Toinen päivä: Kaksi hopeaa ja trendikäs keltainen kortti alle 20-vuotiaiden kalpamiekkailun Suomenmestaruuskisoissa

Vuorossa joukkueiden SM-separaatio. Nuorten miesten puollella tapahtui valitettava poisjääminen, kun Porvoon Miekkailijoiden joukkueesta kaksi jäsentä sairastui. Miehenalut kävivät siis mestaruustaistoon neljän joukkueen voimin. Kaikki kaikkia vastaan, paras voittakoon.

Oma napa kullan kallis, joten liimaudun kannustamaan turkulaisia poikia. Ensimmäisenä vastaan tulee kadettien SM-kisoissa joukkueemme kaksi kertaa rökittänyt Tapanilan Erä. Erän kadettikokoonpano ei kestä Turun vahvistettua kokoonpanoa. Selkeä voitto. Erälle vinkki. Miekkailuasun voi pestä.
Vastassa Espoon Miekkailijat. Tuore kadettien SM-joukkue saa jopa Erää kylmepää kyytiä - syynä ehkä Espoon Suomenmestarin puuttuminen riveistä, Ivar oli valitettavasti sairastunut.

Olin Erä-ottelun ajan kannustanut omaa joukkuettani kevyen neuvonnan merkeissä (miekkailussa ei saa neuvoa ottelijoita, mutta sitä kuitenkin tehdään koko ajan). Tuomari ei tästä pienestä kannustuslisästä minua moittinut.
Jatkoin samaan tyyliin, kun jatkoimme Espoota vastaan, silloin tapauhtui seuraavaa: Rasmus Mellanen oli otteluvuorossa, espoolainen vastustaja vaikutti heppoiselta, mutta Rasse yritti liian vaikeaa lähestymistapaa. Huikasin "Hyvää perusmiekkailua vaan!" tai jotain sinne päin. Rasse teki hölmön, liian korkean coupeen "flikin" ja törvi piston itseensä, sanoin " Ei noin" tai jotain sinne päin.

Tuomarina toiminut ESPOON MIEKKAILIJOIDEN FIE-tuomari kääntyy minuun päin ja tuossa tuokiossa olen saanut koko päivän voimassa olevan keltaisen kortin. Ei huomatusta missään vaiheessa. Kortti kehiin. Sama tuomari salli myöhemmin esim. HFMn edustajien suoraa konsultaatiota pelkällä huomautuksella, kun TMÅF ja HFM ottelivat Suomen Mestaruudesta. Eli toisille voi antaa kortin suoraan, mutta toisille riittää huomautus samasta rikkeestä ??? Eli tuomari voi itse päättää mitä säännöt tarkoitavat? Pelottavaa.




Herää kysymyksiä:
1) Onko minulla niin kuuluva ääni, että vain jään kiinni neuvomisesta?
2) Ovatko neuvoni parempia kuin muiden neuvot, joten ne pitää kieltää?
3) Onko tuomareille vähän epäselvää, mikä on hyvä neuvo?
4) Onko trendikästä antaa yksi "long term yellow card" koska se on mahdollista?
5) Tai sitten Espoon tuomarit vaan vetää kotiin päin kun oma joukkue on pulassa?
6) Tai sitten vaan halutaan olla EU:n mallikansalaisia, suomalaisethan aina tekee niinkuin säännöissä SANOTAAN, mutta hengen maalaisjärkinen tulkinta on vähän niin ja näin.

Anyway. HFM sain ankkuriosuudelle 9 piston kaulan, mitä Alexia vastaan harva kuroo. Ei kuronut Teemukaan. Pienenä henkilökohtaisena mielipiteenäni haluan mainita taktisen fiban. Joukkueen nuorin jäsen - Santeri Kirjonen - oli ollut aika liekeissä koko joukkuekisan ajan. Hänet kuitenkin pääsettiin kentälle vain yhteen otteluun. Jonka Santtu ownasi. Oli virhe pitää nuori jellona häkissä kaksi matsia...olisiko hän imuroinut vähemmän pistoja kuin vaihdettu kolleega, tai jopa pitänyt kisan tasaisena...vaan mistäs sen tietää. Onnittelut HFMlle voitosta.

Vaan onneksi poijaat osaavat ottaa joukkehopijasta ilon irti! Turun mustissa verskoissa
Onnea vas: Santeri, Rasse, Jonkka ja Teemu!
Oikeassa reunassa henkilökohtaisen kisan voittanut HFM:n Alex.

TYTÖT TYTÖT TYTÖT
Tämä ei sitten ole minun sanomaani, mielipiteeseen voin kyllä yhtyä: " On se ihmeellistä kun vertaa tyttöjä ja poikia, tyttöjen miekkailu on kuin hidastetussa filmissä". Etenkin joukkuekilpailussa. Viestityyppisessä kisassa voi 25 piston parissa tilanne olla 10-11. Se kertoo vain sen, että kummassakaan porukassa ei edes joukkueen vahvin lenkki uskalla tehdä omaa ratkaisua. Jos tytöt yksilökisassa osaavat kerätä itselleen paineita, niin ilmeisesti joukkuekisassa kerätään kaverinkin paineet?

Ei kuitenkaan tarvitse mennä kuin lahden yli Viroon ja siellä pimuilla on miekkailuottelussa karskit otteet. Täytyy sanoa, että nuoren naisen tappajan vaistojen herättäminen on vaikeaa touhua, mutta maailma todistaa, että siellä se naarasleijjona uinuu, miten se herätetään kuuluu kysymys?

Hyvä alku tsempin hakuun on tämän vuoden alle 20 v. tyttöjen henkilökohtaisen kisan finaali: siinä 15-vuotias haastaa kolminkertaisen mestarin hyvällä liikkeellä ja asenteella! Eikä tempoakaan voi sanoa tylsäksi!

Kaikki tulokset, poulet ja uloslyönnit - katso täältä

Ensimmäinen päivä: Kaksi hopeaa ja trendikäs keltainen kortti alle 20-vuotiaiden kalpamiekkailun Suomenmestaruuskisoissa

Kuluneena viikonloppuna 17.-18.4. kamppailtiin aikuisuuden kynnyksellä olevien miekkaniekkojen Suomenmestaruuksista. Helsingin perinteikkääseen Kisahalliin kokoontuivat alle 20-vuotiaat kalvan taitajat ympäri Suomen.

Seuroista edustajia oli Turun Miekkailijoista, Helsingin Miekkailijoista, Tampereen Kalpaveljistä, Espoon Miekkailijoista, Porvoon Miekkailijoista, Tapanilan Erän Miekkailujaostosta Helsingistä, Lappeenrannan Saimaan Säilistä, Oulun Miekkailuseurasta, helsinkiläisestä HABDAsta (nimilyhenne, jota emme uskalla avata...), Rovaniemen Miekkailijoista, helsinkiläisistä Miekkamiehistä, Helsingin Nykyaikaisista Viisiottelijoista sekä Hämeenlinnan Seudun Miekkailijoista.



Kilpailussa moni ennakkosuosikki siirtyi laulukuoroon, kun nälkäiset haastajat tiputtivat aikaisempien vuosien mitalisteja pois jatkosta. Ehkä suurimpia yllätyksiä koettiin jo 16-cupissa, kun kilpailussa toiseksi rankattu HFM:n Erik Liesola joutui taipumaan Porvoon miekkailijoiden Joonatan Pihaiselle (alkueräranking 18.) luvuin 15-12. Yhtä kaltoin kohteli 8-cupissa Espoon Miekkailijoden Verneri Vesterinen (rank. 9.) alkuerien ykköstä, HFM:n Kasper Roslanderia.

Turkulaisittain koettiin suuri pettymys, kun maajoukkuemiekkailijamme Teemu Seeve joutui jo kolmannen kerran SM-kisojen 8-cupissa vastakkain HFM:n Alexander Lahtisen kanssa. Aikaisemmin koitokset voittanut Seeve joutui laulukuoroon luvuin 15-13. Turkulaisten mitallitoivon pudottua sankarinviitan tempaisi harteilleen oma oppilaani Rasmus Mellanen!

Erittäin tasaisen kamppailun jälkeen Rasmus raivasti tiensä finaaliin voittamalla suosikkivihollisensa (ja hyvän ystävänsä) Verneri Vesterisen tiukkaakin tiukemmin 15-14.

Finaaliin siis Rasse ja Alex. Ensimmäisessä kolmen miinuutin erässä Rasse pystyy ajoittain jopa dominoimaan ottelua, mutta "hardest working man in fencing business" ei anna periksi. Toisessa erässä Alex pääsee jo hetkeksi piston johtoon, mutta Rasmus kampeaa tasoihin 10-10. Kolmanteen erään oheistan Rasmuksen väärin. Paha virhe. Hyökkäys ei tällä kertaa ollut paras puollustus ja kolmas erä murenee nopeasti käsiin. Alex voittaa Suomen Mestaruuden luvuin 15-10.



-näyttää pahalta, mutta entä jos olisimmekin saaneet tuosta ensimmäisestä tilanteesta johtopiston...jossittelun TM

Opetus: Rikoin omaa opetustani, "jatka samalla taktiikalla mikä toimii. kunnes se epäonnistuu kaksi kertaa". Muutimme kohtullisesti - ei ehkä täydellisesti, mutta kohtuullisesti - toiminutta defenssiä liian aikaisin. Itse asiassa Alexkin ihmetteli miksi Rasse lähti ottamaan riskiä hyökkäyksellä, jolloin vasta tajusin miten suuret paineet Alexilla oli hyökkäyksen valmistelussa. Jätimme siis katsomatta, kumman hermo olisi kestänyt...puollustustaktiikka olisi pitänyt vetää tappiin ennen hyökkäysmoodiin siirtymistä.

This is what I call SYÖKSY! Vas. Annina, oik. Anna

Tyttöjen - tai nuorten naisten - sarjassa 15-vuotias Habdan Anna Salminen pudotti katkasi siivet turkulaisilta mitallitoiveilta voittamalla Elena Mattssonin 15-13. Vaan ei meidän Elena huonolle hävinnyt. Unkarilaisopein miekkaileva Anna pudotti seuraavaksi HFMn kokeneen Michaela Kockin, sitten niin ikään HFMn Annina Laineen raivaten tiensä finaaliin.
Finaalissa nuorta Annaa vastaan tuli kolminkertainen Suomenmestari Catharina Kock. Ottelu oli alkuun tasainen, mutta kymmenen piston jälkeen "Catan" maailmanluokan kovuus jyräsi nopesti viimeiset viisi pistoa. Nelinkertainen Suomenmestari luokassa alle 20v. tytöt v. 2010 on Catharina Kock.

Katso miekkailuvideot!

Kapina Kadettien SM-kisoissa!

SM-kisat punnerrettiin kohtuullisesti läpi.
Rutinoitunutta rakentamista

Talkoojoukkoja tuli upeasti paikalle ja perjantaina rakensimme 12 aluetta tunnissa. Hommaa tietysti helpottaa se, että kaikki raskas tavara tuodaan paikalle trukilla. Kun raskas työ oli tehty, meni vielä puolisen tuntia hienosäätöön, kun maadoitukset yms. muut "Rane-hommat" käytiin läpi.

Henkilökohtaisessa kisassa pieni yllätys

Tyttöjen kisassa Ester Balint haki vakuttavasti omansa pois. Poikien puolelle sen sijaan saatiin yllätys, kun molemmat ennakkosuosikit putosivat finaalista. Tarkan miekkailun ja jatkoaikojen jälkeen finaaliin taistelivat Rassen ja Verkun sijaan Gunnis ja Ivar. Ivar oli finaalissa selvästi vahvempi vei Suomen Mestaruuden.

Perinteinen sunnuntaipainajainen

Niin kauan kuin olen ollut mukana järjestämässä kisoja Kupittaalla, niin lauanatai menee kohtuullisesti putkeen, mutta ylämäki iskee sunnuntaina. Tällä kertaa drastinen draama syntyi, kun Habdan tyttöset keksivät, että he ovat jo voittaneen kisan alkuerien jälkeen ja uloslyöntivaihetta ei tarvita.

Hieman munaton kisajohto päästi tilanteen torikokouksen asteelle, mutta sääntöjen lukemisen jälkeen kapinalliset sentään ymmärsivät, että kuuden joukkueen tilanteessa kisa vedetään alkuerien kautta cuppiin, jonka jälkeen jaetaan mitallit.

Kupittaalla on sunnuntaisin Lasten Liikunnan Ihmemaa ja jouduimme evakkorakentamaan finaalialueet katsomon taakse, koska meiltä loppui hallin käyttöoikeus klo 16. Tila oli kuitenkin miljoona kertaa parempi kuin oma salimme oli, joten tyttöjen mitallit saatiin jaettua ja kiireiset koululaiset pääsivät kotimatkalle päivänvalossa. Kotona varmaan ehdittiin vielä tarttua koulukirjoihin - niinhän opintomenestyksestään huolestuneet koululaiset tekevät, koska heillä oli siitä huoli jo SM-kisojen aikana.