I'm back. Olen selkä.

Aaaaaaaahhhhh!!! Jes jes jes!!! Kyllä kesäloma tekee hyvää. Enää en vinoile opettajien pitkistä vapaista, ainakaan paljon. Huomaa, että kun saa nauttia Suomen molemmista valoisista päivistä ennen pitkää syys talvea jota seuraa keskitalvi perässään kevättalvi jota seuraa kevääksikin josku tituleerattu takatalvi, niin jonkinmoista reinkarnaatiota ja halua miekkailuhommiin alkaa taas löytyä.

Sen verran tuli sekaannuttua lajiin kesälläkin, että kävimme Santeri Anttilan kanssa vetäisemässä miekkailusettiä LiikUn Kesis-leirillä kesäkuun alussa. About 250 nassikkaa sai hieman tuta mitä kalpamiekkailu on lajejaan.

Miinuspuolelle ehkä meni taas se, että jätin Kiipulan jo legendaarisen Liittoleirin väliin, etenkin kun ensi kertaa olisi ollut valmentajien opetusta oikein ulkomaanelävien antamana.

Mutta sen sijaan olen 110% släkkeröinyt ja ottanut etäisyyttä pistotyynynä olemiseen - eiköhän sitä taas ensiviikosta alkaen joka aamu klo 7:45 ehdi reikääntyä n. 20 opparin viikkovauhdilla. Ajattelimme nimittäin aloittaa Santun kanssa ns. "Teemu-kuurin" kahden pidemmän opparin sijaan tavoitteena on ottaa joka aamu lyhyempi setti ennen koulun alkua. Pitäisi olla mahdollinen kaava, kun työpaikkani on jälleen iskuetäisuudellä miekkailusaliin nähden.

Notta, tästä se taas lähtee,

Enää 69 vuotta ja olen täydellinen

Ynnäilin yhteen kahdelta viime kaudelta kirjaamani oppitunnit. Mukana ei ole esim. kahden viime kesän Liiton leireillä tehtyjä "harjoitusoppareita" eikä ryhmäharjoitusten yhteydessä maalitaulun ominaisuudessa annettuja harjoitteita, vaan ainoastaan kilpamiekkailijoille annetut puolituntiset.
Miekkailun opetuksesta on sanonta "yksi ihmisikä ei riitä sen oppimiseen". Taitaa pitää paikkansa ainakin omalta kohdaltani, sillä jos mennään 10 000 tunnin säännön mukaan, jossa huipuksi tuleminen vaatii 10 000 tuntia harjoittelua, niin tällä vauhdilla on iskussa vuonna 2082. Jugurttia poskeen siis.
Onneksi riman voi nostaa sille korkeudelle kuin itse haluaa. Kaikkien ei tarvitse tähdätä korkeimalle huipulle, myös meitä hyviä seurajyriä tarvitaan pistotyynynä olemisen jalossa taidossa.

Mielenvikast miekkailundeerosta Saksan miekkailuliiton satavuotisvideolla

Youtubesta löytyneellä videolla oli myös juhlapuhehöpinöitä, mutta ketä ne kiinnostaa :) Suoraan asiaan vaan!

Yksi kuva kertoo enemmän

Siis me TODELLA yritettiin olla asiallisesti tiistaijunnujen ryhmäkuvassa...

Kalvan Kuukausitreenit TM

Aloitin viime syksynä kerran kuussa pidettävät kalvan lisätreenit, jotka on nerokkaasti nimetty Kuukausitreeneiksi.

Lauantaisin klo 10-12 vedettävä, Turun Miekkailijoiden kalpailijoiden innostukseksi ikään katsomatta tarkoitettu satsi on muotoutunut sisällöltään seuraavaksi:

15 min alkulämppä.

Eilen se sisälsi ns. rytmistä italialaista hyppelyä. Koreografiat tosin ovat vielä siitä iisimmästä päästä – kyykky, kyykky puolispagaati askel syöksy ylös kyykystä kuvioihin ei vielä löydy ruutia meidän porukan reisistä. Ainakaan toistoihin asti.
Toinen alkulämppämoodi on ollut  ”juokstikapuut” – ”agility ladderit.” Kun juoksee, hypii ja steppailee enemmän tai vähemmän oikeilla kuvioilla tuon vartin, niin ainakin tulee lämmin.
Sitten venutellaan ja vanutella ennen ensimmäistä miekkailuharjoitetta, joka on seinää pistely. Saimme monen vuoden jahkailun jälkeen hankitua viime syksynä kunnon pistotyynyrivistön salin seinään. Vähän häpeällistä, että kesti niin kauan saada moinen perusperusperus(jne)perusasia kuntoon.

Seinäpistely

Lähtökohtaisesti noin kymmenen minuutin päin seiniä menevä pistoharjoitus keskittyy tarkkuuden hiomisen. Koitetaan osua hyvällä ojennustekniikalla taulun keksipisteesen mahdollisismman monta kertaa. Elien setti tehtiin ojennuksella, askeleella, askel-syöksyllä, askel-syöksyllä une-deux ja ”multipistosyöksyllä”, jossa ensi piti osua syöksyllä ja sitten pistetiin nopeasti syöksyasennossa kaikki salmiakin muotoisen taulun kulmat läpi ja lopuksi piti vielä osua toisen kerran keskelle. Aina suoritusten jälkeen käytiin läpi kuka jengistä oli onnistunut osumaa useamman kerran peräkkäin – muille oma tulos jäi haasteeksi rikkoa se omalla ajalla tehtävällä pistoharjoitelulla.

Taulun kanssa voidaan tehdä myös monipuolista pariharjoittelua. Kaveri pitää asettaan (maski päässä) pistotyynyn edessä, jolloin harjoitteleva osapuoli voi tehdä piston vältöillä, vale+vältöllä, sidonnoilla, ”bateella” ja näiden yhdistelmillä.  Yhdistelemällä eri harjoitteita saa seinäpistelyyn menemään puoli tuntia heittämällä, ilman että alkaa yhtään puuduttamaan.

Pariharjoitelu

Siten on puolisen tuntia pariharjoitelua. Tähän asti olemme keskittyneet aika pitkälti käsipistelyyn, koska seurassa oppitunteja saa vain rajallinen määrä. Käytettävissä viisi ”opetuskättä”. Peruskuvio menee siten, että parissa toisella on opetusvuoro käden kanssa ja rakennamme pikkuhiljaa pidemmän kuvion kokoon vaihe vaiheelta ja käsi vaihtaa pitäjää suht rivakasti, ettei ”opettaja” puudu pistotyynynä olemiseen.
Tämä harjoitusmuoto on siitä vähän vaativa, että opettamisen opettelemiseen menee aikansa. Katson kuitenkin, että seuran tulevaisuuden kannalta on hyväksi, että mitä useampi on ohjatussa pariharjoittelussa tullut tutuksi ”miekkailunopettajana” toimimiseen, sitä pienempi on kynnys ryhtyä valmentajaksi myöhemmin.
Menneenä lauantaina paikalla oli muutamia ensikertalaisia ja pidimme koreografiat  yksinkertaisina.  Aivan peruskäsipistosta etenimme paloina sarjaan Käsipisto syöksyllä, stoppari vältöllä sikstisidotaan, kvarttiväistö riposti. Vähän joka vaiheessa jouduttiin tekemään pieniä ”aliharjoitteita”  (jopa ihan syöksyn perusteista lähtien) että uudet kaverit pääsivät jyvälle. Ja kuten mainittu, siihen opettamisen opettamiseen menee aina tuokio.

Teemamiekkailu

Vähän treeneihin tulleen porukan määrästä riippuen teemamiekkailuun menee noin 45 minuuttia ja teemoja on yksi tai useampia. Pienelle porukalle pitää vaihtaa harjoitetta useammin, että into säilyy piukassa. Tällä kertaa lauantain pitkät aamu-unensa miekkailun alttarille uhrasi seitsemän samuraita, joten selvisimme yhdellä teemalla, joka oli:

Miinusmiekkailu: Viiden piston otteluaika lyhennetään minuuttiin, että saadaan vipinää otteisiin. Lisäksi pistelaskua käpälöidään seuraavasti, idea aukeaa ehkä parhaiten esimerkillä. Toinen ottelija menee ensin johtoon 1-0 ja sitten 2-0. Vastustaja saa vihdoin kavennuspiston, mutta sen sijaan, että tulos olisi tämän jälkeen normaali 2-1, kavennuspisto VÄHENNETÄÄN johtaneen miekkailijan pisteistä. Tilanne kavennuksen jälkeen on siis 1-0. Ottelun voi siis voittaa pistoilla vain 5-0. Tästä aiheutuu seuraavia asioita. Koska otteluaika on lyhyt, voi johtoon päässyt miekkailija valita yrittääkö kasvattaa johtoaan, vai keskittyä pitämään johtonsa. Toisaalta tappiolla olevalla miekkailijalla ei ole muita vaitoehtoja, kuin aktivisesti yrittää tasoitusta. Muita yksityiskohtia: Tuplapisto vähentää pisteen molemilta (ei kuitenkaan miinuksen puolelle, 1-0 tilanteessa tullut tupla merkataan siis 0-0). Jos otteluaika loppuu tasan, tulee tuplahäviö. Tästä aiheutui ainakin meillä, että nähtiin tiukkoja tilanteita  silloinkin, kun otteluaikaa oli jäljellä vain pari sekuntia.  Matsit vedettiin siis tappiin asti.

Ja loppujumppa

Viimeiset 15 minuuttia pyhitetään kuntopiirille (tosin pari kertaa on ollut niin hauskaa teemamiekkailussa, että ikävä loppukidutus on ”unohtunut” – hyi meitä …) Tällä kertaa kuitenkin vedimme tunnollisesti 15 minuuttia hieman ranskalaisen valmentajakuuluisuuden,  Maître Daniel Levavasseurin,  jumppasarjaa mukaelle kropan eri puolille vaikuttavia hoovereita ja vatsoja, punnersimme ja kyykimme. Oma peruskuntoni nyt ei kestä päivänvaloa, mutta tänään oli herätessä joka puolella kroppaa aika ”jännä” fiilis :=, joten kai eilinen kuntopiiri sai muillakin osallistujilla jotain aikaiseksi.

Miekkailuturismia Euroopanmestaruuskilpailuissa

Pääsin nauttimaan Budapestin keväisestä säästä, Miekkailuliiton erinomaisista matkajärjestelyistä ja superduuper-pätevän matkanjohtajamme, Herman Bonerin palveluista. Harmi vain, että mukava turistitunnelma taisi vähän vaivata urheilijoitammekin, sillä tämän vuotiset kadettien- ja  juniorien kalpamiekkailun Euroopanmestaruuskilpailut menivät Suomalaisittain melko alavireisesti.

No mutta, pieni matkakertomus on aina paikallaan. 
Kadettiherrat Santeri Anttila, Axel Neergaard, Valter Mickwitz ja Jaakko Paavolainen ilmestyivät särmästi Helsinki-Vantaan aerodomille ja nousimme pulmitta taivaalle maanantaina 25.2. Kone oli varsin tyhjä, joten ikkunapaikalta oli mukava  tiirailla lumisen maiseman muuttumista keväiseksi.
Siirtyminen kentältä hotelliin sujui kuin rasvattu ja ennenkuin huomasimmekaan, olimme jo  kisapaikalla. Tarkoitus oli antaa varusteet jo maanantaina tarkastukseen, mutta kotimaassa toimineet aseet olivatkin yht´äkkiä silminnähtäväsi hajalla, hanskoissa oli reikiä ja juuri ostetetun terän johto ponkaisi irti liimauksestaan. Jaa-a... olikohan nyt pojille ollut selvää, että varusteet pitää olla aikuisten oikeasti kunossa, kun lähdetään arvokisoihin....

Muilla mailla oli mukana niin paljon valkkuja, että odotti koko ajan milloin alkaa Oppari-Harlem-Shake...

Joten vedimme sitten vain lämppätreenit. Santeri sai opparin minulta ja Valter opparin HABDAn valmentaja Andrakselta ja sen jälkeen kaikki  ukot mätkivät hetken toisiaan.

"Sori, but what is that strange smell in your bag?"

Uusi yritys varusteiden tarkistamiseksi
Tiistaina saimme sitten varusteet tarkastukseen asti. Pieneen hilpeyten oli taas aihetta, kun Mr. Paavolainen yritti jopa saada eilisen (märän)  treenipaitansa kontrolliin ja Mr. Anttila antoi myös opparimiekkansa tarkistettavaksi. Mitähän mahtoi tarkastaja miettiä, kun löysi suomalaisten asekassista kylmän kalvan ei FIE-terällä...ase oli hylätty asiallisella tarkastuslapulla, jossa todettiin että se ei toimi. Ihme.
Ja sitten taas vähän otetiin lämppää.
Päästyämme takaisin kämpille otin suunnaksi Budapestin linnoitusvuoren. Ou-boy, olipas paljon portaita, mutta hyvät oli maisematkin. Ja tietysti vuorelle olisi päässyt bussillakin. Huomasin sen kun oli kivunnut ylös. Onneksi en siinä vaiheessa tiennyt miten kipeä persus olisi seuraavana päivänä.

Liian nälkäisiä että jaksaisivat syödä...

Illalla päädyimme syömään eurooppalaisen aikaan vasta kasin maissa ja se oli vähän liian myöhään, etenkin kun kello oli oikeasti jo yhdeksän.

Koitti suuri Kisapäivä
Aamulla kaikki hyvin. Nukuttu oli ja aamiainen maittoi. Kisapaikalla saimme vallattua lämppäalueen ja tukikohdan kamoille ottelualueiden läheltä.

Pitää muuten mainita hyvin oivallettu yksityiskohta, kisapaikalle ei saanut tuoda miekailukasseja, vaan ne piti jättää parkkiin hallin edessä olleeseen teltaan.
Seurasin alkuerissä vain Santerin miekkailua, joten en osaa sanoa, miksi muillakin voitto saldo jäi väihäiseksi. Santerin miekkailu oli ilmeeltään hyvää, mutta se kuuluisa kovuus "helppoa" vastustajaa vastaan jäi kriitisessä matsissa piston päähän. Alkuerissä tuo kolmas voitto on kultaakin kalliimpi. Tällä kertaa oli kahden voiton kavereista Valterilla ja Santerilla indeksi paikallaan, he pääsivät cuppiin. Samoin kahteen voittoon jääneeltä Jaakolta taas puuttui muutama osuma ja kisa oli tällä kertaa siinä. Axel urakoi varman päälle kolmannenkin  voiton ja oli varma jatkaja 110 kisailijan joukosta.

Vähän kuin laulussa...älä ole onneton, meillä melkein kaikki laitteet on...

Koitti suuren kisapäivän tableaux
Miekkailukilpailu oikeastaan alkaa vasta uloslyöntivaihessa. Santerille kävi parinsa suhteen kohtuullinen viuhka. Viron  Mart Lattekivi miekkaili erikoisessa, hartiat edellä asennossa ja ensimmäinen erä meni tasaväkisesti tunnustelun merkeissä. Koska itselläni ei ollut mitään viisasten kiveä toiseen erään, kehoitin Santtua vain miekkailemaan omaa miekkailuaan, koska joskus vastustajan outo tyyli voi herättää halun tehdä jotain harkitsematonta.
Ehkä pieni kipsi iski omaan valmenettavaani, sillä toisen erän alussa ero virolaiseen kasvoi melko nopeasti epämiellyttävän suureksi. Kun toivo jo melkein oli mennyt, Anttilan poika alkoi osua Lattekiven alakäteen. Hieno loppukiri ei tällä kertaa riitänyt, suomalainen laulukuoroon luvuin 15-11.

Seuraavaksi taistoon kävi Valter, vastustajanaan espanjalainen Marc Andreu Almansa. Ottelu oli tasaväkisen oloinen, mutta Valter pisti liikaa ohi ja Almansa sai jo viiden piston johdon, ennenkuin suomalainen sai jyvän kohdalleen. Pikku hiljaa Mickwitz kiri tilanteeksi 14-14, jolloin espanjalaisen valmenjan hermo petti, ja hän ei enää kestänyt katsoa ottelua. Henkinen voitto vastustajan valkusta jäi kuitenkin ainoaksi saaliiksi, sillä ratkaisuyritys flessillä jäi löysäksi ja Marc the Matador voitti Hakkapeliittaheimon soturin 15-14.

Vielä hengailimme hetken Axelin ja puolalaisen kalpailija Kapalan ottelun loppuhetkiä seuraten. Aika loppuu, eroa jotain neljä pistoa polakin hyväksi. Ei hyvä heilu eikä Axelin kalpa tarpeeksi nopsaan, viimeinenkin finni suihkuun 15-10. Kalpaten kävi koko jengille.

The L-merkki oli kovassa käytössä...

Pärjätäkseen pitää olla aina kova
Loppusaamaksi kisoista lainaan Facebook-vuodatukseni kommentointutta Petri Kyllöstä: " Minusta tekninen tasoero ei ole kovin suuri, vaikuttavin tekijä on keskittyminen taistelutahto ja kilpailukunto. Kilpailukunto tällä tarkoitan miten huolellisesti miekkailija valmistautuu otteluihin, ottelee jokaisesta pistosta ja ei luovuta missään tilanteessa. Hyvän ja huonon kilpailupäivän ero on aivan liian suuri."
- Naulan kantaan ja samaa mieltä. Tähän ei taida auttaa muu, kuin kilpailuissa käynti. Ehkä kilpailuissa käyvien junnujemme pitäisi aloittaa ylemmissä sarjoissa ottelu aikaisemmin, jotta tottuvat kiven kovaan vastukseen.

"David" voittaa "Goljatin"
Lopuksi pieni video. Todella lyhyt italialainen Gabriele  Risicato eteni aina 8-cuppiin asti. Kaverin miekkailu perustui huimaan, välillä jopa akrobattiseen liikkeesen ja järjettömän nopeisiin jalkapistoihin. Voi vain kuvitella millaista kuntoa hänen päätä itseään pidempiä vastustajia nöyryyttänyt ottelutyylinsä vaatii.

Itkupotkuraivareita ja ilon hetkiä

Havainnekuva Masters-sarjan nuorimpien miekkailijoiden kokoluokasta

Sunnuntaina Helsingissä, Töölön Kisahallissa, kalisivat kalvat ja miekkalijunnujen vanhempien hampaat. Edelliset tuimasta taistelutahdosta ja jälkimmäiset kauhunsekaisesta jännityksestä. Vaikka oma yksikköni olikin samaan aikaan taistelemassa jo vähän karvaisempia vastustajia vastaan Berliinissä, niin sympatiani olivat alueen reunalla kynsiään pureskelevien äitien ja isien puolella.

Toisaalta Masters-osakilpailua johtanutta Joonas Lyytikäista lainaten: "Voiko olla söpömpää kuin viisivuotias miekkailupuvussa." Niin...kunnes se vaahtosammuttimen kokoinen taistelija häviää ottelunsa - eikä olisi ollenkaan halunnut hävitä. Siinä on Suurta Draamaa, itkua ja onnen kyyneliä samalla alueella niin paljon, että oksat pois, kun voittaja ja hävinnyt osapuoli kättelevät ottelun päätteeksi.
Tietenkään joka matsissa ei myydä suvun omaisuutta tappion hetkellä. Joukossa on iso liuta pieniä herrasmiehiä ja viileitä venloja, joilta ei ilmekään värähdä tiukassakaan paikassa.

Masters-sarja jatkuu Junioreiden JuhlaSuurkilpailujen merkeissä maaliskuun 22.–24. päivinä 2013 Espoossa Leppävaaran urheiluhallilla, osoitteessa Veräjäpellonkatu 6. Silloin areenalle ovat kaikki ikäryhmät pienimmistä 7-9 v. sarjalaisista vanhimpiin 20-vuotiaisiin. Jos olet siis haaveillut lapsesi "miekkailumangerin urasta" niin tule paikalle! Suurkisoissa näet mitä juniorimiekkailu Suomessa on!

Minkä nuorena oppii

Ja Ranskassa opitaan nuorempina kuin Suomessa...

Mots-clés : escrime cours escrime escrime enfant scuf maître d'armes

Video de adm-parents

Syy miksi liimasin tuon hellyyttävän clipin postauksen alkuun on se, että olin eilen Lounais-Suomen Liikunta ja Urheilu ry:n järjestämällä Lasten liikunnan erilaiset ohjaustavat - kurssilla. Kolmessa tunnissa ei tulla asiantuntijaksi, mutta kurssi antoi uusia näkökulmia lasten ohjaamisesta miekkailun saloihin. Muutamia havaintoja, joissa itselläni on parantamisen varaa.

Enemmän äksöniä, vähemmän puhetta
Etenkin kahdeksan vuoden ja sitä nuorempien kohdalla kannattaa noudattaa 30 sekunnin sääntöä. Jos opetettavaa asiaa ei saa tiivistettyä puoleen minuuttiin, on vaara, että lapsien keskittyminen kuuntelemiseen herpaantuu. Eli vaikeammin opetettavat asiat pitää pilkkoa pieniin osiin. Omaa ääntää rakastavalle valkulle tämä on paha pala nieltäväksi :)

Omavalvonta kunniaan
Miekkailussa on paljon liikkeitä, joille katsotaan olevan suhteellisen vähän variaatioita. Esimerkiksi suoran piston oppiminen on pieni pakko, jos meinaa pärjätä. Opettaja ei kuitenkaan ehdi joka paikkaan, joten jo varhain pitää opettaa oppilaita tarkistamaan ITSE oma suorituksensa. Oliko se käsi suora? Nojaanko pistoon? Missäs se toinen käsi luuraa? Kun pieninkin zorro TIETÄÄ miten liikkeen PITÄISI mennä, vaikkei sitä vielä ihan osaakaan, niin päässä raksuttaa ja joku päivä tekniikkakin menee putkeen.

Kaverin kanssa kivempaa
Kun ikää alkaa olla 11-12 vuotta on "omavalvonnasta" seuraava aste kaverin kanssa opettelu. Silloin voidaan jo pohtia kaverin kanssa, että mites se homma menikään. Vierestä näkee armottomasti paremmin, tehdäänkö oikein vai släkkäilläänkö. Asiallisesti kaverin kanssa toinen toistaa sparraten nostetaan pariharjoittelu ihan uudelle tasolle.

Kahden vuoden kuherruskuukausi
Kurssilla oli mukana runsaasti muiden lajien edustajia ja kokemuksena oli, että jos lapsi saadaan pysymään lajin parissa kaksi vuotta, on hyvä mahdollisuus, että harrastus jatkuu pidempäänkin. Voinkin kysyä itseltäni - ja muilta miekkailun kanssa touhuavilta - onko tämä tiedostettu meidän lajissamme?
Alkeiskurssin jälkeen pitäisi osallistujille olla seuran sisällä suunniteltu polku eteenpäin ainakin kahdeksi vuodeksi. Pelkäänpä, että tuo ei taida ihan totetutua kovin monessa seurassa.

Taktiikan lyhyt oppimäärä

Teemu tuli viikonloppuvapaille Suomen raskaasta. Ehdotin pojalle, että kirjoittetaanko kimpassa pieni juttu miekkailun taktiikasta ja kilpailuun valmistautumisesta. Homma olikin paremmin taktikoitu kuin arvasinkaan, juttu valmistui sillä välin kun kävin nauttimassa auringosta sunnuntaikävelyllä.

Vaikka oma osuuteni jäi muutamiin täydentäviin kommentteihin ja lisäyksiin, sehän antaa tietenkin julkaisuoikeuden Teemu bloggaukseen - koska olen sen arvoinen :)

Teksti; Teemu Seeve 
Jutun Miekkailullinen editointi: Tero Hakkarainen

Valmistautuminen (ulkomaiseen)  miekkailukilpailuun

Alkuun ihan perusasia. Kamat kuntoon! Parasta olisi tsekata kamat jo kotimaassa ja mahdollisesti vielä kisaa edeltävänä iltana. Kisan alkuun tätä ei saa jättää, usein on kovin vähän ylimääräistä aikaa varsinaisena kisa-aamuna ja muutenkin kaikki extrastressi on pahasta. Lisäksi kisasafkat on tärkeä olla kunnossa,  hedelmien pummiminen aamiaisbuffasta ei ole tavoiteltava tilanne. Kisasafkaksi sokeripitoista ruokaa, esimerkiksi hedelmiä, vähän pitkäketjusempaa hiilaria saa esim. banaanista. Muista myös urheilujuomat, suolatasapaino on tärkeä!

Aamiainen
Kokenut miekkailija herää ajoissa, fiilistä on rakennettu koko kisaviikon. Aamurutiinit tutuilla tavoin omaan tyyliin, Aamiaisella kannattaa muistaa ravintoaineiden imeytymisjärjestys. Nopeus on nopeimmasta hitaimpaan suunnilleen 1. sokerit 2. hiilarit 3. rasvat. Proteiinien tärkein rooli on palautumisessa, joten niihin ei kannata keskittyä aamiaisella.
Mitä luultavimmin kisan alkuun on vähintään kaksi tuntia, joten huolehdi pitkäkestoisemman energian saannista. Kakasi tuntia riittää pisimpienkin hiilareitten imeiytymiseen, joten lyhytkestoisia (sokereita) kannattaa aamiaisella välttää. Jos kisan alkuun on reilusti aikaa ja haluaa panostaa energiavarastoihin koko päivän jaksolta, kannattaa myös rasvaista ruokaa (pekonia, voita jne.) tankata aamiaisella. Harjoittele ajoissa itsellesi sopiva, pitkäkestoisen energialatauksen takaava aamiainen! Arvokisoissa syöt vain sen, minkä tiedät toimivan!

Alkulämmittely
Verryttelyn tarkoitus on valmistautua kisaan. Varsinaiset suoritukset  (pitkät matsit, hapottava jalkatyö) eivät kuulu alkulämmittelyyn. Miksi turhaan tuhlata energiavarastoja, sekä henkisiä että fyysisiä? Alkulämmittelyksi riittää saada lämpö päälle, pienet venyttelyt vammojen ehkäisemiseksi ja asefiiliksen löytäminen. Oman maun mukaan myös ottelufiilistä voi hakea, mutta kisamatsien luonne on niin erilainen, että pitkäkestoinen sparring sen tutun seurakaverin kanssa ennen kisaa voi päinvastoin etäännyttää kisamatsifiiliksestä. Vastustajat kilpailussa ovat lähtökohtaisesti tuntemattomia ja matsien kovuus aivan eri kategoriasta.

Alkuerä
1. On mahdollista, että vastustajat voi tarkastaa jo edellisenä päivänä tai kisa-aamuna. Jos on tuttuja vastustajia, pieniä taktillisia suunnitelmia voi valmistella jo ennen kisan alkua. Joskus kisafiiliksen ylläpitäminen liian pitkään voi laskea sen intensiteettiä ja kuluttaa psyykkisiä energiavarastoja. Tämä on henkilökohtainen asia, joillekin pitempi valmistautuminen sopii, silloin voi miettiä taktiikoita jo pidempään.

2. Viimeistään erän alkaessa tulee erävastustajat identifioida. Tutuille vastustajille luultavasti löytyy alustava taktiikka. Jos on tuntemattomia vastustajia, kannattaa aina kun mahdollista tarkkailla heidän miekkailuaan ja miettiä omaa taktiikkaa heitä vastaan. Miekkailija on huomattavasti valmiimpi otteluun, kun tietää edes yhden konkreettisen aktinsa kyseiseen otteluun. Alueelle ilman mitään suunnitelmaa lähtiessä - varsinkin aggressiivista kaveria vastaan - ei välttämättä ole heti ensi sekunneilla valmiina. Ei kuitenkaan tule ymmärtää, että heti ottelun alkuun tulisi tehdä jokin tietty hyökkäys. Taktillisen suunnittelun yksi tärkeimmistä merkityksistä on oman valmiustilan nostaminen ottelun alkuun.

Aina ei ole mahdollista havainnoida vastustajia; saatat joutua kohtaamaan ennalta tuntemattoman vastustajan heti erän ensimmäisessä ottelussa. Tällöinkin on kuitenkin parempi esimerkiksi keskittyä omaan vahvuuteensa ja hakea lähtökohtaisesti mielihyökkäystänsä kuin lähteä otteluun "pää tyhjänä".
Vaikka ennalta tehty taktiikka olisi kuinka hyvä, se on vähemmällä informaatiolla tehty kuin mitä itse ottelussa on saatavilla. Tästä syystä ei tule epäröidä taktiikan muuttamista heti kun siltä tuntuu. Tuttukin vastustaja voi yllättää.

3. Matsien välissä tulee muistaa: Nesteytys, lämmön ylläpito ja vireen ylläpito.

1. Pari desiä matsien välissä on ehdottoman tärkeää, koska a) aivot tarvitsevat hyvän nestetasapainon maksimaalisen vireystilan ylläpitämiseen b) liian vähäinen nesteytys voi johtaa esim. lihasten kramppailuun ja väsymisen nopeutumiseen.
2. Lihaksia ei saa päästää viilenemään, koska alkumatsien välinen aika on niin lyhyt, ettei lämpöä juuri ehdi nostaa uudelleen. Muista siis verkkarit.
3. Jollekin sopii matsien välissä mahdollisimman rento hengailu, jutustelu ja muu fiilistely. Säästellään paukkuja matsiin. Toinen taas menettää vireensä herkemmin; tällaiselle miekkailijalle saattaa sopia ottelujen välissä rauhoittuminen, musiikin kuuntelu yms. Tämä on myös hyvin henkilökohtainen asia, riippuu miekkailijan nopeudesta päästä ottelufiilikseen ja muusta häiriösietokyvystä. Kannattaa tunnistaa se oma vireen ylläpitometodi.

Uloslyönnit

1. Alkuerän loputtua on luultavasti ainakin lähes tunti matsin alkuun. Tällöin on tilaisuus täydentää energiavarastoja. Ennen kuin tarkkaa aikaa ei varmasti tiedä, älä nauti mitään kovin hitaasti imeytyvää.  Painopiste siis sokeripitoisessa safkassa. Kun tulokset tulevat, voi tilanteen mukaan jatkaa tankkaamista. Uloslyöntimatsien välissäkin on luultavasti aikaa tankkaamiseen, ei siis kannata syödä liikaa kerralla.
2. Uloslyöntimatseissa vastustajan vakoilu on tärkeää. Jos itse ei pääse paikalle, voi pyytää kaveriakin tarkkailemaan matsia, josta mahdollinen seuraava vastustaja tulee. Tässä on valmentajakin usein apuna; hyvä valmentaja käy scouttaamassa mahdolliset vastustajat automaattisesti. Tulee ottaa huomioon myös pidemmät tauot; lämpöä ei pysty välttämättä pitämään yllä pelkillä verkkareilla. Tässä kohtaa kevyt ensimmäisen alkulämmittelyn tyyppinen kevyt verryttely riittänee.
3. Miekkailukisoja tupataan järjestämään melko sekalaisissa paikoissa. Hämmentävin omakohtainen kokemus on Novisadin kadettien EM-kisoista, jossa valmentajat vetivät spaddua otteluiden välissä kylmästi kisahallissa. Saattoi odottaa hallin ilman olevan enemmän häkä- kuin happipitoista. Pieni happihölkkä raikaassa ulkoilmassa ei siis ole huono idea uloslyöntimatsien pitkien taukojen aikana, kunhan on sitten aikaa edelleen nostaa vireys/lämpö päälle seuraavaan matsiin.
4. On syytä huomauttaa vielä yhdestä ennen kaikkea pienemmissä kisoissa vallitsevasta ongelmasta. Usein uloslyöntimatseihin ei tehdä konkreettista paikka/aikataulua. Tällöin olisi hyvä, että paikalla olisi joukkuejohtaja/huoltaja, joka pitää huolen siitä, että otteluaika/paikka selviää miekkailijalle ajoissa. Aina ei valitettavasti ole tällaista apuhenkilöä saatavilla. Soveltaa voi aina, esimerkiksi jo pudonnut miekkilija voi toimia apurina.

Otteluspesifisiä ohjeita
Miekkailu on haastava laji antaa suoria ohjeita tietyn tyylistä vastustajaa vastaan tai tiettyä tilannetta varten.  Tässä osiossa pyritään antamaan joitakin ohjeita satunnaisesti valittuihin tilanteisiin, lähinnä kirjoittajien kokemuksen perusteella.

On tiettyjä kriittisiä tilanteita, jotka tulevat usein kilpailuissa vastaan, tässä niistä muutamia

1. ”Huono fiilis”
Otteluvire niin pienistä asioista, että lähes jokaisessa ottelussa tulee pieniä notkahduksia. Niistä ei aina tarvitse välittää, tilanteiden vaihtelut usein liikuttavat ottelijoiden viretasapainoa suuntaan tai toiseen. Jos kuitenkin oma tsemppi selvästi laskee alle vastustajan taistelutahdon, on aika hakea asiaan parannusta.
Yksinkertaisin apukeino on "aikalisä". Varsinaisia aikalisiä ei miekkailussa tietenkään ole. Mutta koska ottelut ovat hyvin nopeatempoisia ja intensiivisiä, pienikin hengähdys voi olla omiaan korjaamaan tilanteen.
Näistä klassikkoja ovat 1. Terän suoristus 2. Kengännauhojen korjaaminen 3. Tukan laittaminen (tytöillä) 4. Hien pyyhkiminen (tuomari ei välttämättä anna lupaa tähän).
Niinkuin saatoit huomata, pieniä taktisia aikalisiä voi ottelussa hankkia hyvällä pelisilmällä lukuisin tavoin, vain taivas on rajana.
Joskus tuntee virelaskun kesken aktiivisen pelin. Tällöin harvoin pystyy keskeyttämään ottelua; miekkailun säännöt menevät aina vain tiukempaan suuntaan otteluiden viivyttämisen suhteen.  Keinoja on korjata tilanne kesken pelin on kuitenkin monia. 1. Etäisyyden pidentäminen: äkillisellä perääntymisellä saa tilanteen ns. katkeamaan, ja tultaessa uudelleen toimintaetäisyydelle voi fiilis olla jo palautunutkin. 2. Teränhäirintä: jos oma fiilis on hukassa, voi koittaa sotkemalla pelin häiritä vastustajaakin. Kuitenkin pitäen huolta etäisyydestä. 3. Jonkin yksinkertaisen suorituksen hakeminen: varsinkin onnistuessaan fiilis voi palata. Kaiken kaikkiaan oman miekkailun konkretisointi auttaa matsin tavoittamisessa. On syytä todeta, että ”pelin jäädyttäminen” passivoitumalla voi lamaannuttaa oman miekkailun entisestään. Jos haluaa päästä käsiksi uudelleen konkreettisiin asioihin, ei niistä luopuminen luonnollisesti ole välttämättä oikea tie. Tämä on tietenkin hyvin miekkailijakohtaista, ja joitakin saattaa hetken rauhoittuminen auttaakin.

2. Epätietoisuus tilanteesta
Joskus alueella tulee fiilis, ettei oikein saa ns. narun päästä kiinni. Tällöin voi olla hyvä idea pyrkiä tekemään jotain konkreettista: hakea jotakin tiettyä hyökkäystä, odottaa paikkaa vastahyökkäykselle, hakea väistöä. Yksinkertainen ja parhaimmillaan menestyksellinenkin idea voi auttaa herättämään ideavirran alueella, jolloin ratkaisuja alkaa kumpuamaan luonnostaan.

3. Väsymys
Miekkailussakin tulee tilanteita, joissa ottelijan kunto saattaa pettää ottelun kovasta tahdista johtuen. Näitä tilanteita tulee enimmäkseen hyvin intensiivisissä otteluissa; tällöin ei hetken karkaaminen tai pelin sekoittaminen välttämättä ole turvallisia tai taktisesti hyviä ratkaisuja. Väsymys iskee kuitenkin useimmiten uloslyöntiotteluissa, joissa pistojen välisiä taukoja on pistojen suuremman määrän johdosta enemmän, joten aikalisä  on tässäkin tilanteessa suuri hyöty.

4. Hyvä johtoasema
Suoria toimintaohjeita ei voi antaa johtavalle miekkailijalle; joku on sitä mieltä että johtavassa tilanteessa ei kannata ottaa riskejä aggressiivisella miekkailulla, toisen mielestä tulee jatkaa toimivaa taktiikkaa niin kauan kuin pistoja tulee. Suuri johto on kuitenkin mitä luultavimmin tullut hyvän fiiliksen mukana, ja siitä tulee pitää kynsin ja hampain kiinni. Tulee tilanteita, joissa tappiolla oleva miekkailija saa pisteen pari kiinni. Tällöin on kriittistä johtavan miekkailija pyrkiä katkaisemaan vastustajan momenttumi. Aikalisä, teränhäirintä, etäisyyden pidentäminen, kaikki muutokset tilanteeseen ovat omiaan sotkemaan vastustajan kuviot ja palauttamaan ottelutasapainon.

5. Tappiolla
Vastaavasti kun johtavassa tilanteessa tulee pyrkiä estämään vastustajan momenttumi, tulee tappiolle joutuessa pyrkiä pysäyttämään ensin eron kasvu liian suureksi.  Seuraavaksi on kirittävä rinnalle ja toivottavasti ohi. Jos draivi löytyy - hyvä - mutta pidä huolta, että jos vastustaja pyrkii katkaisemaan sen (ja varmaan pyrkiikin), ettet häiriinny hänen tempuistaan! Vauhtiin päästyäsi älä enää ajattele asiaa -  ajattelemalla fiiliksen katoamista korkeintaan saat sen aikaan. Think positive.
Valitettavasti nousufiilistä ei välttämättä tule itsestään. On kuitenkin mahdollista, että suuressa johdossa oleva vastustaja alkaa passivoitua tuntiessaan johtonsa turvalliseksi. Tällöin voi olla tilanne löytää se momenttumi! Passivoituminen voi laskea vastustajan viretasoa ja paha tilanne on omiaan nostamaan omaasi (yksi urheilun luonnonlaeista).

6. Coast to coast miekkailu
Tuli taas lätkäterminä, mutta tarkoitan tällä yleistä ottelun etenemistapaa 1-0, 1-1, 2-1, 2-2 –tyyliin. Kun edetään vuoronperään pisteen johdossa, mitä pitempään otteluu etenee kyseiseen tapaan, sitä väistämättömämmältä se usein tuntuu (Jälleen luonnonlakeja. Mailapeleissä tulee luonnollisesti syöttövuoron vaihtelusta, miekkailussa tätä voisi ajatella niinikään henkisenä syöttövuorona). Tätä ottelurakennetta voi käyttää hyväksi ollessa piston pari tappiolla, itseluottamus luonnonlakeihin voi vähentää paineita ja helpottaa rinnalle tulemista. Kuitenkin ollessa johtava osapuoli, tulee pyrkiä katkaisemaan tämä etenemismuoto ja tavoitella johdon kasvattamista: muuttamalla taktiikkaa ottelua sekoittaes, aikalisällä, edelleenkin mielikuvitusta saa ja pitää käyttää.

7. Viimeinen pisto
Vaikka etenkin uloslyöntiottelut ovat suhteellisen pitkiä – ainakin pistojen määrältä – tuppaavat miekkailuottelut etenemään viimeiselle pistolle (tästä voimme jälleen syyttää paljon alleviivattuja luonnonlakeja). Tästä tilanteesta tekee erityisen viimeisen piston merkitys, ottelun voittahan ratkeaa sillä. Tällä tarkoitan molempien viretason luonnollista maksimoitumista. Ajattele vaikkapa tilannetta, jossa ottelija on johtanut 14-10: Tappiollisen viretaso varmasti maksimoituu näin pahassa tilanteessa. Jos hän pääsee rinnalle, on lähes poikkeuksetta seuraava pisto tupla. Tämä johtunee ennen johtaneen heräämisestä (tietenkin kun tilanne on näennäisesti helpottunut kirineelle, saattaa hänen momenttumi hetkellisesti katketa). Oli miten oli, miten tulisi toimia absoluuttisen kriittisessä tilanteessa, vaikkapa MM-finaalissa tilanteessa 14-14? Tähän miekkailun viisasten kiveen ei tietenkään ole yhtä vastausta. Mutta oman kokemuksen perusteella voi antaa selkeän vinkin. Pitää toimia. Passivoituminen saattaa jälleen laskea virettä juuri sen pienen kultaakin kalliimman murto-osan. Useinmiten tilanteet päättyvät  konkreettisen ratkaisun tehneen eduksi. Ainakin omalta kohdalta voin lisäksi todeta, että kaiken antamisen ja tilanteen tärkeyden ajattelu voivat johtaa ylimääräiseen puristamiseen ja ”kramppaamiseen”. Urheilijan tulisi kyllä herätä jotakuinkin automaattisesti viimeiseen pisteeseen, joten kannattaa vain keskittyä yhteen asiaan, pistämiseen.

8. Viimeiset sekunnit
Joskus ottelu menee aivan viime sekunneille, kun toinen ottelijoista saa viimein pisteen parin johdon. Tällöin ei tappiolla olevalla ole juurikaan muita mahdollisuuksia kuin lähteä hyökkäämään. Johtavan miekkailija saattaisi odottaa olevan järkevämpää vain juosta taaksepäin ja antaa kellon juosta. Jos luotat omaan ajantajuusi, voi tälläkin pelata melkolailla.

1. Yli 10 sekuntia aikaa /pisto: 10 sekuntia saattaa tuntua vähältä, mutta miekkailussa se on todella pitkä aika. Periaatteessa hyökkäyksen voi valmistella melko rauhassa, kunhan vain määrätietoisesti etenee kohti sitä. Vastaavasti puolustavan ei ole järkeä luovuttaa aluetta sen helpommin kuin muussakaan tilanteessa
2. 3-10 sekuntia/pisto: Tappiolla olevalla alkaa olla jo kiire. Edelleen ei ole syytä poistua varoasennosta, mutta hyökkäys on tehtävä ripeästi. Puolustavan ei periaatteessa ole syytä luovuttaa aluetta vieläkään ajan voittamiseksi. Hän kuitenkin tietää vastustajan olevan pakotettu hyökkäämään, ja voi esimerkiksi hyödyntää tämän valmistelemalla vastahyökkäyksen.
3. alle 3 sekuntia/pisto: Selkeä tilanne: jos olet tappiolla, juoksuun vain. Takarajaan on 7 metriä matkaa ja vastustaja luultavasti ehtii sinne neljän metrin etumatkalla. Jos johdat, on pieni kikka jos kellossa on yli 2 sekuntia (toimii oikeastaan lähinnä jos on 3 tai 4 sekuntia kellossa). Pari juoksuaskelta eteenpäin varmasti yllättää hyökkäävän vastustajan. Tällöin hän luultavasti vaistosta pystähtyy (hänen olisi tietenkin järkevintä vain jatkaa hyökkäystä), ja voitat ehkä jopa kokonaisen sekunnin. Neljän metrin etumatkalla luultavasti ehdit takarajalle suunnanvaihdon jälkeenkin.

9. Takaraja
Joillakin miekkailijoilla on akilleen kantapäänä takarajalla miekkailu. Toisilla se taas on omiaan jopa parantamaan fiilistä. Oma kokemukseni on, että takarajalla kannattaa vain pysyä coolina. Luottaa siihen, että en mene yli vaikka mikä olisi. Jos päästää takarajan aktiiviseen ajatteluun, vähennät vain focustasi pistämiseen.

Vastustajatyyppejä

Tässä osiossa eritellään joitakin tyylejä ja mahdollisesti toimivia taktiikoita näitä vastaan. Taktiikat kirjoitetaan pistoolikahvamiekkailijan näkökulmasta. Jos olet suorakahvailjia, my bad.

1. Suorakahvat
Suomessa on valitettavan vähän suorakahvaisia miekkailijoita. Maailmalla näihin kuitenkin törmää erittäin usein. Mikä siis neuvoksi, kun ei ole juurikaan kokemusta näistä kavereista? Tietenkään ei voi yleistää, mutta yleensä suorakahvat miekkailevan pitkälti samoilla syömähampailla: terää vältellen vastatempoja ja muita välipistoja kalastellen. Omia hyökkäyksiä näiltä ei näe niin paljoa, koska suorakahva on hieman ortopedimiekkailijaa helpompi väistää ja väistämistä ei heiltä luonnollisesti näe paljoakaan. Pari vinkkiä voi sanoa, jotka toimivat usein. 1. Oppositio on kova sana. Kaveri hakee vältöllä tai suoralla hyökkäyksesi väliin. Jos onnistut blokkaamaan vastapistot oppositiolinjalla, ollaan jo niskan päällä. 2. Vältä väkisin terän hakemista. Tätä banaanit rakastavat. Vaikka saattaisi tuntua järkevältä hakata suorakahvan terä pois ja hyökätä perään, tulee muistaa, että juuri tätä vastaan toimimista nämä kaverit harjoittelevat kenties eniten. Miksi siis antaa heille tilaisuus toimia tavalla, jota he eniten treenaavat? 3. Vastahyökkäykset. Jos pääset johtoon, ja banaani joutuu pressaamaan, on tuplien hakeminen huomattavasti helpompaa kuin ortopedimiekkailijoilta. Koska päästettäsi lyhyelle etäisyydelle nämä kaverit tuskin pystyvät väistämään terääsi, hyvin ajoitettu vastahyökkäys – varsinkin fleschillä – tuo lähes poikkeuksetta tuplan tai jopa oman piston.

2. Äärinmäisen aggressiivinen miekkailija
Etenkin juniorimiekkailussa törmää usein vastustajatyyppiin, joka suoraan aloituksesta pyrkii hyökkäämään päin. Saattaa tuntua turvalliselta perääntyä suoraan ja hakea väistöä kaverin hyökkäyksestä, joka kuitenkin tulee. Oma mielipiteeni kuitenkin on, että miksi edelleenkään antaa kaverin tehdä sitä mitä hän luultavimmin tahtoo eli päästää häntä päättämään hyökkäystään? Kovalla painostuksellaan aggressiivinen miekkailija samalla altistaa itsensä vastahyökkäyksille. Luultavasti kaverin puolustuspelikään ei ole hyökkäyspelinsä veroinen johtuen hänen ottelutyylistään. Jos vastahyökkäykset ei toimi, voi myös pyrkiä itse painostajan rooliin, tällöin luultavasti ollaan myös kaverin mukavuussektorin ulkopuolella.

3. Äärimmäisen passiivinen miekkailija
Jälleen kerran on syytä pyrkiä ulos vastustajan mukavuussektorilta. Kaveri luultavasti antaa tilaa ja siirtyy nopeasti takarajan hujakoille. Tulee kuitenkin muistaa, että hän mitä luultavimmin viettää siellä suurimman osan ajasta harjoitellessaankin. Siispä hän tuskin kokee takarajaa ylimääräisenä painetekijänä, ja pelkästään sen takia ei kannata pyrkiä päättämään hyökkäystä loppuun. Useimmiten passiivisemman kategorian miekkailijan on oltava hyvä väistämään. Voi myös olla, että hieman heikompi jalkatyö on joko syy tai seuraus hänen tyyliinsä. Pari itse käyttämääni taktiikkaa: 1. Kaverin passiivisuus antaa tilaa tehdä rauhassa valmistelu. Siispä voi hakea sidontahyökkäystä melko rauhassa. Tällä pystyy myös usein blokkaamaan kaverin väistön. 2. Pistä vastustaja liikkeelle. Jos tunnet olevasi liikkumiseltasi edellä kaveria, voit pyrkiä aggressiivisellä mutta kuitenkin maltillisella miekkailulla saada kaverin lähtemään vastatempoon liian aikaisessa vaiheessa ja tällöin on paikka iskeä.

4. Sekoboltsimiekkailija
En nyt keksinyt parempaa nimeä miekkailijatyypille, joka käyttää terää äärimmäisen aggressiivisesti ja isoin liikkein. Aggressiivisestä terän käytöstä voi odottaa kaverin harvoin pistävän suoraan vastaan. Kaiken kaikkiaan saattaa odottaa hänen pyrkivän päättämään mahdollisimman monen tilanteen terän kautta. Mutta luultavasti et ole ensimmäinen, joka pyrkii välttelemään viimeiseen saakka hänen teräänsä. Jälleen kerran, pyri olemaan askeleen edellä. Esimerkiksi hakemalla itse terää saatat voida sotkea hänen sidonnan hakemisen ja päästä tilanteissa niskan päälle. Välttämättä ei tarvitse itse pyrkiä päättämään fraaseja sidontaan, vaan lähinnä estää kaveria tekemästä niin.

5. Kalastelija
Vastustajasi napsii pistoja kädestä ja jalasta, mikä neuvoksi? Lähtökohtaisesti, jos hyökkäystä ei olla jatkamassa rintaan, näistä pistoyrityksistä on päästävä nopeasti alta pois. Ja tähän tarvitaan tilaa. Jos olet jo matkalla eteenpäin hetkellä jolla vastustajasi hakee pistoa alhaalta, on hänen lähes mahdotonta päästä vastahyökkäyksesti alta pois. Siispä yksi keino taistella hyvin liikkuvaa kalastelijaa vastaan on saman tien ottaa tila pois pressaamalla häntä.

6. Vastahyökkääjä
Esimerkiksi jäätävän nopeat fleschailijat tapaavat hakea paljon fleschejä heti etäisyyden lyhettyä. Vastahyökkäyksiä voi tietenkin tehdä muillakin lähdöillä. Oli miten oli, pressaaminen ilman konkreettista suunnitelmaa on kovin riskaabelia. Jos haluat mennä eteenpäin, kannattaa tietää valmiiksi millaista hyökkäystä olet hakemassa, jotta voit päättää sen nopeasti. Pelkällä toiveikkaalla etenemisellä altistat itsesi vastatempolle. Toisaalta jos pystyt pitämään etäisyyden riittävän pitkänä, voi myös pyrkiä provosoimaan kaveri vastatempoonsa liian ajoissa ja sitten kontrata se omalla lähdöllä (ei tietenkään toimi fleschiä vastaan).

Lopuksi
Mitä korkeammalle tasolle mennään, sitä vähemmän on tietenkin vain yksittäisen tyylin omaavia miekkailijoita. Tässä lueteltiin joitakin ottelutyylejä erillisinä kavereina, mutta tietenkin niitä voi myös soveltaa yksittäisiin ottelutilanteisiin. Jos vastustajasi kykenee samanaikaisesti hakemaan vastatempoa, olemaan äärrinmäisen aggressiivinen ja kalastelemaan niin eihän tätä ohjetta noudattamalla paljoa pysty tekemään. Kuitenkin yksittäisessä fraasissa kaverin on tehtävä jokin näistä ratkaisuista, ja sen mukaan voi sitten valita oman vastauksensa.

Miekkailijat tähtäävät korkeammalle

Miekkailu ja nykyaikainen 5-ottelu ovat mukana uudessa Aim Higher -urheilusponsorointikonseptissa viiden urheilijan voimin. Sponsorointisäännöistä lainaten:

Aim Higher –merkki on uusi sponsorointikonsepti. Konseptin tarkoitus on edistää urheilijoiden taloudellista asemaa ja kehittää sponsorointiyhteistyötä yhteiskunnassa kestävän kehityksen lähtökohdista. 

Urheilijoiden osalta painopisteenä ovat nuoret ja eniten apua tarvitsevat huippu- ja kilpaurheilijat. Sponsorointiyhteistyön osalta tarkoituksena on kehittää urheilusponsoroinnin hyötyjä yrityksille ja edistää sponsorointimarkkinoita Suomessa. 

Konseptin tavoitteena on  edistää urheilijoiden menestystä kansainvälisissä arvokilpailuissa ja  edistää  yritysten menestystä liiketoiminnoissa sponsorointiyhteistyötä hyödyntämällä.

Lajiliittomme, Suomen miekkailu- ja 5-otteluliiton, edustajat ovat 5-ottelijat Dagny ja Eevi Bengs, Niko Vuorinen, Teemu Seeve ja Kasper Roslander.
Pitkään mariginaalissa olleet lajit ovat nyt nousussa ja mm. Lontoon Olympialaisiin pääsy oli suorastaan harmittavan lähellä.

Jos yrityksesi etsii yhteiskuntavastuullista tapaa sponsorointiin, jolla se nostaa yrityksen positiivista yrityskuvaa, teidän kannattaa hakea Aim Higher-tunnuksen käyttöoikeutta yritysviestintäänne!

Merkki kertoo tarinaa menestysenkelistä, sponsorista, joka haluaa panostaa suomalaisten urheilijoiden taloudellisiin edellytyksiin matkalla kohti menestystä. Hyödyntämällä merkkiä ja tarinaa verkossa, viestinnässä tai mainonnassa on yrityksen mahdollista vaikuttaa muun muassa positiivisesti yrityskuvaansa eri sidosryhmille.

Lue lisää: www.aimhigher.fi

Budapest, täältä tullaan

Hiljaisuudesta huolimatta, hengissä ollaan :) Turun miekkailurintamalla harjoittelu jatkuu arkiseen tahtiinsa. Salireissuihin menee viikossa sellaiset 11 tuntia, lisäksi Salle de Corpinkatu on jälleen avoinna maanantaisin yhden opparin verran.
Tasaisen tappavalla tahdilla syntyy pikkuhiljaa myös tuloksia. Lapsosemme hakivat viime viikolopun juniori- ja kadetti SM-kisoista kultaa 20v. poikien sarjasta sekä pronssia kadettitytöissä ja -pojissa. Saalis oli ihan ok näin pienelle seuralle kuin TMÅF.
Viikonlopun suurin juttu itselleni oli, että pronssillaan valmennettavani Santeri Anttila varmisti maajoukkuepaikkansa Unkarissa pidettäviin kadettien- ja juniorien Euroopan mestaruuskilpailuihin 26.2.-7.3.2013.
Rasmus Mellasen ja Teemu Seeven muutettua Helsinkiin treenaamaan jo monta vuotta sitten, Santeri on pitkästä aikaa "ihan itse tehty" miekkalija maajoukkeverskoissa.
Tästä asiasta innostuneena päätin hypätä mukaan kisakoneeseen. Ihan jo jänskättää. Viime kerrasta Budapestissa taitaa jo olla ainakin viisi vuotta, joten mukava nähdä miten maailmanluokan kisaorganisaatio puksuttaa.