Kepeä kisatarina eli kun pakarat tulivat kipeiksi Oulun Kesäkisoissa

Kesä on sitä aikaa kun miehet hukkuvat sepalus auki yöttömän yön huumassa, kuikka kiekuu kurkkunsa käheäksi ja hullut miekkailijat istuvat 1400 kilometriä autossa päästäkseen vetämään reitensä piippuun toiselle puolelle Suomea. Noh, kaikki alkoi siitä kun Kiljanderin Toni lähetti sähköpostia Oulun Kesäkisoista...

Innostunut aikuismiekkailija oli bongannut tyrkyllä olevat veteraanipisteet. Samalla kun itse halusin hyvän tekosyyn livistää viikonlopun juhlapatsasteluista ja nuorella valmennettavallani ei ollut parempaakaa tekemistä, alkoi ajatus Ouluun lähdöstä tuntua matkakulujensakin puolesta kohtuulliselta. Ou jee, kolme muskettisoturia Fordiin ja keula kohti Oulua.

Vaasan tori ja Jääkäripatsas. Siis tuolla takana.

Lounas Il Bancossa. Huomatkaa nälkäinen kiilto teinin silmissä.

 Menomatkan agendana oli, että aapeesee-heimon toteemipaaluilla merkityt jättireservaatit piti jättää rauhaa. Vaikka rauhanomainen heimo elääkin ja voi hyvin Suomen teiden varsilla, ajattelimme elää vaarallisesti ja pysähtyä vain villien tienvarsi-intiaanien antimilla. Suunnitelma toimikin alkuun varsin hyvin. Ensistoppi Kaurismäkiläisellä Teboililla, lounas Vaasassa pitoreskissa Le Bankissa italiasaihenkisiä herkkuja nauttien. Vaan matka oli pitkä ja kuljettajan kofeiinipitoisuus väheni uhkaavasti ja Kokkolassa jouduimme pysäyttämään vankkurimme tervakaupungin bonuspysäkille.

Olisikohan "engelsmannit" saatu Oolannin Sodassa pysäytettyä, jos tykkeihin olisi tungettu näin kiiltäviä kuulia.

 Menomatkalla bongasimme matkalaisille uutena kaupunkina vielä Raahen. En tiennytkään kaupungin olleen aikaan Suomen suurin laivanvarustamokaupunki. Ja se on poltettu maantasalle melkein yhtä monta kertaa kuin Turku.

Miekkailun sosiaalinen puoli...ja tietysti turkulainen ensimmäisenä ruokajonossa.

Santtu santsaa, Toni triplaa?

Mukavaa oli ja hyttysiäkin. Mutta sehän on Kesä.

Viimein perillä Oulussa. Hotellikuolema vältettiin välittömästi ja enemmistön äänillä myös väsyneen kaasujalan omannut kuljettaja Kiljander joutui pistään tossulla koreasti kohti Oulun Miekkailuseuran järjestemää "get-to-gether" illanviettoa. Hyvän seuran, herkullisen grillipossun ja salaatin virkistäminä painuttiin pehkuihin kisa-aamua odottamaan.

Linnanmaan liikuntahallissa oli kisapuitteet kohdallaan, kahvi ilmaista ja suklaatakin tarjolla!

Sunnuntai koitti. Sankariteot Linnanmaan liikuntahallissa odottivat! Valitettavasti veteraani-tyyppinen kroppani ei ymmärtänyt, että urheilun voi aloittaa jo klo 9 aamulla. Alkuerän ensimmäiset ottelut olivatkin elintoimintojen kannalta varsin mielenkiintoisia. Vaikka en ajokorttia omistakaan, voisin kuvitella dieselmoottorien joitakin vuosikymmeniä sitten käynnistyneet pakkasessa samalla agressiivisuudella kuin verenkiertoni alkuerässä.
Yllätykseksi voitin kaikki alkuerässäni, joista muutama tosin olin niukkaakin niukempi 5-4 taisto. Koska kisaan lähdön tarkoituksena oli lähinnä "jolly-good-game" tuntui suorastaan epämukavalta lähteä uloslyöntikierrokselle rangking kakkosena heti Oulun ylpeyden, pohjoisen valontuojan, noitatohtorin ja maineikkaan valmenjan, Paulus Tokolan jälkeen.

Cup-kierroksen otteluissa syntyi mielenkiintoinen havainto. Kun jalat viimein alkoivat lämmetä, myös tehtyjen virheiden määrä kasvoi. Johtopäätös; kun reaktiot ovat jo hidastuneet, ei veteraanin kannata innostua liikaa :)
 Varsin tiukan väännön jälkeen Oulun reipasta junioria,  Antte Hietaharjua vastaan (taisin päästä "johtoon" ensimmäisen kerran viimeisessä 15-14 pistossa) semissä tuli vastaan vanha kettu Sami Miettinen.
Taistelu finaalipaikasta alkoi varsin hyvin. Taisin päästä 9-6 johtoon kunnes omassa päässä alkoi ropista. Myös vähäiset lenkkikilometrit tuntuivat. Ovelien ansojen suunnittelu miekkailuottelun vaatimalla vauhdilla on vaikeampaa jos keuhkoista tulee ajattelutoimintaa häiritsevää melua ja sydämen lyönnit ahdistavat muutenkin vatsan kohdalta oudon kireäksi kutistunutta miekkailupukua. Sami kuroi ottelussa ohi ja finaaliin muistaakseni luvuin 15-13.

Toinen finalisti löytyi veljestaistosta T. Tokola - P. Tokola. Pohjalainen miekkahippa päättyi tällä kertaa Teemun voittoon. Paulus arveli yhdeksi tappion syistä heikentyneen fyysisen kuntonsa, mutta toisaalta pidemmän tikun vetänyt vastustaja siveli ovelan näköisenä viiksiään, eikä suostunut kysyttäessä paljastaamaan voittoon vienyttä taktiikkaansa. Saattoipa siis olla, että Teemu oli käynyt Paulukselta salaa harjoittelemassa special-kikkoja veljen kukistamiseksi.

Kesäkisojen Finaali on alkanut! Teemu vasemmalla, Sami oikealla.

Oulun Kesäkisojen finaalista Tokola t. vastaan Miettinen oli erittäin viihdyttävää väkivaltaviihdettä. Hetken jo vaikutti, että Teemu vie Samia miten tahtoo, mutta sitten Tokola omien sanojensa mukaan päästi Miettisen iholle "draaman kaarta noudattaakseen" eli suomeksi tyri johtonsa. 14-14 tilanteessa nähtiin sitten päivän komein fleche, jolla Teemu nappasi voiton Ouluun.


Koska oululaisten mielestä miekkailua ei koskaan voi olla liikaa, vetäistiin henkilökohtaisen kisan päälle välittömästi joukkekilpailu. Joukkueet koottiin kesäkisaspecial-säännön mukaisesti alkuerien rankingin perusteella. Systeemi oli aikaisempina vuosina tuottanut kuulema hyvin tasaisia joukkueita, joten mikäs siinä. Tällä kertaa en tosin ollut ihan varma toimiko systeemi. Mm meidän joukkueemme yhteisikä taisi olla 150 vuotta, kun joukkuetaiston voittaneiden sankarien joukkueikä oli ehkä n. 55 vuotta. Nyt joku tietysti viisastelee, että tokihan kokeneet veteraanit vie junnuja kuin litran mittaa. Ei vie enää siinä vaiheessa kun mehut löytyvät kuivumaan laitetusta T-paidasta.
Joukkekisasta tuli siis omakohtaisesti katsottuna vain tyylikkään varoasennon esittelyä, mutta seurakamuni Toni Kiljander ja valmennettavani Santeri Anttila sentään pääsivä molemmat mitalien makuun. Santeri juuri tuossa voittaneessa lapsitähtijoukkuessa ja Toni pronssijoukkueessa.

Palkintosadetta henkilökohtaisessa kalvassa

Turun Dynaaminen Trio vas. Santtu, Tero ja Toni

Enää oli matkasta paras jäljellä. Pizzat itseään Olun vanhimmaksi mainostavassa pizzeriassa, Da Mariossa. Hyvää oli, mutta ei (tietenkään) yhtä hyvää kuin Denniksessä. Sitten saunaosaston altaaseen lihaksia lilluttamaan, unta palloon ja aamusta klo 8.30 ilta viiteen sukkulakyytinä kotiin.

Santun pizza

Teron lammaslihaboltsipizza

Järjestäjille kiitos kisoista. Ensi vuonna tiedetään kuviot, joten panostamme erityisesti Kesäkisojen grillibileisiin ja ehkä sen jälkeen pääsee sunnuntaina vähemmällä miekkailulla kun ei pärjää niin hyvin!

 Tulokset:

1. TOKOLA Teemu OMS
2. MIETTINEN Sami KUMI
3. HAKKARAINEN Tero TMÅF
3. TOKOLA Paulus OMS
5. LUMIJÄRVI Juha OMS
6. HIETAHARJU Antte OMS
7. ANTTILA Santeri TMÅF
8. TOKOLA Samuel OMS
9. KILJANDER Toni TMÅF
10. PAAVOLA Mikko OMS
11. LEPPÄVUORI Anna OMS
12. JUSLIN Henry PM-BF
13. HARJU Ari-Pekka RM
14. MÄNNIKKÖ Sari OMS
15. DEGERMAN Risto OMS
16. TAMMIMIES Tanja OMS
17. RAUDASKOSKI Anna-Maria OMS
18. POLKKO Seija ALLEZ

Joka miekkailijan Must Have!

Tuntuu joskus siltä, että miekkailu menee päin ... pönttöä :) Ei hätää, siihen voi olla ihan hyvä syy: aseessa on väärä terä!