MIEKKAILULLISTA-FENCINGLICIOS
MIEKKAILUBLOGI
Asiaa miekkailusta ohipistoja unohtamatta
lauantai 10. marraskuuta 2012
Miksi Turun Miekkailijat pääsääntöisesti osaavat hoitaa kilpailut aika hyvin
TMÅF on yksi Suomen parhaita miekkailukilpailujen järjestäjiä. Voinen sanoa näin. Kehun myös Espoolaisia ja Suomen Miekkailuliittoa, koska heidän kansaan molemmat ovat ehkä jotain toisiltaan oppineet ja toisiaan win-win-auttaneet.
Tänään taas väännettiin yhdet pienet Masterssit poikki ja pinoon. Kiitos KAIMA!!!
Kun järjestät kilpailuja. Delegoi. = DELEGOI
Siinä se pääpiirteissään oli. Hyvässä seurassa, kuten Turun Miekkailijoissa, moni asia loksahtaa, ennakoidaan ( ennakoinnin ja SUPER AAVISTAMISEN TAITURI NINNU) ja hoidetaan toisenkin puolesta ihan itsestään. Koska meillä on rutinia. Mutta myös siksi, että on:
- Ihmisiä joihin voi luottaa.
- Ihmisiä joihin voi luottaa, jos ihmiset, joihin voi luottaa, hoitavat sen, että, ihmisiin joihin voi luottaa, tulevat paikalle.
Kumpi olet? Delegointi ei ole toisen aliarvostusta. Se on yksilön kykyjen arvostamista.
Meillä aika hyvin tuo superluotettava taso toimii. Ja koska se on melko hyvä, jaksetaan rutistaa taso kaksi paikalle, koska hekin ovat tosi hyviä tyyppejä, kun vain lämpenevät äksöniin.
Sitten mennään yksityiskohtiin.
Kisoja järjestettäessä ei haittaa, kun on yksi aito nörtti. Se on tyyppi, joka hanskaa Engarden. Etu-taka-ja.nurinpäin. ÄLÄ edes yritä järjestää kansallisia kisoja ilman Engrde-taitoja. Kohta siirtynemme Ophard-systemiin, joten tästä ei edes keskustella.
Nörtti hoitaa kisankulun järkkäämällä paikalle tietokoneen ja tulostimen ja sitä myötä tulospalvelun, joka on miekkailukilpailun sykkivä sydän. Ja tulokset myös eteenpäin kisan jälkeen.
Kun sinulla on nörtti, tarvitset enää:
- miekkailumaton jota kohden on: merkintälaite&kaukosäädin, 2xkelajohto, maadoitusjohto, 2xkelat.
Mitä isompi kisa, n. 15 % kamoista hajoaa, tarvitaan siis varaosia kaikkiin kohtiin (mattoja ei ole kai vaihdettu kuin Kupitaalla ... )
- teipit mattojen laittoon, ehkä alustat tmv.
OK. Sinulla on nörtti ja kamat. Sittenhän homma on helpoa. Varmistat vain ihan sikana tuomareita paikalle. Tätä periaatteessa helpottaa kansallinen tuomarivelvoitemaksu, mutta 100 euroa LIITON tilille ei paljon lämmitä kisajärjestäjää, jos omasta seurasta ei liikene paikkaavia tuomareita.
Onko Talkoo Porukka?
Se on Se Jengi joka A) Roudaa kamat paikalle, kokoaa ja purkaa ja vie takaisin. Monesti kisojen tekeminen on viuhakkaa toimintaa, mutta voi niitä, jotka jäävät purkamaan. VARMISTA TULO JA MENO kisapaikalta.
On tietysti kiva, että kilpailijoita myös palkitaan. Hanki edes mitalit.
Siis KIITOS TÄSTÄ PÄIVÄSTÄ: Nina Hyvönen, Katariina Kiijärvi, Elena Mattsson, Toni Kiljander ja Johannes Pulkkinen Turun Miekkailijoiden OMAN kilpailun tukemisesta.
Meillä oli tänään myös TOSI vahva VELVOITEtuomarien joukko, jota JOUSTIVAT YLI OMAN VELVOITTEENSA, tässä vaiheessa aamua kiitän vain Katri Savolaista koska hän on söpö ja aito FIE tuomari. (Vaikka onkin allerginen HFM tuomaroinnille).
keskiviikko 7. marraskuuta 2012
Poika Bloggaa
Joskus kesällä, kun Teemun lenkkeilyksi riitti vielä kävelyretki faijan tahtiin, heittelin pojalle ideaa blogin aloitamisesta. Vähän kuuluisan isänsä tyyliin XD. No, kuten yleensä, vanhempien ehdotukset eivät ole niitä seksikkäimpiä toimeksiantoja ja asia jäi muhimaan.
Täytyy myöntää, että ehdotukseni taustalla oli itsekäs ajatus päästä kuulemaan miehenalun kuulumisia maailmalta - tai edes Helsingistä. Siksi olikin mukava yllätys törmätä tähän blogiin:
Nyt alkaakin olla hyvä setti nykymiekkalijoiden mietteitä blogisfäärissä, sivupalkistani löydät myös Niko Vuorisen ja Kasper Roslanderin blogilinkit.
Täytyy myöntää, että ehdotukseni taustalla oli itsekäs ajatus päästä kuulemaan miehenalun kuulumisia maailmalta - tai edes Helsingistä. Siksi olikin mukava yllätys törmätä tähän blogiin:
Nyt alkaakin olla hyvä setti nykymiekkalijoiden mietteitä blogisfäärissä, sivupalkistani löydät myös Niko Vuorisen ja Kasper Roslanderin blogilinkit.
sunnuntai 28. lokakuuta 2012
Terveiset Trekanten FIE Satellite voittajilta!
 |
| Tanska uudet kuninkaalliset; vas. Ruhtinas Roslander, oik. Sulttaani Seeve (postauksen kirjoittaja) |
Täältä kirjoittaa MC-voittajat ;)
Tässä pieni yhteenveto siitä, mitä eilen tuli tehtyä,,
Toisin kuin normi Satelliiteissa, näissä skaboissa oli vain yksi alkueräkierros. Niissä meikä (Teemu) voitti 4/6 ja Kassu 3/6. Lopulta uloslyönteihin mentiin rankingeillä 19 ja 40.
Ensimmäisellä kierroksella mulla oli vastassa Tanskalainen fabu Jensen. Kisajärjestelyt oli sen verran sekavat että oletettu kahden matsin tauko ja siksi jäätävä Alpen + banaanitankkaus meinas koitua kohtalokkaaksi, kun matasi alkoikin aikasemmin kun luulin, ja piti sitten mennä masu täynnä alueelle mättämään. Voitin sentään, mutta todella tiukasti 15-13. Kassulla oli ruottalainen Ström-pappa. Alun 2-0 tappiotilanteen jälkeen Kassu napsi tutun varmalla otteella pistoja miten tykkäs, ja voitti lopulta 15-6.
Tokalla kierroksella Kassulla oli vastassa jo edellisen viikon treenileiriltä tuttu Itävaltalainen nuori vasuri Königwieser. Ei etukäteen tyylillisesti kuulema mikään Kassun lempivastustaja, mutta alueella näytti kuitenkin aivan toiselta. Suht vakuuttavasti Kassu hoiteli kaverin, oiskohan ollu 15-4 loppulukemat. Meikällä tuli tokalla kierroksella puolalainen, junioreissa mm. EM-pronssia voittanut, BRONISZEWSKI. Matsin aikana löytyi suht maaginen fiilis, pistoja tuli millon jalasta millon kädestä. Matsi oli tiukka aina lopuun asti. Oli itseasiassa ensimmäinen kova ulkomaalanen (kova meikän asteikolla), jonka pistän ulos tyyliin sitten Lobnyan tai jotai. Lopulta loppulukemat 15-12 vei 16 joukkoon.
16 kupissa meikällä tuli vastaan kisan ykkösrankatun ulos pistänyt tuttu Tanskalainen Robl. Odotin, että kaveri tykkää pistää vastatempoon, joten päätin hakea sitä tempoa itse matsissa. Yllättäen, kaverilla oli jäätävä meininki päällä, tarkoitan törkeetä painostamista ja rynnäkköhyökkäyksiä. Kuitenkin tämä sopi taktiikkaani myös hyvin, ja sain heti matsin alkuun vahvan johdon. Alkumatsissa oli joitakin todella timanttisia hetkiä, kuten yli puolen alueen juoksukilpailu meikän takarajalle, joka päättyi tyylipuhtaaseen kvartripostiin. Lopulta koko matsin hallinnan jälkeen voitin oisko ollut 15-12, en oo ihan 100 varma lukemista. Kassulla oli 16 kupissa samoin tuttu kaveri, ruottalainen Gustafsson. Kassu ei inspiroidu nyt mihinkään diibadaabaan, ja itselläni oli matsi samaan aikaan, mikä vaikeuttaa reportterin hommiani. Kuitenkin matsi oli tiukka, vastustaja oli tosi nopea, ja pari kertaa Kassu koki olleensa hieman onnekaskin matsissa. Gustaffson johti ottelua jopa 12-10, josta Kassu huikealla kamppailulla nousi aina 14-13 johtoon, ja pystyi päättämään ottelun varmalla tuplalla.
8-kupissa Kassu sai vastaan viimeaikojen inhokkivastustajan, ystävämme Juuston (Von Der Osten). Kassu sai heti ottelun alkuun parin pisteen johdon, jonka vuoksi matsi kulki Kassumaisesti hänen takarajallaan, Juuston painostaessa. Painostaminen tarjosi Kassulle hyvät mahdollisuudet vastahyökäyksiin, ja nehän meidän Pohjoisen raketti käyttää tunnetusti hyväkseen. Valtavan Tanskalaisyleisönkään edessä jäämiehen pokka ei tunnetusti petä. Pikemminkin uutta boostia lyödä luu kurkkuun vieläkin isommalle jengille. Kassu eteni aina 14-11 johtoon, kunnes Juusto sai uhkaavimman momenttumin matsissa. Juusto napsi kaksi pistoa ja 14-13 tilanteessa näytti jo hieman pahalta. Kuitenkin suomalainen sisu näytti jälleen kyntensä, ja viimeine tupla irtosi vahvalla vastahyökkäyksellä, matsi päättyi siis 15-14. Meikällä oli 8-kupissa vastassa alkueristä tuttu itävaltalainen Shcmid. Olin hieman överillä sokeritankkauksella saanut suht mielenkiintosen fiiliksen ylle, paika tärisi jne. Pienellä huumorilla matsiin mentäessä alueella tuli vain enemmän hauskan aihetta. En ole oikeastaan jälkeenpäinkään varma, mitä tuolloin alueella tapahtui. Tyyliin, kaverin painostaessa menen piestoetäisyydelle ja annan noin 10 suoraa pistoa, jolloin joku niistä sitten osuu. Miekkailuni hämmensi aikalailla, mutta homma pelas suht jäätävällä tasolla, pistin kaveri lopulta ulos lukemin 15-8.
Semeissä odotettiin joutuvamme vastakkain, joka hieman kuumotti. Lisähämmennystä aiheutti Kassun parin tunnin sisällä lähtevä lento. Lopulta lento saatiin järjestykseen, niinkuin yösija Miimun (mun täti) luota. Vieläpä selvisi, ettei joudutakkaan semeissä vastakkain!
Kassulla tuli semeihin Portugalin 5-kertainen mestari, vasenkätinen Cordeiro. Cordeiron painostuksessa mennyt matsi oli todella tasaväkinen ja tiukka. Vuoronperään flessaavat kaverit pistelivat samoin vuoronperään ja matsi eteni tiukkana aina 11-11 tilanteeseen saakka. Tässä kohdassa jäämiehen hermot osoittautuivat paremmiksi: portugalilainen teki pari harkitsematonta suoraa lähtöä, ja nehän Kassu hoitaa varmasti. Viimeiset pistot tuli sellaisella viimeistelyllä, että oksat pois. Meikän semivastustaja oli tsekki Seidl. Jäätävää liikkumista pitävä kaveri oli todella mielenkiintoinen vastustaja. Pakotti meikänkin liikkumaan oikein toden eestä. Lopulta ainooksi taktiikaksi osottautui jatkuva terän häiritseminen, koska jaloilla olisin selkeä kakkonen. Tässä matsissa oli joitakin todella maagisia hetkiä, Mikael otti tämän videolle, voidaan tsekata jossai kohtaa (Kassun semi on kanssa + finaali). Matsi eteni tiukkana aina loppuun saakka, viimeisissä tilanteissa olin jatkuvasti pisteen tappioasemassa ja jouduin hyökkäämään. Sain kuitenkin aina tasoitettua ja lopulta mentiin jatkoajalle tilanteessa 13-13. Tsekkiläinen sai edun. Matsin aikasempien pistojen perusteella päättelin, että vikan piston saa se, kumpi pääsee päättämään hyökkäyksen. Siispä pressasin, ja lopulta tuli ihan ok paikka lähdölle, sikstillä sisään vaan jea. Hyppysyöksyllä. Kaveri pakittaa, ok toinen hyppysyöksy perään. No perhana, vielä kolmas. Ok, lähetään flessaamaan. Suomalainen sisu oli aikasemminkin läsnä tänä uskomattomana päivänä, mutta ehkä tässä puolen alueen mittaisessa ryntäyksessä se oli enemmän läsnä kuin koskaan. Lopulta: suomalainen finaali 14-13 lukemien jälkeen.
Finaali oli kaiken kaikkiaan todella epätodellisen tuntuinen ennen matsia. Kisa oli ollut todella kova, osanottajalistan nimiä on turha edes alkaa tähän luettelemaan. Ja: meikä ja Kassu finaalissa. Mitä. Suht ok euforiat ja ennen kaikkea hapot päällä mennään kuitenkin hoitamaan vikaa matsia. Molemmat jäätävän väsymyksen takia päättävät taktiikaksi seisomisen + pelkän teräpelin. Meikä sai pari omaa pistoa alkuun, johdin matsia ekan erän jälkeen. Erätauolla hieman epäasiallisestikin heitellään vaan läppää toisille, kilpaillaan kummalla on vedet loppu ja kummalla urheilujuomat. Toka erä Meni tasaisena, meikä edelleen pari pisteen johdossa sen jälkeen. Vikalla erätauolla molemmilla juomat ja tankkaus loppu, tiedossa todellinen kestävyyden absoluuttinen testi. Meikä tekee pari hyökkäystä alkuerästä ja saan tosi hyvän johdon 10-7. Kuitenkin hapot ja tankkauksen puute alkoi tehdä mun kohdalla enemmän tehtäväänsä kuin kilpailutoverini. Kassulla löytyi vielä paukkuja pressata, ja ennen kaikkea päättää hyökkäyksiä. Viimeisten minuuttien Kassun kultaiset omat pistot veivät tämän kisan finaaliin kisan arvolle meidän kohdalla oikeutetusti jatkoajalle tilanteessa 11-11. Jatkoajalle Kassu sai edun, ja meikän pakko hyökätä. Jalat sanoi ei, kvartti sanoi yes. Lopulta Kassu vei siis finaalin ja koko eeppisyydessään käsittämättömän ja suomalaisittain legendaarisen skaba lukemin 12-11.
Tässä nyt pikku fiilistelyt jälkeenpäin. .
Tänään jatkuu tyttöjen kisalla, toivottavasti samanlaisella menestyksellä!
Cheers,
Teemu ja Kassu
TULOSLINKKI Opahard-palveluun
Katso; Satellite Tournament Copenhagen + Aktive Herrendegen 27.10.2012 - 28.10.2012
Kukas se kisanhännän nostaa?
Pitkästä aikaa on sisäinen pakko kirjoittaa blogin pitäjien suosikkiaiheesta Minä Itse ja tietysti Vuodattavaan sävyyn!
Kesän jälkeen seura-aktiivi on täynnä energiaa. Tahto ja into tehdä asioita on valtava. Valmennusideoita pursuilee. Vaan marraskuun pimeydessä alkaa tossu painaa. Kuinkas tässä taas pääsi näin käymään? Kurkataanpa hieman taaksepäin...
Jätä kalenteriin löysiä
Elokuussa salilla on kesäinen tunnelma. Rustasin oppariaikataulut uuteen uskoon, jota mukaan mahtusi muutama uusi "potilas". Yhteensä sain päiville maanantai, tiistai, torstai ja perjantai mahtumaan kolmetoista vastaanottoa . Lisäksi halusin pitkästä aikaa kokeilla lasten alkeiskurssin vetämistä, se allokoitiin tiistaille. Ja koska tuntui siltä, että kesän valmennusleirin opeista olisi ammennettavaa vähän kokeneimmillekin kalvan heiluttajille, ajattelin kokeilla keran kuussa lauantaisi pidettävää kaksituntista kuukausitreeniä, jossa hieman experimentaali-henkisesti yritetään virkistää perusteet osaavien miekkailjoiden tekniikkaa ilon kautta.
Tämä paketti olisikin toiminut loistavasti, jos seura-aktiivi olisi muistanut muutkin kauden kiihtyessä vastaan tulevat haasteet. Seuran hallituksessa olo vie kuussa jokusen tunnin. Kilpailukutsjen ja -ilmoittautumisten hoitaminen nappaa aikaa. Opparilla käyvien oppilaiden ja heidän vanhepiensa kanssa kommunikoimiseen tarviaan hetki sähköpostin ääressä ja tekstarien naputtelua viikoittain. Salilta ei aina pääsekkään lähtemään noin vain, kun varustekapin avain sattuu olemaan vitjassa ja pitää avata kauppa miekkailutarvikkeiden ostajille.
Kisamatkailua
Valmentamisen pohjaksi täytyy tietysti myös käydä katsomassa, mitä valmennettavat puuhaavat kisoissa. Olen tosin itsekseni pohtinut, että mihin asti yksi valkku voi auttaa, kun kisoissa on aina monta oppilasta tulessa yhtäaikaa. Miekkailija on alueella aina yksin. Hänet pitää päästää irti valkun napanuorasta mahdollisimman äkkiä, jotta omatoiminen valmistautuminen kisoihin ja kisoissa tulee rutiiniksi, eikä ottelun aikana kurkita takapeilistä valmentajan taktiikkavinkkejä.
Kisarumba alkoi syyskuisesta Porvoo Mastersseista, jonne pukkasi oikein mallikas kasa Turun Miekkailjoita. Kisoissa pääsin kaikkiin hommiin mitä nyt kisoissa yleensä on tarjolla; komentelemaan porukkaa liikkeelle, antamaan lämppäopparia, fiksaamaan kärkijousia, huuteleman alueen reunalle ja tuomaroimaan.
Seuraavana viikonloppuna oli vuorossa komiat Juniorien Pohjoismaiset Mestauskilpailut Espoossa. Niistä onkin roppakaupalla kuvia aikaisemasa postauksessa. Espoon Miekkailijoiden Kansaivälisen tason kisakone tarjosi kilpailijoille mannermaista miekkailutunnelmaa. Kerrankin ei tarvinnut lähteä ulkomaille saadakseen junnuille ulkomaisen mittapuun kisat.
Turkulaisten menestys jäi Rasmus Mellasen PM-hopea varaan 20v-sarjassa, mutta oli pienestä kiinni, ettei mitalikahinoissa olisi ollut joku nuorempikin tmåffilainen. Erityisen ylpeä olin muutamasta Porvoossa hieman alimiekkailleen yksilön henkisen puolen parannuksesta. Tällä kertaa ei tiukassa paikassa käynyt puntti eikä kärki tutisemaan, vaan vedetiin tappiin täysillä se mitä osattiin ja sen yli.
Varamiespalvelusta töttöröö
Pieni kiva lisänakki yllättikin puun takaa. PM-viikonlopun jälkeen piti olla vain lauantaina parin tunnin kuukasitreenit, mutta surkeiden sattumusten summana huomasinkin olevani matkalla Poriin pitämään säilän alkeiskurssia. Tulipa testattua, että itselleni on täysin mahdollista vetää kahden tunnin alkeiskurssitus myös säilällä. Kiitos Mika Roman ja kahden viime kesän Miekkailuliiton valmennusleireille.
Turusta Poriin ulkoistetun alkeiskurssin 2-tunnin vetämiseen menee muuten yhtä kertaa kohden yli kymmenen tuntia aikaa. Voisi siis järkeillä, että samalla panostuksella olisi Turussa vetänyt säiläryhmälle yhden treenikerran sijaan melkein koko alkeiskurssin.
Aina yhtä haastava Kupittaa Tournament
Seurava xtra-large erikoisnumero oli lokakuussa pidetty Kupittaa Tournament. Alustavia toimenpiteitä kuten kisakutsua, jullaria ja seuratiedotusta oli tehty jo kesästä lähtien. Hyvästä rutiinista huolimatta viimeinen viikko ennen kisaa täyttyi taas tuomareihin liittyneen kirjeenvaihdon, kisan lippusten ja lappusten tekemiseen, tulossysteemin pohdiskeluun ja kaikenlaisen turhaan stressaamiseen, joka ikävästi vie fokuksen leipätyöstä harrastusasoihin.
Itse kisatapatumassa olin viimeikin päässyt tilanteeseen, että olisin oikeastaan voinut juoda kahvia ja ihastella organisaation otteita. Kun muilla oli asiallisia titteleitä nimilapuissaan, nimesin itseni "odd-job-man" 'ksi :D. Toimenkuvaani kuului mm. mattoteippauksien huolto, kaikkien muiden hommiin sekaantuminen ja häirintä, Teemu Seeven hovimestarina toimiminen, epäsäännöllisen säännölliseten videokatsausten kuvaaminen nettiin, tuomarin ajanottoapupoika , Turun Sanomien (hyvän näköisen) toimittajattaren opastaminen lajin saloihin, small talk FIE-tarkkailijan kanssa ja veteraaninaisten tuomarointi. Ai niin - ja suosikkihommani - kisapaikalla pyörivien junnuapulaisen komentelu.
Nyt olisi enää jäljellä kiitoskorttien teko, mitähän hassun hauskaa sitä Kuppiksen kiitoskorteihin tänä vuonna keksisi?
Nasse-setä vetää miekkailua lapsille
Niin ja kuten jo aiemmin taisin mainita, kauden perusruokavalioon tuli otettua lasten alkeiskurssin vetäminen. Meillä oli kurssin suhteen positiivinen ongelma. Jopa nin positiivinen, että tulijoita oli liikaa yhdelle kurssille, joten päätettiin pitää kaksi. Tässä olisi ollut tuhannen taalan paikka koota ryhmät mahdollisimman sama ikäisistä osallistujista, mutta koska toisen ryhmän perustaminen tehtiin vähän säälistä kun ensimmäinen oli jo ilmoittautumisjärjestyksen perusteella aloitettu, tuli molemista random-ryhmät koostumuksen suhteen.
Jälkiviisautena kirjaan itselleni seuraavat asiat jatkossa huomoonotettavaksi.
1) Jatkossa ryhmän koko saa olla korkeintaan kymmenen henkeä.
2) Ikäero ei voi olla 8-14 vuotta
3) Jos mahdollista, erota saman perheen lapset eri ryhmiin - ainakin jos kyse on veljeksistä
4) En pidä siitä, että vanhemmat jäävät katsomaan lastensa harjoituksia. Porukkaan tuntuu aina mahtuvan joku "jääkiekkovanhempi" - 99% mies - joka käy huutelemaan kannustusta lapselleen kun päästään kokeilemaan "vapaatökkimistä". Miekkailu on nimittäin usein aika kaukana alkeiskurssiporukan miekkailusta.
5) Kuri- Kuri. Kuri. Kuri höltyy näköjään jossain aiheessa. Kyllä maailmassa pitää olla vielä yksi paikka, jossa kakarat eivät hyppele aikuisen nenälle ja se paikka saa olla lasten miekkailun alkeiskurssi.
- ja edellisen allekirjoitukseksi Nasse Setä -
Töttöröö-henkisesti pääsin paikkaamaan muutaman kerran myös perjantaina pidettävää alkeiskurssia. On se ihmeellistä miten erilaisia ryhmät voivat olla. Perjantain ryhmä on rauhallisempi ja vaikuttaa siltä, että heistä on moni tullut kokeilemaan miekkailua omasta, ei vanhempiensa halusta. Ehkä meidän pitää jatkossa harkita kahta erityyppistä kurssimuotoa:
A) Lapsi on tullut omasta tahdostaan kurssille = opetetaan miekkailua
B) Lapsi on tullut miekkailemaan, koska vanheman mielestä lapsella pitää olla harrastuksia = pidetään jumppakerhoa, jossa satunnaisesti myös saa leikkiä miekkailua. Ja nyt joku ottaa herneen nenään.
Töttöröö 2
Olin eilen taas Porissa. Aika jännä keikka. Viime kerran kymmenestä osallistujasta tuli paikalle kolme. Raahasin tietysti Poriin kamat kymmenelle - aseet, takit, maskit, hanskat, plastronit ja rintasuojat. Kamojen kuskaus meni oikeastaan aika helposti, sillä olin kehittynyt pakkaajana siten viime keikan. Vähän tietysti harmitti poissaolevien takia, sillä vedin omasta mielestäni oikein kelpo shown:
Alkuun tietysti lämpät ja jalkatyötä ensin ilman asetta parin kanssa ja siten itseään peilistä tarkkaille ase kädessä: Askelellus, ristiaskel taakse, syöksy, askel syöksy, hyppy syöksy
Siten kerattiin parin kanssa linjat terssi-kvartti-kvintti. Toinen sanoi linjan, mihin parin tuli siirtyä ja sitten suljetun linjaan annettin lyönti. Jatkettiin väistöriposteihin ilman linjapyyntöä.
Kerrattiin suora lyönti. Uutena asiana epäsuora hyökkäys (vaikka kuten guru Roman sanoo; säilässä ero suoran ja epäsuoran hyökkäyksen välillä on lähinnä semanttinen).
Siirryttiin terälyönteihin. Harjoittelua varten opeteltiin linja, jota vastaan siten käytettiin kvartibateeta. Käytiin läpi myös hamarabeat poskeen.
Uusina väistöinä esiteltiin kontaterssi ja sekondi. Treenatiin niiden käyttöä mm. matalalta tulevaa hyökkäystä vastaan. Lopuksi otettiin harjoitusmatsit - tosin ilman merkinantolaitetta.
Läsnäolleille tilanne oli tietysti ihanteellinen, kaikki saivat kädestä pitäen ohjausta, joka on melkein kuin opparilla olisi
Muista aina lopetaa postaus positivisiin tunnelmiin eli lopukevennys
Ja vielä eilisen hienoin juttu! Pojat pisti Kööpenhaminassa haisemaan! Teemu ja Kassu (Teemu Seeve ja Kasper Roslander) ottivat Trekanten Open FIE Satelliittikisassa (vastaava kuin Kupittaa Tournament) kaksoisvoiton. Jee.
Teemu voitti matkalla finaaliin Puolan Filip Broniszewskin 15-12, kaverilla on mm. Young Lions juniori MC hopeaa kaudelta 2009-2010, viime vuoden Trekanten voittajan, Itävallan Florian Schmidin 15-8 ja huippujännittävässä semi-finaalissa Tsekin Julian Seidl'n jatkoajalla 14-13.
Kassu puolestaan mm. pudotti monen suomalaisjunnun hyvin tunteman juniorien Maailma Cup ranking 1. "Juustomiehen" Von de Ostenin 15-14, takavuosina menestystä saavuttaneen Portugalin Joao Cordeiron (3. sijoja Maailman Cupissa 2008 - 2010) 15-12 ja lopulta tasaisen tiukassa finaalissa harjoitelukaverinsa Teemun jatkoajalla 12-11.
Kesän jälkeen seura-aktiivi on täynnä energiaa. Tahto ja into tehdä asioita on valtava. Valmennusideoita pursuilee. Vaan marraskuun pimeydessä alkaa tossu painaa. Kuinkas tässä taas pääsi näin käymään? Kurkataanpa hieman taaksepäin...
Jätä kalenteriin löysiä
Elokuussa salilla on kesäinen tunnelma. Rustasin oppariaikataulut uuteen uskoon, jota mukaan mahtusi muutama uusi "potilas". Yhteensä sain päiville maanantai, tiistai, torstai ja perjantai mahtumaan kolmetoista vastaanottoa . Lisäksi halusin pitkästä aikaa kokeilla lasten alkeiskurssin vetämistä, se allokoitiin tiistaille. Ja koska tuntui siltä, että kesän valmennusleirin opeista olisi ammennettavaa vähän kokeneimmillekin kalvan heiluttajille, ajattelin kokeilla keran kuussa lauantaisi pidettävää kaksituntista kuukausitreeniä, jossa hieman experimentaali-henkisesti yritetään virkistää perusteet osaavien miekkailjoiden tekniikkaa ilon kautta.
Tämä paketti olisikin toiminut loistavasti, jos seura-aktiivi olisi muistanut muutkin kauden kiihtyessä vastaan tulevat haasteet. Seuran hallituksessa olo vie kuussa jokusen tunnin. Kilpailukutsjen ja -ilmoittautumisten hoitaminen nappaa aikaa. Opparilla käyvien oppilaiden ja heidän vanhepiensa kanssa kommunikoimiseen tarviaan hetki sähköpostin ääressä ja tekstarien naputtelua viikoittain. Salilta ei aina pääsekkään lähtemään noin vain, kun varustekapin avain sattuu olemaan vitjassa ja pitää avata kauppa miekkailutarvikkeiden ostajille.
Kisamatkailua
Valmentamisen pohjaksi täytyy tietysti myös käydä katsomassa, mitä valmennettavat puuhaavat kisoissa. Olen tosin itsekseni pohtinut, että mihin asti yksi valkku voi auttaa, kun kisoissa on aina monta oppilasta tulessa yhtäaikaa. Miekkailija on alueella aina yksin. Hänet pitää päästää irti valkun napanuorasta mahdollisimman äkkiä, jotta omatoiminen valmistautuminen kisoihin ja kisoissa tulee rutiiniksi, eikä ottelun aikana kurkita takapeilistä valmentajan taktiikkavinkkejä.
Kisarumba alkoi syyskuisesta Porvoo Mastersseista, jonne pukkasi oikein mallikas kasa Turun Miekkailjoita. Kisoissa pääsin kaikkiin hommiin mitä nyt kisoissa yleensä on tarjolla; komentelemaan porukkaa liikkeelle, antamaan lämppäopparia, fiksaamaan kärkijousia, huuteleman alueen reunalle ja tuomaroimaan.
Seuraavana viikonloppuna oli vuorossa komiat Juniorien Pohjoismaiset Mestauskilpailut Espoossa. Niistä onkin roppakaupalla kuvia aikaisemasa postauksessa. Espoon Miekkailijoiden Kansaivälisen tason kisakone tarjosi kilpailijoille mannermaista miekkailutunnelmaa. Kerrankin ei tarvinnut lähteä ulkomaille saadakseen junnuille ulkomaisen mittapuun kisat.
Turkulaisten menestys jäi Rasmus Mellasen PM-hopea varaan 20v-sarjassa, mutta oli pienestä kiinni, ettei mitalikahinoissa olisi ollut joku nuorempikin tmåffilainen. Erityisen ylpeä olin muutamasta Porvoossa hieman alimiekkailleen yksilön henkisen puolen parannuksesta. Tällä kertaa ei tiukassa paikassa käynyt puntti eikä kärki tutisemaan, vaan vedetiin tappiin täysillä se mitä osattiin ja sen yli.
Varamiespalvelusta töttöröö
Pieni kiva lisänakki yllättikin puun takaa. PM-viikonlopun jälkeen piti olla vain lauantaina parin tunnin kuukasitreenit, mutta surkeiden sattumusten summana huomasinkin olevani matkalla Poriin pitämään säilän alkeiskurssia. Tulipa testattua, että itselleni on täysin mahdollista vetää kahden tunnin alkeiskurssitus myös säilällä. Kiitos Mika Roman ja kahden viime kesän Miekkailuliiton valmennusleireille.
Turusta Poriin ulkoistetun alkeiskurssin 2-tunnin vetämiseen menee muuten yhtä kertaa kohden yli kymmenen tuntia aikaa. Voisi siis järkeillä, että samalla panostuksella olisi Turussa vetänyt säiläryhmälle yhden treenikerran sijaan melkein koko alkeiskurssin.
Aina yhtä haastava Kupittaa Tournament
Seurava xtra-large erikoisnumero oli lokakuussa pidetty Kupittaa Tournament. Alustavia toimenpiteitä kuten kisakutsua, jullaria ja seuratiedotusta oli tehty jo kesästä lähtien. Hyvästä rutiinista huolimatta viimeinen viikko ennen kisaa täyttyi taas tuomareihin liittyneen kirjeenvaihdon, kisan lippusten ja lappusten tekemiseen, tulossysteemin pohdiskeluun ja kaikenlaisen turhaan stressaamiseen, joka ikävästi vie fokuksen leipätyöstä harrastusasoihin.
Itse kisatapatumassa olin viimeikin päässyt tilanteeseen, että olisin oikeastaan voinut juoda kahvia ja ihastella organisaation otteita. Kun muilla oli asiallisia titteleitä nimilapuissaan, nimesin itseni "odd-job-man" 'ksi :D. Toimenkuvaani kuului mm. mattoteippauksien huolto, kaikkien muiden hommiin sekaantuminen ja häirintä, Teemu Seeven hovimestarina toimiminen, epäsäännöllisen säännölliseten videokatsausten kuvaaminen nettiin, tuomarin ajanottoapupoika , Turun Sanomien (hyvän näköisen) toimittajattaren opastaminen lajin saloihin, small talk FIE-tarkkailijan kanssa ja veteraaninaisten tuomarointi. Ai niin - ja suosikkihommani - kisapaikalla pyörivien junnuapulaisen komentelu.
Nyt olisi enää jäljellä kiitoskorttien teko, mitähän hassun hauskaa sitä Kuppiksen kiitoskorteihin tänä vuonna keksisi?
Nasse-setä vetää miekkailua lapsille
Niin ja kuten jo aiemmin taisin mainita, kauden perusruokavalioon tuli otettua lasten alkeiskurssin vetäminen. Meillä oli kurssin suhteen positiivinen ongelma. Jopa nin positiivinen, että tulijoita oli liikaa yhdelle kurssille, joten päätettiin pitää kaksi. Tässä olisi ollut tuhannen taalan paikka koota ryhmät mahdollisimman sama ikäisistä osallistujista, mutta koska toisen ryhmän perustaminen tehtiin vähän säälistä kun ensimmäinen oli jo ilmoittautumisjärjestyksen perusteella aloitettu, tuli molemista random-ryhmät koostumuksen suhteen.
Jälkiviisautena kirjaan itselleni seuraavat asiat jatkossa huomoonotettavaksi.
1) Jatkossa ryhmän koko saa olla korkeintaan kymmenen henkeä.
2) Ikäero ei voi olla 8-14 vuotta
3) Jos mahdollista, erota saman perheen lapset eri ryhmiin - ainakin jos kyse on veljeksistä
4) En pidä siitä, että vanhemmat jäävät katsomaan lastensa harjoituksia. Porukkaan tuntuu aina mahtuvan joku "jääkiekkovanhempi" - 99% mies - joka käy huutelemaan kannustusta lapselleen kun päästään kokeilemaan "vapaatökkimistä". Miekkailu on nimittäin usein aika kaukana alkeiskurssiporukan miekkailusta.
5) Kuri- Kuri. Kuri. Kuri höltyy näköjään jossain aiheessa. Kyllä maailmassa pitää olla vielä yksi paikka, jossa kakarat eivät hyppele aikuisen nenälle ja se paikka saa olla lasten miekkailun alkeiskurssi.
- ja edellisen allekirjoitukseksi Nasse Setä -
Töttöröö-henkisesti pääsin paikkaamaan muutaman kerran myös perjantaina pidettävää alkeiskurssia. On se ihmeellistä miten erilaisia ryhmät voivat olla. Perjantain ryhmä on rauhallisempi ja vaikuttaa siltä, että heistä on moni tullut kokeilemaan miekkailua omasta, ei vanhempiensa halusta. Ehkä meidän pitää jatkossa harkita kahta erityyppistä kurssimuotoa:
A) Lapsi on tullut omasta tahdostaan kurssille = opetetaan miekkailua
B) Lapsi on tullut miekkailemaan, koska vanheman mielestä lapsella pitää olla harrastuksia = pidetään jumppakerhoa, jossa satunnaisesti myös saa leikkiä miekkailua. Ja nyt joku ottaa herneen nenään.
Töttöröö 2
Olin eilen taas Porissa. Aika jännä keikka. Viime kerran kymmenestä osallistujasta tuli paikalle kolme. Raahasin tietysti Poriin kamat kymmenelle - aseet, takit, maskit, hanskat, plastronit ja rintasuojat. Kamojen kuskaus meni oikeastaan aika helposti, sillä olin kehittynyt pakkaajana siten viime keikan. Vähän tietysti harmitti poissaolevien takia, sillä vedin omasta mielestäni oikein kelpo shown:
Alkuun tietysti lämpät ja jalkatyötä ensin ilman asetta parin kanssa ja siten itseään peilistä tarkkaille ase kädessä: Askelellus, ristiaskel taakse, syöksy, askel syöksy, hyppy syöksy
Siten kerattiin parin kanssa linjat terssi-kvartti-kvintti. Toinen sanoi linjan, mihin parin tuli siirtyä ja sitten suljetun linjaan annettin lyönti. Jatkettiin väistöriposteihin ilman linjapyyntöä.
Kerrattiin suora lyönti. Uutena asiana epäsuora hyökkäys (vaikka kuten guru Roman sanoo; säilässä ero suoran ja epäsuoran hyökkäyksen välillä on lähinnä semanttinen).
Siirryttiin terälyönteihin. Harjoittelua varten opeteltiin linja, jota vastaan siten käytettiin kvartibateeta. Käytiin läpi myös hamarabeat poskeen.
Uusina väistöinä esiteltiin kontaterssi ja sekondi. Treenatiin niiden käyttöä mm. matalalta tulevaa hyökkäystä vastaan. Lopuksi otettiin harjoitusmatsit - tosin ilman merkinantolaitetta.
Läsnäolleille tilanne oli tietysti ihanteellinen, kaikki saivat kädestä pitäen ohjausta, joka on melkein kuin opparilla olisi
Muista aina lopetaa postaus positivisiin tunnelmiin eli lopukevennys
Ja vielä eilisen hienoin juttu! Pojat pisti Kööpenhaminassa haisemaan! Teemu ja Kassu (Teemu Seeve ja Kasper Roslander) ottivat Trekanten Open FIE Satelliittikisassa (vastaava kuin Kupittaa Tournament) kaksoisvoiton. Jee.
Teemu voitti matkalla finaaliin Puolan Filip Broniszewskin 15-12, kaverilla on mm. Young Lions juniori MC hopeaa kaudelta 2009-2010, viime vuoden Trekanten voittajan, Itävallan Florian Schmidin 15-8 ja huippujännittävässä semi-finaalissa Tsekin Julian Seidl'n jatkoajalla 14-13.
Kassu puolestaan mm. pudotti monen suomalaisjunnun hyvin tunteman juniorien Maailma Cup ranking 1. "Juustomiehen" Von de Ostenin 15-14, takavuosina menestystä saavuttaneen Portugalin Joao Cordeiron (3. sijoja Maailman Cupissa 2008 - 2010) 15-12 ja lopulta tasaisen tiukassa finaalissa harjoitelukaverinsa Teemun jatkoajalla 12-11.
perjantai 26. lokakuuta 2012
Juniorimiekkailijat valloittavat Samppiksen
Miekkailusalin lattia tömisee. Pienet tossut napsuvat rytmikkäästi tikapuuharjoituksen tahtiin. "Tasa- tasa, varoasento oikeinpäin, tasa-tasa, varoasento väärin päin" Elena ohjaa junnujaan. Alkuveryttelyn lämmittämät naamat punottaen porukka pukee varusteet päälleen. Vapaamiekkaillaan. Turun Zorrot hiovat taitojaan Turku Mastersia varten.
10.-11.11 lauantaista sunnuntaihin Samppalinnan palloiluhallissa Turussa miekkaillaan kauden toinen juniorien Masters-osakilpailu. Aikataulu on seuraava:
Lauantai 10.11
klo 10.00 Kalpa alle 15
klo 12.00 Kalpa alle 11 pojat ja tytöt
klo 13.00 Kalpa 20v juniorit
Sunnuntai 11.11
klo 10.00 Kalpa kadetit 17v
klo 14.00 Kalpa alle 13v pojat ja tytöt
Samppalinnassa on hyvä katsomo, jonka toivomme täyttyvän junnumiekkailun ystävistä. Tilaisuuten on vapaa pääsy, tervetuloa kannustamaan!
 |
| Tämä lattia täyttyy 10.-11.11. kaiken kokoisista junnumiekkailijoista |
tiistai 2. lokakuuta 2012
Ranskan miekkailuliiton lajinedistämisjulisteet kaudelle 2012-2013
Ranskan miekkailuliitto tukee lajiseurojen kamppailua harrastajista mm. promootiomateriaalilla. Näin jonkilaisena graafisen alan ammattilaisena voin vain ihastella tämän kauden julisteita, joissa komeilee mm. MM hopeamitalisti Gauthire Grumier arkkienkeli Gabrielina.
Todella hyvälaatuiset aineistot vaikkapa miekkailun ystävän sisustustaululuiksi löytyvä Ranskan miekkailuliiton sivustolta
Todella hyvälaatuiset aineistot vaikkapa miekkailun ystävän sisustustaululuiksi löytyvä Ranskan miekkailuliiton sivustolta
 |
maanantai 1. lokakuuta 2012
Kuvia juniorien kalvan PM kisoista 29.-30.9.2012
Espoon Miekkailijoiden yhteistyössä Suomen Miekkailuliiton kanssa järjestämät, Suomen tähän asti suurimmat miekkailukilpailut keräsivät yli 400 osallistujaa. Tunnelmia ja tilanteita viikonlopun tapahtumista kuvien muodossa olkaa hyvä!
Espoo Fencing Club organized so far the biggest fencing competition in Finland. Junior Nordic Championships gathered over 400 young fencers to Espoo, Otahalli sports arena.
Lisää kuvia Picasa-albumissa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)