Muahhaahaa - voisiko sen paremmin sanoa XDXDXDXD
Miekkailulla on myös hieman vaikeuksia löytää yleisöään, joten: Miksipä emme veisi miekkailua yleisön luo!!! Ja vielä pikkujouluteemaan viitatakseni, niin tässähän olis samalla varsin messevä ympäristö bilettää shown jälkeen!
MIEKKAILULLISTA-FENCINGLICIOS
MIEKKAILUBLOGI
Asiaa miekkailusta ohipistoja unohtamatta
lauantai 31. lokakuuta 2009
perjantai 30. lokakuuta 2009
sunnuntai 25. lokakuuta 2009
Florettimiekkailua ja ranskalaisia muttereita
Alkeismiekka vai miekkailutaidon kivijalka?
Suomessa florettimiekkailu edustaa nice-lajia nice-lajin sisällä. Suomessa on noin 9000 urheiluseuraa, miekkailuseuroja on 20. Näistä 20 seurasta florettia opetetaan tosissaan vain Oulun Miekkailuseurassa. Muilla se on enemmän tai vähemmän muun toiminnan ohessa tapahtuvaa puuhastelua. Kun aikanaan aloitin miekkailun, floretti oli päivänselvä valinta ensimmäiseksi aseeksi. Nykyään suurin osa miekkailijoista aloittaa suoraan kalvalla. Voisiko tällä olla laajamittaisempia vaikutuksia miekkailutaidon rapistumiseen tai yksipuolistumiseen pitkällä tähtäimellä? Esimerkiksi kalvassa ei ole mikään pakko opetella väistöjä. Ei silti että olisin mikään florettifanaatikko, voi väistöt opetella kalvallakin, ne pitää vain hallita eri logiikalla. Kalvassa väistö on VÄISTÖ, sen tulee todellakin estää osuma, floretissa väistöllä on "vain" etuoikeuden hankintafunktio, sen ei välttämättä tarvitse estää osumaa.
Edelleen jos jatkan spekulointia "floretinpuutostaudin" mahdollisista vaikutuksista. Merkintälaitteen rekisteröimän osuman tekemiseen vaaditaan floretissa 13-15 ms (sekunti = 1000 millisekuntia) kontakti, kalvassa vain 2–10 ms. Ero voi tuntua mitättömältä, maksimissaan vain 13 sekunnin tuhannesosaa kalvan hyväksi, mutta peruspiston tekeminen on floretilla huomattavasti vaativampaa kuin kalvalla. Tästä seuraa väittämä: Floretilla alkeismiekkailijan on pakko oppia kunnollinen (tai ainakin kohtuullinen) ojennus, että saa merkintälaitteen lampun palamaan, kalvassa piippaa, jos sattuu huitaisemaan sinne päin. Kalvassa voi siis pärjätä viidakkomiestyyliin kummallisesti miekkaillen jonkin aikaa. Vaan, kun tulee katto vastaan, niin kehittyminen jumahtaa siihen. Väärien tapojen poisopettaminen ja sen jälkeen oikean tavan opetteleminen alusta asti on huimasti raskaampi prosessi kuin opetella asiat kerralla oikein.
Voihan löysä kahva!
Tapahtui huhtikuussa 2008. Sisiliassa pidettiin juniorien ja kadettien MM-kilpailut. Loistavasti menneen EM-kisan vuoksi toiveni menestyksestä kadettien kisassa olivat tietysti korkealla. Mutta miekkailu on arvaamaton laji. Teemu karsiutui 64-cupissa ja sijoitukseksi tuli keskikastin 41. sija. Miten siis kalvan MM-kadettitulos liitty florettimiekkailuun? Kisapettymyksen lievittämiseksi siirryin shoppailumoodiin ja ostaa päräytin kilpailupaikan hyvinvarutetulta "ostoskujalta" florettiliivin ja kaksi asetta. Olin tuolloin jo pidempään haikaillut florettikisojen perään, mutta koska meillä Turun Miekkailijoissa ei aselajia harrasteta, oli kamojen hankinta jäänyt tekemättä.
Valitettavasti satuin hankkimaan florettini ranskalaisen Prieur'in kojulta. Liivi oli oikein jees hankinta, suljenta kätevästi miekkailutakin tyyppisesti edessä, että veteraninkin kätöset saivat vetskarin helposti kiinni. Aseissa vain sorruin erikoiseen kahvavalintaa, puhumattakaan kahvamutterista, joka oli ranskalaisen logiikan mukaisesti hylsyavaimella kiristettävä, ei kuusikulmalla. Tästä aiheutui, että kun kahvat heti ensimmäisessä koitoksessa, veteraaninen SM-kisoissa syksyllä 2008, löystyivät, lopsahti kisainto kiristystyökalun puutteeseen. Olisi pitänyt lähteä floretti kourassa rautakauppaan oikean kokoista hylsyavainta etsimään.
Kunnes sitten! Pyrkivän Urheilutalo, jonka kyljessä miekkailusalimme on, päätti tehdä pukuhuoneistaan saunatilat. (Aivan, nyt meillä on VIP-tason tilaussauna salimme yhteydessä...) Remonttimiehiltä löytyi viimein apu korvienväliä kiristäneeseen löysään mutteriin! Kahvat saatiin irti ja turvallisen tutut kuusikulmapultit tilalle. Oujee, ja heti ilmoittautumaan florettikisoihin!
Setä heiluu; YM:n juhlakilpailut, miesten floretti 24.10.2009
Näin kotimaisesti ajatellen ihan kivasti osallistumista. Saatiin kaksi alkuerää kokoon ja kilpailun järjestäjät sallivat solidaarisesti kaikkien päästä cuppiin, käsi alkuerässä miten kävi. Omassa erässäni sain heti vastaanin "Oulun jättiläisen" ja Paulus Tokola näyttikin meikikselle närhen suvunjatkamisvälineet 5-2. Dementia iskikin sitten seuraavien vastustajien nimien kanssa, joka tapauksessa sympaattinen nuori mies voitettiin 5-0 ja terhakka ja ihan florettimiekkailijan oloinen nuori mies 5-4 ja sitten lopuksi Erän Ilkka 5-3 tmv. Tässä vaiheessa kisaa olin jo tehnyt dramaattisen havainnon. Joko mielikuvani floretista nopeana aselajina oli nuoruuden muistojen kultaamaa, tai sitten nykyvastustajat vain ottelivat eri tyyliin kuin vuonna papu ja soppa. Etenkin kun itse en todellakaan ollut muuttunut vuosien varrella nopeammaksi, ihmettelin miten pysyin todella helposti ottelujen tempossa mukana. Noh, osuminen oli sitten vähän eri asia. Sitä perusojennusta kun tuli tuossa kuulutettua....
Loppujen lopuksi pääsin kokeilemaan taitojani pääsystä finaaliin oululaisen Lauri Hirvelän kanssa. Homma kaatui muutamaan "pikku" juttuun.
1) Ei riitä, että kärki plupsahtaa mukavasti keskelle liiviä, kontaktin pitää tosiaan kestää se 13-15 ms
2) Vielä ikävämpi juttu jos liike on oikea, tempo oikea, sinulla on etuoikeus, mutta pistät törkeästi ohi
3) Lähitaistelussa tuli köniin sata nolla
- eli voisiko sanoa, harjoittelu kannattaa ja oikea mies voitti :) - niin eikä haittaa, jos kävisi lenkillä vähän useammin...olin kuitenkin aika ylpeä kun Lauri totesi, että ei hänkään ihan kauheasti oli halunnut kunnon puolesta heilua enempää.
Kalpa on Suomessa nopeampaa kuin floretti
Loppuhavaintona siis oli ainakin yhden myytin murtuminen. Mielestäni nykykalpa on meillä jo mennyt vauhdikkuudessaan floretin ohi. Suurin syy on tietysti tasoero, kotimainen kilpafloretti ei ole kilpailukykyistä kansainvälisesti, mutta kalpa sentään sinnittelee. Kuten mainitsin, jos 47-vuotias ukko pysyy prime-time-ikäisten nuorukaisten vauhdissa, niin florettispecialistien on syytä panostaa liikenopeuteen. Ei floretissa säilän vauhtiin päästä, mutta kyllä hakkaa-päälle-henkeä pitää sen verran olla, ettei sentään kyttäämiseksi mene.
Suomessa florettimiekkailu edustaa nice-lajia nice-lajin sisällä. Suomessa on noin 9000 urheiluseuraa, miekkailuseuroja on 20. Näistä 20 seurasta florettia opetetaan tosissaan vain Oulun Miekkailuseurassa. Muilla se on enemmän tai vähemmän muun toiminnan ohessa tapahtuvaa puuhastelua. Kun aikanaan aloitin miekkailun, floretti oli päivänselvä valinta ensimmäiseksi aseeksi. Nykyään suurin osa miekkailijoista aloittaa suoraan kalvalla. Voisiko tällä olla laajamittaisempia vaikutuksia miekkailutaidon rapistumiseen tai yksipuolistumiseen pitkällä tähtäimellä? Esimerkiksi kalvassa ei ole mikään pakko opetella väistöjä. Ei silti että olisin mikään florettifanaatikko, voi väistöt opetella kalvallakin, ne pitää vain hallita eri logiikalla. Kalvassa väistö on VÄISTÖ, sen tulee todellakin estää osuma, floretissa väistöllä on "vain" etuoikeuden hankintafunktio, sen ei välttämättä tarvitse estää osumaa.
Edelleen jos jatkan spekulointia "floretinpuutostaudin" mahdollisista vaikutuksista. Merkintälaitteen rekisteröimän osuman tekemiseen vaaditaan floretissa 13-15 ms (sekunti = 1000 millisekuntia) kontakti, kalvassa vain 2–10 ms. Ero voi tuntua mitättömältä, maksimissaan vain 13 sekunnin tuhannesosaa kalvan hyväksi, mutta peruspiston tekeminen on floretilla huomattavasti vaativampaa kuin kalvalla. Tästä seuraa väittämä: Floretilla alkeismiekkailijan on pakko oppia kunnollinen (tai ainakin kohtuullinen) ojennus, että saa merkintälaitteen lampun palamaan, kalvassa piippaa, jos sattuu huitaisemaan sinne päin. Kalvassa voi siis pärjätä viidakkomiestyyliin kummallisesti miekkaillen jonkin aikaa. Vaan, kun tulee katto vastaan, niin kehittyminen jumahtaa siihen. Väärien tapojen poisopettaminen ja sen jälkeen oikean tavan opetteleminen alusta asti on huimasti raskaampi prosessi kuin opetella asiat kerralla oikein.
Voihan löysä kahva!
Tapahtui huhtikuussa 2008. Sisiliassa pidettiin juniorien ja kadettien MM-kilpailut. Loistavasti menneen EM-kisan vuoksi toiveni menestyksestä kadettien kisassa olivat tietysti korkealla. Mutta miekkailu on arvaamaton laji. Teemu karsiutui 64-cupissa ja sijoitukseksi tuli keskikastin 41. sija. Miten siis kalvan MM-kadettitulos liitty florettimiekkailuun? Kisapettymyksen lievittämiseksi siirryin shoppailumoodiin ja ostaa päräytin kilpailupaikan hyvinvarutetulta "ostoskujalta" florettiliivin ja kaksi asetta. Olin tuolloin jo pidempään haikaillut florettikisojen perään, mutta koska meillä Turun Miekkailijoissa ei aselajia harrasteta, oli kamojen hankinta jäänyt tekemättä.
Valitettavasti satuin hankkimaan florettini ranskalaisen Prieur'in kojulta. Liivi oli oikein jees hankinta, suljenta kätevästi miekkailutakin tyyppisesti edessä, että veteraninkin kätöset saivat vetskarin helposti kiinni. Aseissa vain sorruin erikoiseen kahvavalintaa, puhumattakaan kahvamutterista, joka oli ranskalaisen logiikan mukaisesti hylsyavaimella kiristettävä, ei kuusikulmalla. Tästä aiheutui, että kun kahvat heti ensimmäisessä koitoksessa, veteraaninen SM-kisoissa syksyllä 2008, löystyivät, lopsahti kisainto kiristystyökalun puutteeseen. Olisi pitänyt lähteä floretti kourassa rautakauppaan oikean kokoista hylsyavainta etsimään.
Kunnes sitten! Pyrkivän Urheilutalo, jonka kyljessä miekkailusalimme on, päätti tehdä pukuhuoneistaan saunatilat. (Aivan, nyt meillä on VIP-tason tilaussauna salimme yhteydessä...) Remonttimiehiltä löytyi viimein apu korvienväliä kiristäneeseen löysään mutteriin! Kahvat saatiin irti ja turvallisen tutut kuusikulmapultit tilalle. Oujee, ja heti ilmoittautumaan florettikisoihin!
Setä heiluu; YM:n juhlakilpailut, miesten floretti 24.10.2009
Näin kotimaisesti ajatellen ihan kivasti osallistumista. Saatiin kaksi alkuerää kokoon ja kilpailun järjestäjät sallivat solidaarisesti kaikkien päästä cuppiin, käsi alkuerässä miten kävi. Omassa erässäni sain heti vastaanin "Oulun jättiläisen" ja Paulus Tokola näyttikin meikikselle närhen suvunjatkamisvälineet 5-2. Dementia iskikin sitten seuraavien vastustajien nimien kanssa, joka tapauksessa sympaattinen nuori mies voitettiin 5-0 ja terhakka ja ihan florettimiekkailijan oloinen nuori mies 5-4 ja sitten lopuksi Erän Ilkka 5-3 tmv. Tässä vaiheessa kisaa olin jo tehnyt dramaattisen havainnon. Joko mielikuvani floretista nopeana aselajina oli nuoruuden muistojen kultaamaa, tai sitten nykyvastustajat vain ottelivat eri tyyliin kuin vuonna papu ja soppa. Etenkin kun itse en todellakaan ollut muuttunut vuosien varrella nopeammaksi, ihmettelin miten pysyin todella helposti ottelujen tempossa mukana. Noh, osuminen oli sitten vähän eri asia. Sitä perusojennusta kun tuli tuossa kuulutettua....
Loppujen lopuksi pääsin kokeilemaan taitojani pääsystä finaaliin oululaisen Lauri Hirvelän kanssa. Homma kaatui muutamaan "pikku" juttuun.
1) Ei riitä, että kärki plupsahtaa mukavasti keskelle liiviä, kontaktin pitää tosiaan kestää se 13-15 ms
2) Vielä ikävämpi juttu jos liike on oikea, tempo oikea, sinulla on etuoikeus, mutta pistät törkeästi ohi
3) Lähitaistelussa tuli köniin sata nolla
- eli voisiko sanoa, harjoittelu kannattaa ja oikea mies voitti :) - niin eikä haittaa, jos kävisi lenkillä vähän useammin...olin kuitenkin aika ylpeä kun Lauri totesi, että ei hänkään ihan kauheasti oli halunnut kunnon puolesta heilua enempää.
Kalpa on Suomessa nopeampaa kuin floretti
Loppuhavaintona siis oli ainakin yhden myytin murtuminen. Mielestäni nykykalpa on meillä jo mennyt vauhdikkuudessaan floretin ohi. Suurin syy on tietysti tasoero, kotimainen kilpafloretti ei ole kilpailukykyistä kansainvälisesti, mutta kalpa sentään sinnittelee. Kuten mainitsin, jos 47-vuotias ukko pysyy prime-time-ikäisten nuorukaisten vauhdissa, niin florettispecialistien on syytä panostaa liikenopeuteen. Ei floretissa säilän vauhtiin päästä, mutta kyllä hakkaa-päälle-henkeä pitää sen verran olla, ettei sentään kyttäämiseksi mene.
tiistai 20. lokakuuta 2009
Kupittaa Tournamentin tapaisissa FIEn Satelliittikisoissa ei sääntöjen mukaan ole pakko käyttää vain FIE-tuomareita
Ari Launne toi Kupittaa Tournamentissa esiin sääntökohtia, jotka nostavat FIE-tuomaripakon uuteen valoon. Ari kävi läpi koko säännöstön ja löysi sieltä sääntökohdista pykäläverkoston, josta loogisesti selviää, että Satelliittiturnauksissa voivat tuomita myös FIE-tuomarikokelaat, jos he ovat virallisella kokelaslistalla
Remarks on the Rules about Refereeing in FIE satellite competitions
A question has been put forward whether there are rules concerning referees who are refereeing FIE satellite tournaments.
The following can be concluded from the official documents of FIE, namely the Statut, Reglements and Administrative rules of FIE:
Remarks on the Rules about Refereeing in FIE satellite competitions
A question has been put forward whether there are rules concerning referees who are refereeing FIE satellite tournaments.
The following can be concluded from the official documents of FIE, namely the Statut, Reglements and Administrative rules of FIE:
The Statuts stipulate, in point 10.1.1. that satellite tournaments are official FIE competitions. Therefore, rules about refereeing in official competitions apply.
Rules about organizing competitions stipulate that
- In world cup (both senior and junior), at least 4 referees must have A or B qualification and they should be from different nations. (o.75/3)
- Category A and B referees may be used always (o.81), (t.35) (Admin. 3.2.1.)
- Exceptionally, referees with national license may be used in junior world cup if they have been entered to the list of candidates for exam. (Administrative rules of the FIE 3.2.2)
The Administrative rules of FIE stipulate that the satellite competitions shall use FIE formula for junior competitions except for some modifications (point 9.3.2.). These exceptions do not include anything about refereeing. In this case there is no restriction to rules about refereeing in junior world cup. Therefore it can be concluded that a candidate for refereeing exam may be used as a referee in a satellite tournament.
All candidates must practice before taking the exam. it is therefore recommendable that possibilities for such practicing are increased.
To further clarify the rules it would be advisable to amend the Administrative rule 3.2.2.
”.. these referees who are officially candidates for FIE refereeing examinations are authorized to referee at junior world cup competitions and satellite tournaments, in the year...”
maanantai 19. lokakuuta 2009
Miekkailukuvia MC Luxemburgista
Muutama kuva Luxemburgin juniori MCstä 13.9.2009
Lisää kuvia Coupe du monde juniors Epée, Luxembourg 2009
Lisää kuvia Coupe du monde juniors Epée, Luxembourg 2009
perjantai 9. lokakuuta 2009
Zorroleirin päätöspäivä ja leirikilpailu
Sunnuntaiaamuna päät pysyivät huomattavasti paremmin patjassa kuin lauantaina. Vain muutama aamuvirkku zorro hiippaili nurkissa omia aikojaan. Koska uni näytti maittavan, herätys varmistettiin Parmaharjun salaisella aseella: Smurffimusiikkilla!
Leirikalustoon kuuluu kohtuullinen mixeripöytä kaijuttimineen, joista Tero alias DJ TUHO, täräytti ilmoille kunnon aamudiskon!
Kun kaikenlaiset pörröpäät oli taltutettu pipojen sisään, käväistiin aamulenkillä lauantain tapaan.
Aamupala hoidettiin ripeästi, sillä meillä oli LEIRIKILPAILU järjestettävämme. Varusteet päälle ja alueita rakentamaan. Miekkailijat pääsivät itse "johtotehtäviin". Mikä loistava pikku-Rane-sukupolvi meillä onkaan varttumassa! Jos kotona tulee sähköasennukseen liittyviä probleemeja, niin kääntykää vain jälkikasvunne puoleen...
Kuvassa yllä: Sähkö-Max Oy ja Asennus Vilma Ab vauhdissa; meneekö tämä johto niinku Xboxissa..
Kuvassa alla: Piuha ja Veto J. Kock Ky ja Olli Electronics LTD tarkkana; eihän tässä ole mitään haastetta, pääsisi edes avaamaan ruuveja...
Mutta juuri kun luulitte pääsevänne ottelemaan...Niku ja Tero vetävät takataskustaan ylläriohjelman...
Asekorjausvinkkejä ja yleisimpien vikojen määritys kalpamiekkailijan varusteista
Varusteet päällä olikin hyvä käydä läpi mm. aseen kärkeen liittyvät asiat; rakotulkin käyttö, puntin käyttö, mitä tehdä jos kärki ei kestä jompaa kumpaa. Maadoitukseen mahdollisesti liittyvät viat kokiilista, vartalojohdon kautta kelajohtoon ja aina laitejohtoon asti. Vartalojohdon vian määritys ja vielä kärkiruuvien tärkeyden painostus.
Rakotulkin ja puntin tuomaridemo käynnissä
Leirikilpailu: Cändi Cup 2009, Parmaharju, Finland
Ilmassa oli suuren Zorro-urheilujuhlan tuntua. Kilpailu käytiin yhtenä eränä, kaikki kaikkia vastaan viiden piston otteluina. Kaikille kertyi siis 11 ottelua.
Niku Computers TM -ottelujärjestystietokoneen sylkiessä kyygelskriberprintteristään ottelujärjestystulosteita, Elvira, Saara-Maija, Tero ja Ilari tuomitsivat. Kilpailujärjestelmästä vielä sen verran, että zorrot oli jaettu kahden hengen "joukkueisiin", joukkueet sitten ottelivat kolmella alueella sisäiset ottelunsa. Näin saatiin "ottelijoiden" määrä vähennettyä kuuteen ja pääsimme käyttämään normaalin 6-hengen puolen ottelujärjestystä joukkueiden kamppailuissa.
Kisa meni yllättävän joutuisasti ja lounaalle päästiin aikataulun mukaisesti kello 13.
Zorroleirin leirikilpailun tulokset: Cändi Cup 2009
1. Joachim Kock
2. Inka Mikkilä
3. Niilo Jurvanen
4. Saska Surakka
5. Max Mikkilä
6. Ruut Wasama
7. Juho Lehti
8. Vilma Kilkki
9. Mikael Nummi
10. Benjamin Shemeikka
11. Eemeli Lohvansuu
12. Olli Lyytinen
Loppusiivous ja palkintojen jako
Enää oli jäljellä Cändi Cupin osallistujien palkitseminen. Tylsien voittopokaalien sijaan meillä oli vain makeita palkintoja. Kolme ensimmäistä saivat isomman ja kaikki muut pienemmän saaliin namusia.
Sitten seurasi omien kamojen pakkaus ja siivouspartioihin jako. Ensimmäiset noutajakin olivat jo paikalla ja hyvinkin tarkasti kello 14 maissa väsyneet, mutta toivottavasti onnelliset zorrot olivat matkalla kotiin.
Zorroille kiitos leiristä
Ilmiö ei ollut ihan vieras, mutta silti sitä aina ihailee. Mistä nuo nuoret kaivavat energiansa? Leiri osoitti jälleen, että kun lapselle annetaan mahdollisuus liikkua, niin sehän liikkuu. Väsymättä pelistä peliin, leikistä leikkiin. Me teemme siis miekkailuseuroissa hyvin tärkeää työtä, koska luomme lapsille mahdollisuuksia liikkua. Hyvä me. Hyvä Zorrot!
Vetäjille kiitos leiristä
Kiitos Niku, kiitos Elvira (yhdellä iillä!), kiitos Saara-Maija, kiitos Ilari. Uskon, että tällä kokoonpanolla olisi talttunut isompikin zorrolauma :D.
- eips sit muut, ku ens vuonna taas nähdään ZORROLEIRILLÄ!
Leirikalustoon kuuluu kohtuullinen mixeripöytä kaijuttimineen, joista Tero alias DJ TUHO, täräytti ilmoille kunnon aamudiskon!
Kun kaikenlaiset pörröpäät oli taltutettu pipojen sisään, käväistiin aamulenkillä lauantain tapaan.
Aamupala hoidettiin ripeästi, sillä meillä oli LEIRIKILPAILU järjestettävämme. Varusteet päälle ja alueita rakentamaan. Miekkailijat pääsivät itse "johtotehtäviin". Mikä loistava pikku-Rane-sukupolvi meillä onkaan varttumassa! Jos kotona tulee sähköasennukseen liittyviä probleemeja, niin kääntykää vain jälkikasvunne puoleen...
Kuvassa yllä: Sähkö-Max Oy ja Asennus Vilma Ab vauhdissa; meneekö tämä johto niinku Xboxissa..Kuvassa alla: Piuha ja Veto J. Kock Ky ja Olli Electronics LTD tarkkana; eihän tässä ole mitään haastetta, pääsisi edes avaamaan ruuveja...
Mutta juuri kun luulitte pääsevänne ottelemaan...Niku ja Tero vetävät takataskustaan ylläriohjelman...
Asekorjausvinkkejä ja yleisimpien vikojen määritys kalpamiekkailijan varusteista
Varusteet päällä olikin hyvä käydä läpi mm. aseen kärkeen liittyvät asiat; rakotulkin käyttö, puntin käyttö, mitä tehdä jos kärki ei kestä jompaa kumpaa. Maadoitukseen mahdollisesti liittyvät viat kokiilista, vartalojohdon kautta kelajohtoon ja aina laitejohtoon asti. Vartalojohdon vian määritys ja vielä kärkiruuvien tärkeyden painostus.
Rakotulkin ja puntin tuomaridemo käynnissäLeirikilpailu: Cändi Cup 2009, Parmaharju, Finland
Ilmassa oli suuren Zorro-urheilujuhlan tuntua. Kilpailu käytiin yhtenä eränä, kaikki kaikkia vastaan viiden piston otteluina. Kaikille kertyi siis 11 ottelua.
Niku Computers TM -ottelujärjestystietokoneen sylkiessä kyygelskriberprintteristään ottelujärjestystulosteita, Elvira, Saara-Maija, Tero ja Ilari tuomitsivat. Kilpailujärjestelmästä vielä sen verran, että zorrot oli jaettu kahden hengen "joukkueisiin", joukkueet sitten ottelivat kolmella alueella sisäiset ottelunsa. Näin saatiin "ottelijoiden" määrä vähennettyä kuuteen ja pääsimme käyttämään normaalin 6-hengen puolen ottelujärjestystä joukkueiden kamppailuissa.
Kisa meni yllättävän joutuisasti ja lounaalle päästiin aikataulun mukaisesti kello 13.
Zorroleirin leirikilpailun tulokset: Cändi Cup 2009
1. Joachim Kock
2. Inka Mikkilä
3. Niilo Jurvanen
4. Saska Surakka
5. Max Mikkilä
6. Ruut Wasama
7. Juho Lehti
8. Vilma Kilkki
9. Mikael Nummi
10. Benjamin Shemeikka
11. Eemeli Lohvansuu
12. Olli Lyytinen
Niku Computers TM -ottelujärjestystietokoneen tulosteesta näet kilpailun kulun tarkemmin, kun klikkaat kuvaa, se aukeaa ruudulle suurempana.
Lounas: Vastaus nälkäisten taistelijoiden kysymykseen "mitä on ruokana" : Sauce de saucisse avec pommes builli. Hieman arkisemmin ... nakkikastiketta ja keitettyjä pottuja :D
Loppusiivous ja palkintojen jako
Enää oli jäljellä Cändi Cupin osallistujien palkitseminen. Tylsien voittopokaalien sijaan meillä oli vain makeita palkintoja. Kolme ensimmäistä saivat isomman ja kaikki muut pienemmän saaliin namusia.
Sitten seurasi omien kamojen pakkaus ja siivouspartioihin jako. Ensimmäiset noutajakin olivat jo paikalla ja hyvinkin tarkasti kello 14 maissa väsyneet, mutta toivottavasti onnelliset zorrot olivat matkalla kotiin.
Zorroille kiitos leiristä
Ilmiö ei ollut ihan vieras, mutta silti sitä aina ihailee. Mistä nuo nuoret kaivavat energiansa? Leiri osoitti jälleen, että kun lapselle annetaan mahdollisuus liikkua, niin sehän liikkuu. Väsymättä pelistä peliin, leikistä leikkiin. Me teemme siis miekkailuseuroissa hyvin tärkeää työtä, koska luomme lapsille mahdollisuuksia liikkua. Hyvä me. Hyvä Zorrot!
Vetäjille kiitos leiristä
Kiitos Niku, kiitos Elvira (yhdellä iillä!), kiitos Saara-Maija, kiitos Ilari. Uskon, että tällä kokoonpanolla olisi talttunut isompikin zorrolauma :D.
- eips sit muut, ku ens vuonna taas nähdään ZORROLEIRILLÄ!
keskiviikko 7. lokakuuta 2009
Zorroleirin lauantai makuupussiin asti
Lauantai jatkui hauskanpidon merkeissä, mikä oli leirin pääteema.
Aamupäivän pelituokio
Jalkatyötuokion lopusta jäi yksi leikki kertomatta, vaan ei se haittaa, sillä zorrot halusivat lisää SUMOILUA.
Leikki 3. Sumotaistelu
Tarvitaan selvästi rajattu "sumoareena", me käytimme koripallokentän rajaviivoja, mitkä rajasivat mukavasti tasasivuisen neliön. Leikkijät jaetaan tasaisesti rajaviivojen taakse minne he asettuvat kädet puuskassa kyykkyyn. Leikin johtaja antaa merkin ja kaikki "sumot" pomppivat kyykyssä areenalle yrittäen horjuttaa muita sumoja pois tasapainosta. Koko ajan pitää olla kyykyssä ja jos yhtään koskee maahan muuten kuin jaloillaan tai astuu rajaviivalle tai sen yli, putoaa pois pelistä. Viimeinen pystyssä olija nimetään Mestarisumoksi!
Kolminkertaiseksi Sumomestariksi pomppi SaSän pieni ja vikkelä Ruut tönien pojat nakkikioskin taakse.
Sitten siirryttiin ohjelmassa pallopelien ihmeelliseen maailmaan.
Peli 1. Tumppusähly
Harvinaisen yksinkertainen peli, jossa sählyn maila vain korvataan miekkailuhanskalla. Pallo pitää siis saada maaliin hanskalla mätkien. Tekee gutaa selälle...
Peli 2. Kahden tuulen välissä
Tunnetaan myös nimellä "Kahden tulen välissä". Koska olin keittiössä, en nähnyt millaisen version Elvira ja Saara-Maija pelistä vetivät, mutta yksi versio on tällainen:
Rajattu alue jaetaan kahdeksi pelikentäksi. Kaksi joukkuetta asettuu omille kenttäpuoliskolleen ja lähettävät yhden pelaajan vastapuolen kentän taakse polttajaksi. Palloa heittämällä yritetään osua vastapuolen pelaajiin, jolloin osuman saanut pelaaja siirtyy polttajaksi. Joukkue, jonka pelaaja on jäänyt viimeiseksi pelikentälle, on voittaja.
Oleellista on, että pallo osuu poltettavaan suoraan, maan kautta osunutta palloa ei lasketa. Voidaan myös sopia voiko kopin ottamalla pelastua palamasta. On myös versioita, joissa pääosumia ei lasketa (turvallisuuspointti - ei kannata heittää päähän, kun siitä ei pala).
Peli 3. Ikuisuuspallo
Tunnetaan myös nimellä "Vapaapolttis". Taas samat sävelet sääntöjen suhteen, tästäkin voi olla muita versioita. Peliä voisi kuvata hipan ja polttopallon sekoitukseksi. Yksi pelaajista aloittaa heittäjänä, joka juoksee hakemaan pelinjohtaja kentälle heittämän pallon. Muut yrittävät juosta mahdollisimman kauas pallosta. Kun heittäjä saa pallon kiinni, muut pysähtyvät paikoilleen. Heittäjän osuessa pallolla toiseen leikkijään, tämä joutuu sivulle istumaan. Voidaan myös sopia, että ensimmäisellä putoamiskerralla pitää tehdä 10 punnerusta, toisella 10 vatsaliikettä jne. kuntopiirin tapaan. Takaisin peliin pääsee, kun joku pelaaja nappaa kopin, jolloin heittäjä palaa ja hänen polttama pelaaja tai pelaajat pääsevät takaisin peliin.
Peli päättyy jos joku onnistuu polttamaan kaikki.
Sitten mentiin syömään.
Lounas
Spagettia jauheliha-tomaattikastikkeessa, leipää ja levitettä, porkkana-, tomaatti- ja kurkkulohkoja, jääsalaattia, juustoraastetta, sivistäviä mausteita; pizzamauste, valkosipulirouhe, mustapippurirouhe, vesi, maito.
Uusi kalalaji: Zorropirjat jauhelihasoosin kimpussa
Miekkailusäännöt ja maailman pienin miekkailualue
Vatsat pömpöttäen olikin hyvä pakottaa hieman verenkiertoa aivoihin, joten kokoonnuimme ex-tempore-lattiaan teipatun minimiekkailualueen ympärille (alueen pituus n. metri) kuulemaan miekkailusääntöjen ilosanomaa.
Niku kertoi ja kyseli zorroilta mm. punttien ja tulkkien merkityksestä, kärkiruuvien tärkeydestä, mitä tapahtuu erilaisissa alueen rajaviivan ylitystilanteissa, tuomarin tulkintaperusteita pistotapahtumassa, kun miekkailijat ohittavat toisensa. Hieman hilpeyttä aiheuttivat minialueella demostroidut tilanteet, kun Nikun kenkä vei puolet alueen pituudesta.
Jono-oppari
Miekkailuvaatteet puettiin päälle ensimmäisen kerran lauantaina puoli kahden maissa. Jatkossa pitääkin painottaa zorroleiriläisille sitä, että he harjoittelevat miekkailuvarusteiden pukemista ennen leiriä :D. Jää enemmän aikaa harjoittelulle.
Koska meillä oli upeasti neljä elävää pistotyynyä, jonot liikkuivat kuitenkin ripeästi joten saimme tarjolle jääneestä ajasta linjaharjoituksen kaikissa neljässä päälinjassa sekä puolustus- että hyökkäystarkoituksessa.
Erittäin lyhyt jono jono-opparilla - huomatkaa miekkailijalla varman päälle turvallinen "tuplahoususystem deluxe"
Harjoitus 2. - linjat
Opettajien eteen muodostetaan neljä jonoa. Jono 1 harjoittelee sikstiväistön, jono 2 kvarttiväistön, jono 3 oktaavin ja jono kolme septiimin (anteeksi junttimainen ranskalaisten nimien kirjoitusasu).
Toisessa vaiheessa opettaja tekee kyseisen väistön tai/ja siihen väistöön päättyvän väistöyhdistelmän, jonka oppilas vältää ja päättää pistoon askeleella tai marssilla.
Tekniikkaharjoituksen lopuksi käytiin vielä
Peli 4. Askel-syöksy-peli
Pelissä pistoa saa yrittää vain askel syöksyllä. Miekkailijat asettuvat pareittain vastakkain, valittu miekkailija aloittaa tekemällä haluamansa pituisen askel-syöksy yhdistelmän, toinen saa perääntyä niin paljon kuin haluaa (alueen ylittämisestä normaalit rangaistukset). Heti hyökkäyksen loputtua vuoro vaihtuu ja toinen yrittää saada piston askel syöksyllä. Tahti kiihtyy ja perääntymisensä oikeassa suhteessa hyökkäyksen ulottuvuuteen ja nopeuteen mitoittanut pelaaja saa piston aikaiseksi. Piston synnyttyä aloitusvuoro vaihtuu. Pelataan esim. viiteen pistoon.
Nuorena on nopeuden vitsa väännettävä
Miekkailuvarusteet riisuttiin ja Parmaharjulla jo pariin otteeseen miekkailijoita urjeilufysiikan saloihin opastanut Reijo Heikkilä sai puheenvuoron. Reijolla on mm. 8 vuoden kokemus juoksulukion rehtorin tehtävistä.
Lyhyen pohjustuksen aikana selvisi, että nuorilla mm. askelnopeuden kehitys päättyy melko aikaisin, yleisesti jo n. 17-vuoden iässä. Miekkailussa nopeudella on melko tärkeä rooli, joten toivottavasti zorrot rekisteröivät asian, lanka palaa jo...
Teorian jälkeen siirryimme zorroille mieluisampaan opetustapaan, leikkimään!
Leikki 4. Jäämies!
Sama lähtöasetelma kuin leikissä "kuka pelkää mustaa miestä". Kun "kuka pelkää jäämiestä" huuto on kajahtanut, kaikki yrittävät juosta salin toiselle puolelle. Jos Jäämies koskee sinua, miekkailutakajalkasi jäätyy lattiaan kiinni ja jäät paikallesi Jäämiehen orjaksi.
Kun Jäämiestä pakeneva leikkijä tulee ulottuvillesi, voit yrittää jäädyttää hänet jos yllät syöksyllä koskettamaan pakenijaa. Kun kaikki ovat jäätyneet lattiaan kiinni, viimeisestä kiinni jääneestä tulee uusi Jäämies.
Leikki 5. Sudet ja Lampaat
Periaate on tuttu myös "peikkoleikin" nimellä. Salin koosta riippuen kahteen tai useampaan nurkkaan = luolaan asettuu SUSI. Muut menevät salin keskelle, he ovat LAMPAITA. Sudet lähtevät nappaamaan lampaita, kun susi koskee lammasta, tämän pitää seurata sutta niin nopesti kuin susi lampaasta kiinnipitäen lammasta vetää. Lammas jää vangiksi suden luolaan ja aloittaa siellä haarakyykky jumpan, että ehkä sitten suraavalla kerralla olisi kunnossa pakenemaan sutta. Lammas jatkaa jumppaliikettä niin kauan kuin lampaita on vapaalla jalalla. Susi joka nappasi eniten lampaita on Iso Paha Susi.
Lisäys: Jänisjuoksu
Oli jäädä yksi hyvä harjoite kertomatta, siihen pieni taustatarina: Kun halutaan tehdä kovia juoksutuloksia, kilpailuun palkataan joku hyvätasoinen juoksija "jänikseksi" vetämään esim. ennätystä yrittävää kilpailijaa kovaan loppuaikaan.
Tässä harjoitteessa leiriläiset pistettiin riviin salin takaviivalle. Silmät komennettiin kiinni ja Reijo käveli rivin takaa koskettaen matkalla yhden zorron selkää - tästä tuli juoksun "jänis". Ilmoitettiin kuuluvasti "jänikselle on palkka maksettu" - nyt muut tiesivät, että jänis oli valittu ja silmät sai avata.
Lähtö tapahtui siten, että jänis sai lähteä valitsemallaan hetkellä sinä aikana, kun Reijo laski viidestä alaspäin 5-4-3-2-1. Kun jänis pinkaisi juoksuun haluamallaan hetkellä, muut spurttasivat omalla juoksulinjallaan eteenpäin yrittäen ylittää kentän keskiviivan ennen jänistä.
Kuntopiiri
Liikkuvuusharjoituksena Reijo veti zorroille kuntopiirin. Suorituspisteitä oli viisi, joissa paneuduttiin takareisien venyvyyteen ja liikkuvuuteen, selän käyttöön nostoissa, kimmoisuuteen, lantion ja selän liikkuvuuteen sekä selkälihaksiin. Jälkeenpäin ajatellen oli harmi, että en tajunnut videoida liikkeitä, sillä niiden kuvaaminen kirjallisesti vaatisi aika pitkät rimpsut, joten pyytäkää näyttöjä leiriläisiltä ja vetäjiltä jos suoritusten koreografiat kiinnostavat.
Hei me VapaaMiekkaillaan!
Oli vapaamiekkailun aika. Sähköjohtojen vetelyn lomassa vedettiin taas päälle myös miekkailuvarusteet. Vapaamiekkailu toimitettiin kahden zorron joukkueissa viestiotteluna 20-pistoon. Kunnon joukkemiekkailun tapaan sarja eteni pistoissa järjestyksessä ensimmäinen pari viiteen pistoon, sitten 10:een, 15:sta ja ankkuripari 20:neen. Myös huudot ja puheet käytiin läpi, joista erityismaininta Jocken pitkälle versiolle hävinneen joukkueen kehumisesta ja hyvän kamppailun ylistyspuheesta.
Livistin taas katsomaan aika ajoin miten keittössä pärjätään. kokkiharjoittelijamme oli tällä aikaa loihtinut kokoon
Päivällinen = Kanarisotto + paljon jo mainittuja lisukkeita
Ruoka tuskin oli koskettanut vatsalaukkua, kun pallot jo viuhuivat oma-aloitteisesti salissa. Päätimmekin skipata asekorjausvinkit seuraavalle päivälle ja Niku siirtyi iltaohjelmassa suoraan pelien maailmaan.
Keittöapuri lähti päiväleiriläisemme Joonaksen matkassa kotiin, joten kun olin syöttönyt tiskikoneen kylläiseksi, salissa oli päästy hanskanryöstöön.
Illan pelitunti
Peli 5. Hanskanryöstö
Tällä kertaa pelattiin zorro zorroa vastaan. Kaikki aloittivat oma hanska pöksyistä pilkottaen. Jos sai napattua toisen hanskan, se tungettiin oman seuraksi versojen alle lärpättämään. Kukaan ei pudonnut pelistä, vaan pitämällä toisella kädellä seinästä kiinni, saattoi liikkua salin reunoja pitki ja yrittää napata hanskaa liian lähelle tulevilta pelaajilta. Useampi hanskaton pelaaja pystyi myös muodostamaan ketjun, kun vain laitimmainen kosketti seinää ja näin ketjun päässä oleva yli paremmin nappaamaan hanskaa pelikentältä.
Peli 6. Monta koppia
n. Kolmen hengen joukkueissa aina kaksi joukkuetta otteli toisiaan vastaan.
Hanskaa pitävä joukkue yritti kopitella pelivälinettä keskenään kymmenen kertaa ilman että vastustajat onnistuvat nappaamaan hanskan syöttöjen välillä.
Vuoro vaihtui kun hanska menetettiin tai se putosi lattialle. Hanska kädessä ei saanut liikua. Peli loppui kun toinen joukkue sai tehtyä kymmenen koppia.
Tsiigaa jäbä mikä kädenojennus! Kyllä nyt jää hanska tumppuun.
Peli 7. Heitä pallo ja juokse
Tehtiin kaksi joukkuetta jonoihin aloitusviivan taakse ja kummallekin joukkuelle annettiin pallo (meillä oli käytössämme 4 kilon kuntopallot). Saliin vedettiin maalarinteipistä rajaviiva salin keskelle. Peli etenee viestinä siten, että viestivuorossa oleva heittää, keilaa tai kuten neropattimme - potkaisevat (pallo siis oli toisaan neljän kilon kuntopallo - outs) pallon liikkeelle. Kun pallo ylittää rajaviivan, viestinviejät saavat lähteä juoksemaan pallon perään ja tuoda sen takaisin seuraavalle. Jos vuorossa olija lähtee ennen kuin pallo on ylittänyt rajaviivan, joukkue häviää heti. Jos kukaan ei sössi lähtöään, joukkue jonka ankkuri on ensi maalissa, voittaa.
Peli 8. Rapupallo
Ikäänkuin istumafutista. Pelaajat saivat liikkua vain omalla sektorillaan "rapuasennossa". Pelivälineenä oli kuntopallon kokoinen kengurupallo ja maaleina salin päädyt.
Zorro venyy ja paukkuu
Rankka päivä vaatii rankat venytykset. Porvoon Kumi ja Venytys eli Elvira ja Saara-Maija pistivät zorrojen lihahuoltoa laittaen. Varsin ansiokkaan venyttelyn jälkeen seurasi hieman poikkitaiteellista leikkimistä, jonka kuvaaminen kirjallisesti ei tee oikeutta sen hauskuudelle.
Ei voi venytää kun vielä naurattaa...
Leikki 6. "Caramba!!!!"
Leikissä on kolme "komentoa"
1. Caramaba! 2. Arriba! 3. Hondo! 4. Samba!
Leikkijät asettuvat piiriin ja aloittava leikkijä osoittaa haluamaansa kaveria molemmin käsin ja huudahtaa TUNTEELLA "Carmaba!" Kohde voi nyt reagoida kolmella tavalla: Hän voi lähettää signaalin eteenpäin kenelle tahansa osoittamalla tätä samoin molemmin käsin ja huudahtamalla "Caramba!". Tai hän voi lähettää signaalin jommalle kummalle vierressään seisovalle keinauttamalla lannettaan oikealla tai vasemalle ja lausumalla viehkosti "Arriba!". Tai hän voi torjua hänelle osoitetun signaalin pistämällä käsivartensa ristiin ja huudahtamalla "Hondo!".
Kun signaalit ovat jonkin aikaa singahdelleet leikkijältä toiselle, joku leikkijä voi huudahtaa "Samba!" Tällöin kaikki leikkijät vaihtavat paikkaa samban tahtiin (kaikki hyräilevät sambaa kolme kertaa "tyt tyt tyy, tyt tyt tytty dyy :D) ja kun uudet paikat on sambattu, paikan vaihtaja heittää taas signaalin eteenpäin.
Siis ihan hulvatonta touhua....
Leikki 7. Bussi tulee!
Lähes kaameinta, mitä suomalainen tietää on olla bussipysäkillä tuntemattomien kanssa. Kaikki katselevat kengäkärkiään ja löytävät mielenkiintoisia yksityiskohtia jalkakäytävän asfaltista. Leikkijät siis asettuvat piiriin ja välttelevät toistensa katseita. Kaikki kuitenkin ovat päättäneet ketä katsovat sillä sekunnilla, kun leikin johtaja lausuu "BUSSI TULEE !"Jos ketkään pelaajista eivät satu katsomaan toisiaan silmiin, pelinjohtaja jatkaa jaarittelua esim. sateesta ja ohikulkevista autoista ja tokaisee taas "BUSSI TULEE". Taas kaikki katsovat ennalta päättämäänsä pelaajaa ja jos jos kaksi pelaajaa sattuu katsomaan toisiaan silmiin, niin...sehän on ihan KAUHEAA!!! Suomalaiset kauhistuvat moista ja molemmat juoksevat kiljuen pakoon!!! Leikkiä jatketaan, kunnes kaikki ovat paenneet kiljuen pakoon, tai on enää kaksi leikkijää jäljellä:)
Saunaa ja makkaraa
Lauantai päättyi klassiseen yhdistelmään. Ensi käristimme itsemme ja sitten makkarat. Saunomisen jälkeen kaikki zorrot suuntasivat pientä tihkua uhmaten vaatimattomasti juhannuskokon tapaiselle iltanuotiollemme. Kun magarat oli vedetty huiviin jatkettiin vielä iltapalaa sisätiloissa ja otettiin pari erää silmämurhaajaa. Sitten olikin aika käpertyä hyvin ansaitulle yöpuulle.
Kansallinen kasvisruoka maistuu
Leiripäivä kaksi oli saatu pakettiin
Aamupäivän pelituokio
Jalkatyötuokion lopusta jäi yksi leikki kertomatta, vaan ei se haittaa, sillä zorrot halusivat lisää SUMOILUA.
Leikki 3. Sumotaistelu
Tarvitaan selvästi rajattu "sumoareena", me käytimme koripallokentän rajaviivoja, mitkä rajasivat mukavasti tasasivuisen neliön. Leikkijät jaetaan tasaisesti rajaviivojen taakse minne he asettuvat kädet puuskassa kyykkyyn. Leikin johtaja antaa merkin ja kaikki "sumot" pomppivat kyykyssä areenalle yrittäen horjuttaa muita sumoja pois tasapainosta. Koko ajan pitää olla kyykyssä ja jos yhtään koskee maahan muuten kuin jaloillaan tai astuu rajaviivalle tai sen yli, putoaa pois pelistä. Viimeinen pystyssä olija nimetään Mestarisumoksi!
Kolminkertaiseksi Sumomestariksi pomppi SaSän pieni ja vikkelä Ruut tönien pojat nakkikioskin taakse.
Sitten siirryttiin ohjelmassa pallopelien ihmeelliseen maailmaan.
Peli 1. Tumppusähly
Harvinaisen yksinkertainen peli, jossa sählyn maila vain korvataan miekkailuhanskalla. Pallo pitää siis saada maaliin hanskalla mätkien. Tekee gutaa selälle...
Peli 2. Kahden tuulen välissä
Tunnetaan myös nimellä "Kahden tulen välissä". Koska olin keittiössä, en nähnyt millaisen version Elvira ja Saara-Maija pelistä vetivät, mutta yksi versio on tällainen:
Rajattu alue jaetaan kahdeksi pelikentäksi. Kaksi joukkuetta asettuu omille kenttäpuoliskolleen ja lähettävät yhden pelaajan vastapuolen kentän taakse polttajaksi. Palloa heittämällä yritetään osua vastapuolen pelaajiin, jolloin osuman saanut pelaaja siirtyy polttajaksi. Joukkue, jonka pelaaja on jäänyt viimeiseksi pelikentälle, on voittaja.
Oleellista on, että pallo osuu poltettavaan suoraan, maan kautta osunutta palloa ei lasketa. Voidaan myös sopia voiko kopin ottamalla pelastua palamasta. On myös versioita, joissa pääosumia ei lasketa (turvallisuuspointti - ei kannata heittää päähän, kun siitä ei pala).
Peli 3. Ikuisuuspallo
Tunnetaan myös nimellä "Vapaapolttis". Taas samat sävelet sääntöjen suhteen, tästäkin voi olla muita versioita. Peliä voisi kuvata hipan ja polttopallon sekoitukseksi. Yksi pelaajista aloittaa heittäjänä, joka juoksee hakemaan pelinjohtaja kentälle heittämän pallon. Muut yrittävät juosta mahdollisimman kauas pallosta. Kun heittäjä saa pallon kiinni, muut pysähtyvät paikoilleen. Heittäjän osuessa pallolla toiseen leikkijään, tämä joutuu sivulle istumaan. Voidaan myös sopia, että ensimmäisellä putoamiskerralla pitää tehdä 10 punnerusta, toisella 10 vatsaliikettä jne. kuntopiirin tapaan. Takaisin peliin pääsee, kun joku pelaaja nappaa kopin, jolloin heittäjä palaa ja hänen polttama pelaaja tai pelaajat pääsevät takaisin peliin.
Peli päättyy jos joku onnistuu polttamaan kaikki.
Sitten mentiin syömään.
Lounas
Spagettia jauheliha-tomaattikastikkeessa, leipää ja levitettä, porkkana-, tomaatti- ja kurkkulohkoja, jääsalaattia, juustoraastetta, sivistäviä mausteita; pizzamauste, valkosipulirouhe, mustapippurirouhe, vesi, maito.
Uusi kalalaji: Zorropirjat jauhelihasoosin kimpussaMiekkailusäännöt ja maailman pienin miekkailualue
Vatsat pömpöttäen olikin hyvä pakottaa hieman verenkiertoa aivoihin, joten kokoonnuimme ex-tempore-lattiaan teipatun minimiekkailualueen ympärille (alueen pituus n. metri) kuulemaan miekkailusääntöjen ilosanomaa.
Niku kertoi ja kyseli zorroilta mm. punttien ja tulkkien merkityksestä, kärkiruuvien tärkeydestä, mitä tapahtuu erilaisissa alueen rajaviivan ylitystilanteissa, tuomarin tulkintaperusteita pistotapahtumassa, kun miekkailijat ohittavat toisensa. Hieman hilpeyttä aiheuttivat minialueella demostroidut tilanteet, kun Nikun kenkä vei puolet alueen pituudesta.
"Joukkeen tulialue alkaa käteni osoittamassa suunnassa olevasta männystä ja"...eiku - Niku opettaa miekkailusääntöjä
Jono-oppari
Miekkailuvaatteet puettiin päälle ensimmäisen kerran lauantaina puoli kahden maissa. Jatkossa pitääkin painottaa zorroleiriläisille sitä, että he harjoittelevat miekkailuvarusteiden pukemista ennen leiriä :D. Jää enemmän aikaa harjoittelulle.
Koska meillä oli upeasti neljä elävää pistotyynyä, jonot liikkuivat kuitenkin ripeästi joten saimme tarjolle jääneestä ajasta linjaharjoituksen kaikissa neljässä päälinjassa sekä puolustus- että hyökkäystarkoituksessa.
Erittäin lyhyt jono jono-opparilla - huomatkaa miekkailijalla varman päälle turvallinen "tuplahoususystem deluxe"Harjoitus 2. - linjat
Opettajien eteen muodostetaan neljä jonoa. Jono 1 harjoittelee sikstiväistön, jono 2 kvarttiväistön, jono 3 oktaavin ja jono kolme septiimin (anteeksi junttimainen ranskalaisten nimien kirjoitusasu).
Toisessa vaiheessa opettaja tekee kyseisen väistön tai/ja siihen väistöön päättyvän väistöyhdistelmän, jonka oppilas vältää ja päättää pistoon askeleella tai marssilla.
Tekniikkaharjoituksen lopuksi käytiin vielä
Peli 4. Askel-syöksy-peli
Pelissä pistoa saa yrittää vain askel syöksyllä. Miekkailijat asettuvat pareittain vastakkain, valittu miekkailija aloittaa tekemällä haluamansa pituisen askel-syöksy yhdistelmän, toinen saa perääntyä niin paljon kuin haluaa (alueen ylittämisestä normaalit rangaistukset). Heti hyökkäyksen loputtua vuoro vaihtuu ja toinen yrittää saada piston askel syöksyllä. Tahti kiihtyy ja perääntymisensä oikeassa suhteessa hyökkäyksen ulottuvuuteen ja nopeuteen mitoittanut pelaaja saa piston aikaiseksi. Piston synnyttyä aloitusvuoro vaihtuu. Pelataan esim. viiteen pistoon.
Askelsyöksypelissä oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita
Nuorena on nopeuden vitsa väännettävä
Miekkailuvarusteet riisuttiin ja Parmaharjulla jo pariin otteeseen miekkailijoita urjeilufysiikan saloihin opastanut Reijo Heikkilä sai puheenvuoron. Reijolla on mm. 8 vuoden kokemus juoksulukion rehtorin tehtävistä.Lyhyen pohjustuksen aikana selvisi, että nuorilla mm. askelnopeuden kehitys päättyy melko aikaisin, yleisesti jo n. 17-vuoden iässä. Miekkailussa nopeudella on melko tärkeä rooli, joten toivottavasti zorrot rekisteröivät asian, lanka palaa jo...
Teorian jälkeen siirryimme zorroille mieluisampaan opetustapaan, leikkimään!
Leikki 4. Jäämies!
Sama lähtöasetelma kuin leikissä "kuka pelkää mustaa miestä". Kun "kuka pelkää jäämiestä" huuto on kajahtanut, kaikki yrittävät juosta salin toiselle puolelle. Jos Jäämies koskee sinua, miekkailutakajalkasi jäätyy lattiaan kiinni ja jäät paikallesi Jäämiehen orjaksi.
Kun Jäämiestä pakeneva leikkijä tulee ulottuvillesi, voit yrittää jäädyttää hänet jos yllät syöksyllä koskettamaan pakenijaa. Kun kaikki ovat jäätyneet lattiaan kiinni, viimeisestä kiinni jääneestä tulee uusi Jäämies.
Leikki 5. Sudet ja Lampaat
Periaate on tuttu myös "peikkoleikin" nimellä. Salin koosta riippuen kahteen tai useampaan nurkkaan = luolaan asettuu SUSI. Muut menevät salin keskelle, he ovat LAMPAITA. Sudet lähtevät nappaamaan lampaita, kun susi koskee lammasta, tämän pitää seurata sutta niin nopesti kuin susi lampaasta kiinnipitäen lammasta vetää. Lammas jää vangiksi suden luolaan ja aloittaa siellä haarakyykky jumpan, että ehkä sitten suraavalla kerralla olisi kunnossa pakenemaan sutta. Lammas jatkaa jumppaliikettä niin kauan kuin lampaita on vapaalla jalalla. Susi joka nappasi eniten lampaita on Iso Paha Susi.
Lisäys: Jänisjuoksu
Oli jäädä yksi hyvä harjoite kertomatta, siihen pieni taustatarina: Kun halutaan tehdä kovia juoksutuloksia, kilpailuun palkataan joku hyvätasoinen juoksija "jänikseksi" vetämään esim. ennätystä yrittävää kilpailijaa kovaan loppuaikaan.
Tässä harjoitteessa leiriläiset pistettiin riviin salin takaviivalle. Silmät komennettiin kiinni ja Reijo käveli rivin takaa koskettaen matkalla yhden zorron selkää - tästä tuli juoksun "jänis". Ilmoitettiin kuuluvasti "jänikselle on palkka maksettu" - nyt muut tiesivät, että jänis oli valittu ja silmät sai avata.
Lähtö tapahtui siten, että jänis sai lähteä valitsemallaan hetkellä sinä aikana, kun Reijo laski viidestä alaspäin 5-4-3-2-1. Kun jänis pinkaisi juoksuun haluamallaan hetkellä, muut spurttasivat omalla juoksulinjallaan eteenpäin yrittäen ylittää kentän keskiviivan ennen jänistä.
Kuntopiiri
Liikkuvuusharjoituksena Reijo veti zorroille kuntopiirin. Suorituspisteitä oli viisi, joissa paneuduttiin takareisien venyvyyteen ja liikkuvuuteen, selän käyttöön nostoissa, kimmoisuuteen, lantion ja selän liikkuvuuteen sekä selkälihaksiin. Jälkeenpäin ajatellen oli harmi, että en tajunnut videoida liikkeitä, sillä niiden kuvaaminen kirjallisesti vaatisi aika pitkät rimpsut, joten pyytäkää näyttöjä leiriläisiltä ja vetäjiltä jos suoritusten koreografiat kiinnostavat.
Hei me VapaaMiekkaillaan!
Oli vapaamiekkailun aika. Sähköjohtojen vetelyn lomassa vedettiin taas päälle myös miekkailuvarusteet. Vapaamiekkailu toimitettiin kahden zorron joukkueissa viestiotteluna 20-pistoon. Kunnon joukkemiekkailun tapaan sarja eteni pistoissa järjestyksessä ensimmäinen pari viiteen pistoon, sitten 10:een, 15:sta ja ankkuripari 20:neen. Myös huudot ja puheet käytiin läpi, joista erityismaininta Jocken pitkälle versiolle hävinneen joukkueen kehumisesta ja hyvän kamppailun ylistyspuheesta.
Livistin taas katsomaan aika ajoin miten keittössä pärjätään. kokkiharjoittelijamme oli tällä aikaa loihtinut kokoon
Päivällinen = Kanarisotto + paljon jo mainittuja lisukkeita
Ruoka tuskin oli koskettanut vatsalaukkua, kun pallot jo viuhuivat oma-aloitteisesti salissa. Päätimmekin skipata asekorjausvinkit seuraavalle päivälle ja Niku siirtyi iltaohjelmassa suoraan pelien maailmaan.
Keittöapuri lähti päiväleiriläisemme Joonaksen matkassa kotiin, joten kun olin syöttönyt tiskikoneen kylläiseksi, salissa oli päästy hanskanryöstöön.
Illan pelitunti
Peli 5. Hanskanryöstö
Tällä kertaa pelattiin zorro zorroa vastaan. Kaikki aloittivat oma hanska pöksyistä pilkottaen. Jos sai napattua toisen hanskan, se tungettiin oman seuraksi versojen alle lärpättämään. Kukaan ei pudonnut pelistä, vaan pitämällä toisella kädellä seinästä kiinni, saattoi liikkua salin reunoja pitki ja yrittää napata hanskaa liian lähelle tulevilta pelaajilta. Useampi hanskaton pelaaja pystyi myös muodostamaan ketjun, kun vain laitimmainen kosketti seinää ja näin ketjun päässä oleva yli paremmin nappaamaan hanskaa pelikentältä.
Peli 6. Monta koppia
n. Kolmen hengen joukkueissa aina kaksi joukkuetta otteli toisiaan vastaan.
Hanskaa pitävä joukkue yritti kopitella pelivälinettä keskenään kymmenen kertaa ilman että vastustajat onnistuvat nappaamaan hanskan syöttöjen välillä.
Vuoro vaihtui kun hanska menetettiin tai se putosi lattialle. Hanska kädessä ei saanut liikua. Peli loppui kun toinen joukkue sai tehtyä kymmenen koppia.
Tsiigaa jäbä mikä kädenojennus! Kyllä nyt jää hanska tumppuun.Peli 7. Heitä pallo ja juokse
Tehtiin kaksi joukkuetta jonoihin aloitusviivan taakse ja kummallekin joukkuelle annettiin pallo (meillä oli käytössämme 4 kilon kuntopallot). Saliin vedettiin maalarinteipistä rajaviiva salin keskelle. Peli etenee viestinä siten, että viestivuorossa oleva heittää, keilaa tai kuten neropattimme - potkaisevat (pallo siis oli toisaan neljän kilon kuntopallo - outs) pallon liikkeelle. Kun pallo ylittää rajaviivan, viestinviejät saavat lähteä juoksemaan pallon perään ja tuoda sen takaisin seuraavalle. Jos vuorossa olija lähtee ennen kuin pallo on ylittänyt rajaviivan, joukkue häviää heti. Jos kukaan ei sössi lähtöään, joukkue jonka ankkuri on ensi maalissa, voittaa.
Peli 8. Rapupallo
Ikäänkuin istumafutista. Pelaajat saivat liikkua vain omalla sektorillaan "rapuasennossa". Pelivälineenä oli kuntopallon kokoinen kengurupallo ja maaleina salin päädyt.
Zorro venyy ja paukkuu
Rankka päivä vaatii rankat venytykset. Porvoon Kumi ja Venytys eli Elvira ja Saara-Maija pistivät zorrojen lihahuoltoa laittaen. Varsin ansiokkaan venyttelyn jälkeen seurasi hieman poikkitaiteellista leikkimistä, jonka kuvaaminen kirjallisesti ei tee oikeutta sen hauskuudelle.
Ei voi venytää kun vielä naurattaa...Leikki 6. "Caramba!!!!"
Leikissä on kolme "komentoa"
1. Caramaba! 2. Arriba! 3. Hondo! 4. Samba!
Leikkijät asettuvat piiriin ja aloittava leikkijä osoittaa haluamaansa kaveria molemmin käsin ja huudahtaa TUNTEELLA "Carmaba!" Kohde voi nyt reagoida kolmella tavalla: Hän voi lähettää signaalin eteenpäin kenelle tahansa osoittamalla tätä samoin molemmin käsin ja huudahtamalla "Caramba!". Tai hän voi lähettää signaalin jommalle kummalle vierressään seisovalle keinauttamalla lannettaan oikealla tai vasemalle ja lausumalla viehkosti "Arriba!". Tai hän voi torjua hänelle osoitetun signaalin pistämällä käsivartensa ristiin ja huudahtamalla "Hondo!".
Kun signaalit ovat jonkin aikaa singahdelleet leikkijältä toiselle, joku leikkijä voi huudahtaa "Samba!" Tällöin kaikki leikkijät vaihtavat paikkaa samban tahtiin (kaikki hyräilevät sambaa kolme kertaa "tyt tyt tyy, tyt tyt tytty dyy :D) ja kun uudet paikat on sambattu, paikan vaihtaja heittää taas signaalin eteenpäin.
Siis ihan hulvatonta touhua....
Leikki 7. Bussi tulee!
Lähes kaameinta, mitä suomalainen tietää on olla bussipysäkillä tuntemattomien kanssa. Kaikki katselevat kengäkärkiään ja löytävät mielenkiintoisia yksityiskohtia jalkakäytävän asfaltista. Leikkijät siis asettuvat piiriin ja välttelevät toistensa katseita. Kaikki kuitenkin ovat päättäneet ketä katsovat sillä sekunnilla, kun leikin johtaja lausuu "BUSSI TULEE !"Jos ketkään pelaajista eivät satu katsomaan toisiaan silmiin, pelinjohtaja jatkaa jaarittelua esim. sateesta ja ohikulkevista autoista ja tokaisee taas "BUSSI TULEE". Taas kaikki katsovat ennalta päättämäänsä pelaajaa ja jos jos kaksi pelaajaa sattuu katsomaan toisiaan silmiin, niin...sehän on ihan KAUHEAA!!! Suomalaiset kauhistuvat moista ja molemmat juoksevat kiljuen pakoon!!! Leikkiä jatketaan, kunnes kaikki ovat paenneet kiljuen pakoon, tai on enää kaksi leikkijää jäljellä:)
Saunaa ja makkaraa
Lauantai päättyi klassiseen yhdistelmään. Ensi käristimme itsemme ja sitten makkarat. Saunomisen jälkeen kaikki zorrot suuntasivat pientä tihkua uhmaten vaatimattomasti juhannuskokon tapaiselle iltanuotiollemme. Kun magarat oli vedetty huiviin jatkettiin vielä iltapalaa sisätiloissa ja otettiin pari erää silmämurhaajaa. Sitten olikin aika käpertyä hyvin ansaitulle yöpuulle.
Aito magararoihu
Kansallinen kasvisruoka maistuu Leiripäivä kaksi oli saatu pakettiin
tiistai 6. lokakuuta 2009
Toinen Zorroleiripäivä alkaa
Herätys, on hyvä zorropäivä tänään!
Kuhina makuupusseiseissa alkoi jo hyvän aikaa ennen virallista herätysaikaa, joten aikaistin puhelimeni piippausta puolella tunnilla. Ylös ja aamusuihkuun. Kun palasin takaisin saliin oli tapahtunut Ihme, jota en viikonloppuisin kotona näe ennen puolta päivää - lapset olivat kärppänä jalkeilla.Mäkitornin valloitus
Sää suosi meitä, joten aamulenkki aloitettiin reippaalla raajojen herättelyllä. Kun kädet ja koivet olivat saaneet Nikun vetämän aamujumpan, kipusimme legendaarisia Paramaharjun puisia, aamukuuranliukastamia, huojuvia, niitä-mitä-nyt-oli-jäljellä-kun-suurin-osa-oli-jo-lahonnut mäkitorniportaita. No joo, kun ne Nikun kerran kestivät, niin ehkä ne eivät olleet i h a n niiiin lahoja...
Aamujumpassa on tärkeintä, että kaikki tehdään samassa rytmissä...
...tai ainakin se oli hyvä idea...
Tosiasiassa. Kun varovasti nousimme kohtuu-jyrkkää mäkeä ylös, muutama lapsonen voitti pelkonsa ja korkean paikan kammostus helpotti turvallisen saattoporukan helmassa. Ylhäällä maisema palkitsi ponnistukset. Miekkailukin on omien rajojen voittamista sekä rikkomista, eikä ilman sitä ole palkintoja tarjolla. Ehkä joku hokasi asiayhteyden.
Alas päästyämme vielä tempaisimme pikku lenkin ennen aamiaiselle siirtymistä.
Mäkitornin portaat; level one.
Puolessa välissä mäkeä
Ja katsojatornin huipulla on hyvä sanoa muikku!
Leiripaikka puluperspektiivistä
Leiripaikka puluperspektiivistäMenu: Aamupala
Vaaleita ja tummia muroja, leipää ja leikkeleitä: keittokinkkua, metvuurstia, lauantaimakkaraa, oltermannia. Sämpylöitä. Ykkös-maitoa, laktoositonta maitojuomaa, kahta jugurttia, kahvi+tee. Viheriät: salaattia, tomaattia, kurkkua ja paprikaa. Keitettyjä munia.
Ensimmäinen urheiluosa, jalkatyö ja koipien koordinaatio
Juttu luisti ja aamupala maistui niin makeasti, että aikataulu venyi ja paukkui heti kättelyssä. Koska emme lähteneet matkaan kiire kainalossa, homma toimi omalla painollaan ja verskat&vermeet oli saatu päälle n. puoli tuntia paperiaikataulusta myöhässä.Jalkatyöpuolituntiseksi typistynyt tunti sisälsi oikeastaan vain yhden oleellisen asian. Yritin osoittaa zorroille, että keskivartalon hallinta on jalkatyön kulmakiviä.
Seuraava setti ei välttis ole ihan sama mitä teimme, mutta periaate on sama. Aloitetaan lyhyellä koreografialla, johon lisätään pala palalta lisää pituutta.
Harjoitus 1) Askellussarja
osa A) Aloita driplaamalla – nopeaa päkiöillä liikkumista paikallaan – sitten ota kolme nopeaa ja pientä askelta eteenpäin – driplaa taas – jatka eteenpäin kunnes sali loppuu, vaihda suuntaa ja tee sama taaksepäin.
osa B) tee sarja kuten yllä, mutta lisää kolmen askeleen jälkeen selkeä pysähdys. Varoasennossa vie takajalka taakse ikäänkuin olisit ottamassa askelta taakse, mutta siirrät vain vähän painoa päkiälle ja vedät takajalan nopeasti takaisin. Pidä sama osa mukana kun muutat askelluksen suuntaa taaksepäin.
osa C) tee sarja kuten yllä, mutta: tuotuasi taaksepäin viety takajalka takaisin varoasentoon, kallista varoasentosi lantiosta lähtien, jalat maassa pitäen, hartialinja hallitusti niin paljon eteenpäin, että joudut nopeasti heilauttamaan molemmat jalat eteenpäin takaisin varoasentoon. Liike taaksepäin samassa järjetyksessä.
osa D) tee sarja kuten yllä, mutta lisää kallistuksen jälkeen sarjaa askelhyppy, muista etujalkan potkaisu ja se, että jalat tulevat varoasennossa maahan yhtä aikaa. Taaksepäin mentäessä potkaiset hypyn tietysti takajalka edellä.
osa E) tee sarja kuten yllä, mutta askelhypyn jälkeen pyörähdä nopeasti 180 astetta – siis pyörähdä, yritä pitää pää mahdollisuuksien mukaan varoasennon tasolla ilman ylöspäin hyppäämistä – pyörähdyksen jälkeen katseesi on tulosuuntaan. Jatka sarjaa taaksepäin liikkuen, kun sarja loppuu, teet uuden pyörähdyksen ja sarja jatkuu eteenpäin jne.
Tässä vaiheessa kello oli 11 toisena leiripäivänä. Elvira ja Saara-Maija ottivat ohjat käsiinsä aamun pelituokion merkeissä, minä siirryin keittiöön katsomaan miten Taila ”Teemun pikkusisko” Seeve, pärjäsi lounaan valmisteluissa. Lounaaksi oli luvassa spagettia Bolognese.
Zorroleiri jatkuu...
...lauantain ohjelmakohdasta "aamun pelituokio"...
sunnuntai 4. lokakuuta 2009
Zorroleiri Parmanharjulla 2.-4.10.2009 - Nigh One
Tästä se lähtee.
Kaksi A4-sivua vaimon tekemää ostoslistaa ja kaksi ostoskärryä. Olen valmis iskemään kiilaa ruokakaupan tihenevään perjantaitunnelmaan... Noin tunnin kuluttua kärryt pullistelevat leirimuonaa ja kuljetusapu jo tuossa soittikin, meinaanko ostaa koko kaupan tyhjäksi. Ahdamme saaliin pariinkymmeneen kauppakasiin ja kurvaamme tavarat Turun Miekkailijoiden salin jääkaappiin odottamaan illan kuljetusta.Osa TMÅF-Jalkatyöryhmän hikipisaroista uhratiin Zorroleirin alttarille, ei tunnu missään :)
Jalkatyön jälkeinen perusjumppa
Perjantain jalkatyöryhmää nakitetaan kantamaan leirikamat iskuetäisyydelle tulevaa kuljetusta ajatellen. Pitää oikein nimeltä mainita Karrin suoritus. Mitä nyt jätkä voi painaa - ehkä 45 kiloa - kantoi kuitenkin ainakin 2o kiloisen kelalaatikon yksinään. Tein saman päätepysäkillä perässä ja kiroilin laatikon painoa :)Zorrot saapuvat
Perjantai-illan hämärtyessä ensimmäinen autolastillinen zorroja saapui Liedon Parman leirikeskuksen pihaan.Näytä suurempi kartta
Asiaankuuluvassa järjestyksessä; ensin Saimaan Säilien neljän hengen ryhmä Ruut, Saska, Niilo ja Juho, sitten Tapanilan Erän Vilma ja Nikun johdolla autollinen HFMläisiä- Jocke, Benjamin & Mikael. TMÅFfin Eemelin kurvatessa isänsä kyydissä pihaan, mukana seurasivat juna-asemalta poimitut Porvoon tehotytöt Elvira ja Saara-Maija.
Kuten alkuasukkaille sopii, loput turkulaiset valuvat paikalle seiskan pintaan, Mikkilän "identtiset kaksoset" Inka & Max ja vielä kun Olli saapui, niin tiimimme oli valmis toimintaan!
Ensimmäinen tehtävä; tee yöpuu! Kukin kantoi alakerrasta patjan reviirilleen sekä levitti riittävästi varusteitaan patjan ympäristöön. Tässä minä nukun!
Näin rauhalliselta patjarivistö näyttää, mutta kun katsot lähempää...
...niin siellähän pelataan jo rahasta !!! XDXD
Tutustumisilta
Koossa oli kaksitoista leiriläistä, neljä vetäjää ja mieluisana yllätyksenä "idän jätti" Saimaan Säilien Ilari päätti jäädä seuraksemme. Alku vaikutti lupaavalta, ainakaan vetäjäpulaan tämä leiri ei tulisi kaatumaan.Aloitimme toisiimme tutustumisen perinteisesti nimitarrojen pistämisellä leiriläisten rintaan, mutta kuten zorrotyyliin kuuluu, eihän sitä nyt noin vain tehdä...
Leikki 1. Nimihippa
Ensin kysytään millä nimellä kukin haluaa itseään kutsuttavan. Kirjoitetaan leiriläisten lempinimet tarroille (käytimme tavallista 24-jakoista konttorin osoitetarra-arkkia). Leikin aloittaja ottaa yhden nimitarran käteensä ja huutaa nimen kuuluvasti. Nimetty lähtee juoksemaan karkuun ja huutaja yrittää saada läpättyä nimitarran kiinni pakenijaan. Kun tarra saadaan kiinni hippa menee tarra-arkin luo, ottaa sieltä pelaajan nimen, jota ei (mahdollisuuksien mukaan) tunne, huutaa nimen, nimetty juoksee karkuun, etc.
Leikki 2. Nimimuistipeli
Kaikkien nimet kirjoitetaan KAHTEEN LAPPUUN ( kääntöpuolelle ei saa tulla mitään merkkejä kirjoituksesta, me käytimme A4 kokoisia korttipapereita, joista tussi ei mene läpi). Ryhmä jaetaan kahtia. Nimilaput levitetään muistipelin tapaan mahdollisimman symmetriseen muotoon lattialle. Aloittavan ryhmän jäsen kääntää kaksi nimilappua. Jos ne ovat eri nimet, mitään ei tapahdu, jos nimet ovat samat, mutta oman joukkueen nimet, mitään ei tapahdu. Mutta jos nimet ovat TOISEN JOUKKUEEN kaksi samaa nimeä, oikein arvanneen joukkueen kaikki jäsenet yrittävät hipata nimetyn vastajoukkuueen henkilön 10 sekunnin sisällä (voi olla lyhyempikin aika) ja hänen joukkuekaverinsa taas yrittävät estää hippamista parhaansa mukaan. (Zorrot keksivät nopeasti, että makuupatjoista saa aikaan hyviä esteitä!).
Tärkeintä on, että syntyy kauhea säpinä ja porukoista syntyy isoja kasoja aina kun kaksi oikeaa nimilappua kääntyy ympäri :)
Iltapala ja miekkailutietokilpailu
Koska oli perjantai, oli tietysti pizzaperjantai...mainonta jääköön tähän, koska sponssia ei ole saatu...mutta kun kerran aloitin, niin fiksut zorrot tietysti kyselivät iltapalaan perustuen, että onko aamianen sitten pikaruokajatkumoa seuraten Heseltä. Eipä ollut, nyt toisin mennään jo asioiden edelle.Melkein kotitekoisen pizzaelämyksen jälkeen kiristimme nuorison aivolihakset äärinmilleen miekkailu"tieto"kilpailun kysymyspatteristolla. "Mitkä ovat miekkailun kolme aselajia" (Nikun vinkki - "pioneerit on väärä vastaus!") "Mikä on kalvan terän maksimipituus""Milloin kalpa oli ensimmäistä kertaa mukana Olympialaisissa?""Mainitse Suomen Miekkailuliiton jäsenseurat - 1.piste/seura""Luettele mahdollisimman monta miekkasankaria - Zorroa ei lasketa" - viimeisen kysymyksen saatteleman Star Wars-tietouden saattelemina (elokuvasarjasta irtoaa tosi monta miekkasankaria) voiton vei joukkue nimeltä "Kännykkä" kalat, (nimi osin sensuroitu) öö-noh, mutta eikös me jo varoitettu teitä kun valitsitte sen nimen...?
Kun zorrot oli buustattu täyteen miekkailun yleissivitystä, heidät oli helppo jallittaa nukkumaan. Mikään ei väsytä kouluikäistä paremmin kuin vuosiluvut. Toden totta, ensimmäisen illan nukutus menikin helpommin kuin olisi kuvitellutkaan. Mutta. Iloitsimmeko liian aikaisin...
Zorroblogi jatkuu...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)