Tilastotietoa Olympialaisista

Olen kovin kökkö kaikesta kovasta miekkailutietämyksestä, joten senkin vuoksi tämä taulukko yllätti minut. Vasemmalta oikealle: sija: Maa: Kulta: Hopea: Pronssi: Yhteensä

1  Italie Italie  45  38  31  114
2  France France  41  40  34  115
3  Hongrie Hongrie  34  22  26  82
4  URSS Union soviétique  18  15  16  49
5  Russie Russie  9  2  5  16
6  Allemagne de l'Est RDA  7  8  1  16
7  Allemagne Allemagne  6  7  10  23
8   Cuba  5  5  6  16
9  Pologne Pologne  4  9  9  22
10  Roumanie Roumanie  3  4  7  14

lista on peräisin Racing Club de Francen Wikipedia sivuilta, tiedä sitten milloin niitä on päivitetty, ainakin jenkkien säilämenestys puuttuu ja jne. Merkillepantavaa on, että lajimme on ihan länsimaisessa kulttuurissa menestystä saanut - jopa dominoiva - urhelulaji. Suomi = Länsimaa -ok?
Asia liittyy elämäni ainoaan Maailman Cup matkaan ( nykyäänhän junnut laukkaavat niissä ammatinvalintasyistä koko ajan) jolloin pääsimme piipahtamaan RCF:n salilla matkallamme. Siitä ehkä siten myöhemmin.

Ja PS. Kökkö olen myös toistaiseksi html jutuissa, siksi taulukko hyppelee, silti - olen tuostakin suorituksesta jo aika ylpeä itsestäni :D

Henkinen vahvuus tekee voittajan

Kun poikani Teemu lensi Rovigon kadetti-EM kisoihin, hän kuvitteli mielessään kuinka hienoa olisi voittaa Euroopan Mestaruus. Hän loi mielessään otteluita, jotka voitaisi tiukankin paikan tullen - kausi oli siihen asti nimittäin opettanut, että kun voitto häämöttää, silloin alkavat vastoinkäymiset. Jos haluat fiilistellä Suomen vielä kirjoitushetkellä kultaisimman miekkailumuiston parissa kurkkaa Miekkailuliiton keskustelupalstalle kirjoittaamaani juttua TÄSTÄ.

Voittajan tärkeät ominaisuudet
Taidan tehdä tylsän listan, voitte sitten lisätä omia ehdotuksianne

1) Luota mahdollisuuksiisi kaikissa tilanteissa - tätähän me yritimme simuloida lapsosten kanssa eilen. Viisi sekuntia on järjettömän pitkä aika miekkailussa.
2) Kunnioita vastustajaasi, älä pelkää. Etenkin tyttöjen kanssa (sori tytöt) tulee välillä fiilis, että kunnioittaminen menee vähän överiksi. Olenko väärässä? Lohdutukseksi seuraava kohta:
3) Älä ole ylimielinen. Tämähän on kohta kuin Raamatusta...You shall not..mutta tämä onkin synti. Oikeasti. Ja viitaten edelliseen kohtaan tähän syyllistyvät junnupojat. Että parantamisen varaa on.
4) Keskity olennaiseen ja anna tuomarin hoitaa hommansa. Voittaja käyttää energiansa keskittymiseen. Muistan elävästi erään ottelun, jossa taistelin itseni tappioasemasta rinnalle. Painostin kaverin tarkoituksella takaviivalle ja sain sieltä hyvin pistoja. Kannatusjoukot alkoivat huudella vastustajalle varoituksia takaviivasta. Tuomari ei reagoinut. Oma pinna paloi ja huomautin, että takaviivasta ei saa varoittaa.
Hyvä juttu: Tuomari tosiaan huomautti, että huutelu on kiellettyä.
Huono juttu: Vaivalla hankkimani taktinen etu ja fokus poksahtivat kuin saippuakupla enkä enää onnistunut tempossa kuten aiemmin. Pyrrhoksen "voitto".
5) Elekieli, bodylanguage, fiilistely, miten sen kukin haluaa ilmaista. Tämä jos mikä menee mie-tykkään-osastolle. Tärkeää on, että tunnistat mitä viestit ja jos mahdollista, hallitset sen.
Suomessa miekkailu on sisäpiirin piirileikki ilman yleisöä, vaan toisin on maailmalla. Miekkailu on hieno yleisölaji, jossa kannustuksen volyymi voi nousta maasta riippuen suomalaisen lätkätunnelman tasolle. Vinkki, Yleisö EI tykkää a) luuserityylistä (dissataan vastustajaa) b) luuserityylistä (ollaan niin vihaisia omille virheilleen että) c) luuserityylistä (ei huomioida yleisöä). Arvaus. Yleisö TYKKÄÄ a) hymystä b) yleisön huomioimisesta c) vastustajan urheiluhenkisestä kohtelusta.

Tukholmassa kisaturismitilaus miekkailulle

Ohessa (parjaamani Youtube - no on siellä paljon hyvääkin) opetusvideo henkisen vahvuuden merkityksestä miekkailussa. Etsi sieltä kohdat 1-5. Opena toimiin Pavel Kolobkov ,jos et jaksa klikata linkkiä, niin hanki sitten itse Mitali Miekkailussa Viisistä OLYMPIALAISISTA.

Keskiviikkotreenit

Gzii - tajusin tänään, että tässähän voin pitää omaa "harjoituspäiväkirjaani"

Samalla näistä on toivottavasti hyötyä Katalle, Nellille, Elenalle, Rasselle ja Antille, kun he ensi syksynä jatkavat vastuun raskaan taakan kantamista omista ryhmistään.

16:50 - 17:30 Teemun oppari - tosi yksinkertaisia juttuja, hyvä meininki, ei tapeltu yhtään.

17:30 - 17:35 Teinit pöllivät normaalin viisi minuuttia löpinöihinsä, ensin oli tarkoitus pitää alkujuoksutus leikkimielisesti, mutta porukka hupeni sosiaalisen osuuden jälkeen lukemaan koeviikolle ja vaihdoin suunnitelmaa.

17:35 - 17:50 aluverryttely,
- parin kanssa juoksu edestakaisin, vuoron perään toinen muuttaa juoksun suuntaa, toinen seuraa, pientä tikittävää askelta, pysähdyksiä, hidastuksia, yritetään saada toinen arvaamaan suunnanmuutos väärin.
- jalannostoaskellukset: eteenpäin: polven aitajuoksunosto, polvi rintaan. Taaksepäin kävely: kantapää persuksiin, venytetty askel taakse.
- intervallijuoksu salin ympäri (pieni sali) 10 kierrosta vauhtia kolmessa vaiheessa nostaen, lopussa kybällä, kävelyä kunnes pulssi tasaantuu, viisi kierrosta vauhtia kiihdyttäen, kävelyä kunnes pulssi tasaantuu.
- porukka kahteen joukkuesseen: viivajuoksuviesti kaksi kierrosta (Teemu ei edes yrittänyt - lo-ho-ho-hooser, meidän joukkue hävisi :( )
- venyttely : Santeri Kirjosen nimi mainitaan tässä, koska hän lintsasi, mutta itselleensähän siinä vain hallaa tekee.

17:50 - 18:00 Jalkatyö: askellusta varoasennossa salia edestakaisin: tasaisesti, rytmiä muuttamalla, eteenpäin kaksi viivan väliä, yksi viivanväli takaisin, parin kanssa: vetäjä liikkuu edes-takaisin, v. tekee syöksyn taaksepäin liikkeestä, pari syöksyy imutempossa kun vetäjä nousee varoasentoon. Flessi: askelluksesta taputussignaalista, askelluksesta OIKEA käsi ylös = flessi, vasen käsi ylös EI MITÄÄN (molemmat kädet ylös - ei mitään koska vasen käsi on ylhäällä).

18:00 - 18:30 Vesi&Vetkuttelutauko, pariharjoittelu, tänään Menu tarjosi:
A= vetäjä, B =seuraaja, kun sarjaa on tehty sovittu määrä/kertaa salia edes takaisin/tmv mitta, vuoro vaihtuu.

1) A: askelia taakse, stop, B: askel pisto rintaan, askel taakse A: askel pisto rintaan, taaksepäin asekellus jatkuu rullaten.
2) Sama askellus kuin yllä, askel piston sijaan syöksy.
3) Sama askellus kuin 1) pistot kvartti-sidonnan kautta
4) kuin 3) pistot sikstin kautta
5 + 6) kuin 3 ja 4 mutta syöksyllä.
7) A: askelia taakse, terä ylös B: Linja kiinni sikstillä A: Kun linja on kunnolla kiinni, terän vapautus oktaaviin, askel taakse B: Syöksypisto oktaavilla.
8) A: askelia taakse, kontrasiksi B: degasee ja flessi

18:00 - 19:00 teemamiekkailu
- pistohinnoittelu: ottelu 10 pistoon: käsi 3 pistettä, muut pistot 1 piste
- takaviivalla miekkailu, toinen aloittaa aina piston jälkeen takaviiva jalkojen välissä, ottelu viiteen ja sen jälkeen toisen vuoro aloittaa miekkailu takaviivalta.
- viimeiset 5 sekuntia: vuoron perään toisen on pakko saada oma pisto voittaakseen "ottelun", piston tekemiseen on viisi sekunttia aikaa, valmentaja toimii kellokallena (normaalit komennot pret - allez ja halt kun 5-sekkaa on ohi), otellaan kymmeneen voitettuun "otteluun". Tuplapistosta voitaa se, joka oli "johdossa" kun "viimeiset" viisi sekuntia alkoivat.

Että sellaiset olivat syyskauden viimeiset junnutreenit Turun Miekkailijoiden salilla 2009.

Loistava jalkatyövideo

- voipi olla, että katselu vaatii Facebookkiin kirjautumisen.

Tämä on kuitenkin sen vaivan arvoista. Riippumatta aselajistasi, samassa paketissa on kaikki olellinen mitä alkeis- ja vähän kehittyneempäänkin jalkatyöharjoitteluun tarvitset.

Unohda Youtuben merdesontiasivideot - luota ranskalaiseen laatuun :D

Liity armeejaan part kaksi

Vas.Asemestari Matti Huhtala (15.11.1940 - 11.1.2009), edessä Ltn Jussi Nuutila, takana kadetti Mikko Salminen, vääpeli Jyrki Lohi, alikersantti Jarmo"Jappe" Hirvonen, sissikuli/alokas Tero Hakkarainen, pioneerikuli/alokas Jouni Paattakainen, yli Ltn Seppo Lauhio, ryynärikuli/alokas Petri Niva, wanhempi Winter, major/överstelöjtnant Butti Ericsson ja piippuhyllyllä kurkkivat herra vääpeli! Jussi Pelli ja meidän Risto nuorena ja nättinä.

23. - 26.3. 1982 pidimme Suomen miekkailulippua korkealla Sotilasurheiluliiton PM-kisoissa Norjassa, Gardemoenin lentotukikohdassa. Kruunu piti pojistaan huolta ja matka tehtiin tyylikkäästi Ilmavoimien kyydillä. Matkasta jäi mieleen äkäinen nousu. Fokkeri kiipesi taivaalle kahden metrin kiidon jälkeen 180 asteen kulmassa. No en liioittele!

Kuljetus on saapunut. Kapitulieetti koneeseen, kulit Fordin lavalle!

Mikä tyypillistä, kisoista en muista paljonkaan, mutta pari muuta juttua jäi mieleen.

T) Tukkamuoti! Finska armeeja tukkatyyli oli niukka, jos ollenkaan. Svenska armeeja tukkatyyli oli runsas, jopa leikittelevän hippimäinen.

R) Ruoka! Vekaranjärven Catering-palvelut kalpenivat pahasti norjalaisen pitopöydän edessä. Ensin luulimme nauttivamme urheilijoille etuoikeudella katettua seisovaa buffettia, mutta kun aamuin, lounain, päivällisin ja illallisin seuranamme oli paikallisen varuskunnan pitkätukkia = alokkaita, niin pakko oli uskoa, että Pohjolan öljysheikeillä oli jo tuolloin paremmat pöperöt pöydässä kuin Venäjän rajavahdeilla.

B) Banketti! Kun kisat oli hyvässä järjestyksessä käyty läpi, kuivat puheet kuunneltu, ryhdikkäästi paikkallaan istuttu, aukesi armeejan baari! Koko reissun aikana ei puhua pukahdettu ruotsia. Mutta baaritiskillä Vintterkriget ja varusmieskoulutuksen ankaruus selvisivät sveduille liikeradoiltaan laaja-alaisella bodilänkvisillä tuettuna!

No mutta miekkailtiinpa myös:

Barvestad (Ltn) oli ja on sen verran pitkä kaveri, että Jussi päätti ratkaista pituusetuongelman käymällä suoraan iholle - ja vähän yli.

Tässäkin luutnantti Barvestad vasemalla, tiedä sitten kumpi teki ratkaisevan piston koska Jonakin on sen näköinen että ottelu on ohi. Huomionarvoista kuitenkin on upea toimitsijaladyjen rivistö!

Hieman silmänruokaa naisille esittää Jussi "The Body" Pelli eivätkä komistukset Jona Paattakainen ja Mikko Salminen jää jälkeen mr. Miekkailukisan palkintoja jaettaessa. Suomen ykkösnyrkki haki joukkuehopeaa ja Mikko henkilökohtaisen hopean.
Kakkosjoukkeessa miekkailivat Oy Lkv vääpeli Jyrki Lohi Ab, Bubi ja Rippe joukkepronssin arvoisesti.
Viihdeorkesterissa...siis kolmosjoukkueessa, norjalaiseen kulttuuriin, naiskauneuteen ja vapaa-ajanviettomahdollisuuksiin tutustuivat Jussi, Matti, Jappe ja joku nenänkaivaja. Kuudes sija joukkuekilpailussa todettiin saavutetuksi tavoitteeksi kun se oli plakkarissa.

Viralliset tulokset Norjasta ja kotimaan kisoista

Näe maailmaa, kohtaa uusia kulttuureja, liity armeijaan! Part one...

Sotilaspassi on jossain varmassa paikassa.

Piti nimittäin varmistaa että olihan se v. 1981 kun intin kävin. Tieto on nimittäin relevantti näiden upeiden kuvien takia! Olen 99,14% varma, että taistelut on käyty ihq ekalla komennuskeikallani Turussa.

Inttiosuus meni jotenkin näin: Alokkaat saapuvat Vekaranjärvelle. Alokkaat riviin. Hakkarainen huudetaan rivistä. Sotilasmestari antaa tiedoksi, että heti seuraavana viikonloppuna on Suomen Armeijan Edustuskeikka miekkailukilpailuihin Suomen Turkuun. Muut ovat katkeria. Hakkarainen on iloinen. Kaiken muun hyvän lisäksi taisin vielä tienata kuntsaria noista kekkereistä.
















Etsi kuvasta omaan eräänsä keskittyvä florettimiekkailija jolla on hiuksia...ay caramba!

Sitten jotain hämmentävää. Luulen että moni meistä elegantisti harmaantuneista leijonista/tiikereistä/mit näi suurpetoi ny onkka/ muistellee nuoruutensa miekkailutyyliä leijonamaiseksi/tiikerimäiseksi/mit näi luulotautissii onkka.




Veikaan että sukat nilkoissa pistävä vinojalkainen kaveri vasemmalla olen minä :D Ja kyykkijän maskissa on kirjaimet YM, joten pahoin pelkään että Herra Niva se siinä on kohta persiillään.

Muuten - en ole koskaan suloisen armeeja-aikani jälkeen saanut miekkailumatkustaa niin paljon kuin tuona vuonna. Siksi otsikon "part one".

Iintissä pääsin miekkailun ansiosta ainakin Norjaan, Puolaan, Sveitsiin ja Ranskaan. Nykyään tuo lienee junnuille köykäistä kamaa. Silloin se oli duunariperheen pojalla aika uskomatonta matkailua. Kiitti Seppo L. Meillä oli komennukset silloin hyvällä mallilla.

P.S.
Kuvat ovat Turun Sanomien Kupittaa Tournamentin TMÅFn-seurahistoriikkiin luovuttamia, joten jos sinä, rakas kuvien kuvaaja tunnet vääryyttä niiden julkaisemisesta tässä yhteydessä – soita – meilaa – lähetä uhkauskirjeitä jotka on tehty tietysti Turun Sanomista leikatuilla kirjaimilla (spooky!). Poistan kuvat heti tästä yhteydestä!

Keskiviikkotreenit, toukokuu 13.

Päivän valmennuksellinen saavutus oli peruskestävyysharjoitusohjelma teko oppilailleni. Viime kesänä sellainen tuli tehtyä vain yhdelle, nyt jo neljä on ilmoittanut haluavansa harjoitusohjelman. Wau, huima kasvu! Epäilen tosin, että kovin montaa vuotta treenaava ”massa” ei nelinkertaistu peräkkäin. Oppi oli ammennettu SML:n ”Miekkailijan fyysinen harjoittelu” – kurssilta 22.8.2008. Jos kurssidocumentti kiinnostaa, niin sen voi ladata tästä.

Tänään nauttin heti uuden blogiharrastukseni hedelmistä. Pöllin nimittäin kaksi VilleE;n Karjalan Kalvan blogissa kertomista vapaamiekkailun teemoista.

VIISI PISTOA: otellaan normaalisti viiteen, mutta jokainen oma pisto pitää tehdä eri tavalla. Hyvä teema kun haluaa korostaa oppilaillensa arsenaalin käytön tärkeyttä vapaamiekkailussa. Mitä edistyneempiä miekkailijoita, sen enemmän erilaisilla fraaseilla tehtyjä pistoja heiltä voi vaatia. Miksipä ei peräti 15-pistoa.

1+2+3+4+5: otellaan YHTEENSÄ vain viisi pistoa. Ensimmäisestä saa 1 pisteen, toisesta 2 jne. viidennestä 5-pistettä. Yhteensä siis jaossa on siis 15 pistettä. Ottelun voi siis voittaa vaikka häviäisi kolme ensimmäistä pistoa. Mielenkiintoinen idea, koska sillä on helppo demonstroida eri tasoisille oppilaille, että ottelun voi voittaa vaikka alussa tulisi ns. paremmaltaan turpaan. Tuota pistelaskua varmaan voi vielä kehitellä. Mutta en nyt.

Kehittele sinä ja kommentoi, joo, hyvä idea.

Hilkan pojat

Dynaamista kolmikkoamme nimitti HFM:n "Spede" Peder Planting ikimuistoisesti "Hilkan pojiksi" Ylioppilasmiekkailijoiden sen aikaisen puheenjohtajan mukaan.

Silloin vanhoina pahoina aikoina oli tapana aloittaa floretilla. Ensimmäiset kolme-neljä miekkailuvuottamme minä, Petri ja Jona piiskasimme foilimme iskuun, joka poiki joukkuefloretin SM mitallin jo 1978. Floretissa parhaat ja pahimmat muistoni ovat Tukholmasta 1981. Voitimme alle kaksikymppisten florettikultaa joukkueella, jossa muistaakseni olivat Jona Paattakainen, Kimi Lindberg, Matti Raitio ja minä. Tässähän on heti hyvä kommentoinnin paikka jos muistin väärin.
No, anyway. Ruotsalaiset osasivat tietysti viedä ilon tästäkin juhlahetkestä. Palkintojenjaossa saimme handuumme HOPEISET mitallit, joihin oli kaiverrettu FH-lag 1 pr! Kultaiset mitallit olivat kuulema päässeet "loppumaan". Henkilökohtaisessa kisassa niitä kyllä vielä riitti, kun svedu voitti...(ja minä sain sen hopean).

Eilen mainitsemani kalvan joukkuekulta tuli muuten vuonna 1983. Tuolloin joukkueessa piti olla neljä jäsentä. Dynaamisen kolmikkomme lisäksi tarvitsimme siis yhden muskettisoturin lisää. Paikan täytti legendaarinen Jussi Wirta. Jussilla oli ehkä nopein syöksy, mitä olen koskaan nähnyt, toisaalta hänellä oli ehkä huonoin kunto mitä olen koskaan nähnyt. Siispä huolenaiheenamme oli miten joukkueen seniori jaksaisi vetää kisan läpi. Mutta Jussi aloitti harjoittelun "jo" kolme viikkoa ennen kisaa ja kulta oli meidän.

Ja lisää kultaa. Ratsattuani palkintopahvilaatikkoni, löysin yllättävästi myös kaksi alle 20-v SM 1. mitskua vuosilta 1981 ja 1982. Pure siitä poika :D, jossain prenikkaluokassa olen vielä edellä.
Tosin. Italialaisen sanonnan mukaan "Miekkailun oppiminen vie kaksi sukupolvea. Kun osaa kaiken, ruumis on jo liian vanha toteuttamaan miekkailun hienoudet". Sen perusteella toivon Teemun toteuttavan tuon Miekka Miesten sivuilta löytämäni viisauden.

It is alive, doctor Frankenstein!

Aloitan blogini ylevällä samuraiviisaudella:
Jos ajattelet voittoa, olet jo hävinnyt taistelun.
Jos ajattelet kuolemaa, olet jo hävinnyt taistelun.
Jos ajattelet kunniaa, olet jo hävinnyt taistelun.
Jos ajattelet vastustajaasi, olet jo hävinnyt taistelun.
Jos ajattelet miekkaasi, olet jo hävinnyt taistelun.
Mitä jää jäljelle - itse miekkailu"

Olen nyt 47-vuotias. Aloitin miekkailun romanttisesti Kolmen Muskettisoturin innoittamana viisitoistavuotiaana. Kuin kolme muskettisoturia konsanaan, minä, Paattakaisen Jouni ja Nivan Petri, ilmoittauduimme Ylioppilasmiekkailijoiden alkeiskurssille 32 vuotta sitten. Yhdessä kramppasimme ensimmäisessä jalkatyössä. Yhdessä harjoittelimme. Ja yhdessä voitimme kalvan joukkue SM-kultaa - vuotta en kyllä muista. Pitääpä käydä kaivelemassa mitalilaatikkoa.. terveisiä vaan pojille, jos satutte tätä lukemaan.

Kalvan SM-kisat olivatkin juuri viikonloppuna. Henkilökohtaiset. Osallistuin, koska mielestäni jokaisen lisenssin lunastaneen aikuismiekkailijan velvollisuus on ottaa osaa SM-kisoihin. Meidän vanhojen täyttyy nousta kerran vuodessa viitta liehuen kryptamme uumenista kiusaamaan nuoria isänmaan toivojamme. Moni osallistui ja varhaisnuoriso kangistui 16-cuppiin, kun pimeyden saalistajat hampaat törröllään taistelelivat kullasta ja kunniasta. Ja Grande Finaalissa Andras Koroknay-Drakul..siis Pal väisti Denniksen vaarnat Suomen Mestaruuden arvoisesti.

Allez-komento tälle blogille on annettu. Väliin varmaan mahtuu vielä monta Halt!tia. Saatanpa kirjoittaa jostain muustakin kuin miekkailusta jos tarvitsen terapiakanavaa.

Siihen asti, leikkikää kiltisti.