Joensuu Here I come

Mahtavuutta. Minä, DDR, Original Nokia ja Niku samssa kuvassa.

Toivotaan, että A) Akilesjänne ei katkee. B) Taivas ei putoa.

Koska viime kerrasta on pitkä aika niin pari asiaa: 

Bloggaaja on elänyt siviilielämää ja nauttinut mm. oikeasta työnteosta, josta saa edes vähän palkkaa. 

Poika on hoitanut miekkailun, maajoukkueessa, ei mitään mainittavaa menestystä, mutta ihailtavaa kokonaishallintaa niin nuorelta mieheltä = opiskelu + miekkailu + asunto + työ + harrastus + kaverit (F/M)

Noh. Asia. Toukokuussa lista oli tämä, nyt se on ensi viikonloppuna sama, kellonajat vain muutettu.

Lauantai klo 14:30 – n. 20 

• Alkeskurssin markkinointi
• Kohderyhmän huomioiminen
• Liikkumisen opetus
• Liikkeiden opetus
• Pelit ja leikit
• Ensiapu

Sunnuntai klo 9 – n. 14

• Kertaus
• Alkeiskurssin suunnittelu
• Mitä alkeiskurssin jälkeen

Sitten vetäisin Turun Keskiaikamarkkinoiden näyttelijä-alulämppä-treeneissä kylmiltäni näin:

Pakkotoistoa monille, mutta olihan se aika hauska tilanne jälkeenpäin ajateltuna.

" Ohjaajan assistentti kehoitti meitä ringissä olevia, noin 40 näyttelijää. " nyt voi 15 ensimmäistä vapaaehtoista tulla keskelle, ja näyttää oman lämmittelyliikkeensä ja muut tekee perässä" 

Olin heti valmis yllyttään porukkaa klassinen 90-astetta, 180 asteta, ympäri, aroasentohyppelyyn!

Pahus...nuoret näyttelijät olivat niin innokkaita menemään keskelle, että huomasin tilaisuuteni katoavan. Joten. Pakko tarttua nopeasti seuraavaan tilaisuuteen. Spurtaan kun edellinen tuskin on lopettanut.

Ensi kuuluu outo ääni. Astuinko vesikaivon valuurautaisen kannen päälle? Selainen kolahtaa, jos astuu vinkallaan olevan kulman päälle. Mutta ei täällä ole kaivonkansia...käännyn katsomaan taakse, joku vielä potkaisi takaa nilkaan, ryökäle! Kukaan ei ole lähimaillakaan. Sitten sattuu.

Jälkeenpäin ajateltuna oli huimaa katsellella kadun tasosta, kun melkein koko ihmisrinki heittäytyy torin kivetykselle, ottaa koivesta kiinni, ja aloittaa kauhean älämölön. Harmi ettei tilanteesta ole elävää kuvaa.

Ystäväni muut Keskiaikatorintekijät luulivat ihan oikeutetusti, että tämä oli mitä haluttiin. Onneksi aika nopeasti lähimmät huomasivat, että kyseessä ei ollut normaali ideoiden puuttesta pidennetty vanhan kansan Spede-sketsi. Kun viimeiset eläytyjät nousivat mukulakadun pinnasta, meitsin koipi oli jo jo korkealla, jääpalat haettu paikallisesta ja kiristysside löydetty pyyhekumin kokoisesta auto-ensiapu-pakkauksesta. 

Notta näin. Idioottimaisen huonosta nimimuististani johtuen, voin vain kiittää kolektiivisesti Harrastajateatteri Akselin porukoita, joista muistelen TehoEnsiApuRyhmäni koostuneen. 

Tarinan opetus: Mitä vanhemmat lihakset, sen tärkeämpää on raaaahaallinen venyttely ja lämppä ennen riehumista :)