Zorroleiri Parmanharjulla 2.-4.10.2009 - Nigh One

Tästä se lähtee.

Kaksi A4-sivua vaimon tekemää ostoslistaa ja kaksi ostoskärryä. Olen valmis iskemään kiilaa ruokakaupan tihenevään perjantaitunnelmaan... Noin tunnin kuluttua kärryt pullistelevat leirimuonaa ja kuljetusapu jo tuossa soittikin, meinaanko ostaa koko kaupan tyhjäksi. Ahdamme saaliin pariinkymmeneen kauppakasiin ja kurvaamme tavarat Turun Miekkailijoiden salin jääkaappiin odottamaan illan kuljetusta.

Osa TMÅF-Jalkatyöryhmän hikipisaroista uhratiin Zorroleirin alttarille, ei tunnu missään :)

Jalkatyön jälkeinen perusjumppa

Perjantain jalkatyöryhmää nakitetaan kantamaan leirikamat iskuetäisyydelle tulevaa kuljetusta ajatellen. Pitää oikein nimeltä mainita Karrin suoritus. Mitä nyt jätkä voi painaa - ehkä 45 kiloa - kantoi kuitenkin ainakin 2o kiloisen kelalaatikon yksinään. Tein saman päätepysäkillä perässä ja kiroilin laatikon painoa :)

Zorrot saapuvat

Perjantai-illan hämärtyessä ensimmäinen autolastillinen zorroja saapui Liedon Parman leirikeskuksen pihaan.

Näytä suurempi kartta
Asiaankuuluvassa järjestyksessä; ensin Saimaan Säilien neljän hengen ryhmä Ruut, Saska, Niilo ja Juho, sitten Tapanilan Erän Vilma ja Nikun johdolla autollinen HFMläisiä- Jocke, Benjamin & Mikael. TMÅFfin Eemelin kurvatessa isänsä kyydissä pihaan, mukana seurasivat juna-asemalta poimitut Porvoon tehotytöt Elvira ja Saara-Maija.
Kuten alkuasukkaille sopii, loput turkulaiset valuvat paikalle seiskan pintaan, Mikkilän "identtiset kaksoset" Inka & Max ja vielä kun Olli saapui, niin tiimimme oli valmis toimintaan!
Ensimmäinen tehtävä; tee yöpuu! Kukin kantoi alakerrasta patjan reviirilleen sekä levitti riittävästi varusteitaan patjan ympäristöön. Tässä minä nukun!

Näin rauhalliselta patjarivistö näyttää, mutta kun katsot lähempää...

...niin siellähän pelataan jo rahasta !!! XDXD

Tutustumisilta

Koossa oli kaksitoista leiriläistä, neljä vetäjää ja mieluisana yllätyksenä "idän jätti" Saimaan Säilien Ilari päätti jäädä seuraksemme. Alku vaikutti lupaavalta, ainakaan vetäjäpulaan tämä leiri ei tulisi kaatumaan.
Aloitimme toisiimme tutustumisen perinteisesti nimitarrojen pistämisellä leiriläisten rintaan, mutta kuten zorrotyyliin kuuluu, eihän sitä nyt noin vain tehdä...

Leikki 1. Nimihippa
Ensin kysytään millä nimellä kukin haluaa itseään kutsuttavan. Kirjoitetaan leiriläisten lempinimet tarroille (käytimme tavallista 24-jakoista konttorin osoitetarra-arkkia). Leikin aloittaja ottaa yhden nimitarran käteensä ja huutaa nimen kuuluvasti. Nimetty lähtee juoksemaan karkuun ja huutaja yrittää saada läpättyä nimitarran kiinni pakenijaan. Kun tarra saadaan kiinni hippa menee tarra-arkin luo, ottaa sieltä pelaajan nimen, jota ei (mahdollisuuksien mukaan) tunne, huutaa nimen, nimetty juoksee karkuun, etc.

Leikki 2. Nimimuistipeli
Kaikkien nimet kirjoitetaan KAHTEEN LAPPUUN ( kääntöpuolelle ei saa tulla mitään merkkejä kirjoituksesta, me käytimme A4 kokoisia korttipapereita, joista tussi ei mene läpi). Ryhmä jaetaan kahtia. Nimilaput levitetään muistipelin tapaan mahdollisimman symmetriseen muotoon lattialle. Aloittavan ryhmän jäsen kääntää kaksi nimilappua. Jos ne ovat eri nimet, mitään ei tapahdu, jos nimet ovat samat, mutta oman joukkueen nimet, mitään ei tapahdu. Mutta jos nimet ovat TOISEN JOUKKUEEN kaksi samaa nimeä, oikein arvanneen joukkueen kaikki jäsenet yrittävät hipata nimetyn vastajoukkuueen henkilön 10 sekunnin sisällä (voi olla lyhyempikin aika) ja hänen joukkuekaverinsa taas yrittävät estää hippamista parhaansa mukaan. (Zorrot keksivät nopeasti, että makuupatjoista saa aikaan hyviä esteitä!).
Tärkeintä on, että syntyy kauhea säpinä ja porukoista syntyy isoja kasoja aina kun kaksi oikeaa nimilappua kääntyy ympäri :)

Iltapala ja miekkailutietokilpailu

Koska oli perjantai, oli tietysti pizzaperjantai...mainonta jääköön tähän, koska sponssia ei ole saatu...mutta kun kerran aloitin, niin fiksut zorrot tietysti kyselivät iltapalaan perustuen, että onko aamianen sitten pikaruokajatkumoa seuraten Heseltä. Eipä ollut, nyt toisin mennään jo asioiden edelle.
Melkein kotitekoisen pizzaelämyksen jälkeen kiristimme nuorison aivolihakset äärinmilleen miekkailu"tieto"kilpailun kysymyspatteristolla. "Mitkä ovat miekkailun kolme aselajia" (Nikun vinkki - "pioneerit on väärä vastaus!") "Mikä on kalvan terän maksimipituus""Milloin kalpa oli ensimmäistä kertaa mukana Olympialaisissa?""Mainitse Suomen Miekkailuliiton jäsenseurat - 1.piste/seura""Luettele mahdollisimman monta miekkasankaria - Zorroa ei lasketa" - viimeisen kysymyksen saatteleman Star Wars-tietouden saattelemina (elokuvasarjasta irtoaa tosi monta miekkasankaria) voiton vei joukkue nimeltä "Kännykkä" kalat, (nimi osin sensuroitu) öö-noh, mutta eikös me jo varoitettu teitä kun valitsitte sen nimen...?

Kun zorrot oli buustattu täyteen miekkailun yleissivitystä, heidät oli helppo jallittaa nukkumaan. Mikään ei väsytä kouluikäistä paremmin kuin vuosiluvut. Toden totta, ensimmäisen illan nukutus menikin helpommin kuin olisi kuvitellutkaan. Mutta. Iloitsimmeko liian aikaisin...


Zorroblogi jatkuu...