Voittaminen on hauskempaa

Ramus Mellanen, Teemu Seeve, Verneri-ottopoika-Vesterinen ja Kasper Roslander Masters 20v. finalistit

Turun Masters Finalistit vas. Inka, Uula, Rasse, Teemu ja Santeri

Lyhyesti tällä kertaa. Huippumiekkailijan isänä on joskus vaikeaa, kun empatia, sympatia ja geneettiset asiat herättävät viha-rakkaussuhteen jälkikasvun miekkailumenestyksen kyttäämiseen. On vaikea hyväksyä lähiurheilijan "tasaisia kausia", vaikka on itsekin sekaantunut miekkailun valmentamiseen ja tietää, että kamppailu-urheilussa menestykseen vaikuttavien muuttujien määrä on suuri. Siksi iloitsin suuresti, kun Teemu sai edes kauden päätöskisassa taas maistaa voiton nektaria. Vaan, joskus suuri harppaus vaatii hyvän ponnistusalustan. Ei poika tälläkään kaudella ole harjoittelustaan löysäillyt. Siellä se potentiaali vaanii hetkeään...


 

Miekkailijat männyn latvassa

Huh ja hei! Keskiviikkona pääsi yksi sun toinen eroon korkean paikan kammostaan! Turun Miekkailijat suuntasivat pitään kevätkauden päättäjäisiä Flow Parkkiin, missä viilletettiin kiipeilyrissan ja teräsvaijerin varassa, kymmenen metrin korkeudessa yli metsien ja mantujen.
Juu, seuraaminen hieman mietitytti siinä vaiheessa kun Anttilan penskat viilettivät latvasta toiseen ja alla odotti rouhea suomalainen peruskallio. Vaan eipä auttanut. Rissa vaijerille, paino kiipeilyvyön päälle ja huh heijaa - yli kankaan niin että heilahti. Kolmannen männyn kohdalla sisäinen Tarzan sai jo vallan, adrenaliini väheni verestä alle 150% ja homma alkoi tuntua nautinnolta.
Todella uskomatonta. Suomessa, maassa jossa ei saa avata edes kiskaa ilman paperisotaa, pääsee hippaloimaan hengenvaarallisissa korkeuksissa itsesuojeluvaistonsa varassa. Jessh. Suosittelen kaikille!

Kerrankin meni päättäjäiset kunnolla päin mäntyä ! Klikkaa kuva isommaksi.

Miksi miekkailun professori Philip Bruce The British Academy of Fencing opetti turkulaista Jakomäessä?

Well, it's a long story, sanoisi englantilainen. Oikeasti ainut asiaan liittuvä "long" löytyi kolmen aseen mestariopettajan Suomeen hankkineen Guy Windsorin aserekistä. Siellä lepää nimittän Long Sword poikineen.
Oliko riittävän epäselvä aloitus? Niin oli. Aloitetaanpa siis alusta.
Jakomäessä, karun teollisuusrakennuksen yläkerrassa sijaitsee The School of European Swordsmanship. Sen kotisivun intro kertoo jo jotain koulun perustajan ja maestron aikaansaanoksista, hänen oppilaidensa levitessä maailmalle:

The school was founded in March 2001 by Guy Windsor, and has branches all over Finland, as well as sister schools in Sweden and Singapore.

Tiensä historiallisen miekkailun asiantuntijaksi Suomessa Guy Windsor aloitti The British Academy of Fencing'ing (BAF) kurssilta, siitä yhteys Philip Brucen saamiseen Suomeen. Viime kesänä Windsor kävi syntymämaassaan Englannissa hakemassa täydennyskoulutusta BAFn kv. kurssilta. Opetus oli jees but matka  nou. Kahden pienen lapsen kanssa perhematkustamien tiukkatahtisen kurssin (vaativuutta kuvanneen sanan "torture" voinee kääntää tiukkatahtiseksi) jälkeen hän keksi, että oli helpompaa roudata valmentaja Suomeen, kuin lähteä uudelle "perhelomalle" brittien saarelle.
Pieni lisärahoitus ei kuitenkaan koskaan ole pahasta, fiilisplussapuolista puhumattakaan, joten Guy otti yhteyttä Oulun Miekkailuseuraan ja Teemu Tokolaan. Oulussa kilpamiekkaluseuran yhteydessä toimii herra Windsorin alkuun masinoima historiallisen miekkailujaosto. Puhumattakaan siitä, että mr. Tokola pitää Suomen Miekkailuliiton koulutustyöryhmää hyppysissään, oli luontevaa "vuotaa" tieto englantilaisen Maitre d'armes = Foil+ Sabre+ Epee, eli kaikkien kolmen aseen korkeimman valmennuskoulutuksen omaavan henkilön käytettävyydestä kilpamiekkailijoille.

Philip Bruce opettaa, kuvassa (vas.)  myös Anssi, Mats ja Guy

Meillä on tarjolla ammattimiehen näkemyksiä, mitä tekee suomalainen miekkailukenttä?
Koulutustyöryhmän tiedotuksen perusteella koko Suomen kilpamiekkailua Jakomäessä edustivat:
- Tapanilan Erä reippaasti kahden hengen voimin
- Oulun Miekkailuseura 1 hlö
- Porvoon Miekkailjat 1 hlö
- Mikkelin Miekkailijat 1hlö
- Turun Miekkailijat 1 minä
Lisäksi kurssille osallistuivat luonnollisesti The School of European Swordsmanshipin omat valmentajakoulutettavat. Hienoa. Meillä oli intensiivinen ilo seurata miten ammattimies vetää kurssin, jossa ei alkuun turhia kyselty. Vaatimustaso valmenjan teränkäsittelystä, rytmi- ja pelisilmäkykyjen oletettiin olevan kohdallaan. Ja kurssilaisten kunnon myös. Voin henkilökohtaisesta näkökulmastani sanoa, että puhtaat paperit koko porukasta sai ehkä Teemu. Olisi ollut kiva nähdä miten HFMn ja Espoon valmentajat olisivat suoriutuneet viikonlopun antimista.
Tietääkseni kuitenkin tieto huippuvalmentajan läsnäolosta oli SMLn koulutustyöryhmän kautta hyvin infottu. Vielä kadetti-ikäinen britti, Philip Marsh, voitti juuri alle 20v. Maailman Mestaruuden, joten voisi kuvitella että suomalaisilla valmentajilla ei ole varaa olla kuulematta, miten n. 20 000 miekkailuharrastajan ja kilpamiekkailijan massata siivilöilään mestarit akanoista.
Itse tietysti toivoin kalpamaista lähestymistä. Kaikki harjoitukset vedettiin floretin näkökulmasta - tosin mr. Bruce "käänsi" aina liikkeet myös säiläksi, koska yksi osallistujapari käytti koko ajan säilää. Hmm. Vihon viimeisen harjoituksen kohdalla liikkeet "käännettiin" myös kalvaksi ja silloin tuntui kuin joku taivaan portti liikerataymmärryksen kohdalla olisi avattu sen suoritteen kohdalla.  Oma moka, kun kurssi alkoi meitä oli varoitettu - Guy'n sanoin (käännös ja oma sovellutus alunperin englanniksi kerrotusta) " Ottakaa kaikki irti opettajasta,  kysykää heti, mutta suomalaisina kiroilemme kotimatkalla koska emme kuitenkaan niin tehneet "

Mitä jäi käteen?
Ensinnäkin. Miekkailunvalmennusta ei turhaan ole jaettu eri tasoihin suuressa maailmassa. BAF käyttää viisiportaista järjetelmää. 1 = seuranoviisivalmentaja 5= pitää hallita monimutkaiset fraasit valmennuksellisesta kulmasta ja tietenkin teknisesti kaikilla aseilla. Voin sanoa tässä vaiheessa että olisin iloinen jos voisin "scorata" tason 3 kalvassa - se olisi vakavasti otettava seuravalmentaja. Vinkki seuralle - kohta olis kurssi Englannissa alkamassa...
Toiseksikin. Jos haluaa kehittää oppilastaan on turha jyystää 30 minuuttia jos hiki ei irtoa. Pitää olla itse niin hyvä, että 15 minuutissa "asiakas" on kypsä. Intesiteetti on avainsana. Oppilaan pitää keskittyä, tehdä fraasit nopeammin, nopeammin ja nopeammin. Kyse ei ole reflekseistä vaan taistelun lainalaisuuksien opettamisesta. Pitää vaatia oppilaalta kehitystä ja samalla tuottaa 10 - 20% pettymyksiä varmoissa paikoissa, että homma ei käy liian helpoksi.
Sovimme palloittelevamme kurssin antimet jonkilaiseksi memoksi. Lupaan että Miekkailullista julkaisee sen kaiken miekkailukansan käyttöön. Varmaan sama kama löytyy silloin myös liiton sivuilta.

Ja lopuksi so far: Introducing Professor Philip Bruce

Suomen miekkailusalit, esittelyssä ESPOON MIEKKAILIJAT

Niin se aika kuluu, kyseinen materiaali napattiin jo kun oli hanget korkeat nietokset, vaan hienonysväykseen löytyi aikaa vasta nyt lumien jo sulettua. Vaan anyways, pikkuhiljaa alkaa kuva Suomalaisten Miekkailuseurojen harjoitustiloista täydentyä ja tänään on siis Espoon Miekkailupyhätön vuoro!

Miekkailijat tehtailivat Elämyksiä

16.4. lauantaina Turussa, Manillassa tarjottiin kansalaisille vapaaehtoistoiminnan helmiä. Ainakin 41:n harrastusmahdollisuuden pajat ja toimintapisteet tarjosivat turkulaisille ilmaisen mahdollisuuden erilaisten elämysten kokeiluun.

Miekkailjat toivat paikalle varttuneille sähkömiekkailun kokeilumahdolisuuden sekä pikkuisemmille zorroille "piip-miekat" joilla saattoi taistella ilman suojavarustuksia.
Tiimimme Kata, Santeri&Santeri, Eeku ja Tero viihdyttivät Elämystehtaan yleisöä saamansa sääntömääräisen tunnin. Aloitimme lajijargonilla jota seurasi näytösottelu. Sitten houkuttelimme yleisön parketille pieneen jalkatyötuokioon. On se vaikea pitää polvi suorassa - tuli taas huomattua. Noin vartin alkuprotokollan jäkeen aloittettin sähömiekkailu. Sen pahempaa jonoa ei päässyt syntymään, mutta ihmiset ovat niin eri kokoisia, että ensi kerralla pitää ottaa isompi säkillinen takkeja mukaan vaihtojoustavuuden parantamiseksi.

Tero kiittää mukanaolleita - suuri kitos tseppijengillemme ja erityisesti lähes koko lauantainsa miekkailulle antaneelle kuljettaja-roudari-tuomari-Eekulle!

MIEKKAILU blaablaa MIEKKAILU blaa blaaa....

Jalkatyötä Elämyksellä, aidot ranskalaiset kokeilijat oikeassa reunassa!

Isä-poika syöksy

Jalkatyö- vai käsityöharjoitus?

Liian jännittävä miekkailuottelu...

... piip-miekoilla!

Miekkailija avaruuskypärä päässä vai miekkaileva smurffi?

Aikuiset ei kässää että syöksyn voi tehdä toiseenkin suuntaan.

Perus-jedi-oppari. Hei! Varovasti sen Voiman kanssa...

Miekkailijan julkisuustaidot osa 1: Näin tuuletat oikein

Miekkailun katsominen saattaa ensikertalaisesta tuntua tylsältä. Kaksi valkopukuista hahmoa pomppii areenalla edestakaisin ja ainut väriläikkä ottelussa saattaa olla vihreä ja punaisen lampun satunnainen syttyminen. Pahimassa tapauksessa ottelun päättyessä voittajalla ei ilmekkään värähdä voiton kunniaksi.
Nyt aloitamme uuden sivistävän artikkelisarjan "Miekkailijan julkisuustaidot". Sillä onhan selvää, että lajienvälisessä, aina vain kovenevassa kilpailussa katsojista sekä sponsorien huomiosta, myös miekkailun on vastattava niin urheilullisesti kuin viihdearvoltaan yleisölajien haasteeseen!

Ensimäisessä osassa paneudumme tuuletuksen saloihin.  

Tuuletuksia on kolme perustyyppiä:

1) Hillitty, käsimerkkiin yhdistetty tuuletus. Onnistuneen suorituksen voi signaloida esim. etusormen "numero uno" tyyppisellä nostolla, vapaan käden käyttämisellä "viulun soittoon" aseen terällä tai vaikkapa vain huitaisemalla nyrkkiin puristettu vapaa käsi ripeällä huitaisulla yläviistoon.
2) Klassiset huudahdustuuletukset. Suosittuja ääniöitä ovat esim. "Uwaa", jonka loppua voi korostaa eri tavoin esim. "Uwaa-ah" ääntiöllä. Hieman itämaisia lajeja siteeraa "kiaa-aa" huuoto ja ranskalaista eleganssia taas edustaa etenkin kauniimman sukupuolen suosima "He-laa" huudahdus.
3) Eläimelliset karjunnat. Kolmas tuuletustyyppi on omiaan laskemaan vastustajan moraalia sekä valauttamaan valmistumattomalta tuomarilta housut nilkkoihin. Onomatopoettisesta rakenteestaan johtuen Eläimellisisä karjuntoja on hieman vaikea pukea tekstimuotoon, mutta jotain kuvaa ja ideaa näistä antaa esim. kirjainsarja [aaarghguahrrraahhaaaa!!!!!!!!!graahuaangraaakghaarggggg!!!!]. Lajityyleiltään selkeitä Eläimellisiä karjuntoja edustavat esim. virolainen kissapedon karjahdus (usein naaraspuoleinen) sekä suomalainen harmaakarhun huuto. Viimeksimainittuun liittyvät usein myös voimakkaat kasvonilmeet.

Lopuksi kuvasarja ammattilaistason tuuletuksista, näytteet on kuvannut Anttoni Vesterinen Jordaniassa pidetyissä juniorimiesten MM-kilpailuissa ja raskaan luokan näytteet antaa MM-pronssimitallimiehen tyylillä Alexander Lahtinen.

Aloittelijoiden kannattaa aloittaa yhden elementin tuuletuksilla, mutta tässä Alex näyttää miten yhdistät elementiti 1 ja 2

Vahva esimerkki kolmostyypin tuuletukseen kuuluvasta kasvojen ilmeiden käytöstä.

Etenkin ratkaisevien voittojen hetket ansaitsevat ehdottomasti kolmostyypin tuuletuksen. Tässä harmaakarhun huutoon on yhdistetty sekä käsien käyttö, että loistava ruumiin kieli.

Tosi ammattilaisten free-style-tuuletus, jossa on luovasti yhdistetty kaikki tuulestuselementit ja lisäksi mukanan on ns. "ryhmähali".

Tänään Suomi nousi miekkailussa maailman suurien joukkoon

Alexander Lahtinen on 20v. juniorimiesten Maailmanmestaruuskisojen pronssivoittaja. Jordaniassa 133 maidensa valitsemaa kaikkein parhainta miekkailijaa iski kalvan kalpaa vastaan. Alex pohjusti menestyksensä voittamalla kaikki alkueränsä vastustajat. Miekailussa oikea kilpailu kuitenkin alkaa vasta uloslyöntivaiheessa. siinä Alex teki kerrassaan vakuuttavaa jälkeä. Vain viime vuoden MM-kolmonen Michael Cupr antoi aitoa vastusta, kunnes tie finaaliin päättyi Egypin ALAA EL DIN FAYZ Aymania vastaan. Mutta, hieman Väinö Linnaa siteeraten, tällä kertaa Suomi ei ollut hyvä kakkonen, tällä kertaa Suomi oli tasa-arvoinen kolmonen, samalla sijalla Venäjän viime vuoden Maailmanmestarin, Nikita Glazkovin, kanssa.

Tässä Alexin tie Maailman Mestaruuspronssille!

Miekkailua Elämystehtaan videossa

16.4. on turkulaisilla - ja myös turisteilla, mahdollisuus tutustua Manillassa todella mittavaan tarjontaan Turun harrastusmahdollisuuksista. Mm. miekkailuun launataina klo 13.15 - 14.15 Manillan A-talossa, Aurinkobaletin salissa. Tule mukaan!

MM-miekkailijani on valmis

Ken tästä ovesta käy, tuo toivottavasti Suomeen miekkailun arvokisamitalin

Juniorien ja kadettien miekkailun Maailmanmestaruuskilpailut alkoivat Jordaniassa. Kisapaikka on Kuolleen Meren rannalla, Jordanian kuninkaan mukaan nimetty King Hussein Bin Talal Convention Centre. Omalta osaltani kynsien pureskelu alkaa lauantaina 2.4. jolloin juniorimiehet astuvat alueille, heidän joukossaan Teemu "Teropoika" Seeve.
Teemu ja muu juniorimaajoukkue on tehnyt huolelliset viimeistelyt MM-kisoja varten. Maaliskuussa on leireilty ensin Norjassa ja sitten Virossa. Pääpaino on ollut runsaassa vapaamiekkailussa vaihtelevien vastustajien kanssa sekä tavallista intensiivisempien oppituntien ottamisessa.
Hevosen suusta kuultuna miekkailu tuntuu hyvältä ja peruskuntokauden voimaharjoittelusta syntynyt jäykkyys on poissa. Valmistelujen suhteen on siis tehty kaikki voitava, kohta nähdään mihin se riittää.
Peukut myös pystyyn Lähi-Idän yleisen tilanteen puolesta. Toivotaan että kunkku pitää rahvaansa rauhallisena edes kisojen ajan.

Jordanian MM-kisojen tuloksia voi seurata reaaliajassa osoitteessa
http://www.fencingworldwide.com/WAFechten/index.jsp?wettkampf=jwmds10&OPHARDT_localeshort=en

Kisasivut ovat osoitteessa www.deadsea2011.com

Vihdoinkin hyödyllistä käyttöä säilälle

Miekkailjoiden kesken käydään ystävällismielistä naljailua aselajien paremmuudesta. Siksi minunkin pitää aina välillä muistuttaa salillamme puuhastelevia säilämiekkalijoita kalvan erinomaisuudesta. Mutta nyt, tein hätkähdyttävän löydön! Säilässä saattaa sittenkin olla ainesta kesän hittiaseeksi! Kunhan tuosta lumi sulaa grillini päältä, niin voi olla kalpamiehenkin pakko tarttua säilään!

Kevyellä tuunauksella säilästä syntyy grillikesän kuumin ase!

Gorilla hyökkää miekkailijoiden kimppuun Turun jokirannassa -katso kuvat!

Tavallinen keskipäivän miekkailuoppitunti Aurajoen rannalla.

"Vale! Ojennus!..."

"...Syöksy!"

APUVA! Gorilla!

Totuus paljastuu.

Elämystehtaan You Tube-kuvaksethan ne.

Myönnetään myönnetään :) otsikko oli provosoiva, harhaanjohtava ja vielä tarkoituksella. Turun Miekkailijat eivät myöskään ole joutuneet taivasalle harjoittelemaan. Valonian kuvausporukka vain pisti purkkiin You Tube-videotaan Aurajoen rantamilla ELÄMYSTEHDAS -tapahtumaa varten, jonne Turun Miekkailijatkin osallistuvat omalla pikku panoksellaan lauantaina 16.4.

 Luvassa on tekemistä ja toimintaa kaikenikäisille ihmisille. Tarkoituksena on tarjota ihmisille harrastamiseen ja muuhun itse tekemiseen liittyviä elämyksiä vastapainona materiaaliselle kuluttamiselle.

Elämystehdas on värikäs ja uniikki tilaisuus, jonne odotetaan tuhansia kävijöitä Turusta ja muualta Varsinais-Suomesta. Tapahtuman ideana on muistuttaa Kelaa!-hankkeen teemojen mukaisesti, ettei hyvinvointi tai onnellisuus vaadi materiaalisen kulutuksen lisäämistä.

Pienet miekkailijat, Suuri Kisa

Hilpeä herätys lauantaina klo kuusi, yö oli nomaalisti nukuttu tunnin slaisseissa herätyskelloa hermoillessa. Vaan soihan se sitten, kun kerrankin sai syvästä unesta kiinni. Jalo-Bussimme starttasi salin edestä sovitus puoli kahdeksan ja koska kaikki olivat yllättävästi jopa etuajassa paikalla, ajoaikaa Espoon miekkailumekkaan oli jopa ABC-pitstoppiin riittävästi.
Lauantaina ensimmäisenä taistoon kävivät 12-13 vuotiaat tytöt ja pojat. Turkulaisten taisteleva vaahtosammutin, Uula Kulju, oli tsemppailut itsensä perjantain minizorroista seuraavan päivän koitoksiin ja liittyi Inkan, Maxin, Henrin ja Oskarin seuraksi.

Pituusjärjestyksessä vasemmalta: Inka, Max, Oskar, Uula ja Henrik

Alkulämppäilimme pienet pariharjoitukset ja sitten porukka hätisteliin alueille ottamaan vapaata. Kisa alkoi ja kisa alkoi toisenkin kerran. Ilmeisesti erien uusjako johtui itämaisista Pietarin ystävistämme, jotka eivät ihan olleet tilanteen tasalla mihin sarjaan osallistuisivat.
Savun laskeuduttua kahden eräkierroksen jälkeen, turkulaisista seuraavalle kierrokselle puskivat sisarukset Max ja Inka ja D-loput miekkaniekkamme sijoittuivat keskikastin kieppeille. Uula nousi vanhempiensa joukossa hienosti taistellen oman sarjansa hopealle.

 

Vaihtopenkillä jännättiin ykkösvitjan suorituksia

Sitten tyttöjen ja poikien tiet sarjoissa erosivat, oli vuorossa 14-15- vuotiaden tyttöjen ja poikien kalpa. Vielä 2007 Suurkisat vedettiin alusta loppuun sekasarjana, mikä itsestäni oli hauska erikoisuus kilpailujen joukossa. Mutta koska Suurkisat ovat osa Juniorien Masters-sarjaa, piti sarjajaot yhdenmukaistaa. Inka siirtyi siis siveästi tyttöjen puolelle ja veli veikkonen Max Inkilä, Eemeli Hiltunen, Oliver Mattsson ja Santeri Anttila painivat omalla puolellaan. Tuonen viikate liippaa useimmille liki ja ylempään sarjaan porukasta nousee vai Santeri.

Väliaika: Muu Team Turku lähtee minibussilla kohti kotia, minä ja Kirjonen siirrymme lattiamajoituspaikkaamme nauttimaan äidin tekemää makaroonilaatikkoa ja nukahtamaan kesken vanhan Bond-leffan. 

Sunnuntaiaamu. Vuorossa "B-boyz ja Fly Girlz" eli kadettikalpa 16-17 -vuotiaille. Reserveissä löytyy ja uutta turkulaisverta kehissä edustavat Karri Anttila ja Santeri Kirjonen. "Iso" Santeri heiluttelee miekkaa ja koipiaan vikkelästi ja on ensimmäisen kierroksen jälkeen rangking ykkönen. Toisella rundilla syke hieman hiipuu, mutta A-luokan paikka irtoaa kevyesti. Karri ja Santtu irtoavat kotimatkalle, vaan harjoitellaan lisää ja ensi vuonna uudella sykkeellä takaisin.

B-sarjassa pituuserot kasvavat sarjanousijoiden vuoksi jo humoristisen suuriksi.

Grande Finale ja Isojen Tyttöjen ja Poikien sarja. Hyvissä ajoin ennen aloitusta Turun Toivo Teemu Seeve soittaa ja ilmoittaa olevansa (edelleen) flussaräkäkurkkupipilämpötaudissa. Koska seuraavana viikonloppuna pitää tervehtyä Norjassa pidettävälle MM-leirille ja Jordanian MM-kisatkin häämöttävät jo kahden viikon päässä, päätämme olla riskeeraamatta. Teemu jättää Suurkisat väliin, viimeinen mahdollisuus voittaa on siis ensi vuonna.
Menestys on pojissa Santerin ja Rasmus "Rasse" Mellasen harteilla. Naisen alkujen puolella toiveet kohdistuvat Katriina Kiijärven menestykseen. Koitan potkiskella herra Mellasta lämppäopparille, mutta hän ilmoittaa lämmittelevänsä sitten alueella. Kovin suuria paineita kisaan ei siis ole. Rassen hermojen kunniaksi on todettava kisan myöhemistä vaiheista hänen kykynsä voittaa pienestä kiinni-tilanteet - aina finaaliin saakka.
Katan tie katkeaa klassiseen Kock-esteeseen, mutta käymme kisan aikana hyvä kehityskeskustelun hermojen hallinnan tärkeydestä, joten ei reissu taaskaan hukkaan mennyt. Santeri puolestaan taipuu 16-cupissa taas yhtä kokemusta rikkaampana.

Monipuolinen kuva: Ennen ottelua - Santeri relaa. Ottelun jälkeen: Santeri relaa.

Mahdollisuus ovelta-ovelle kuljetukseen on niin suuri houkutin, että Rassen ilmoitettua pärjäävän ilman vesipullo täyttäjää pudonneet ja väsyneet suuntaavat Kiijärvi Expressillä kohti Euroopan Kulttuuripääkaupunkia. Taas yksi  De-ja-vue  kokemusten sävyttämä Suurkisaviikonloppu on saatu pakettiin.

P.S.
Kisaviikonlopun kuulumisista Hypetyksenä sen verran, että ensi vuonna mitä suurimmalla todennäköisyydellä Suurkisapaikka vaihtuu ja kilpailu pidetään Leppävaaran Urheiluhallissa. Myös vuoden 2011 Young Lions pidetään Leppävaarassa.

P.S.2.
Onkohan miekkailevien junnujen määrä oikeasti laskussa huippuvuoden 2009 jälkeen vai lorvaileeko nuoriso vaan kotona?  Pieni tilasto osallistujamääristä 2007 - 2011, luvut poimittu Liiton keskustelupalstan kisakutsuista ja -tuloksista:
 

vuosi	kilpailijoita
2011	134
2010	152
2009	181
2008	153
2007	117

Turun Miekkailijoiden salivideo II

Jatko-osa Youtube-klassikolle "Suomen Miekkailusalit, esittelyssä Turun Miekkailijoiden sali" . Nyt uusi, kansainvälisempi meininki! Mukana jopa espoolaisia! Sekä uskomatonta - miekkailusalivideossa miekkaillaan! Tsekkaa heti!

Vigor Challenge - tunnelmia vuodelta 2010

Tuloksia jännätessä, muuttama kuva viimevuoden kilpailusta, niin pääsemme mukaan kisafiilikseen!

Vigor haastaa muut kalpakilpailut

Ruotsalaisen vaatimattomasti ensi viikonloppuna Göteborgissa pidettävä Kalvan juniorien Maailman Cup ja kadetien Eurooppa Cup (Cadet Circuit) mainostaa itseään Facebookissa näin:

It is a great pleasure to invite all fencers, coaches, referees and all supporters to the Vigor Challenge February 5-6th. The Vigor Challenge is since two years back the biggest epee tournament in the world.

Ja mikäpä on kehuessa, sillä viikonloppuna kisoissa ottaa eri sarjoissa toisistaan mittaa 180 naisjunioria, 234 miesjunioria,  147 naiskadettia (alle 17v.)  ja 187 mieskadettia. Yhteensä siis aivan järjetön määrä yhdessä kilpailussa- 748 miekkailijaa 39 eri maasta !!! Suomesta leikkiin on ilmoittautunut mukaan yhteensä 43 poikaa ja tyttöä.

Lundbysstrands Sporthall

Kilpailua varten rakennetaan 43 miekkailualuetta kilpailupaikkana toimivaan Lundbysstrands Sporthall'iin. Siinä olisi tsemppaamista, että saataisiin Suomessa matot ja laitteet kokoon noin monen alueen tykötarpeiksi.
Peukut ja varpaat pystyyn viikonloppuna, varmaa on vain se, että kyyti tulee olemaan kylmää. Miekkailun suurmaat ovat täysillä mukana näissä kekkereissä.

Tunnelmia alle 20v SM kisoista

Turun pojat vetivät hyvin alle 20-vuotiaiden SM-kalvassa

Kauppakeskus Kampin kahvillassa jäi muutamakin mokka kesken, kun asiakkaat ihmettelivät viidennen kerroksen cat-walkilla käytyjä taisteluita alle 20-vuotiaiden SM-mitalleista.

Turkulaisittain kotiin vietiin melkein kaikki, mitä toivoa saattoi. Vain poikien henkilökohtaisessa kisassa jo hieman horisontissa hohkaneen kaksoisvoiton saavuttamatta jääminen hieman himmensi muuten huimaa mitalisadetta. Saldona henkilökohtainen kulta ja pronssi sekä joukkuekisan voitto, on paras TMÅF-junnujen saavutus 20. SM-kisoista ikinä!

Vas. ylh. Johannes Pulkkinen, Santeri Kirjonen, Teemu Seeve ja alh. Rasmus Mellanen

Vanhan valkku vas. uusi Suomen Mestari oik. Keskellä euron juusto - wau.

Joukkuemaskotin mielestä pronssi Teemu on  Paras, oli sijoitus mikä tahansa!

Teemamiekkailua; 10 sekunnin erät

Keskiviikkotreeneissä kysyttiin:"Kenen sairaasta mielestä nämä ideat oikein tulevat?" kun olin esitellyt tämänkertaisen designluomukseni teemamiekkailusta. 
 
Ottelussa on tilanteita, jolloin pisto pitää saada aikaan nopeasti ja toisaalta myös varautua siihen, että toinen yrittä tehdä piston nopeasti. Esimerkiksi jatkoaikatilanne, kun aikaa on jäljellä vain 10 sekuntia. Vaikka toisella onkin etu, hän ei voi jäädä passiivisesti odottamaan vastustajan aloitetta, koska silloin jää helposti temposta jälkeen toisen painaessa päälle. Tällä teemalla pyritään harjaannuttamaan miekkailija nopearytmiseen ottelutilanteeseen, tekemään taktiikkapäätöksensä nopeasti ennen aloittamista ja muuttamaan taktiikkaansa jopa kymmenen sekunnin otteluajan sisällä.

Teeman esittelyosa: Otteluaikaa on 10 sekuntia, joka mitataan käsikellolla non-stop. Kello käy koko ajan. Tässä ajassa molemmat miekkailijat yrittävät saada ainakin yhden piston. Kaikki otteluparit aloittavat samaan aikaan valmentajan merkistä (Prets? Allez! / valmiina-paikoillanne-hep, jne. ) ja lopettavat kuun huudetan halt / stop / seis jne. Piston jälkeen ottelijat kiiruhtavat aloitusviivoille ja jatkavat välittömästi kun merkinantolaiteen lamput ovat sammuneet. Ajan loppuessa se joka johtaa saa pisteen riippumatta 10 sekunnin ottelun tuloksesta. Jos tilanne on tasan, kumpikaan ei saa pistettä. Ottelu päättyy kun toinen on voittanut viisi kymmenen sekunnin erää eli saanut kokoon viisi pistettä.

Merkintälaitteiden valojen palaminen kannataa säätää harjoitusta varten mahdollisimman lyhyeksi ajaksi, jotta ottelua voidaan piston jälkeen jatkaa mahdollisimman nopeasti.  Jos laitteen ajoitusta ei voi säätää nopeaan rytmiin, otteluaikaa voi tietysti pidentää hieman.

Sairas- eli motivaatio-osa: Jos ottelijat eivät saa aikaiseksi yhtään pistoa, pistetilanne nollaantuu ja pari aloittaa pisteidenkeruun alusta. Koska ottelu päätty vasta kun toinen on saanut ne viisi pistettä, nollaantumissäännön pistäisi nostaa etenkin johtavan ottelijan motivaatiota hakea agressiivisesti lisäpistoja, jotta tehdyn työn hedelmät eivät valu hukkaan.

Historiallinen Kupittaa Tournament 2010 finaaliottelu Bade - Koroknay-Pal

Vuodesta 1978 alkaen pidetty Kupittaa Tourament ja sen miesten henkilökohtainen kalpa sai ensimmäisen suomalaismestarinsa vasta vuonna 2010. Korkeimmalle palkintopallille nousi Espoon Miekkailijoiden Dennsi Bade. Saavutuksen kunniaksi Miekkailullista kokosi finaalin ratkaisuhetket oheiselle videolle. 

Juttu Turun Miekkailijoista lajiesittelyn muodossa Liiku-verkkolehdessä

Vuoden ensimmäisenä sunnuntaina 2.1.2011 Turun Miekkailijoiden salilla käy kuhina. Paikalla ovat kaikki alle 20v. ja alle 17v. SM-kisoihin valmistautuvat miekkailijat sekä yksi Maailman Mestari (Ville Rosenlund). Paikalla on myös Lounais-Suomen Liikunta ja Urheilu ry:n Liikkeelle-verkkolehden toimittaja Kira Kauppi.
Ohessa Kiran tekemä juttu, jonka voit lukea myös suoraan lehdestä, linkki on tässä.

Miekkailu kehittää mieltä

Turun miekkailijoiden harjoitussalissa Parkin kentän laidalla treenataan tulevan viikonlopun junioreiden SM-kisoihin. Paikalla on nuoria miekkailijoita seuran päävalmentajan Tero Hakkaraisen kanssa. Turun miekkailuyhdistys on suomalaisessa mittakaavassa varsin aktiivinen. Jäseniä löytyy sata.

– Miekkailu on laji, jossa kilpaileminen olisi tärkeää, sillä silloin pääsee näyttämään taitonsa, Hakkarainen sanoo kaksintaistelulajista.  Kilpailijoita ei vain tunnu löytyvän tarpeeksi. Tulevista SM-kisoista on silti odotettavissa tuloksia.  – Kisoihin lähtee Turusta seitsemän – kahdeksan nuorta. Katariina Kiijärvi osallistuu naisten SM-kisoihin, joissa toivoo sijoittuvansa kahdeksan parhaan joukkoon. Miekkailu sopii kuitenkin myös pelkäksi kuntoiluksi. Se kasvattaa kunnon lisäksi mielen hallintaa, sillä hyvin tekninen laji vaatii keskittymistä ja ennakointia. Vastustajan liikkeitä on osattava tulkita oikein ja omaa taktiikkaa suunniteltava. Turun miekkailijoiden junioreita valmentava Katariina Kiijärvi sanoo, että melkein aina lajia kokeilevat yllättyvät sen rankkuudesta. – Meillä käy paljon koululaisryhmiä ja esimerkiksi polttariporukoita. Aina ihmetellään, kuinka raskasta miekkailu on. Itse pidän sen psyykkisestä puolesta. Saa olla ihan omassa maailmassaan. Keskittyminen on toisaalta myös haastavinta. Kahdeksan vuotta harrastanut Kiijärvi kertoo, että miekkailussa on kolme eri muotoa. Ne ovat syntyneet kolmen erilaisen miekan ympärille, kalpan, floretin ja säilän. Kalpamiekkailu on tyyleistä vapain ja siinä vastustajan virheitä hyödynnetään hyökkäyksessä yritettäessä saada tähän pisto-osumaa. Florettimiekkailua sitovat tiukat säännöt ja vuorohyökkääminen, säilämiekalla taas voi kärkipiston lisäksi käyttää terän sivuosaa tai hamaraa. Kaikkiin kolmeen muotoon pätee yksi ja sama ohjenuora, miekkailu on herrasmieslaji. Kalpamiekkailu on miekkailulajeista suosituin. – Jos miekkailussa haluaa kilpailla, olisi hyvä käydä harjoittelemassa noin viisi kertaa viikossa. Välillä harjoitusotteluita ja välillä pelkkää tekniikkaa, Kiijärvi sanoo. Hyvät varusteet suojaavat  Miekkailussa niin kuin muissakin lajeissa tulee välillä urheiluvammoja ja mustelmia. On kuitenkin turha pelätä rintakehää lävistävää pistoa. Miekkojen terät ovat taipuisia ja tylppiä. Lajissa käytetään hyvin suojaavia varusteita koko kropan mittaisesti. (Miekkailullista huom. Tietysti kuviin linssiludetti  just joku miekkailuhousuton valkku ja toinen huonomuistinen pöksyt kotiijättänyt kaveri huonoksi esimerkiksi )  – En ole ainakaan koskaan törmännyt tilanteeseen, jossa miekka olisi aiheuttanut jonkin vamman, Katariina Kiijärvi tuumaa.  Tero Hakkarainen on tyytyväinen, että Suomessa ja Turussa voi harrastaa eksoottisempiakin urheilulajeja.  – Ei ole mikään itsestään selvyys, että jokin laji pysyy, hän sanoo.  Teksti ja kuvat: Kira Kauppi