikassa opiskeluaikanaan 1973-1974 . Kahden muun MIT-opiskelijan kanssa he harjoittelivat yksinkertaisen, pääosin nopeuteen perustuvan tyylin miekkailla florettia. Tämä johti menestykseen mikä taas johti oivallukseen, että miekkailussa saattoi menestyä kapeallakin teknisellä repertuaarilla.


Nykyaikaisen kalpamiekkailun syntytarina

Kirjan nimi, "miekkailun uusi ajatusmalli" tai laajemmin ajatellen "uusi tapa miekkailla kalpaa" perustuu siis ajattelumalliin, jossa vähemmän tekninen miekkailija taktiikallaan ja huippuunsa opetellulla yksinkertaisella miekkailutavallaan neutraloi teknisesti paremman miekkailijan liikearsenaalin.

Tämä klassisen miekkailutavan edun eliminointi perustuu kolmeen peruskysymykseen (kirjassa nämä on nimetty niiden esittäjän mukaan The Sollee Conjectures - Solleen olettamukset)

1) Onko vähemmän teknisen miekkailijan mahdollista määrätä ottelun tekninen taso?
2) Voiko miekkailija, joka haluaa otella lyhyemmällä etäisyydellä määrätä etäisyyden, jolla koko ottelu otellaan?
3) Voitko ohjata/houkutella vastustajan pois omalta vahvuusalueeltaan ottelemaan SINUN vahvuusalueellasi - Area of Exelence?

AoE - Area of Exelence - omat suosikkiliikkeet, jotka on harjoiteltu maailmanluokan tasolle

Kehittäessään uutta tapaansa miekkailla, Harmenberg painotti 80% harjoittelustaan omien vahvuuksiensa vahventamiseen. Hän tutki ja tukki kaikki mahdolliset vastatoimen omaa AoE:tään (Area of Exelence ) vahvuusaluettaan vastaan. Harmenbergin AoE:n toimivuus perustui kolmeen taktiseen elementtiin, joista hän luopui vain äärimmäisen pakon edessä, jos silloinkaan.

1) Oman "pelin" analysointi siten, että piston tekeminen vastustajalle tulee mahdollisimman vaikeaksi. Tämä vaatii miekkailijalta kokemusta, itseanalyysia ja omien piilevien heikkouksien (Hidden prereqisities) löytämistä. Oma esimerkkini: Piilevä heikkous voi olla mm. tapa lähteä aina Allez-komennosta askel eteenpäin ilman että itse on rekisteröinyt tekevänsä niin. Tällöin vastustaja joka tiedostaa tuon tavan, pystyy tekemään nopean hyökkäyksen heti aloituskomennosta , koska etäisyys lyhenee tämän piilevän heikkuden vuoksi riittävän nopeasti.

2) Riko vastustajasi peli. Sen lisäksi, että miekkailija tekee pistämisen "oman pakettinsa hallitsemisella" vaikeaksi, hän myös aktiivisesti tuhoaa vastustajan mahdollisuudet piston valmisteluun. Tähän hänellä on käytettävinään useita työkaluja. A) Ottelu ilman teräkontaktia (tässä pitää muistaa, että 70-luvun kalpamiekkailu oli erilaista kuin nykyään, jolloin miekkailu ilman terää on yksi perustaktiikka) B) Rikkova väistötyöskentely (vähennetään vastustajalle houkuttelevia linjavaihtoehtoja, jotta hänet saadaan ohjattua haluttuun AoE-linjaan) C) Hämäävät väistöt ( hämmennetään vastustajan välttöaikeet reagoimalla tahallisesti "väärin" annettuihin vale/kutsupistoihin) D) Kontroloidaan etäisyyttä (Harmenbergin suosikkitaktiikka oli lyhentää etäisyys vastustajalle epämiellyttävän lyhyeksi, jolloin vastustajalle ei enää jäänyt tilaa valmisteluun) E) "Pomppiminen" eli miekkailuliike päkiöillä. Taas pitää muistaa, että tämä nykyään vakiotapa liikkua kalpamiekkailussa oli uraa uurtavaa ennen 1980-lukua.

3) Pakota vastustaja tekemään virhe. Harmenbergin miekkailulle oli leimaa-antavaa valtavan paineen luominen vastustajan päätyyn., mitkä tietysti vaatii toteutuakseen kovaa henkistä kanttia sen toteuttajalta. Johan käyttikin menestystä edeltäneinä vuosinaan päivittäin jopa useita tunteja meditointiin ja vastustajakohtaiseen henkiseen valmistautumiseen.
Vastustajan tehdessä Virheen syntyi tilanne, jota kirjassa Epee 2.0 kuvataan termillä "Final Decision to Commit". Tämä peruuttamaton hetki mahdollisti siihen paremmin valmistautuneelle miekkailijalle tilaisuuden piston tekoon.

Miekkailijan tie Olympiavoittoon, ensimmäinen vuosi

Vuosina 1975 - 1980 Harmenberg otti kehittyneen miekkailustrategiansa käyttöön täysipainosesti . Heti ensimmäisenä vuotena 1975 hän pääsi finaaliin yhdessä kovimmista miekkailukilpailuista, Saksan Heidenheimissa (edelleen yksi kovimmista). Valitettavasti finaalissa hän sai vastutajansa katkenneen terän kätensä läpi ja ottelu jäi luonnollisesti kesken. Tästä ensimmäisestä MC-kilpailustaan Johan sai kuitenkin vahvan signaalin siitä, että uusi miekkailustrategia toimi. Tiellään Heidenheimin finaaliin hän oli takaa-ajoasemasta voittanut sekä vuoden 1974 että 1975 maailmanmestaruuskilpailujen hopeamitalistit lyhentämällä miekkailuetäisyyden sovinnaista lyhyemmäksi. (Jopa vastoin ruotsalaisen joukkuejohdon neuvoja - mistä hänelle koituikin myöhemmin hankaluuksia, vaikka toimikin otteluissa voitokkaasti).

Maailmamestaruus Buenos Airesissa

Menestyksestään ja rankingsijoituksestaan huolimatta Johan ei päässyt Ruotsin maajoukkueeseen ja karsiutui Montrealin olympiajoukkueesta 1976, joka voitti kalvan joukkuekullan Ruotsiin (snif - ajatelkaa - Olympiakalvan joukkuekulta Suomeen...). Tästä sisuuntuneena hän asetti miekkailun opiskelun edelle harjoitellen jopa 20 tuntia viikossa vuoden 1977 ajan. Panostus kannatti ja hän voitti Bernissä MC-kilpailun pudottaen matkalla mm. Montrealin olympiavoittajan Alexander Pusch'in. Merkittävää oli, että Harmenbergin sanoin " I do not think any of them got more than 6 hits (out of 10) on me" - hän siis voitti kisan vaivatta uudella miekkailusysteemillään.

Kauden lopussa Johan oli ykkönen Ruotsin rankingissa ja hänelle löytyi viimein tilaa myös Buenos Airesin MM-koneessa.
Finaalit käytiin tuohon aikaan kuuden hengen poulena. Ottelut menivä ristiin (barrage) ja finaali päätyi neljän hengen uusintaan, jossa oli Harmenbergin lisäksi oli kaksi sveitsiläistä; Patrick Gaille ja Daniel Giger sekä ruotsalainen Rolf Edling. Johan voitti uusinnan ja maailmanmestaruuden.

Mestaruuden toi fyysisen onnistumisen lisäksi Johanin mentaalinen voima. Harmenbergin mukaan 95% huippumiekkailijoista käyttää vain suosikkiliikettään paineen alla. Tämä tekee huippumiekkailusta hyvin ennalta arvattavaa. Kun vastustajan miekkailu oli ennakoitavissa, Johanin käyttämä "jauhava" taktiikka ohjata vastustaja hänen AoE-alueelleen yhdistettynä jääkylmään asenteeseen oli tiukan paikan tullen raaka yhdistelmä teknisille vastustajille.

Loppullinen voitto

Ruotsin tuonaikanen miekkailujohto ei kuitenkaan sulattanut Johan tapaa voittaa , joten hänelle "ei valitettavasti löytynyt tilaa" maajoukkueesta maailmanmestaruutta seuranneena vuonna. Tästä seurasi, että Harmenberg päätti karistaa kotimaan tomut jaloistaan ja palata opintojensa pariin USA:han, missä hän sai paremmin tukea näkemykselleen miekkailun uudesta strategiasta. Välivuosi uuden miekkailutavan idean, isän Eric Solleen kanssa oli hedelmällinen ja Johan palasi Ruotsiin rajun jalkatyöharjoittelun vahvistamana.

Viimein koitti ponnistusten vuosi 1980. Harmenberg siirtyi kokopäiväiseksi miekkailijaksi (sitä ei kerrota, miten hän rahoitti tämän vuoden). Yksi suuria hämmästyksen aiheita kirjan annista olivat harjoitusmäärät. Kovimmillaan Harmenberg veti PÄIVÄSSÄ NELJÄ 2 - 2,5 TUNNIN HARJOITUSTA. Tätä rasitusta pidettiin yllä kaksi viikkoa putkeen ja sitä seurasi viikoittain kevenevä kahden viikon harjoitusjakso, jolla tähdättiin huippukuntoon kauden pääkilpailuissa, joita oli neljä kappaletta ennen Moskovan Olympialaisia. Siis vuoden aikana oli yhteensä kahdeksan viikkoa epäinhimillisen kovaa harjoitusta - muuten vaan kovan harjoittelun lisäksi (perusvetona edelleen n. 20 tunnin harjoitteluviikkoja).

Myös ruotsalaisen miekkailukulttuurin taso ainakin tuona kultaisena kautena on ollut valovuosia Suomea edellä. Olympialaisiin valmistavia leirejä Johanille kertyi kymmenen tuon vuoden aikana. Siis kymmenen leiriä sparringia parhaan mahdollisen vastuksen kanssa.

Kaiken takana on henkinen kantti

Kilpailukuvaukset ja psykologinen silmä, jota kirjoittaja otteluistaan osoittaa, on kiehtovaa luettavaa - kirjan parasta antia henk. koht. Tilannetta, jossa molemmat ottelijat haluavat epätoivoisesti saada seuraavan piston, Harmenberg kuvaa termillä "Olympic touches". Kun henkiset paineet ovat musertavat ja pieneenkään virheeseen ei ole varaa, ottelun voittaa se miekkailija, jonka pää kestää paremmin. Kirjassaan Harmenberg muisteleen hävinneensä YHDEN "olympic touche" tilanteen koko uransa aikana.
Moskovan Olympialaisissa Johan venyi kahdesti 3-1 tappiotilanteesta ensin 4-4 tasatilanteeseen ja sen jälkeen voittopistoon. Voi vain kuvitella millaista mielenhallintaa se vaatii. Johan päätti huippu-urheilu-uransa Moskovaan, mikä sekin osaltaan antaa hienon kuvan hänen päämäärätietoisesta tavastaan toimia. Hänen ei tarvinnut enää todistaa kenellekkään, että hänen keksimänsä miekkailudogmi todellakin toimi.

- Kirjan alussa Harmenberg itse asiassa kertookin miksi hän tarttui vuosien jälkeen kynään: Vuonna 1989 hän oli Virossa, Haapsalussa seuraamassa Neuvostoliiton ja sen satellittimaiden miekkailijoiden kilpailua. 150 miekkailijaa liikkui jotakuinkin Harmenbergin luoman tyylin mukaisesti. Nopeaa päkiöillä edes takaisin pomppimista. Lyhyt etäisyys. Paljon lähitaistelutilanteita. Yksinkertainen teräpeli. 1960-luvulta asti venäjällä vaikuttanut kalpatyyli oli kadonnut täysin.
Boris Lukomski, Harmenbergin mukaan paras venäläinen kalpamiekkailija ikinä, joka ei kuitenkaan ollut noussut maailmamestariksi totesi: "Eikö olekin kauheaa? Ja se on ihan sinun syysi. Sinun ja saksalaisten."


Mitä kirjasta Epee 2.0 jäi käteen?

On selvää, että "new fencing paradigm" vaatii onnistuneeseen toteutukseen kokeneen miekkailijan, joka tietää vahvuutensa. "Tiivistetty" ja yksinkertainen miekkailu omalla vahvuusaluella jopa ennalta ennakoitavalla taktiikalla vaatii valtaisaa suoritusvarmuutta ja kuntoa. Tähän päästäkseen miekkailuvalmennuksessakin pitää ensin tehdä urheilijoita, jotta heistä voisi tulla miekkailijoita. Kun heistä sitten on tullut urheilijoita tarvitaan 5-7 vuoden monipuolinen miekkailutekniikan opettelu, että miekkailija löytää oman AoE - Area of Exelece - erinomaisuusalueensa. Vasta sitten voidaan aloittaa "uuden miekkailun" opettelu, jossa vahvuudet hiotaan maailmanluokan liikkeiksi. Oikotietä onneen ei ole, mutta lahjakuuksien kanssa pitää tehdä poikkeuksia. Kuten Harmenberg kirjassaan toteaa, tosiasia kuitenkin on, että erittäin harva juniorien maailmamestari pystyy maailmanmestariksi seniorisarjassa. Todelliset mestarit syntyvä pääosin vasta aikuisiällä.

Kolme käytännön asiaa jotka aion ottaa kirjasta omaan opetukseeni ovat:

1) Ottelumainen "pompinta" mukaan jalkatyöhön heti jalkatyön opettamisesta asti klassisen jalkatyön teettämisen lisäksi.

2) Käden pistonopeuden painottaminen oppitunneilla, siis puhtaasti ojennuksen fyysinen nopeus. Tähän lisäelementtinä käden suhteellinen pistonopeus, joka merkitseen jalkan ja vartalon mukanaan tuoman liikkeen huomioimista siten, että pistonopeus on suurimmillaan piston osumahetkellä, kiihdytys tappiin asti (sori Kalliomäki - ei sinuun).

3) Otteluharjoittelu "epämukavan lähellä" vastustajaa. Tämä viimeinen kohta sillä varauksella, että pystymme soveltamaan sitä teknisesti, sillä harjoittelu vaatii miekkailijoilta jo varsin hyvää jalkatyön hallintaa, jotta terään juoksemisen sijaan saavutetaan "aseistariisunta" efekti.

Lopuksi lainauksia keskustelupalstoilta kirjasta Epee 2.0
www.fencing.net/forums

I just got done reading Epee 2.0, pretty much in one reading with kids yelling about. It is the kind of book you probably need to go through at least twice, as there is really a lot there.

A lot of current fencers may not see much in the book, as some of the things Mr. Harmenberg introduced are commonplace in today's epee fencing. It was interesting from my persepective, since I witnessed the influence over the last 3 decades and knew the source and some of the players (Vaggo, Czarnecki).

I am grateful for the book, as it is a much more interesting view into fencing than the typical 101 offerings. It also sheds light onto what was a big influence on today's epee fencing.

Rick

I read and re-read the book, and I thought it was fantastic.
How many other auto-biographies are there from modern world champions and gold medalists?
For him to write the book was an act of extra-ordinary generosity.
If you're really an amatuer fencer, you ought to read this book, it's unique.
Oh, and one last word. Besides bouncing, steering, and the Sollee conjectures, there's something else that needs to be mentioned. In order to apply these things, you have got to be in great shape. Many people conviently forget this, but Harmenburg writes at some lenght about his training methods and they're not for the faint hearted. Hope you like sprints!

After reading the book I'm attempting to use the approach as best I can. We'll see this weekend how well I can make it work

-badpeeny

Saksalaista kalpamiekkailua vuodelta 1976

Tässä videossa vilahtaa yksi aikansa suurista saksalaismiekkailijoista, Alexander Pusch, yksi Johan Harmenbergin kovista kilpakumppaneista.
Pätkästä saa jonkilaisen käsityksen siitä, millaista oli kalvan jalkatyö ennenkuin Harmenberg "pilasi" sen nykyaikaisella päkiäliikkellä.

Epee 2.0- kirja on nyt luettu kerran läpi ja menossa on luetun sulattelu. Selvää kuitenkin on, että nimenomaan miekkailijoiden siirtyminen "pomppimiseen" perinteisen miekkailuaskelluksen sijaan oli yksi "new fencing paradimin" mullistavista seurauksista.

Taktiikan opettaminen miekkailussa - osa 1

Otsikoin postauksen rohkeasti "osa 1", koska aihetta kannattaa lähestyä varovasti, sen verran siinä on laajuutta ja opittavaa. Taktiikan opettaminen on vaikeaa, koska se vaatii opettajaltaan laajasti käytännön kokemusta ja teoriaa. Kaikki miekkailijat eivät ole taktisesti lahjakkaita, joten heille voi useamman taktisen vaihtoehdon opettaminen olla jopa vaarallista. Miekkailija ikäänkuin hautautuu suunnitelmiinsa, jos ei pysty hahmottamaan hänellä olevia taktisia vaihtoehtoja toisistaan.
Esimerkiksi:
- Osa miekkailijan vaihtoehdoista on hänen ennaltaan näkemiään, hän tietää tai aavistaa mitä vastustaja on tekemässä ja pystyy siksi tehokkaasti käyttämään tilannetta hyväkseen.
- Osa taktisista vaihtoehdoista on "pimeässä". Miekkailija ei tiedä mitä hänen vastustajansa tietyssä tilanteessa tekee. Tällöin hänen taktiikkansa voi perustua esim. siihen olettamukseen, että puollustustilanteessa hänen refleksinsä ovat riittävän nopeat reagoimaan vastustajan yllättäviinkin valintoihin.
- Ja osa vaihtoehdoista on osin ennalta arvattavia, osin yllätyksellisiä. Miekkailija voi esimerkiksi olla varma, että vastustaja reagoi hänen valeeseensa väistöllä, mutta mihin linjaan hän sen tekee ei ole tiedossa. Tällöin miekkailu perustuu hyvin harjoiteltuun decace-tekniikkaan.

Johtopäätös: uransa alkutaipaleella olevalle miekkailijalle on annettava taktiset vaihtoehdot hyvin pieninä paloina, jotta hän osaa analysoida mikä toimii ja mikä ei. Lisäksi vähemmän teknisen miekkailijan taktiikka saattaa olla aivan oikea, mutta toteutus on puutteellinen. Lisäksi miekkailijan tulee saada tehdä virheitä, häntä ei pidä aina pistää alueelle "kauko-ohjauksella", vaikka valmentaja hyvin tietäisikin, mikä vastustajaan puree. Itse tehty takinen oivallus voi saada aikaan huiman kehitysloikkauksen. Tietysti jos oivallusta ei tapahdu, pitää rakentavasti purkaa tappion syyt, jos ne johtuivat oppilaan taktisista vallinoista.

Koska suomenkielinen materiaali aiheesta on vähäistä, liitän tähän Petri Vammelvuon ansiokkaasti kääntämän unkarilaisen professori Istvan Lukovich kirjoituksen miekkailustrategista.

Edustavia kuvia Teemusta

Teemu Seeve komeampana kuin koskaan :D

Katso upeat pukukuvat, eivätkä miekkailuasuversiotkaan ole hassumpia! Herran jestas, poikahan näyttää jo ihan mieheltä, sniif....

Sportelite on siis urheilumarkkinointiyritys, jonka tallissa on kaksi suomalaista miekkailijaa, Dennis Bade ja Teemu Seeve.

Muutamia Sporteliten yrityksille tarjoamaista palveluista:

BRÄNDI JA IMAGO

SportElite tarjoaa hyvinvointia yritysten ja yhteisöjen brändin- ja imagonhallintaan. SportEliten jäsennelty lähestymistapa yhdistettynä asiantuntevaan huippuosaamiseen luo edellytykset yrityksen menestymiseen. Teemme asiakkaalle suunnittelman urheilumarkkinoinnin hyödyntämisestä brändin- ja imagonhallinnassa. Tarvittaessa tarjoamme myös suunnitelman toteutuksen tai se voidaan tehdä yhteistyössä yrityksen tai mainostoimiston kanssa.

Suunnitelmaan valitaan kärki seuraavista osa-alueista:

• Yrityskuvan (imago) vahvistaminen
• Brändin mielikuvien tehostaminen tai luonti
• Brändin uhkakuvien poistaminen
• Brändin huomioarvo ja erottuminen
• Asiakastyytyväisyyden ja -uskollisuuden vahvistaminen
• Vastuullisen toiminnan korostaminen
• Ympäristövastuun korostaminen toiminnassa
• Brändin hyvinvointi vs henkilöstön hyvinvointi
• Yrityksen arvomaailman vahvistaminen

Sporteliten sivu avautuu kuvaa klikkaamalla.

HYPE: Kesälukemista

Tilaamani kirja, Epee 2.0 by Johan Harmenberg, tuli viimein nettikaupasta (Bookplus). Pikainen selaus antoi ensivaikutelman, että kyseessä on varsin henkilökohtainen opus, mutta odotan mielenkiinnolla mitä tuleman pitää.

Niille joille Johan Harmenberg ei ole tuttu nimi, muutama sananen tästä ruotsalaisesta vuoden 1980 Moskovan olympiavoittajasta. Johan oli aikakautensa kummajainen miekkailutyylinsä myötä. Hän mursi teknisesti paremmat vastustajansa uskomattomalla jalkatyöllään ja tempollaan. Näin vanhan herran työn touhussa Italiassa vuoden 2004 toukokuussa, kun veteraanien joukkue-EM-kisat pidettiin Bergamon kaupungissa. Johan oli silloin 49-vuotias. Ruotsin joukkue pääsi Ranskan kanssa finaaliin, jossa Johan näytti jalkatyötä ja nopeutta josta moni nuorempi miekkailija olisi ollut ihmeissään. Voi siis vain olettaa miten fyysistä hänen miekkailunsa on ollut kaksikymppisenä. ( Ei ihme että ruotsalaisista sanottiin 80-luvulla "all they do is jump around and crash into each other").
Pääsin kerran itsekin Kupittaa Tournamentin alkuerässä ottelemaan maailmanmestarin (1977) ja olypiavoittajan kanssa. Muistan lopputuloksenkin - 5-3 turpaan. Elättelin toivoa voittoon nuoruuden innolla tehdyn jalkatyöni avulla (usko tai älä, mutta kaksikymppisenä olin aika vikkelä jaloistani - liiketemponi oli "asymmetrinen" kuten Pietro Wammelvuo asian josku ilmaisi - mitä ikinä se sitten oikein tarkoittikin :D). No takaisin matsiin. Toiseksi jäätiin joka tempossa ja pahasti, omat pistonikin sain tuplista jotka Johan ystävällisesti "lahjoitti" minulle päästyään johtoon.

Eli sellaiset ovat lähtökohdat tämän miekkailukirjan prosessoinnille. Perästä kuuluu.

Zazzle - Miekkailullisia tuotteita

make custom gifts at Zazzle

Legendaarinen "Kasipallo" Music Video

Tämä pätkä on kuvattu 100% Turun Miekkailijoiden salilla helmikuussa 2007. Pääosissa Tero "Darth Fader" Hakkarainen ja Teemu "Luke Skyboy" Seeve.

Video pantiin purkkiin viikonlopun aikana ja täytyy myöntää että persus oli vähän hellänä kun viikonloppun urheilut olivat ohi.




Tässä kuvauksia varten otettuja still-kuvia.

Taiteellisia miekkailukuvia

melko huh huh.....vaan ehkä tällekin löytyy A) tai B) yleisö :)

More Funny Fencing !

Seuravalkun kesä on mennyt rennosti. Miekkailu on kolmen viikon ajaksi jätetty pois ohjelmasta joten rentoon tunnelmaan sopiikin uusi idea GRILLAAMISEEN: Tällä makkaratikulla voi polttaa kyrsää isommankin hiilloksen äärellä, eipä pala känny!

"Fencing"-hakusanalla tulee usein aita vastaan. Tässäpä lasautus englanninkielisten idiomien ystäville.

- Sanaleikkiä ranskalaisittain. "Poule" merkitsee myös kanaa - siis Poule du mois - kuukauden "kana". Kana manaa että "joka kuukausi sama juttu".

Mikä idea! Sopii myös Suomen kesään! ("Miekkailua?""Ei, itikoita") Tosin niska jää vielä paarman syötiksi.

Les Kuppis - Miekkailukilpailu on jo ovela

Ankaraakin ankaramman hinkkaamisen ja empimisen jälkeen Kupittaa Tournament 2009 kilpailukutsut singahtelivat taas maailmalle suomeksi, englanniksi ja ranskaksi. Se on joka vuosi kuin päästäisi ainoan lapsensa maailmalle kun painaa kilpailukutsun send-nappulaa.

FIE on vuodesta toiseen nostanut satelliittikilpailujen teknisiä vaatimuksia. Viime vuonna nostettiin tuomaroinnin rima samalle tasolle kuin oikeissa MC-kisoissa ja tänä vuonna myös FIE-terät todettiin pakollisiksi. Odotamme innolla mitä ruuvia seuraavaksi kiristetään, sillä Suomen tapaisen miekkailusiirtomaan resurssit, puhumattakaan Turun Miekkailijoiden kokoisen urheiluseuran paukuista, alkavat olla kohtuullisen tiukilla nykyisten kisavaatimusten kanssa.

Verkot ovat siis taas vedessä ja parin kuukauden kuluttua olemme viisaampia tämänvuotisesta osallistujasaaliista. Melko Brüno-kokoinen pelko kuitenkin on juuri siellä, että tänä vuonna ulkomaanelävien osallistuminen voi törmätä tuomarointivelvoitteeseen.
Kas kun nääs nimittäin

According to the general FIE rules (art. o.81): every country with more than 4 fencers per category must present at least one referee, and with more than 9 fencers per category at least two referees.
For A Grade or candidate A Grade competitions, should a national federation not bring the required number of referees, it will be charged a fine of 500 Euros/750 Swiss francs if the organiser was informed 15 days before the competition, or of 1000 Euros/1500 Swiss francs if the organiser was not informed 15 days before the competition.

This fine must be paid by the delegation to the organisers, who may keep this amount provided that they ensure the services of the referee(s) necessary to replace the missing referee(s). This fine reverts to the FIE if the organisers do not arrange the presence of replacement international referees, who may be from the organising country. Under whatever circumstances, if a national federation does not pay this fine, it must reduce the participation of its fencers in conformity with the quotas.

Jos vanhat osallistujamäärät natsaavat, niin nuo komiat sakot odottavat odottavat ainakin Ruotsia ja Viroa - jos eivät sitten poikkeuksellisesti tuo tänä vuonna omia tuomareitaan Turkuun.

Joka vanhoja muistelee, sitä FIE-terällä silmään - muistelenpa kummiskin, lällälää Kupittaan henkeä sellaisena kuin sen nuoruudestani muistan. Aikanaan pimeällä 80-luvulla - se oli se vähän keskiajan jälkeinen ajanjakso - Turkuun lähdettiin Hesasta vähän samoilla motiiveilla kuin nykyään vaikkapa Tallinnan reissulle. Muistaakseni myös miekkailulla oli jotain tekemistä matkan kanssa :D.
Kuljetuskalusto kisamatkalla oli tietysti huippuluokkaa. Kerran tosin Ykköstiellä oli niin sankka sumu, että Fiat Kusiaisen vinkkarit eivät pystyneet poistamaan tuulilasiin tiivistyvää vesihöyryä tarpeeksi nopeasti pois ja piti pysähtyä tien sivuun odottaamaan sumun hälvenemistä.
Kisapaikalla villahousut eivät olleet myöhään syksyllä olleesta ajankohdasta johtuen mikään turha kapistus, kerran satoi lauantain ja sunnuntain välillä niin paljon lunta että joukkuekisan aloitus myöhästyi tuntitolkulla, koska kilpailijat ja toimitsijat eivät päässeet kisapaikalle.
Myöhemmin, kun olin jo joutunut/päässyt mukaan kisaorganisaatioon ja kiinni kilpailun tuloslaskentaa varten hankittuun läppäriin (keskusmuistia tod. näk. 64 K ja muut hienoudet) sain kokea mitä todellinen kisajännitys merkitsee. Nimittäin koskaan ei kilpaillessa ole jännittänyt niin paljon kuin tulosten kadotessa tietsan ruudulta cyberavaruuteen Kupittaan alkuerien jälkeen.

Jotain Kupittaan olosuhteissa kuitenkin on säilynyt samanlaisena kautta vuosien, kuten tuossa 22.10.1984 otetussa Turun Sanomien kuvassa ilmenee: yleisöä ei ole paikalle saatu haalittua. Siinäpä pähkinää purtavaksi ja haastetta miten saada miekkailun vetovoimaa yleisölajina nostettua. Asiaa on pohdittu, mutta kun porukka riittää nippa nappa kisan pyörittämiseen, niin jääpi PR-hunningolle vuodesta toiseen.

Miekkailua maneesilla

Eilen suuntasimme piukkaan pakatun automme kohti Merjan talleja. Ajoa n. 50 kilsaa Turusta 10-tietä pitkin. Turun miekkailijat ovat jo useampana kesänä pistäneen kalpansa Merjan kesäleirisoppaan, tällä kertaa poikien leirin aiheena oli viisiotteluteema, joka aloitettiin miekkailulla.
Auringon paisteessa purimme varustekasan vahvasti hevoselle "tuoksuvan" maneesin hämärään. Keskelle hiekkamaneesia oli rakennettu levyistä miekkailualue. Ehdottomasti eksoottisin paikka, minne olen ikinä virittänyt sähkömerkintälaitteet!
Leiriläiset vanhempineen saapuivat pikkuhiljaa paikalle ja aloitimme Ninnun kanssa osuutemme lajin ja varusteiden esittelyllä. Kuten aina, harrastuksen hinta kiinnosti vanhempia ja kuten aina, harrastuksen hintaa ei tarvinnut luimistella. Tähän leiriin osallistuvat lapset olisivat helposti voineet aloittaa miekkailun leirimaksun hinnalla.
Sitten esittelimme perusliikkeitä ja viiden piston miekkaluottelun, johon koitimme saada draaman kaarta ja näyttäviä suorituksia.
Kuoriuduttamme varusteista oli nuorison vuoro saada kyytiä alkujuoksutuksella ja jalkatyöllä. Alustana kesäinen nurmi, eipä ollut ongelmaa jalkojen laahauksesta, kun piti huomioida alustan muhkurat. Sen verran liukaskin alusta oli, että ymmärsi kyllä, miksi panssarikenkäiset ritarit aikanaan ottivat miekkailuaskeleensa päkiä edellä kantapään sijaan.
Kun askellus ja syöksy oli ainakin teoriassa opittu, vetäydyttiin hetkeksi tallituvan viileään mehustelemaan ja pukemaan miekkailuvaatetta päälle, ettei vaan tule kylmä helteessä... Seuraavaksi hiekka pöllysi maneesin edustalla pariharjoittelun merkeissä. Kuten aina, tässä vaiheessa miekkailullisesti lahjakkaammat erottuivat musketöörielokuvien ystävistä. Pistomiekkailun erottaminen terän hakaamisesta on nuorille pojille alkuun haastava tehtävä. Varoasentojen variaatioita ja asekäden kyynerpäiden vinksotusta sinne sun tänne katsellessa tuli mieleen, että kukapa tekisi "varoasentoproteesin", jolla voisi alkuun demonstroida pikkuihmisille jalkojen kulmat ja asekäden kyynärpään asennon suhteessa lonkkaluun kulmaan. Ainakin pitää ensi kerralla ottaa ne omenat mukaan niin saadaan kyynärpäät kuriin. (Niin, harjoite on siis sellainen, että aloittelija pitää palloa kyynärpäällä kiinni vartalossa lonkkaluun linjassa varoasennossa liikkuen).
Kun pakolliset kuviot oli käyty läpi - tässä vaiheessa tietysti oli jo käyty myös muutama vapaamuotoinen kaksintaistelu innokkaimpien leiriläisten kesken - pääsiin asiaan. Kenttäolosuhteista ja yhdestä sähköalueesta johtuen porukka jaettiin kahtia. Toinen puolisko miekkaili modernisti sähköaseilla, toinen puolisko wanhaan malliin, jossa neljä nuorta silmäparia toimi sivutuomareina todentamassa osumat. Samalla opittiin miekkailun vaiheita, kun päätuomarina toiminut ohjaaja erotteli ottelun vaiheet sivutuomareille.
Kuuden maissa sitten pakkasimme Turun Miekkailijoiden omaisuuden takaisin autoon ja suuntasimme keulan kohti kotia. Puoli kasilta olivat maskit taas salin seinällä, aseet paikoillaan ja kahdeksan tunnin miekkailupäivä pulkassa.

Miekkailuaiheisia paitoja

Kun poikani Teemu (parhaillaan Virossa miekkailuleirillä) alkoi kampaamaan läpi ulkomaan kilpailuja, kävi läpiveto lompsassa niin kovaksi, että piti miettiä lajisponsoroinnin mahdollisuuksia. Yksi vaatimaton hankkeeni on www.fencingshirt.eu - Spreadshirt-paitakauppa netissä. Kauppa on vuoden verran ollut hunnigolla, joten oli jo aika saada sinne uusia grafiikoita.
Uuden miekkailukuvan saaminen myyntiin on aina oma rumbansa. Kauppa toimii täysin automaaiton varassa, joten graafiikkojen tekninen toimivuus tutkitaan suurennuslasilla. Tänään sain läpi ensimmäisen kolmen eläinhahmoni sarjasta, joten proudly presenta: Hippo Fencing !

Musiikkivideo miekkailusta

Sanoisko tähän lol vai muahaha vai omg...mutta yritystä piisaa!



Jos sattumalta et ole kuullutkaan bändistä nimeltä Flight of the Conchords, niin tiedoksi: Se on uusiseelantilainen komediaduo, joka koostuu Bret McKenziestä ja Jemaine Clementistä. He kuvailevat itseään termillä "Entinen Uuden-Seelannin neljänneksi suosituin kitarapohjainen digi-bongo acapella-rap-funk-huumorifolkduo". Duo yhdistelee esityksessään terävää havainnointia, karikatyrisointia ja akustisia folkkitaroita. Kaksikon musiikkihuumorista tehtiin ensin BBC:n radiosarja ja vuonna 2007 HBO:n televisiosarja, joka kantaa yhtyeen nimeä. Flight of the Conchords on voittanut Grammy-palkinnon.

Kaksikon live-esiintymiset ovat tehneet heistä kulttisuosikin. Yhtye onkin voittanut muun muassa parhaan vaihtoehtoisen huumoriryhmän palkinnon US Comedy Arts Festivalilla, parhaan tulokkaan palkinnon Melbourne Comedy Festivalilla ja ehdokkuuden Perrier Comedy Awardiin Edinburgh Fringe -festivaaleilla vuonna 2003

Miekkailutermit

Päivän suomenkielinen nettilöytö on Wapedian (Wikipedian mobiiliversio) miekkailutermistö, suosittelen lajiin tutustuville.

Täydellinen listaus löytyy TÄÄLTÄ. Ohessa makupalana VÄISTÖT

Kuvat ovat vasemalta oikealle väistöjen järjestyksessä, tosin terssi ja kvintti ovat kalvalla tehtyinä hieman kyseenalaisia linjoja...

Ranteen asennot:
Pronaatio: kyynärvarren sisäänkierto siten, että kämmen osoittaa ALASpäin
Supinaatio: kyynärvarren uloskierto siten, että kämmen osoittaa YLÖSpäin

• Priimi, prime: ensimmäinen linja. Terä osoittaa alaspäin ja terä on sisälinjassa miekkailijan ranne pronaatiossa.

• Sekondi, seconde: toinen linja. Terä osoittaa alaspäin ja terä on ulkolinjassa ranne pronaatiossa.

• Terssi, tierce: kolmas linja. Säilämiekkailun peruslinja, jossa ottelijat ovat varoasennossa. Terä ylöspäin ulkolinjassa ranne pronaatiossa.

• Kvartti, quarte: neljäs linja. Terä osoittaa hiemanylöspäin sisälinjassa ranne supinaatiossa.

• Kvintti, quinte: viides linja. Terä osoittaa hieman ylöspäin sisälinjassa ranne pronaatiossa. Säilässä terää pidetään pään yläpuolella suojaamassa siihen kohdistuvilta iskuilta.

• Siksti, sixte: kuudes linja. Kalpa- ja florettimiekkailun peruslinja, jossa ottelijat ovat varoasennossa. Terä osoittaa hieman ylöspäin ulkolinjassa ranne supinaatiossa.

• Septimi, septime: seitsemäs linja. Terä osoittaa hieman alaspäin sisälinjassa ranne supinaatiossa.

• Oktaavi, octave: kahdeksas linja. Terä osoittaa hieman alaspäin ulkolinjassa ranne supinaatiossa.

Pronaatio: kyynärvarren sisäänkierto siten, että kämmen osoittaa ALASpäin
Supinaatio: kyynärvarren uloskierto siten, että kämmen osoittaa YLÖSpäin