Herman Bonner ylitti uutiskynnyksen, Niko Vuorisen Olypiahaave ja Alexander Lahtisen GP menestys ei

Miekkailussa eletään jännittäviä aikoja. Viime viikonloppuna Alexander Lahtinen ja Niko Vuorinen naulasivat Suomen huippumiekkailukerhoon. 

Alex teki Suomen parhaan sijoituksen ever miekkailun Grand Prix-osakilpailussa sijouttumalla Tukholman Challenge Bernadotte GPssä sijalle 13. Myös Niko, joka Euroopan olympiakarsintakilpailussa Bratislavassa 21.-22.4.2012 oli aivan hilkulla päästä Bratislavan karsinnoissa Olympialaisiin, veti hyvin Tukholmassa ja oli 30. kivikovassa MM-tason seurassa.

Mikä tahansa kamppailulaji olisi ylpeä näistä sijoituksista. Ei millään pahalla, mutta muista olypiakarsijoista esimerkkinä Nikon lailla pudonnut painija Petra Olli oli oikein valtakunnan radiossa haastateltavana. Pieleen meni siis vain yhdessä asiassa: Missä olivat uutiset näistä huippusuorituksista???  Jos tämän tason urheilu-uutisia ei saada läpi, niin miten suuri yleisö ikinä voi samaistua miekkailuun???  Tarjotaanko Nikoa ja Alexia medialle??  Ei sitä nyt joka päivä huipputuloksia tule muissakaan lajeissa, joten vähän kovemmin pitäisi ponnailla uutiskynnyksen yli. Me tarvitsemme miekkailun Granlundeja ja Selänteitä. Kun urheilija tekee läpimurron, se pitää lajin otsikoissa myötä- ja vastoinkäymisissä.

- Mistä tuli mieleen SM-kisojen uutisointi Hesarissa - ihan oli molemmat Suomen Mestarit mainittu TULOKSISSA. Turun Sanomissa sentään oli  kuvallinen juttu SM-hopenaisesta Nina Hyvösestä, mutta nyt eksytään jo aiheesta...

Otsikkoon viitaten; Onneksi siis edes toimihenkilöpuolella uutisointiin. Suomen miekkailuhistoriaa tehtiin, kun Herman Bonner valittiin ensimmäiseksi huippumiekkailun koordinaattoriksi. Nimitys ylitti uutiskynnyksen, joten tästä ei voi seurata kuin hyvää myös lajin mediajulkisuudelle, vaikka se ei lienkään Bonnerin tehtävän pääfokus.

Herman teki itseasiassa ensimmäisen mediatekonsa jo ennen nimitystään. Katsoessani Bernadott GPtä FIEvideon live streamista, juontaja korjasi [älkesänderlaatinen]  lausumisensa ryhdikkäästi muotoon [Lah-tin-nen] koska Herman oli opastanut fencingiä selostanutta tutkakaksikkoa Suomen kielen saloihin :)

FIE-lähetystä katsoessa muuten penkkimiekkailijan sappi kiehui kerran jos toisenkin, kun suomalaisten tiukkojen matsien sijaan näytettiin "miekkailun suurmiesten" seisoskelua alueelle. Nimi ratkaisee medianäkyvyyden myös miekkailussa. Juontaja sentään kertoilivat tasapuolisesti muidenkin alueiden tapahtumista, mutta se ei kauheasti lohduttanut.

Lopuksi vielä www.fencing.fi sivuston uutisantia ja "Hermannin" oma kertomus matkastaan Känsäsin takamailta sivistysvaltio Suomeen ja nousevan Miekkailumahdin eturintamaan!!!

Fencinglicios wishes all the best success for Herman Bonner! Here's Hermans story:

My fencing adventure began in the Autumn of 1988. I was eleven years old at the time and fully armed with the sort of knowledge and expectations that come from a full summer of reading about Robin Hood and King Arthur. I climbed the dusty stairs of an old brick building in my hometown of Wichita, Kansas and soon became a fencer. Nearly a quarter century later and on the other side of the world, I am preparing myself for a new stage of my career in this sport of a lifetime.

In the course of my fencing career, I have been a Youth fencer, a Cadet, a Junior fencer, and a Senior fencer. I have successfully fought, trained and sacrificed my way to the podium of US National Championships at the Cadet, Junior and Senior levels. I have fenced in the tiniest club competitions and I have fenced World Cups. I have fenced and beaten famous international champions and I have also lost to terrified beginners who barely knew which end of the weapon to hold. I have worked as a club manager, program director, head coach and fencing club janitor. I have worked as a referee to many major US and North American events. I have organized and participated in dozens of training camps and bouting weekends. I have years of experience teaching fencing and working with athletes of various ages and levels. In the US, I have been elected to and served as a member of various local and regional administrative units that support fencing. I have also been involved in the organization and running of numerous sports events that were not fencing related.

Why am I in Finland? I am in Finland, because my wife, Soila, is from Finland. We met in Budapest in 1999. I was there because of fencing and she was there studying Hungarian language and culture. We have been married since 2004. We relocated to Finland in 2008, when I was accepted to the graduate program in sports management at the University of Jyväskylä.

In conclusion: I am passionate about fencing. I am a student of how it works both on the strip and off the strip. The depth of my fencing experience as participant and facilitator combined with my formal education in the field of sports management makes me confident of success in this venture to develop a stronger fencing and pentathlon community in Finland. There is a tremendous amount of work that can be done and I am highly optimistic regarding the opportunities to grow and improve the sports around the country, and look forward to working with you and for you.

Penkkimiekkailijan kevään huipennus

Nautitko dramaatiikasta? Itsensä ylittävistä urheilijoista? Juniorien Kevätkarnevaaleissa minititaanit kohtaavat, kun kasvukäyrän alussa olevat kalpajoukkeet mittaavat toistensa taidot kauden päätöskilpailussa!

Näin homma toimii:

Joukkueessa on 3(+1) miekkailijaa. Samassa joukkueessa saa olla tyttöjä ja poikia.

Kaikkien joukkueen jäsenten on edustettava samaa seuraa, ja kaikkien on oltava riittävän
nuoria osallistuakseen kyseiseen sarjaan (13v synt. 1999 tai myöhemmin, 15v synt. 1997 tai
myöhemmin). Sama miekkailija ei voi osallistua molempiin sarjoihin.

Kilpailun aikataulu: aloitus klo 10.00 13v- ja 15v-joukkueet

Kilpailupaikka: Tuulimäen miekkailusali, Itätuulenkuja 9, Tapiola (02100 Espoo), Tuulimäen urheiluhalli aukeaa klo 9.00.

KevätKarnevaaliperinteeseen kuuluu, että joukkueiden mielikuvitus pannaan koetukselle jo ennen kisoja. Tänä vuonna kilpailumenestyksen lisäksi palkitaan:
 1) Paras joukkueen nimi 2) Banderolli (joukkueen kannustuslakana)

Tervetuloa kannustamaan!

10 000 jäsenen miekkailuseura

Tähän voi sanoa vain että revi siitä!

Kirje miekkailijalle vuonna 1939

Turun Miekkailijat perustettiin intomielisen upseereista ja opiskelijoista koostuneen ryhmän voimin juuri sodan kynnyksellä 1938. Ohessa Turun Miekkailijoiden arkistoista löytyn ajankuvaus kirjeen muodossa. Kirjeen kirjoitti sihteeri ja taloudenhoitaja Jori Larinkari Helsingissä miekkailleelle Hille Kaislalle, joka ilmeisesti harjoitteli silloin Helsingin Miekkamiehissä kuuluisan olympiamiekkailijamme Erkki Kerttulan opastuksella.

Kirjeen teksti on hieman puutteellista, sillä kirjeen kopio oli jo kovin haalistunut. Paljon ei ole miekkailun rooli urheilulajina Turussa kuitenkaan muuttunut sitten vuoden 1939 :)

 "..mutta valittaa täytyy, että miekkailuaate on vielä nuorta Turussa. Mutta onhan tavallaan hyväkin, sillä nyt voi tehdä paljon."

                         Ylioppilas Hille Kaisla,

                         Pursimiehenkatu ,

                         H e l s i n k i.-

                         Luin kirjeesi Noramolle ja koska hän nyt on tuntureilla

hiihtämässä, otin vapauden vastata Sinulle. –Vanhana luokkatoverinasi sinuttelen ilman vaiheita. Joskus Turun Suomalaisen Lyseon alaluokilla olin Lindblom-nimisenä, se voinee selittää asiaa.

                      Seuramme puolesta parhaimmat kiitokset kiertopalkinnon lahjoittajalle. Tulemme yrittämään parhaamme saadaksemme niin niukan selkäsaunan kuin mahdollista, ja sitten kun kilpaillaan seuraavasta tuo-

pista, viemme sen omaksemme. Noramo ei joutanut keskustelemaan lah-

joituksesta johtokuntamme jäsenten kanssa, ja sen verran kuin olen saa-

nut yhteyttä heihin ovat kaikki olleet kovin innostuneita. Lienee syytä panna töpinäksi vielä tänä keväänä.

                    ”Pohjoismaisista” palaaville miekkailijoille järjestetään näytösotteluja Turkuun. Propagandantekotilaisuus on ainutlaatuinen ja sitä ei saa jättää käyttämättä. Onhan sitä mainontaa yritetty harjoit- taakin kaikissa sopivissa tilaisuuksissa, mutta valittaa täytyy, että miekkailuaate on vielä nuorta Turussa. Mutta onhan tavallaan hyväkin, sillä nyt voi tehdä paljon.

                    Sjöblom ei voi ainakaan toistaiseksi saapua Turkuun ja jos tulet pääsiäislomalla tänne, olisimme erittäin kiitollisia Sinulle, jos sinä aikana suostut opastamaan meikäläisiä miekkailun jalossa taidossa. –Harjoituksia olemme pitäneet kahdesti viikossa ja poikia on

ollut mukana siinä 2-30. Aseitten puute kirkuva, mutta jos nyt saamme

ensi viikolla, niin hyvä on. Jokainen seuran jäsen hankkii itselleen aseet ja varusteet, siis nimikkoase on. Jäsenmaksumme on sensijaan pienempi, sillä on ensin pyrittävä saamaan harrastajapiiri suureksi ja korkea jäsenmaksu haittaisi paljon. Nytkin on miltei 100 % kaikilla turkulaisilla luulo, että miekkailu tulee hirveän kalliiksi. On tuo tennis jms., ei jaksa s.o. ei varat anna perää enää miekkailla; selit- tääkö tuo?

                    Valitan, etten voi ainakaan nyt lähettää mitään uutisleik

keleitä. Yritetään kertoa silmiin pistävin:

                    T.k. 13.pnä oli TM:llä ensimmäiset kilpailunsa floretilla.

Sijoitus: 1) K. Noramo 10 p., 2) B. Strömberg 6 p., 3) J. Larinkari 6

4) M. Jore 4 p., 5) A. Andrésen 4 p. ja 6) R. Rintamo Op. Tuomareista puutetta, mutta muuten meni hyvin.

                    Viikkoa myöhemmin pidettiin epée. Järjestys: 1) K. Noramo 14 p., 2) B. Strömberg 10 p., 3) V. Hänninen 8 p., 4) M. Jore 8 p. – Osanottajia tässä 8, floretilla 12. Kolme parasta kummallakin aseella pokaaliotteluun tulee tehtyä. Muuten: säännöistä ei käynyt ilmi, millä

aseella otellaan. Oletan kysymyksessä olevan floretin. Säilässä minun tietääkseni meillä ei ole muita kuin Noramo.

                    Akateemisista. Turun Yliopisto ei ole mikään urheiluopisto. Valitettavasti. Sieltä ei kyllä lähde yksikään mest. kilpailuihin, mutta ruotsalaisesta akatemiasta voi joku eksyä. Ja sitten tulee Noramo vil

                    Ne ev.luutn. Ugglan kurssit alkanevat viikon kuluttua. Niille tulee meiltä kaksi rumaa nuorta miestä, Strömberg ja allekirj. Vahinko ettei Noramo päässyt lähtemään niille. Hyöty olisi ollut varmasti moninkertainen verrattuna esim. siihen, mitä allekirj. kykenee niillä oppia. Ja sielläpä sitä sitten kai tavataan.

                    Perustava kokouksemme pidettiin n. kuukausi sitten. Annan vilien nimet ja osoitteet:

                    puheenjohtaja eversti Wäinö Polttila, Porin rykmentti,

                    varapuh.joht. voim.op. Kai Noramo, Linnankatu 9 D 10,

                    jäseniä: luutn. P. Sovijärvi, Porin Rykmentti (Polttilan

                               luutn. Matti Jore, PR,

                               yliopp. Yrjö Nikulainen, Rauhank. 1 C 30, puh.

                               koulupoika Olavi Johansson, Käsityöläisk. 20,puh.

                    siht.&taloud.hoit. Jori Larinkari, Luostarink 6 B, puh.

             Harjoitusten ohjaajina toimivat Noramo, voim.op. Lehtonen ja Strömberg. Jäseniä seurassa tällä haavaa 45.

                    Tällä kertaa turistu tarpeeksi, ettäpä

                               miekkailusellaisin  Jori Larinkari

Viisi yhden piston matsia

 5 x 1 tai 15 x 1

Tässäpä vielä päivän postaussuman päätteeksi muistiinpano eräästä teemamiekkailusta:

Sen sijaan että otellaan normaalit viiden piston matsi, otellaankin viisi yhden piston matsia. Käytännössä tämä tarkoittaa, että jos toinen voittaa kolme ekaa, peli on pelattu 3-0 koska toinen ei enää voi voittaa. Tuplat lasketaan, tilanne voi siis olla 4-4 ennen viimeistä "ottelua" jolloin tuplaa ei enää lasketa.

Sama homma sitten 15  * 1 yksi pistoa tekee terää cupmatsin keskittymisharjoituksena.

Kokemus on miekkailussa valttia

2012 SM kisojen voitto meni sekä miehissä, että naisissa ansaitusti nuorille urheilijoille, mutta vuodesta toiseen "vanhat" jaksavat kiusata jopa puoliammattilaisesti treenavia edustusmiekkailijoitamme - menestyksekkäästi.

Tänä vuonna kisat aloittettiin hienosti nostamalla paikalla olevat Suomen Mestarit esiin. Ele oli upea ja jos olisin ollut fiksu nuori miekkailija, jolle esim. Suomen Mestari Lars Winterin nimi ei ollut tuttu, niin olisin heti merkannut boheemin ilmestyksen KovienVaarallisten miekkailijoiden kastiin. Vastustajiahan on vain kahta lajia: Kovia ja Vaarallisia. Kovia vastaan menestyminen vaatii itsensä ylittämistä. Vaarallisia vastaan ei saa joutua siihen tilanteeseen, että pitää yrittää itsensä ylittämistä - se on yleensä silloin jo myöhäistä. Pitää heti nousta omalle tasolleen, pitää taso ja pitää taso. Ja kun vastustaja on sekä Kova että Vaarallinen...niinpä. On itse asiassa ikävää, että SM-kisat ovat vain kerran vuodessa, junioreille tekisi tosi hyvää saada "taktista koulutusta" eli turpaan vanhemmilta miekkailijoilta useammin kuin kerran vuodessa.

Turun Miekkailijoden koulutuksellisen panoksen antoi tänä vuonna SM hopeaa voittanut Nina "Ninnu" Hyvönen. Heti alkuerässään hän pesi jäätävän tasaisesti kaikki vastustajansa, myös olympiapaikkaa tavoitelleen Suvi Lehtosen. Ninnun otteita koko päivän seuranneena, pitää vielä korostaa, että kyseessä ei ollut mikään tuurimiekkailu. Kokopäivätöissä käyvän perheellisen ajankäytöstä huolimatta Ninnu pisti muut tiukille ja voitti nimenomaan fyysisellä, liikkeeseen perustuvalla miekkailulla, myös viisottelijoden Dagny Bengsin, jolla ei varmasti kunto lopu kesken.

Vaikka olenkin itseäni viisammilta miekkailunopettajilta ja nimenomaan miekkailun valmentajilta saanut kuulla, että miekkailijan ei tarvitse keskittyvä niin paljon fyysiseen puoleen kuin esim. kontaktiin perustuvissa taistelulajeissa, niin tähän väliin pitää nostaa sormi pystyyn nuorille: laske montako tuntia päivässä istut ja montako tuntia liikut. Tutustu edelliseen Your Move postauksen materiaalin vaikka Tuubissa. Kun on tehnyt hyvät urheilulliset pohjat - kuten Ninnu - niin harjoittelussa voi myöhemmin keskittyä miekkailun taito-osaan jos aika ei riitä kaikkeen.

Takaisin taktiikaan. Kisan aikana Ninnun kanssa käydyissä minuuttipalavereissa tuli esiin yksi tärkeä havainto. Vastustajalla ei välttämättä ole mitään taktikkaa. Etenkään nuorella. Voi olla, että hän kyttää paikka jollekin liikkeelle, mutta silloin hän jää jalkoihin kun vastustaja tekee jotain yllättävää.

Päältä katsottuna Ninnulla oli about kaksi vaihdetta. Yksi. Rankaise virheistä = puoli aktiivinen Kaksi. Rikotaan vastustajan peli ja mennään satakymppi lasissa itse kun paikka on tehty = erittäin aktiivinen. Sanaa passiivinen ei ollut, koska se on jo tyhmyyttä jos antaa aloitteen vastustajalle. Se mitä teknisesti tapahtui oli vahvuusalueiden käyttö, nopeus, jalkapisto, flessi, käsipistot. Vähemmän treenattuja asioita kuten väistöjä tehtiin vain kun ne ns. lähtivä itsestään, mutta niiden varaan ei laskettu. Ja tietysti se liiiiiike.

Kauemmin miekkaileet osaavat useinmiten myös sulkea maailman ympäriltään tiukan paikan tullen. On eri asia ajatella, "Nyt keskityn" kuin se että tekeminen on keskittynyttä. Jos miekkailija huomaa että hän ajattelee keskittyvänsä, hän ei oikeasti ole siinä tilassa, missä kaikki fokus on keskitetty vastustajan tekemisiiin. Tämä kokenut miekkailija osaa, hän on "asiakaspalvelija" joka nyt vain sattuu tuottamaan asiakkaan haitaksi koituvia palveluja.

Tuliko paikat kipeiksi SM-kisojen jälkeen?
Jos se yhtään vanhemalta vastustajiltaan turpaan saanutta junnua helpottaa, niin yksi etu sinulla on kisoissa kaikkensa antaneeseen vastustajaasi verrattuna: kollageeniproteiini!

Teksti: Jussi Rantanen, ortopedi, dosentti, johtava lääkäri, Sairaala Neo
http://www.liiku.fi/liikkeelle/numero-5-2012/tassa-numerossa/urheilija-ei-tervetta-paivaa-nae/

Jokainen urheilija on joskus kärsinyt lihasvammasta. Lihasvammojen hoito ei yleensä vaadi leikkausta, mutta pakottaa urheilijan muutaman päivän lepojaksolle. Vammautunut lihas kelpaa aktiivikäyttöön usein vasta muutaman viikon kuluttua.

Lihasvammoja syntyy esimerkiksi pallopeleissä pelivälineen tai vastustajan polven aiheuttamina ruhjeina. Pikajuoksijalla lihasvammoja voi syntyä äärimmilleen venytetyn takareiden lihaksen venähdyksinä tai repeäminä.

Vammat jaotellaan vaikeusasteeltaan neljään luokkaan. Pahimmassa tapauksessa koko lihas menee poikki ja menettää voimansa täysin. Lihasrepeämissä myös lihaksen peitinkalvo yleensä repeää. Silloin verenpurkautuma leviää usein laajalle alueelle ihon alla, jopa kymmenien senttien päähän vammakohdasta. Toisaalta ruhjevammassa peitinkalvo säilyy yleensä ehjänä. Tällöin verihyytymä pysyy lihaksen sisällä ja aiheuttaa ylipainetta, hapenpuutetta ja kovaa kipua. Verihyytymä, joka ei pääse purkautumaan ulos lihaksesta, muuttuu joskus kalkkikertymäksi, kuin luupalaksi lihaksen sisälle.

Lihasvammojen paraneminen voi kestää kuukausia
Riippumatta lihasvamman tyypistä tai vaikeusasteesta, sen paraneminen tapahtuu aina samankaltaisesti. Alkuun vamma-alueelle syntyy verihyytymä niin sanotussa tulehdusvaiheessa, joka kestää muutaman päivän. Elimistön puhtaanapitojärjestelmä siivoaa pois vaurioituneen kudoksen.

Korjausvaiheessa lihassolujen korjausreservi, satelliittisolut, aktivoituvat. Ne lisääntyvät ja ryhtyvät tuottamaan lihaksen komponenttiproteiineja. Prosessi kestää vamman koosta riippuen muutamasta viikosta jopa kuukausiin. Kypsymisvaiheessa lihaksen voima ja vetolujuus palautuvat vähitellen. Prosessi on pitkä, jopa 4-6 kuukauden mittainen. Lihas on altis uusille vammoille paranemisprosessin ollessa kesken.

Vanhemmiten lihas vaurioituu helpommin
Lihaksen sisäiset sidekudosrakenteet kestävät periaatteessa jopa moninkertaista ruumiinpainoa vastaavan kuormituksen. Sidekudoksen tärkeimmän rakenneyksikön, kollageeniproteiinin, venytyksen sietokyky on kuitenkin rajallinen ja heikkenee iän myötä.

Kun nuorena noin 4 –5 prosentin ylivenytyksestä kollageenisäikeet palautuvat ennalleen ja vasta noin 8 prosentin ylivenytyksessä ne katkeavat, niin keski-iässä pysyvää rakenteellista vauriota syntyy jo 2-3 prosentin ”venähdyksessä”. Tämä tarkoittaa sitä, että lihakset vaurioituvat vanhemmiten paljon aikaisempaa lievemmästä väkivallasta.

Myös sidekudosrakenteet korjautuvat itsestään. Korjaus on kuitenkin yleensä puutteellinen, ja johtaa pysyvään ja hiukan alkuperäistä kudosta heikompaan arpeen.
 

Lihasvammat vaativat lepoa
Lihasvammoja kuuluu hoitaa, mutta hoito ei yleensä vaadi leikkausta. Alussa paranevaa kudosta pitää suojata, mutta kipsihoitoa ei lihas yleensä vaadi parantuakseen. Ensipäivinä vamma-aluetta kannattaa hautoa kylmällä ja rauhoittaa se käytöltä.

Muutaman päivän lepojakson jälkeen vammautunutta lihasta voi jo kevyesti venytellä, mutta aktiivikäyttöön se kelpaa usein vasta muutaman viikon kuluttua. Fysioterapialla voidaan lievittää alkuvaiheen tulehdusreaktiota, mutta keskeisempi rooli jumpparilla on kypsymisvaiheessa, jolloin suunnitelmallisella valmennuksella ja kuntoutuksella voidaan vamma-alueen toiminnallista toipumista nopeuttaa jopa viikkoja.

Lihasvammojen ennaltaehkäisy tapahtuu säännöllisellä lihashuollolla. Lihaksia pitää luonnollisesti treenata suunnitelmallisesti, levon ja rasituksen suhteen pitää olla oikea. Liian nopeasti treenatusta lihaksesta tulee usein voimaansa nähden hauras, kun lihaksen sisäinen sidekudos ei ehdi kehittyä samassa tahdissa. Lihasta pitää hoitaa myös treenien välissä, säännöllisellä venyttelyllä ja hieronnalla.
 
Teksti: Jussi Rantanen, ortopedi, dosentti, johtava lääkäri, Sairaala Neo

Miekkailu ja Your Move

Perjantaina 4.5. Turun Kupittaalla tempaistiin LiikUen noin 1500 koululaisen voimin. Miekkailu oli mukana huimassa laji- ja liikuntapistekirjossa, joista käsiohjelman perusteella oli edustettuna: Kamppailulajit mm. Taekwondo ja judo - Hitteri  - Sumopaini - Rullaluistelu - Beachvolley - Turbomove-rata  - Beachkäsipallo - Lacrosse - Amerikkalainen jalkapallo - Salibandy - Jalkapallo - Pöytätennis - Mopiilibussi - Pomppupatja ja rakennuspalikat  - Saippuasyöksy - Taisto-rata - BMX - Tutkapiste - Graffitiseinä - Terve koululainen - Streetdance - Sirkuskoulu - Skeittaus - Selkäliitto   - Katukoris - Soutu - Tuunaa oma tapahtumapaita - Puistogolf - Pyörätuolikelaus - Frisbeegolf - Tanssipelit - Geokätköily - Keilailu - Petanque - Ammunta - Flowparkin vaijeriliuku - Biljardi - Rekan veto - Suunnistus - Power Mover.

Taisto-radan parhaat suoriutuivat rengasjuoksusta, "apinaradasta", "verkkotornista", ryöminnästä, säkkikannosta ja painopallonnostosta, kymmenestä naruhypystä ja lopuksi tytöt kiipesivät köyttä pitkin 4 metrin ja pojat 6 metrin korkeuteen alle kolmessa minuutissa. Kuvaa klikkaamalla näet "rataprofiilin" paremmin.

Tapahtuman päävetonaula oli American Gladiator-henkinen Taisto-rata, josta Yle televisioi Taisto School Power –aluekilpailut ja finaalin. Taisto - koulujen kisa –ohjelmasarja esitetään TV2:lla 28.5.-1.6. klo 18-18.30, Turun osakilpailu televisioidaan saadun infon perusteella TV2:sella 29.5. klo 18-18.30, jolloin miekkailukin saattaa vilahtaa kuvissa sekunnin tai pari.

Miekkailua olivat opastamassa Turun Miekkailijoiden Santeri Anttila (oik.), Karri Anttila ja blogin pitäjä Tero Hakkarainen

Miekkailua varten rakenesimme yhden FIE-Satellite-tason alueen. Alkuperäisenä suunnitelmana oli koota ensin miekkailutaitojen perehdytysryhmä, josta sitten siirrytään kokeilemaan tositoimiin sähkömiekkailun merkeissä, mutta elämää suurempi lajien tarjonta Kupittaan koko Urheilupuiston alueella ja miekkailupisteen takana ollut Taisto-radan katsomo hajoittivat tehokkaasti 1500 alueella seikkailutta ihmistä yksittäisiksi kokeilijoiksi.

Karri tuomisee miekkailun kokeilijoita. Varustetelineet kehitettiin muiden lajien rakenteista.

Yhteensä noin 50 miekkailuun tutustujaa otti mittaa kaveristaan käytettävissä olleen kuuden tunnin aikana, joten mitään ryysistä rastin hoitajille ei syntynyt. Kokeilijoille se tietysti oli hyvä asia, koska he saivat henkilökohtaisen pikaopastuksen, ryhmäpikaopastuksen sijaan. Toisaalta hallissa oli Taisto-rata-Shown takia päällä hyvin väsyttävä, jatkuva disco-melusaaste, joten ryhmän vetämiseen olisi tarvittu legendaarista Terho Mustosen komentovolyymia.

Miekkailun toimintapiste oli mielenkiintoisesti sijoitettu salibandyn kahden toimintapisteen väliin. Taka-alalla salibandyn tutkapisteen ohjaajat.

Tärkeintä tapahtumassa oli olla mukana lajikirjossa. Parannettava olisi ehdottomasti ollut "passiivisen" tiedon jaossa, meillä ei ollut hienoja standybannereita tms. tontimerkintävälineitä. Siinäpä idea Miekkailuliiton viestintäryhmälle, parinsadan roll-up varmaan olisi investoitavissa plus joku satanen vuodessa standyn rahtikuluihin, kun joku seura menee mainostamaan lajia paikalliseen tapahtumaan.

Lopuksi vielä viikonlopun Masters-finaaleissa käydyn sanailun innoittamana Your Move ja Taisto-projektin innoitusvideo - totesin nimittäin Erän Matsille pikkumiekkailijoita katsoessani jotain tyyliin "pikku miekkailijoiden jalkatyötä katsoessa tulee mieleen Disneyn Bambi, kun se opetteli pitkien koipiensa käyttöä jäällä" johon Mats totesi  "niin, mutta kun katsoo Kisiksellä saman ikäisiä Cheerledareita, niin ne osaa kummia volttijuttuja ja muuta, mitkä tekee KOKO ryhmä". Siksipä Your Move-tyyppiset Taisto haasteet ovat tosi tervetulleita myös jo itseään urheilijoina pitävillekin miekkailijoille, etenkin kun kesä lähestyy ja muutenkin pitää päästä rantakuntoon :D

Niin, ja niistä pikku cheerleadereista puheen ollen, satunnaisotos Tuubista!